Argumentan lähestymistapa on korostetusti tieteiden välinen. Usein samaa ongelmaa tutkitaan eri tieteenaloilla, mutta yhteistä kieltä ratkaisujen hahmottamiseksi on vaikea löytää. Argumenta-apurahojen tarkoituksena on tuottaa tutkijoiden välisen keskustelun kautta uusia vastauksia ja johtopäätöksiä yhteiskunnallisesti haastaviin kysymyksiin ja viestiä nämä tulokset tieteen sisäpiiriä laajemmalle yleisölle.

Professori Eeva Furman ja Kestävyyspaneelin yhteisö -työryhmä Suomen ympäristökeskuksesta saivat 110 000 euroa Kuudella polulla kestävyyteen -hankkeeseen.

Kehityksen suunta maailmassa on huolestuttava: eriarvoisuus kasvaa, luontokirjo hupenee, ilmastonmuutos etenee ja jäteongelma lisääntyy. Siksi tarvitaan tietoista ja nopeaa muutosta: kestävyysmurrosta.

– Useimmille kestävyysmurros on jo sananakin etäinen ja luotaantyöntävä. Jotta kestävyysmurros ymmärrettäisiin ja sen eteen oltaisiin valmiita toimimaan, tarvitsemme uudenlaisia keinoja ja tapoja puhua siitä, Eeva Furman sanoo. Kuudella polulla kestävyyteen -hanke tuo yhteen eri tieteenalojen tutkijoita ja tavallisia ihmisiä sanoittamaan kestävyysmurrosta.

Ensi vuonna kirjastoissa ja museoissa eri puolella Suomea keskustellaan ja luodaan yhdessä kuvallisia, sanallisia ja äänellisiä tarinoita kestävyysmurroksesta. Niistä syntyy yhteinen näkemys siitä, millaista on kestävä ruoka ja energia, miten kaupungistuminen ja talous muuttuvat kestäviksi ja millaisia mahdollisuuksia uudelle hyvinvoinnille on tarjolla.

– Murros kestävälle polulle on vielä mahdollinen. Luotamme siihen, että jokainen Suomessa haluaa olla mukana rakentamassa turvallista tulevaisuutta meille kaikille, Furman muistuttaa.

Fil. tohtori Panu Halme ja työryhmä Jyväskylän yliopistosta saivat 150 000 euroa Kohti yhteisymmärrystä metsien käytön kestävyysmuutoksista -hankkeeseen.

Metsätalouden kestävyyden määrittelyyn julkisessa keskustelussa osallistuu monenlaisia toimijoita.

– Metsäalan toimijoilla ja sidosryhmillä on omat intressinsä, joiden pohjalta ne usein luokittelevat kaiken metsätalouden joko erityisen kestäväksi tai kestämättömäksi. Tämän vuoksi keskustelu metsätalouden kestävyydestä kiertää kehää, ja tilanteeseen tarvitaan erityisesti tiedelähtöistä laajempaa kestävyyskäsitteiden arviointia ja määrittelyä ja niiden mittaamisen kehittämistä, Panu Halme sanoo.

Hanke kokoaa yhteen metsien käytön kestävyydestä kiinnostuneet tutkijat ja sidosryhmät keskustelemaan siitä, mitkä osa-alueet määrittelevät suomalaisen metsätalouden kestävyyden. Tavoitteena on tunnistaa kestävyyden elementtejä, joita eri toimijat pitävät tärkeinä metsien käytön kestävyyttä mitattaessa ja arvioitaessa. Hankkeessa analysoidaan kestävyyden eri osa-alueiden mittaamisen perusteita ja niihin liittyviä haasteita, kehitetään mittareita, joilla voidaan arvioida kestävyyden osa-alueiden kehityksen suuntaa sekä tuotetaan keinoja havainnollistaa kestävyyden eri osa-alueiden ristiriitoja sekä niiden vaikutuksia.

Apulaisprofessori Panu Savolainen ja työryhmä Aalto-yliopistosta saivat 145 000 euroa Kestävä rakentaminen, teknistaloudelliset näkökulmat ja rakennusperinnön arvo -hankkeeseen.

Rakennetun ympäristön elinkaari vaikuttaa merkittävästi kestävän ja hiilineutraalin yhteiskunnan tavoitteiden toteutumiseen. Suomen rakennuskanta uusiutuu kuitenkin yhä nopeammin, ja tällä hetkellä myös kaupunkien keskustoissa puretaan kiihtyvällä tahdilla yhä nuorempaa rakennuskantaa. Aihe on säännöllisesti esillä myös mediassa.

– Rakennuskannan elinkaareen vaikuttavat taloudelliset, tekniset, toiminnalliset ja kulttuuriperintöön liittyvät tekijät sekä kaupunkikehitys, kohteen sijainti ja omistussuhteet. Niiden rinnalla kysymys on yhteiskunnassa vallitsevista arvoista ja mielipiteistä, politiikasta ja taloudellisista ohjauskeinoista. Argumentit ovat tieteenalojen eroista ja menetelmistä johtuen hyvin erilaisia. Aihepiirin käsittely on ollut lähinnä ongelman tunnistamista ja satunnaisia esiinnostoja, etenkin julkisessa keskustelussa, Panu Savolainen sanoo

– Modernin rakennuskannan purkamisesta ei tällä hetkellä käydä riittävästi keskustelua eri asiantuntijatahojen välillä, eikä se ole riittävän syvällistä tai ratkaisukeskeistä. Julkisuuden näkökulmasta keskustelua hallitsevat niin auktoriteettinäkökulma kuin korostunut tunnepitoisuus. Tulevia vaikuttajia, lapsia ja nuoria, ei tavoiteta ymmärrettävillä ja helposti lähestyttävillä tavoilla, Savolainen toteaa.

Hankkeen tarkoituksena onkin syventää ja lisätä yhteiskunnallista keskustelua modernin rakennuskannan kohtalosta ja siihen liittyvistä näkökulmista. Tavoitteena on rakentaa vuoropuhelua eri tieteenalojen välillä ja julkisuudessa sekä tehdä keskustelua ymmärrettävämmäksi yleisesti yhteiskunnassa ja poliittisessa päätöksenteossa.

Lisätietoja:

Asiamies  Juhana Lassila, Suomen Kulttuurirahasto, juhana.lassila@skr.fi, 09 6128 1230
Professori Eeva Furman, Suomen ympäristökeskus, eeva.furman@ymparisto@fi, 029 5251123
Fil. tohtori Panu Halme, Jyväskylän yliopisto, panu.halme@jyu.fi, 040 8054945
Apulaisprofessori Panu Savolainen, Aalto-yliopisto, panu.savolainen@aalto.fi, 050 475 6727