Syksyllä 2012 olin vierailevana tutkijana Fudanin yliopistossa Shanghaissa. Olin kiinnostunut runoudesta, jossa ihminen ja luonto kohtaavat, ja lukenut suomalaisen ja länsimaisen luontorunouden kaanonin kohtalaisen tarkasti läpi. Olin hakeutunut Fudaniin, koska olin tullut tietoiseksi, että Kiinassa on oma erityinen luontorunouden perinteensä, ja halusin tutustua siihen syvällisemmin. Kun kiinan kielen taitoni saavutti tason, jolla kykenin lukemaan klassista kiinalaista runoutta alkukielellä, ei paluuta enää ollut. Tutkimusmatkani johti ensimmäiseen Suomessa laadittuun väitöskirjaan, joka käsittelee kiinalaisen runouden luontosuhdetta.
Länsimaisessa kirjallisuudessa luonto on perinteisesti ilmennyt inhimillisen toiminnan ja kokemusten kulissina. Antiikin pastoraalirunoudessa paimenet ylistävät luontoa, joka on heille ja karjalleen hyödyllistä: raikkaita puroja, reheviä laitumia, varjoisia lehtoja. Romantiikan aikakaudella 1800-luvun alussa William Wordsworth ihastelee tunnetussa runossaan Tintern Abbeyn raunioita mutta lumoutuu pikemminkin omista, kohottuneista tuntemuksistaan kuin itse maisemasta ympärillään.
Kiinalaisessa runoudessa kaikki on toisin. Klassisessa kiinassa ”maisemaa” vastaava sana on shanhui eli ”vuoret-vedet”. Nämä kaksi vastakohtaista elementtiä muodostavat ontologisen kehyksen, jossa luonnonprosessit tapahtuvat: vuoret ovat konkreettisia, jyhkeitä ja huokuvat pysyvyyttä; vesi taas on väritön, muodoton ja levoton aine, joka välillä höyrystyy ylös, toisinaan sataa alas ja joskus jäätyy kiinteäksi. Yhdessä nämä kaksi muodostavat elävän ja alati muotoaan muuttavan kokonaisuuden, jossa ihminen ei ole enää maisemaa ulkopuolelta tarkkaileva subjekti vaan osa ”vuorten ja vesien” tapahtumista.
Teos: Lia Jian, Landscape
Tämä näkemys tulee näkyviin perinteisessä kiinalaisessa luontorunoudessa, joka tunnetaan Kiinassa nimellä shanshuishi eli ”vuoret-vedet-runous”. Perinne alkoi 300- ja 400-lukujen taitteessa, kun Etelä-Kiinaan vuoristoalueille maanpakoon ajettu Xie Lingyun ihastui uuden kotiseutunsa villiin luontoon ja alkoi kirjoittaa säkeitä sen vaikuttavuudesta.
Shanhui-runous puhkesi kypsimpään kukkaansa Tang-dynastian (618–907) aikana, jolloin sellaiset luontorunouden klassikot kuin Meng Haoran, Wang Wei, Wei Yingwu ja Liu Zongyuan elivät. Wang Wein runoudessa näkyy myös voimakas buddhalaisuuden vaikutus, ja hänen tiivismuotoisissa jueju-runoissaan kokija tuntuu jo sulautuvan osaksi vuorten ja vesien kosmologiaa.
Väitöskirjallani olen halunnut tuoda klassisen kiinalaisen runouden ja luontoajattelun maailmoja suomalaisten lukijoiden ulottuville. Kiinalainen runous voi parhaimmillaan avata kokonaan uudenlaisen tavan ymmärtää ihmisen paikka osana luonnon todellisuutta.
Taiteilija-kehittäjä, asiantuntija ja väitöskirjatutkija Krista Petäjäjärvi on syvällisesti perehtynyt taiteilijan asiantuntijuuteen, ja avaa puheenvuorossaan taiteen merkitystä organisaatioiden kehittämisessä.
Kuraattori, kuvataiteilija ja Art Impact –yrityksen perustaja Kirsi Pitkänen puhuu yrittäjyyden mahdollisuuksista taiteilijan työssä.
Paneelikeskustelussa taiteilija ja kouluttaja Antti Hintsa, asiantuntija Jenni Latva, toimitusjohtaja Hannu Malmivaara ja kulttuuripolitiikan professori Miikka Pyykkönen pohtivat taiteen ja luovien alojen ammattilaisten roolia ja tarvetta elinkeinoelämän ympäristöissä.
13.05–13:35 Kirsi Pitkänen, kuvataiteilija, taidekonsultti ja kuraattori: Yrittäjyyden mahdollisuudet taiteilijan työssä
13.35–14:30 Krista Petäjäjärvi, taiteilija-kehittäjä, asiantuntija ja
väitöskirjatutkija: Taiteilijan rooli työelämän kehittämisessä
14.30–15.00 Kahvitus
15.00–16.00 Paneelikeskustelu: Taide, työelämä ja muutos
Antti Hintsa, taiteilija ja kouluttaja; Jenni Latva, asiantuntija, Taideyliopisto; Hannu Malmivaara, toimitusjohtaja, Pirjon Pakari ja Miikka Pyykkönen, kulttuuripolitiikan professori, Jyväskylän yliopisto
Taiteilija ja työ -seminaarin järjestää Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan rahastojen toteuttama Visuaalisen taiteen vauhdittamo -hanke yhteistyössä Seinäjoen taiteilijaseuran ja KLOV-hankkeen kanssa. Lisätietoja Seinäjoen Taiteilijaseurasta löydät täältä ja KLOV-hankkeesta täältä.
Visuaalisen taiteen vauhdittamo
Vauhdittamo-hankkeen tavoite on edistää ja tukea Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueiden visuaalisten alojen taiteilijoiden työskentelyä ja toimintaedellytyksiä. Hanke kestää aina maaliskuun lopulle 2025 asti. Hankkeen ytimessä on mestarikurssi valituille taiteilijoille, mutta hanke järjestää myös koulutuksia ja verkostoitumistapahtumia, joissa alueen taidetoimijoilla on avoin osallistumismahdollisuus.
Suomen Kulttuurirahaston Maailma näyttämölle -tuki kannustaa teattereita suomentamaan ja esittämään uusia näytelmiä eri puolilta maailmaa, etenkin muista kielistä kuin englannista. Tavoitteena on rikastaa ja monipuolistaa suomalaisten näyttämöiden tarjontaa.
Kulttuurirahasto on nyt myöntänyt kuusi uutta apurahaa, yhteensä 204 000 euroa. Tukea käännösten tekemiseen ja näytelmien esittämiseen saivat niin pienet kuin suuret teatterit eri puolilla Suomea. Suomennettavien näytelmien alkukieliä ovat islanti, ranska, ruotsi, saksa, tanska ja venäjä.
”Nämä tekstit avaavat ikkunoita maailmaan ja antavat yleisölle mahdollisuuksia tarkastella omaa suhdettaan siihen laajemmasta näkökulmasta. Aiemmin suomentamattomien teosten esittäminen voi olla teattereille riski, jonka ottamista Maailma näyttämölle -tuki helpottaa”, sanoo tukimuodosta vastaava päällikkö Antti Niskanen Suomen Kulttuurirahastosta.
Tänä vuonna Maailma näyttämölle -tukea sai ensimmäistä kertaa koko perheelle suunnattu esitys. Tamperelainen Teatteri Siperia tuottaa yhdessä Kiertueteatterin kanssa produktion Sofia Fredénin näytelmästä Jag målar min himmel orange ja vie sen Suomen-kiertueelle. Ruotsissa kantaesitetty, palkitun kirjailijan suosittu lastennäytelmä luottaa lapsen kykyyn hahmottaa maailmaa itse, omalla tavallaan.
Suomessa nähdään harvoin aikuisille suunnattuja käännösnäytelmiä nukketeatterina. Sellaisen tuo näyttämölle Tehdas Teatteri, joka suomennuttaa sveitsiläisen näytelmä- ja romaanikirjailija Martina ClavadetscherinAda-rouvan ennenkuulumattomat ajatukset -näytelmän (Frau Ada denkt unerhörtes). Suomen kantaesitys hyödyntää turkulaista nukketeatteriosaamista, ja sen tekijäjoukko koostuu suomalaisen nykynukketeatterin kärkinimistä.
Tukea sai myös Helsinki 98 Svetlana Aleksijevitšin venäjänkielisen Tšernobylistä nousee rukous -romaanin näyttämöversioon. Aleksijevitš-trilogian kahta aiempaa osaa on esitetty täysille katsomoille purkutuomion saaneessa lukiorakennuksessa Helsingin reunamilla. Lisäksi tukea myönnettiin porilaiselle Rakastajat-teatterille Tyrfingur Tyrfingssonin islanninkielisen Lúna-näytelmän toteuttamiseen ja kiertueeseen, Tampereen Teatterille Line Mørkebyn tanskankieliseen Jeg løber -näytelmään sekä Vaasan kaupunginteatterille Florian Zellerin ranskankieliseen La Verité -näytelmään.
Kolmivuotiseksi suunniteltu Maailma näyttämölle -tukimuoto jatkuu näillä näkymin vielä neljännen hakukierroksen ajan. Seuraavan kerran tuki on haettavissa elokuussa 2025.
Kiittäviä arvioita aiemmista ensi-illoista
Syyskaudella 2024 on suomalaisissa teattereissa ollut useita Maailma näyttämölle -ensi-iltoja. Palkitun norjalaisen Arne Lygren menestysnäytelmä Ilon aika (Tid for glede) sai Suomen kantaesityksensä Helsingin kaupunginteatterissa. Jyväskylän kaupunginteatterissa nähtiin Eric-Emmanuel SchmittinPikkurikoksia rakkaudessa (Petits crimes conjugaux). Helsinkiläinen huoneteatteri Jurkka ja Lappeenrannan kaupunginteatteri yhdistivät voimansa tuottamalla argentiinalaisen Daniel J. Meyerin monologin A.K.A.
Basim Kaharin kirjoittaman filosofisen näytelmän Appelsiinit (برتقال Burtuqal) esitys Suomen Kansallisteatterissa oli monin tavoin historiallinen. Se oli sekä irakilaislähtöisen Kaharin teoksen maailman ensi-ilta että kautta aikain ensimmäinen arabiasta käännetty näytelmä kansallisella näyttämöllämme.
Maailma näyttämölle -hankkeesta on yhdessä Kulttuurirahaston kanssa vuosina 2021–2024 vastannut Teatterin tiedotuskeskus TINFO, joka on muun muassa koonnut kuratoidun tietokannan ajankohtaisista, käännettäväksi sopivista näytelmistä.
”On ollut ilo seurata meille uusien äänien tuloa näyttämöille, millaisella herkkyydellä ja taidolla näyttämötaiteen ammattilaiset ovat niitä tulkinneet. Käännösnäytelmät ovat mahdollistaneet yleisölle kohtaamisen jonkin vieraan kanssa ja saaneet meidät tuntemaan yhteyden muuhun maailmaan. Kiitän asiantuntijoitamme, jotka ovat kolmen vuoden aikana paneutuneesti lukeneet ja kuvitelleet uusia maailmoja teattereihimme ehdottaessaan näytelmiä, ja teattereita rohkeudesta ja kiinnostuksesta toteuttaa niitä,” sanoo TINFOn johtaja Linnea Stara.
Maailma näyttämölle -tuen toinen rahoittaja on Svenska kulturfonden, joka tukee näytelmien ruotsintamista ja esitystuotantoja suomenruotsalaisissa teattereissa.
Miltä kuulostavat mikkeliläisten valituksen aiheet kuoroteoksen muodossa? Se on mahdollista kokea marraskuisena iltana ravintola Kivijalassa Mikkelin Rantakylässä, kun paikallisista ihmisistä koottu Mikkelin Valituskuoro esittää Mikkelin valituskuoroteoksen.
Valituskuoro on yhteisöllinen taideprojekti, jossa mikkeliläisiltä kerättiin kevään ja kesän aikana valituksen aiheita pop-up-työpajassa ja avoimella nettilomakkeella. Samalla sai myös ilmoittautua mukaan kuoroon. Valituksen aiheista on sanoitettu, sävelletty ja sovitettu kuoroteos. Uniikin teoksen ovat säveltäneet ja sovittaneet valitusten pohjalta lauluvalmentaja, laulaja Pauliina Hintsanen ja yrittäjä, muusikko Saku Niilo-Rämä.
Teoksen esittää paikallisten muodostama Valituskuoro. Kuoronjohtajana toimii Pauliina Hintsanen, joka on vastannut myös kuoron harjoittelusta.
Valituskuoro kajauttaa Mikkelin valituskuoroteoksen ilmoille lauantaina 9. marraskuuta. Tapahtuma alkaa kello 19.30, paikalle kannattaa saapua ajoissa, jotta varmistaa hyvän paikan yleisössä. Tapahtuma on ilmainen ja kaikille avoin. Tämä on marraskuun hauskin ja mielenkiintoisin kulttuuripläjäys, jota ei kannata missata!
Esityksen jälkeen ohjelmassa on paneelikeskustelu, jossa keskustelemassa ovat kulttuurikoordinaattori Taru Tähti, toimitusjohtaja Olli-Pekka Leskinen, yrittäjä Anna Siitari ja rehtori Vesa Räsänen. Keskustelussa pohditaan Mikkelin hyvää tulevaisuutta ja pohditaan myös hieman valitusten aiheita. Ravintola Kivijalka sijaitsee osoitteessa Kunnanmäki 7, Mikkeli.
Valituskuoro on Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston hanke, joka mahdollistaa tapahtuman Mikkelissä ja kolmella muulla Etelä-Savon paikkakunnalla. Etelä-Savon muut valituskuorot järjestetään Pieksämäellä lauantaina 1. helmikuuta 2025 kulttuurikeskus Poleenissa kello 15 ja Sulkavalla ravintola Muikkukukossa lauantaina 8. maaliskuuta kello 16. Neljännestä paikkakunnasta tiedotetaan pian.
Volat oy toteuttaa Etelä-Savon rahaston valituskuorohankkeen syksyn 2024 ja kevään 2025 aikana. Kuva: Pihla Liukkonen
Vaikuttavaa valittamista on Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston hanke. Valituskuorot järjestää mikkeliläinen yksinyrittäjien yhteisö Volat, jonka yrittäjät vastaavat muun muassa valitusten keräämisestä, kappaleiden sanoitusten koostamisesta ja sävellyksestä, kuorolaisten rekrytoinnista ja harjoittamisesta ja tapahtuman järjestämisestä.
Valituskuoro on Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen luoma yhteisöllinen taideprojekti. Idean sanomaksi voisi yhteisöllisyyden lujittamisen lisäksi kuvata yleismaailmallista havaintoa: valitamme turhasta, joskin valitusten joukkoon mahtuu myös syvempi demokratian ja tulevaisuuskasvatuksen näkökulma eli ajatus paremmasta maailmasta. Taiteilijat ovat antaneet konseptin vapaasti kaikkien käyttöön, ja valituskuoroja on perustettu eri puolilla maailmaa jo yli 200. Tänä vuonna esimerkiksi Kiasma järjesti kesäkuussa vuoden 2024 Helsingin valituskuoron.
Elokuun haussa liikkuvuusapurahan hakuehdot uudistettiin. Myönnettävien apurahojen minimisumma nousi 2 000 eurosta 3 000 euroon. Oleskelun kohdemaassa tulee kestää vähintään kaksi viikkoa. Hakuehtojen uudistuksen takana oli tavoite jakaa aiempaa suurempia apurahoja, joiden myötä taiteilijat voivat panostaa entistä laajempaan kansainväliseen verkostoitumiseen ja oman osaamisensa pitkäjänteisempään kehittämiseen.
Haussa myönnettiin eniten 3000 euron apurahoja. Niitä sai 24 hakijaa, joiden joukossa on sekä yksittäisiä taiteilijoita että työryhmiä. Alakohtaisesti eniten apurahoja myönnettiin kuvataiteisiin, näyttämötaiteisiin sekä säveltaiteisiin.
Liikkuvuusapurahojen tarkoituksena on tukea esimerkiksi ulkomaille sijoittuvaa residenssityöskentelyä, esiintymiskiertueita ja näyttelyprojekteja sekä kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja. Apurahalla voi kattaa matkat, majoituksen sekä mahdolliset residenssi- ja rahti- tai vakuutuskustannukset.
Inspiraatiota vieraan kielen keskellä
Runoilija Laura Herva otti ilahtuneena vastaan uutisen saamastaan apurahasta.
”Apurahapäätöksen jälkeiset päivät ovat olleet ilon ja keveyden kannattelemia!”
Runoilija Laura Herva. Kuva: Sonja Sinisalo
Herva matkustaa apurahansa turvin Beniniin, Villa Karoon. Siellä hän työstää teostaan sukunsa matriarkasta, isoäidistään.
”Tuntuu tärkeältä laventaa omaa näkökulmaa, sillä en ole ennen juurikaan matkustanut Euroopan ulkopuolella. Tulen työskentelemään Villa Karossa kahdeksan viikkoa, ja sekin tuntuu tärkeältä, että käynti ei ole pelkkä pyrähdys, vaan ehdin hieman asettua ja tutustua. Kieli on keskeisin työvälineeni ja siksi onkin kiinnostavaa nähdä, miten kieliympäristön vaihtuminen vaikuttaa kirjoittamiseen”, hän kertoo.
Arktista ja sademetsiä
Dokumenttiohjaaja Kira Jääskeläinen. Kuva: Joona Pettersson
Kaikkiaan apurahansaajat matkustavat liikkuvuusapurahan turvin 27 kohdemaahan. Kuvataiteilija Paula Humberg matkaa päiväntasaajalle kuvaamaan uhanalaista pilvisademetsää Ecuadorissa. Dokumenttiohjaaja Kira Jääskeläinen taas suuntaa arktisille alueille Pohjois-Grönlantiin Qimmeq-elokuvan ennakkokuvauksiin. Elokuvassa hän seuraa liikkuvaa eläinklinikkaa, joka vierailee kaukaisissa kylissä ja kohtaa ihmisten huolen tulevaisuudesta
”Qimmeq on matka pohjoiseen Grönlantiin, rekikoirien maahan. Vuosituhansien ajan koiravaljakko on ollut Grönlannissa tärkeä kulkuväline ja korvaamaton osa inuiitien pyyntikulttuuria. Ilmastonmuutoksen myötä rekikoirien rooli on kuitenkin muutoksessa. Liikkumisen kannalta tärkeä merijää saapuu vuosi vuodelta myöhemmin ja sulaa aikaisemmin pois. Joiltakin alueilta se on kadonnut kokonaan”, Jääskeläinen kertoo.
Suurin myönnetty apuraha ohjaaja Jonna Wikströmille
Osa saajista liikkuu useammassa maassa, kuten teatteriohjaaja Jonna Wikström, joka sai Elokuun haun suurimman apurahan 9000€ dokumenttiprojektinsa matkakuluihin Espanjassa, Puolassa ja Romaniassa.
Teatteriohjaaja Jonna Wikström. Kuva: Toni Härkönen
”Dokumenttiprojekti Rajat – Borders tutkii Euroopan unionin raja-alueiden haasteita ja niiden vaikutuksia yksilöihin. Rajat kiinni vai auki -keskustelu herättää minulle aina ensimmäisenä kysymyksen siitä, keitä siellä rajalla oikein on. Rajat kun eivät missään nimessä ole vain maantieteellisiä vaan myös sosiaalisia ja kulttuurisia. Rajat herättävät voimakkaita tunteita ja vaikuttavat ihmisten identiteettiin. Haluan antaa äänen niille, joiden tarinat jäävät usein poliittisen pelin varjoon päätöksenteossa”, Wikström sanoo.
Helsingin Kirjamessuilta käynnistyvä Lukuboost-kampanja kannustaa nuoria varaamaan vartin päivässä lukemiseen. Haasteella halutaan innostaa nuoria löytämään lukemisen ilo, nostaa esiin lukemisen hyötyjä sekä tuoda esiin nuorten lukusuosituksia uudella tavalla. Valtakunnallisen ja kaksikielisen kampanjan keulakuvina toimivat tunnetut somevaikuttajat, joista moni itsekin tarttuu lukemiseen aivan uutena tapana. Lukuboostin takana on kymmeniä yrityksiä ja organisaatioita, jotka tuovat mukaan oman asiantuntemuksensa ja mahdollistavat monikanavaisen toteutuksen. Suomen Kulttuurirahasto on yksi kampanjan kumppaneista.
Monipuolisen lukemisen puolella
Vahva lukutaito ei synny itsestään, vaan se vaatii aikaa: mitä enemmän ja mitä monipuolisemmin lukee, sitä paremmaksi lukijaksi kehittyy. Sosiaalisen median sisältöjen tai reelsien selailu ei kuitenkaan riitä, vaan lukutaitoa ja omaa ajattelua tulisi haastaa myös pidemmillä keskittymistä, tulkintaa ja mielikuvitusta vaativilla teksteillä. Kirjoitetun tekstin hallitseminen on välttämätöntä kaikessa oppimisessa ja yhteiskuntaan osallistumisessa. Monipuolisella lukemisella taas on monenlaisia hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Siksi vahva kirjoitettujen tekstien luku- ja kirjoitustaito on jokaisen lapsen ja nuoren perusoikeus.
Nuorten seuraamat vaikuttajat voivat olla merkittäviä myönteisiä lukemisen esikuvia.
“Tärkeää on, että lukemiseen innostetaan kaikilla yhteiskunnan alueilla, ei vain koulutuksessa vaan myös kotona ja vapaa-ajan sosiaalisissa verkostoissa. Lukuboost-kampanja tukee lukutaitostrategian 2030 kolmatta suuntaviivaa, joka ohjaa innostamaan lukemaan ja monipuolistamaan lukutaitoa. Monen eri tahon yhteistyönä Lukuboost-kampanja edistää osaltaan lukutaitostrategian toimeenpanoa”, iloitsee Opetushallituksen Lukutaito-ohjelman erityisasiantuntija Lotta-Sofia La Rosa.
Kampanjan keulakuviksi valittiin kahdeksan somevaikuttajaa, jotka jakavat omia vinkkejään ja kokemuksiaan lukemisen aloittamiseen. Kampanjan vaikuttajat ovat Ilari Mettälä, Dokke Tas, Iha Just Imus, Janne Grönroos, Johannes Mollberg, Henriikka Pasanen, Laura Friman ja Toimistopojat.
Lukutaito lisää osallisuutta
Kulttuurirahastolle lukemisen ja kirjallisuuden hankkeet ovat osa strategiaa. Haluamme tukea kulttuurista tasa-arvoa, osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja dialogia yhteiskunnassa. Lukutaitoa edistäviä hankkeitamme ovat myös muun muassa Lukulahja lapselle sekä Selkopolku.
Mikä on yllättänyt, kun olet uudessa työssä aloitettuasi tutustunut paremmin Kulttuurirahastoon?
Tiesin toki Kulttuurirahaston tekemästä työstä. En silti ollut osannut hahmottaa, kuinka laajaa ja vaikuttavaa tuki tieteelle ja taiteelle on ja miten monessa olemme mukana kaikkialla Suomessa. Moni tietää Kulttuurirahaston, koska joku tuttu on saanut apurahan, mutta meillä on myös paljon omia hankkeita.
Työ tieteen ja taiteen puolesta tuntuu merkitykselliseltä, mutta huikeaa on myös se, että oma tietämys kasvaa työn ohessa. Vastaan tulee monenlaista kiehtovaa tietoa esimerkiksi taiteilijoista tai tiedeprojekteista.
Juristi Anna Kulju Kulttuurirahaston toimistolla Bulevardilla.
Millaisia työtehtäviä sinulla ja tiimilläsi on?
Päätyömme on hoitaa Kulttuurirahastolle tulevia testamentteja ja lahjoituksia. Huolehdimme siitä, että lahjoittaminen onnistuu helposti ja saadut lahjoitukset käytetään antajansa tahdon mukaisesti. Toimimme ikään kuin pienenä perhejuridiikan toimistona.
Lahjoittajan toiveet määrittelevät, kuinka paljon olemme mukana. Tilanteet myös vaihtelevat suuresti. Joskus saamme tietyn rahasumman tieteelle ja taiteelle jaettavaksi, joskus taas hoidamme kaikki testamenttiin ja kuolinpesään liittyvät yksityiskohdat alusta loppuun asti.
Kulttuurirahaston piiriin kuuluu laaja verkosto ihmisiä, jotka ovat lahjoittaneet säätiölle varoja tai tehneet sen hyväksi testamentin. He ovat meille suunnattoman tärkeitä ja haluamme tarjota heille mahdollisuuden seurata Kulttuurirahaston toimintaa läheltä.
Lahjoittajien tiedot pysyvät meillä ehdottoman luottamuksellisina, kunnes on aika perustaa nimikkorahasto tai julkistaa tehty lahjoitus. Silloinkin lahjoittaja voi pyytää nimensä pitämistä salassa.
Kulttuurirahastolla on jo yli yhdeksänsataa nimikkorahastoa. Mikä nimikkorahastojen ajatus on?
Nimikkorahastot ovat yksi tapa antaa perinnölleen jatkuvuutta. Nimikkorahastoissa lahjoittajan nimi säilyy tulevaisuuteen ja varat voidaan ohjata tiettyyn tarkoitukseen. Monilla lahjoittajilla tarkoitus liittyy henkilöhistoriaan tai omaan uraan.
Nimikkorahasto voidaan perustaa silloin, kun lahjoituksen suuruus on vähintään 100 000 euroa. Summa on tarpeeksi suuri, jotta sijoitukselle kertyy riittävästi tuottoa apurahoina jaettavaksi. Otamme toki vastaan myös pienempiä lahjoituksia. Silloin varat jaetaan nimikkoapurahoina.
Monilla lahjoittajilla on todella kiinnostavia elämäntarinoita. Niihin voi tutustua Kulttuurirahaston sivuilla.
Vaikka olen tehnyt tähänastisen urani rahoitusalalla, olen aina kokenut tieteen ja yliopistojen maailman eräänlaiseksi henkiseksi kodiksi. Akateeminen ajattelu antaa perspektiiviä, asiayhteyksiä ja mittakaavaa tässä lyhytjänteisessä maailmassa.
Myös taide on ollut aina elämässäni läsnä. Olen harrastanut kuvataidetta, varsinkin keramiikkaa. Lukeminen on minulle kuin hengittäminen. Siksi Kulttuurirahaston monet lasten lukemiseen liittyvät hankkeet, kuten valtion rahoituksen piiriin siirtynyt Lukulahja lapselle ja tänä vuonna huipentunut Selkopolku, tuntuvat merkityksellisiltä. Mikä voisi olla sen tärkeämpää kuin lasten lukemisen tukeminen hälyisessä digiajassamme?
Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.
Hätäuloskäynti – tai exit – voi joissakin tilanteissa olla elintärkeä sana. Siksi lukutaito on jopa elonjäämistaito.
Mutta se on paljon muutakin. Kasvatustieteiden professori, luku- ja kirjoitustaidon kehityksen sekä oppimisen asiantuntija Minna Torppa Jyväskylän yliopistosta huomauttaa, että yhteiskunta käytännössä ja erityisesti nykypäivänä pyörii lukutaidon avulla. Perusarki, koulutus, työelämä ja palvelujärjestelmä sekä yhteiskunnan seuraaminen ja osallisuus edellyttävät lukemista.
Eikä lukutaidossa ole kyse ainoastaan siitä, että ymmärtää, mitä jonollinen merkkejä yhdessä sanana, lauseena ja virkkeenä tarkoittaa. Peruslukutaidon lisäksi puhutaan funktionaalisesta lukutaidosta, kuten luetun ymmärtämisestä sekä tietojen yhdistelemisestä ja arvioimisesta.
”Ja sitten on kriittisen lukutaidon näkökulma”, Torppa sanoo. ”Vaatii aika paljon lukemista, että voi etsiä, vertailla ja arvioida tietoa ja erottaa esimerkiksi mis- ja disinformaation tai propagandan oikeasta ja luotettavasta tiedosta.”
Lukutaidon trendi huolenaiheena
Minna Torpan mukaan selkokirjat voivat olla ikään kuin sisäänheittäjinä kirjallisuuden maailmaan.
Lukutaidon välttämättömyyden vuoksi selkokieli eli yleiskielen yksinkertaistettu muoto on tasa-arvoteko. Torppa sanoo, että erityisesti viranomaisille palveluiden tarjoaminen selkokielellä on yksi tapa huolehtia yhdenvertaisuudesta.
”Kielen selkeyden tarve ja haaste tulevat hyvin selkeästi esille esimerkiksi lakiteksteihin perustuvien asioiden viestinnässä. Lakiteksti on monimutkaista ja tarkkaa, mutta samalla siihen perustuvien ohjeiden on oltava selviä ja yksiselitteisiä, jotta lukija pystyy niitä ymmärtämään.”
Selkokielestä eivät hyödy ainoastaan esimerkiksi suomea opiskelevat maahanmuuttajat tai ihmiset, joilla on oppimis- tai lukivaikeuksia. Viime vuoden lopulla julkaistun, nuorten osaamista mittaavan Pisa-tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten lukutaito oli heikentynyt huomattavasti edelliseen arviointiin verrattuna.
”Kun lukutaito jää heikoksi, se voi vaikuttaa paitsi koulutuksessa ja työelämässä myös ylipäätään arjessa pärjäämiseen.”
Minna Torppa
oppimisen asiantuntija Jyväskylän yliopistosta
Torppa sanoo Pisa-kokeen mittaavan juuri ymmärtävää ja funktionaalista lukutaitoa. Tulokset huolestuttavat häntäkin, sillä ne osoittavat myös kuilun hyvien ja heikkojen lukijoiden välillä kasvavan.
”Enää emme voi olla ylpeitä siitä, että heikompien osaajien määrä olisi Suomessa muihin maihin verrattuna pieni. Kun lukutaito jää heikoksi, se voi vaikuttaa paitsi koulutuksessa ja työelämässä myös ylipäätään arjessa pärjäämiseen.”
Yhdeksi selitykseksi heikentyneeseen lukutaitoon on esitetty vaikeutta pysähtyä ja keskittyä johonkin tehtävään ja tehdä se sinnikkäästi loppuun. Torppa kertoo, että tutkimusten mukaan tarkkaavuuden, sinnikkyyden ja lukemisen välillä on yhteyksiä. Esimerkiksi pitkällisten ohjeiden lukeminen ja sisäistäminen voi olla vaikeaa, jos keskittyminen ei onnistu.
Tukena minäpystyvyydelle
Selkokielinen kirjallisuus on matalan kynnyksen keino harjoitella ja kehittää lukutaitoa. Jos suomen kielen taito on heikkoa tai kirjaan keskittyminen vaikeaa, yleiskieliseen kirjaan tarttumisen kynnys voi nousta liian korkeaksi.
Torppa puhuu minäpystyvyyden kokemuksesta, joka vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä ihminen päättää tehdä. Minäpystyvyys syntyy paitsi aiemmista kokemuksista myös erilaisista sisäistetyistä uskomuksista. Joskus minäpystyvyys perustuu varmempaan tietoon, joskus vahvemmin uskomuksiin, joita voi kokeilemalla ravistella.
Minna Torppa puhuu minäpystyvyyden kokemuksesta, joka vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä ihminen päättää tehdä.
”Itse en lähde juoksemaan maratonia, koska ajattelen, etten pysty siihen. Samalla tavalla joku ajattelee, ettei lue, koska se on hänelle liian vaikeaa.”
Selkokirjan lukemalla voi saada todisteen siitä, että pystyy lukemaan kokonaisen kirjan. Kun lukeminen alkaa sujua, se yleensä myös kiinnostaa entistä enemmän, ja samalla lukutaito kehittyy ja sanavarasto karttuu harppauksin.
Sisäänheittäjänä kohti yleiskieltä
Selkokirjat mainitaan usein, kun kouluja parjataan vaatimustason laskusta. Torppa ymmärtää arvostelua mutta muistuttaa, ettei kaiken kirjallisuuden tarvitse muuttua selkokieliseksi. Selkokirjat voivat olla ikään kuin sisäänheittäjinä kirjallisuuden maailmaan.
”Voi toivoa, että porttiteoria toimii tässäkin tapauksessa”, hän sanoo naurahtaen.
”Matalan kynnyksen selkokirjallisuus mahdollistaa paljon asioita ihmisille, joille yleiskieliset tekstit ovat vaikeita.”
Minna Torppa
Toiveena on tutkia, millainen motivoiva voima selkokirjoilla voi olla. Kirjallisuus kun ei ole pelkästään tiedon hankkimista ja lisäämistä, vaan lisäksi sen ajatellaan kehittävän esimerkiksi empatiaa ja tunnetaitoja. Kirjat voivat paitsi tarjota vertaistukea myös avata uusia horisontteja ja siten lisätä ymmärrystä itsestä ja muista.
Torppa pitää tärkeänä, että selkokieli ei korvaa yleiskieltä.
”Mutta matalan kynnyksen selkokirjallisuus mahdollistaa paljon asioita ihmisille, joille yleiskieliset tekstit ovat vaikeita. On kiinnostavaa nähdä, kenelle selkokirjat sopivat ja miten niitä osataan esimerkiksi kouluissa käyttää.”
Selkopolku-kirjapaketit suomalaisiin yläkouluihin
Suomen Kulttuurirahaston lahjoittamat Selkopolku-kirjapaketit, yhteensä 80 000 selko- ja helppolukuista kirjaa, otettiin käyttöön suomalaisissa yläkouluissa syksyllä 2024. Selkopolku-kirjalahjoitusten taustalla on huoli suomalaisnuorten heikkenevästä lukutaidosta ja koulujen jatkuvista haasteista hankkia kirjallisuutta kaikkien saataville.
Ajatus oopperalaboratoriosta on vuosi sitten Kansallisoopperan taiteellisena johtajana aloittaneen Thomas de Mallet Burgessin ideoima. Tarkoitus on tutkia nykyoopperan kirjoittamisen ja luomisen haasteita ja mahdollisuuksia yhdessä suomalaisten säveltäjien, kirjoittajien, ohjaajien ja dramaturgien kanssa.
Tavoitteena on, että investointi nykyoopperan kehittämiseen hyödyttää taidemuotoa tulevaisuudessa, samoin yleisöä sekä taiteilijoita laajasti – myös niitä, joille ooppera on uusi ilmaisumuoto.
Asiantuntijapaneeli valitsee mestariluokkiin, työpajoihin ja mentoroitavaksi vuosittain enimmillään 12 henkilöä. Valitut muodostavat kolmen hengen tiimejä, joissa on säveltäjä ja kirjoittaja sekä ohjaaja tai dramaturgi. Kunkin ryhmän työn konkreettisena tuloksena syntyy lyhyt nykyooppera. Aiempi kokemus oopperan parissa ei ole välttämätöntä.
Prosessin eri vaiheissa on mukana lukuisia asiantuntijoita, joilla on kansainvälistä kokemusta uusista oopperatuotannoista. Mukana on myös laulajia samoin kuin Kansallisoopperan ja -baletin teknistä ja hallinnollista henkilökuntaa.
”Sokeritehtaan uuden oopperan laboratorio” on saanut virallisen nimensä nimensä Töölön sokeritehtaasta, joka sijaitsi Oopperan nykyisellä tontilla vuoteen 1965 saakka.
“Toivomme, että tämä mahdollisuus tuo oopperaan monipuolisen kirjon luovia kykyjä ja antaa tunnustusta musiikkiteatterin voimalle ajankohtaisten tarinoiden kertojana. Näin Sokeritehtaan uuden oopperan laboratorio jatkaa oopperataiteen sitä perinnettä, jonka ytimessä on ollut tuottaa sosiaalisesti ja kulttuurisesti merkityksellisiä uusia teoksia. Johtoajatuksemme on, että oopperaa tehdään yleisölle taiteilijoiden yhteistyönä tavalla, joka on mielekäs tässä ajassa ja tässä paikassa”, Thomas de Mallet Burgess kiteyttää oopperalaboratorion tavoitteet.
Mahdollisuuksia moniäänisille osaajille
Laboratoriossa tärkeintä on prosessi, vaikka tavoitteena onkin neljä uutta lyhytoopperaa vuodessa. Pyrkimys on samalla lisätä oopperan monimuotoisuutta ja inkluusiota. Ajankohtaiset, parhaassa tapauksessa rajoja rikkovat ja yllätykselliset teokset esitetään yleisölle Kansallisoopperan Alminsalissa.
Suomen Kulttuurirahaston osin rahoittama ohjelma käynnistyy syksyllä 2025, ja ensimmäiset uudet teokset nähdään keväällä 2026.
“Suomessa tarvitaan juuri nyt Sokeritehtaan kaltaisia aloitteita. Ooppera elää vahvasti ajassa ja haluamme omalta osaltamme olla luomassa mahdollisuuksia osaavalle ja moniääniselle tekijöiden joukolle. Suomen Kulttuurirahaston tavoitteisiin kuuluu kansallisten ja kansainvälisten läpimurtojen edesauttaminen. Uuden kokeileminen on usein ratkaiseva askel tällä tiellä”, Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson sanoo.
Kulttuurirahasto tukee tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain yhteensä noin 60 miljoonalla eurolla. Lokakuun haussa on tänä vuonna jaossa noin 24 miljoonaa euroa. Lokakuussa hakemuksia vastaanotetaan vuosittain noin 10 000. Viime vuosina noin yksi kymmenestä on saanut rahoitusta.
”Kannustamme katsomaan kauas ja hakemaan apurahja esimerkiksi tapahtumien pitkäkestoiseen kehittämiseen ja esitysten kiertuetoimintaan kaikkialla Suomessa sekä ylipäätään monivuotiseen työskentelyyn”, sanoo varatoimitusjohtaja Juhana Lassila Suomen Kulttuurirahastosta.
Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille sekä työskentelyyn että kuluihin. Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, ja lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.
Kulttuurirahasto myöntää kaikilla tieteen ja taiteen aloilla myös monivuotisia apurahoja. Monivuotista apurahaa voi hakea jopa neljäksi vuodeksi. Vuosiapurahan määrä on 32 000 euroa, tohtoreille tutkimukseen 36 000 euroa.
Yleisten tieteen ja taiteen apurahojen lisäksi Kulttuurirahasto suuntaa tukea tiettyihin teemoihin. Näihin erityiskohteisiin kuuluu tällä hakukierroksella lasten ja nuorten mielenterveyttä tukeva soveltava tutkimus.
“Viimeisen kymmenen vuoden aikana esimerkiksi koulupoissaolot mielenterveyssyistä ja erityisesti tyttöjen ahdistus, syömishäiriöt ja sairaalahoitoa vaativat lääkeainemyrkytykset ovat lisääntyneet, kiusaaminen sosiaalisessa mediassa on yleistynyt ja katuväkivalta tullut näkyvämmäksi. Perustutkimusta aiheesta on paljon, mutta hyvälaatuista soveltavaa tutkimusta vähän”, sanoo Juhana Lassila.
Lokakuun haun apurahahakemukset vertaisarvioidaan yli viidessäkymmenessä arviointiryhmässä, jotka koostuvat eri tieteen- ja taiteenalojen asiantuntijoista.
Lokakuun hakukohteet
Tavanomaiset työskentely- ja kuluapurahat
Tavanomaisia työskentely- ja kuluapurahoja myönnetään tieteelliseen ja taiteelliseen työskentelyyn sekä hankkeisiin ja hankintoihin. Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille.
Eminentia
Kulttuurirahasto myöntää vuosittain hakemusten perusteella yhden tai useamman Eminentia-apurahan pitkän tieteellisen tai taiteellisen uran päätösvaiheessa olevalle tieteenharjoittajalle tai taiteilijalle. Apurahan suuruus on 25 000 euroa.
Kulttuurirahasto tukee Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria yhteensä miljoonalla eurolla vuoteen 2030 asti. Apurahaa voi hakea kirjalliseen työskentelyyn romanikielellä, kirjallisuuden kääntämiseen romanikielelle, romanikielen tutkimukseen, romanikielen oppimateriaalin laatimiseen tai romanikielen opetuksen ja kielenelvytystoiminnan järjestämiseen.
Kulttuurirahasto myöntää Wellamo Paasikiven nimikkorahastosta enintään 200 000 euroa teoksiin, jotka käsittelevät suomalaisen valtiollisen vaikuttajan elämää. Teos voi olla kirja, dokumenttiohjelma tai dokumentaari. Apurahat voivat olla monivuotisia.
Kulttuurirahasto myöntää taiteilijoille, taiteilijatyöryhmille sekä rekisteröityneille taiteen ammatillisille yhteisöille Taidetta kaikille -apurahoja, joiden haettava vähimmäismäärä on 25 000 euroa. Tavoitteena on lisätä tukea ja hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta.
Tieteen lisämiljoona: lasten ja nuorten mielenterveys
Kulttuurirahasto myöntää lokakuun 2024 hakukierroksella miljoonan euron lisärahoituksen lasten ja nuorten mielenterveyttä tukevaan soveltavaan tutkimukseen. Rahoituksella tuetaan enintään viittä tutkimushanketta. Haku on tarkoitettu useammasta henkilöstä koostuville työryhmille.
Tietokirjat, tieteen ja taiteen yleistajuistaminen
Lokakuun 2024 haussa on jaettavana noin 400 000 euroa tiedettä ja taidetta käsittelevien yleistajuisten tietokirjojen ja elämäkertojen toteuttamiseen sekä tieto- ja tieteellisen kirjallisuuden kääntämiseen.
