Kulttuurirahastossa toimintavuosi vaihtuu syys- ja lokakuun taitteessa, joten tämän artikkelin luvut koskevat ajanjaksoa 1.10.2022–30.9.2023.
Kulttuurirahasto myönsi apurahoja ja palkintoja yhteensä 52,1 miljoonaa euroa. Summa on kasvanut vuosi vuodelta. Apurahat muodostavat valtaosan Kulttuurirahaston jakamasta tuesta, mutta rahastolla on myös omia kulttuurihankkeita, joihin käytettiin 5,9 miljoonaa euroa.
Kulttuurirahasto muodostuu keskusrahastosta ja 17 maakuntarahastosta. Keskusrahastosta myönnettiin apurahoja 31 miljoonaa euroa ja maakuntarahastoista yhteensä 13,9 miljoonaa euroa.
Erityiskohteisiin jaettiin näiden lisäksi tukea 7,2 miljoonaa euroa. Erityiskohteissa apurahoitus kohdistuu tiettyyn aiheeseen tai teemaan, kuluneena vuonna esimerkiksi muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimukseen.
Menestyneitä hakemuksia oli yhteensä 2472. Se on noin 13 prosenttia koko vuoden hakemusmäärästä keskusrahastossa ja maakuntarahastoissa yhteensä. Apurahansaajia oli kattavasti eri puolilla Suomea, noin 140 kunnassa.
Tukea tieteelle ja taiteelle
Yleisistä apurahoista tieteen eri aloille kohdistui 25,2 miljoonaa euroa ja taiteeseen 19,5 miljoonaa euroa. Esimerkiksi väitöskirjatyöhön myönnettiin 608 ja taiteelliseen työskentelyyn 741 apurahaa. Tieteen ja taiteen jakaumaa aloittain voi tarkastella alla olevasta kuvasta.
Kulttuurirahaston tavoitteena on ollut lisätä koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn vähintään vuodeksi. Kuluneena vuonna säätiö myönsi 931 kokovuotista apurahaa, joista 165 oli monivuotisia.
Suuria apurahoja jaettiin poikkeuksellisen monta, sillä 100 000 euron rajan ylitti 36 apurahaa.
Apurahahakemukset käsitellään apurahapaneeleissa, jotka muodostuvat luottamushenkilöistä ja vaihtuvista asiantuntijoista. Vertaisarviointi turvaa eri alojen tarkemman tietämyksen ja tasapuolisuuden, ja asiantuntijoiden vaihtuvuuden ansiosta yksittäiset henkilöt eivät pääse liian vahvasti vaikuttamaan apurahapäätöksiin. Kulttuurirahaston suurimmassa haussa eli Lokakuun haussa hakemuksia oli arvioimassa yhteensä noin 150 asiantuntijaa.
Suurimpia apurahapäätöksiä
Vuoden aikana tehtiin useita suuria apurahapäätöksiä, joista tässä muutamia. Suurimmista apurahoista voit lukea lisää Ajankohtaista-osiosta verkkosivuiltamme.
Argumenta-apurahoina yhteensä 600 000 euroa neljälle hankkeelle, joissa luodaan laajaa keskustelua tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista.
Kulttuurirahaston vuosi
Lisää kuluneen vuoden apurahoista, palkinnoista, hankkeista, taloudesta ja muusta toiminnasta voit lukea vuosikertomuksestamme.
Kulttuurirahasto tukee tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain yhteensä yli 50 miljoonalla eurolla. Lokakuun haussa on jaossa noin 30 miljoonaa euroa, ja hakijoita on tyypillisesti yli 9000 kaikkialta Suomesta. Noin yksi kymmenestä saa rahoituksen.
Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille sekä työskentelyyn että kuluihin. Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, ja lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Kulttuurirahasto kannustaa hakemaan apurahoja myös suuriin, monivuotisiin hankkeisiin.
Tavanomaisten apurahojen lisäksi apurahaa voi hakea erityiskohteeseen. Lokakuun haussa on mukana useita uusia erityiskohteita. Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria tuetaan vuoteen 2030 asti yhteensä miljoonalla eurolla. Taidekoti Kirpilän tutkija-apurahalla tuetaan esimerkiksi taidekeräilyyn liittyvää tutkimusta. Tieteen lisämiljoona kohdistuu tällä kierroksella Suomen kilpailukykyä koskevaan tutkimukseen.
”Erityisesti monilta taiteen aloilta kuuluu viestiä vaikeasta rahoitustilanteesta. Kulttuurirahasto ei voi paikata julkisen rahoituksen aukkoja, mutta kannustamme silti taiteilijoita jaksamaan ja rakentamaan kauaskantoisia, suurempiakin hankkeita”, painottaa asiamies Juhana Lassila Suomen Kulttuurirahastosta.
Kulttuurirahasto pyrkii myöntämään yhä enemmän monivuotisia työskentelyapurahoja. Monivuotista apurahaa voi hakea jopa neljäksi vuodeksi. Vuosiapurahan määrää on nostettu 30 000 euroon, post doc -vaiheessa 34 000 euroon.
Lokakuussa tuttuja ja uusia erityiskohteita
Tavanomaisten työskentely- ja kuluapurahojen lisäksi haettavissa on useita erityiskohteita, joissa suunnataan tukea tiettyyn teemaan.
Romanikielen ja -kulttuurin tuki
Uuden erityiskohteen kautta tuetaan Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria. Apurahaa voi hakea romanikielen oppimateriaalin laatimiseen, kirjalliseen työskentelyyn romanikielellä, kirjallisuuden kääntämiseen romanikielelle, romanikielen tutkimukseen ja kielenelvytystä tukevien materiaalien kehittämiseen. ”Romanikulttuurin hyväksi on myönnetty apurahoja vuosittain, mutta nyt romanikulttuuri saa entistä vankemman ja pitkäjänteisemmän tuen”, sanoo Juhana Lassila.
Haussa on ensimmäistä kertaa Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha Juhani Kirpilän rahastosta. Apuraha on tarkoitettu tohtoreille tutkimukseen, jonka aihe voi liittyä taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. ”Juhani Kirpilän rahasto ylläpitää Taidekoti Kirpilää ja tukee lisäksi huomattavilla summilla taiteilijoiden ja tutkijoiden työtä. Uudella apurahalla haluamme ohjata huomiota nimenomaan keräilyn ja kotimaisen 1900-luvun taiteen tutkimukseen ja kerryttää näin tutkimustietoa lahjoittajamme tärkeiksi kokemista aiheista”, sanoo hausta vastaava erityisasiantuntija, Taidekoti Kirpilän museonjohtaja Johanna Ruohonen.
Tieteen lisämiljoona: Suomen kilpailukyky teollisuudessa, liiketoiminnassa tai luovilla aloilla
Haussa on noin miljoona euroa teemaan Suomen kilpailukyky teollisuudessa, liiketoiminnassa tai luovilla aloilla. Rahoituksella tuetaan enintään viittä tutkimushanketta. Haku on tarkoitettu useammasta henkilöstä koostuville työryhmille. Yhteisö, kuten esim. yliopisto, tutkimuslaitos tai yritys, ei voi hakea.
Tietokirjat, tieteen ja taiteen yleistajuistaminen
Tiedettä ja taidetta käsittelevien yleistajuisten tietokirjojen, elämäkertojen, oppikirjojen, podcast-tallenteiden, arvostelujen ja muiden julkaisujen toteuttamiseen sekä tieto- ja tieteellisen kirjallisuuden kääntämiseen jaetaan noin 400 000 euroa.
Tiede tutuksi -apurahan tarkoitus on innostaa peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria tieteen pariin asuinpaikasta ja taustasta riippumatta sekä parantaa heidän valmiuksiaan hankkia, käsitellä ja arvioida uutta tietoa. Apurahan suuruus voi olla jopa 150 000 euroa, ja yhteensä lasten ja nuorten tiedekasvatukseen myönnetään noin 600 000 euroa.
Taidetta kaikille -apurahan tarkoituksena on lisätä tukea ja hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta. Apurahaa voivat hakea taiteilijat, työryhmät ja taiteen ammatilliset, rekisteröidyt yhteisöt.
Kulttuurirahasto myöntää vuosittain hakemusten perusteella yhden tai useamman Eminentia-apurahan pitkän tieteellisen tai taiteellisen uran päätösvaiheessa olevalle tieteenharjoittajalle tai taiteilijalle. Eminentian edellytys on, että sen tuotos julkaistaan kirjallisesti, joko kokonaisena teoksena, verkkojulkaisuna tai artikkeleina. Apurahan suuruus on 25 000 euroa.
Lokakuun hakua koskeva apurahainfo pidetään Zoom-webinaarina suomeksi keskiviikkona 11.10. klo 14–15.30 ja englanniksi torstaina 12.10. klo 14–15:30. Apurahainfossa Kulttuurirahaston asiantuntijat esittelevät eri apurahatyyppejä ja antavat vinkkejä hyvän hakemuksen laatimiseksi. Tilaisuus on avoin kaikille hausta kiinnostuneille, ja hakijoilla on mahdollisuus esittää puhujille kysymyksiä.
Syövän lääkehoitoa ovat kymmenen viime vuoden aikana mullistaneet niin sanotut immuno-onkologiset hoidot. Nämä lääkeaineet tehostavat valkosolujen toimintaa.
”Lääkkeet ottavat valkosoluilta jarrut pois, jolloin ne hyökkäävät ärhäkämmin syöpäkudosta vastaan”, kertoo syöpätautien erikoislääkäri ja lääketieteellisen solubiologian dosentti Katri Selander.
Mekanismi on seuraava.
Syöpäsolu on solu, joka on lakannut tottelemasta elimistön käskyjä ja kasvaa omalakisesti. Se alkaa tuottaa pinnalleen sellaisia proteiineja, jotka ovat elimistölle vieraita. Elimistöä puolustavien valkosolujen pitäisi siksi tunnistaa syöpäsolut ja tuhota ne.
”Syöpäsoluilla kuitenkin on oma immuunipuolustuksensa. Ne osaavat laittaa pinnalleen proteiineja, jotka torjuvat valkosoluja. Immuno-onkologiset lääkkeet sitoutuvat näihin proteiineihin, ja tämän seurauksena valkosolut voivat hyökätä syöpäsolujen kimppuun.”
Pisimpään kliinisessä käytössä olleisiin immuno-onkologisiin lääkkeisiin lukeutuvat ipilimumabi, nivolumabi, pembrolitsumabi, atetsolitsumabi ja avelumabi. Kaikkia potilaita lääkkeet eivät auta, mutta joillekin niistä on huomattava apu.
Ensiksi näitä lääkkeitä kokeiltiin potilaisiin, joilla syöpä oli edennyt pitkälle ja muuta toivoa ei ollut. Joillain potilailla lääkkeet tuhosivat syöpäkasvaimen kokonaan.
Nykyisin immuno-onkologisia lääkkeitä tarjotaan syöpäpotilaille yhä enemmän myös hoidon alkuvaiheessa, kun syöpä ei ole vielä levinnyt. Niitä tarjotaan nyt joihinkin keuhko-, suolisto- ja rintasyöpiin, melanoomaan sekä pään ja kaulan alueen syöpiin.
Hoitojen varjopuoli
Lääkkeissä on kuitenkin yksi suuri riski.
”Kun valkosolut hyökkäävät hanakammin syöpäkudosta vastaan, ne voivat hyökätä hanakammin myös elimistön omia, terveitä kudoksia vastaan.”
Yleisimmät sivuoireet näistä autoimmunologisista hyökkäyksistä ovat ihottuma, ripuli, kilpirauhasen toimintahäiriö ja keuhkotulehdus. Monesti oireet ovat lieviä, mutta voivat pahimmillaan johtaa kuolemaan. Harvinaisia ja hengenvaarallisia komplikaatioita ovat muiden muassa maksansisäinen sappitietuho ja aivolisäkkeen tuho.
Potilasaineistoista on havaittu potilaalla tai tämän sukulaisella esiintyvän autoimmuunisairauden – kuten nivelreuman tai tyypin 1 diabeteksen – lisäävän todennäköisyyttä sille, että immuno-onkologiset lääkkeet saavat valkosolut hyökkäämään omaa elimistöä vastaan.
”Potilaat eivät välttämättä muista tai tiedä, onko heidän suvussaan autoimmuunisairauksia, joten asia olisi järkevintä selvittää geenitestin avulla.”
Valkosolujen toimintaa ei siis kannata vahvistaa potilailla, joilla valkosolujen toiminta voi aiheuttaa ongelmia ilman vahvistustakin. Näille potilaille ei tarjota immuno-onkologisia hoitoja.
”Potilaat eivät kuitenkaan voi tietää, jos heillä on piilevänä autoimmuunisairaus. He myöskään eivät välttämättä muista tai tiedä, onko heidän sukulaisillaan ollut autoimmuunisairauksia. Järkevintä olisi selvittää asia geenitestillä”, Selander sanoo.
”Alttiutta immuno-onkologisten lääkkeiden sivuvaikutuksille voi myös lisätä jokin sellainen asia, joka ei ilmene autoimmuunisairauksina mutta on kuitenkin geneettinen.”
Geenitestit hoitoratkaisujen tukena
Selander ryhmineen kehittää geenitestiä, joka paljastaisi alttiuden sivuvaikutuksille. Tällöin syöpähoitoja määräävä lääkäri voisi pelkän näytteen perusteella arvioida, onko syöpäpotilaalle turvallista antaa immuno-onkologisia lääkkeitä.
Katri Selander (vas.), Sini Nurmenniemi ja Essi Parviainen kehittävät geenitestiä, joka paljastaisi alttiuden sivuvaikutuksille.
Vastaavaa kehittää moni muukin tutkimusryhmä lääkeyrityksissä ja yliopistoissa ympäri maailman. Altistavia geenivariantteja on luultavasti useita.
Selander ryhmineen on löytänyt yhden geenivariantin. Geeni liittyy immuunijärjestelmän toimintaan. Tämän tarkemmin Selander ei voi geeniä paljastaa, sillä tutkimus on kesken.
Oulun yliopistollisessa sairaalassa, verraten pienessä potilasjoukossa havaittu geenilöydös pitää ensin varmistaa isommissa potilasjoukoissa kansainvälisten yhteistyökumppanien avulla. Sitten pitää vielä saada tutkimusartikkeli julkaistua.
Selanderin johtamaa tutkimusta tehdään Suomessa monessa paikassa. Potilasnäytteitä kerätään Selanderin työpaikassa Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Tampereen ja Kuopion yliopistosairaaloiden syöpäklinikoiden kanssa on kliinistä yhteistyötä ja tietojen vaihtoa. Laboratoriotutkimukset tehdään Oulun yliopiston biolääketieteen laitoksella, ja hiirikokeita suoritetaan Turun yliopistossa, jossa Selanderilla on dosentuuri.
Selanderin tutkimusryhmä on siirtänyt hiireen ihmiseltä löydetyn immuno-onkologisten lääkkeiden sivuvaikutuksille mahdollisesti altistavan geenin. Tarkoitus on selvittää, riittääkö pelkkä altistava geeni ja immuno-onkologinen lääkehoito yksistään saamaan hiiren immuunipuolustuksen hyökkäämään sen omia soluja vastaan vai tarvitaanko siihen joitain muita tekijöitä, kuten tietynlaista ruokavaliota. Näistäkään tuloksista Selander ei voi vielä kertoa.
Kohti yksilöllistä syövänhoitoa
Selander väitteli tohtoriksi Oulun yliopistosta vuonna 1996 osteoporoosilääkkeiden vaikutusmekanismista ja suunnitteli tekevänsä orientoivan vaiheen lääkärintyön Pellon terveyskeskuksessa, mutta väitöstutkimukseen liittyvä työmatka luututkijoiden konferenssiin Sveitsiin muutti suunnitelmat.
”Konferenssin vapaa-ajan ohjelmassa oli laskettelua. Ounasvaaran rinteillä kasvaneena innostuin opettamaan teksasilaisia tutkijoita lajin saloihin, ja he vuorostaan kutsuivat minut tekemään post doc -tutkimusta kotiyliopistoonsa”, Selander kertoo.
”Jos olisin tiennyt, keitä he olivat, en olisi uskaltanut mennä neuvomaan. He olivat omalla alallaan suuria guruja. Päätin, että en mene terveyskeskukseen Pelloon vaan tutkijaksi Teksasiin.”
Selander tutki Teksasin yliopiston San Antonion kampuksella vuodet 1996–2000 mekanismeja, joilla rintasyöpä muodostaa luustoon etäpesäkkeitä, ja tapasi samalla tulevan aviomiehensä. Vuodet 2000–2017 pariskunta työskenteli Alabaman yliopiston syöpätutkimuskeskuksessa, jonne Selander perusti oman tutkimusryhmän.
”Jonain päivänä tutkijat Suomessa ja muualla ovat toivottavasti saaneet kartoitettua kaikki immuno-onkologisia hoitoja estävät geenivariantit.”
Selander synnytti kolme lasta, ja vuonna 2017 – esikoisen ollessa 17-vuotias – hän totesi, että nyt on viimeinen järkevä hetki muuttaa Suomeen niin, että kaikki lapset pääsevät helposti suomalaisen koulujärjestelmän piiriin.
Selander aloitti työnsä syöpätauteihin erikoistuvana lääkärinä Oulun yliopistollisessa sairaalassa syyskuussa 2017, ja jo parin kuukauden kuluttua hänellä oli tämä tutkimusaihe mielessä.
”Jotkut potilaat saavat immuno-onkologisista hoidoista vakavia oireita, mutta toiset eivät lainkaan. Ajattelin, että syyn on pakko olla geneettinen ja että asiaa on tutkittava tarkemmin”, Selander kertoo.
Lopputulos on selkeänä mielessä: jonain päivänä tutkijat Suomessa ja muualla ovat toivottavasti saaneet kartoitettua kaikki immuno-onkologisia hoitoja estävät geenivariantit.
”Tällöin potilaat voisivat saman tien tehdä geenitestin ja hoitoja annettaisiin vain niille, joilla ei ole geneettistä alttiutta vakavalle haitalle. Jos heille silloin tulee lääkkeistä lieviä sivuvaikutuksia, hoitoja voitaisiin kuitenkin jatkaa. Immuno-onkologiset hoidot ovat niin hyviä, että niitä ei kannata pienin perustein lopettaa”, Selander sanoo.
Lapin rahasto myönsi Katri Selanderille 40 000 euron apurahan vuonna 2023 immuno-onkologisten syöpähoitojen haittoja ennustavan geenitestin kehittämistä käsittelevään tutkimukseen. Apuraha myönnettiin kahdesta nimikkorahastosta: Mikko ja Sirkka Jokelan rahasto sekä Kerttu Uutelan rahasto.
Sydäninfarktipotilas saa Suomessa hyvää hoitoa. Hän pääsee nopeasti sairaalaan, tukkeutunut sepelvaltimosuoni avataan ja potilas saa tarvitsemansa lääkkeet sekä huolellisen jatkoseurannan. Kun toipilas jaksaa vielä petrata elintapojaan, on kaikki kunnossa – eikö vain?
Ei välttämättä. Niin elintärkeä ja henkeä säästävä toimenpide kuin sepelsuonen avaus onkin, se voi aiheuttaa myös haittaa. Katetrilla tehtävä liuotushoito, laajentava toimenpide sekä avatun suonen sisään asetettava, suonta auki pitävä metalliverkko voivat vaurioittaa sepelvaltimoa.
”Hoitotoimien yhteydessä käynnistyy voimakas valkosolujen välittämä tulehdusreaktio, joka pahentaa entisestään suonitukoksen aiheuttamaa sydänlihasvauriota. Pahimmassa tapauksessa tukoksen avaaminen voi johtaa sydämen vajaatoimintaan”, kertoo professori Seppo Ylä-Herttuala Itä-Suomen yliopistosta.
Geeniterapia tulossa sydänsairauksien hoitoon
Professori Seppo Ylä-Herttuala. Kuva: Itä-Suomen yliopisto
Ylä-Herttualan tutkimusryhmä sai tänä keväänä Suomen Kulttuurirahastolta 200 000 euron apurahan sepelvaltimoiden avauksen yhteydessä syntyvän iskemia-reperfuusiovaurion ja sydämen vajaatoiminnan uudenlaista geeniterapiaa käsittävään tutkimukseen.
Sydänsairauksissa geeniterapia avaa näköaloja myös sepelvaltimotaudin hoidosta syntyvien komplikaatioiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.
”Sepelvaltimotauti ja siitä aiheutuvat infarktit koskettavat valtavan suurta potilasjoukkoa. Sydäninfarktin saa vuodessa noin 25 000 suomalaista, ja pallolaajennuksia tehdään meillä vähintään saman verran.”
Suonen avauksesta aiheutuvat haitat vaikuttavat laajalti potilaiden elämään.
”Etenkin sydämen vajaatoiminta on sairaus, joka tapaa vähitellen vaikeutua, ja silloin potilaan elämänlaatu kärsii ja hänen ennusteensa huononee merkittävästi.”
Jo yksi hoitokerta voisi riittää
Ylä-Herttualan tutkimusryhmä kehittää parhaillaan geeniterapiaa, jota voitaisiin antaa jo tukkeutuneen sepelsuonen avauksen yhteydessä. Varteenotettavia geeniehdokkaita on tällä hetkellä kaksi. Geenit kuljetettaisiin valtimosuoneen joko muokatun adenoviruksen tai tietynlaisten nanopartikkelien avulla.
”Geeninsiirrolla voitaisiin saada toivottu hoitovaste jo yhdellä hoitokerralla. Geeniterapia tervehdyttäisi suonen seinämän tulehdusreaktiota jopa parin viikon ajan – se riittäisi hyvin kudosvaurion estoon.”
”Perinteisellä lääkkeillä ei nykyisin päästä samanlaiseen lopputulokseen.”
Aivotkin reagoivat sydämen sairastumiseen
Professori Juhani Knuuti. Kuva: Suvi Harvisalo / Turun yliopisto
Suomen Kulttuurirahaston jakamasta miljoonan euron kokonaispotista suurimman apurahan, 264 500 euroa, sai professori Juhani Knuutin tutkimusryhmä.
KOVERI- eli ”Kokokehon verenvirtaus rintakipupotilaalla” -hanke Turun yliopiston PET-keskuksessa selvittää sepelvaltimotautiin liittyvien valtimomuutosten kuvantamista muissa elimissä ja tuottaa aiheesta ainutlaatuista tietoa.
Knuutin mukaan tällaista tutkimusta ei ole tehty vielä missään muualla.
”Hankkeessamme haetaan vastauksia muun muassa siihen, miten sepelvaltimotauti vaikuttaa esimerkiksi aivojen, munuaisten, maksan ja haiman valtimoverenkiertoon.”
Sepelvaltimotauti vaikuttaa koko kehossa
Sydämen sepelvaltimoita ahtauttava sairaus ei ole vain sydäntä vaurioittava tauti, vaan kokonaisvaltainen valtimotauti, Knuuti muistuttaa.
”Sepelvaltimotautia sairastavalla ihmisellä saattaa esimerkiksi olla aivoissaan merkkejä huomaamattomana podetusta aivoinfarktista. Aivovaltimoiden tukokset voivat siten olla rintakipua aiheuttavan valtimotaudin seurauksia”, hän huomauttaa.
Lääketieteellä ei ole ollut tähän mennessä helppoa tapaa tutkia, miten sydämen valtimosairaus vaikuttaa kehon muissa elimissä.
”Hankkeessa aivan uutta on se, että käytämme tämän asian selvittämiseen koko kehon samanaikaiseen kuvantamiseen kykenevää PET/TT-kameraa. Voimme koko kehoa kuvantamalla todeta mahdolliset valtimomuutokset kaikissa elimissä jo ennen oireiden ilmaantumista.”
Knuuti toivoo, että KOVERI-hanke auttaisi kehittämään valtimotaudin nykyhoitoa.
”Parhaassa tapauksessa valtimotauti kyetään löytämään tarpeeksi ajoissa – ennen kuin se ehtii aiheuttaa infarktin ja sairastuttaa myös muita elimiä.”
Marie Finne-Bray sai Keski-Suomen rahaston kärkihankeapurahan. Kuva: Ismo Karttunen Photography
Kärkihankeapuraha 40 000 euroa myönnettiin B.A. Marie Finne-Braylle taiteelliseen työskentelyyn ja La Kala-oopperan maakuntakiertueen järjestämiseen. Oopperalaulaja Marie Finne-Bray on johtanut taideyritystään La Kala-oopperaa jo yli kymmenen vuotta. Keski-Suomessa toimiva kamariooppera on tuonut mm. oopperaa, musikaaleja, kirkkomusiikkia ja kansanmusiikkia lähipalveluna Ääneseudulle ja Jyväskylään. Kärkihankeapurahalla tuetaan Giovanni Battista Pergolesin italiankielisen oopperan La Serva Padronan (Piika emäntänä) kääntämistä suomeksi ja sen tuottamista eri puolille maakuntaa.
Kulttuuripalkinto myönnettiin Jyväskylän Elävän Musiikin Yhdistys Jelmu ry:lle; monipuolisen kulttuurielämän mahdollistajalle, yhteisöllisyyden ja vapaaehtoistyön vaalijalle. Joka toinen vuosi jaettava kulttuuripalkinto on suuruudeltaan 15 000 euroa. Jyväskylän Elävän Musiikin Yhdistys Jelmu ry on perustettu vuonna 1989. Se on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen yhdistys, jonka toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. Yhdistyksen järjestämillä keikoilla Tanssisali Lutakossa käy vuosittain noin 35 000–40 000 musiikinystävää. Keikkatoiminnan lisäksi Jelmu ylläpitää Lutakossa kahtakymmentä treenikämppää mahdollistaen lukuisille bändeille harjoittelumahdollisuudet. Jelmussa työskentelee vakituisesti muutama palkattu työntekijä, joiden lisäksi toiminnassa on mukana vaihtelevasti siviilipalvelusmiehiä ja harjoittelijoita sekä noin sadan aktiivisen vapaaehtoisen joukko.
Apurahajaossa pyrittiin tasapainoon tieteen ja taiteen kesken
Keski-Suomen rahastoon osoitettiin ennätykselliset 633 hakemusta, joista n. 55 % kohdentui taiteen ja n. 45 % tieteen aloille. Hakemusten yhteissumma oli yli 13 miljoonaa euroa. Hakemuksen jättäneistä apurahan sai kaikkiaan 51 hakijaa, työryhmää ja hakijayhteisöä. Myönnetyistä apurahoista 32 kpl (380 000 euroa) kohdistuu taiteen aloille ja 19 kpl (342 000 euroa) tieteen aloille. Lisäksi jakosummasta jaettiin hakemuksetta 16 opintostipendiä (8 000 euroa) Jyväskylän Lyseon abiturienteille Oy Wilh. Schauman AB:n rahastosta.
”Haettujen eurojen määrä kertoo valtavasta tarpeesta rahoitukselle sekä tieteen että taiteen kentillä. Suurin kiitos mahdollisuudesta rahoittaa näitä hienoja hankkeita kuuluu lahjoittajille”, asiamies Antti Niskanen kertoo.
”Jaossa pyritään tasapainoon tieteen ja taiteen kesken, mutta tänä vuonna rahoitusta kohdennettiin kokonaisuudessaan hivenen enemmän taiteen puolelle. Tosin vastaavasti tieteen apurahat olivat keskimäärin suurempia”, hän lisää.
Keski-Suomen rahasto myönsi kaikkiaan yhdeksän kokovuotista henkilökohtaista työskentelyapurahaa kokopäivätoimiseen työskentelyyn. Näistä yksi myönnettiin kaksivuotisena apurahana. Edellisten lisäksi myönnettiin 15 vähintään puolivuotista apurahaa kokopäivätoimiseen työskentelyyn. Lisäksi apurahoja myönnettiin osa-aikaisina sekä työskentelystä ja hankkeista aiheutuviin kuluihin. Taidetta kaikille -apurahan sai valokuvaaja Anna Kemppainen Vanhuuden ilo -valokuvaprojektin toteuttamiseen.
Suomen Kulttuurirahaston apurahatoiminta perustuu lahjoituksiin
Suomen Kulttuurirahasto on merkittävä yksityinen kulttuuria tukeva säätiö, joka toimii Keskusrahaston kautta valtakunnallisesti ja 17 maakuntarahastonsa kautta maakunnissa. Keski-Suomen rahastoon kuuluu 38 yhteisöjen tai yksityishenkilöiden lahjoituksiin ja testamentteihin perustuvaa nimikkorahastoa, joista viimeisimmäksi on perustettu Jyväskylän Teatteriminnat ry:n rahasto. Se tukee aikanaan teatteritoimintaa ja teatteriharrastuksen edistämistä Jyväskylässä.
Valokuvaaja Anna Kemppainen tuo Taidetta kaikille -apurahalla vanhuutta ja vanhustyötä näkyväksi positiivisessa valossa. Kuva: Paula Kinnunen
Muusikko Antti Kleemola sai apurahan taiteelliseen työskentelyyn. ”Merkityksellistä ja innostavaa tulevassa laulusarjassa on se, että saan yhdistää voimat maakunnan nuorten kanssa!” Kuva: Marek Sabogal
Hämeen Härkätie kulkee kumpuillen Somerolta Forssaan. Tien varrella on Venla Priimägin koti, jossa hän asuu perheensä ja 9-vuotiaan Mao-kissan kanssa. Venla Priimägi lopettelee juuri lukion ensimmäistä vuotta Someron lukiossa. Somero jää syksyllä taakse, kun hän aloittaa kaksivuotisen IB-lukion Intiassa, UWC Mahindra Collegessa. Se sijaitsee Punen kaupungin lähellä, noin 150 km Mumbaista kaakkoon.
UWC-kouluista Venla sai tietoa sukulaiseltaan Kaarina Rikkoselta, joka lopettelee juuri stipendiaattikauttaan UWC Adriatic Collegessa. ”Hänen kokemustensa perusteella kiinnostuin ja tulin siihen tulokseen, että UWC-lukio sopisi minulle täydellisesti”, Priimägi kertoo.
Venla Priimägi on käynyt koulunsa Somerolla, mutta asunut lapsena Japanissa ja Kanadassa. Suomi on hänen äidinkielensä, mutta virolaisen isän kautta kotikieliä on kaksi. Lapsena opittu japani on jo vähän unohtunut, mutta kielet ja kansainvälisyys kiinnostavat paljon.
”Olen jo nähnyt vähän maailmaa ja haluan kovasti päästä näkemään sitä lisää. Minulle ei oikeastaan ollut väliä mihin UWC-kouluun päädyn, mutta nyt tuntuu, että on todella kiinnostavaa lähteä Intiaan, koska sinne en välttämättä olisi muuten tullut menneeksi.”
Perhe ja ystävät ovat Venlalle tärkeitä.
”Jännittää vähän, miten pärjään omillani, koska olemme perheen kanssa tosi läheisiä. Odotan kuitenkin innolla itsenäistymistä, ihmisenä kasvamista ja kaikkia uusia kokemuksia mitä edessä on.”
Tulevaisuudessa Venla Priimägia kiinnostavat mahdollisesti kulttuuri- tai kielitieteiden opinnot ja myöhemmin vaikkapa toimittajan työ esimerkiksi ulkomaan kirjeenvaihtajana.
”Olen luonteeltani hyvin utelias ja kiinnostunut monista asioista.”
Jonas Strauss lähtee kahdeksi vuodeksi opiskelemaan UWC Atlanticiin Walesiin.
Kansainväliset opinnot kiinnostavat nuoria
UWC-kouluja on tällä hetkellä 18 neljällä eri mantereella. Korona ei enää tänä vuonna rajoittanut hakutoiveita samalla tavalla kuin muutamana edeltävänä vuotena, ja myös kolmeen Euroopan ulkopuolella olevaan kouluun tuli runsaasti hakemuksia. Yhteensä hakijoita oli 119.
Kouluista vanhin on Walesissa sijaitseva vuonna 1962 perustettu United World College of the Atlantic, jonne Kulttuurirahasto on lähettänyt opiskelijoita vuodesta 1966 lähtien. Rovaniemeläinen Jonas Strauss vaihtaa pian pohjoiset maisemat Walesin vihreisiin nummiin ja jyrkkiin rantakallioihin. Maiseman vaihto ei pelota lukiolaista, jota kansainvälisyys on aina kiinnostanut.
”Odotan uusien ihmisten tapaamista ja uusien kulttuurien ymmärtämistä. Aion mennä tähän tilaisuuteen mahdollisimman avoimin mielin ja suurin odotuksin”, Strauss kertoo innoissaan.
Vaikka nuoren miehen ykkösvaihtoehtona oli Italiassa Triesten läheisyydessä, merenrantakylä Duinossa sijaitseva UWC Adriatic, hän on loppujen lopuksi tyytyväinen pääsystään Walesiin. ”Olen hakemisen jälkeen tutustunut tarkemmin UWC Atlantic -lukioon, ja käsitän itseni onnekkaaksi, kun pääsin sittenkin sinne.”
Walesista valmistuneet opiskelijat jatkavat usein huippuyliopistoihin Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa. ”En ole vielä varma tulevaisuudensuunnitelmistani, mutta antropologinen tutkimus virtaa perheeni suonissa. Saatan toisaalta myös hakeutua luonnontieteelliselle alalle. Joka tapauksessa toivon, että suunnitelmat konkretisoituvat näiden kahden tulevan vuoden aikana.”
Helsinkiläinen Niilo Jouko vaihtaa innoissaan tutun kaupungin kadut kaukaiseen Costa Ricaan.
UWC-opiskelijat valmistautuvat kansainvälisiin tehtäviin
Opiskelijat suorittavat UWC-kouluissa International Baccalaureate (IB) -tutkinnon ja kouluissa painotetaan vahvasti myös kokemuksellista oppimista, palvelutyötä, kulttuuria ja urheilua. Maailmalle matkaavan lukiolaisen lisäksi kolme nuorta pääsee kahden viikon mittaiselle, teemoitetulle lyhytkurssille tämän vuoden heinä-elokuussa.
Kullakin koululla on omat erityispiirteensä, joihin vaikuttavat maa, jossa koulu sijaitsee, sen kulttuuri sekä koulun lähiyhteisö. Eksoottinen UWC Costa Rica tarjoaa nuorille opintoihin kuuluvan hyvinvointiohjelman, jonka tarkoituksena on edistää sosiaalisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin kulttuuria kaikkien yhteisön jäsenten keskuudessa. Lisäksi valmistuessaan kaikkien opiskelijoiden odotetaan pystyvän kommunikoimaan tehokkaasti sekä englanniksi että espanjaksi.
Helsinkiläinen Niilo Jouko on innoissaan pääsystään Costa Ricaan, vaikka hän hakikin ensisijaisesti Saksassa sijaitsevaan UWC Robert Bosch Collegeen. ”Heti kun sain kuulla Costa Ricaan pääsystä, olin kaikkea muuta kuin pettynyt ja lähdin heti innoissani suunnittelemaan seuraavia vuosiani”, Jouko toteaa.
”Harvoin tulee mahdollisuus opiskella muualla maailmassa niin kansainvälisessä ympäristössä kuin UWC-koulussa. Vaikka en odottanutkaan, että lähtisin jo lukioaikana opiskelemaan ulkomaille, uskon, että se antaa hyvät eväät tulevaisuudelle.”
Lääketieteestä kiinnostunut Niilo Jouko jakaa kaikille UWC-lukiolaisille ominaisen innostuksen uusia kulttuureita ja ihmisiä kohtaan sekä uteliaan elämänasenteen. ”Tiedän, että matka tulee avartamaan maailmankuvaani tavalla, jota ei pysty kuvailemaan.”
Vuoden 2023 UWC-stipendiaatit
UWC Adriatic, Italia
Mikkonen Kaisla, Littoinen
UWC Atlantic College, Wales
Strauss Jonas, Rovaniemi
UWC in Costa Rica, Costa Rica
Liukkonen Emilia, Helsinki
Jouko Niilo, Helsinki
UWC Mahindra College, Intia
Priimägi Venla, Somero
UWC in Mostar, Bosnia-Herzegovina
Nurminen Luise, Turku
UWC Red Cross Nordic, Norja
Kievari Nelli, Helsinki (Svenska kulturfondenin stipendiaattina)
Tietäväinen Anni, Kauhava Berndtsson Emilia, Helsinki (Föreningen Konstsamfundet rf, Lisi Wahl stiftelse för studieunderstöd sr, Stiftelsen Brita Maria Renlunds minne sr ja Svenska folkskolans vänner rf -säätiöiden stipendiaattina)
UWC Robert Bosch College, Saksa
Koivuhovi Julius, Helsinki
Waterford Kamhlaba UWC, Eswatini
Lyytinen Martta, Helsinki
UWC-lyhytkursseille kesällä 2023 valitut stipendiaatit:
Tämänvuotisissa apurahoissa painottui vahva tuki kuvataiteille. Sen eri aloille kohdistui lähes 36 % (284 000 euroa) maakuntarahaston koko jakovarasta ja 47 % taiteelle kohdistetuista varoista. Apurahoin tuettiin ammatillisten taideyhteisöjen tapahtumia, kuvataiteilijoiden henkilökohtaista työskentelyä ja hankintoja sekä näyttelyiden ja tapahtumien järjestämistä.
Etelä-Savon rahaston palkinto Petri Poikolaiselle
Etelä-Savon rahaston vuoden 2023 palkinto myönnettiin teatterit. maisteri Petri Poikolaisellerohkeudesta, sinnikkyydestä, taiteilijapolun vapaudesta. Etelä-Savon Pieksämäeltä kotoisin oleva Petri Poikolainen (s. 1975) valmistui unelma-ammattiinsa Teatterikorkeakoulusta vuonna 2000. Lahjakkaan näyttelijän arki täyttyi perhe-elämästä sekä monipuolisista teatteri- ja televisiotöistä. Nousujohteinen ura vaihtui kuitenkin työkyvyttömyyseläkkeeseen vuonna 2013 aggressiivisesti etenevän MS-taudin vuoksi. Näyttelijän työtä ei ollut enää mahdollista jatkaa, koska tautiin ei löytynyt hidastavaa lääkitystä. Henkisesti raskaan salailun sijasta Poikolainen valitsi avoimuuden ja kertoi tilanteestaan julkisesti.
Taudin etenemisestä ja invalidisoivista oireista huolimatta Poikolainen on tarttunut rohkeasti eteen tulleisiin mahdollisuuksiin. Kollegat ja ystävät ovat pysyneet rinnalla kannustaen hyödyntämään niitä kykyjä ja taitoja, joihin sairaus ei ole vielä ulottunut. Vuonna 2021 hän teki pääroolin ystävänsä Teemu Nikin käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia. Roolihahmonsa tavoin Jaakon tavoin Poikolainen on sokea ja liikuntakyvytön, mutta yhtäläisyyksistä huolimatta tarina ei ole kuitenkaan Poikolaisen elämäntarina. Elokuva palkittiin jo ennen valmistumistaan norjalaisilla Haugesundin festivaaleilla. Venetsian elokuvajuhlilla 2021 elokuva saavutti Orizzonti Extra -sarjan yleisöpalkinnon ja heti seuraavana vuonna 2022 Poikolainen palkittiin Suomessa parhaan miespääosan Jussi-palkinnolla.
Poikolainen muutti keväällä 2022 takaisin synnyinkaupunkiinsa Pieksämäelle. Etenevä tauti tuo väistämättä lisää luopumisia, mutta katkeruuteen Poikolainen ei suostu. Vaikka fyysinen kunto ei elokuvien tekemistä enää mahdollista, haaveita ja unelmia mikään ei pysty kuitenkaan estämään. Elämännälkä, huumori ja positiivinen elämänasenne ovat kantava voima elämän vaikeissa hetkissä.
Maakuntarahaston omat hankkeet tanssiharrastuksen ja kädentaitojen edistämiseen
Tanssien viestejä tulevaisuudelle -hankkeessa eteläsavolaiset yläkouluikäiset nuoret eri paikkakunnilta kertovat ajatuksistaan, haaveistaan ja tulevaisuudentoiveistaan. Stillkuva Mikkelissä kuvatusta videosta.
Etelä-Savon rahasto on käynnistänyt tanssiharrastukseen kannustavan Tanssien viestejä tulevaisuudelle – Dance like a bee sekä kädentaitoja edistävän Sen eteläsavolaisen minä muistan -hankkeet. Tanssihankkeessa eteläsavolaiset yläkouluikäiset nuoret eri paikkakunnilta kertovat ajatuksistaan, haaveistaan ja tulevaisuudentoiveistaan. Kunkin paikkakunnan kertomuksista kootaan yhteinen viestikäärö, jonka sisältämän viestin nuoret lähettävät tanssien eteenpäin mehiläisten liikkeen tavoin. Tanssi-improvisaatioista valmistetaan koostevideo jaettavaksi mm. sosiaalisessa mediassa. Hankkeen toteuttaa tanssipedagogi Carmen RodergasAloy / Tanssikoulu Carmencita.
Maailmalla käsityöt on nähty jo pitkään merkityksellisinä yksinäisyyden torjujina ja toisilleen tuntemattomien ihmisten kohtaamisten mahdollistajina. Kädentaidoilla on myös kulttuuriperintöön kiinnittyvä aineeton ja aineellinen tehtävänsä: käsityötaidot siirtyvät parhaimmillaan sukupolvelta toiselle ja kehittävät ylisukupolvisia kohtaamisia. Maakuntarahaston kädentaitoja edistävä hanke käynnistyy kirjoitustyöpajalla, jossa muistellaan itselle tärkeitä eteläsavolaisia henkilöitä. Käsityötyöpajoissa positiivista muistoista työstetään erilaisista materiaaleista ja erilaisilla tekniikoilla vapaamuotoisia teoksia, joihin liitetään teoksesta kertova äänitiedosto. Teoksista kootaan näyttely, joka kiertää maakunnan kirjastoissa tai muissa matalan kynnyksen tiloissa. Kädentaitojen hankkeen koordinoi huopataiteilija Mari Jalava / Jalavilla.
Työryhmä SuLaTa eli Suvi Pennonen-Oikari (oik.), Laura Nurminen (vas.) ja Taina Huoman saivat Taidetta kaikille -apurahan Taidekuplat-työpajojen toteuttamiseen.
Kokovuotisia (12 kk) kokoaikaisia työskentelyapurahoja myönnettiin yksitoista, kolme tieteeseen ja kahdeksan taiteeseen (2022: 7/3+4). Puolivuotisen (6 kk) työskentelyapurahan sai kahdeksan hakijaa eri tieteen ja taiteen aloilta (2022: 15). Pidempien apurahojen määrä onkin noussut huomattavasti. Lisäksi apurahoja myönnettiin osa-aikaiseen tai lyhytkestoiseen työskentelyyn (1–4 kk) tieteen tai taiteen hankkeessa. Yhdelletoista yhteisölle myönnettiin kuluapurahaa erilaisten kulttuurihankkeiden toteuttamiseen maakunnassa (2022: 16).
Kärkihankeapuraha, 40 000 euroa, myönnettiin mus. tohtori Taru Tähdelle ja työryhmälle osallisuutta taiteen keinoin Etelä-Savon sairaaloissa -hankkeen toteuttamiseen. Tässä vuoden kestävässä Oloisa-hankkeessa mm. luodaan asiakkaiden ja henkilöstön osallisuutta ja hyvinvointia tukevia taideperustaisia toimintamalleja sekä lisätään ymmärrystä taide- ja kulttuuritoiminnan mahdollisuuksista sairaalaympäristöissä. Taru Tähden lisäksi työryhmässä ovat tait. maisteri Heidi Huovinen, mus. tohtori Sirkka Kosonen sekä fil. maisteri Mari Liimatainen.
Taidetta kaikille -apuraha, 10 000 euroa, sai työryhmä ohjaaja Laura Nurminen, näyttelijä Taina Huoman ja näyttelijä Suvi Pennanen-Oikari Taidekupliksi nimettyjen työpajojen toteuttamiseen. Taidekuplat tarjoavat osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuutta erityistä tukea tarvitseville sekä niille, joiden on vaikeaa päästä taiteen äärelle.
Tieteen puolella väitöskirja-apurahoja myönnettiin mm. kasvatust. maisteri Pekka Hytinkoskelle opettajien ja rehtorien kokemuksia opiskelijaosuuskuntien ohjauksesta eri opetusasteilla käsittelevään väitöskirjaan sekä fil. maisteri Manu Rantaselle vapaa-ajan asukasaktiiveja aluekehittäjätoimijoina käsittelevään väitöskirjaan. Tammikuun haussa julkistettuun maakuntarahaston omaan suurapurahaan energia-alan tutkimushankkeisiin ei saatu hakemuksia. Tarkoitukseen varattu summa jaettiin tavanomaisina apurahoina muihin tarkoituksiin.
Tieteen osuus apurahoista oli 24 % ja taiteen 76 % (2022: 31 % / 69 %). Tieteenaloista eniten tukea saivat maatalous- ja metsätieteet (31 %), yhteiskuntatieteet (22 %) ja käyttäytymistieteet (15 %). Taiteen aloista painottuivat kuvataiteet (47 %), säveltaiteet (16 %) sekä näyttämötaiteet (12 %). Naisten osuus apurahansaajista oli 54 %. Hakemusten läpimenoprosentti oli noin 18 ja apurahojen keskisuuruus noin 13 500 euroa (2022: n. 20 % / 13 000 euroa).
Koko Jazz Iisalmi Kannatusyhdistys ry sai 50 000 euron Kärkihankeapurahan haja-asutusalueille suunnatun Jazz Soi Ylä-Savossa! -hankkeen toteuttamiseen. Hankkeessa on tarkoitus toteuttaa noin 20 taidetapahtumaa eri puolilla Ylä-Savoa. Pitkäkestoisella ja säännöllisellä taidetapahtumasarjalla halutaan edistää kulttuurin saavutettavuutta sekä uusien kohdeyleisöjen tavoittamista. Hanke työllistää yli 80 muusikkoa. Jazz Soi Ylä-Savossa! -hankkeesta koostetaan myös lyhytelokuva.
Mari Halonen alkoi vuosi sitten piirtää musteella asiakkaiden kanssa, jolloin tarinat ja muistot muuttuivat kuviksi asiakkaan silmien edessä. Näin syntyi Kuvitettu muisto -konsepti. Kuva: Laura Kotilainen
Tiina Maansydän toteuttaa syrjäytymisvaarassa oleville henkilöille suunnatun yhteisötaideprojektin Kuopiossa ja Suonenjoella. Kuva näytelmästä Tapsan Tähti. Kuva: Juha Kojonen
Pohjois-Savon rahasto myönsi tänä vuonna Taidetta kaikille -apurahoja yhteensä kolme. Tukimuodon tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta.
Yhteisötaiteilija Mari Halonen sai 10 500 euron apurahan Kuvitettu muisto -konseptin toteuttamiseen kuopiolaisissa palvelutaloissa ja ryhmäkodeissa. Konsepti koostuu keskustelusta, muistelusta ja piirtämisestä, jossa piirustus jää asiakkaalle muistoksi. Hetki voi olla taiteilijan ja asiakkaan kahdenkeskinen kohtaaminen tai ryhmäkokoontuminen. Muistelun tukena voidaan käyttää myös musiikkia, yhdessä laulaen tai levyltä kuunneltuna.
Kuopio Tanssii ja Soi toteuttaa 30 000 euron apurahalla ikäihmisille suunnattua tanssitoimintaa ja – opetusta, joita järjestetään Kuopion alueella kolmessa toimintakeskuksessa ja yhdessä ikääntyneiden harrastetalossa. Toimintaa ohjaavat tanssinopettajat tai tanssiterapeutit.
Rautalampilainen yhteisötaiteilija Tiina Maansydän järjestää 14 000 euron työskentelyapurahalla syrjäytymisvaarassa oleville sekä päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnatun yhteisötaideprojektin Kuopiossa ja Suonenjoella. Voimavaralähtöisen taidetoiminnan keskiössä ovat kirjallisuus- ja taideterapia. Osallistujat pääsevät kokemaan kirjoittamisen ja taidetyöskentelyn voimauttavan vaikutuksen.
Kirsi Vartia kerää talteen pohjoissavolaisen ruokakulttuurimme kivijalan, eli ruisleivän, tarinan.
Kotiseututyön tukea ITE-taiteeseen ja leivänjuurten tarinaan
Tänä vuonna perustettu ITE-Aulis ry sai 35 000 euroa ITE-taiteilija Aulis Jalkasen elämäntyön tallentamiseen. Tallennettava aineisto koostuu Jalkasen taiteellisesta tuotannosta, hänen henkilöhistoriaansa liittyvästä arkistoaineistosta sekä elämäkertatiedoista, jotka tallennetaan käyttäen elämäkerrallista teemahaastattelua.
Varkautelainen tietokirjailija Arto Julkunen kirjoittaa 7 000 euron apurahalla Myrttilaakson uskonnollisen sisarkodin historian. Kirja kertoo Vehmersalmella toimineesta aiemmin tuntemattomasta uskonnollisesta yhdyskunnasta, joka on historiansa aikana käyttänyt useampaa nimeä: Kannatusyhdistys Valo, Myrttilaakso, Kristillisen yhteiselämän koti sekä Tetrimäki Säätiö.
Restonomi AMK Kirsi Vartia käyttää 14 000 euron työskentelyapurahan Pohjois-Savon alueen vanhojen leivänjuurten tarinoiden ja käyttöhistorian kartoitukseen sekä tietokirjan kirjoittamiseen. Kirjaan pyritään tallentamaan tietoa mm. siitä, onko juuri kulkenut ihmisten matkassa, kuinka pitkä historia sillä on yhdessä paikassa, kuka leipää on leiponut, millaista leipää, ketä sillä on ruokittu, onko leivällä erityisominaisuuksia tai mainetta esimerkiksi maun suhteen.
Victor Barsokevitsch-Seura ry toteuttaa 10 000 euron apurahalla Barsokevitschin valokuvaamon naisia uudessa valossa käsittelevän näyttelyn. VB-valokuvakeskuksen hanke tuo esiin atelieri Barsokevitschin naispuoliset kuvaamoapulaiset Victorin varjosta. Kuvaamon ajalta on säilynyt yksityiskohtaisia kuvauspäiväkirjoja, jotka käydään läpi uudesta näkökulmasta. Kuvaamon taustahenkilöt, heidän roolinsa ja rutiinit kuvaamon arjessa avataan yleisölle näyttelyn muodossa.
Kolme kokovuotista apurahaa visuaalisiin taiteisiin
Pohjois-Savon rahasto myönsi tänä vuonna kokovuotisia apurahoja yhteensä 17, joista 13 on tieteisiin ja neljä taiteisiin. Tieteen alan kokovuotiset kohdistuvat pääasiassa lääketieteisiin tai luonnontieteisiin. Kokovuotinen ja kokopäiväinen apuraha on suuruudeltaan 28 000 euroa tai 32 000 euroa tohtoreille tutkimukseen.
Tatu-Pekka Kekäläinen kirjoittaa nuorille suunnattua kirjasarjaa, joka on vapaasti luettavissa netissä. Kuva: Marc Sabat
Taiteissa kolme apurahoista myönnetään visuaalisen alan taiteilijoille ja yksi kirjailijalle.
Tait. maisteri Janne Erkkilä on kuopiolainen paluumuuttaja. Hän työstää teossarjaa, jossa tulkitsee paluumuuttajan silmin Kuopion muutosta vuosituhannen vaihteesta tähän päivään ja tästä päivästä mahdolliseen tulevaisuuteen.
Ulla-Mari Lindström on kuvataiteilija, joka on vuodesta 2014 työskennellyt ”Luonnontaiteellinen kokoelma” -nimisen teoskokonaisuuden parissa. Hän toteuttaa teemaan liittyviä teoksia kahteen erilliseen näyttely- ja esitysprojektiin.
Iisalmelainen Sari Hakala toimii monialaisesti kuvataiteen ja kirjallisuuden saralla. Hän alkoi kesällä 2022 luonnostella nopeita akryylimaalauksia yksittäisiltä keikoilta ja pienemmiltä festivaaleilta. Apurahalla hän jatkaa Keikkakuvia-sarjan teoksien maalaamista ja järjestää näyttelyitä.
Kirjallisuuden kokovuotisen apurahan saa kirjailija Tatu-Pekka Kekäläinen. Apurahalla hän jatkaa nuorille suunnatun kirjasarjan parissa työskentelyä.
“Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 545 ja niillä haettiin yli 11 miljoonalla eurolla rahoitusta, joten apurahoille on suuri tarve sekä tieteen että taiteen aloilla”, totesi asiamies Antti Niskanen.
Eino Saari kirjoittaa kolmiosaista teossarjaa kosketuksesta, kuuntelemisesta ja katsomisesta. Kuva: Minna Hyvönen
Maakunnallisia Kärkihankeapurahoja myönnettiin kaksi. Liikuntat. tohtori Jarmo Piirainen ja työryhmä saivat 24 000 euron apurahan tasapainon motorista kontrollia hiihdon aikana käsittelevään tutkimukseen. Tutkimukseen liittyvät mittaukset suoritetaan Vuokatissa, Jyväskylän yliopiston liikuntateknologian laboratoriossa.
Toinen Kärkihankeapuarahan saaja on Työväen Näyttämöiden Liitto ry, jolle myönnettiin 20 000 euroa Pakko sanoa! -taidefestivaalin järjestämiseen Suomussalmella. Tapahtuma on järjestetty Teatteri Retikassa aiemmin jo neljä kertaa. Festivaali osoittaa, että korkeatasoinen taide elää ja saavuttaa katsojia myös kasvukeskusten ulkopuolella.
Kokovuotisia apurahoja, summaltaan 28 000 euroa, myönnettiin kolme. Tieteen puolella apurahansaajana on fil. maisteri Tuuli Kumpula metsäpeuran Kainuun populaation vasakuolleisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä käsittelevään väitöskirjatyöhön. Taiteissa apurahan saivat kuvataiteilija Johanna Laaja taiteelliseen työskentelyyn ja näyttelyiden järjestämiseen sekä teatteri-ilmaisun ohjaaja AMK Eino Saari kaunokirjalliseen työskentelyyn. Saaren työstämän teoskokonaisuuden ensimmäinen osa Miehen kosketus on jo ilmestynyt ja toinen osa Kuuntelijat ilmestyy 2024. Apurahalla hän työstää trilogian päätösosaa, jonka aiheena on katsominen.
Kia Immonen (vas.) ja Minna Palokangas toteuttavat HIEKKAA-teoksen, joka sijoittuu Sotkamon Hiekan harjulle. Kuva: Sari Immonen
Tiedettä ja sivistystä, tanssia ja sirkusta
Tieteiden puolella tuettiin tänä vuonna mm. arkeologiaa ja tähtitiedettä. Arkeologi, fil. maisteri Timo Muhonen ja työryhmä saivat 5 000 euroa karhunpeijaisrituaalipaikkojen arkeologiseen tutkimukseen ja sen tulosten esittelyyn Kainuussa. Kyseessä on suomalaiseen kansanuskoon ja suulliseen perinteeseen liittyvien tunnettujen karhunpeijaispaikkojen tutkimus. Ryhmä on tehnyt vastaavanlaisia tutkimuksia myös muualla Suomessa eri maakunnissa.
Kajaanin Planeetta ry:lle myönnettiin 5 000 euroa tähtitornin laitteiston uusimiseen. Uudistuksen jälkeen tähtitorni on yleisöystävällisempi ja esteetön sekä palvelee paremmin tilaisuuksien järjestämistä.
Myönnetyillä apurahoilla tuetaan maakunnassa asuvia tieteen ja taiteen tekijöitä, ja apurahoilla tehtävä työ kohdistuu kattavasti koko maakuntaan.Apurahojen ansiosta muun muassa tanssitaan Sotkamossa ja toteutetaan sirkusfestivaali Suomussalmella.
Tanssinopettaja Minna Palokangas ja koreografi Kia Immonen toteuttavat 10 000 euron apurahalla tanssillisen, visuaalisen ja luontokokemuksellisen teoksen Sotkamon Hiukan harjulla.
Kulttuurintutkija, kirjailija Markku Nieminen sai Kainuun rahaston Elias Lönnrot -mitalin. Kuva: M-E kuva.
Monitaideyhdistys TipTop Walkers ry sai 10 000 euroa sirkusfestivaali M:n toteuttamiseen Suomussalmella. Koko perheelle suunnattu minisirkusfestivaali järjestetään Ämmänsaaressa. Idea tapahtuman järjestämiselle on tullut TipTop Walkersin perustajajäseneltä sirkustaiteilija Lassi Tauriaiselta, joka on kotoisin paikkakunnalta.
”Apurahoja haettiin sekä määrällisesti että yhteissummaltaan aiempaa enemmän. Lisäksi asiantuntijaraadit pitivät hakemusten tasoa viime vuosia korkeampana, etenkin tieteessä, kirjallisuudessa ja kuvataiteissa”, kertoo Kainuun rahaston asiamies Mikko Nortela. Kainuun rahastoon tuli tänä vuonna yhteensä 163 apurahahakemusta, joiden hakusumma oli yhteensä lähes 2,4 miljoonaa euroa.
Elias Lönnrot -mitali Markku Niemiselle
Suomen Kulttuurirahaston hallitus myönsi Elias Lönnrot -mitalin Kainuun rahaston hoitokunnan esityksestä kulttuurintutkija ja kirjailija Markku Niemiselle, ”Kalevalan kantajalle, eepoksen elävöittäjälle”. Nieminen on toiminut aktiivisesti Kulttuurikornitsan ja sittemmin Juminkeon taustalla ja tuonut siten esille Suomen vanhinta säilynyttä suullista perinnettä. Juminkeko on tärkeä Kalevala-tietouden keskus, jonka työ elää myös kansanmusiikkijuhla Sommelon taustalla. Kuhmo on Unescon kirjallisuuskaupunki pitkälti Juminkeossa tehdyn työn ansiosta.
Kainuun rahaston vuosijuhla ja apurahojen jakotilaisuus järjestettiin tänä vuonna 7.5.2023 klo 14 alkaen Kuhmo-talossa. Juhlapuheen pitää yliopistonlehtori, dosentti Katriina Siivonen aiheesta Aineettoman kulttuuriperinnön voima.
”Kulttuurirahaston tukipäätös tuli juuri oikeaan aikaan. Yhdistettynä aiemmin saatuihin 1,5 miljoonan euron lahjoitusvaroihin ja -sitoumuksiin FUS-laitteen eli kansankielellä aivopesurin hankkimiseksi tarvittavat varat ovat nyt koossa. Laite vie tutkimushankettamme merkittävästi eteenpäin”, iloitsee toiminnallisen neurokuvantamisen professori Vesa Kiviniemi Oulun yliopistosta.
Tutkimusmetodi perustuu aivojen nopeaan toiminnalliseen magneettikuvantamiseen, jonka ansiosta raakasignaalista saadaan eroteltua pulsaatioita edustavat signaalit (vihreä viiva vasomotorinen aalto, sininen viiva hengityksen aiheuttama ja punainen viiva sykkeen aiheuttama osasignaali). Kuva: Matti Järvelä
”Kun aivot eivät pääse puhdistumaan normaalilla tavalla unen aikana, ne keräävät kuona-aineita. Tämä voi vuosien kuluessa johtaa aivosairauden kehittymiseen. Aivojen lääkinnällinen puhdistaminen on vaikeaa, sillä aivot on suunniteltu hylkimään kaikkea ulkoa tulevaa. FUS-laitteen avulla aivojen sulkujärjestelmää eli veriaivoestettä voidaan hetkellisesti avata ja saattaa lääkeaineet perille täsmällisesti oikeisiin paikkoihin ja samalla myös huuhdella kuona-aineita pois”, Kiviniemi kertoo.
Professori Vesa Kiviniemi kollegoineen tekee Oulun yliopistossa kansainvälisen tason tutkimusta aivojen veriaivoesteen sisällä sijaitsevan glymfaattisen huuhtelujärjestelmän diagnostiikasta ja kohdennetuista hoitomahdollisuuksista eri aivosairauksissa, kuten Alzheimerin taudissa, aivolymfoomassa ja epilepsiassa. Työssä ovat mukana onkologian professori Outi Kuittinen, neurokirurgian professori Mikael von und zu Fraunberg, neurologian ja psykiatrian tutkimusryhmiä sekä Biocenter Oulun mikroskopiatutkijoita professori Lauri Eklundin johdolla.
Laitehankinnan ja siihen liittyvän tutkimusryhmän kautta Ouluun saadaan ainutlaatuinen kansainvälisen tason tutkimuskeskus. Vastaavaa tutkimuslaitekokonaisuutta ei ole muualla Pohjoismaissa. Yhteistyötä tehdään tiiviisti kansallisella tasolla yliopistojen ja sairaalakeskusten kanssa sekä kansainvälisesti tutkimuskeskustasolla.
Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen säätiö, jonka koko pääoma on kertynyt testamenteista ja lahjoituksista.
”Monen lahjoittajan oma tai läheisen sairaus on perusteena tietyn tutkimusalan rahoittamiseen. Kulttuurirahastolla on useita nimikkorahastoja, joista varoja tulee ohjata Alzheimerin taudin, muiden aivoperäisten sairauksien sekä neurologisten sairauksien tutkimiseen”, kertoo Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Hanna Hiidenpalo.
”Alzheimer ja muut muistisairaudet koskettavat valitettavasti yhä kasvavaa joukkoa suomalaisista ja heidän läheisistään. Kiitämme Kulttuurirahaston lahjoittajia, joiden mahdollistamilla varoilla voimme tukea kansainvälistä läpimurtoa näiden vaikeiden sairauksien tutkimuksessa”, Hiidenpalo toteaa.
Tiedustelut
Suomen Kulttuurirahasto, yliasiamies Antti Arjava, puh. 09 612 810
Oulun yliopisto, yhteyspäällikkö Sakari Jussi-Pekka, puh. 040 546 6866
