Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Tieteen, taiteen ja kulttuurin apurahat haettavissa lokakuussa

Kulttuurirahasto tukee tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain yhteensä noin 60 miljoonalla eurolla. Lokakuun haussa on tänä vuonna jaossa noin 24 miljoonaa euroa. Lokakuussa hakemuksia vastaanotetaan vuosittain noin 10 000. Viime vuosina noin yksi kymmenestä on saanut rahoitusta. 

”Kannustamme katsomaan kauas ja hakemaan apurahja esimerkiksi tapahtumien pitkäkestoiseen kehittämiseen ja esitysten kiertuetoimintaan kaikkialla Suomessa sekä ylipäätään monivuotiseen työskentelyyn”, sanoo varatoimitusjohtaja Juhana Lassila Suomen Kulttuurirahastosta. 

Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille sekä työskentelyyn että kuluihin. Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, ja lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. 

Kulttuurirahasto myöntää kaikilla tieteen ja taiteen aloilla myös monivuotisia apurahoja. Monivuotista apurahaa voi hakea jopa neljäksi vuodeksi. Vuosiapurahan määrä on 32 000 euroa, tohtoreille tutkimukseen 36 000 euroa. 

Yleisten tieteen ja taiteen apurahojen lisäksi Kulttuurirahasto suuntaa tukea tiettyihin teemoihin. Näihin erityiskohteisiin kuuluu tällä hakukierroksella lasten ja nuorten mielenterveyttä tukeva soveltava tutkimus.

“Viimeisen kymmenen vuoden aikana esimerkiksi koulupoissaolot mielenterveyssyistä ja erityisesti tyttöjen ahdistus, syömishäiriöt ja sairaalahoitoa vaativat lääkeainemyrkytykset ovat lisääntyneet, kiusaaminen sosiaalisessa mediassa on yleistynyt ja katuväkivalta tullut näkyvämmäksi. Perustutkimusta aiheesta on paljon, mutta hyvälaatuista soveltavaa tutkimusta vähän”, sanoo Juhana Lassila. 

Lokakuun haun apurahahakemukset vertaisarvioidaan yli viidessäkymmenessä arviointiryhmässä, jotka koostuvat eri tieteen- ja taiteenalojen asiantuntijoista.

Lokakuun hakukohteet

Tavanomaiset työskentely- ja kuluapurahat 

Tavanomaisia työskentely- ja kuluapurahoja myönnetään tieteelliseen ja taiteelliseen työskentelyyn sekä hankkeisiin ja hankintoihin. Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille. 

Eminentia

Kulttuurirahasto myöntää vuosittain hakemusten perusteella yhden tai useamman Eminentia-apurahan pitkän tieteellisen tai taiteellisen uran päätösvaiheessa olevalle tieteenharjoittajalle tai taiteilijalle. Apurahan suuruus on 25 000 euroa.

Romanikielen ja -kulttuurin tuki

Kulttuurirahasto tukee Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria yhteensä miljoonalla eurolla vuoteen 2030 asti. Apurahaa voi hakea kirjalliseen työskentelyyn romanikielellä, kirjallisuuden kääntämiseen romanikielelle, romanikielen tutkimukseen, romanikielen oppimateriaalin laatimiseen tai romanikielen opetuksen ja kielenelvytystoiminnan järjestämiseen.

Suomalaisen valtiollisen vaikuttajan elämä

Kulttuurirahasto myöntää Wellamo Paasikiven nimikkorahastosta enintään 200 000 euroa teoksiin, jotka käsittelevät suomalaisen valtiollisen vaikuttajan elämää. Teos voi olla kirja, dokumenttiohjelma tai dokumentaari. Apurahat voivat olla monivuotisia.

Taidetta kaikille

Kulttuurirahasto myöntää taiteilijoille, taiteilijatyöryhmille sekä rekisteröityneille taiteen ammatillisille yhteisöille Taidetta kaikille -apurahoja, joiden haettava vähimmäismäärä on 25 000 euroa. Tavoitteena on lisätä tukea ja hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta. 

Tieteen lisämiljoona: lasten ja nuorten mielenterveys

Kulttuurirahasto myöntää lokakuun 2024 hakukierroksella miljoonan euron lisärahoituksen lasten ja nuorten mielenterveyttä tukevaan soveltavaan tutkimukseen. Rahoituksella tuetaan enintään viittä tutkimushanketta. Haku on tarkoitettu useammasta henkilöstä koostuville työryhmille. 

Tietokirjat, tieteen ja taiteen yleistajuistaminen

Lokakuun 2024 haussa on jaettavana noin 400 000 euroa tiedettä ja taidetta käsittelevien yleistajuisten tietokirjojen ja elämäkertojen toteuttamiseen sekä tieto- ja tieteellisen kirjallisuuden kääntämiseen.

Hyödyllisiä linkkejä 

Uutiskirjeen voi tilata täältä

Yli 30 miljoonaa euroa tieteelle, taiteelle ja kulttuurille

Suomen Kulttuurirahasto jakoi lokakuussa 2023 saatujen hakemusten perusteella yli 30 miljoonaa euroa apurahoina tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi. Kulttuurirahasto myöntää apurahoja yhteensä yli 50 miljoonaa euroa vuosittain, mikä tekee siitä yhden Suomen suurimmista apurahasäätiöistä. 

”Haluamme kantaa vastuuta tieteen, taiteen ja kulttuurin tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksista koko Suomessa. Nyt myönnetyt apurahaeurot jakautuivat tuhannelle tutkijalle, taiteilijalle tai hankkeelle yli 90 kuntaan. Vahvistamalla tiedettä ja taidetta rakennamme kestävää, moniarvoista ja moniäänistä yhteiskuntaa”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.

Lokakuun hakukierroksella ylittyi ensimmäistä kertaa 10 000 hakemuksen rajapyykki. Hakemuksista menestyi joka kymmenes. Apurahahakemuksia on arvioimassa yli 150 vuosittain vaihtuvaa tieteen ja taiteen eri alojen asiantuntijaa.

Taiteelle ohjautui 43 % ja tieteelle 57 % apurahaeuroista. Tiede painottuu, koska valtaosa Kulttuurirahastolle varoja lahjoittaneista on halunnut tukea tieteen eri aloja. 

Tuen tarve etenkin taiteelliseen työhön on viime vuosina kasvanut jatkuvasti.  

”Taide sai Kulttuurirahastolta lähes 13 miljoonaa euroa tukea. Kokovuotiset apurahat ovat taiteilijoille äärimmäisen tärkeitä, sillä työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Julkisten rahoittajien tulee yhdessä säätiöiden kanssa turvata se, että taiteentekijöillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus keskittyä luovaan työhön”, sanoo Pettersson.

Mies mustassa paidassa katsoo kameraan.

Harri Lipsanen pyrkii löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi. Kuva: Anni Hanén

Suuria tieteen apurahoja saivat muun muassa Suomen kilpailukykyä teollisuudessa ja liiketoiminnassa tukevat tutkimukset. Aalto-yliopiston professorit Harri Lipsanen ja Zhipei Sun työryhmineen saivat 250 000 euroa kehittääkseen neuromorfisia eli ihmisaivojen rakennetta ja toimintaa jäljitteleviä elektroniikan komponentteja. He pyrkivät löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi.

Miehiin liitetyistä odotuksista leimahtaa aika ajoin keskustelu esimerkiksi mediassa, kirkossa tai politiikassa. Teologian tohtori, dosentti Sini Mikkola työryhmineen tutkii Itä-Suomen yliopistossa 242 000 euron apurahan turvin mieheyteen liitettyjä normeja, odotuksia ja ihanteita luterilaisuuden viitekehyksessä reformaatiosta 1900-luvun alkuun saakka.

Koko- ja monivuotiset apurahat luovat jatkuvuutta

Kulttuurirahasto myöntää runsaasti koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn. Nyt myönnettiin 460 kokovuotista apurahaa, joista monivuotisia oli 168.

Nelivuotisilla apurahoilla tutkitaan muun muassa yhdysvaltalaisten laitavasemmistolaisten verkkoyhteisöjen visuaalista politiikkaa (FM Jaakko Dickman), syöpäkantasoluja potilasnäytteistä mittaavan menetelmän kehittämistä (Ph.D. Nikolaos Giannareas), toivon ja utopian käytäntöjä (FT Teemu Paavolainen), L. Onervan myöhäistuotannon kirjailijapoetiikkaa (FM Susanna Selve) sekä transsukupuolisuuden näkymistä Venäjän liberaalissa mediassa (FM Alisa Virtanen). Nelivuotisen apurahan työskentelyynsä sai myös dokumenttielokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Anu Kuivalainen. Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha on tarkoitettu väitöksen jälkeiseen tutkimukseen, joka liittyy taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. Nelivuotisen apurahan sai M.A. Elina Sairanen, joka tutkii yksityisten taiteenkeräilijöiden perustamia suomalaisia taidemuseoita 1880-luvulta 2020-luvulle.

Nainen jäädyttää veistosta talvisena päivänä sininen haalari päällä ja punainen pipo päässä.

Kuvataiteilija Mimosa Pale sai monivuotisen apurahan yhteisötaideprojekteihin ja taiteelliseen työskentelyyn. Kuva: Ilona Valkonen

Kolmivuotisen apurahan turvin tutkitaan muun muassa äänitteen suoratoistoformaattia nuorten identiteetin rakentumisen ympäristönä (TaM Harri Homi), vammaisten ihmisten työelämään siirtymisen kokemuksia (FM Kia Liimatainen) sekä ihmisten kannustamista kestävää tulevaisuutta edistävään toimintaan pelillistämisen kautta (M.Sc. Naghmeh Mohammadpourlima). Taiteelliseen työhön kolmivuotisia apurahoja saivat muun muassa kirjailija Tiina Laitila Kälvemark, kuvittaja, kuvataiteilija Aino Louhi, näytelmäsuomentaja Reita Lounatvuori, kuvataiteilija Joel Slotte, kuvanveistäjä, performanssitaiteilija Mimosa Pale ja sirkustaiteilija Sasu Peistola.

Tietoa laajalle yleisölle

Kulttuurirahasto myönsi tietokirjoihin ja tieteen ja taiteen yleistajuistamiseen noin 900 000 euroa. Tuki vaikuttaa suoraan alan työskentelymahdollisuuksiin.

”Tietokirjallisuus kärsii rahoitusvajeesta. Haluamme vaikuttaa siihen, että Suomessa on jatkossakin mahdollista julkaista laadukasta suomenkielistä tietokirjallisuutta. Tarvitsemme lisää tietokirjallisuuden edustamaa kriittistä keskustelua ja uteliasta maailman tarkastelua”, sanoo Susanna Pettersson.

Vasemmalla pitkähiuksinen nainen sinisellä taustalla, oikealla mustavalkoinen miehen kasvokuva.

Katariina Parhi (vas.) ja Vesa Ranta käsittelevät tulevassa tietokirjassaan työlaitosten historiaa.

Heidi Airaksinen ja Tiina Tuppurainen käsittelevät tietokirjassaan kotimaista queer-historiaa, Susanne Dahlgren ja Mikko Lohikoski Lähi-idän muuttuvaa valtapolitiikkaa, Katariina Parhi ja Vesa Ranta työlaitosten historiaa ja Mika Rokka uhanalaisia tunturiperhosia. Sonja Saarikoski käsittelee klassista musiikkia naisnäkökulmasta ja Lassi Karhu kansantajuistaa kyberturvallisuutta podcastissa.

Lapset ja nuoret ovat kohderyhmänä Tiede tutuksi -apurahoissa, joita jaettiin runsaat 800 000 euroa 12 hankkeelle.

Kulttuurirahaston 25 000 euron suuruiset Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön jakamiseen kirjallisessa muodossa. Apurahan saivat tanssitaiteilija, koreografi Alpo Aaltokoski, Kansalliskirjastoa johtanut Kai Ekholm, tanssitaiteilija Marja Korhola, taidemaalari ja -graafikko Inari Krohn, Aalto-yliopiston elokuvaleikkauksen professorina työskennellyt Anne Lakanen, kuvataiteilija Jarmo Mäkilä ja pukusuunnittelija, lavastaja Pirjo Valinen.  

Kohtaamisia, kokemuksia ja vuorovaikutusta

Suomen romanikielen puhujat ovat vähentyneet merkittävästi, ja kieli on uhanalainen. Kulttuurirahasto teki vuonna 2022 päätöksen tukea Suomen romanikieltä ja -kulttuuria jopa miljoonalla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Tuki jaetaan pääosin apurahoina, joista ensimmäiset kymmenen myönnettiin nyt.

Pitkähiuksinen nainen istuu pöydän ääressä. Pöydällä suuri kirja avattuna.

Anette Åkerlund Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Kuva: Anna Bui

FT Mirkka Salo tutkii apurahalla metakielistä keskustelua romanikielestä Suomen romanien verkkokeskusteluissa. MuM Anette Åkerlund kirjoittaa romanikielisen runokirjan. Romanikielen oppimateriaaleihin ja kielenelvytystyöhön myönnettiin niin ikään useita apurahoja.

Moni apurahansaaja haluaa kasvattaa ymmärrystä maahanmuuttajien tilanteesta Suomessa. M.Sc. Bayan Bilal Ahmad Arouri tutkii väkivallan ja rauhan uudelleen hahmottamista syyrialaisissa pakolaisyhteisöissä Suomessa ja Jordaniassa, M.A. Akhgar Kaboli Suomessa asuvien nuorten aikuisten pakolaisten tulevaisuuskuvia ja M.Sc. Yasemin Kontkanen maahanmuuttajanaisten yrittäjyyttä Suomessa.

Saamelaiskielille ja -kulttuurille ohjautui myös tukea. Essi Morottaja ja Čuovvâd-työryhmä saivat 90 000 euron apurahan lastenmusiikkihankkeeseen, joka kehittää saamelaista varhaisiän musiikkikasvatusta ja luo uutta musiikkipedagogista materiaalia kaikilla kolmella Suomessa puhuttavalla saamen kielellä. Arkkitehti Eveliina Sarapää sai apurahan saamelaisarkkitehtien yhteenliittymän perustamiseksi. Tavoitteena on käynnistää Suomessa keskustelu saamelaisesta arkkitehtuurista ja rakentamisesta Saamenmaalla.

”Suomen Kulttuurirahasto on jo pitkään vaikuttanut vähemmistökielten ja -kulttuureiden suojelemiseksi. Koko Suomen rahastona kannamme vastuuta paitsi uhanalaisesta kulttuuripääomasta, myös kaikkien ihmisten osallisuudesta kulttuuriin ja taiteeseen”, sanoo Susanna Pettersson.

Kulttuurirahasto jakaakin myös Taidetta kaikille -apurahoja, joiden tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta. Tukea myönnettiin 460 000 euroa 12 hankkeelle.   

Tekoäly muuttaa maailmaa

Erilaiset tekoälysovellukset ovat viime vuosien aikana lyöneet läpi arkisessa käytössä. Monet apurahaa hakeneet haluavat tutkia tekoälyn mahdollisuuksia ja ymmärtää ilmiön seurauksia.

Yhden vuoden suurimmista apurahoista sai Aalto-yliopiston professori Mikko Alava, joka kehittää työryhmineen 200 000 euron apurahalla muovin sijaan käytettäviä, vettä kestäviä vaahtoja. Tutkimuksessa hyödynnetään biomimetiikkaa eli matkitaan puun rakennetta tekoälypohjaisten menetelmien avulla.

Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Anette Alén työryhmineen tutkii luovan alan ja sen liiketoiminnan reunaehtojen muutoksia ja taustaintressejä digitalisaation ja tekoälyn aikakaudella, FM Liisa Petäinen uusia tekoälypohjaisia menetelmiä syövän diagnostiikassa ja VTT Heikki Wilenius ohjelmoijien ja tekoälyn vuorovaikutusta ja siihen liittyvää laajempaa työn muutosta.

Lue lisää apurahoista 

Luterilaisuuden muokkaama mieheys

”Nyt puhuvat miehet!” ”Miehillä on tarve tulla kuulluksi”. Tässä pari esimerkkiä tiedotusvälineiden otsikoista viime vuosilta. Otsikoihin tiivistyy tarve käynnistää keskustelu suomalaisista miehistä ja heihin liitetyistä odotuksista, normeista ja ihanteista nykypäivän yhteiskunnassa.

Tähän keskusteluun ottaa osaa myös Itä-Suomen yliopiston nelivuotinen hanke, jota vetää teologian tohtori, dosentti ja yliopistonlehtori Sini Mikkola. Suomen Kulttuurirahasto myönsi hankkeelle 242 000 euron apurahan vuonna 2024.

Nainen kuvattuna sälekaihtimien läpi, taustalla seurakuntasali ja saarnatuoli

”Hankkeemme idea on tarkastella mieheyden ihanteiden ja maskuliinisuuden normiston luterilaista taustaa aina 1500-luvulta 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin. Lähtökohtamme on, että luterilaisen kirkon ja uskon historiallisesti vahva asema Suomessa on ollut merkityksellinen myös miessukupuoleen liitettyjen odotusten kannalta.”

Mieheyden normeja monelta vuosisadalta

Hankkeessa tutkitaan mieheyteen liittyvien käsitysten muovautumista alkaen Martti Lutherin Saksasta. Sieltä siirrytään 1600–1900-lukujen Suomeen.

”Katsomme, millaisia odotuksia esimerkiksi papit, professorit ja poliitikot mutta myös vähemmän vaikutusvaltaisessa asemassa olevat ’tavalliset’ ihmiset asettivat mieheydelle: miten nämä odotukset toteutuivat käytännössä ja mikä oli uskonnon merkitys mieheyden määrittelyssä.”

Mikkolan ohella hankkeen toteuttavat FT, dosentti Miia Kuha, TM Tapio Leinonen sekä TK, HuK Hanna Pöyry. He valottavat kukin osaltaan suomalaisen mieskäsityksen historiallista perimää.

”Mieheys, maskuliinisuus ja niihin liitetyt tavat, uskomukset ja normit eivät synny tyhjästä, vaan pitkällä aikavälillä. Siksi niitä kannattaa tutkia historiallisesta perspektiivistä”, Mikkola painottaa.

Lutherin kutsumuskäsitys vaikutti

Luterilaisuudella ja mieheyteen linkitetyillä odotuksilla on Mikkolan mukaan vahva keskinäinen side arkipäivänkin puheessa. Yksi esimerkki tästä on luterilaisen työmoraalin ajatus.

”Se on muovannut pohjoismaista ja siten suomalaistakin normia miehestä kovana työntekijänä ja tinkimättömänä vastuunkantajana. Työmoraalikäsitteen taustalla voi nähdä Lutherin ajatuksen maallisesta kutsumuksesta: Luther oli sitä mieltä, että tekipä mies ammatikseen mitä tahansa, käsky ja kutsumus työntekoon tuli jumalalta.”

Vaikka ajatus protestanttisesta työetiikasta onkin peräisin Max Weberiltä, Lutherin kutsumuksen käsitys ei ole Mikkolan mukaan voinut olla vaikuttamatta pohjoismaiseen mieheen liitettyihin maskuliinisuusnormeihin.

”Monet normatiiviset ajatukset juontuvat kuitenkin vielä kauempaa historiasta.”

Kansallisromantiikan aika korosti vahvuutta

Nainen istuu puisessa penkissä ja katsoo kameraan. Taustalla harmaa kiviseinä.
Sini Mikkolan mukaan myös mieheyteen
kasvetaan ja sosiaalistutaan ympäröivän
kulttuurin odotusten mukaan.

Mieheyteen liitettyjen, kaukaa juontuvien normien mukaan kunnollinen mies pitää huolta perheestään, ajattelee rationaalisesti, osoittaa johtamiskykyä omassa elinpiirissään ja on perheensä pää.

”Toki se, missä määrin erilaiset ihanteet ovat toteutuneet miesten yksilöllisessä elämässä, onkin sitten toinen asia – ihanteet ja eletty elämä kulkevat harvoin käsi kädessä.”

Mieheyteen liittyvät odotukset ja ihanteet saivat Suomessa jossakin määrin uusia sävyjä esimerkiksi kansallisromantiikan aikana 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun suomalaisuusaate nosti päätään Venäjän hallitsemassa suuriruhtinaskunnassa.

”Esimerkiksi Sakari Topelius korosti runoissaan hyväkuntoista ja tervettä nuorta miestä, joka oli yhtä aikaa nöyrä ja jumalaapelkäävä mutta myös vahva ja rehti kodin ja äidin puolustaja. Vastakkaisena esimerkkinä oli äidin helmoissa kyyhöttävä heikko nyhverö, joka ei ansainnut kunnioitusta.”

Modernille miestutkimukselle tilausta

Mieheys on Mikkolan mukaan ollut maailman sivu ihmisyyden absoluutti eli perusmitta. Kun miestä pidetään yleisihmisyyden edustajana, voi kuitenkin unohtua, että hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan määrittää myös hänen sukupuolensa.

”Miestutkimus on tarttunut tähän sukupuolisokeuteen ja alkanut muun muassa tehdä näkyväksi erilaisia mieheyteen liittyviä normituksia, niiden tuottajia ja niitä ylläpitäviä rakenteita.”

Miestutkimusta tehdään koko ajan enemmän, mutta mieheyttä ei ole tutkittu likikään yhtä paljon kuin naiseutta.

”Minusta maskuliinisuuden ja sen normien kriittinen tutkiminen on myös tasa-arvoteko, sillä yhtä lailla kuin naiseuteen, myös mieheyteen kasvetaan ja sosiaalistutaan ympäröivän kulttuurin odotusten mukaan.”

Kosteuden kestoa metsästä

Mies kurkistaa laboratoriovälineiden takaa

Ympäri maailman kehitetään kilpaa ratkaisuja, joilla muovituotteita voisi korvata puupohjaisilla tuotteilla.

Muovi on materiaalina toimiva, kestävä, helppo ja halpa. Ongelmaksi muodostuu se, että muovi valmistetaan raakaöljystä eli se ylläpitää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

”Suomessa on valtavasti puuta, ja sitä voisi prosessoida pidemmällekin kuin vain paperiksi ja kartongiksi”, Aalto-yliopiston fysiikan professori Mikko Alava sanoo.

Muovin kilpailijana puun heikkous on vedenkestossa. Jokainen ulkona kertakäyttöastioita käyttänyt huomaa, kuinka puupohjaiset astiat ja kupit vettyvät.

Paperikahvikuppeihin joudutaan lisäämään ohut muovipinnoite, jolloin materiaali ei ole enää fossiilivapaata, ja siitäkin huolimatta paperikahvikuppi ajan oloon vettyy.

Keskeinen kysymys siis on kehittää muovia korvaava puutuote, joka kestää vettä. Alava kollegoineen pyrkii ratkaisuun ligniinin avulla.

Ligniiniä on puusta noin 30 prosenttia. Se on polymeeri eli pienistä molekyyleistä koostuva molekyylikimppu. Ligniini koostuu propyylibentseenijohdannaisista, ja sen rakenne vaihtelee yksilöllisesti.

Ligniiniä on helposti saatavilla. Sellukattilan keitinliemestä jopa puolet on aluksi ligniiniä. Paperin ja kartongin kannalta ligniini on kuitenkin haitta-aine. Sellunkeiton prosesseissa siitä hankkiudutaan eroon, ja lopulta se poltetaan energiaksi.

”Muovinkorvikkeena siitä voidaan joskus ehkä saada suurempi arvo kuin polttoaineena.”

Tekoäly avuksi

Ligniini hylkii vettä. Puissa ja muissa putkilokasveissa se muodostaa johtosolukoita, joita pitkin vesi pääsee kulkemaan ja näin ylläpitämään kasvin elämää.

Puu ei vety, koska se ligniinin avulla hallitsee vesivirtoja sisällään. Muovia korvaavissa puutuotteissa pitäisi siis saada ligniini järjestäytymään yhtä hienosti kuin se on puussa järjestäytynyt.

”Tavoitteemme on hajottaa puu ja rakentaa se uudestaan kasaan. Kuiduista tehdään vaahtoa, ja tämän vaahdon sekaan lisätään ligniini niin, että se tekee vaahdosta vedenkestävää.”

Yleisellä tasolla resepti on helppo: selluloosakuiduista keitetään vaahto, heitetään ligniini sekaan, hämmennetään ja sekoitetaan ja annetaan kuivua – ja muovinkorvike on valmis.

Alava sekä hänen kollegansa tutkijat Juha Koivisto ja Tero Mäkinen sekä kaksi jatko-opiskelijaa eivät vielä tiedä, mikä on tällaisen puumateriaalin paras rakenne ja millä prosessilla se pitäisi valmistaa, jotta ligniini aineen nanotasolla järjestäytyisi niin, että materiaali tosiaan hylkisi vettä.

He kokeilevat erilaisia seossuhteita, sekoitus- ja kuumennusmenetelmiä ja testaavat sitten näin syntyneen materiaalin ominaisuuksia.

Kokeiltavaa olisi loputtomasti, ja tässä he ottavat tekoälyn avuksi.

”Tekoälylle voi syöttää kaikki tähänastiset tiedot ja kysyä, mitä seuraavaksi kannattaisi kokeilla tai mitä ei kannattaisi kokeilla. Näin voimme jättää 90 prosenttia kokeista tekemättä ja tehdä vain tekoälyn mielestä oleellisimmat kokeet”, Alava kertoo.

Vettyvällä korvikkeella jo menestystä

Vettä hylkivän puutuotteen idea on jatkoa Alavan ryhmän Foamwood-prosessille, jossa tehdään metsäraaka-aineista kevyttä kiinteää vaahtoa styroksin korvikkeeksi.

Tähän asti vaahto on ollut vettä kestämätöntä, mutta sitä voi käyttää kuivissa paikoissa, kuten kuplamuovin korvikkeena postipaketeissa. Sille etsitään kaupallista menestystä Woamy Oy -startup-yrityksessä.

”Monille yrityksille on kilpailuetu se, että he pystyvät lähettämään tuotteensa muovittomasti”, Alava kertoo.

Pakkauksia eineksille ja ravintolaruoalle

Mies seisoo laboratoriossa valkoinen kiekko kädessään.
Tutkimuksen tuloksena on odotettavissa puupohjaista pakkausmateriaalia eineksille ja ravintolaruoalle.

Alava luottaa siihen, että hän ryhmänsä kanssa löytää reseptin myös vettä kestäväksi muovinkorvikkeeksi.

”Luultavasti onnistumme yrityksessämme ja lisäksi keksimme jotain odottamatonta, niin kuin tutkimuksissa usein käy.”

Joskus keksintö voi tuottaa myös rahaa, mutta tämä jää nähtäväksi.

Täydelliseen ratkaisuun Alava kollegoineen ei tähtää.

Kun jokainen ligniinimolekyyli on erilainen, voi olla vaikeaa tai mahdotonta kehittää teollista prosessia tuotteille, joilta vaaditaan pomminvarma vedenkestävyys kymmeniksi vuosiksi.

Odotettavissa siis tuskin on puupohjaista routasuojastyroksia vaan pikemminkin puupohjaista pakkausmateriaalia eineksille ja ravintolaruoalle.

”Tuote on hyvä, kunhan se kestää vettä riittävästi ja on käytön jälkeen helppo kierrättää”, Alava tiivistää.

Lokakuun haku käynnissä

Kulttuurirahasto tukee tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain yhteensä yli 50 miljoonalla eurolla. Lokakuun haussa on jaossa noin 30 miljoonaa euroa, ja hakijoita on tyypillisesti yli 9000 kaikkialta Suomesta. Noin yksi kymmenestä saa rahoituksen. 

Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille sekä työskentelyyn että kuluihin. Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, ja lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Kulttuurirahasto kannustaa hakemaan apurahoja myös suuriin, monivuotisiin hankkeisiin. 

Tavanomaisten apurahojen lisäksi apurahaa voi hakea erityiskohteeseen. Lokakuun haussa on mukana useita uusia erityiskohteita. Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria tuetaan vuoteen 2030 asti yhteensä miljoonalla eurolla. Taidekoti Kirpilän tutkija-apurahalla tuetaan esimerkiksi taidekeräilyyn liittyvää tutkimusta. Tieteen lisämiljoona kohdistuu tällä kierroksella Suomen kilpailukykyä koskevaan tutkimukseen.  

”Erityisesti monilta taiteen aloilta kuuluu viestiä vaikeasta rahoitustilanteesta. Kulttuurirahasto ei voi paikata julkisen rahoituksen aukkoja, mutta kannustamme silti taiteilijoita jaksamaan ja rakentamaan kauaskantoisia, suurempiakin hankkeita”, painottaa asiamies Juhana Lassila Suomen Kulttuurirahastosta. 

Kulttuurirahasto pyrkii myöntämään yhä enemmän monivuotisia työskentelyapurahoja. Monivuotista apurahaa voi hakea jopa neljäksi vuodeksi. Vuosiapurahan määrää on nostettu 30 000 euroon, post doc -vaiheessa 34 000 euroon. 

Lokakuussa tuttuja ja uusia erityiskohteita 

Tavanomaisten työskentely- ja kuluapurahojen lisäksi haettavissa on useita erityiskohteita, joissa suunnataan tukea tiettyyn teemaan. 

Romanikielen ja -kulttuurin tuki 

Uuden erityiskohteen kautta tuetaan Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria. Apurahaa voi hakea romanikielen oppimateriaalin laatimiseen, kirjalliseen työskentelyyn romanikielellä, kirjallisuuden kääntämiseen romanikielelle, romanikielen tutkimukseen ja kielenelvytystä tukevien materiaalien kehittämiseen. ”Romanikulttuurin hyväksi on myönnetty apurahoja vuosittain, mutta nyt romanikulttuuri saa entistä vankemman ja pitkäjänteisemmän tuen”, sanoo Juhana Lassila. 

Lue lisää tuesta romanikielelle ja -kulttuurille 

Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha 

Haussa on ensimmäistä kertaa Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha Juhani Kirpilän rahastosta. Apuraha on tarkoitettu tohtoreille tutkimukseen, jonka aihe voi liittyä taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. ”Juhani Kirpilän rahasto ylläpitää Taidekoti Kirpilää ja tukee lisäksi huomattavilla summilla taiteilijoiden ja tutkijoiden työtä. Uudella apurahalla haluamme ohjata huomiota nimenomaan keräilyn ja kotimaisen 1900-luvun taiteen tutkimukseen ja kerryttää näin tutkimustietoa lahjoittajamme tärkeiksi kokemista aiheista”, sanoo hausta vastaava erityisasiantuntija, Taidekoti Kirpilän museonjohtaja Johanna Ruohonen. 

Lue lisää Taidekoti Kirpilän tutkija-apurahasta 

Tieteen lisämiljoona: Suomen kilpailukyky teollisuudessa, liiketoiminnassa tai luovilla aloilla 

Haussa on noin miljoona euroa teemaan Suomen kilpailukyky teollisuudessa, liiketoiminnassa tai luovilla aloilla. Rahoituksella tuetaan enintään viittä tutkimushanketta. Haku on tarkoitettu useammasta henkilöstä koostuville työryhmille. Yhteisö, kuten esim. yliopisto, tutkimuslaitos tai yritys, ei voi hakea. 

Lue lisää tieteen lisämiljoonasta 

Tietokirjat, tieteen ja taiteen yleistajuistaminen 

Tiedettä ja taidetta käsittelevien yleistajuisten tietokirjojen, elämäkertojen, oppikirjojen, podcast-tallenteiden, arvostelujen ja muiden julkaisujen toteuttamiseen sekä tieto- ja tieteellisen kirjallisuuden kääntämiseen jaetaan noin 400 000 euroa.  

Lue lisää tietokirjoista ja tieteen ja taiteen yleistajuistamisesta 

Tiede tutuksi 

Tiede tutuksi -apurahan tarkoitus on innostaa peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria tieteen pariin asuinpaikasta ja taustasta riippumatta sekä parantaa heidän valmiuksiaan hankkia, käsitellä ja arvioida uutta tietoa. Apurahan suuruus voi olla jopa 150 000 euroa, ja yhteensä lasten ja nuorten tiedekasvatukseen myönnetään noin 600 000 euroa.  

Lue lisää Tiede tutuksi -apurahoista 

Taidetta kaikille 

Taidetta kaikille -apurahan tarkoituksena on lisätä tukea ja hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta. Apurahaa voivat hakea taiteilijat, työryhmät ja taiteen ammatilliset, rekisteröidyt yhteisöt.  

Lue lisää Taidetta kaikille -apurahasta 

Eminentia 

Kulttuurirahasto myöntää vuosittain hakemusten perusteella yhden tai useamman Eminentia-apurahan pitkän tieteellisen tai taiteellisen uran päätösvaiheessa olevalle tieteenharjoittajalle tai taiteilijalle. Eminentian edellytys on, että sen tuotos julkaistaan kirjallisesti, joko kokonaisena teoksena, verkkojulkaisuna tai artikkeleina. Apurahan suuruus on 25 000 euroa.  

Lue lisää Eminentia-apurahasta 

Kysy hausta webinaarissa 

Lokakuun hakua koskeva apurahainfo pidetään Zoom-webinaarina suomeksi keskiviikkona 11.10. klo 14–15.30 ja englanniksi torstaina 12.10. klo 14–15:30. Apurahainfossa Kulttuurirahaston asiantuntijat esittelevät eri apurahatyyppejä ja antavat vinkkejä hyvän hakemuksen laatimiseksi. Tilaisuus on avoin kaikille hausta kiinnostuneille, ja hakijoilla on mahdollisuus esittää puhujille kysymyksiä. 

Liity webinaariin tästä  

Liity englanninkieliseen webinaariin tästä

Apurahainfojen tallenteet julkaistaan tilaisuuden jälkeen Kulttuurirahaston YouTube-kanavalla 

Hyödyllisiä linkkejä 

Kulttuurirahasto jakoi 31,5 miljoonaa euroa – suurapurahoja muinaisen DNA:n ja tulevaisuuden teknologioiden tutkimiseen

Lokakuun haku on suurin Kulttuurirahaston neljästä vuosittaisesta hausta. Tänä vuonna haussa jaettiin 31,5 miljoonaa euroa. Yhteensä Suomen Kulttuurirahasto tukee suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain lähes 60 miljoonalla eurolla.

Lokakuun hakukierroksella saatiin lähes 10 000 hakemusta, joista 1080 menestyi. Myönnetyistä apurahaeuroista tieteen osuus oli 61 % ja taiteen 38 %. Jakaumaa selittävät haun erityiskohteet, jotka painottuivat tällä kertaa tieteeseen. ”Muinais-DNA:n tutkimus sai vuoden suurimmat apurahat, yhteensä kaksi miljoonaa euroa. Toisaalta kurotimme tulevaisuuteen tukemalla vihreää siirtymää vauhdittavien uusien materiaalien ja teknologioiden kehittämistä 1,25 miljoonalla eurolla”, kertoo Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Hanna Hiidenpalo.

Vuositasolla tieteen ja taiteen jakauma tasoittuu Kulttuurirahaston monien taiteeseen painottuvien hankkeiden ja erityiskohteiden myötä.

Kulttuurirahaston tavoitteena on ollut lisätä koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn vähintään vuodeksi. Kokovuotisia apurahoja myönnettiin 464 ja monivuotisia 159, joista seitsemän oli nelivuotisia apurahoja.

Keskimäärin joka kymmenes hakemus menestyi. Läpimenoprosentit kuitenkin vaihtelevat tieteen- ja taiteenaloittain, sillä Kulttuurirahaston lahjoittajien määrittelemät tarkoitukset ohjaavat apurahojen jakoa.

”Monet lahjoittajamme ovat halunneet tukea lääketieteen eri aloja. Siksi olemme voineet myöntää merkittäviä apurahoja, kuten 250 000 euroa fil. tohtori Anu Kauppisen tutkimusryhmälle (Itä-Suomen yliopisto) silmänpohjan ikärappeuman lääkekehitystä käsittelevään tutkimukseen”, kertoo apurahoista vastaava asiamies Juhana Lassila Suomen Kulttuurirahastosta.

Taiteen hakemusmäärät ovat selvässä kasvussa. ”Erityisesti kuvataiteissa hakemuksia tulee valtavasti, ja apurahoille tuntuu olevan kova tarve”, sanoo Lassila.

Kulttuurirahastoon saapuvat apurahahakemukset käsitellään paneeleissa, jotka muodostuvat vuosittain vaihtuvista kyseisen alan asiantuntijoista. Tänä vuonna hakemuksia arvioi yhteensä noin 150 asiantuntijaa. ”Asiantuntijoita kannustetaan valitsemaan hakijoista ne, joihin he itse uskovat ja joiden haluavat saavan mahdollisuuden. Laatu ja kiinnostavuus ratkaisevat”, kertoo Lassila.

Kulttuurirahaston lähes kahden miljardin euron omaisuus koostuu yli 80 vuoden aikana saaduista pienistä ja suurista lahjoituksista. Peruspääoma hankittiin vuonna 1938 kansalaiskeräyksellä, johon osallistui 170 000 suomalaista. Apurahat jaetaan lahjoittajien määrittelemien tarkoitusten mukaisesti. Siksi Kulttuurirahasto tukee mitä moninaisimpia hankkeita tieteen, taiteen ja kulttuurin eri aloilla.

Muinaisen DNA:n salat julki yhdeksässä tutkimushankkeessa

Kulttuurirahasto tuki kahden miljoonan euron erityisrahoituksella muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimusta. Muinais-DNA:n tutkimus on laajentanut arkeologian menetelmiä ja tietämystä ihmisen menneisyydestä. Maaperän kerrostumissa piilevä ympäristö- ja sedimentti-DNA taas tuottaa tietoa menneistä ja nykyisistä ekosysteemeistä.

”Muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimus kehittyy voimakkaasti maailmalla. Halusimme tällä tuntuvalla tuella edistää alaa Suomessa ja kannustaa eri tieteenaloilta tulevien tutkijoiden yhteistyötä”, kertoo Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava. ”Muinaiset kerrostumat kätkevät tietoa ajankohtaisista ilmiöistä, kuten ilmastonmuutoksesta, pandemioista ja luontokadosta.”

Rahoitus jaettiin yhdeksän tutkimushankkeen kesken. Fil. tohtori Petri Auvisen työryhmä tutkii jääkauden jälkeisiä ekosysteemimuutoksia (Helsingin yliopisto, 400 000 e), professori Antti Sajantilan ryhmä muinaisia ihmisiä ja heidän kantamiaan mikrobeja, (Helsingin yliopisto, 400 000 e) sekä fil. tohtori Sanna Huttusen ryhmä kasvien, eläinten ja hyönteisten sekä eliöyhteisöjen monimuotoisuutta Suomessa kivikaudelta nykyaikaan (Turun yliopisto, 240 000 e).

Lue juttu: Muinaisista DNA-näytteistä eväitä tulevaisuuteen

Vihreä siirtymä vaatii uusia materiaaleja ja teknologioita

Toinen Lokakuun haun isoista erityiskohteista vahvistaa 1,25 miljoonalla eurolla tutkimusta, joka paneutuu vihreää siirtymää jouduttaviin materiaaleihin ja teknologioihin. ”Vihreän siirtymän vauhdittamisella on kiire. Tutkimusaiheet kuulostavat kenties hankalilta maallikon korviin, mutta voivat vaikuttaa kaikkien arkeen tulevaisuudessa”, sanoo yliasiamies Arjava.

Apurahaa sai yhteensä kuusi hanketta, muun muassa fil. tohtori Antti Karttusen työryhmä hukkalämpöä sähköenergiaksi muuntavien materiaalien tutkimiseen (Aalto-yliopisto, 200 000 e), fil. tohtori Jussi Topparin työryhmä tehokkaampiin aurinkokennoihin tähtäävään tutkimukseen (Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskus, 250 000 e) sekä Ph.D. Yagut Allahverdiyeva-Rinteen työryhmä biohybriditeknologian kehittämiseen yhteyttävien bakteerien ja kestävien materiaalien avulla (Turun yliopisto, 200 000 e).

Lue juttu: Vihreä siirtymä vaatii uusia keinoja

Suuria apurahoja metsäkylpyihin ja Itämeren kulttuurihistoriaan

Yli 100 000 euron apurahoja myönnettiin yhteensä 24. Saajia ovat muun muassa lääket. tohtori Heikki Hyöty ja työryhmä, jotka saivat apurahan varhaislapsuudessa annettavaa päivittäistä metsäkylpyä allergisten sairauksien ehkäisijänä käsittelevään tutkimukseen (Tampereen yliopisto, 200 000 e), professori Anu Kantele ja työryhmä ulosteensiirron tehoa toistuvien virtsatieinfektioiden ehkäisyssä käsittelevään tutkimukseen (Helsingin yliopisto, 170 000 e), Helsingin Barokkiorkesteri Itämeren kulttuurihistoria 1700-luvulla -hankkeeseen (110 000 e) sekä muusikko Harri Lidsle Vaskisoitinakatemia 2.0 -koulutushankkeeseen (100 000 e). 

Näkövammaisuutta koskeviin aiheisiin myönnettiin yhteensä runsaat 500 000 euroa. Fil. maisteri Jonna Heynke sai 28 000 euroa opaskoiran muistelmien kirjoittamiseen ja tamperelainen Rajataide ry 30 000 euroa nykytaiteen kuvailutulkkaamiseen näkövammaisille.

Uhanalaisiin suomalaisiin vähemmistökulttuureihin liittyviä aiheita käsittelee muun muassa Lindsay Doran, joka sai apurahan saamelaisten ja Pohjois-Amerikan chippewa-yhteisöjen asuinkoulukäytäntöjä käsittelevään väitöskirjatyöhön (28 000 e). Suvi West taas tarkastelee kirjassaan saamelaisnaisen asemaa, alkuperäiskansataiteilijuuden kipupisteitä ja esiäitien voiman etsimistä (28 000 e). 

Tiedekasvatus, Taidetta kaikille ja Eminentia erityiskohteina

Lokakuun haussa oli ensimmäistä kertaa erityiskohteena lasten ja nuorten tiedekasvatus. Kaikkiaan siihen jaettiin kahdeksan apurahaa, yhteensä 550 000 euroa. Apurahaa myönnettiin yliopistoille, yhdistyksille ja säätiöille ympäri Suomen, esimerkiksi kenttäkursseihin tutkimusasemilla Lapissa (Helsingin yliopisto, 96 000 e), ulkoluokkakonseptin kehittämiseen (Pohjois-Savossa toimiva Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu, 72 000 e) sekä monimediaisten matematiikkakerhojen kehittämiseen (MAOL ry, 50 000 e).

Taidetta kaikille -apurahoja (aiemmin Taidetta hoitolaitoksiin) on jaettu jo vuodesta 2014. Tukimuodon tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta. Tänä vuonna jaettava summa oli runsaat 400 000 euroa. Kasvatust. maisteri Pyry-Pekka Jaala ja työryhmä 25 000 euroa rapmusiikkihankkeen toteuttamiseen syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa ja tait. maisteri Elina Airikkala 33 000 euroa Syliryijy-metodin toteuttamiseen vanhusten, kielitaidottomien ja vammaisten parissa.

Kulttuurirahaston 25 000 euron suuruiset Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön sekä siitä saadun kokemuksen pohdiskeluun ja jakamiseen kirjallisessa muodossa. Kahdeksan apurahansaajan joukossa ovat professori emeritus Matti Kortteinen erityyppisten aineistojen yhdistämistä empiirisessä sosiaalitutkimuksessa käsittelevän kirjan kirjoittamiseen, akateemikko Marjo Kuusela pohdintojen ja mietteiden kokoamiseen elämästä tanssitaiteen ja teatterin parissa sekä professori emeritus Tapio Vapaasalo muotoilusta, viestinnästä ja opetuksesta saatujen kokemusten kokoamiseen. 

Seuraava haku maaliskuussa

Kulttuurirahaston seuraava haku on maaliskuussa 2023. Silloin ovat haettavina soitinlainat, liikkuvuusapurahat sekä Taide2-apurahat, jotka on tarkoitettu laajaa yleisöä puhutteleville korkealaatuisille taidehankkeille. Jaossa on myös Maailmankirjallisuuden suomennostuki, jota voivat hakea kirjojen kustantajat korkeatasoisen maailmankirjallisuuden suomentamiseen.

Lue lisää myönnetyistä apurahoista

Vanhan musiikin matkassa Itämeren ympäri ja runouden siivillä kieli-ilon maailmaan

Vanhaan musiikkiin keskittyvä Helsingin Barokkiorkesteri perehtyy tulevina vuosina Kulttuurirahaston tuella Itämeren alueen taidemusiikin historiaan. Sekä musiikillisesti että kulttuurihistoriallisesti kiinnostava kolmivuotinen hanke on orkesterin mittakaavassa iso, kertoo Helsingin Barokkiorkesterin taiteellinen johtaja Aapo Häkkinen. ”Ilman ulkopuolista tukea meidän ei olisi mahdollista tehdä tällaisia laajempia monivuotisia kokonaisuuksia.”

Pohjoinen ulottuvuus on vanhan musiikin ja esityskäytäntöjen tutkimuksessa jäänyt suhteellisen vähäiselle huomiolle, sillä eteläisempi saksalainen ja italialainen musiikki on jättänyt sen varjoonsa.

Nyt Itämeren alueen musiikillinen perintö nostetaan uudella tavalla esiin. Hankkeen aikana saadaan kuulla musiikkia 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun alkuun. Esiin tuodaan esimerkiksi 1600-luvun Hansa-kaupunkien kukoistavaa taidetta ja 1700-luvun Ruotsin vilkasta ja kansainvälistä musiikkielämää.

Tuolloista Suomen aluetta voi luonnehtia musiikilliseksi takapajulaksi, mutta osana Ruotsia se oli kuitenkin tiiviisti mukana Itämeren kulttuuripiirissä. Suurimmat taiteen keskukset olivat muualla: Hampurissa, Lyypekissä, Tukholmassa ja Riiassa.

”Näihin kaupunkeihin muodostui Suomestakin kulttuurisiltoja, joita yritämme tässä projektissa hahmottaa”, sanoo Häkkinen.

Itämeren kulttuurihistoriaan liittyvät konsertit järjestetään Helsingin Musiikkitalossa, ja tarkoitus on lähteä ohjelmiston kanssa myös kiertueelle Suomeen ja ulkomaille. Teemoitettujen konserttien lisäksi suunnitteilla on luento- ja keskustelutilaisuuksia, verkkoseminaareja sekä julkaisuja, joiden avulla Itämeren alueen musiikki ja kulttuurihistoria tavoittaa myös sellaisia yleisöjä, jotka eivät pääse paikan päälle kuuntelemaan musiikkia.

”Tutkimuksen ja käytännön musiikintekemisen saumaton vuorovaikutus on Helsingin Barokkiorkesterin toiminnan ytimessä”, kertoo Häkkinen. Orkesterin taiteellinen suunnittelu nojaa vahvasti musiikkitieteelliseen ja musiikin historialliseen tutkimukseen, ja keskeinen osa sen työtä on tuoda esiin aiemmin tuntematonta, kulttuurihistoriallisesti tärkeää vanhan musiikin ohjelmistoa. ”Monet näistä ainutlaatuisista teoksista kuullaan jopa ensimmäistä kertaa sitten sävellysajankohdan.”

Kirsi Kunnaksen runomaailmaa juhlitaan 2024

Kirsi Kunnas (1924–2021) viitoitti tietä suomalaiselle modernille lastenrunoudelle kokoelmallaan Tiitiäisen satupuu vuonna 1956. Hän loi lapsilähtöisen ja lapsen maailmaa ymmärtävän, sanoilla, kirjaimilla ja ajatuksilla leikkivän runomaailman, joka puhuttelee myös aikuisia.

Lempäälässä sijaitseva, alueellisesti ja valtakunnallisesti toimiva Kulttuurikeskus PiiPoo suunnittelee vuodelle 2024 Kirsi Kunnas 100-juhlavuotta, joka juhlistaa Kunnaksen kirjallista perintöä. Laajan joukon yhteistyönä syntyy taiteellisesti monipuolinen ohjelmakokonaisuus. Yhdenvertaisuuteen, runoon, ajattelun voimaan, kilttiin anarkiaan ja leikkisyyteen nojaava hanke kutsuu mukaan kaikenikäiset ihmiset eri puolilta Suomea.

Silmälasipäinen nainen, ruskeat polkkapituiset hiukset. Lähikuva kasvoista.
Kulttuurikeskus PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu.

”Kirsi Kunnas käytännössä synnytti lastenrunouden genren Suomessa, mikä on valtavan iso asia. Hän oli kulttuurihistoriallinen merkkihenkilö ja koko kansan taiteilija”, sanoo PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu. ”Kirsin runot eivät ole kiiltokuvia. Niissä on kurittomia lapsia ja kaikenlaista elämää. Toivon, että myös juhlavuodesta tulee elämänmakuinen eikä mikään mausoleumi.”

Kunnas puhui paljon lapsen kielellisen kehityksen tukemisesta ja siitä, miten sanat ja kieli ovat avain ajattelun avartumiseen. Kielellä leikkiminen, runon rytmistä nauttiminen ja riimeillä hulluttelu olivat hänen poetiikkansa kulmakiviä.

”Nykyisin puhutaan paljon lukemisen haasteista. Jos lukeminen on tekninen suoritus, josta puuttuu kyky nauttia kielellä leikkimisestä, se laskee motivaatiota”, sanoo Kuitu.

Juhlavuosi kutsuukin kulttuuritoimijat kaikkialla Suomessa juhlimaan Kunnaksen leikkisän ja kiltin anarkian hengessä, nostaa lastenrunouden, lukuilon ja aikuisille suunnatun runouden teemoja yhteiseen keskusteluun ja kouluttaa esi- ja alkuopetuksen opettajia käyttämään runoja ja sanataidetta työssään. Hanke ulottuu myös Suomen rajojen ulkopuolelle ympäri maailmaa toimivien Suomi-koulujen kanssa tehtävänä yhteistyönä.

Kirsi Kunnaksella oli Kuidun mukaan vahva ajatus siitä, että lapset ovat taiteellisia toimijoita ja että leikki on taidetta ja taide leikkiä. Hän kertoo tarinan lapsuudestaan, jolloin hän asui perheensä kanssa Ylöjärvellä ja kävi lauantaisin runokerhossa.

”Yhtenä lauantaina runokerhoon tuli nainen, jonka kanssa teimme yhdessä riimejä ja runoja. Hän innostui meistä lapsista ja meidän tekemisistämme kovasti. Muistan, kuinka hän katsoi meitä ihaillen. Sillä hetkellä oivalsin, että tulin näkyväksi taiteen kautta ja olin hänen kollegansa – taiteilija itsekin. Nainen oli Kirsi Kunnas, ja tämä tapaaminen on viitoittanut omaa tietäni kulttuurin parissa.”

Helsingin Barokkiorkesterin yhdistykselle myönnettiin 110 000 euroa Itämeren kulttuurihistoria 1700-luvulla -hankkeen toteuttamiseen ja Kulttuurikeskus PiiPoon kannatusyhdistykselle 100 000 euroa Kirsi Kunnas 100 -valtakunnallisen kulttuurihankkeeseen vuonna 2023.

Vihreä siirtymä vaatii uusia keinoja

Mies valkoisessa laboratoriotakissa seisoo laboratoriossa putkien takana.
Fil. tohtori Antti Karttunen. Kuva: Petri Summanen

Voisiko hukkalämpöä käyttää nykyistä paremmin hyödyksi? Tätä tutkivat fil. tohtori Antti Karttusen ja tekn. tohtori Maarit Karppisen tutkimusryhmät Aalto-yliopistosta.

Suomen kulttuurirahasto on myöntänyt 1,25 miljoonaa euroa teemaan ”uudet materiaalit ja teknologiat vihreään siirtymään”. Karttusen ja Karppisen työryhmät ovat mukana apurahan saajissa.

”Tutkimme, miten hukkalämpöä voi muuttaa sähköenergiaksi”, Karttunen sanoo.

Jos esimerkiksi joku polttaa takassa puuta lämmitysenergiaa säästääkseen, voisiko hän kerätä ylimääräisen lämmön, muuttaa sen sähköksi ja ladata sillä kännykän?

Tätä tutkijat selvittävät. Esimerkiksi tietokonesalit tuottavat valtavasti lämpöä, mutta yleensä se tuuletetaan taivaan tuuliin. Suomessa sitä käytetään lämmitykseen talvella, mutta muulloin ja muualla maailmassa se on lähinnä hukkalämpöä.

Näin ei tarvitsisi olla. Tutkijoiden kiinnostuksen kohteena on atomikerroskasvatus, jonka avulla voidaan tehdä ohuita kalvoja. Niiden avulla lämmöstä saadaan sähköä.

Karttunen esittelee kännykkää pienempää laitetta, joka pystyy muuttamaan lämmön sähköksi jo nyt.

”Kun takka lämpiää, voisiko lämmöstä kerätä energiaa myös kännykän akun lataamiseen?”

Teknologia on jo 50 vuotta vanha, mutta siinä on kaksi ongelmaa. Laite ei ensinnäkään ole kovin tehokas, ja toiseksi sen sisällä on harvinaisia metalleja, joiden takia tekniikkaa ei voi monistaa joka paikkaan.

Nämä ongelmat Karppinen ja Karttunen tahtovat ratkaista, jotta tekniikka voisi levitä kaikkialle.

”Haluamme käyttää tässä jotakin maankuoren yleistä materiaalia, kuten rautaa”, Karttunen sanoo. Laitteessa nyt käytettävät metallit ovat myös myrkyllisiä. Tutkijat etsivät siksi turvallista materiaalia.

Hukkalämpöä on vaikka missä

Sähköauton akku tuottaa hukkalämpöä, samoin teollisuus, tietokonesalit ja jopa ihmisen keho. Ehkä atomikerroskasvatuksella tuotetun kalvon voisi lisätä treenipaitaan, ja salitreenin aikana kertyvän lämmön käyttää sähkönä kännykän lataamiseen?

”Lämmön kerääminen treenipaidoista on tietenkin vasta pientä. Mutta esimerkiksi sähköautojen akut ja tietokonekeskukset tuottavat paljon lämpöä, joka menee suurimmassa osassa maailmaa hukkaan.”

”Terästä voi kohta valmistaa ilman hiilidioksidipäästöjä, mutta hukkalämpöä prosessista syntyy silti.”

Aiemmin mainitut ongelmat pitää ratkaista, ennen kuin mitään isoa voidaan edes tehdä. Mistä siis yleinen, turvallinen materiaali löytyy ja miten laitteesta tehdään mahdollisimman tehokas?

Tutkimusryhmällä on käytössään noin metrin levyinen, korkuinen ja syvyinen atomikerroskasvatuslaitteisto, johon voi panna sisään kokeilupalan ja kuorruttaa sen kalvolla, joka kerää lämmön ja muuttaa sen sähköksi.

”Nyt puhutaan paljon vihreän teräksen valmistuksesta. Kohta teräksen valmistuksessa pystytään käyttämään vetyä, eikä siitä tule enää hiilidioksidipäästöjä. No, ei tulekaan, mutta edelleen siitä tulee valtavat määrät hukkalämpöä”, Karttunen sanoo.

Uudenlaisia aurinkokennoja

Kaksi miestä seisoo isossa huoneessa. Taustalla Jyväskylän yliopiston juliste.
Professorit Gerrit Groenhof (vas.) ja Jussi Toppari. Kuva: Jiri Halttunen

Vihreää siirtymää auttavat eteenpäin myös professorit Jussi Toppari ja Gerrit Groenhof tutkimusryhmineen Jyväskylän yliopistosta. He kehittävät saman rahoituksen avulla paljon aiempaa tehokkaampia ja myös ekologisempia aurinkokennoja.

Tällä hetkellä aurinkokennoja on kahdenlaisia: orgaanisia ja puolijohdepohjaisia.

Orgaanisten kennojen hyötysuhde on vain hieman yli kymmenen prosenttia. Katoilla näkyy lähinnä puolijohdekennoja, koska ne ovat paljon orgaanisia tehokkaampia ja kestävämpiä, mutta kovin tehokkaita nekään eivät ole. Tyypilliset piipohjaiset kennot keräävät talteen ja ohjaavat eteenpäin noin 30 prosenttia auringon säteilemästä energiasta.

Toppari ja Groenhof haluavat vielä tätäkin pidemmälle. He haluavat kerätä isolta alalta energian yhdelle tai muutamalle molekyylille ja siitä talteen.

”Saamme jo molekyylit siirtämään valosta saamaansa energiaa todella tehokkaasti yhdelle molekyylille isolta alueelta. Pullonkaula on se, miten energia saadaan tästä eteenpäin”, Toppari sanoo.

Tavoite: lisää tehoa

Nyt puhutaan hyvin pienistä asioista, nanomittakaavasta. Nanometri on metrin miljardisosa.

On paljon molekyylejä, jotka voivat vastaanottaa fotoneja eli absorboida valoa. Fotonin vastaanotettuaan molekyyli virittyy. Se pystyy luovuttamaan tämän viritysenergian eteenpäin joko toiselle molekyylille tai esimerkiksi luovuttamaan elektronin, jolloin syntyy sähkövirtaa. Tällä tavalla jotkut orgaaniset aurinkokennot toimivat.

”Uusi keksintö mahdollistaa erittäin nopean energiansiirron molekyylien välillä.”

”Me viemme tätä eteenpäin niin, että valo ei absorboidukaan suoraan molekyyleihin, vaan se saadaan kytkeytymään metallisiin nanorakenteisiin. Silloin valo muuttuu pintaplasmoniksi, joka kytkeytyy huomattavasti voimakkaammin ja useaan molekyyliin yhtaikaa.”

Tällöin pintaplasmoni muodostaa yhteisen tilan molekyylien kanssa ja energia jakautuu näiden kesken. Tämä mahdollistaa erittäin nopean energiansiirron molekyylien välillä. Ominaisuutta on tarkoitus hyödyntää uudessa kennossa.

Tutkijat ovat jo saaneet näytettyä, että valo voi kiinnittyä useampiin molekyyleihin. Tämä kolmivuotinen apurahakausi keskittyy siihen, miten energia saadaan eteenpäin, kun se on kerätty.

”Tässä ajassa on mahdollista rakentaa prototyyppi ja osoittaa, että homma toimii.”

Muinaisista DNA-näytteistä eväitä tulevaisuuteen

Mies valkoisessa takissa laboratoriossa.
Geneetikko Petri Auvinen tutkii mm. Itämerestä otettuja sedimenttinäytteitä. Kuva: Petri Summanen

Muinainen DNA paljastaa sekä ihmisten että ympäristön historiasta uutta tietoa. Samalla voimme saada jonkinlaisia vastauksia tämän päivän suurimpiin ongelmiin, kuten monimuotoisuuden vähenemiseen, ilmaston muuttumiseen ja pandemioihin.

Maaperästä kairattujen sedimenttinäytteiden avulla päästään käsiksi tietoon hyvin pitkältä ajalta – niin pitkältä, ettei siihen muilla keinoin pystyttäisi. Esimerkiksi noin 10 000-vuotiaan Itämeren syvimmissä sedimenteissä on kirjattuna koko meren historia. Sieltä kairattujen näytteiden avulla voidaan tutkia meren muinaisia ja nykyisiä organismeja ja saada tietoa ympäristön tilasta eri aikakausina.

Geneetikko Petri Auvinen työryhmineen tutkii hankkeessaan kahdenlaisia näytteitä, joiden avulla tehdään aikamatka kauas menneeseen. Itämeren sedimenttinäytteiden lisäksi kairataan toinen näytesarja Tammelassa sijaitsevasta suosta, jonka syvimmissä osissa näytteitä voidaan löytää liki yhtä pitkältä ajalta kuin Itämerestäkin.

Jos sedimenttinäytteistä saadaan eristettyä DNA, siitä voidaan tutkia, millaisia mikrobeja, kasveja ja eläimiä alueella on elänyt. Näytteiden avulla voidaan selvittää myös, millainen maaperä on ollut ja mitä ympäristössä on tapahtunut, kun ilmasto on muuttunut.

Se voi auttaa ymmärtämään nykyistäkin ilmaston muuttumista, Auvinen kertoo. ”On helpompi ennustaa tulevaa, kun tiedetään, mitä aikaisemmin on tapahtunut. Merien sedimentit ja suot ovat kirjanneet olosuhteita kyselemättä tuhansien vuosien ajan. Tässä tapauksessa historian avulla kurotetaan tulevaan.”

Mihin Levänluhdan vainajat kuolivat?

Muinais-DNA:ta tutkimalla voidaan saada arvokasta tietoa myös ihmisten elämästä. Professori Antti Sajantilan ja työryhmän hankkeessa tutkitaan muinaista DNA:ta kahden eri aikakauden ja hautatyypin vainajista. Heidät on löydetty Oulun eteläpuolella sijaitsevasta Ruukin tervahaudasta sekä Isonkyrön Levänluhdan vesikalmistosta ja sen lähellä olevasta Käldamäen haudasta.

Ihmisiä istumassa rappusilla
Professori Antti Sajantila työryhmineen. Kuva: Petri Summanen

Vainajien lisäksi työryhmää kiinnostavat heidän kantamansa virukset ja bakteerit. Sekä ihmis-DNA:n että patogeenien DNA:n avulla pyritään vastaamaan esimerkiksi siihen, keitä vainajat ovat, mitä ihmisryhmää he edustavat ja voiko dna kertoa jotakin heidän terveydentilastaan tai kuolinsyystään. Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään myös, minä aikakautena he ovat eläneet ja millaista ravintoa he söivät. Olivatko he sukulaisia keskenään? Sekin voidaan saada selville molekyylitutkimuksen avulla.

Levänluhdan hauta on tunnettu jo 1670-luvulla ja aluetta on aktiivisesti tutkittu eri menetelmin yli sata vuotta. Siitä, miksi vainajat ovat sinne päätyneet, on esitetty mitä erilaisempia teorioita, kertoo professori Antti Sajantila Helsingin yliopistosta.

”Ruukin alue vaikuttaa yhden tietyn ajan haudalta, mutta Levänluhdassa taas näyttäisi olevan rautakautisia vainajia useamman sadan vuoden ajalta. Eikä vaan ihmisiä, vaan myös eläimiä. Ehkä tutkimuksen avulla selviää, ovatko nämä ihmiset kuolleet esimerkiksi epidemiaan tai nälänhätään.”

Monitieteisessä tutkimusryhmässä on molekyyligenetiikan ja -virologian asiantuntijoita, arkeologeja, oikeuspatologeja ja isotooppiasiantuntijoita. ”Yksittäisen tieteenalan tuottaman tiedon arvo jäisi huomattavasti vähäisemmäksi ilman muita osa-alueita”, Sajantila sanoo.

Tietoa humalan ja omenan liikkeistä

Kaksi naista pöydän ääressä. Takana vihreä kaappi.
Biologi Sanna Huttunen (vas.) ja arkeologi Mia Lempiäinen-Avci. Kuva: Robert Seger

Eikä muinaisista ihmisistä tapoineen saada tietoa ainoastaan ihmis-DNA:n avulla. Kahdelta arkeologiselta kohteelta, kivikautisen ajan Humppilasta ja keskiajalta Turun Katedraalikoulun alueelta löytyneet näytteet voivat tuottaa tietoa esimerkiksi siitä, millaisia humala- ja villiomenakantoja Suomessa on käytetty. Niitä tutkii Turun yliopiston biologi Sanna Huttunen työryhmineen.

”Pyrimme selvittämään muun muassa miten eri kantoja on käytetty Suomen eri osissa, ovatko ne sukua nykyisille maatiaiskannoille tai villiesiintymille ja miten ne ovat levinneet”, kertoo Huttunen.

Saatuja tietoja verrataan sekä historiallisiin että nykypäivän aineistoihin. Niitä löytyy esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tutkijoilta, Suomen luonnontieteellisiltä museoilta ja yksittäisiltä tutkijoilta, joiden kanssa hanke tehdään yhteistyössä.

Humppilassa kivikautiset kerrostumat ovat hautautuneet umpeenkasvaneen järven pohjakerrostumiin. Turpeessa säilynyt kasvisto ja eläinlajisto voidaan DNA-viivakooditunnisteita käyttäen pyrkiä tunnistamaan aiempaa tarkemmin. Sen jälkeen voidaan tutkia, näkyykö lajistossa asutus, jota paikalla on 4000 vuotta sitten ollut. DNA-menetelmillä pyritään myös tunnistamaan kasvi- ja eläinjäänteitä, joiden lajista ei aiemmin ole ollut varmuutta. Näin saattaa paljastua, onko tietty kasvin osa esimerkiksi viljaa.

”Silloin se olisi yksi varhaisimpia merkkejä viljelystä Suomessa”, kertoo työryhmän arkeologi Mia Lempiäinen-Avci Turun yliopistosta.

Humala on ollut hyvin laajalti viljeltyä keskiajalla, jolloin liki joka talossa kasvatettiin humalistoa. Geneettisen aineiston perusteella pystytään selvittämään eri kantojen ihmisvälitteistä leviämistä. Mennyt voi antaa eväitä myös tulevaan: mikäli joku humalakanta vaikuttaa selvinneen kautta aikojen, saattaa sillä olla potentiaali pärjätä hyvin myös tulevaisuuden epävarmoissa oloissa.

Näytteet ovat jo olemassa, joten kaivauksille ei tarvitse enää lähteä. Siksi hankkeessa keskitytään tutkimaan niitä sekä mikroskoopin ääressä että laboratoriossa, sanoo Huttunen. Jokaisella on monitieteellisessä tutkimusryhmässä oma vastuu- ja osaamisalueensa.

”Koko tutkimuksen lähtökohta on, että käytössämme on osaamista ja erilaisia aineistoja, jotka voidaan yhdistää saumattomasti ja saada tuloksia, johon ei kukaan yksinään pysty.”

Muinais-dna:n tutkimukselle on tilausta

Vuoden 2022 fysiologian ja lääketieteen Nobel-palkinnon sai biologi Svante Pääbo, jonka johdolla selvitettiin neandertalilaisen ihmisen koko genomi ja löydettiin kokonaan uusi ihmislaji. Palkinnolla on ollut merkitystä muinais-, ympäristö- tai sedimentti-DNA:n tutkimuksen asemaan, sanoo Pääbon laboratoriossa itsekin aikoinaan tutkimusta tehnyt Sajantila.

Tähän saakka muinais-DNA:n tutkimus on ollut Suomessa jälkijunassa, ja laajat suomalaiset aineistot ovat alitutkittuja, sanoo Lempiäinen-Avci. ”Olen kiitollinen, että Kulttuurirahasto tarttui aiheeseen, jolle on suuri tarve.”

”Tällainen tutkimus opettaa arvostamaan omaa historiaamme ja omia erityispiirteitämme. Kaikennäköisiä asioita voi paljastua, kun puutteellisesti tutkittuja aineistoja aletaan tutkia”, sanoo Huttunen.

Suomen Kulttuurirahasto myönsi vuonna 2023 yhteensä kaksi miljoonaa euroa tutkimushankkeille, jotka kohdistuvat muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:han. Tavoite oli lisätä eri tieteenaloilta tulevien tutkimusryhmien yhteistyötä ja siten vahvistaa koko alaa Suomessa.

30 miljoonaa euroa tieteelle ja taiteelle haussa lokakuussa

Kulttuurirahasto jakaa apurahoja vuonna 2023 yhteensä noin 50 miljoonaa euroa, josta Lokakuun haussa on jaossa noin 30 miljoonaa euroa. Jaettava summa on aiempiin vuosiin verrattuna kasvanut maltillisesti. Vuosittain Lokakuun haussa on noin 9000 hakijaa, ja heistä noin 10 prosenttia saa rahoitusta.

Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille sekä työskentelyyn että kuluihin. Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, ja lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Kulttuurirahasto kannustaa hakemaan apurahoja myös suuriin, monivuotisiin hankkeisiin.

Apurahoja koskevat ohjeet ja hakulomake ovat tänä syksynä päivittyneet, joten hakijoiden kannattaa tutustua yleisiin hakuohjeisiin tarkasti. ”Kulttuurirahasto myöntää edelleen ennen kaikkea kokoaikaisia työskentelyapurahoja, mutta olemme sujuvoittaneet niin taiteen kuin tieteen osa-aikaisten apurahojen käyttöä. Lisäksi esimerkiksi nivelvaihetta tohtori- ja post doc -tutkimuksen välillä on pyritty helpottamaan”, kertoo asiamies Juhana Lassila.

Kulttuurirahasto pyrkii myöntämään yhä enemmän monivuotisia työskentelyapurahoja. Monivuotista apurahaa voi hakea jopa neljäksi vuodeksi. Vuosiapurahan määrää on nostettu 28 000 euroon, post doc -vaiheessa 32 000 euroon.

Lokakuussa haussa useita erityiskohteita

Työskentely- ja kuluapurahojen lisäksi haettavissa on useita erityiskohteita, joissa suunnataan tukea tiettyyn teemaan tai kohteeseen.

Tieteen lisämiljoona: Uudet materiaalit ja teknologiat vihreään siirtymään

Tieteen lisämiljoonan teemana on ”Uudet materiaalit ja teknologiat vihreään siirtymään”. Vihreä siirtymä tukee hiilineutraalin hyvinvointiyhteiskunnan rakentamista ja kestävä kasvu vauhdittaa ratkaisuja, joilla vähennetään päästöjä niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Noin miljoonan euron lisärahoitushaku on avoinna luonnontieteiden, teknisten tieteiden sekä maatalous- ja metsätieteiden aloilla, myös tieteiden välisille hankkeille. Lue lisää Tieteen lisämiljoonasta

Aika, paikka ja DNA

Noin kahden miljoonan lisärahoitus on tarjolla tutkimushankkeisiin, jotka kohdistuvat muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:han. ”Maasta, vedestä ja ilmasta kerättävän DNA-materiaalin käyttö väestöhistorian ja ympäristön tutkimukseen kehittyy maailmalla nopeasti ja tuottaa kiinnostavia tuloksia. Haluamme edistää alaa Suomessa myöntämällä tuntuvaa rahoitusta ja saattamalla eri tieteitä edustavia tutkimusryhmiä yhteen”, kertoo Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava. Lue lisää Aika, paikka ja DNA -hausta

Tiedekasvatus

Kulttuurirahasto haluaa innostaa lapsia ja nuoria kiinnostumaan tieteestä ja mahdollistaa lapsille ja nuorille tiedekasvatusta asuinpaikasta ja taustasta riippumatta. Lasten ja nuorten tiedekasvatukseen on haussa noin puoli miljoonaa euroa. Yksittäisen myönnettävän apurahan suuruus voi olla jopa 150 000 euroa ja hausta vastaava asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä painottaakin, että apurahaa voi hakea myös monivuotisiin hankkeisiin. Lue lisää apurahoista tiedekasvatukseen

Taidetta kaikille

Taidetta kaikille -apurahan tarkoituksena on lisätä tukea ja hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta. Apurahaa voivat hakea taiteilijat, työryhmät ja taiteen ammatilliset, rekisteröidyt yhteisöt.  Lue lisää Taidetta kaikille -apurahasta

Eminentia

Kulttuurirahasto myöntää vuosittain hakemusten perusteella yhden tai useamman Eminentia-apurahan pitkän tieteellisen tai taiteellisen uran päätösvaiheessa olevalle tieteenharjoittajalle tai taiteilijalle. Eminentian edellytys on, että sen tuotos julkaistaan kirjallisesti, joko kokonaisena teoksena, verkkojulkaisuna tai artikkeleina. Apurahan suuruus on 25 000 euroa. Lue lisää Eminentia-apurahasta

Kysy hausta webinaarissa

Lokakuun hakua koskeva apurahainfo pidetään Zoom-webinaarina suomeksi tiistaina 11.10. klo 14–15.30 ja englanniksi keskiviikkona 12.10. klo 14–15.30. Apurahainfossa Kulttuurirahaston asiantuntijat esittelevät eri apurahatyyppejä ja antavat vinkkejä hyvän hakemuksen laatimiseksi. Tilaisuus on avoin kaikille hausta kiinnostuneille, ja hakijoilla on mahdollisuus esittää puhujille kysymyksiä.

Liity webinaariin tästä.

Apurahainfon tallenne julkaistaan tilaisuuden jälkeen Kulttuurirahaston YouTube-kanavalla

Hyödyllisiä linkkejä