Sanojen voima
Kirjailija ja elokuvantekijä Elina Hirvonen ei kaipaa työhuoneeseensa tuolia eikä pöytää. Kirjoittaminen sujuu häneltä luontevimmin rennosti makoillen.
Lapsena olin ujo ja kannoin harteillani maailman tuskaa. Karkotin parhaan ystävänikin meiltä leikkimästä vaahtoamalla nälänhädästä. Tunnistan piirteet itsessäni edelleen.
Opin lukemaan nelivuotiaana, mikä oli vavahduttava kokemus. Luin paljon ja halusin osallistua kirjojen maailmaan kirjoittamalla myös itse.
Tiedän omakohtaisesti, millaista on olla suuria suruja kantava lapsi. Se on antanut näkökulmia maailmaan ja näkyy tavassani kiinnittää huomiota epäkohtiin.
Viimeiset kolme vuotta olen työstänyt The Secret Reading Club of Kabul -dokumenttielokuvaa Shakiba Adilin kanssa. Suomessa asuva Shakiba oli ensimmäinen afgaaninainen televisiossa Talibanin kaatumisen jälkeen ja yksi Afganistanin ensimmäisiä naispuolisia dokumenttiohjaajia.
Kolme Afganistanissa asuvaa naista on kuvannut ja lähettänyt meille materiaalia elämästään Talibanin alla. Projekti on ollut intensiivinen ja päähenkilöiden turvallisuus on ollut mielessäni usein.
Tavoitteenamme on nostaa afgaaninaisten oikeudet päättäjien agendalle. CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundation, ulkoministeriö ja Suomen pysyvä YK-edustusto järjestivät lokakuussa YK:n päämajassa suljetun elokuvanäytöksen ja paneelikeskustelun.
Elina Hirvonen“Ylenkatse toisesta taustasta tulevaa ihmistä kohtaan ei ole koskaan hyväksyttävää.”
On ollut todella vaikeaa nähdä, kuinka osa suomalaisista elokuva-alan ihmisistä on suhtautunut Shakibaan. Hän on uskomattoman rohkea ja taitava, mutta hänen arvonsa ohjaajana on välillä sivuutettu. Ylenkatse toisesta taustasta tulevaa ihmistä kohtaan ei ole koskaan hyväksyttävää.
Minulla on työn alla myös romaanitrilogiani toinen osa, Kauneuksien lokikirja. Ilmari Käihkön kanssa teemme nuorille suunnattua tietokirjaa, Miksi maailmassa soditaan. Kirjan kuvittaa Ville Tietäväinen.
En osaa erottaa työtä ja elämää. Mieheni ja lapseni sanoisivat, että mitään tasapainoa ei ole. Itse ajattelen pitkän tähtäimen balanssia, jotta intensiivisten rupeamien välissä olisi muutakin elämää.
Lukion jälkeen pidin välivuoden, jolloin työskentelin säästääkseni rahaa pitkään matkaan Intiassa ja Nepalissa. Palattuani Suomeen opiskelin silloisessa Oriveden Opistossa vuoden kirjoittamista, minkä jälkeen luin itseni kirjallisuustieteen maisteriksi Turun yliopistossa.
Orivedellä tapasin mieheni Ilpo Kiiskisen ja ystäväni Emma Puikkosen, jonka kanssa asuin Turussa. Välillä lankapuhelimeemme soitti Emman ystävä, toimittaja Anu Silfverberg, jonka kanssa itkimme ahdistustamme. Anu haaveili lehtijuttujen tekemisestä ja lopulta makasimme lattialla, söimme kinuskijäätelöä ja kirjoitimme yhdessä.
2000-luvun alussa pääsin taustatoimittajaksi tuotantoyhtiö Tarinataloon ja sen jälkeen Palaneen käry -ohjelman juontajaksi. Mediakriittisessä erikoisjaksossa otimme esille Matti Ahteen ahdistelutapauksen. Ohjelmasta seurasi skandaali, jonka seurauksena ohjelma peruttiin ja toimittajaurani päättyi 25-vuotiaana.
Elina Hirvonen”Mediakriittisessä erikoisjaksossa otimme esille Matti Ahteen ahdistelutapauksen. Ohjelmasta seurasi skandaali, jonka seurauksena ohjelma peruttiin ja toimittajaurani päättyi 25-vuotiaana.”
Skandaalia seurannut aika oli painajaismainen ja heräsin joka aamu sydämentykytykseen. Pahinta oli, ettei kukaan puolustanut minua julkisesti, vaikka en tehnyt mitään väärää. Hyvä puoli oli, ettei mikään töihin liittyvä asia ole sen jälkeen tuntunut yhtä kamalalta.
Lähdin kohua pakoon Afrikkaan. Kiersimme kolme kuukautta Sambiassa, Tansaniassa ja Eritreassa kuvaaja Meira Valtosen kanssa tekemässä Ylelle Urbaani Afrikan ääni -juttusarjaa. Eritrealaisessa bussissa istuessani tajusin haluavani tehdä dokumenttielokuvia.
Hain ja pääsin toisella yrittämällä Taideteolliseen korkeakouluun ja aloin kirjoittaa esikoisromaaniani. Löysin lopulta paikkani.
Ajattelin pitkään, etten halua lapsia. 2009 ajoimme Ilpon kanssa Kapkaupungista Helsinkiin ja Anna sai alkunsa. Hän on nyt 15-vuotias ja poikamme Iivari on 13-vuotias. Olen kirjoittanut lasten kanssa yhteisen lastenkirjan, Prinsessa Rämäpää ja vessasanat.
Nykyään puhutaan paljon siitä, kuka saa kirjoittaa ja kenen tarinaa. Keskustelu on ollut tärkeää, koska historia on monin paikoin ruma. Toivon kuitenkin, ettei kukaan käperry pelkäämään, mitä saa tehdä. Tämän hetken maailmassa olisi erityisen tärkeää tehdä yhteistyötä ja tukea toisia ylirajaisesti.
Työskentelen Lapinlahden vanhassa mielisairaalassa. Työhuoneessa tärkeintä on ovi, jonka saa kiinni. En kestä istumista, joten minulla ei ole tuolia eikä pöytää. Kirjoitan ikivanhalla futonilla makoillen.
Aivot ovat tärkein työkaluni. Tutuille rajattua Facebookia ja käyttämätöntä LinkedIn-profiilia lukuun ottamatta en ole koskaan ollut sosiaalisessa mediassa, koska haluan suojella aivojani.
Parhaat oivallukset syntyvät liikkeessä ja toisten taiteen äärellä. Jos minulla on kirjoitusjumi, menen kävelylle tai taidenäyttelyyn. Rakastan Anna Tuorin töitä, niissä on avaruus, jota ei voi sanallistaa.
Ruokin omaa tekemistäni muiden tekemisillä ja ajatuksilla – koko kieli ja kulttuuri ovat yhtä vaikutetta. Ihmeellisyys syntyy yhdessä rakennetusta.
Elina Hirvonen”Toivon kuitenkin, ettei kukaan käperry pelkäämään, mitä saa tehdä. Tämän hetken maailmassa olisi erityisen tärkeää tehdä yhteistyötä ja tukea toisia ylirajaisesti.”
Ryhdyn ainoastaan projekteihin, joihin minulla on sisäinen pakko. Elokuvia teen kerran kymmenessä vuodessa, koska saan niiden tekemisestä burnoutin.
Taidealoilla toimiminen on vaikeaa. Tunnustusta tai menestystä odottamalla voi rikkoa itsensä. Päätin esikoisromaaniani tehdessäni, että jos koskaan alan odottaa työltäni muuta kuin että se on merkityksellistä itsessään, vaihdan alaa.
Tuottaja Miia Haavisto sanoi kauan sitten, että elokuva-alalla pitkään jaksavat eivät ole ihmisiä, jotka saavat kaiken helposti, vaan ihmisiä, jotka nousevat iskujen jälkeen. Minulla on sääntö, että pettymyksiä saa itkeä päivän ajan, sen jälkeen pitää nousta.
Ajattelen olevani osa ketjua. Siihen kuuluu ihmisiä, jotka tekevät töitä ihmisoikeuksien parissa. Ketju kiertää maailman ympäri ja kulkee läpi historian.
Minulla on ystäväni Sari Väänäsen kanssa DJ-duo DJ Indeeds. Haaveilen siitä, että voisin kiertää hänen kanssaan maailmaa ihmisiä tanssittamassa kultaiseen leopardiasuun pukeutuneena.
