Liikkuvuusapurahojen tarkoituksena on tukea esimerkiksi ulkomaille sijoittuvaa residenssityöskentelyä, esiintymiskiertueita ja näyttelyprojekteja sekä kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja. Hakemusten määrä on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta, joten tänä vuonna liikkuvuusapurahoja päätettiin jakaa selvästi aiempaa enemmän. Kansainvälisen liikkuvuuden tukeminen luo edellytyksetverkostojen vahvistamiselle ja tarjoaa uusia tekemisen mahdollisuuksia.
”Tämän syksyn kierros kiinnosti ennätysmäärää hakijoita ja hakemusten taso oli korkea. Tämä on toki ilahduttavaa, mutta se teki asiantuntijapaneelin tehtävästä erityisen haastavan. Eniten hakijoita oli kuvataiteiden, säveltaiteiden ja näyttämötaiteiden aloilta”, kertoo hausta vastaava suunnittelija Eriika Johansson.
Suurin osa myönnetyistä apurahoista oli kooltaan 2 000 – 4 000 euroa. Suurimmat, eli kaksi 10 000 euron apurahaa, myönnettiin työryhmille. Teatterit. maisteri Teo Ala-Ruona matkustaa saamallaan apurahalla seitsenhenkisen työryhmänsä kanssa New Yorkin Performa-biennaaliin. Toinen suuri apuraha myönnettiin Musiikkitalon kuoro ry:lle, jonka 80 jäsentä vievät TheDream of Gerontius -teoksen Cambridgeen.
Residenssiin Huippuvuorille
Valokuva kuvataiteilija Kaisu Koiviston sarjasta Maailman rakentaminen (Huippuvuoret), 2022.
30 vuotta kuvataiteilijana toiminut Kaisu Koivisto työskentelee monialaisesti. Taiteilijan työt ovat veistoksia, installaatioita sekä valokuva- ja videoteoksia, joissa hän tarkastelee maisema-, ympäristö- ja luontokäsityksiä.
”Viimeisin projektini on New Nuuk, jossa tarkastelen Nuukin, Grönlannin pääkaupungin laajenemista sekä teknologioiden ja ihmisen toiminnan jättämiä jälkiä pohjoisessa luonnossa. Sen vastapainona on teoskokonaisuus Sörnäisten, Merihaan ja Sompasaaren alueiden suurista muutoksista, jotka muuttavat kaupunkitilaa merkittävästi”, Koivisto kertoo. Taiteilija suuntaa elokuussa 2024 kohti Huippuvuoria, jossa hän osallistuu liikkuvuusapurahan turvin TheArcticCircle–ekspeditioresidenssiin.
Kuvataidetta Berliinissä
Kuvataiteilija Siiri Haarlan teos näyttelystä iiris ≈ siiri , 2022.
Maalaustaiteeseen keskittynyt kuvataiteilija Siiri Haarla pyrkii teoksillaan luomaan yhteyttä maalauksen ja luonnontieteen välille. Hän yhdistelee työssään monia maalaustekniikoita, kollaasia ja tekstiä. Haarlan edellinen näyttely Iiris≈siiriForum Boxissa käsitteli näkemistä, värejä ja kieltä. Maalaukset esittivät kysymyksiä elämän lainalaisuuksista: Miten puusta tulee puu, miten kukasta tulee kukka? Miten ja milloin minusta tuli minä?
Nyt myönnetyllä liikkuvuusapurahalla Haarla matkustaa Toolbox-galleriaan Berliiniin vuoden 2024 alkupuolella.”Näyttely kokoaa yhteen muistojani kymmenen vuoden ajalta, kun olen jakanut aikani Berliinin ja Helsingin välillä”, taiteilija kertoo.
Esinekonservaattori Veli-Matti Mursu. Kuva: Esko Suoranta
Japaniin mestareiden oppiin
Esinekonservaattori Veli-Matti Mursu konservoi ja restauroi yksityishenkilöiden,museoiden ja säätiöiden omaisuutta, kuten taide-esineitä ja veistotaidetta. Hän käyttää työssään konservaattorin menetelmien lisäksi Kintsugi-tekniikkaa, joka on yli 500 vuotta vanha japanilainen perinne.Kintsugi-menetelmänostaa esineeseen syntyneen vaurion esiin sen sijaan, että pyrkisi peittämään virheen. Saumasta tulee kuinkultainen ommel, joka korostaa esineen yksilöllisyyttä.
“Erityisen lähellä sydäntäni on taidekeramiikan parissa työskentely. Painotan työskentelyssäni puhtaasti säilyttävien toimenpiteiden lisäksi lopputuloksen esteettistä eheyttä. Perinteisen kintsugin ammattitaitoista opetusta ei ole tarjolla Suomessa, joten matkustan Japaniin paikallisten ja yhdysvaltalaisten mestareiden oppiin.”
Nokkahuilu viemaailmalle
Muusikko Eero Saunamäki.
Muusikko Eero Saunamäki on kantaesittänyt kymmeniä nykymusiikkiteoksia nokkahuilulle. Ensi vuonna Taiken taiteilija-apurahan tuella työskentelevä ammattinokkahuilisti on myös esiintynyt yli kymmenen suomalaisen sinfoniaorkesterin solistina viimeisen viiden vuoden aikana. Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tuella hän matkustaa Berliiniin Classical:NEXT-musiikkitapahtumaan.
“Tavoitteeni on esittää tapahtumassa Nokkahuiluguru-soolokonserttini kymmenellä eri nokkahuilulla. Konsertti sisältää musiikkia keskiajalta nykypäivään sekä teoksia, soittimia ja esiintyjää taustoittavia tarinoita.”
Teksti: Mariitta Hämäläinen
Kuvat: Tommi Hietaharju/Hiutale
Toimitusjohtaja Janne Ylinen tietää, että ajatus Keski-Pohjanmaan rahastosta kehkeytyi 1950-luvun lopulla vakain tuumin ja harkiten kahden pohjalaisen liikemiehen pohdinnoista. Rahaston hallitukseen on aina kuulunut maakunnan talouselämän edustajia. Yritteliäisyys ja kotiseutu ovat Pohjanmaalla arvossaan.
”Toimin myös Pohjanmaan kauppakamarin puheenjohtajana. Rahaston hoitokunnassa on ilo nähdä, miten monipuolisia ja taiteellisesti kunnianhimoisia kulttuurihankkeita Keski-Pohjanmaalla syntyy. Niitä kelpaa tukea. Täällä tehdään talkootyötä ja toimitaan hienoissa ryhmissä. Taiteilijat työskentelevät intohimoisesti. Olen vaikuttunut tästä ja kaikesta osaamisesta.”
Ylisen perhe viettää vapaa-aikaa merellä: sekä Tankarin historiallisella majakkasaarella Perämerellä että Itämeren saaristomaisemissa. Kokkolan HalpaHalli rahoittaa John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri -hankkeita, joiden vaikutus ulottuu myös Pohjanmaan rannikolle. Niissä vähennetään mereen kohdistuvaa kuormitusta ja ympäristöriskejä. Toinen yhtiön säännöllisen avun kohde on paikallisesti toimiva Pelastakaa Lapset ry. Tänä vuonna tuetaan yhdessä vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastustoimintaa. HalpaHalli Oy on antanut useita lahjoituksia Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen toimintaan. Janne Ylinen sanoo, että ne ovat tarpeellisia maakunnallisia investointeja tulevaisuuteen.
”Historia kiehtoo minua. Nykyisin asun historiassa: laivanvarustaja Johan Rahmin vuonna 1753 rakennuttamassa puutalossa Kokkolan vanhassakaupungissa. Kunnostimme sen toistakymmentä vuotta sitten kuusihenkisen perheemme tarpeisiin vanhaa kulttuuriperintöä kunnioittaen. Talossa on ennen meitä asunut neljä Rahmin sukupolvea.”
Mitä löytyy?
Harmonikka
Pidän haitarimusiikista. Sain ensimmäisen harmonikkani 7-vuotiaana. Kokkolassa kasvanut Kätkän Mari, harmonikkataiteilija ja musiikkipedagogi, on opettanut minua. Esiinnyn edelleen silloin tällöin, viimeksi kesällä appivanhempien kultahääpäivänä Lohtajan Karhissa. Soittelen vähän pianoakin. Perinnetalossamme soi Blüthner-flyygeli.
Telemark-sukset
Laskettelu kuuluu pitkäaikaisiin harrastuksiini. Vaihdoin tavalliset rinnesukset telemarkeihin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Sen myötä moni ystävä ja sukulainen on ilokseni tehnyt samoin. Käyn vaimoni kanssa talvilomilla laskemassa Rukan rinteitä. Kun nuorina hiihdimme telemarkia Sierra Nevadassa, pääsimme suksinemme ihmeteltäviksi ranskalaiseen tv-ohjelmaan.
Keräilykansio
Kiinnostuin jo lapsena postimerkeistä ja historiasta. Liityin Kokkolan Filatelisteihin. Innostava ohjaaja järjesti kerhoilloissa meille tietovisoja ja muita mielenkiintoisia tehtäviä. Keräsin saksalaisia ja toisen maailmansodan aikana julkaistuja postimerkkejä. Varastossa on tallella kymmeniä postimerkkikansioita. Ehkä palaan vielä joskus tähän hienoon harrastukseen.
Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.
Viime vuosien suuret kriisit ovat koetelleet yksilöiden, yritysten sekä yhteiskuntien kriisinkestävyyttä ja uskoa tulevaisuuteen. THL:n Terve Suomi -väestötutkimuksen tuloksista käy ilmi, että työikäisten elämänlaatu on viime vuosina heikentynyt huomattavasti. Neljä vuotta sitten yli 60 prosenttia työikäisistä koki elämänlaatunsa hyväksi, mutta vuonna 2023 samoin kokee vain joka toinen.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on Sitran tänä vuonna julkistaman Tulevaisuusbarometrin mukaan vaikuttanut suomalaisten tulevaisuusnäkemyksiin jopa voimakkaammin kuin pandemia. Kriiseistä huolimatta suomalaiset ovat kyselytutkimuksen mukaan kiinnostuneita tulevaisuudesta ja kokevat voivansa vaikuttaa siihen yhtä paljon kuin vuosina 2021 ja 2019. Myönteisimmin tulevaisuuteen ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa suhtautuvat nuoret.
Helsinkiläisen kauppakorkeakoulu Hankenin entinen rehtori, nykyään BI Norwegian Business Schoolia johtava Karen Spens on huomannut ilmiön työssään.
Karen Spens, kuva: Alexander Eriksson, BI Norwegian Business School
”Opiskelijoiden suhtautumisessa on tapahtunut suuri muutos. Jonkinlainen minäkeskeisyys on poistunut ja tämän hetken opiskelijat ovat todella kiinnostuneita maailman tapahtumista ja kestävästä kehityksestä. He miettivät, mitä voisivat tehdä, jotta meillä kaikilla olisi parempi tulevaisuus. Se on hyvin positiivista”, Spens toteaa.
Pandemia ja Ukrainassa käytävä sota ovat osa suurempaa ajankuvaa, jossa ainoa varma asia on, että epävarmuus on tullut jäädäkseen. Ilmastokriisi, väestön vanhenemisesta aiheutuvat hyvinvoinnin haasteet, poliittinen vastakkainasettelu ja monet muut tämän ajan ongelmista ovat laajoja kokonaisuuksia, jotka linkittyvät läheisesti toisiinsa. Siksi tässä ajassa tarvitaan Spensin mukaan poikkitieteellistä tutkimusta ja laaja-alaista yhteistyötä.
BI Norwegian Business School on hiljattain liittynyt mukaan Oslo Science City -innovaatiohankkeeseen, jossa on mukana yli 300 startup-yritystä, 7 500 tutkijaa, 10 000 terveydenhuollon ammattilaista ja 30 000 opiskelijaa. Yhteistyötä tehdään ministeriöiden, kunnallisten toimijoiden sekä yritysten kanssa, ja hankkeen tarkoituksena on ratkoa yhteiskunnallisia ongelmia tutkimusympäristöjä, elinkeinoelämää ja opiskelijoiden vuorovaikutusta tukemalla.
”Meillä on ollut haasteena, että olemme yksitieteinen koulu. Poikkitieteellisen tutkimuksen myötä saadaan kokonaisvaltaista ymmärrystä ja ratkaisuja ongelmiin, joita ei yksi tieteenhaara voi ratkaista. Samasta syystä meillä aloittaa tänä syksynä ensimmäistä kertaa kauppatieteen rinnalla oikeustieteen koulutusohjelma”, Spens kertoo.
Suomalainen varautuminen on maailman huippuluokkaa
Johtaminen vaatii Spensin mukaan poikkeusaikoina samoja asioita kuin tavallisestikin – empatiaa ja vahvaa näkemystä siitä, mitä kohti ollaan menossa. Epävarmoina aikoina tarvitaan myös muutoshalukkuutta ja joustavuutta, jotta uusiin tilanteisiin voidaan sopeutua. Virheistä on syytä oppia ja kriisien keskellä katse kannattaa pitää tulevaisuudessa, Spens sanoo.
”Vaikeina aikoina ei pidä fokusoida vain kriisiin. Johtajan pitää pystyä näkemään suurempi visio kriisin jälkeisenä aikana. Ratkaisun avain on saada kaikille tunne, että olemme samassa veneessä. Uskon, että niin saadaan innovaatioita. On myös todella tärkeää aina pohtia hyvinvointia ja vaalia inhimillistä pääomaa. Kriisin aikana kulttuurin merkitys on valtavan suuri. Se antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta.”
Spens on erikoistunut katastrofialueiden humanitaaristen logistiikkaketjujen hallintaan. Hänen mukaansa kriiseihin varautuminen on aina kannattavaa, koska se tulee halvemmaksi kuin vahinkojen korjaaminen jälkikäteen. Mikään ei poista epävarmuutta, mutta ennakoiva ja mukautuva ajattelutapa auttavat sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin.
Suomessa varautumisen keskiössä on Huoltovarmuuskeskus, jonka tehtävänä on pyrkiä varmistamaan kansalaisten kannalta kriittisimpien toimintojen ja tuotteiden saatavuus myös kaikkein epätodennäköisimmissä kriisi- ja häiriötilanteissa. Huoltovarmuuskeskus on osa yhteistyöverkostoa, johon kuuluu tällä hetkellä seitsemän talouden ja yhteiskunnan kriittistä sektoria: energiahuolto, elintarvikehuolto, finanssiala, logistiikka, teollisuus, terveydenhuolto ja tietoyhteiskunta.Kyseessä on ainutlaatuinen järjestely, sillä vastaavaa toimintoa ei ole muualla Euroopassa.
Janne Känkänen, kuva: Juha Nenonen
”Suomessa ei ole mitään laatikosta otettavaa varajärjestelmää. Huoltovarmuus koostuu niistä asioista, joita yrityselämä, yksittäiset kansalaiset sekä valtio ja julkinen valta täydentävinä ratkaisuina tekevät. Mukana olevat eri alojen edustajat tapaavat säännöllisesti, vaihtavat huoltovarmuuteen liittyvää tietoa ja tuottavat tilannetietoa. Etsimme yhdessä parhaita käytäntöjä ja harjoittelemme häiriötilanteita varten”, huoltovarmuuskeskuksen johtaja Janne Känkänen kertoo.
Varautuminen voidaan Känkäsen mukaan yksinkertaisimmillaan jakaa kolmeen osaan. Niistä ensimmäinen on ennaltaehkäisy, joka vaatii ymmärrystä mahdollisista riskeistä ja uhista. Koska kaikkea ei voida ennaltaehkäistä, tarvitaan valmiustoimintaa eli kyvykkyyttä ja harjoiteltuja toimintamalleja, joiden mukaan kriisinaikaista toimintaa hallitaan. Kolmas osa koostuu korjaustoimenpiteistä ja toimintojen palautumiskyvykkyydestä, joiden avulla uuteen tilanteeseen pystytään sopeutumaan, tai toiminnot saadaan mahdollisimman nopeasti korjattua. Myös ne vaativat etukäteissuunnittelua.
Känkänen on viime vuosina väläytellyt ajatusta, että myös kulttuurin olisi syytä olla kriittisten alojen joukossa. Käytännössä se tarkoittaisi yhteistä pohdintaa siitä, kuinka kulttuurialan toimintojen jatkuvuutta voitaisiin tukea kriisi- ja häiriötilanteissa. Känkänen toivoo, että keskusteluissa voitaisiin edetä syksyn aikana niin pitkälle, että jo vuodenvaihteen jälkeen voitaisiin tehdä päätös kulttuurialan poolitoiminnan mahdollisesta perustamisesta.
”Kulttuurialan mukaan tuominen on tosi mielenkiintoinen kysymys ja hyvällä tavalla uusi aluevaltaus. Alan täytyy itse määritellä, onko varautumisen kehittämisestä sille hyötyä, halutaanko niin tehdä ja mitä se pitäisi sisällään”, hän sanoo.
Ajatus kulttuurista henkisen kriisinkestävyyden ja kansallisen identiteetin kannattelijana ei ole uusi, mutta vaatii päivitystä.Keskeistä on Känkäsen mukaan tarkastella alaa mahdollisimman monipuolisesti ja ajankuvan mukaisesti.
”En osaa ajatella, että enää pystyttäisiin johonkin monokulttuuriin tai yhteen kansalliseen tarinaan nojautumaan siinä määrin kuin vuosikymmeniä sitten on tehty, eikä se ole tavoiteltavaakaan. Elämme yhteiskunnassa, joka on moniarvoinen ja monitahoinen yhteisöjen joukko. Toivon, että pystymme tavoittamaan mahdollisimman laajan ja relevantin joukon kulttuurialan toimijoita viemään keskustelua eteenpäin.”
Kriisit lisäävät hengellisen tuen tarvetta
Yksi kriisitilanteiden viranomaistoimijoista on Suomen evankelis-luterilainen kirkko, jonka tulee lain mukaan huolehtia perustehtävästään henkisen kriisinkestävyyden tukijana ja kokonaisturvallisuuden ylläpitäjänä myös poikkeusolosuhteissa.
Mari Leppänen, kuva: Timo Jakonen
Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen huomasi pandemia-aikana konkreettisesti, kuinka hengellisen tuen ja keskustelun tarve kasvoi kriisin keskellä. Venäjän aloittama hyökkäyssota nosti puolestaan monella suomalaisella pintaan omassa menneisyydessä piileskeleviä traumoja.
”Korona-aikana vanhempien ihmisten oli helppo ymmärtää, että hankalia aikoja on ollut ennenkin, mutta sota oli eri asia. Vanhemmat miehet saattoivat itkeä, kun sota toi mieleen sukupolvien vaiettuja muistoja”, hän kertoo.
Avain kriiseistä selviytymiseen pohjautuu Leppäsen mukaan ymmärrykseen, ettei kaikkia asioita voi hallita, ja että vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Toisaalta kriisit synnyttävät myös auttamisen halua ja tuovat esille myötäelämisen kyvyn, joka voi Leppäsen mukaan antaa voimaa ja lohtua. Se on myös hänen oma selviytymiskeinonsa.
”Pahimpien sotauutisten keskellä päätin kiinnittää katseeni heihin, jotka tekevät hyvää. Jos siihen ketjuun voi liittyä pienestikin, se vahvistaa omaa toivoa ja synnyttää kokemuksen, että voin luottaa, että myös minua autetaan, kun on hankalaa”, hän toteaa.
Kriisien aikana tavallisen arjen arvostus kasvaa. Myös Leppänen saa voimaa arkisista asioista kuten perheestä ja läheisistä ihmisistä sekä luonnossa liikkumisesta. Hän vaalii hiljaisuutta ja harrastaa ikonimaalausta. Työssään piispana hän muistuttaa itseään, ettei kaikki ole omien onnistumisten ja epäonnistumisten varassa – riittää, että tekee parhaansa.
”Työn maailma on rajatonta ja teknologia ovat kaikkialla. Hiljaisuus on tärkeää, jotta voi kuulla omia ajatuksia ja kaipausta, ikävää, huolia ja haaveita. On myös tärkeää kokea kuuluvansa johonkin, jossa saa olla omana itsenään”, Leppänen toteaa.
Kulttuuri on lääke vastakkainasetteluun
Yhtenä tämän hetken keskeisenä uhkakuvana Leppänen pitää vastakkainasettelua, joka on käynnissä olevan poliittisen keskustelun myötä tullut entistä näkyvämmäksi.
”Erilaisia puolueita ja näkökulmia on ollut kautta aikojen, mutta aikaisemmin peruskokemus on ollut, että näkemyseroista huolimatta ollaan rakentamassa yhteistä hyvää”, hän sanoo.
Vastakkainasetteluun on Leppäsen mukaan olemassa lääke ja se on yhteyden kokemus. Sen voi kokea esimerkiksi teatterissa, konsertissa, runotilaisuudessa tai kirkossa – tilanteissa, jossa eri ikäiset ihmiset kokoontuvat yhteisen asian äärelle.
”Kun tullaan yhteen, ollaan vierekkäin ja katsotaan samaan suuntaan, kokemus eroista pienenee. Kauneus, kulttuuri, hengellisyys ja kestävät arvot ovat tapa tulla kosketetuksi, ne ovat lääkkeet epätoivoa ja näköalattomuutta vastaan. Haasteena on, kuinka tilaisuuksiin saataisiin mukaan myös esimerkiksi maahanmuuttajat, sitä pitäisi pohtia”, hän sanoo.
Yhteyttä voitaisiin vahvistaa Leppäsen mielestä myös opetuksessa. Yksi tämän ajan haasteista on hänen mukaansa nykyinen uskonnon opetus. Uskontojen kentän moninaistuessa olisi entistä tärkeämpää ymmärtää monenlaisia katsomusperinteitä ja sitä, kuinka uskonnot vaikuttavat yksilöiden elämään ja maailman politiikkaan. Tätä ymmärrystä olisi Leppäsen mielestä tärkeää vahvistaa, sillä uskontorauha on yksi yhteiskuntarauhan tae.
Nuoret saavat Leppäseltä muutoinkin sympatiaa osakseen. Hän itse eli nuoruuttaan 1990-luvulla ja sai rakentaa identiteettiään ja tulevaisuuttaan maailmassa, jossa Berliinin muuri murtui, rajat aukenivat ja Eurooppa yhdistyi. Vaikka näköala on ilmastokriisin ja muiden epävarmuuksien keskellä erilainen, Leppänen haluaa uskoa, että ongelmiin on olemassa ratkaisuja.
Kriisien keskelläkin Leppänen pyrkii pitämään asiat perspektiivissä ja tunnistamaan, että globaalilla tasolla esimerkiksi äärimmäinen köyhyys ja lapsikuolleisuus ovat vähentyneet. Samaan aikaan vaikutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet.
”Kaiken kaikkiaan kehitys hyvään on ollut nopeaa. Ei tarvitse mennä montaa sukupolvea taaksepäin, kun elämän ja realiteetit olivat toisenlaiset. Isoisäni kuudesta sisaruksesta neljä kuoli jo pieninä nälkään ja puutteeseen. Ihmiset ovat voineet monenlaisissa olosuhteissa elää hyvää elämää ja meillä olosuhteet ovat poikkeuksellisen hyvät”, hän toteaa.
Mari Leppänen
Turun arkkihiippakunnan piispa, teologian ja filosofian maisteri
Kotoisin Helsingistä, asuu Littoisissa
“Arvot näkyvät arjen pienissä valinnoissa kuten siinä, miten kohtelemme luontoa ja kanssaihmisiä.”
Karen Spens
Logistiikan professori, BI Norwegian Business Schoolin rehtori
Kotoisin Helsingistä, asuu Oslossa
”Vain pitämällä huolen itsestään voi pitää huolta muista.”
Janne Känkänen
Huoltovarmuuskeskuksen johtaja, valtiotieteiden maisteri
Kotoisin Lahdesta, asuu Helsingissä
“Kriisien ja uhkien parissa työskennellessä on tärkeää muistaa ihmislähtöisyys. Se on yksi Huoltovarmuuskeskuksen keskeisistä arvoista.”
Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahaston ja Kultturan kiertävässä ympäristökoulussa tutustutaan lähiluontoon uusista näkökulmista. Samalla opitaan uutta paikallisen luonnon lajistosta ja sen ekosysteemistä tieteen ja taiteen keinoin. Ympäristökoulussa tutustutaan myös siihen, millaista työtä tutkija tekee ja miten tutkittua tietoa ympäristöstä tuotetaan.
Ympäristökoulun pääkohderyhmänä ovat yläkouluikäiset kainuulaisnuoret, ja projekti kiertää syksyn aikana Kainuun kunnissa, osana nuorisotoimintaa tai koulupäiviä. Lisäksi kaikille avoimia ja maksuttomia ympäristökouluja järjestetään loka-marraskuussa Kajaanissa, Ristijärvellä ja Sotkamossa. Avoimiin päiviin ovat tervetulleita kaikenikäiset.
Avoimet ympäristökoulut:
18.10. Kajaanin taidemuseolla klo 13–17: tutustutaan Suomen luonnonmetsiä käsittelevään Pohjoistuulen metsä -valokuvanäyttelyyn, minkä jälkeen kävellään Pöllyvaaraan. Omat eväät ja säänpitävät varusteet mukaan. Ilmoittautuminen 17.10 mennessä info@kulttura.fi
22.10. Ristijärven Saukkovaaralla klo 11–15: yhdessä tai yksin suunnistettavia taide-tiederasteja Saukkovaaran laella, kartat ja mehutarjoilu suksivuokraamosta. Säänpitävät varusteet mukaan.
25.11. Sotkamossa, osana Lasten päivän tapahtumaa klo 10–14: Kultturan piste kirjaston lähellä, taide-tiederastit ulkona. Säänpitävät varusteet mukaan.
Kiertävä ympäristökoulu on Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahaston projekti, jonka vastaava toteuttaja on Kainuun lasten- ja nuortenkulttuurikeskus ry Kulttura. Ympäristökoulun ohjaajana toimii Tiina Hirvonen ja äänessä ovat myös eri alojen tutkijat.
Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt kolme Taide2-apurahaa korkealaatuisille taidehankkeille, jotka tavoittelevat laajoja yleisöjä. Kaksivaiheinen Taide2-haku järjestettiin vuonna 2023 viidettä kertaa, ja maaliskuun hakukierroksella jätettiin yhteensä 111 hakemusta taiteen eri aloilta. Hakemuksista kymmenen valittiin toiselle kierrokselle, ja jatkoon valitut hakijat saivat 1000–4000 euron apurahan hankkeen kehittämiseen. Toisella kierroksella apurahoja myönnettiin kolmelle toimijalle yhteensä 800 000 euron edestä.
Helsingin kamarikuoron ja Suomalaisen barokkiorkesterin valtakunnallinen konserttikiertue ja yleisötyöhanke sai 300 000 euron apurahan. Ammattilaulajista koostuva Helsingin kamarikuoro on vuodesta 2005 lähtien kantaesittänyt 88 teosta ja tehnyt 35 Suomen-ensiesitystä. Suomalainen barokkiorkesteri taas tunnetaan muun muassa tilausteoksistaan periodisoittimille.
Helsingin kamarikuoro lähtee apurahan turvin kiertueelle yhdessä Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa. Kuva: Heikki Tuuli
Yhteistyön syventämisen tavoitteena on tukea kulttuurin valtakunnallista saatavuutta viemällä ammattibarokkiorkesterin ja ammattikamarikuoron esityksiä paikkakunnille, joilla niitä ei yleensä kuulla. Samalla luodaan pitkäjänteisiä suhteita paikallisten toimijoiden kanssa, tehdään yhteistyötä paikallisten koululaisten ja musiikin harrastajien kanssa ja löydetään uusia yleisöjä taidemusiikille.
Suomalainen barokkiorkesteri. Kuva: Juuso Westerlund
Kansallisgallerialle myönnettiin 200 000 euroa Nuoret kuraattorit -toimintamallin kehittämiseen osaksi URB-festivaalia. Kiasma-teatterin tuottama URB on kansainvälinen kaupunkitaiteen ja nuorisokulttuurin festivaali, jonka keskiössä ovat katutanssi ja muut urbaanin kulttuurin muodot. Festivaali on levittäytynyt Helsingin eri kaupunginosiin, ja nuoria sekä vähemmistöjä edustavia henkilöitä kannustetaan osallistumaan festivaalin rakentamiseen.
Nuoret kuraattorit -mallin kautta pyritään nuorten omakseen kokeman festivaalikokemuksen luomiseen, verkostoitumiseen ja uuden yleisön löytämiseen. Päämääränä on luoda esimerkinomainen ja monistettava malli taideinstituution ja vapaan kentän yhteistyöstä. Valitut neljä nuorta kuraattoria toimivat työsuhteessa Kiasmaan.
Vuonna 1991 perustettu porilainen Rakastajat-teatteri on monipuolinen teatteritoimija ja festivaalijärjestäjä. Teatterin saamalla 300 000 euron apurahalla pilotoidaan ja järjestetään kansainvälinen katuteatteri- ja kaupunkifestivaali Porissa kesinä 2024 ja 2025.
Festivaaliohjelmistoon kuuluu muun muassa kansainvälisiä ja kotimaisia katuteatteriesityksiä, lapsille ja nuorille suunnattuja työpajoja sekä iltaklubeja. Festivaali elävöittää kotimaisen kulttuurikentän lisäksi Porin kaupunkitilaa, houkuttelee Poriin matkailijoita ja tuo maahan kansainvälisiä katuteatterin tekijöitä. Saavutettava ja helposti lähestyttävä kaupunkifestivaali tavoittaa sellaistakin yleisöä, joka ei muuten kuluta kulttuuria tai käy teatterissa.
Rakastajat-teatterin tuottamalla kaupunkifestivaalin ohjelmistossa saatetaan nähdä esimerkiksi tällaista katutaidetta. Kuvassa Natasha Coveny. Kuva: Angelika Meusel
Hanna Helavuori on vapaa kirjoittaja, kriitikko, suomen kielen opettaja, tutkija ja laaja-alainen teatteri- ja näyttämötaiteen asiantuntija. Hän toimi Teatterimuseon johtajana yli kaksikymmentä vuotta, Teatterin tiedotuskeskuksen TINFOn johtajana 2010–2020 ja Finnagoran, Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden Unkarissa toimivan keskuksen johtajana 2005–2007.
Helavuori on erityinen hahmo suomalaisella esittävän taiteen kentällä. Hän osaa katsoa esitystä ei yksinomaan teemojen tasolla ja kirjallisesti, vaan näkee myös näyttelemisen, tyylilajit, rytmin, tunnelmat ja yleisösuhteet. Hän kykenee tunnistamaan pitkiä linjoja ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja sekä kontekstoimaan teoksia – ja toisaalta hänellä on taito pysähtyä ihmettelemään myös yksittäistä esitystä, elettä tai asiaa.
Helavuoren katse on utelias ja siiloutumaton. Hän rakastaa teatteria, näyttämötaiteita ja nykyesityksiä kaikkinensa. Hänessä on erityistä ehtymätön innostus, positiivisuus ja kannustavuus. Hänen ennakkoluuloton tapansa kohdata ja lähestyä taiteilijoita kysymyksillään esitysten jälkeen on aseistariisuva.
Helavuori jaksaa sinnikkäästi ylläpitää esittävän taiteen sisäistä keskustelua. Hänen terävää analyysiään ajankohtaisista esityksistä ja ilmiöistä voi lukea esimerkiksi hänen nettisivuillaan tai esseeteoksessaan Tuntoisia ruumiita – miten ollaan teoksissa, maailmassa (TUA, 2022).
Helavuoren kotisivujen päiväkirjamerkinnät ovat tekijöiden keskuudessa seurattu ja noteerattu ajankohtainen alusta: ”Mitä se Hanna nyt tällä viikolla kirjoittaa ja nostaa esiin?” Esittävien taiteiden tuntemus on hänellä erityisen laaja; hän on tarkkanäköinen, kriittinen ja alaa myös kansainvälisesti tunteva ja seuraava.
Helavuori on havainnut ja osannut sanallistaa tarkalla vainulla uusia tekemisen tapoja ja muotoja, uutta teatterikirjoittamista, nykyteatteria, ajankohtaisia ilmiöitä ja tekijöitä 1990-luvulta alkaen. Hän suuntaa katsettaan jatkuvasti ei-ilmeiseen ja on näin osaltaan edistänyt teatteritaiteen kehitystä sen murroskohdissa. Hän suhtautuu uuteen aina positiivisesti, eikä kaihda muutosta. Lisäksi hän on hyvin topakasti ja proaktiivisesti toiminut tasa-arvon edistämiseksi teatterin alalla.
Lämpimästi tervetuloa Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahaston kannatusyhdistyksen tapaamiseen, joka on samalla myös Uudenmaan rahaston 60-vuotisjuhla.
Merkkipäivän kunniaksi lyhyt katsaus Uudenmaan rahaston juuriin. Kuten tiedämme, Suomen kulttuurirahasto muodostuu vuonna 1939 perustetusta keskusrahastosta ja sen ympärille ryhmittyneistä maakuntarahastoista, joilla on oma erillinen apurahahakunsa, omat strategiansa ja kulttuurihankkeensa.
Maakuntarahastot ovat alkujaan syntyneet vastavoimaksi liian pääkaupunkikeskeiselle keskusrahastolle 1950-luvun puolivälistä alkaen. Niistä on sittemmin tullut keskeinen osa SKR:n toimintaa – tänä päivänä olisi vaikeaa kuvitella kulttuurirahastoa ilman maakuntaverkostoa, jota ei muilla säätiöillä ole.
Kerrotaan, että aloite Uudenmaan rahaston perustamiseksi tuli Hyvinkäältä, kirjallisuus- ja harrastejärjestö Nuoren Voiman liiton piiristä. Tämä on hauska tieto, sillä Nuoren Voiman liitto on myöhemmin useita kertoja saanut Uudenmaan rahaston apurahan, viimeksi Digitaalisen kirjallisuuden kärkihankkeeseen vuonna 2020.
Uudenmaan rahasto perustettiin huhtikuussa 1963. Rahaston ensimmäinen hoitokunta oli todellinen all male panel, siinä oli mukana pelkästään herroja, mutta maakunta oli sen sijaan laajasti edustettuna, mihin ei enää tänä päivänä ole ylletty. Voi tosin kysyä, mihin kohtaan ihmisen elämänkaarta pitäisi maakuntaidentiteetti kiinnittää – itse olen kotoisin Kirkkonummelta ja vaikka olen asunut jo suuremman osan elämääni muualla, side Kirkkonummelle on yhä vahva.
Uudellamaalla ei ole omaa maakuntaidentiteettiä, ei omaa murretta. On kaksi valtakieltäkin, suomi ja ruotsi, ja nykyään tietysti kymmeniä kieliä, kun maahanmuuttajaväestö pakkautuu Suomen etelärannikolle. Rahaston alkutaipaleelta lähtien on ollut nähtävillä, että muuttuvalla, avoimella identiteetillä voi olla vaikeaa hankkia rahoitusta. Varoja kerättiin kansalaiskeräyksellä kuten 1930-luvulla kulttuurirahastoa perustettaessa, mutta myös alueen kunnat antoivat panoksensa Uudenmaan rahaston jakopottiin.
Ensimmäiseen apurahahakuun vuonna 1964 tuli 40 anomusta, joista neljännes sai stipendin. Viimeisimmässä apurahahaussamme keväällä 2022 hakemuksia vastaanotettiin 2 875 kappaletta ja niillä anotun tuen kokonaismäärä oli 54,5 miljoonaa euroa. Apurahan sai 127 hakijaa eli 4,4 % hakijoista – pystyimme myöntämään heille 2,3 % haetusta lähes 55 miljoonan euron kokonaissummasta. Kilpailu on siis äärimmäisen kovaa, ja moni loistava hanke jää ilman rahoitusta.
Vuosien varrella tukimuotoja on karsittu ja kehitetty eteenpäin: Uudenmaan rahasto on nykyään ainoa maakuntarahasto, joka ei rahoita tiedettä, vaan pelkästään taidetta sekä kotiseututyön nimellä kulkevaa paikalliskulttuuria, jonka piirissä voidaan rahoittaa historianhankkeitakin. Viime vuosina tärkeällä sijalla rahoituksessa on ollut myös Taidetta yhdessä -apuraha, jolla tuetaan taiteen osallisuutta laajentavia hankkeita.
Tänä päivänä Uudenmaan rahaston suurimmat haasteet liittyvät edelleen pääkaupungin ja sitä ympäröivä maakunnan erityispiirteisiin ja erilaisuuteen. Kulttuurielämä keskittyy vahvasti pääkaupunkiseudulle. Täällä asuu merkittävin osa taiteilijoista, täältä tulee valtava määrä laadukkaita hakemuksia, joista vain kourallinen voidaan rahoittaa. Epäsuhta hakemustulvan ja käytettävissä olevan rahasumman välillä on niin suuri, että päätimme pari vuotta sitten ryhtyä jakamaan apurahoja vain joka toinen vuosi. Näin toivomme, että saisimme kerralla rahoitettua suuremman osuuden kuin alle viisi prosenttia hakemuksista. Vähentäisimme myös sekä hakijoiden että arvioitsijoiden työmäärää. Emme vielä tiedä, miten tämä käytännössä toteutuu, sillä ensimmäinen vuoden tauon jälkeen avattava rahoituskierroksemme on edessä ensi keväänä.
Toinen haaste liittyy siihen, että meillä on toiminta-alueena laaja maakunta. Haasteena on aktivoida kulttuuritoimijoita valovoimaisen pääkaupunkiseudun katveessa. Miten voisimme tukea vireää kulttuurielämää ja pääsyä kulttuurin äärellä vaikkapa Askolassa, Myrskylässä tai Nurmijärvellä?
* * *
Nurmijärveltä on kotoisin kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi, jonka kunniaksi vietämme tänään suomalaisen kirjallisuuden päivää.
Aleksis Kivi on taiteen rahoituksen kannalta mielenkiintoinen hahmo. Hänestä on historiankirjoituksessa muotoutunut myytti köyhänä ja sairaana kirjailijana, joka koettelemustensa jalostamana tuotti kuolematonta taidetta. Näin ei kuitenkaan ole. Kivellä oli nimittäin merkittäviä tukijoita. Hänen vuokraemäntäänsä, siuntiolaista Charlotta Lönnqvistiä käy kiittäminen Seitsemästä veljeksestä ja monista muista kirjoituksista, jotka syntyivät Lönnqvistin torpan lämmössä ja ylläpidossa.
Mutta tuettiin Kiveä muutoinkin. Hän voitti Nummisuutareilla senaatin kirjallisuuspalkinnon, jonka summa oli nykyrahaan käännettynä tuntuva 11 000 euroa. Kivi sai taloudellista tukea ystäviltään, joista monet vaikuttivat kulttuurin korkeimmissa asemissa. Kiveä tutkinut Sakari Katajamäki on tähdentänyt, miten Kiven opintoja tuettiin, hänen tekstejään julkaistiin lehdissä ja hän sai tekijänpalkkioita ja stipendejä. Vaikka hänen teostensa arvioitsijoista muistetaan vain teilaaja August Ahlqvist, monet myös ymmärsivät ja ylistivät hänen kirjailijanlahjojansa jo hänen omana aikanaan.
Haluaisinkin kääntää Kivi-myytin päälaelleen: kärsimys ei häntä kirkastanut; hänen teoksensa syntyivät tuen, huolenpidon ja rahoituksen lämmössä.
Jos Aleksis Kivi eläisi tänä päivänä, haluaisin muistuttaa Nurmijärveltä Siuntion ja Helsingin kautta Tuusulaan päätynyttä kansalliskirjailijaamme myös mahdollisuudesta hakea Uudenmaan rahaston apurahaa, semminkin kun meillä on useampikin nimikkorahasto, jotka tukevat nimenomaan keski-Uudenmaan kulttuurielämää. Toivoakseni osaamme rahoitusta myöntäessämme tehdä tänä päivänä yhtä viisaita ja kauaskantoisia päätöksiä kuin Kiven tukijat aikoinaan.
Kulttuurirahasto tukee tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain yhteensä yli 50 miljoonalla eurolla. Lokakuun haussa on jaossa noin 30 miljoonaa euroa, ja hakijoita on tyypillisesti yli 9000 kaikkialta Suomesta. Noin yksi kymmenestä saa rahoituksen.
Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille sekä työskentelyyn että kuluihin. Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, ja lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Kulttuurirahasto kannustaa hakemaan apurahoja myös suuriin, monivuotisiin hankkeisiin.
Tavanomaisten apurahojen lisäksi apurahaa voi hakea erityiskohteeseen. Lokakuun haussa on mukana useita uusia erityiskohteita. Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria tuetaan vuoteen 2030 asti yhteensä miljoonalla eurolla. Taidekoti Kirpilän tutkija-apurahalla tuetaan esimerkiksi taidekeräilyyn liittyvää tutkimusta. Tieteen lisämiljoona kohdistuu tällä kierroksella Suomen kilpailukykyä koskevaan tutkimukseen.
”Erityisesti monilta taiteen aloilta kuuluu viestiä vaikeasta rahoitustilanteesta. Kulttuurirahasto ei voi paikata julkisen rahoituksen aukkoja, mutta kannustamme silti taiteilijoita jaksamaan ja rakentamaan kauaskantoisia, suurempiakin hankkeita”, painottaa asiamies Juhana Lassila Suomen Kulttuurirahastosta.
Kulttuurirahasto pyrkii myöntämään yhä enemmän monivuotisia työskentelyapurahoja. Monivuotista apurahaa voi hakea jopa neljäksi vuodeksi. Vuosiapurahan määrää on nostettu 30 000 euroon, post doc -vaiheessa 34 000 euroon.
Lokakuussa tuttuja ja uusia erityiskohteita
Tavanomaisten työskentely- ja kuluapurahojen lisäksi haettavissa on useita erityiskohteita, joissa suunnataan tukea tiettyyn teemaan.
Romanikielen ja -kulttuurin tuki
Uuden erityiskohteen kautta tuetaan Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria. Apurahaa voi hakea romanikielen oppimateriaalin laatimiseen, kirjalliseen työskentelyyn romanikielellä, kirjallisuuden kääntämiseen romanikielelle, romanikielen tutkimukseen ja kielenelvytystä tukevien materiaalien kehittämiseen. ”Romanikulttuurin hyväksi on myönnetty apurahoja vuosittain, mutta nyt romanikulttuuri saa entistä vankemman ja pitkäjänteisemmän tuen”, sanoo Juhana Lassila.
Haussa on ensimmäistä kertaa Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha Juhani Kirpilän rahastosta. Apuraha on tarkoitettu tohtoreille tutkimukseen, jonka aihe voi liittyä taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. ”Juhani Kirpilän rahasto ylläpitää Taidekoti Kirpilää ja tukee lisäksi huomattavilla summilla taiteilijoiden ja tutkijoiden työtä. Uudella apurahalla haluamme ohjata huomiota nimenomaan keräilyn ja kotimaisen 1900-luvun taiteen tutkimukseen ja kerryttää näin tutkimustietoa lahjoittajamme tärkeiksi kokemista aiheista”, sanoo hausta vastaava erityisasiantuntija, Taidekoti Kirpilän museonjohtaja Johanna Ruohonen.
Tieteen lisämiljoona: Suomen kilpailukyky teollisuudessa, liiketoiminnassa tai luovilla aloilla
Haussa on noin miljoona euroa teemaan Suomen kilpailukyky teollisuudessa, liiketoiminnassa tai luovilla aloilla. Rahoituksella tuetaan enintään viittä tutkimushanketta. Haku on tarkoitettu useammasta henkilöstä koostuville työryhmille. Yhteisö, kuten esim. yliopisto, tutkimuslaitos tai yritys, ei voi hakea.
Tietokirjat, tieteen ja taiteen yleistajuistaminen
Tiedettä ja taidetta käsittelevien yleistajuisten tietokirjojen, elämäkertojen, oppikirjojen, podcast-tallenteiden, arvostelujen ja muiden julkaisujen toteuttamiseen sekä tieto- ja tieteellisen kirjallisuuden kääntämiseen jaetaan noin 400 000 euroa.
Tiede tutuksi -apurahan tarkoitus on innostaa peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria tieteen pariin asuinpaikasta ja taustasta riippumatta sekä parantaa heidän valmiuksiaan hankkia, käsitellä ja arvioida uutta tietoa. Apurahan suuruus voi olla jopa 150 000 euroa, ja yhteensä lasten ja nuorten tiedekasvatukseen myönnetään noin 600 000 euroa.
Taidetta kaikille -apurahan tarkoituksena on lisätä tukea ja hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta. Apurahaa voivat hakea taiteilijat, työryhmät ja taiteen ammatilliset, rekisteröidyt yhteisöt.
Kulttuurirahasto myöntää vuosittain hakemusten perusteella yhden tai useamman Eminentia-apurahan pitkän tieteellisen tai taiteellisen uran päätösvaiheessa olevalle tieteenharjoittajalle tai taiteilijalle. Eminentian edellytys on, että sen tuotos julkaistaan kirjallisesti, joko kokonaisena teoksena, verkkojulkaisuna tai artikkeleina. Apurahan suuruus on 25 000 euroa.
Lokakuun hakua koskeva apurahainfo pidetään Zoom-webinaarina suomeksi keskiviikkona 11.10. klo 14–15.30 ja englanniksi torstaina 12.10. klo 14–15:30. Apurahainfossa Kulttuurirahaston asiantuntijat esittelevät eri apurahatyyppejä ja antavat vinkkejä hyvän hakemuksen laatimiseksi. Tilaisuus on avoin kaikille hausta kiinnostuneille, ja hakijoilla on mahdollisuus esittää puhujille kysymyksiä.
Sekä Helena Hiilivirta että Matti Posio ovat olleet Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäseniä vuodesta 2018. Hiilivirta on aiemmin toiminut Kulttuurirahaston säätiön hallituksessa 2005–2014 ja hallintoneuvostossa 2014–2020. Pirkanmaan rahaston hoitokunnan puheenjohtajana hän on ollut 1.10.2021 alkaen.
Muut Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäsenet ovat rehtori Jari Andersson Sastamalasta, toiminnanjohtaja Terhi Asumaniemi Tampereelta, asiamies Anu Littunen Keskusrahaston edustajana, dosentti Katariina Mustakallio Tampereelta, kauppaneuvos Timo Mäki-Ullakko Hämeenkyröstä, teatterinjohtaja Panu Raipia Tampereelta, professori emerita Ulla Ruotsalainen Tampereelta, johtaja Pauli Sivonen Mänttä-Vilppulasta ja vararehtori Tapio Visakorpi Tampereelta.
Helena Hiilivirta (vas.) ja Matti Posio ovat molemmat toimineet Pirkanmaan rahaston hoitokunnassa jo useita vuosia.
Kuvat: Rami Marjamäki
Kuuden lukuvuoden aikana Taidetestaajista on tullut pysyvänä koettu osa Suomen peruskoulua ja taidekenttää. Ohjelma on osoittautunut menestykseksi, tavoittaen vuosittain koko kahdeksasluokkalaisten ikäluokan opettajineen, lähes 70 000 henkeä ympäri Suomen.
Taidetestaajat on erinomainen esimerkki siitä, kuinka taide voi edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa, demokratiaa ja keskustelutaitoja sekä vähentää yhteiskunnallista eriytymistä. Taidetestaajat tarjoaa edelleen kaikille Suomen kahdeksasluokkalaisille ja heidän opettajilleen lukuvuosittain 1–2 vierailua korkealaatuisen taiteen pariin. Nuoret arvioivat kokemansa taiteen ja arviot julkaistaan lähes reaaliajassa osoitteessa taidetestaajat.fi.
”Taidetestaajien suurin ansio lienee siinä, että toiminta tavoittaa kokonaisen ikäluokan, eikä yhtäkään kahdeksasluokkalaista jätetä ulkopuolelle. Nuorten antama palaute sekä osallistuminen aktiivisena yleisönä antaa paljon paitsi heille itselleen, myös Suomen taidekentälle”, toteaa ohjelman päällikkö Joonas Keskinen.
Tavoitteena toiminnan vakinaistaminen
Taidetestaajat-toiminnan käytännön järjestelyistä vastaa Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto. Kuluvana lukuvuonna 2023–24 ohjelma toteuttaa ennätykselliset yli 140 000 taidevierailua. Vierailukokonaisuuteen kuuluu taide-elämyksen lisäksi matkat sekä taidekokemusta syventävää pedagogista työtä. Työ ohjelman juurruttamiseksi osaksi suomalaista peruskoulua jatkuu.
Taidetestauksen päärahoittajina ovat jo kuuden lukuvuoden ajan toimineet yksityiset säätiöt Suomen Kulttuurirahasto sekä Svenska kulturfonden. Eduskunta on osallistunut rahoitukseen vuodesta 2020 lähtien noin 15 % osuudella. Rahastot ovat luvanneet osarahoittaa toimintaa kuluvan hallituskauden loppuun, mutta toiminnan täysimittainen toteuttaminen vaatii tänä aikana myös valtion mukanaoloa.
”Valtion tulee pysyä jatkossakin mukana ja ottaa vaiheittain päävastuu rahoituksesta. On tärkeää saada toiminta vakinaistettua osaksi perusopetusta. Vain siten voimme taata nuorille yhdenvertaisen ja saavutettavan pääsyn taiteen pariin jatkossakin”, Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson painottaa.
Myös Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton toiminnanjohtaja Aleksi Valta pitää Taidetestaajat-ohjelman jatkumista tärkeänä.
”Polarisoituvassa yhteiskunnassamme on aivan olennaista luoda tilaa rakentavalle keskustelulle. Taidetestaajissa tuodaan nuoret taide-elämysten ääreen, ja samalla he harjoittelevat elintärkeitä taitoja: oman mielipiteen muodostamista, sen sanoittamista ja perustelua”, sanoo Valta.
“Taidetestaajat huomioi toiminnassaan erinomaisesti sen, että kaikkialla Suomessa ei ole mahdollisuutta osallistua samanlaisiin taide- ja kulttuurielämyksiin. On hienoa, että pystymme tarjoamaan nuorille mahdollisuuden kokea uusia taiteen muotoja ja yli kielirajojen. Ilman kansallista ohjelmaa tämä tuskin olisi mahdollista”, jatkaa Sören Lillkung, Svenska kulturfondenin toimitusjohtaja.
Koulujen ilmoittautuminen lukuvuoden 2024–25 taidetestaukseen järjestetään marraskuussa 2023 ja taidetoimijoiden haku vierailukohteiksi marras-joulukuussa 2023. Tarkat päivämäärät julkaistaan myöhemmin.
