Teksti julkaistiin ensimmäistä kertaa Tiede & Taide -lehden numerossa 2/2024. Koko lehden voit lukea näköislehtenä verkossa. 

Teksti: Laura Iisalo

Pääkaupunkiseudun näkökulmasta katsottuna kulttuuritarjonta on monipuolista ja kansainvälistä. Konsertteja, näyttelyitä ja teatteriesityksiä riittää viikon joka päivälle. Haja-asutusalueilla kesän taidetapahtumat ja -festivaalit saattavat joskus olla ainoa tapa kokea korkeakulttuuria.

”Välimatkat ovat pitkiä ja tarjonta niukkaa. Monet paikallisista asuvat pienissä kylissä, eivätkä koskaan lähde Enontekiötä tai Inaria kauemmas”, sanoo Aslak Paltto, Anára Sámisearvi -saamelaisjärjestön puheenjohtaja.

Paltto on yksi Inarissa järjestettävän Ijahis Idja -musiikkifestivaalin järjestäjistä. Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen pihamaalle pystytetylle lavalle nousevat 16.–17. elokuuta jo 20. vuotta peräkkäin saamelaismusiikin kuumimmat nimet. Aikaisemmin tapahtumassa ovat esiintyneet muun muassa konemusiikkia ja joikua yhdistelevä Isák, uumajansaamelainen Katarina Barruk, rock-musiikista vaikutteita poiminut Mari Boine sekä pohjoissaameksi laulava Emil Karlsen. Tänä vuonna nykymusiikin rinnalla tullaan kuulemaan tuttuun tapaan perinteistä joikua, inarinsaamelaista laulua livđeä ja leuddia eli kolttamusiikkia. Ohjelmaan voi tutustua täällä.

”Perinteiden siirtäminen nuorille sukupolville on tärkeää. Saamelaisilla ei ole juuri ollut tapahtumia, joissa tuoda esille omaa kulttuuria ja omia artisteja."

”Perinteiden siirtäminen nuorille sukupolville on tärkeää. Saamelaisilla ei ole juuri ollut tapahtumia, joissa tuoda esille omaa kulttuuria ja omia artisteja. On hienoa, että olemme katkeamattomasti pystyneet järjestämään edes yhden pysyvän festivaalin, joka on vakiinnuttanut paikkansa”, Paltto toteaa.

Ijahis Idja -festivaali on kasvanut vuosien varrella maltillisesti. Viime vuonna kävijöitä oli  paikan päällä noin tuhat päivässä, jonka lisäksi verkossa festivaalia seurasi 3 500 katsojaa ympäri maailmaa. Perjantain päivätapahtumaan kutsutaan paikalliset koululaiset, ja iltakonserttien lisäksi ohjelmistossa on ajankohtaisia keskusteluja, suopungin heittoa sekä käsityömarkkinat. Monet festivaalivieraat pukevat ylleen saamenpuvun.

”Monelle tämä on vuoden tärkein tapahtuma, jonne voi tulla näyttäytymään ja olemaan omana itsenään. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse jättää tulematta, jos ei ole aktivisti tai poliittisesti suuntautunut. Tapahtuma on kaikille avoin ja tunnelma on aina ollut todella rauhallinen”, sanoo Paltto.

Kesäfestivaalin järjestäminen vaatii valtavasti työtä, mikä on usein aktiivisten järjestöjen, yksittäisten toimijoiden ja talkoolaisten varassa. Toisaalta järjestäjillä on mahdollisuus luoda omannäköisensä tapahtuma ja uudistaa kulttuuria haluamaansa suuntaan.

Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa urkujen sekä pianon soittoa opiskeleva Leevi Lipponen on Pohjois-Karjalassa järjestettävien Juuan musiikkijuhlien perustaja ja taiteellinen johtaja. Hänelle kesätapahtuma on ennen kaikkea tilaisuus toteuttaa omia visioita ja tehdä omaa kotipaikkakuntaa tunnetuksi. 

Klassiseen musiikkiin keskittyvän musiikkifestivaalin tapahtumapaikkana on 7.–11. elokuuta neljättä kertaa Juuan kirkko, joka on sijainnut samalla paikalla vuodesta 1746. Kaikkiin viisipäiväisen musiikkijuhlan konsertteihin on vapaa pääsy. 

”Minua, esiintyjiä ja kuulijoita inspiroi, että korkeatasoista kulttuuria voi kokea kauniissa ja ainutlaatuisessa miljöössä. Kirkossa on loistava akustiikka ja ilmapiiri on hyvin lämminhenkinen. Tapahtuma on hieno kupla, jonka sisällä me kaikki olemme”, hän toteaa.

”Yleisö on paras palkinto, ilman sitä ei olisi koko tapahtumaa."

Tänä vuonna Juuan musiikkijuhlien avajaiskonsertissa esiintyy pianisti Eero Heinonen ja päätöskonsertissa pianisti Irina Zahharenkova. Mukana ohjelmistossa on myös jo perinteeksi muodostunut nuorten muusikoiden kamarimusiikkikonsertti. Tulevaisuudessa Lipposen tavoitteenaan on lisätä ohjelmistoon lisää kansainvälisiä nimiä ja kasvattaa tapahtuman tunnettuutta entisestään. Hän toivoo, että jonain päivänä kirkko olisi viimeistä paikkaa myöten täynnä. 

”Yleisö on paras palkinto, ilman sitä ei olisi koko tapahtumaa. Kirkkoon mahtuu kerralla 900 kuulijaa, joten vielä on tilaa kasvaa”, hän toteaa.

Turun saaristossa kolmatta kertaa järjestettävä, kamarimusiikkiin ympärille rakentuvan Aava-festivaalin perustajat, Julia Rima, Erica Giacoletto ja Mari Tirkkonen, ovat ystäviä vuosien takaa ja muusikkoja itsekin. Heille on tärkeää rakentaa tapahtuma, joka noudattaa heille tärkeitä näkemyksiä ja arvoja. Käytännössä se tarkoittaa tasa-arvoisia konserttiohjelmia, joissa on huomioitu myös ajan saatossa vähemmän näkyvillä olleet tekijät.

”Klassisen musiikin ohjelmisto koostuu historiallisesti aika pitkälti valkoisten miesten säveltämistä teoksista. Meille on tärkeää muuttaa rakenteita niin, että nostamme jo tunnettujen teosten rinnalle naisten ja eri etnisten ryhmien säveltämää musiikkia”, taiteellisena johtajana toimiva Tirkkonen toteaa. 

Festivaali onnistui jo ensimmäisenä kesänä luomaan toimivan konseptin, joka rakentuu klassisen musiikin konserttien ympärille ja tuo eri taidemuotoja yhteen. Menneinä vuosina musiikkiin on yhdistetty esimerkiksi improvisoitua kuvataidetta. Tänä kesänä 28.–30. kesäkuuta luvassa on ainakin taikuri ja runoilija L. Onervan elämästä kertova musiikillinen monologi. 

Lauantain päätapahtumapaikkana toimii jälleen kerran Korppoon kotiseutumuseon piha, jossa järjestettävän ulkoilmakonsertin yhteydessä tarjoillaan turkulaisten yrittäjien artesaanipizzaa. Kokonaisuudessaan tapahtuma on monipuolinen yhdistelmä kulttuuria ja yhdessäoloa, jonka Tirkkonen toivoo vetoavan ennen kaikkea nuoriin kaupunkilaisiin, joille klassinen musiikki ei ole entuudestaan tuttua.

”Teemme ohjelmistoa vakavamielisesti, mutta kyllä tämä eräänlainen ideoiden leikkikenttä on. Haluamme luoda korkeatasoisen ohjelmiston ja samaan aikaan tehdä taiteesta ja musiikista helposti lähestyttävää ja rentoa. Mielestämme ne eivät poissulje toisiaan”, hän toteaa.