Millaisia kyvykkyyksiä yhteiskuntamme tarvitsee tulevaisuudessa? Kuinka koulutusjärjestelmämme vastaa nykyisiin tarpeisiin? Entä kuinka tulla paremmaksi ihmiseksi?
Kysymyksiin vastaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Jos joutuisin poimimaan eri suuntaan kurottavien aihioiden joukosta yhden avainajatuksen, valitsisin ”halun oppia ja löytää uutta” – mahdollisimman laaja-alaisesti ja läpi elämän.
Laajasti opiskelemisen reseptillä on syvät juuret. Antiikin Kreikan sivistyskäsityksen mukaisesti opetukseen sisällytettiin puhe- ja väittelytaitojen lisäksi esimerkiksi politiikan teoriaa, kulttuurihistoriaa, kirjallisuuden tulkintaa, matematiikkaa ja kieliä. Sokrateen myötä pohdinnan kohteeksi valikoitui myös hyveen luonne. Platonin Valtiossa opiskeltavina aloina painotettiin aritmetiikkaa, geometriaa, tähtitiedettä, musiikin harmonisten lukusuhteiden tutkimusta sekä dialektiikkaa. Tieteet ja taiteet liukuivat päällekkäin.
Entä miltä maailma näyttää nyt? Opiskelemmeko siiloissa vai tukevatko eri oppiaineet toisiaan? Norjassa on tutkittu taideaineiden vaikutusta alakouluikäisiin. Sparebankstiftelsenin rahoittaman Kunsten å lære tutkimushankkeen tulokset ovat lupaavia: kun lukujärjestykseen tehdään tilaa luovuudelle, oppilaiden keskittymiskyky vahvistuu ja oppimistulokset paranevat. Tukholman Handelshögskolan puolestaan kouluttaa ekonomeja, joilta edellytetään laajaa sivistyspohjaa. Tähän tarvitaan muun muassa kirjallisuutta ja kuvataiteita.
Maailman voidaan ajatella avautuvan läsnäolon, kohtaamisten, kanssa-ajattelun ja oivallusten kautta. Tarjonnan runsaus korostaa kuitenkin myös valintojen tekemisen tärkeyttä.
Valinnat vaikuttavat voimakkaasti omassa arjessamme. Uteliaisuus on uskallusta astua kauemmaksi itsestä ja tulla vahvempana takaisin. Se on luovuuden, uusien ajatusten ja kriittisen ajattelun perusta. Laaja-alaisuus luo puolestaan pohjan hyvälle itsetunnolle ja halulle ymmärtää kanssaihmisiä.
Teksti julkaistiin ensimmäistä kertaa Tiede & Taide -lehden numerossa 2/2024. Koko lehden voit lukea näköislehtenä verkossa.