Biomassan kestävä käyttö kokoaa tutkijat

Onko oikein antaa markkinavoimien päättää biomassojen käytöstä, vai voidaanko raaka-ainevirtojen ohjaamiseen ja päätöksenteon tueksi löytää muita perusteita?

Argumenta-hanke

Hankkeessa eri tieteenalojen tutkijoita koottiin pohtimaan biomassan riittävyyttä ja kestävää käyttöä. Kaksivuotista hanketta koordinoi Jyväskylän yliopisto ja siinä olivat mukana Joensuun yliopisto, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos, Suomen ympäristökeskus, Tilastokeskus sekä Valtion teknillinen tutkimuskeskus.

Biomassan kestävään käyttöön liittyvä tutkimus on hajanaista. Hankkeessa pyrittiin löytämään uusia lähestymistapoja keskeisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Kestävyyden eri ulottuvuuksien huomioiminen on esimerkiksi nopeasti kehittyvässä luonnonvaroja käyttävässä liiketoiminnassa erittäin tärkeää.

Hankkeessa perustettu keskustelufoorumi pyrki tuottamaan vastauksia, joita voidaan käyttää muun muassa energia-alan kehitystoiminnassa.

Biomassa on rajallinen raaka-ainelähde, josta moni taho on kiinnostunut. Suomen metsä-teollisuudessa vallitsee epävarmuus tulevista raaka-ainetarpeista. Metsähakkeesta on perinteisten sähköä ja lämpöä tuottavien energialaitosten lisäksi kiinnostunut myös nopeasti kasvava liikenteen biopolttoaineteollisuus. Peltopinta-alasta kilpailee elintarvike- ja rehuteollisuuden lisäksi ns. agrobiomassoista kiinnostunut energiasektori.

Bioenergia on merkittävässä roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja Suomen energiahuollon saamisessa kestävämmälle pohjalle. Bioenergian käytön lisääminen mielletään yleensä myönteisenä, mutta myös kritiikkiä on esiintynyt elintarvikkeiden markkinahintojen noustua. Esimerkiksi maissista ja rypsiöljystä voidaan valmistaa liikenteen biopolttoaineita, mutta myös käyttää ne perinteisemmin rehu- ja elintarviketuotannossa.

Biomassojen lisääntyvä käyttö voi tuoda mukanaan myös muita ongelmia, joita ilmastonmuutos saattaa kärjistää. Kestävässä tuotannossa ja käytössä tulee ottaa huomioon mm. luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen, tuotantoalueiden ravinnetason ylläpito ja vesistöjen suojelu. Maaperään ja sen yläpuoliseen biomassaan on sitoutunut suuria määriä hiiltä, ja jos nämä hiilivarastot pienenevät, kasvaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kiihdyttäen ilmastonmuutosta.

Ympäristönäkökulman lisäksi kestävä kehitys kattaa myös taloudellisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Biomassan käyttöön liittyy huoltovarmuusaspekteja, kuten voidaanko energiatuotannon käytössä oleva peltopinta-ala ottaa takaisin elintarviketeollisuuden käyttöön, ja kuinka paljon biomassaa voidaan pitää varastoituna.

Lisätiedot: TkT Margareta Wihersaari, puh. (014) 260 4174, margareta.wihersaari@jyu.fi