
Rakennetun ympäristön elinkaari vaikuttaa merkittävästi kestävän ja hiilineutraalin yhteiskunnan tavoitteiden toteutumiseen. Suomen rakennuskanta uusiutuu kuitenkin yhä nopeammin, ja tällä hetkellä myös kaupunkien keskustoissa puretaan kiihtyvällä tahdilla yhä nuorempaa rakennuskantaa. Kysymys 1960- luvun ja sen jälkeisen rakennuskannan ylläpidosta, korjaamisesta ja purkamisesta sekä modernin rakennusperinnön säilymisestä on ajankohtainen. Aihe on säännöllisesti esillä myös mediassa.
Rakennuskannan elinkaari on monisyinen ilmiö, johon vaikuttavat taloudelliset, tekniset, toiminnalliset ja kulttuuriperintöön liittyvät tekijät sekä kaupunkikehitys, kohteen sijainti ja omistussuhteet. Niiden rinnalla kysymys on yhteiskunnassa vallitsevista arvoista ja mielipiteistä, politiikasta ja taloudellisista ohjauskeinoista. Olemassa oleva tutkimus ja uuden tutkimustiedon tarve koskee niin teknisten tieteiden, humanististen tieteiden kuin yhteiskuntatieteidenkin aloja. Argumentit ovat tieteenalojen eroista ja menetelmistä johtuen hyvin erilaisia.
Aihepiirin käsittely on kuitenkin yhä rajautunut lähinnä ongelman tunnistamiseen ja satunnaisiin esiin nostamisiin, etenkin julkisessa keskustelussa. Modernin rakennuskannan purkamisesta käytävä keskustelua ei tällä hetkellä käydä riittävästi eri asiantuntijatahojen välisissä foorumeissa. Se ei myöskään ole riittävän syvällistä tai ratkaisukeskeistä. Julkisuuden näkökulmasta keskustelua hallitsevat niin auktoriteettinäkökulma kuin toisilla tahoilla korostunut tunnepitoisuuskin. Se ei myöskään tavoita riittävästi tulevia vaikuttajia, lapsia ja nuoria, ymmärrettävillä ja helposti lähestyttävillä tavoilla.
Hankkeen tavoitteena on syventää ja lisätä yhteiskunnallista keskustelua modernin rakennuskannan kohtalosta ja siihen liittyvistä näkökulmista. Tavoitteena on vuoropuhelu eri tieteenalojen välillä ja julkisuudessa sekä keskustelun tekeminen ymmärrettävämmäksi yleisesti yhteiskunnassa ja poliittisessa päätöksenteossa.