Teksti: Reeta Holma

Vanhaan musiikkiin keskittyvä Helsingin Barokkiorkesteri perehtyy tulevina vuosina Kulttuurirahaston tuella Itämeren alueen taidemusiikin historiaan. Sekä musiikillisesti että kulttuurihistoriallisesti kiinnostava kolmivuotinen hanke on orkesterin mittakaavassa iso, kertoo Helsingin Barokkiorkesterin taiteellinen johtaja Aapo Häkkinen. ”Ilman ulkopuolista tukea meidän ei olisi mahdollista tehdä tällaisia laajempia monivuotisia kokonaisuuksia.”

Pohjoinen ulottuvuus on vanhan musiikin ja esityskäytäntöjen tutkimuksessa jäänyt suhteellisen vähäiselle huomiolle, sillä eteläisempi saksalainen ja italialainen musiikki on jättänyt sen varjoonsa.

Nyt Itämeren alueen musiikillinen perintö nostetaan uudella tavalla esiin. Hankkeen aikana saadaan kuulla musiikkia 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun alkuun. Esiin tuodaan esimerkiksi 1600-luvun Hansa-kaupunkien kukoistavaa taidetta ja 1700-luvun Ruotsin vilkasta ja kansainvälistä musiikkielämää.

Tuolloista Suomen aluetta voi luonnehtia musiikilliseksi takapajulaksi, mutta osana Ruotsia se oli kuitenkin tiiviisti mukana Itämeren kulttuuripiirissä. Suurimmat taiteen keskukset olivat muualla: Hampurissa, Lyypekissä, Tukholmassa ja Riiassa.

”Näihin kaupunkeihin muodostui Suomestakin kulttuurisiltoja, joita yritämme tässä projektissa hahmottaa”, sanoo Häkkinen.

Itämeren kulttuurihistoriaan liittyvät konsertit järjestetään Helsingin Musiikkitalossa, ja tarkoitus on lähteä ohjelmiston kanssa myös kiertueelle Suomeen ja ulkomaille. Teemoitettujen konserttien lisäksi suunnitteilla on luento- ja keskustelutilaisuuksia, verkkoseminaareja sekä julkaisuja, joiden avulla Itämeren alueen musiikki ja kulttuurihistoria tavoittaa myös sellaisia yleisöjä, jotka eivät pääse paikan päälle kuuntelemaan musiikkia.

”Tutkimuksen ja käytännön musiikintekemisen saumaton vuorovaikutus on Helsingin Barokkiorkesterin toiminnan ytimessä”, kertoo Häkkinen. Orkesterin taiteellinen suunnittelu nojaa vahvasti musiikkitieteelliseen ja musiikin historialliseen tutkimukseen, ja keskeinen osa sen työtä on tuoda esiin aiemmin tuntematonta, kulttuurihistoriallisesti tärkeää vanhan musiikin ohjelmistoa. ”Monet näistä ainutlaatuisista teoksista kuullaan jopa ensimmäistä kertaa sitten sävellysajankohdan.”

Kirsi Kunnaksen runomaailmaa juhlitaan 2024

Kirsi Kunnas (1924–2021) viitoitti tietä suomalaiselle modernille lastenrunoudelle kokoelmallaan Tiitiäisen satupuu vuonna 1956. Hän loi lapsilähtöisen ja lapsen maailmaa ymmärtävän, sanoilla, kirjaimilla ja ajatuksilla leikkivän runomaailman, joka puhuttelee myös aikuisia.

Lempäälässä sijaitseva, alueellisesti ja valtakunnallisesti toimiva Kulttuurikeskus PiiPoo suunnittelee vuodelle 2024 Kirsi Kunnas 100-juhlavuotta, joka juhlistaa Kunnaksen kirjallista perintöä. Laajan joukon yhteistyönä syntyy taiteellisesti monipuolinen ohjelmakokonaisuus. Yhdenvertaisuuteen, runoon, ajattelun voimaan, kilttiin anarkiaan ja leikkisyyteen nojaava hanke kutsuu mukaan kaikenikäiset ihmiset eri puolilta Suomea.

”Kirsi Kunnas käytännössä synnytti lastenrunouden genren Suomessa, mikä on valtavan iso asia. Hän oli kulttuurihistoriallinen merkkihenkilö ja koko kansan taiteilija”, sanoo PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu. ”Kirsin runot eivät ole kiiltokuvia. Niissä on kurittomia lapsia ja kaikenlaista elämää. Toivon, että myös juhlavuodesta tulee elämänmakuinen eikä mikään mausoleumi.”

Kunnas puhui paljon lapsen kielellisen kehityksen tukemisesta ja siitä, miten sanat ja kieli ovat avain ajattelun avartumiseen. Kielellä leikkiminen, runon rytmistä nauttiminen ja riimeillä hulluttelu olivat hänen poetiikkansa kulmakiviä.

”Nykyisin puhutaan paljon lukemisen haasteista. Jos lukeminen on tekninen suoritus, josta puuttuu kyky nauttia kielellä leikkimisestä, se laskee motivaatiota”, sanoo Kuitu.  

Juhlavuosi kutsuukin kulttuuritoimijat kaikkialla Suomessa juhlimaan Kunnaksen leikkisän ja kiltin anarkian hengessä, nostaa lastenrunouden, lukuilon ja aikuisille suunnatun runouden teemoja yhteiseen keskusteluun ja kouluttaa esi- ja alkuopetuksen opettajia käyttämään runoja ja sanataidetta työssään. Hanke ulottuu myös Suomen rajojen ulkopuolelle ympäri maailmaa toimivien Suomi-koulujen kanssa tehtävänä yhteistyönä. 

Kirsi Kunnaksella oli Kuidun mukaan vahva ajatus siitä, että lapset ovat taiteellisia toimijoita ja että leikki on taidetta ja taide leikkiä. Hän kertoo tarinan lapsuudestaan, jolloin hän asui perheensä kanssa Ylöjärvellä ja kävi lauantaisin runokerhossa.

”Yhtenä lauantaina runokerhoon tuli nainen, jonka kanssa teimme yhdessä riimejä ja runoja. Hän innostui meistä lapsista ja meidän tekemisistämme kovasti. Muistan, kuinka hän katsoi meitä ihaillen. Sillä hetkellä oivalsin, että tulin näkyväksi taiteen kautta ja olin hänen kollegansa – taiteilija itsekin. Nainen oli Kirsi Kunnas, ja tämä tapaaminen on viitoittanut omaa tietäni kulttuurin parissa.”

Helsingin Barokkiorkesterin yhdistykselle myönnettiin 110 000 euroa Itämeren kulttuurihistoria 1700-luvulla -hankkeen toteuttamiseen ja Kulttuurikeskus PiiPoon kannatusyhdistykselle 100 000 euroa Kirsi Kunnas 100 -valtakunnallisen kulttuurihankkeeseen vuonna 2023.