Teksti julkaistiin ensimmäistä kertaa Tiede & Taide -lehden numerossa 2/2024. Koko lehden voit lukea näköislehtenä verkossa. 

Teksti: Laura Iisalo

Kun Taina Pieski kaksi ja puoli vuotta sitten muutti takaisin Saamenmaalle, hän ymmärsi eläneensä monta vuosikymmentä toisioelämää. 

”Helsingissä tunsin ulkopuolisuutta ja juurettomuutta ja nyt tuntuu, että olen palannut kotiin. Minulla on rauha”, hän toteaa.

Pieski on koulutukseltaan filosofian maisteri, ja hän on tehnyt pitkän uran viestinnän ja johtamisen parissa eri ministeriöissä. Saamelaismuseo Siidan museonjohtajaksi hän siirtyi viime vuoden elokuussa Utsjoen kunnanjohtajan paikalta. Siida valittiin toukokuussa vuoden eurooppalaiseksi museoksi. Palkinto myönnettiin yhteisöllisyydestä sekä kulttuuriperinnön palauttamiseen liittyvästä työstä

Uudessa työssään Pieski aloitti perusasioista kuten siitä, kuinka hyvä työyhteisö luodaan. Seuraavaksi hän haluaa vahvistaa museon kansainvälistä profiilia ja kotiuttaa loputkin eurooppalaisten museoiden hallussa olevat saamelaisesineet Siidaan.

”Siitä työ vasta alkaa, kun saamelaisyhteisö pääsee kosketuksiin esivanhempiensa esineiden kanssa. On vaikea sanoin kuvata, miten valtava merkitys sillä ihmisille on.”

"Alkuperäiskansoihin liitetään herkästi alkukantaisia piirteitä, ja saamelaiset nähdään menneiden aikojen museokansana. Se ei kerro tämän päivän saamelaiskulttuurista."

Ensimmäinen muistoni Saamenmaalta on 1970-luvulta, jolloin olin Hans-isäni kanssa Tenolla kalassa. Perkasimme lohia rantakiven päällä tiirojen huudellessa taivaalla. Asuin lapsuuteni Helsingissä, mutta vietimme kaikki kesät Utsjoella.

Elämässä minulle keskeistä on rehellisyys itseä ja muita kohtaan. On tärkeää uskaltaa elää itsensä näköistä elämää. Olen uskaltanut tehdä rohkeita ratkaisuja, joita muut ovat joskus ihmetelleet.

Jo nuorena ymmärsin, että haluan jakaa työpaikkani arvot. Bonukset ja palkka eivät ole vaikuttaneet uravalintoihini juurikaan. Minusta tuli valtion virkanainen, koska halusin tehdä hyvää isänmaan eteen.

Haluaisin, että kaikki saamelaiset voisivat elää oman kulttuurin mukaista elämää asuinpaikasta riippumatta. Saamelaisuus ei ole sidottu Saamenmaahan – suurin osa saamelaisista asuu muualla kuin Pohjois-Lapissa. On tärkeää, että kolme elävää saamenkieltä säilyvät ja että niitä voi käyttää päivittäisessä asioinnissa.

Useimmat ihmiset eivät tiedä, että saamelaiskulttuuri elää rikkaana ja monimuotoisena ympäri Pohjoismaita. Alkuperäiskansoihin liitetään herkästi alkukantaisia piirteitä, ja saamelaiset nähdään menneiden aikojen museokansana. Se ei kerro tämän päivän saamelaiskulttuurista. Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on museona luoda toivoa, ylpeyttä omasta kulttuurista ja näkymiä tulevaisuuteen.

Suosikkitaiteilijoitani ovat tällä hetkellä sisareni, kuvataiteilija Outi Pieski, kirjailija ja muusikko Niillas Holmberg sekä Ruotsissa asuva saamelainen muusikko Katarina Barruk. Heidän taiteellinen tuotantonsa on syvästi puhutellut minua jo vuosien ajan.

Tärkeimmät työkaluni ovat viestintä ja vuorovaikutus. Muita kuuntelemalla voi oppia ja tehdä johtopäätöksiä. Puhuminen ja kirjoittaminen mahdollistavat vaikuttamisen ja muutoksen aikaansaamisen. Johtaminen on viestintää eri muodoissa.

Haastavinta urallani on ollut omien rajojen tunnistaminen. Olen peruspositiivinen ihminen, innostun asioista ja haluan saada muutosta ja tulosta aikaiseksi. Omat voimavarat ovat tulleet koetelluiksi  etenkin nuorempana, ja vasta viime vuosina olen oppinut kuuntelemaan omaa jaksamistani. Siinä ovat auttaneet jooga ja meditaatio.

Minulla on aina ollut hyviä esihenkilöitä, jotka ovat nähneet minussa joskus enemmän kyvykkyyttä kuin minä itse. Olen uskaltanut tarttua minulle tarjottuihin tilaisuuksiin, ja olen rohkeasti vaihtanut tehtäviä. On upeaa huomata, että voin edelleen viisikymppisenä oppia uutta ja ottaa vastaan uusia haasteita.

"Täällä pohjoisessa osaaville ihmisille on töitä taustasta ja iästä riippumatta."

Haluaisin räjäyttää ajattelumallin, että ikä olisi jotenkin huono asia. Lapissa 60-vuotias ei ole kenenkään mielestä liian vanha. Oma työurani on ollut rikkainta sen jälkeen, kun täytin 50. Täällä pohjoisessa osaaville ihmisille on töitä taustasta ja iästä riippumatta.

Mottoni voisi olla monen saamelaisen käyttämä kirjainyhdistelmä ČSV. Se on lyhenne sanoista Čájet Sámi Vuoiŋŋa, joka tarkoittaa suomennettuna näytä saamelaishenkesi. Olen myös aina uskonut, että siivet kantavat.

On tärkeää, että saamelaiset voivat edelleen harjoittaa perinteisiä elinkeinoja kuten kalastusta ja poronhoitoa. Yhtä tärkeää on kehittää uutta esimerkiksi luomalla peliteollisuutta tekoälyä hyödyntäen.

Johtajana olen saanut usein palautetta, että olen innostava, kannustava, avoin ja suora. Tunnistan siitä itseni. Haluan oppia koko ajan uutta, olen rohkea ja utelias. Viime aikoina olen parantanut saamenkielentaitoani, sillä kuulun kielensä menettäneiden joukkoon.

Parhaan neuvon sain aikoinaan The Body Shopin perustajalta, Anita Roddickilta, kun työskentelin yrityksessä viestintäpäällikkönä. Häneltä opin Walk the talk -ajatuksen, jonka ymmärrän niin, että pitää toimia niin kuin puhuu.

Olen parhaimmillani paineen alla ja jopa kriisitilanteissa. Pulpahdan yleensä pintaan kuin ongenkoho, tapahtui mitä tapahtui. Olen hyvillä vesillä myös silloin, kun saan puhua itselleni tärkeistä aiheista innostuneen yleisön edessä.

Vapaa-ajallani rentoudun liikkumalla luonnossa, kuuntelemalla äänikirjoja ja vierailemalla saamelaisissa kulttuuritapahtumissa. Tänä kesänä aion mennä Utsjoen lumo -tapahtumaan ja Inrissa järjestettäville Ijahis idja -musiikkifestivaaleille.