Miikka Vaskolan teokset kertovat ajasta ja ajattomuudesta

Teksti ja kuvat: Laura Iisalo

Kulunut vuosi on ollut erikoinen monella tapaa, ja poikkeusaika on näyttäytynyt myös Miikka Vaskolan arjessa. Osa kuluvalle vuodelle suunnitelluista näyttelyistä lykkääntyi tammikuulle, ja Lauttasaaressa normaalisti työskentelevä Vaskola ateljeineen muutti Tammisaaren ulkosaaristoon, jossa hän työsti Helsinki Contemporaryssa syyskuussa 2020 ollutta Shore to Shore -yksityisnäyttelyään kaikessa rauhassa.

Näyttelyn nimi kertoo monista saaresta saareen kuljetuista venematkoista, joita Vaskola on kevään ja kesän aikana tehnyt. Toisaalta se viittaa siihen, kuinka valo löytää tiensä avaruudesta katsojan silmään, kulkee rannalta rannalle.

Suurikokoisten maalausten joukossa on kokoelma suojamaalauksia – englanniksi screen paintings – jotka Vaskola on maalannut suoraan suojaavalle verkkopinnalle niin, että lopputulos jättää katsojan nähtäväksi pinnan, kun maalaus sen takana on katseelta suojassa.

Näyttelyssä on myös kipsistä, saaresta löytyneistä myrskypuista ja epoksista työstettyjä veistoksia, jotka ovat Vaskolalle täysin uusi aluevaltaus. Veistoskokoelman nimi Instar viittaa hyönteisten kehitysvaiheeseen.

”Ihminen tekee kaikkensa hallitakseen aikaa, mutta toisaalta sitä ei ole olemassakaan. Minua kiinnostaa se hetki, joka on historian ja tulevaisuuden välissä, ja miten se muotoutuu.”

– Ensin ne ovat toukkia, ja kun ne tulevat kotelosta, ulos tulee ihan jotain muuta kuin mitä meni sisään. Se on kiinnostava konsepti ja sanallistaa sen, millä tavalla taiteilijat uudistuvat, tai tekevät jotain muuta kuin aikaisemmin, Vaskola kertoo.

Kaikki ja ei mitään

Miikka Vaskolan näyttely Shore to Shore on avoinna 27.9.2020 asti Helsinki Contemporaryssa. Hänelle myönnettiin näyttelyprojektia varten Suomen Kulttuurirahaston apuraha.

Parasta taiteessa Vaskolan mukaan on, että se voi olla mitä tahansa. Taide voi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja ilmiöihin – tai olla ottamatta. Vaskolalle itselleen taide mahdollistaa asioiden pohtimisen ja eteenpäin viemisen kokeilujen ja erehdysten kautta. Häntä kiehtoo ajatus siitä, että jokin asia on samanaikaisesti kaikki ja ei mitään, sekä että.

– Taiteella ei ole mitään merkitystä ja sillä on tosi paljon merkitystä. Myös aika on kaikkialla ja sitä ei ole. Ihminen tekee kaikkensa hallitakseen sitä, mutta toisaalta aikaa ei ole olemassakaan. Minua kiinnostaa se hetki, joka on historian ja tulevaisuuden välissä, ja miten se muotoutuu. Tai jos aikaa ei ole, se ei muotoudu mitenkään, hän toteaa.

Vaskola kertoo työskentelevänsä mieluiten iltaisin ja öisin, kun kaupunki hiljenee ja arkiset kiireet loistavat poissaolollaan. Yhden teoksen alusta loppuun saattaminen kestää keskimäärin puolitoista vuotta. Tekemisen vaikeus liittyy Vaskolan mukaan ajatuksen saattamiseen kankaalle; vaikka alkuperäinen idea olisi kirkkaana mielessä, niin lopputulos on aina jotain muuta. Kun Vaskola tekee virheen, hän pesee sen pois ja jatkaa työskentelyä.

– Tapa on jäänne opiskeluajoilta, jolloin ei ollut varaa uusiin kankaisiin. Kaikki ei voi tulla kertalaakista oikein ainakaan minulla, kun teen niin pitkiä rupeamia. Teokseen jää tekemisen aika, ja on kiva katsoa mitä pikku hiljaa syntyy, hän kertoo.

Teokset puhuvat puolestaan

Helsingin Bulevardilla sijaitseva taidegalleria Helsinki Contemporary on edustanut Vaskolaa jo vuosien ajan. Yhteistyö tuo mukanaan vastuuta, mutta antaa rauhan taiteen tekemiselle.

– Galleriassa on sekin hyvä puoli, että saa kuratointiapua ja voi käydä dialogia. Siitä on suuri apu siinä vaiheessa, kun on yksin ja eikä saa tulitukea mistään ­– varsinkin jos on itsellä pieni aavistus, että se mitä tekee ei riitä. On hyvä, kun jollain on rohkeus sanoa suoraan, että tämä ei riitä. Sitten keskustellaan miksi ja homma menee paremmin eteenpäin, Vaskola kertoo.

”Kun näyttely tulee kokonaisuudeksi, näkee paljon sellaista, mitä ei ole ennen huomannut.”

Valmiin ripustuksen näkeminen galleriassa on hänen mukaansa silmiä avaava kokemus, johon tiivistyy monen vuoden työ. Teosten pukeminen sanoiksi on kuitenkin aina yhtä vaikeaa.

– Tekeminen on niin intensiivistä, ettei omia töitä osaa puhtain silmin katsoa, ja tuntuu mahdottomalta sanoittaa vuosien tekeminen. Kun näyttely tulee kokonaisuudeksi, näkee paljon sellaista, mitä ei ole ennen huomannut. Galleriassa voi kokea aika makeita hetkiä kun huomaa, että ai vitsit, tostahan tuli oikeastaan aika hyvä.

Kuvataiteilija Miikka Vaskola sai vuonna 2020 Suomen Kulttuurirahastolta 26 000 euron apurahan taiteelliseen työskentelyyn.

Kulttuurirahastolta vähintään miljoonan euron koronatuki taiteelle

”Pandemia on iskenyt erityisen raskaasti kulttuurin ja tapahtuma-alan toimijoihin ja tukea tarvitaan. Kulttuurirahasto haluaa osaltaan auttaa eri puolella Suomea työskenteleviä korkeatasoisia taiteen toimijoita selviämään poikkeusajan yli ja säilymään toimintakykyisinä epävarmassa tilanteessa”, Rahaston puheenjohtaja Jari Sokka toteaa.

Lisäapurahat maksetaan kymmenentuhannen euron suuruisina tasasummina 20 000–50 000 euron välillä. Apurahaa voidaan käyttää esimerkiksi palkanmaksuun tai harjoitustilan vuokrakuluihin. Päätöksistä ilmoitetaan hakijoille joulukuun puolivälissä ja lisäapurahat maksetaan vielä tämän vuoden puolella, toisin kuin muut Lokakuun haun apurahat.

Jo maaliskuussa Suomen Kulttuurirahasto osoitti hätäapuna koronapandemian vuoksi ahdinkoon joutuneille taiteen ja kulttuurin ammattilaisille puoli miljoonaa euroa taiteen edistämiskeskus Taiken kautta. Tuolloin Taiken, opetus- ja kulttuuriministeriön ja useiden suomalaisten säätiöiden yhteinen tukipaketti oli 1,5 miljoonaa euroa. Lisäksi Kulttuurirahasto jakoi keväällä maakuntarahastojensa kautta puoli miljoonaa euroa ylimääräistä koronatukea.

Kulttuurirahasto jakaa apurahoja vuonna 2021 yhteensä vähintään 43 miljoonaa euroa, josta keskusrahaston Lokakuun haussa noin 26 milj. euroa ja maakuntarahastojen Tammikuun haussa 13 miljoonaa. Loput jaetaan mm. poolien sekä Rahaston Maalis- ja Elokuun hakujen kautta. Taidetestaajat ja muut hankkeet mukaan lukien Rahaston kokonaistuki kulttuurille on toimintavuoden aikana noin 50 milj. euroa.

Keskusrahaston apurahojen hakuaika on 1.–30.10.2020. Hakemus tehdään osoitteessa www.skr.fi/haku. Verkkopalvelu sulkeutuu viimeisenä hakupäivänä klo 16.00.

Hakuohjeet miljoonan euron lisätuesta taiteen yhteisöille.

”Kesäflunssa” voi olla hyttysen levittämä virustauti

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Johannes Wiehn

Tavallisen tuntuinen ”kesäflunssa” voi olla hyttysen levittämä virustauti. Suomessa hyttyset levittävät Inkoo-virusta ja Chatanga-virusta ja varsinkin Itä- ja Keski-Suomessa Sindbis-virusta.

– Oireet jäävät näissä yleensä lyhyen kuumetaudin kaltaisiksi. Harva käy normaalioloissa lääkärissä, jos kesällä on hetken kuumetta, joten piileviä tapauksia on enemmän kuin todettuja tapauksia, kertoo virologian tutkijatohtori Essi Korhonen Helsingin yliopistosta.

Viime aikoina Sindbis-tapauksia eli pogostantautia on Suomessa rekisteröity joitain kymmeniä vuosittain, mutta vuonna 2002 sairastuneita havaittiin noin 600.

Pogostantaudin aiheuttama ihottuma häviää nopeasti, mutta huonolla tuurilla niveltulehdusten kierre voi jatkua vuosikausia. Inkoo– ja Chatanga-virukset voivat satunnaisesti aiheuttaa myös neurologisia oireita.

Hyttysistä ja niiden levittämistä viruksista on syytä pysyä kärryillä myös siksi, että lämpimissä maissa hyttysvälitteiset taudit, kuten malaria, zikavirus ja denguekuume, ovat suuri riesa.

– Ilmaston lämmetessä Suomeenkin voi levitä hyttyslajeja, jotka voivat levittää täällä uusia viruksia. Toisaalta suomalaiset voivat matkoilta palatessaan tuoda mukanaan viruksia, joita täkäläiset hyttyslajit ehkä pystyvät levittämään, Korhonen sanoo.

Essi Korhonen kerää hyttysiä hyttysimurilla. Se näyttää hiustenkuivaajalta mutta puhaltamisen sijaan se imee ilmaa sisäänsä.

Essi Korhonen kerää hyttysiä hyttysimurilla. Se näyttää hiustenkuivaajalta mutta puhaltamisen sijaan se imee ilmaa sisäänsä.

Hän oli Kulttuurirahaston tuella post-doc-tutkijana mukana Helsingin yliopiston lajikartoitusryhmässä, joka tänä vuonna julkaistussa artikkelissa raportoi, että Suomessa elää 43 hyttyslajia eli kaksi lajia enemmän kuin 1970-luvun kartoituksessa.

– Se ei vielä tarkoita, että lajit olisivat uusia. Ehkä ne havaittiin vasta nyt.

Hyttysiltä havaittiin myös paljon uusia viruksia. Nämä virukset eivät tartu ihmiseen ja siksi niitä ei ole aiemmin juuri tutkittu.

– Hyttysten omat virukset voivat vaikuttaa hyttysen herkkyyteen kantaa ihmisille haitallisia viruksia. Ne voivat altistaa hyttystä ihmisviruksille mutta myös estää ihmisvirusten pääsyä hyttyseen. Tällä voi olla merkitystä sen kannalta, kuinka virukset leviävät Suomeen.

Korhonen analysoi niin potilailta saatuja virtsa- ja verinäytteitä kuin hyttysnäytteitäkin. Hän kerää kuupalla hyttystoukkia seisovista vesialtaista sekä aikuisia naaraita hiustenkuivaajan näköisellä hyttysimurilla.

Jo viiden vuoden ajan hän on ollut mukana Helsingin ja Nairobin yliopistojen yhteisprojektin hyttystiimissä. Potilaiden verinäytteitä ja hyttysiä on kerätty Nairobin slummeissa, Helsingin yliopiston tutkimusasemalla Kenian Taitavuorilla ja rannikolla Mombasan seudulla. 

Tutkijat havainnoivat samalla ympäristöä, jotta voivat mallintaa, kuinka se vaikuttaa hyttysvirusten leviämiseen. Taitavuorilla he havaitsivat hyvin urbaanin, intialaista alkuperää olevan dengueviruskannan.

Työreissut ovat kaukana huvittelusta. Päivät kuluvat hyttysimurin kanssa pienen kylän yleisessä käymälässä kontaten, tiheissä usvametsissä samoten ja autokorjaamojen rengaspinoissa kiipeillen.

Usein hyttysiä kerätään ihmisten kodeissa ja markkinapaikoilla.

– Kun palataan puoli kahdeksalta tukikohtaan, ne kaikki pitää vielä lajitella ja pakastaa, muuten keruu on ollut turhaa. Työ kestää usein aamuyön puolelle, ja auringonnousun aikaan pitääkin jo valmistautua uudelle keruumatkalle.

Samalla suomalaistutkijat auttavat kenialaisia luonnontieteilijöitä luomaan omaa tutkimusinfrastruktuuriaan ja neuvovat myös tavallisia ihmisiä.

– Jos jossain kylässä on ollut erityisen paljon hyttysiä, olemme kehottaneet peittämään seisovan veden altaita. Ylipäätään ihmiset ovat suhtautuneet meihin Keniassa hyvin lämpimästi ja vieraanvaraisesti.

Tänä kesänä Korhonen on tutkinut Pohjanmaalla jänisruttoa. Jostain syystä Suomessa ja Ruotsissa hyttyset levittävät Francisella tularensis -bakteeria, mutta muualla jänisrutto ei tartu hyttysvälitteisesti.

Stadin Hyttyset -hankkeessa taas kartoitetaan pääkaupunkiseudun hyttyslajistoa ja hyttysten kantamia viruksia.

– Se on Suomen mittakaavassa tiheästi asuttua aluetta, ja siellä myös on eniten maahantuloväyliä.

Kuinka paljon Suomessa pitää pelätä hyttysten levittämiä viruksia?

– Ei kovin paljoa. En jättäisi metsässä kulkemista sen takia, Korhonen sanoo.

Alvar Aalto -viikko Porissa ja Eurassa

Seminaareja on kaksi:

  • Lauantaina 22.8.2020 Euran Kauttuan klubilla (Sepäntie 3, Eura) klo 11-15.30
  • Lauantaina 29.8.2020 Porin kaupungintalolla (Hallituskatu 12, Pori) klo 11-15.
Alvar Aalto -viikon logo

Seminaarit ovat maksuttomia. Paikkoja on rajoitetusti ja ne täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Ilmoittautuminen osoitteessa skr.fi/kutsu koodilla ”sa”.

Ohjelma:

Lauantai 22.8.2020, Kauttuan Klubi, Eura

kello 11.00-11.30    Rakennustutkija Liisa Nummelin: ”Kauttuan alueen kulttuuriympäristö”
kello 11.30-12.00    Alvar Aalto –säätiön arkkitehti Jonas Malmberg: ”Euran Aallon ominaispiirteet”
kello 12.00-12.30    Emeritusprofessori Pekka Korvenmaa: ”Aallon muotoilu arjessa”
kello 12.30-12.40    Keskustelu
kello 12.40-13.10    Lounas
kello 13.10-13.40    Arkkitehti Iida Kalakoski: ”Kulttuuriympäristöjen Eura”
kello 13.40-14.10    Johtava asiantuntija Timo Aro: ”Kulttuurin ja arkkitehtuurin veto- ja pitovoima”
kello 14.10-14.30    Keskustelu
kello 14.30-15.30    Kävelyopastus Kauttuan ruukin alueelle, Karoliina Vitikainen: ”Aallon rakennukset ruukinpuiston historian kontekstissa”

Päivän keskusteluissa on mukana myös ”Anja Aulikki puhelinkeskuksesta”.

Lauantai 29.8.2020, Porin kaupungintalo, Pori

kello 11.00-11.30    Kaupunkisuunnittelupäällikkö Mikko Nurminen: ”Porin Aarre”
kello 11.30-12.00    Dosentti Markku Norvasuo: ”Alvar Aallon nauhakaupunkisuunnitelma”
kello 12.00-13.00    Lounas/opastus Porin kaupungintaloon, oppaana Kristiina Laine
kello 13.00-14.00    Professori emeritus, Vilhelm Helander: ”Porin kaupungintalon restaurointi 2006-2010”
kello 14.00-15.00    Opastus Porin raatihuoneeseen (Hallituskatu 9), oppaana Tuula Vanha-aho. Raatihuoneen juhlasalissa esiintyy Noormarkun Torvisoittokunta (per. 4.7.1884)

Ilmastonmuutosvoima rahoitti yli 110 000 eurolla nuorten ilmastotekoja – 51 ilmastohanketta toteutuu kesän ja syksyn 2020 aikana

Rahoituksen myöntämisestä vastasi nelihenkinen asiantuntijaraati, johon kuuluvat ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen, Sitran Mari Pantsar, mediakasvattaja Mervi Maatela ja nuorten ilmastodelegaatti Sara Nyman.

– Kävimme läpi todella monipuolisia ja luovia hakemuksia ympäri Suomea. Oli hienoa nähdä nuorten into ja halu toimia ilmaston puolesta monella eri tapaa, odotan mielenkiinnolla näiden hankkeiden toteutumista! hehkuttaa Maatela.

Kevään aikana hakemuksia tuli yhteensä 141 kappaletta, ja hakijat olivat iältään 4-25-vuotiaita. Rahoituksen sai 51 hanketta, jotka toteutuvat 28 eri paikkakunnalla Suomessa ja Euroopassa. Nuorin rahoitusta saanut on 12-vuotias ja vanhin taas 25-vuotias.

– Hankkeiden profiili muuttui kevään aikana koronatilanteen vuoksi hyvin toisenlaiseksi kuin mitä etukäteen kuviteltiin. Nyt onneksi näyttää siltä, että myös ennen koronaa suunniteltuja tapahtumia päästään toteuttamaan kesän aikana, Kulttuurirahaston Johanna Ruohonen kertoo.

Kesäkuussa päättyneellä viimeisellä hakukierroksella rahoitusta sai kuusi hakijaa, joiden ilmastotekoja rahoitettiin yli 16 000 eurolla. Rahoituksella toteutuu muun muassa  valokuvasarja, virtuaalinen ilmastokonferenssi, kestävän kehityksen työpaja ja nuorisotilan vihersisustus.

Lisäksi hakukierroksella myönnettiin  3000 euroa Nuorten open micin ilmastonmuutosaiheiseen runoiltaan Helsingissä. Illan aikana nuoret pääsevät käsittelemään ilmastokriisiä ja siihen liittyviä tunteita taiteen kautta.

– Runous on toisenlaista paikallista aktivismia, joka taiteen avulla jättää tehokkaasti jälkensä. Ilmastokriisi koskettaa kaikkia, mutta juuri nuoret ovat ottaneet siihen voimakkaasti kantaa ja pyrkivät muutokseen. Tapahtumassa esiintyjät pääsevät pohtimaan aihetta omista lähtökohdistaan, joka voi olla kipinä toisenlaiselle toiminnalle, tai itsenäisille oivalluksille. Open mic -alustan kautta runoudesta tulee toiminnallista ja vaikuttavuudesta luontevaa, ryhmä kertoo.

Rahoitusta sai myös turkulaisten Minttu Kuuselan ja Jessi Rosnellin pakohuone, jossa pelaajat selvittävät ympäristöaiheisia pulmia. Samalla osallistuminen lisää pelaajien kiinnostusta ympäristöstä huolehtimiseen ja tarjoaa konkreettisia esimerkkejä ilmastonmuutoksen torjumisesta. Pakohuoneen on tarkoitus toimia Turun keskustassa heinä-syyskuun ajan.

– Ilmastonmuutoksen kaltaisen ongelman edessä tuntee itsensä helposti pieneksi ja mitättömäksi. Mahtavaa, että nuorille annetaan tilaisuus toimia ja inspiroida myös muita, Kuusela toteaa.

Viimeisellä hakukierroksella rahoitettiin seuraavat projektit:

Virtuaalinen ilmastokonferenssi, 4800 euroa
Wilhelmina Ojanen, Valkeakoski

Nuorten  open mic -runoilta, 3000 euroa
Marjuli Heliö, Helsinki

Ilmastokampanja, 3000 euroa
Jack Räisänen, Helsinki

Ympäristöteemainen pakohuone, 2000 euroa
Minttu Kuusela, Turku

Valokuvasarja, 1920 euroa
Oona Oikkonen, Antwerpen (Belgia)

Nuorisotilan vihersisustusprojekti, 1600 euroa
Jari Manninen, Turku

Kestävän tulevaisuuden työpaja, 500 euroa
Saara Pylkkänen, Helsinki

Voit tutustua projekteihin tarkemmin täällä. Ilmastonmuutosvoiman nettisivuilta ilmastonmuutosvoima.fi löytää myös listat aiempien hakukierroksien myönnöistä.

Lisätietoja:

Riikka Helminen
riikka.helminen@alli.fi
044 416 5289

Johanna Ruohonen
johanna.ruohonen@skr.fi
040 516 3475

Residenssiohjelman haku aukeaa epävarmuuksista huolimatta

Korona vaikuttaa myös Rahaston residenssikohteisiin

Koronapandemian johdosta lähes kaikki vuodelle 2020 sovitut residenssijaksot on jouduttu siirtämään ja osan toteutuminen on vielä epävarmaa. Tilanne vaikuttaa siis myös vuoden 2021 residenssien toteutumiseen.

– Kansainvälisten työskentelyjaksojen suunnittelu on viime kuukausien epävarmuuksissa ollut lievästi sanottuna hankalaa, ja on edelleen mahdotonta ennustaa missä aikataulussa residenssejä lopulta pystytään toteuttamaan, Kulttuurirahaston residenssiohjelmasta vastaava erityisasiantuntija Johanna Ruohonen kuvailee.

Vuodelle 2021 avautuvat residenssit varmistuvat vasta elokuun alussa, mutta haku aukeaa mukautetussa laajuudessaan normaalisti 10.8. Tällä hetkellä näyttää siltä, että avautumassa ovat ainakin kirjailijoille suunnattu Filba Buenos Airesissa, kuvataiteilijoille suunnattu Sydneyn Artspace sekä luoville aloille suunnattu Tokyo Arts and Space. Tokiossa sijaitsevaan AIT-residenssiin avataan poikkeuksellisesti kahden kuukauden residenssijakso, ja lähtijää kannustetaan matkustamaan maata pitkin.

New Yorkin Trianglen ja Soulin SeMA Nanjin osalta vuodelle 2020 sovitut residenssit täyttävät Kulttuurirahaston kiintiön vuodelle 2021, joten uutta hakua ei tänä vuonna avata. Sen sijaan Triangle avaa heinäkuussa yhteistyössä Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin kanssa haun, jossa tarjotaan syksyltä 2020 vapautuvaa residenssiaikaa Pohjois-Amerikassa asuville suomalaistaiteilijoille – joita koronan aiheuttamat matkustusrajoitukset eivät kosketa.

– Tilanne on vaikea taiteilijoille, joiden aikataulut korona sekoittaa, samoin kuin residenssikumppaneillemme, joiden tilat ovat tyhjenneet ja kaikki toiminta haluttaisiin siirtää seuraavaan vuoteen. Tästä seuraa myös taloudellisia haasteita erityisesti pienemmille toimijoille. Kulttuurirahaston pyrkimyksenä on toteuttaa kaikki jo sovitut residenssit ja uusia paikkoja avataan sen mukaan mitä kohteet pystyvät vastaanottamaan, Ruohonen kertoo.

Hidasta matkustamista junalla tai laivalla

Kulttuurirahasto kannustaa residenssiin lähteviä taiteilijoita valitsemaan mahdollisimman ilmastoystävällisiä matkustusvälineitä. Raide- ja lauttaliikenteellä saavutettaviin kohteisiin valituille taiteilijoille myönnetään korotettu matka-apuraha, mikäli he sitoutuvat matkustamaan kohteeseen lentämättä. Apurahan suuruus on tällöin Aasian kohteisiin 5 000 euroa, mikä kompensoi sekä korkeampaa lipun hintaa että matkustamiseen käytettyä aikaa työskentelyaikana (2 viikkoa/suunta).

Työskentelyapuraha Kulttuurirahaston residensseissä on 7 000 euroa kolmen kuukauden jaksolta. Tarkempaa tietoa residensseistä ja niihin myönnettävistä apurahoista on Kulttuurirahaston verkkosivuilla kunkin residenssin esittelysivulla. Elokuun haussa mukana olevien kohteiden listaus päivitetään sivuille elokuun ensimmäisellä viikolla.

Neuvolasta saatavat kirjat kannustavat perheitä lukemaan – Lukulahja lapselle -ohjelma levinnyt kaikkialle Suomeen

– Olin yllättynyt saadessamme neuvolasta kassin. Hienoa, että lukemisen hyötyjä nostetaan esille! Uskon, että tämä kirjakassi tuo muutosta lapsiperheiden lukemiseen, 8 kuukauden ikäisen Danielin äiti Ira Menna Raumalta kertoo.

– Olemme neuvolan työntekijöinä kokeneet nämä lukukassit mukavaksi ja tarpeelliseksi jaettavaksi lapsiperheille. Myös perheet ovat ilahtuneet materiaalista. Lukemisen ja yhdessäolon tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Nykyisen kännykkä- ja tablettipainotteisen ympäristön vastapainoksi on hienoa jakaa perinteistä kirjallista materiaalia, kertoo terveydenhoitaja Päivi Kangaspunta Imatran neuvolasta.

Tieto lukemisen tärkeydestä kuuluu tasavertaisesti kaikille

Lukulahja lapselle -kirjakasseja jaetaan lähes 300 Suomen kunnassa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana Lukulahja lapselle -kirjakassi on jaettu jo yli 65 000 vauvaperheelle neuvoloissa ympäri Suomen. Kirjakassien jakaminen ei ole osa virallista neuvolaohjelmaa, siksi oli tärkeää saada terveydenhoitajat mukaan toimintaan.

– Terveydenhoitajat ovat laajasti tunnistaneet ääneen lukemisen merkityksen lapsen kehitykselle ja ovat tilanneet kirjakasseja jaettavaksi yli odotusten. Olemme kiitollisia yhteistyöstä neuvoloiden ja terveydenhoitajien kanssa. Tieto lapselle lukemisen tärkeydestä kuuluu tasapuolisesti kaikille vanhemmille, Lukulahja lapselle -ohjelman hankepäällikkö Emmi Jäkkö iloitsee.

Poikkeuskevät on lisännyt perheiden lukemista

Myös korona-epidemiasta johtuva poikkeuskevät on vaikuttanut suomalaisperheiden lukemiseen. Lukukeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan lähes joka neljännessä lapsiperheessä on luettu tänä keväänä tavallista enemmän. Tutkimusyhtiö Innolinkin toteuttamassa kyselyssä selvitettiin myös laajemmin perheiden lukutottumuksia. Yli kolmannes vanhemmista kertoi lukevansa lapselleen, koska neuvolassa oli muistutettu lukemisen tärkeydestä. Tulos osoittaa Lukulahja lapselle -ohjelman tärkeyden ja neuvolasta saatavan valistuksen merkityksen. Hankkeen vaikutuksia seurataan koko kolmen vuoden ajan.

Lukulahja lapselle -kirjakassit ovat maksuttomia kaikille neuvoloille. Kirjakasseja voi tilata Lue lapselle -verkkopalvelusta. Se palvelee kaikkia varhaislukemisesta kiinnostuneita ammattilaisia ja erityisesti alle kouluikäisten lasten vanhempia. Sivustolta löytyy tietoa ääneen lukemisen tärkeydestä 14 eri kielellä.

Lukulahja lapselle -kirjakassi on saatavilla suomeksi ja ruotsiksi ja myöhemmin tänä vuonna myös saamenkielillä ja yleisimmillä maahanmuuttajakielilllä.

Lisätietoja:

Emmi Jäkkö
Kehittämispäällikkö
Lukukeskus

puh. 050 563 8998
www.lukukeskus.fi

Tulevaisuuden kaupunki rakentuu hyvinvoinnin ehdoilla

Teksti: Laura Iisalo
Michael Oduorin kuvat: Harri Tarvainen

Timo Perälän kuvat: Reijo Koirikivi, Studio P.S.V.

Onko tulevaisuuden kaupungeissa entistä enemmän puistomaisemia ihmisten hyvinvointia lisäämässä? Kuva: Harri Tarvainen

Lisäävätkö puistomaiset tilat ihmisten hyvinvointia tulevaisuuden kaupungeissa? Kuvassa Michael Odour Oulun Ainolanpuistossa.

Kuinka luodaan asuinympäristö, joka kannustaa tai jopa pakottaa liikkumaan? Aiheeseen perehtyy kesällä 2020 käynnistyvä Urban Lifestyle Engineering -niminen hanke, jossa yhdistyvät Oulun yliopiston filosofian laitokselta vuonna 2018 tohtoriksi väitelleen Michael Oduorin asiantuntemus ja oululaisen asiantuntijatoimisto Navicon vuosien varrella hankkima käytännön kokemus.

Tutkimukselle on myönnetty 28 000 euron suuruinen PoDoCo-apuraha, ja sen ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus kartoittaa maailmanlaajuisesti onnistuneina pidettyjä urbaaneja ympäristöjä sekä analysoida niiden vaikutuksia yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla.

Hanke liittyy läheisesti Oduorin väitöskirjaan, jonka aiheena oli informaatioteknologia ja sen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen. Aikomuksena on selvittää, kuinka teknologiaa voidaan hyödyntää osana kaupunkisuunnittelua.

– Teknologiaa voidaan käyttää aktivoivana kannustimena ja se on hyvä työkalu, kun halutaan seurata käyttäytymisessä tapahtuvia muutoksia pitkän ajan kuluessa. Tavoitteena on löytää toimivia tapoja parantaa ihmisten elintapoja ja ympäristön hyvinvointia sekä lisätä sosiaalista kanssakäymistä ja yleistä viihtyisyyttä. Maailmalla puhutaan älykaupungeista ja trendi on ollut kasvussa viime vuosina, Oduor kertoo.

Tutkimustulokset konkretisoituvat ihmisten arjessa

Yksi Navicon perustajista, Timo Perälä, on toiminut urheilun, vapaaehtoistoiminnan ja hyvinvointitestauksen parissa pitkään. Hän kertoo huomanneensa, että parin viime vuosikymmenen aikana ihmisten fysiologinen terveys on heikentynyt. Elintapojen muutokset ovat Perälän mukaan osittain seurausta siitä, että kaupunkeja on suunniteltu ja rakennettu autojen ehdoilla.

Timo Perälä, yksi Navicon perustajajäsenistä.

Timo Perälä tekee töitä terveyttä edistävän kaupunkiympäristön luomiseksi. Lasareetinväylä Oulussa on yksi Navicon kohteista.

– Ihmiset käyvät salilla enemmän, mutta matalan intensiteetin arkiliikuntaa tulee vähemmän. He saattavat treenata tunnin täysillä, mutta tekemiseltä puuttuu pohja, mikä on huono yhtälö terveyden kannalta. Kyseessä on globaali kestävyysvaje, jonka vaikutukset heijastuvat yhteiskuntaan ja elinkeinoelämään. On turha puhua tuottavuuden kasvusta, jos ihmiset voivat huonosti, hän toteaa.

Terveysongelmia esiintyy yhä nuoremmilla. Perälä on työssään nähnyt 16-vuotiaita lapsia, joilla on selkämurtumia tai muita tuki- ja liikuntaelinten vammoja, joiden vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.

– Vanhemmat haluavat ostaa hyvinvointia ja totuttavat lapset siihen, että heidät kuskataan autoilla treeneihin, jolloin arkiliikunta jää puuttumaan. Kun lapsi menee rikki ja joutuu jo nuorena kuntoutettavaksi, mitä tulee työelämästä, hän pohtii.

Perälän mukaan tarkoituksena onkin hyödyntää Urban Lifestyle Engineering –tutkimuksessa kertynyttä tietotaitoa mahdollisimman nopeasti parempien suunnittelu- ja toimintamallien kehittämiseen, ja niiden maailmanlaajuiseen soveltamiseen.

– Tutkimuspuoli liittyy vahvasti Michaelin osaamiseen ja hänen avullaan voimme mitata muutosta ja syventää ymmärrystämme. Haluamme viedä oppimaamme laajemmin ihmisten arkeen, sillä siellä sen merkitys konkretisoituu, hän tiivistää.

Mikä on PoDoCo?

Tohtorikoulutettujen ja elinkeinoelämän PoDoCo -yhteistyöohjelma edistää tohtoreiden työllistymistä yrityksiin ja parantaa Suomen elinkeinoelämän kykyä uudistua pitkäjänteisesti. PoDoCo-ohjelman apurahat on tarkoitettu uusia uria aukovaan tutkimukseen aiheesta, joka on elinkeinoelämän kannalta relevantti. Ohjelman puitteissa tohtori ja yrityskumppani ideoivat yhdessä tutkimushankkeen, jonka toteuttavalle tohtorille haetaan rahoitusta mukana olevilta säätiöiltä. Lisätietoja ohjelmasta osoitteesta www.podoco.fi.

Rengistä isännäksi älylaitteen käytössä

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Vilja Tamminen

Nuoret viettävät nykyään älylaitteen parissa neljä ja puoli tuntia päivässä ja viikonlopuisin jopa yli kymmenen tuntia päivässä. Se tuntuu aikuisesta järkyttävältä määrältä, mutta ajattelevatko nuoret itse niin?

− Eivät ajattele. Ajankäyttö on jopa retostelun aihe. Nuori voi torstaina tulla näyttämään puhelimensa Youtube-sovelluksen ajankäyttölaskuria ja kertoa, että on seurannut tubettajia kuluvan viikon aikana jo kaksikymmentä tuntia, sanoo mediakasvattaja Viljami Tabell.

− Tietenkin nuori näin sanoessaan myös tarkkailee, miten aikuinen sanomaansa suhtautuu. Minä sanon, että se on järkyttävän paljon, ja kysyn, oletko ehtinyt tehdä tällä viikolla mitään muuta ja miten elämässä muuten menee.

Nykynuoret ovat käyttäneet älylaitteita jo tarhasta, ja heidän helposti ajatellaan diginatiiveina olevan vanhempiaan taitavampia tietotekniikan käyttäjiä.

Mediakasvattaja Viljami Tabell Kaurialan yläasteen pihalla Hämeenlinnassa. Kuva: Vilja Tamminen

Viime vuoden marras-joulukuussa Tabell piti SKR:n Hämeen rahaston hankkeessa mediakasvatuspajoja 25 kantahämäläiselle peruskoulun seitsemännelle luokalle, ja tänä syksynä on määrä evästää toiset 25 luokkaa.

Nykynuoret ovat käyttäneet älylaitteita jo tarhasta, ja heidän helposti ajatellaan diginatiiveina olevan vanhempiaan taitavampia tietotekniikan käyttäjiä. Aloittaessaan mediakasvattajan työt kuusi vuotta sitten Tabell huomasi, että näin ei ole. 10–15 prosenttia kahdeksasluokkalaisista ei osannut käyttää sähköpostia tai Googlea, ja tekstinkäsittelyohjelmat olivat monille vieraita. Nuorten älylaitteen käyttö pyörii muutaman sovelluksen, kuten Youtuben, WhatsAppin, Snapchatin ja TikTokin, sekä parin suosikkipelin ympärillä.

Pojilla korostuvat pelaaminen, pornon katselu ja Youtube-videoiden tekijöiden eli tubettajien seuraaminen. Tyttöjen mediakäyttö on sosiaalisempaa ja analyyttisempaa. He pohdiskelevat arvojaan, minäkuvaansa ja sitä, miten julkkisten mediaviestit pitäisi tulkita.

Tabell muistuttaa, että älylaitteet itsessään eivät ole hyviä tai pahoja. Niillä voi tehdä kaikenlaista kehittävää: opiskella kieliä tai pelata matematiikan oppimispelejä, kuvata ja editoida omia videoita, koodata, tehdä animaatioita, opetella soittamaan tai laulamaan, hakea tietoa itseään kiinnostavasta aiheesta…

− Me aikuiset olemme oppineet omilta vanhemmiltamme valtavasti asioita, kuten pöytäkulttuurin, mutta nykynuorille vanhemmat eivät älylaitekulttuuria juuri opeta. Nuoret joutuvat luomaan sen itse, Tabell sanoo.

− Tai oikeammin markkinavoimat luovat älylaitekulttuurin nuorten kautta. Ne rakentavat sellaisia palveluita ja mainontaa, että nuoret ajautuvat käyttämään ilmaisia sovelluksia ja katsomaan mainoksia mahdollisimman paljon. Näin nuoret oppivat käyttämään laitetta pelkkänä viihdekeskuksena.

Älylaite vie nuorta eikä toisin päin. Se piippaa ja muistuttaa uudesta videosta. Kun laitteen kerran aukaisee, se tarjoaa kaikenlaista helppoa, koukuttavaa ja päämäärätöntä tekemistä.

Työpajoissaan Tabell keskustelee seiskaluokkalaisten kanssa siitä, mikä on aktiivista ja mikä passiivista älylaitteen käyttöä. Aktiiviseen käyttöön hän rohkaisee nuoria muun muassa niin, että he saavat tehdä oivaltavia meemejä verkkopohjaisilla meemigeneraattoreilla.

− Siinä pitää itse oivaltaa ja kiteyttää.

Työpajoissa on syntynyt monta sataa enemmän tai vähemmän osuvaa nettimeemiä. Niissä irvaillaan opettajille ja kierrätetään sisäpiirihuumoria mutta käsitellään myös seksuaali-identiteettiä tai näytetään kuvitteellisesti kiusaajan talo liekeissä.

Moni meemi myös pohdiskelee, pitäisikö oman mediankäytön suhteen tehdä ryhtiliike: näytetään esimerkiksi kaksi nappulaa, ”koulu” ja ”pelaaminen”, joiden välillä pitäisi valita.

Vanhempia Tabell suosittaa luomaan koteihin avoimen ja kunnioittavan keskustelukulttuurin.

− Nuoret kertovat ja näyttävät mielellään, mitä heidän mediamaailmassaan tapahtuu.

Keskustelu ei saisi olla väheksyvää siihen tyyliin, että ”tuossa mitä teet ei ole mitään järkeä”. Sen sijaan nuorille pitäisi näyttää, kuinka vaikkapa animoinnin tai musiikin piiristä löytyy monia aktivoivia ja kehittäviä älylaitesovelluksia, ja ohjata niiden pariin.

Ongelma on usein se, että vanhempien omassakaan älylaitteiden käytössä ei ole hurraamista.

− Äidit pelaavat HayDayta ja selailevat Facebookin ryhmiä useita tunteja päivässä. Isät taas pelaavat räiskintää ja kauhupelejä kolmeen yöllä, kun kuudelta pitäisi herätä töihin.

Melartin-seuran 14 vuoden suurhanke päätökseen

Kuuden sinfonian säveltäjä

Melartinin neljännen sinfonian ensimmäinen sivu.

Melartinin neljännen sinfonian ensimmäinen sivu.

Erkki Melartinilla (1875–1937) oli monia merkittäviä rooleja suomalaisessa musiikkielämässä: hän oli kapellimestari, Sibelius-Akatemian pitkäaikainen johtaja, musiikinteorian opettaja ja kokonaisen säveltäjäsukupolven kouluttaja. Hänen koko elämänsä tärkein sisältö oli kuitenkin säveltäminen.  ”Jos vain saisi säveltää, se on päivittäinen rukoukseni”, hän kirjoitti vuonna 1906 tuberkuloosipotilaana, kun kaikki rasittavaksi katsottu työ oli häneltä kielletty. ”Räjähdän kappaleiksi, jos en kohta saa purkaa päässäni olevia musiikillisia ideoita paperille”, hän kirjoitti usein lukukausien lopussa lomaa odotellessaan.

Melartinin kuudesta sinfoniasta viisi ensimmäistä vuosilta 1902−1916 edustaa saksalaiseen orkesteritraditioon nojautuvaa kansallisromanttista sävellysperinnettä. Aikoinaan, ennen maamme itsenäistymistä, niiden kantaesitykset muodostuivat suuriksi juhlatilaisuuksiksi Jean Sibeliuksen myötä syntyneen kansallisen sinfoniakonsertin lajityypin mukaisesti. Tunnusmerkillistä näille konserteille oli säveltäjän läsnäolo ja ohjelmiston koostuminen kokonaisuudessaan tämän uutuusteoksista.

Melartin johti itse kaikkien sinfonioidensa ja useimpien suurimuotoisten orkesteriteostensa ensiesitykset ja sai yleisöltä poikkeuksetta suuret suosionosoitukset ja ylenpalttiset kukkatervehdykset. Aikakauden musiikkiarvostelijat antoivat Melartinin orkesterituotannolle tunnustusta, olihan hän Sibeliuksen ohella tuon ajan ainoa suomalainen sinfonikko.

Erityisesti Melartinin orkesterimusiikki oli kuitenkin vaarassa jäädä pelkiksi nimekkeiksi arkistoluetteloihin, sillä partituurit olivat saatavissa ainoastaan käsikirjoitusten valokopioina Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksessa (nykyinen Music Finland). Kapellimestarit, musiikintutkijat tai muusikot eivät päässeet tutustumaan teoksiin kovin helposti. Alkuperäisiin käsin kirjoitettuihin partituureihin ja äänilehtiin sisältyi myös puutteita, vääriä ääniä, epäloogisuuksia ja lyhennyksiä, jotka ovat tuottaneet käsikirjoituksiin tutustuneille päänvaivaa ja pitäneet kynnyksen sinfonioiden esittämiseen korkeana. Käytännössä Melartinin orkesterimusiikkia ei tunnettu, saati esitetty sodanjälkeisessä Suomessa. Siksi on ollut tärkeä tuottaa näiden kansallisesti merkittävistä teoksista luotettavat ja selkeät materiaalit.

Paljon enemmän kuin pelkkä partituuri

14 vuoden mittaisen puhtaaksikirjoitushankkeen myötä Melartinin kaikki kuusi sinfoniaa on saatu valmiiksi. Lisäksi, osin seuran omalla panostuksella, on puhtaaksikirjoitettu sinfoninen runo Traumgesicht, sävelruno Marjatta, kuvaelmamusiikki Väinämöinen luo kanteleen sekä orkesterisarja baletista Sininen helmi. Yhteensä nykypäivän vaatimukset täyttäviä, Sibelius-ohjelmalla kirjoitettuja partituurinsivuja on hankkeessa syntynyt yli 1200.

− Työskentely tämän merkittävän suomalaisen sinfoniasyklin kanssa on ollut suuri kunnia − ja samalla sydämen asia. On tärkeää, että arkistoihin ansiotta hautautuneet teokset saavat uusia mahdollisuuksia tulla kuulluiksi, iloitsee nuottigraafikko ja Melartin-seuran varapuheenjohtaja Jani Kyllönen, joka vastasi teosten puhtaaksikirjoituksesta ja toimitustyöstä.

Hankkeessa syntyneitä partituureja voi vapaasti tutkia ja ladata Erkki Melartin -seuran sivuilta erkkimelartin.fi/em. Jokaisen teoksen yhteyteen on liitetty myös tutkimuksellinen esipuhe, jossa tuodaan esiin kokonaan uutta tietoa kyseisen teoksen synty- ja esityshistoriasta ja muista erityispiirteistä. Esipuheet on myös käännetty englanniksi. Suomen johtava musiikkikustantamo Fennica Gehrman vastaa materiaalin vuokrauksesta orkestereille niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Suomen Kulttuurirahasto on tukenut editointihanketta vuodesta 2006

Tiivistetysti Melartin-seuran suururakan tuloksena on syntynyt

  • 6 puhtaaksikirjoitettua sinfoniaa orkesterimateriaaleineen
  • 4 muuta puhtaaksikirjoitettua suurta orkesteriteosta
  • 10 tutkimuksellista esipuhetta puhtaaksikirjoitettuihin partituureihin suomeksi ja englanniksi
  • Partituurien ja esipuheiden avoin saatavuus seuran kotisivuilla
  • 200 sivua puhtaaksikirjoitushankkeeseen nivoutuvaa Melartin-tutkimusta vertaisarvioidussa Musiikki-lehdessä
  • 20 Melartin-esitystä puhtaaksikirjoitetusta materiaalista eri sinfoniaorkestereiden konserteissa
  • Levytys vuonna 2016: RSO, Hannu Lintu, Soile Isokoski. Ondine (ODE 1283-2)
  • Heikki Poroilan laatimassa Melartinin teosluettelossa (2016) uusimpaan tutkimukseen perustuvaa tietoa Melartinin orkesterisävellyksistä
  • Helsingin Sanomien artikkeli hankkeesta vuonna 2016 (ks. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002916226.html)

Jatkohankkeita vireillä

Erkki Melartin-seura ei jää lepäämään laakereillaan tämän hankkeen päätyttyä. Melartinin suuren, vaikuttavan, jälkiwagneriaanisen oopperan Aino käsin kirjoitettu alkuperäinen materiaali on mennyt 110 vuoden aikana huonoon kuntoon ja tarvitsee välttämättä oman editointiprojektinsa. Musiikkielämä odottaa myös tämän monitahoisen ja tavattoman mielenkiintoisen säveltäjän elämäkertaa, koska sellaista ei ole vielä koskaan kirjoitettu. Nämä hankkeet ovat jo vireillä, mutta samanaikaisesti seuran tavoitteena on innostaa orkestereita ja kapellimestareita tekemään myös viimeksi valmistuneista sinfonioista korkeatasoisia esityksiä ja tulkintoja. Myös uusi kokonaislevytys sinfonioista puhtaaksikirjoitetun aineiston pohjalta olisi enemmän kuin tarpeen.

Lisätiedot: http://erkkimelartin.fi
Melartin-seuran puheenjohtaja tuire.ranta-meyer@metropolia.fi

Teksti: Melartin-seuran puheenjohtajan Tuire Ranta-Mayerin tekstin pohjalta