Lokakuun haku on suurin Kulttuurirahaston neljästä vuosittaisesta hausta. Tänä vuonna haussa jaettiin 31,5 miljoonaa euroa. Yhteensä Suomen Kulttuurirahasto tukee suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain lähes 60 miljoonalla eurolla.

Lokakuun hakukierroksella saatiin lähes 10 000 hakemusta, joista 1080 menestyi. Myönnetyistä apurahaeuroista tieteen osuus oli 61 % ja taiteen 38 %. Jakaumaa selittävät haun erityiskohteet, jotka painottuivat tällä kertaa tieteeseen. ”Muinais-DNA:n tutkimus sai vuoden suurimmat apurahat, yhteensä kaksi miljoonaa euroa. Toisaalta kurotimme tulevaisuuteen tukemalla vihreää siirtymää vauhdittavien uusien materiaalien ja teknologioiden kehittämistä 1,25 miljoonalla eurolla”, kertoo Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Hanna Hiidenpalo.

Vuositasolla tieteen ja taiteen jakauma tasoittuu Kulttuurirahaston monien taiteeseen painottuvien hankkeiden ja erityiskohteiden myötä.

Kulttuurirahaston tavoitteena on ollut lisätä koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn vähintään vuodeksi. Kokovuotisia apurahoja myönnettiin 464 ja monivuotisia 159, joista seitsemän oli nelivuotisia apurahoja.

Keskimäärin joka kymmenes hakemus menestyi. Läpimenoprosentit kuitenkin vaihtelevat tieteen- ja taiteenaloittain, sillä Kulttuurirahaston lahjoittajien määrittelemät tarkoitukset ohjaavat apurahojen jakoa.

”Monet lahjoittajamme ovat halunneet tukea lääketieteen eri aloja. Siksi olemme voineet myöntää merkittäviä apurahoja, kuten 250 000 euroa fil. tohtori Anu Kauppisen tutkimusryhmälle (Itä-Suomen yliopisto) silmänpohjan ikärappeuman lääkekehitystä käsittelevään tutkimukseen”, kertoo apurahoista vastaava asiamies Juhana Lassila Suomen Kulttuurirahastosta.

Taiteen hakemusmäärät ovat selvässä kasvussa. ”Erityisesti kuvataiteissa hakemuksia tulee valtavasti, ja apurahoille tuntuu olevan kova tarve”, sanoo Lassila.

Kulttuurirahastoon saapuvat apurahahakemukset käsitellään paneeleissa, jotka muodostuvat vuosittain vaihtuvista kyseisen alan asiantuntijoista. Tänä vuonna hakemuksia arvioi yhteensä noin 150 asiantuntijaa. ”Asiantuntijoita kannustetaan valitsemaan hakijoista ne, joihin he itse uskovat ja joiden haluavat saavan mahdollisuuden. Laatu ja kiinnostavuus ratkaisevat”, kertoo Lassila.

Kulttuurirahaston lähes kahden miljardin euron omaisuus koostuu yli 80 vuoden aikana saaduista pienistä ja suurista lahjoituksista. Peruspääoma hankittiin vuonna 1938 kansalaiskeräyksellä, johon osallistui 170 000 suomalaista. Apurahat jaetaan lahjoittajien määrittelemien tarkoitusten mukaisesti. Siksi Kulttuurirahasto tukee mitä moninaisimpia hankkeita tieteen, taiteen ja kulttuurin eri aloilla.

Muinaisen DNA:n salat julki yhdeksässä tutkimushankkeessa

Kulttuurirahasto tuki kahden miljoonan euron erityisrahoituksella muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimusta. Muinais-DNA:n tutkimus on laajentanut arkeologian menetelmiä ja tietämystä ihmisen menneisyydestä. Maaperän kerrostumissa piilevä ympäristö- ja sedimentti-DNA taas tuottaa tietoa menneistä ja nykyisistä ekosysteemeistä.

”Muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimus kehittyy voimakkaasti maailmalla. Halusimme tällä tuntuvalla tuella edistää alaa Suomessa ja kannustaa eri tieteenaloilta tulevien tutkijoiden yhteistyötä”, kertoo Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava. ”Muinaiset kerrostumat kätkevät tietoa ajankohtaisista ilmiöistä, kuten ilmastonmuutoksesta, pandemioista ja luontokadosta.”

Rahoitus jaettiin yhdeksän tutkimushankkeen kesken. Fil. tohtori Petri Auvisen työryhmä tutkii jääkauden jälkeisiä ekosysteemimuutoksia (Helsingin yliopisto, 400 000 e), professori Antti Sajantilan ryhmä muinaisia ihmisiä ja heidän kantamiaan mikrobeja, (Helsingin yliopisto, 400 000 e) sekä fil. tohtori Sanna Huttusen ryhmä kasvien, eläinten ja hyönteisten sekä eliöyhteisöjen monimuotoisuutta Suomessa kivikaudelta nykyaikaan (Turun yliopisto, 240 000 e).

Lue juttu: Muinaisista DNA-näytteistä eväitä tulevaisuuteen

Vihreä siirtymä vaatii uusia materiaaleja ja teknologioita

Toinen Lokakuun haun isoista erityiskohteista vahvistaa 1,25 miljoonalla eurolla tutkimusta, joka paneutuu vihreää siirtymää jouduttaviin materiaaleihin ja teknologioihin. ”Vihreän siirtymän vauhdittamisella on kiire. Tutkimusaiheet kuulostavat kenties hankalilta maallikon korviin, mutta voivat vaikuttaa kaikkien arkeen tulevaisuudessa”, sanoo yliasiamies Arjava.

Apurahaa sai yhteensä kuusi hanketta, muun muassa fil. tohtori Antti Karttusen työryhmä hukkalämpöä sähköenergiaksi muuntavien materiaalien tutkimiseen (Aalto-yliopisto, 200 000 e), fil. tohtori Jussi Topparin työryhmä tehokkaampiin aurinkokennoihin tähtäävään tutkimukseen (Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskus, 250 000 e) sekä Ph.D. Yagut Allahverdiyeva-Rinteen työryhmä biohybriditeknologian kehittämiseen yhteyttävien bakteerien ja kestävien materiaalien avulla (Turun yliopisto, 200 000 e).

Lue juttu: Vihreä siirtymä vaatii uusia keinoja

Suuria apurahoja metsäkylpyihin ja Itämeren kulttuurihistoriaan

Yli 100 000 euron apurahoja myönnettiin yhteensä 24. Saajia ovat muun muassa lääket. tohtori Heikki Hyöty ja työryhmä, jotka saivat apurahan varhaislapsuudessa annettavaa päivittäistä metsäkylpyä allergisten sairauksien ehkäisijänä käsittelevään tutkimukseen (Tampereen yliopisto, 200 000 e), professori Anu Kantele ja työryhmä ulosteensiirron tehoa toistuvien virtsatieinfektioiden ehkäisyssä käsittelevään tutkimukseen (Helsingin yliopisto, 170 000 e), Helsingin Barokkiorkesteri Itämeren kulttuurihistoria 1700-luvulla -hankkeeseen (110 000 e) sekä muusikko Harri Lidsle Vaskisoitinakatemia 2.0 -koulutushankkeeseen (100 000 e). 

Näkövammaisuutta koskeviin aiheisiin myönnettiin yhteensä runsaat 500 000 euroa. Fil. maisteri Jonna Heynke sai 28 000 euroa opaskoiran muistelmien kirjoittamiseen ja tamperelainen Rajataide ry 30 000 euroa nykytaiteen kuvailutulkkaamiseen näkövammaisille.

Uhanalaisiin suomalaisiin vähemmistökulttuureihin liittyviä aiheita käsittelee muun muassa Lindsay Doran, joka sai apurahan saamelaisten ja Pohjois-Amerikan chippewa-yhteisöjen asuinkoulukäytäntöjä käsittelevään väitöskirjatyöhön (28 000 e). Suvi West taas tarkastelee kirjassaan saamelaisnaisen asemaa, alkuperäiskansataiteilijuuden kipupisteitä ja esiäitien voiman etsimistä (28 000 e). 

Tiedekasvatus, Taidetta kaikille ja Eminentia erityiskohteina

Lokakuun haussa oli ensimmäistä kertaa erityiskohteena lasten ja nuorten tiedekasvatus. Kaikkiaan siihen jaettiin kahdeksan apurahaa, yhteensä 550 000 euroa. Apurahaa myönnettiin yliopistoille, yhdistyksille ja säätiöille ympäri Suomen, esimerkiksi kenttäkursseihin tutkimusasemilla Lapissa (Helsingin yliopisto, 96 000 e), ulkoluokkakonseptin kehittämiseen (Pohjois-Savossa toimiva Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu, 72 000 e) sekä monimediaisten matematiikkakerhojen kehittämiseen (MAOL ry, 50 000 e).

Taidetta kaikille -apurahoja (aiemmin Taidetta hoitolaitoksiin) on jaettu jo vuodesta 2014. Tukimuodon tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta. Tänä vuonna jaettava summa oli runsaat 400 000 euroa. Kasvatust. maisteri Pyry-Pekka Jaala ja työryhmä 25 000 euroa rapmusiikkihankkeen toteuttamiseen syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa ja tait. maisteri Elina Airikkala 33 000 euroa Syliryijy-metodin toteuttamiseen vanhusten, kielitaidottomien ja vammaisten parissa.

Kulttuurirahaston 25 000 euron suuruiset Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön sekä siitä saadun kokemuksen pohdiskeluun ja jakamiseen kirjallisessa muodossa. Kahdeksan apurahansaajan joukossa ovat professori emeritus Matti Kortteinen erityyppisten aineistojen yhdistämistä empiirisessä sosiaalitutkimuksessa käsittelevän kirjan kirjoittamiseen, akateemikko Marjo Kuusela pohdintojen ja mietteiden kokoamiseen elämästä tanssitaiteen ja teatterin parissa sekä professori emeritus Tapio Vapaasalo muotoilusta, viestinnästä ja opetuksesta saatujen kokemusten kokoamiseen. 

Seuraava haku maaliskuussa

Kulttuurirahaston seuraava haku on maaliskuussa 2023. Silloin ovat haettavina soitinlainat, liikkuvuusapurahat sekä Taide2-apurahat, jotka on tarkoitettu laajaa yleisöä puhutteleville korkealaatuisille taidehankkeille. Jaossa on myös Maailmankirjallisuuden suomennostuki, jota voivat hakea kirjojen kustantajat korkeatasoisen maailmankirjallisuuden suomentamiseen.

Lue lisää myönnetyistä apurahoista

• Katso kaikki apurahansaajat verkkopalvelustamme
• Lokakuun haun tilastoja
• Lue juttu: Muinaisista DNA-näytteistä eväitä tulevaisuuteen
• Lue juttu: Vihreä siirtymä vaatii uusia keinoja
• Lue juttu: Vanhan musiikin matkassa Itämeren ympäri ja runouden siivillä kieli-ilon maailmaan

Vanhaan musiikkiin keskittyvä Helsingin Barokkiorkesteri perehtyy tulevina vuosina Kulttuurirahaston tuella Itämeren alueen taidemusiikin historiaan. Sekä musiikillisesti että kulttuurihistoriallisesti kiinnostava kolmivuotinen hanke on orkesterin mittakaavassa iso, kertoo Helsingin Barokkiorkesterin taiteellinen johtaja Aapo Häkkinen. ”Ilman ulkopuolista tukea meidän ei olisi mahdollista tehdä tällaisia laajempia monivuotisia kokonaisuuksia.”

Pohjoinen ulottuvuus on vanhan musiikin ja esityskäytäntöjen tutkimuksessa jäänyt suhteellisen vähäiselle huomiolle, sillä eteläisempi saksalainen ja italialainen musiikki on jättänyt sen varjoonsa.

Nyt Itämeren alueen musiikillinen perintö nostetaan uudella tavalla esiin. Hankkeen aikana saadaan kuulla musiikkia 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun alkuun. Esiin tuodaan esimerkiksi 1600-luvun Hansa-kaupunkien kukoistavaa taidetta ja 1700-luvun Ruotsin vilkasta ja kansainvälistä musiikkielämää.

Tuolloista Suomen aluetta voi luonnehtia musiikilliseksi takapajulaksi, mutta osana Ruotsia se oli kuitenkin tiiviisti mukana Itämeren kulttuuripiirissä. Suurimmat taiteen keskukset olivat muualla: Hampurissa, Lyypekissä, Tukholmassa ja Riiassa.

”Näihin kaupunkeihin muodostui Suomestakin kulttuurisiltoja, joita yritämme tässä projektissa hahmottaa”, sanoo Häkkinen.

Itämeren kulttuurihistoriaan liittyvät konsertit järjestetään Helsingin Musiikkitalossa, ja tarkoitus on lähteä ohjelmiston kanssa myös kiertueelle Suomeen ja ulkomaille. Teemoitettujen konserttien lisäksi suunnitteilla on luento- ja keskustelutilaisuuksia, verkkoseminaareja sekä julkaisuja, joiden avulla Itämeren alueen musiikki ja kulttuurihistoria tavoittaa myös sellaisia yleisöjä, jotka eivät pääse paikan päälle kuuntelemaan musiikkia.

”Tutkimuksen ja käytännön musiikintekemisen saumaton vuorovaikutus on Helsingin Barokkiorkesterin toiminnan ytimessä”, kertoo Häkkinen. Orkesterin taiteellinen suunnittelu nojaa vahvasti musiikkitieteelliseen ja musiikin historialliseen tutkimukseen, ja keskeinen osa sen työtä on tuoda esiin aiemmin tuntematonta, kulttuurihistoriallisesti tärkeää vanhan musiikin ohjelmistoa. ”Monet näistä ainutlaatuisista teoksista kuullaan jopa ensimmäistä kertaa sitten sävellysajankohdan.”

Kirsi Kunnaksen runomaailmaa juhlitaan 2024

Kirsi Kunnas (1924–2021) viitoitti tietä suomalaiselle modernille lastenrunoudelle kokoelmallaan Tiitiäisen satupuu vuonna 1956. Hän loi lapsilähtöisen ja lapsen maailmaa ymmärtävän, sanoilla, kirjaimilla ja ajatuksilla leikkivän runomaailman, joka puhuttelee myös aikuisia.

Lempäälässä sijaitseva, alueellisesti ja valtakunnallisesti toimiva Kulttuurikeskus PiiPoo suunnittelee vuodelle 2024 Kirsi Kunnas 100-juhlavuotta, joka juhlistaa Kunnaksen kirjallista perintöä. Laajan joukon yhteistyönä syntyy taiteellisesti monipuolinen ohjelmakokonaisuus. Yhdenvertaisuuteen, runoon, ajattelun voimaan, kilttiin anarkiaan ja leikkisyyteen nojaava hanke kutsuu mukaan kaikenikäiset ihmiset eri puolilta Suomea.

”Kirsi Kunnas käytännössä synnytti lastenrunouden genren Suomessa, mikä on valtavan iso asia. Hän oli kulttuurihistoriallinen merkkihenkilö ja koko kansan taiteilija”, sanoo PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu. ”Kirsin runot eivät ole kiiltokuvia. Niissä on kurittomia lapsia ja kaikenlaista elämää. Toivon, että myös juhlavuodesta tulee elämänmakuinen eikä mikään mausoleumi.”

Kunnas puhui paljon lapsen kielellisen kehityksen tukemisesta ja siitä, miten sanat ja kieli ovat avain ajattelun avartumiseen. Kielellä leikkiminen, runon rytmistä nauttiminen ja riimeillä hulluttelu olivat hänen poetiikkansa kulmakiviä.

”Nykyisin puhutaan paljon lukemisen haasteista. Jos lukeminen on tekninen suoritus, josta puuttuu kyky nauttia kielellä leikkimisestä, se laskee motivaatiota”, sanoo Kuitu.

Juhlavuosi kutsuukin kulttuuritoimijat kaikkialla Suomessa juhlimaan Kunnaksen leikkisän ja kiltin anarkian hengessä, nostaa lastenrunouden, lukuilon ja aikuisille suunnatun runouden teemoja yhteiseen keskusteluun ja kouluttaa esi- ja alkuopetuksen opettajia käyttämään runoja ja sanataidetta työssään. Hanke ulottuu myös Suomen rajojen ulkopuolelle ympäri maailmaa toimivien Suomi-koulujen kanssa tehtävänä yhteistyönä.

Kirsi Kunnaksella oli Kuidun mukaan vahva ajatus siitä, että lapset ovat taiteellisia toimijoita ja että leikki on taidetta ja taide leikkiä. Hän kertoo tarinan lapsuudestaan, jolloin hän asui perheensä kanssa Ylöjärvellä ja kävi lauantaisin runokerhossa.

”Yhtenä lauantaina runokerhoon tuli nainen, jonka kanssa teimme yhdessä riimejä ja runoja. Hän innostui meistä lapsista ja meidän tekemisistämme kovasti. Muistan, kuinka hän katsoi meitä ihaillen. Sillä hetkellä oivalsin, että tulin näkyväksi taiteen kautta ja olin hänen kollegansa – taiteilija itsekin. Nainen oli Kirsi Kunnas, ja tämä tapaaminen on viitoittanut omaa tietäni kulttuurin parissa.”

Helsingin Barokkiorkesterin yhdistykselle myönnettiin 110 000 euroa Itämeren kulttuurihistoria 1700-luvulla -hankkeen toteuttamiseen ja Kulttuurikeskus PiiPoon kannatusyhdistykselle 100 000 euroa Kirsi Kunnas 100 -valtakunnallisen kulttuurihankkeeseen vuonna 2023.