Teksti: Laura Iisalo
Kuva: Hanna-Maaria Kiprianoff

Sevettijärven alue Inarin kunnassa on ainoa alue maailmassa, jossa koltansaamenkieli ja -kulttuuri ovat edelleen osa jokapäiväistä elämää. Koltansaame on Suomessa puhutuista saamenkielistä pienin kieliryhmä. Koltansaamea puhuu noin 350 henkilöä. Luku on kuitenkin nousussa, kertoo Kiõllpieʹzzest škoouʹle – kolttasaamelaisten lasten omakielinen koulupolku -hankkeessa kumppanuusopettajana työskentelevä Hanna-Maaria Kiprianoff.

Kulttuurirahaston tukeman hankkeen tarkoituksena on mahdollistaa kolttasaamelaisten lasten ja nuorten omankielisen opetuksen toteutuminen ja vahvistaa kielen asemaa perusopetuksessa.

“On tärkeää, että kaikilla on samat mahdollisuudet omaan kieleen ja kulttuuriin, ja että kielestä tulee luonteva osa elämää. Se on lapsen oikeus siitäkin huolimatta, että elämme länsimaalaistuneessa maailmassa”, Kiprianoff toteaa.

Paraikaa ratkottavat haasteet opetuksen taustalla ovat moninaisia. Päteviä koltansaamenkielisiä opettajia ei ole riittävästi ja vanhempien kielitaidon puutteen takia lapset ohjataan herkästi suomenkielisen opetuksen pariin. Suurimpana haasteena Kiprianoff pitää koltansaamenkielisten oppimateriaalien puutetta.

Hankkeen myötä oppimateriaaleja on ruvettu tekemään yhteistyössä nykyisten opettajien kanssa. Viime syksynä koltansaamenkielinen opetus saatiin laajennettua ympäristöoppiin ja kokeilun alla on nyt myös kuvataiteen samanaikaisopetus. Lapset omaksuvat kielen aineopetuksen ohessa, mikä lisää mielekkyyttä ja motivoi oppimaan.

Kumppanuusopettaja avustaa ja tukee koltansaamenkielen opettajaa opetuksen järjestämisessä. Kiprianoff aloitti roolissaan elokuussa 2021, jolloin hanke oli vielä alkuvaiheessa.

“Tänä syksynä oli helpompi lähteä uuteen lukuvuoteen, kun toiminta oli suunnitelmallisempaa ja tiesimme mihin resurssit riittävät. Työ on haastavaa, mukavaa ja vaihtelevaa. Lapsissa on se juttu", hän toteaa.

Kiprianoff syntyi Ivalossa, mutta vietti lapsuusvuotensa Kangasalla, Tampereen lähettyvillä. Perhe muutti Kanadaan hänen ollessaan 13-vuotias. Vuonna 2011 Kiprianoff paluumuutti Ivaloon ja suoritti Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa pohjoissaamen kielen ja kulttuurin vuoden mittaiset opinnot.

Kiprianoff on asunut Sevettijärvellä nyt yhdeksän vuoden ajan ja huomannut, että koltansaamenkielen arvostus on sinä aikana kasvanut. Alkuun hän saattoi keskustella kielellä vain vanhemman ikäpolven kanssa, mutta nykyään monet lapsetkin puhuvat sitä sujuvasti.

"Aikaisemmin saatettiin sanoa, ettei koltansaamenkielellä pääse Partakkoa pidemmälle, eli ettei kielellä tee mitään Sevetin ulkopuolella. Minä olen kielen oppimisen ansiosta käynyt laulamassa Norjan kuninkaalle ja päässyt toteuttamaan unelmia, joiden olemassaolosta en edes tiennyt", kertoo Kiprianoff.

Tärkeä kielen asemaa vahvistava tekijä on hänen mukaansa sen lisääntynyt näkyvyys. Yle Areenasta voi katsoa saamenkielistä Unna Junná -ohjelmaa, jossa kuvataan saamelaisperinteitä ja nykyaikaa tarinoiden muodossa.  Jopa Muumit puhuvat televisiossa koltansaamea.

"Mitä enemmän kieli näkyy, sitä enemmän se helpottaa sen puhujia ja kielen käyttöaste kasvaa. Lapsissa on tulevaisuus ja jos teemme heidän eteensä töitä nyt, tulevaisuudessa meillä on pieni mutta todella vahva kieliyhteisö", Kiprianoff toteaa.

Kielipesästä kouluun - katso video alta

Lapsella on saamelaisten kotiseutualueella oikeus omaan äidinkieliseen opetukseen. Toistaiseksi koltansaamen kielellä ei kuitenkaan ole yli kymmeneen vuoteen annettu opetusta kuin äidinkielessä ja vieraassa kielessä.

Kulttuurirahaston tuella kehitetään kumppannusopettajamallia, jonka avulla rakennetaan kolttasaamelaisten lasten ja nuorten omakielistä koulupolkua. Kielipesästä kouluun -hanke on pilottihanke, jolla halutaan edistää koltansaamenkielistä kouluopetusta. Videolla esiintyvät kumppanuusopettaja Anna-Katariina Feodoroff, opettaja Maria Porsanger sekä kolttasaamenkieltä opiskelevia lapsia.

Kolttakulttuurisäätiölle myönnettiin 200 000 euroa vuonna 2021 kolttasaamelaisten lasten ja nuorten omakielinen koulupolku -hankkeen toteuttamiseen.