Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Sydän- ja verisuonitautien tutkimus sai miljoonan euron tuen

Sydän- ja verisuonitaudit ovat suomalaisten kansantauteja, ja vaikka niihin kuolleiden määrä on 1970-luvulta alkaen vähentynyt, ne aiheuttavat edelleen lähes puolet työikäisten kuolemista Suomessa. Yleisimpiä sydän- ja verisuonisairauksia ovat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja aivoverenkiertohäiriöt.  

Suomen Kulttuurirahaston koko pääoma on kertynyt yli 80 vuoden aikana saaduista testamenteista ja lahjoituksista. Monet lahjoittajat ovat halunneet tukea lääketiedettä tai erityisesti sydän- ja verisuonitautien tutkimusta.  

”Heidän lahjoitustensa turvin alan tutkimukselle voitiin nyt myöntää kerralla useita suuria apurahoja, joita muuten on Suomessa suhteellisen vähän tarjolla”, kertoo Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsen, farmakogenetiikan professorina Helsingin yliopistossa työskentelevä Mikko Niemi.     

Hymyilevä silmälasipäinen mies seisoo käytävällä, taustalla ikkunoista tehty seinä.

Professori Seppo Ylä-Herttualalle ja työryhmälle myönnettiin 200 000 euroa uuden geenihoidon kehittämistä varten. Kuva: Itä-Suomen yliopisto

Apurahat sydän- ja verisuonitautien tutkimukseen olivat haettavina Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastojen hakukierroksella tammikuussa. Apurahaa myönnettiin kuudelle hankkeelle.  

Professori Juhani Knuuti ja KOVERI-tutkimushanke (Turun valtakunnallinen PET-keskus) saivat 264 500 euroa sepelvaltimotautiin liittyvien muutoksien kuvantamista muissa elimissä käsittelevään tutkimukseen. Tutkimus tuottaa ainutlaatuista tietoa sydämen ja muiden elinten vuorovaikutuksesta sekä sepelvaltimotaudin aiheuttamista muutoksista muiden elinten verenkiertoon.  

Geeniterapia avaa uusia mahdollisuuksia monien vaikeiden sairauksien hoitoon. Professori Seppo Ylä-Herttualalle ja työryhmälle (Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta) myönnettiin 200 000 euroa uuden geenihoidon kehittämistä sepelvaltimoiden avauksen yhteydessä syntyvän iskemia-reperfuusiovaurion ja sydämen vajaatoiminnan hoitoa käsittelevään tutkimukseen.  

Dosentti Katariina Öörni ja työryhmä (Wihurin tutkimuslaitos) saivat 180 000 euroa tutkimukseen, joka käsittelee lipoproteiinien laadullisten ominaisuuksien syitä ja vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen. Tutkimushanke voi auttaa parantamaan yksilöllistä riskiarviota ja kohdistamaan hoitoja niille henkilöille, jotka hyötyisivät niistä eniten. 

Professori Katriina Aalto-Setälä ja työryhmä (Tampereen yliopisto, Biomeditech, 168 000 euroa) tutkivat iskemian ja perinnöllisten sydänsairauksien mallintamista kantasoluista iPS-soluteknologian avulla, professori Jussi Hernesniemi ja AFFELECT-tutkimusryhmä (Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta, 108 000 euroa) satunnaistetulla ja kontrolloidulla tutkimuksella eteisvärinä- ja eteislepatuskohtausten akuuttihoitoa ja professori Marja Hedman työryhmineen (Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta, 79 500 euroa) aortan repeämän ennustamista matemaattisen mallintamisen avulla.  

Tiede ei tunne maakuntarajoja 

Suomen Kulttuurirahasto vaikuttaa 17 maakuntarahastonsa kautta Suomen joka kolkassa. Maakuntarahastojen tehtävä on vaalia ja kehittää oman maakuntansa kulttuuria. 

”Miljoona euroa sydän- ja verisuonitaudeille koottiin 14 nimikkorahastosta kymmenen maakuntarahaston alueelta, ja apurahat olivat haettavissa kaikissa maakunnissa. Maakuntarajat ylittävällä erityiskohteella pyrittiin saamaan hakijoiksi suurempia tutkimushankkeita ja saavuttamaan vaikuttavuutta”, kertoo hausta vastannut maakunta-asiamies Antti Niskanen.  

Saaduista sadasta hakemuksesta osa ohjattiin maakuntarahastojen normaaliarviointiin, jossa niillä katsottiin olevan paremmat mahdollisuudet menestyä kuin suuremmille hankkeille tarkoitetussa sydän- ja verisuonitautien haussa.  

Vihreä siirtymä vaatii uusia keinoja

Mies valkoisessa laboratoriotakissa seisoo laboratoriossa putkien takana.
Fil. tohtori Antti Karttunen. Kuva: Petri Summanen

Voisiko hukkalämpöä käyttää nykyistä paremmin hyödyksi? Tätä tutkivat fil. tohtori Antti Karttusen ja tekn. tohtori Maarit Karppisen tutkimusryhmät Aalto-yliopistosta.

Suomen kulttuurirahasto on myöntänyt 1,25 miljoonaa euroa teemaan ”uudet materiaalit ja teknologiat vihreään siirtymään”. Karttusen ja Karppisen työryhmät ovat mukana apurahan saajissa.

”Tutkimme, miten hukkalämpöä voi muuttaa sähköenergiaksi”, Karttunen sanoo.

Jos esimerkiksi joku polttaa takassa puuta lämmitysenergiaa säästääkseen, voisiko hän kerätä ylimääräisen lämmön, muuttaa sen sähköksi ja ladata sillä kännykän?

Tätä tutkijat selvittävät. Esimerkiksi tietokonesalit tuottavat valtavasti lämpöä, mutta yleensä se tuuletetaan taivaan tuuliin. Suomessa sitä käytetään lämmitykseen talvella, mutta muulloin ja muualla maailmassa se on lähinnä hukkalämpöä.

Näin ei tarvitsisi olla. Tutkijoiden kiinnostuksen kohteena on atomikerroskasvatus, jonka avulla voidaan tehdä ohuita kalvoja. Niiden avulla lämmöstä saadaan sähköä.

Karttunen esittelee kännykkää pienempää laitetta, joka pystyy muuttamaan lämmön sähköksi jo nyt.

”Kun takka lämpiää, voisiko lämmöstä kerätä energiaa myös kännykän akun lataamiseen?”

Teknologia on jo 50 vuotta vanha, mutta siinä on kaksi ongelmaa. Laite ei ensinnäkään ole kovin tehokas, ja toiseksi sen sisällä on harvinaisia metalleja, joiden takia tekniikkaa ei voi monistaa joka paikkaan.

Nämä ongelmat Karppinen ja Karttunen tahtovat ratkaista, jotta tekniikka voisi levitä kaikkialle.

”Haluamme käyttää tässä jotakin maankuoren yleistä materiaalia, kuten rautaa”, Karttunen sanoo. Laitteessa nyt käytettävät metallit ovat myös myrkyllisiä. Tutkijat etsivät siksi turvallista materiaalia.

Hukkalämpöä on vaikka missä

Sähköauton akku tuottaa hukkalämpöä, samoin teollisuus, tietokonesalit ja jopa ihmisen keho. Ehkä atomikerroskasvatuksella tuotetun kalvon voisi lisätä treenipaitaan, ja salitreenin aikana kertyvän lämmön käyttää sähkönä kännykän lataamiseen?

”Lämmön kerääminen treenipaidoista on tietenkin vasta pientä. Mutta esimerkiksi sähköautojen akut ja tietokonekeskukset tuottavat paljon lämpöä, joka menee suurimmassa osassa maailmaa hukkaan.”

”Terästä voi kohta valmistaa ilman hiilidioksidipäästöjä, mutta hukkalämpöä prosessista syntyy silti.”

Aiemmin mainitut ongelmat pitää ratkaista, ennen kuin mitään isoa voidaan edes tehdä. Mistä siis yleinen, turvallinen materiaali löytyy ja miten laitteesta tehdään mahdollisimman tehokas?

Tutkimusryhmällä on käytössään noin metrin levyinen, korkuinen ja syvyinen atomikerroskasvatuslaitteisto, johon voi panna sisään kokeilupalan ja kuorruttaa sen kalvolla, joka kerää lämmön ja muuttaa sen sähköksi.

”Nyt puhutaan paljon vihreän teräksen valmistuksesta. Kohta teräksen valmistuksessa pystytään käyttämään vetyä, eikä siitä tule enää hiilidioksidipäästöjä. No, ei tulekaan, mutta edelleen siitä tulee valtavat määrät hukkalämpöä”, Karttunen sanoo.

Uudenlaisia aurinkokennoja

Kaksi miestä seisoo isossa huoneessa. Taustalla Jyväskylän yliopiston juliste.
Professorit Gerrit Groenhof (vas.) ja Jussi Toppari. Kuva: Jiri Halttunen

Vihreää siirtymää auttavat eteenpäin myös professorit Jussi Toppari ja Gerrit Groenhof tutkimusryhmineen Jyväskylän yliopistosta. He kehittävät saman rahoituksen avulla paljon aiempaa tehokkaampia ja myös ekologisempia aurinkokennoja.

Tällä hetkellä aurinkokennoja on kahdenlaisia: orgaanisia ja puolijohdepohjaisia.

Orgaanisten kennojen hyötysuhde on vain hieman yli kymmenen prosenttia. Katoilla näkyy lähinnä puolijohdekennoja, koska ne ovat paljon orgaanisia tehokkaampia ja kestävämpiä, mutta kovin tehokkaita nekään eivät ole. Tyypilliset piipohjaiset kennot keräävät talteen ja ohjaavat eteenpäin noin 30 prosenttia auringon säteilemästä energiasta.

Toppari ja Groenhof haluavat vielä tätäkin pidemmälle. He haluavat kerätä isolta alalta energian yhdelle tai muutamalle molekyylille ja siitä talteen.

”Saamme jo molekyylit siirtämään valosta saamaansa energiaa todella tehokkaasti yhdelle molekyylille isolta alueelta. Pullonkaula on se, miten energia saadaan tästä eteenpäin”, Toppari sanoo.

Tavoite: lisää tehoa

Nyt puhutaan hyvin pienistä asioista, nanomittakaavasta. Nanometri on metrin miljardisosa.

On paljon molekyylejä, jotka voivat vastaanottaa fotoneja eli absorboida valoa. Fotonin vastaanotettuaan molekyyli virittyy. Se pystyy luovuttamaan tämän viritysenergian eteenpäin joko toiselle molekyylille tai esimerkiksi luovuttamaan elektronin, jolloin syntyy sähkövirtaa. Tällä tavalla jotkut orgaaniset aurinkokennot toimivat.

”Uusi keksintö mahdollistaa erittäin nopean energiansiirron molekyylien välillä.”

”Me viemme tätä eteenpäin niin, että valo ei absorboidukaan suoraan molekyyleihin, vaan se saadaan kytkeytymään metallisiin nanorakenteisiin. Silloin valo muuttuu pintaplasmoniksi, joka kytkeytyy huomattavasti voimakkaammin ja useaan molekyyliin yhtaikaa.”

Tällöin pintaplasmoni muodostaa yhteisen tilan molekyylien kanssa ja energia jakautuu näiden kesken. Tämä mahdollistaa erittäin nopean energiansiirron molekyylien välillä. Ominaisuutta on tarkoitus hyödyntää uudessa kennossa.

Tutkijat ovat jo saaneet näytettyä, että valo voi kiinnittyä useampiin molekyyleihin. Tämä kolmivuotinen apurahakausi keskittyy siihen, miten energia saadaan eteenpäin, kun se on kerätty.

”Tässä ajassa on mahdollista rakentaa prototyyppi ja osoittaa, että homma toimii.”

Maakuntarahastojen haku alkaa – jaossa 13 miljoonaa euroa

Tammikuun haussa maakuntarahastot jakavat apurahoja oman maakuntansa tieteen ja taiteen tukemiseksi. Tällä kertaa mukana on 16 maakuntarahastoa, sillä Uudenmaan rahasto jakaa apurahoja vain joka toinen vuosi, seuraavan kerran tammikuussa 2024.

Maakuntarahastot myöntävät apurahoja maakunnassa asuville tai syntyneille hakijoille sekä siellä suoritettavaan tai siihen kohdistuvaan tieteelliseen tai taiteelliseen työhön ja erilaisiin kulttuurihankkeisiin.

Kaikille maakuntarahastoille yhteisiä erityiskohteita ovat kotiseututyöhön kohdistuvat hankkeet, Taidetta kaikille -apurahat ja Kärkihankeapurahat. Lisämiljoona sydän- ja verisuonitautien tutkimukseen on haettavana kaikkien maakuntien alueella. Maakunnilla saattaa olla myös omia erityiskohteita.

Tukea sydän- ja verisuonitautien tutkimukseen

Tammikuussa kaikkien maakuntien alueella on haettavana maakuntarahastojen yhteinen lisämiljoona sydän- ja verisuonitautien tutkimukseen. Lisämiljoona kohdistuu lääketieteiden aloille, mutta hakemukset voivat sisältää sydän- ja verisuonitautien erityisaloihin tai lähitieteisiin liittyviä komponentteja.

Tukea voi hakea esimerkiksi tutkimusryhmien perustamiseen ja hankkeiden toteuttamiseen. Hakijana voi olla myös työryhmä tai tutkimuskonsortio, ja rahoitusta voi hakea monivuotisena. Tyypillisesti lisämiljoona-rahoitus on ollut 100 000 – 250 000 euroa hanketta kohden, mutta myös suurempiin hankkeisiin voi hakea apurahaa. Hakemukset arvioidaan lääketieteellisin perustein ja kansallisen tai kansainvälisen merkittävyyden pohjalta ilman maakunnallista näkökulmaa.

Taidetta kaikille -apurahat pitkäjänteisiin hankkeisiin

Taidetta kaikille -apurahan tarkoituksena on tavoittaa ihmisiä, joiden on vaikea päästä taiteen äärelle. Hankkeiden mahdollisia toteutusympäristöjä ovat muun muassa erilaiset laitokset ja tuki- ja palveluasumisyksiköt.

Maakuntarahastoista Tammikuun haun yhteydessä haettavan Taidetta kaikille -apurahan minimisumma on 10 000 euroa. Tavoitteena on, että rahoitettavat hankkeet ovat pitkäjänteisiä, jolloin toiminnalla olisi mahdollisimman suuri vaikutus. Työskentelyn tulee tapahtua joko useiden yleisöjen kanssa tai yhden kohderyhmän kanssa pitkäkestoisesti.

Maakuntien erityisapurahat

Suurapuraha kestävämmän tulevaisuuden kehittämiseen

Etelä-Karjalan rahasto tukee enintään 100 000 euron hankkeita, jotka yhdistävät taidetta, tiedettä ja teknologiaa sekä kohdistuvat ekologisuuteen, kiertotalouteen tai yhteiskunnalliseen resilienssiin.

Suurapuraha energia-alan tutkimukseen

Etelä-Savon rahasto jakaa enintään 100 000 euron suurapurahan energia-alan tutkimukseen. Hankkeessa voidaan selvittää esimerkiksi uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä, energian varastointia tai muita huoltovarmuuteen liittyviä ratkaisuja.

Puhu rohkeasti suomea!

Etelä-Pohjanmaan rahasto myöntää Puhu rohkeasti suomea! -apurahaa taiteellisen tai tieteellisen työskentelytuen lisäksi. Apurahan suuruus on 3000 euroa, ja sen saaja sitoutuu kehittämään suomen kielen taitoaan apurahakauden aikana.

Valmisteluapuraha

Pirkanmaan rahastosta voi hakea vuoden 2024 Kärki- ja Suurhankkeiden valmisteluapurahaa. Valmisteluapurahan suuruus on 2500 euroa, ja sen tarkoituksena on helpottaa tavallista vaativampien hankkeiden suunnittelemista ja kehittämistä.

Lisätietoja

Maakuntarahastojen apurahoista saa lisätietoa kunkin maakunnan alasivuilta sekä Kulttuurirahaston YouTube-kanavan maakuntarahastokohtaisista apurahatietoiskuista. 

Maakuntarahastot järjestävät yhteisen apurahainfotilaisuuden ti 31.1. klo 14–16. Lisätietoa löytyy myöhemmin Tammikuun haun sivuilta.

Vehnäongelman äärellä

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Tutkijatohtori Yaqin Wang selvitti viljojen vaahtorakenteiden optimointia räätälöityjen bioprosessien avulla, ja sai väitöskirjatyötään varten keskusrahastosta 24 000 euron apurahan. Kuva: Laura Iisalo

Vehnänviljelyn yleistyminen kymmenen tuhatta vuotta sitten muutti ihmiskunnan historiaa. Siirtyminen metsästyksestä ja keräilystä maanviljelyyn oli selviytymisen kannalta suuri onnistuminen, ja nykyään vehnä on yksi maailman suosituimmista viljoista ympäri maailman.

Vehnä on verrattain edullinen, se maistuu hyvältä ja on ruoanvalmistuksessa sekä leivonnassa helppokäyttöinen. Valitettavasti vehnä, etenkin pitkälle prosessoituna, ei ole kovinkaan ravintopitoinen tai kestävän kehityksen mukainen.

Useat viljat ja palkokasvit, kuten härkäpapu, durra ja hirssi, sisältävät huomattavasti enemmän proteiinia, mineraaleja, ravintokuitua ja antioksidantteja. Niiden käyttö on kuitenkin vähäistä, sillä maku ja rakenne eivät vedä vertoja teollisille vehnätuotteille.

Ratkaistakseen ongelman, tutkijatohtori Yaqin Wang päätti selvittää, voisiko näitä vehnättömiä vaihtoehtoja hyödyntää paremmin Euroopassa sekä Afrikan maissa kuten Burkina Fasossa ja Keniassa, joissa suurin osa vehnäjauhosta tuodaan maahan muualta.

Hän väitteli tohtoriksi kesäkuussa 2020 aiheenaan viljojen vaahtorakenteiden optimointi räätälöityjen bioprosessien avulla.

– Projektin tarkoituksena oli edistää paikallisesti viljeltyjen raaka-aineiden käyttöä valmistamalla proteiinipitoista tai kokojyväviljasta valmistettua leipää. Sopeutumista uudenlaisiin elintarvikkeisiin edesauttaa, jos ne ovat mahdollisimman lähellä totuttua, mutta kun yli 30% vehnäjauhosta korvataan härkäpapu-, durra- tai hirssijauholla, leivästä tulee hyvin pieni ja kova, eikä kovin maukas, Wang sanoo.

Suuri leipäkoe

Wang hyödynsi tutkimuksessaan 3D-skanneria, jonka avulla hän mittasi leipomansa leivän tilavuuden, korkeuden, leveyden, tiheyden ja pinta-alan.

Wang hyödynsi tutkimuksessaan 3D-skanneria, jonka avulla hän mittasi leipomansa leivän tilavuuden.

Parantaakseen leivän rakennetta ja makua, Wang suoritti kokeita käyttämällä dextraania, joka on täysin luonnollinen vaihtoehto teollisille sakeuttamisaineille ja maunparantajille. Koska dekstraani ei ole raaka-aine, vaan ruoasta eristettyjen, oikeanlaisten maitohappobakteerien aiheuttaman hapatuksen lopputuote, sitä ei tarvitse merkitä elintarvikkeen tuoteselosteeseen.

Sukroosin avulla Wang kehitti bioprosessimenetelmän, jonka lopputuotoksena muodostui gluteenin kaltaisella tavalla toimiva dekstraani. Menetelmää on mahdollista hyödyntää teoriassa minkä tahansa jauhon kanssa, mutta räätälöinti on tarpeen optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

– Käyttämäni jauhot olivat haastavia sillä raaka-aineiden aikaisempaan tutkimukseen perustuvaa tietoa ei juurikaan ollut saatavilla. Esimerkiksi hirssi saattaa sisältää antimikrobisia yhdisteitä, minkä vuoksi bakteerit eivät hapatuksesta huolimatta kasva, Wang sanoo.

Ruoan tulevaisuus

Paikallisen leipomon tiimi Burkina Fasossa pääsi osallistumaan makutestiin. Kuva: Dr Ndegwa Henry Maina.

Paikallisen leipomon tiimi Burkina Fasossa pääsi osallistumaan makutestiin. Kuva: Dr Ndegwa Henry Maina.

Lopulta uurastus palkittiin. Wang korvasi 30-50% vehnäjauhoista härkäpapu-, durra- tai hirssijauhoilla sekä afrikkalaisesta hapanleivonnaisesta eristettyä, dekstraania tuottavaa maitohappobakteeria, ja onnistui leipomaan leivän, joka oli yhtä iso, tai jopa isompi kuin 100% vehnästä valmistettu leipä.

Saadakseen selville, mitä tuotteen loppukäyttäjät olivat innovaatiosta mieltä, Wang ja hänen työryhmänsä matkustivat Burkina Fasoon ja järjestivät makutestin paikallisessa leipomossa.

– Koe oli hyvin onnistunut ja olen iloinen, että paikallisten viljojen käyttöä pyritään lisäämään. Vehnä on Afrikassa tuontilistan kärjessä, mikä on lisännyt hallitukseen ja ruokaturvallisuuteen kohdistuvaa painetta. Lisätyötä tarvitaan, jotta leipä saadaan markkinoille, mutta tutkimus meni hyvin, hän sanoo.

Wang työskentelee nykyään tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Elintarvike- ja ravitsemustieteiden osastolla, ja jatkaa tutkimuksiaan ruokaan ja sen tulevaisuuteen liittyen. Tällä hetkellä hänen tavoitteenaan on kehittää kasvipohjainen lihankorvike.

– Päätavoitteemme on vähentää riippuvuutta vehnästä korvaamalla se terveellisimmillä vaihtoehdoilla. Työ on usein haastavaa, mutta meillä on iso tutkimusryhmä ja paljon ihmisiä työskentelemässä asian eteen. Meillä on hyvä yhteisö, hän sanoo.

Tutkijatohtori Yaqin Wang sai 24 000 euron apurahan viljojen vaahtorakenteiden optimointia räätälöityjen bioprosessien avulla käsittelevään tutkimukseen.

Maito – tärkeä ravintoaineiden lähde vai uhka lasten terveydelle?

Kuvat ja teksti: Laura Iisalo

Runsaan maitovalmisteiden käytön todettiin olevan yhteydessä kohonneeseen tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen. Kuva: Laura Iisalo

Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys on lisääntynyt Suomessa moninkertaisesti 1950-luvulta lähtien, ja runsaan lehmänmaidon kulutuksen on todettu olevan yhteydessä suurempaan sairauden riskiin.

Helsingin yliopiston väestön terveyden tohtoriohjelman tohtorikoulutettava Katariina Koivusaari on viimeiset kolme ja puoli vuotta tutkinut, mikä on maidon prosessoinnin yhteys lasten tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen. Myöhemmin tutkimus on laajentunut selvittämään yhteyttä myös astmaan.

– Lehmänmaito on suomalaisille lapsille proteiinin ja useiden ravintoaineiden kuten kalsiumin, jodin, d-vitamiinin ja joidenkin b-ryhmän vitamiinien lähde, ja täällä käytetään varsin paljon maitotuotteita. Toisaalta Suomessa on maailman suurin tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys ja siksi tutkimuksen tekeminen täällä on mielekästä, Koivusaari toteaa.

Ennen väitöskirjaansa Koivusaari opiskeli elintarviketieteiden maisteriksi, ja luokitteli pro gradu -tutkielmassaan kaikki kansallisen elintarviketietokannan maitovalmisteet niiden kuumennus- ja homogenointiprosessien mukaan.

Kuumennus inaktivoi maidon proteiineja ja voimakkaassa kuumennuksessa syntyy lisäksi uusia yhdisteitä. Homogenoinnissa taas maidon sisältämä rasva pilkotaan pieneksi, jolloin sen pintarakenne muuttuu, mikä voi Koivusaaren mukaan vaikuttaa rasvaan liittyvien proteiinien rakenteeseen.

Mukana olivat juotavien maitojen lisäksi rahka-, juusto-, jogurtti- ja muut maitovalmisteet. Lasten ruokiin kiinnitettiin erityistä huomiota ja mukaan luokiteltiin paitsi lastenmaidonkorvikkeet, myös esimerkiksi puurot, vellit ja lehmänmaitoa sisältävät hedelmäsoseet.

– Maito on hyvin kompleksinen aine ja aikaisemmissa tutkimuksissa on jäänyt epäselväksi, mikä on sairauksien riskiin liittyvä tekijä. Tämä olisi tärkeä ymmärtää, jotta se voitaisiin prosessoinnissa huomioida, sanoo Koivusaari.

Voimakkaalla lämpökäsittelyllä on yhteys astmaan

Katariina Koivusaarelle myönnettiin vuonna 2018 keskusrahastosta 24 000 euron apuraha maidon prosessoinnin yhteyttä lasten tyypin 1 diabetekseen tutkivaan väitöskirjatyöhön. Kuva: Laura Iisalo

Koivusaari toteutti väitöskirjatutkimuksensa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Prosessointiluokituksen lisäksi siinä hyödynnettiin myös suomalaista vuodesta 1996 alkaen kerättyä Type 1 Diabetes Prediction and Prevention eli DIPP-tutkimusta, joka on Koivusaaren mukaan yksi maailmanlaajuisesti tärkeimmistä aiheesta kootuista aineistoista.

Tilastolliset analyysit teki Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava Essi Syrjälä ja ohjaajina toimivat Tapani Alatossava Helsingin yliopistolta sekä Suvi Virtanen ja Sari Niinistö Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Tutkimuksessa ei havaittu, että mikään prosessointiryhmistä olisi ollut toista huomionarvoisempi tekijä, mutta runsaan maitovalmisteiden käytön todettiin olevan yhteydessä kohonneeseen tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen.

Voimakkaasti lämpökäsitellyt maitovalmisteet, joihin kuuluvat muun muassa äidinmaitokorvikkeet, vaikuttavat taas olevan yhteydessä suurempaan astmariskiin. Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, jossa mahdollinen kytkös on havaittu.

Nyt saadut tulokset ovat lupaavia, mutta ne tulee vielä vahvistaa uusissa tutkimuksissa. Koivusaaren on tarkoitus väitellä aiheesta vuoden loppuun mennessä, jonka jälkeen hän aikoo jatkaa uuden lapsiin ja elintarvikkeisiin liittyvän tutkimuksen parissa.

– Elintarvikkeet ovat aina ajankohtaisia, sillä syöminen on ihmiselle välttämätöntä. Minusta on mielekästä päästä käyttämään alan tuntemusta nimenomaan lapsiin liittyvässä tutkimuksessa, se tuntuu itselle tärkeältä ja kiinnostavalta, Koivusaari toteaa.

Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Katariina Koivusaarelle myönnettiin vuonna 2018 keskusrahastosta 24 000 euron apuraha maidon prosessoinnin yhteyttä lasten tyypin 1 diabetekseen tutkivaan väitöskirjatyöhön.

Kulttuurirahastolta 1,5 miljoonan ylimääräinen tuki vapaan kentän taideyhteisöille

Ylimääräistä tukea koronan aiheuttamassa poikkeustilanteessa haki 380 yhteisöä, eniten sävel- ja näyttämötaiteista. Hakemuksia tuli ympäri Suomen.

– Lisärahalle on tarvetta. Tavoitteemme oli auttaa koronan piinaamia korkeatasoisia taiteen yhteisöjä selviämään poikkeusajan yli. Hakemusten arvioinnissa painoivat sekä laatu että taloudelliset menetykset esim. lipputuloissa, sanoo Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.

Eniten apurahoja myönnettiin näyttämötaiteisiin 570 000 euroa, säveltaiteisiin 540 000 euroa ja kuvataiteisiin 130 000 euroa. Apurahoista Uudellemaalle meni 34 %, Pirkanmaalle 14 % ja Varsinais-Suomeen 12 %.

Kuhmon Musiikkiyhdistys ry sai 50 000 euron apurahan toiminnan turvaamiseen. Kuvassa Maja Bogdanovic ja Daniel Rowland. Kuva: Stefan Bremer

Maja Bogdanovic ja Daniel Rowland Kuhmossa kesällä 2018. Kuhmon Musiikkiyhdistys ry sai 50 000 € koronatuen. Kuva: Stefan Bremer

Lisäapurahat myönnettiin tasasummina 20 000–50 000 euron välillä. Suurimmat, 50 000 euron apurahat saivat mm. kuvataiteiden alalta Arteles Creative Center Oy Hämeenkyröstä, säveltaiteista Cantores Minores -kannatusyhdistys ry Helsingistä ja Kuhmon Musiikkiyhdistys ry Kuhmosta, elokuvataiteista DocPoint-elokuvatapahtumat ry Helsingistä, tanssitaiteista Pyhäsalmen Tanssi ry Pyhäjärveltä ja teatterin alalta TEHDAS Teatteri -yhdistys ry Turusta.

Lisärahoituksen päätökset tehtiin nopealla aikataululla lokakuun haun jälkeen, ja apurahat maksetaan saajille jo tämän vuoden puolella.

Tänä vuonna Kulttuurirahasto on jakanut ylimääräistä tukea koronan takia jo 2,5 miljoonaa euroa.

Kulttuurirahaston muiden lokakuun hakemusten käsittely jatkuu tammikuuhun, jolloin päätöksiä tehdään yhteensä 25 miljoonan euron edestä. Tammikuussa ovat haettavissa Kulttuurirahaston maakuntarahastojen apurahat, yhteensä 13 miljoonaa euroa.

Lisärahoitus lääketieteen tutkimukseen

Haku suuntautuu erityisesti nuoriin tutkijoihin

Lisärahoituksella tuetaan yhdestä viiteen tutkimushanketta. Kulttuurirahaston nimikkorahastojen takia toivotaan, että hakemusten joukossa on hankkeita myös reumatutkimuksen alalta. Rahoitus suunnataan erityisesti nuorille, oman tutkimusryhmän perustamisvaiheessa oleville kliinisille tutkijoille. Hakija voi olla useammasta tutkijasta koostuva työryhmä, mutta ei yliopisto tai tutkimuslaitos.

Hakuohjeet

Kulttuurirahaston tavanomaisesta käytännöstä poiketen hakemuksen voi tehdä myös tutkimusryhmän johtaja ryhmän muiden jäsenten puolesta, ts. hakemuksen allekirjoittajan ei tarvitse itse työskennellä apurahalla. Hakemukseen liitettävä tutkimussuunnitelma tulee jättää joko suomen- tai englanninkielisenä, hakemuslomakkeelle tuleva tiivistelmä tulee laatia suomeksi.

Lue lisää lääketieteen apurahasta