Suomen Kulttuurirahaston strategisia linjauksia

Yleistä

Suomen Kulttuurirahaston tehtävä on vuonna 1939 kirjoitettu sen sääntöihin: suomalaiskansallisen henkisen ja taloudellisen viljelyn vaaliminen ja kehittäminen. Keskeinen päämäärä on edistää tieteen ja taiteen harjoittamista Suomessa. Nykyisissä olosuhteissa Kulttuurirahasto tukee hankkeita, joiden tekijä on suomalainen tai asuu Suomessa tai jonka työllä on yhteys Suomeen. Tämä tulkinta vastaa perustajien julki lausumaa ajatusta, että Rahaston tehtävä on myös edistää vuorovaikutusta Suomen ja muun maailman välillä. Nykyisin Kulttuurirahasto ottaa lisäksi erityisesti huomioon maamme uhanalaiset vähemmistökulttuurit, kuten saamelaiset ja romanit.

Kulttuurirahasto tukee hankkeita, joiden tekijä on suomalainen tai asuu Suomessa tai jonka työllä on yhteys Suomeen. Rahasto pitää lähtökohtanaan moniarvoisuutta ja tukee keskenään ristiriitaisiakin pyrkimyksiä tieteen ja taiteen aloilla.

Kulttuurirahasto on nimenomaan lahjoittajiensa ja siinä mielessä koko kansan rahasto. Maakuntarahastojen kautta se on läsnä joka puolella maata. Kulttuurirahasto puolustaa laajasti suomalaisten ja Suomessa asuvien oikeutta nauttia tieteen ja taiteen tuloksista sekä tieteen ja taiteen merkitystä koko yhteiskunnan kannalta. Suorimmin lahjoittajien tahto toteutuu nimikkorahastojärjestelmän kautta.

Rahaston syntyhistoria heijastuu sen arvopohjaan. Lahjoittajat ovat edustaneet erilaisia yhteiskunnallisia taustoja ja arvomaailmoja sekä erilaisia käsityksiä siitä, millainen kulttuuri on tukemisen arvoista. Näin ollen Kulttuurirahasto pitää lähtökohtanaan moniarvoisuutta ja tukee keskenään ristiriitaisiakin pyrkimyksiä tieteen ja taiteen aloilla.

Apurahat

Kulttuurirahastolle osoitettuja hakemuksia rahoitetaan laadun perusteella. Rahasto vaalii tieteen ja taiteen vapautta siten, että apurahoituksessa se pyrkii tukemaan kentän uudistumista sisältä käsin, ei ohjaamaan sisältöjä. Erityishuomiota saavat kuitenkin kohteet, jotka uutuutensa tai muiden syiden takia näyttävät olevan rahoituksen katveessa.

Taiteen rahoituksessa Kulttuurirahasto huolehtii sekä tradition ylläpitämisestä että taiteen uudistumisesta, monimuotoisuudesta ja laaja-alaisesta saavutettavuudesta. Tieteen rahoituksessa Rahasto edistää korkeatasoista tutkimusta erityisesti tutkijanuran alkuvaiheessa ottaen huomioon tieteen tulosten välittämisen laajemman yleisön tietoon ja yhteiskunnan käyttöön. Kansainvälisyys näkyy niin suomalaisten tutkijoiden ja taiteilijoiden työskentelyssä ulkomailla kuin siinä, että apurahojen hakijat tulevat erilaisista taustoista.

Rahasto suhtautuu myönteisesti uusien tieteen ja taiteen alojen ja reuna-alueiden hakemuksiin.  Tarvittaessa luodaan uusia hakualoja ja arviointikäytäntöjä. Varojen vuosittaista jakautumista eri aloille ohjaavat paitsi nimikkorahastojen tarkoitukset myös alan hakupaine, hankkeiden laatu tai hallituksen kulttuuri- tai tiedepoliittiset arviot.

Apurahojen käytössä lisätään joustavuutta.

Kulttuurirahasto rahoittaa ensisijaisesti henkilökohtaista päätoimista työskentelyä. Apurahan käyttö tehdään kuitenkin mahdollisimman joustavaksi, niin että myös apurahan ja työsuhteen yhdistäminen onnistuu. Useampivuotisia apurahoja myönnetään yhä enemmän. Tämän lisäksi Rahasto tukee suuremmilla apurahoilla laajoja hankkeita sekä avauksia eri alojen välillä.

Apurahatoiminnassa ei yleensä aseteta etukäteen erityisiä tavoitteita tai painopisteitä. Kuitenkin apurahojen ja oman kulttuuritoiminnan välimaastossa ovat suunnatut haut erityiskohteisiin. Silloinkin kun näiden hakemusten arvioinnissa käytetään ulkopuolisia asiantuntijoita, lopullisessa valinnassa painottuvat hallituksen kulloinkin asettamat tavoitteet. Myös ympäristökysymykset, sosiaalista hyvinvointia lisäävät hankkeet sekä lasten ja nuorten kasvatus- ja kulttuurihankkeet otetaan huomioon apurahoista päätettäessä samoin kuin omassa kulttuuritoiminnassa.

Itse käynnistetyt hankkeet eli ns. oma kulttuuritoiminta

Omalla kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan Kulttuurirahaston aktiivisia toimia suomalaisen kulttuurin edistämiseksi. Niiden ideat syntyvät Rahaston sisällä, eivät ulkopuolella kuten apurahatoiminnassa. Kulttuurirahasto tarttuu niihin tärkeinä pitämiinsä asioihin, joita muut eivät riittävästi edistä. Kun apurahat jaetaan pääasiassa vertaisarvioinnin perusteella, omissa hankkeissa lähdetään laajemmasta suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta.

Omissa hankkeissa Kulttuurirahasto tarttuu asioihin, joita muut eivät riittävästi edistä. Rahasto ei paikkaa valtion ja kuntien rahoitusvajetta, mutta lisää keskustelua ja yhteistyötä julkisen vallan kanssa.

Julkisen talouden tiukentuminen on lisännyt kulttuurinkin perusrakenteissa rajankäyntiä julkisen ja yksityisen rahoituksen välillä. Kulttuurirahasto ei paikkaa valtion tai kuntien roolia kulttuurin rahoittajana. Näin ollen Rahasto ei myönnä apurahoja luonteeltaan julkisrahoitteisten organisaatioiden perustoimintaan vaan ainoastaan niiden lyhytkestoisiin erillishankkeisiin. Yhteyttä julkisiin rahoittajiin sen sijaan vahvistetaan, kun Rahasto suunnittelee omia hankkeitaan, joille toivotaan jatkuvuutta säätiörahoituksen jälkeen. Se tarkoittaa lisääntyvää neuvottelua sekä poliitikkojen että virkamiesten kanssa.  

Omien hankkeiden avulla Kulttuurirahasto edistää erityisesti seuraavien tavoitteiden toteutumista pitkällä aikavälillä. Tavoitteisiin liittyviä hankkeita suositaan, mutta ne eivät sulje muita tavoitteita pois.

• Yhteiskunnan henkisen ja aineellisen kahtiajaon torjuminen ja kaikenlaisen tasa-arvon edistäminen
• Tiede- ja taidemyönteisyyden lisääminen laaja-alaisesti suomalaisten keskuudessa
• Kulttuuritarjonnan alueellisen ja sosiaalisen saavutettavuuden edistäminen
• Uhanalaisen kulttuuripääoman vaaliminen

Rahaston ylläpitämiä pysyviä instituutioita ovat lahjoituksiin perustuvat kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu sekä Taidekoti Kirpilä. Maakuntarahastot noudattavat koko Kulttuurirahaston linjauksia, mutta määrittelevät omissa toimintasuunnitelmissaan, miten tavoitteita edistetään alueen olosuhteissa. Samalla ne tarvittaessa määrittävät omat painopisteensä.

Vaikuttavuuden arviointi

Säätiöiden taloudellisen merkityksen kasvaessa tulee toiminnan vaikuttavuuden seuraamisesta entistä tärkeämpää. Tieteen ja taiteen vaikuttavuuden arviointi on erilaista. Siksi on vaikeaa asettaa kaikelle apurahatoiminnalle yleispäteviä tavoitteita ja indikaattoreita. Keskeisin kehittämisen kohde on itse käynnistettyjen hankkeiden ja suunnattujen hakujen tavoitteiden määrittely ja niiden toteutumisen seuranta.

Vaikuttavuutta arvioidaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Yleisiä arviointiperiaatteita sovelletaan kussakin hankkeessa niiden luonteen mukaan. Lisäksi ainakin suurimmissa omissa hankkeissa käytetään ulkopuolista arviointia. Koska merkittävimpien hankkeiden vaikuttavuus näkyy usein vasta vuosien, joskus jopa vuosikymmenten päästä, loppuraporttien jälkeen hankkeita arvioidaan uudelleen pitemmän ajan kuluttua.

Hallinto

Kulttuurirahaston hallintoa ohjaavat säätiölaki, säätiön säännöt ja hallituksen hyväksymä työjärjestys. Luottamuselimiin valitaan tieteen, taiteen ja muun yhteiskuntaelämän asiantuntijoita. Heidän tehtävänsä ei ole kattaa kaikkia aloja, vaan heidän toivotaan olevan generalisteja, jotka voivat tarkastella laajemmin kulttuurin kenttää. Ulkopuoliset asiantuntijat, kuten apurahapaneelien jäsenet, turvaavat eri alojen tarkemman tietämyksen ja tasapuolisen käsittelyn. Vuosittain vaihtuvilla asiantuntijoilla varmistetaan myös, etteivät yksittäiset henkilöt vaikuta liian vahvasti Rahaston apurahapäätöksiin.

Maakuntarahastojen hoitokunnat valitaan samoilla periaatteilla kuin hallitus, kuitenkin sillä lisäyksellä, että niissä toteutuu myös maakunnan laaja tuntemus. Kaikki maakunnat käyttävät ulkopuolisia asiantuntijoita, mutta heidän määränsä vaihtelee sen mukaan, miten hakemusten arviointi hoitokunnassa on järjestetty.

Luottamushenkilöt katsovat kulttuuria kokonaisuutena, vaihtuvat asiantuntijat turvaavat näkökulmien moninaisuuden.