Päivi Loponen-Kyrönseppä on aloittanut Suomen Kulttuurirahaston järjestämän Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun kilpailupäällikkönä. Tehtävä on Kulttuurirahastossa uusi. Loponen-Kyrönseppä on kulttuurijohtamiseen erikoistunut musiikin maisteri. Kulttuurirahastoon hän siirtyy Savoy-teatterista, joka on tunnettu kansainvälisestä ohjelmistoprofiilistaan.
Loponen-Kyrönseppä on johtanut Savoy-teatteria vuodesta 2013. Sitä ennen hän on työskennellyt muun muassa Vantaan viihdeorkesterin toiminnanjohtajana, Lemin musiikkijuhlien taiteellisena johtajana ja musiikkitoimittajana esimerkiksi Helsingin Sanomissa ja Yleisradiossa. Hän on myös diplomilaulaja ja yksi Ooppera Skaalan perustajäsenistä.
”Päivi Loponen-Kyrönsepän laajat kotimaiset ja kansainväliset verkostot ja monipuolinen kokemus musiikin alalta luovat erinomaisen perustan laulukilpailun kehittämiselle”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
Yhdeksäs Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu järjestetään Helsingissä 3.–12.6.2024. Kilpailu on suunnattu nuorten laulajien parhaimmistolle, ja se tunnetaan korkeasta tasostaan, vaativasta ohjelmistostaan ja arvovaltaisesta tuomaristostaan. Moni kilpailun aiemmista voittajista on noussut laulumaailman huipulle.
Suomen Kulttuurirahasto on järjestänyt laulukilpailun viiden vuoden välein vuodesta 1984 asti. Kulttuurirahaston hallituksen linjauksen mukaisesti kilpailu järjestetään jatkossa kolmen vuoden välein. Samalla luovutaan erillisistä naisten ja miesten sarjoista.
”Mirjam Helin -kilpailulla on vankka sija suomalaisessa musiikkielämässä. Kilpailun järjestäminen aiempaa useammin antaa edellytykset lisätä sen tunnettuutta etenkin kansainvälisesti”, sanoo laulukilpailun tuomariston puheenjohtajana vuonna 2024 toimiva oopperalaulaja Soile Isokoski.
”Saamme kiittää Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun edellistä pääsihteeriä Marja-Leena Pétas-Arjavaa kilpailun kehittämistyöstä. Sen ansiosta Kulttuurirahasto voi nyt ottaa aimo harppauksen kilpailun uuteen aikaan Päivi Loponen-Kyrönsepän johdolla” sanoo kilpailutoimikunnan puheenjohtaja Aino Turtiainen-Visala.
Laulukilpailun taustalla on suurlahjoitus, jonka laulaja, professori Mirjam Helin (1911–2006) teki Suomen Kulttuurirahastolle vuonna 1981.
Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahaston palkinnot jaetaan joka toinen vuosi valtakunnallisesti merkittävistä teatteriteoista. Tampereen teatterikesän avajaisissa 8.8.2023 jaettiin kaksi palkintoa, molemmat arvoltaan 10 000 euroa.
Meri-Lapin teatteriyhdistys – sinnikäs joukko taiteen puolustajia
Meri-Lapin Teatteriyhdistyksen ylläpitämä Kemin Teatteri jatkaa siitä, mihin täyskunnallisen Kemin kaupunginteatterin toiminta päättyi. Yhdistyksen muodostavat pääosin aiemmat Kemin kaupunginteatterin työntekijät.
Kemissä teatteri on vuosikymmeniä ollut monipuolista ja taiteellisesti tasokasta, mutta viime vuosina esitystilojen menetys ja koko kaupunkia koskeneet rakennemuutokset toivat mukanaan ongelmia. Monet kaupungin päättäjistä olivat valmiit katkaisemaan Kemissä 75 vuotta jatkuneen ammattiteatteritoiminnan. Teatteri pelastui sen henkilökunnan tulevaisuudenuskon, periksiantamattoman asenteen ja alueen teatteritarjonnan eteen tehdyn työn ansiosta.
Meri-Lapin Teatteriyhdistys ry:n tekemä työ takaa alueen asukkaille valtakunnallisesti tasa-arvoisen taidetarjonnan. Eri ikäryhmät voivat sen ansiosta kokea ammattilaisvoimin toteutettua monipuolista esittävää taidetta. Oman teatterin puolesta tehty työ on kaikille siihen osallistuneille taisteluvoitto. Uusi Kemin Teatteri ja sen henkilökunta ovat todistaneet tahtotilansa, selviytymiskykynsä ja yhteisöllisyytensä.
Mikko Koivusalo. Kuva: Pette Rissanen
Suomentaja Mikko Koivusalo – dialogin ja laulujen mestari
Mikko Koivusalo on ansioitunut näytelmien, erityisesti musikaalien suomentajana. Hänen käsialaansa on valtaosa 2000-luvulla tehdyistä musikaalisuomennoksista. Koivusalon repertuaari yltää Stephen Sondheimista Andrew Lloyd Webberiin ja Housut pois -musikaalista My Fair Ladyyn.
On helppo ymmärtää, miksi Mikko Koivusalo on niin kysytty ja suosittu musikaalien suomentaja. Hän on kekseliäs ja verbaalisesti lahjakas. Hänen käännöksensä ovat hyvää suomen kieltä, mutta säilyttävät samalla alkuteoksen hengen. Koivusalon kääntämiä tekstejä on helppo näytellä ja laulaa.
Mikko Koivusalo on monipuolinen sanataiteilija, muusikko ja säveltäjä. Musikaalien ja näytelmien suomentamisen lisäksi hän on kirjoittanut näytelmiä ja revyitä musiikkeineen. Hän on myös uskaltanut tarttua muun muassa Bob Dylanin, Paul Simonin ja Leonard Cohenin laulujen suomentamiseen ja esittänyt niitä yhtyeensä kanssa Tampereen Teatterikesässäkin.
Monipuolisesta sanataiteellisesta lahjakkuudesta on todisteena myös se, että hän on suunnitellut lautapeliklassikko Aliaksen.
Olavi Veistäjä – tamperelainen kulttuurivaikuttaja
Professori Olavi Veistäjä (1908–1988) oli Aamulehden kulttuuritoimituksen esimies ja tamperelainen kulttuurivaikuttaja. Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahasto perustuu Tampereen Teatterikerhon, Aamulehden, Olavi Veistäjän ja Tampereen kaupungin lahjoituksiin. Rahaston tarkoituksena on jakaa Olavi Veistäjän palkintoja joka toinen vuosi valtakunnallisesti merkittävistä teatteriteoista sekä edistää teatteritaidetta.
Janne Gröning (s. 1952) on saaristossa asuva pitkän linjan valokuvaaja. Hieman ennen vuosituhannen vaihdetta Gröning aloitti valokuvaamisen luonnossa, ja vuodesta 2005 hän on toiminut kokopäiväisesti valokuva-alalla. Hänen teoksensa ovat saavuttaneet yleisöä niin näyttelyissä kuin laajalevikkisissä painotuotteissa aina postimerkkejä myöten. Hän on pitänyt 66 näyttelyä Suomessa ja naapurimaassa Ruotsissa.
Valokuvissaan Gröning on taidokkaasti kuvannut saaristoluontoa ja saaristokulttuuria eri vuodenaikoina. Kuvat ovat visuaalisesti erittäin vaikuttavia, ja Gröning itse painottaa työssään paitsi saaristoluonnon suojelun tärkeyttä myös luonnon ja luontokuvien meditatiivista ja terapeuttista arvoa. Hänen mielestään ”luonto on hienoin asia, johon ihminen voi elämässään syventyä”.
Palkinnon myöntäminen Janne Gröningille vastaa erinomaisesti Terttu ja Aatos Petäjän tunnustuspalkinnon myöntämisen edellytyksiä. Nimikkorahaston perustajat Terttu ja Aatos Petäjä elivät suuren osan elämästään saaristossa, etenkin Aatos Petäjän työympäristössä Seilin saaristossa. Aatos Petäjä oli itse innokas valokuvaaja.
Tunnustuspalkinto luovutetaan Janne Gröningille Kulttuurilossi-tapahtumassa Iniön saarella lauantaina 8.7.2023 klo 14.30 Iniön kirkossa.
Ohjelma on joka saarella erilainen, joten yleisö voi hyvin vierailla vaikka kaikissa tapahtumissa. Tapahtumat ovat maksuttomia ja sopivat monen ikäisille katsojille.
Yleisöllä on mahdollisuus osallistua itsekin tekemiseen: Iniössä voi tehdä katutaidetta ja Kuuskajaskarilla taas ohjailla Niko Tiaisen interaktiivista mediateosta. Iniö ei ehkä kuulosta katutaiteen keskukselta, mutta itse asiassa iniöläinen performanssitaiteilija Maire Karuvuori on jo useampana vuonna ohjannut siellä lapsia tällä saralla ja saanut Norrbyn kylään laillisen graffitiseinän.
Esityspaikat ovat moninaiset ja vierailijoilla on tilaisuus nauttia Laura Moision ja Leija Lautamajan folk-musiikista ja Juhana Nyrhisen kädentaitoesityksistä metsän keskellä Korpoströmissä, uppoutua salissa merestä inspiroituneeseen klassiseen musiikkiin, katsoa tanssiduon paikkaan reagoivaa esitystä sekä seurata jonglöörin ja haitaristin yhteisesitystä Kuuskajaskarin rannalla.
Lasten kanssa voi tulla seuraamaan vaikkapa Mytty-iltamia –ihan päiväsaikaan. Ohjelmassa on myös kaksi maineikasta jazz-yhtyettä, joten luvassa on kaiken kaikkiaan hienoja kesätunnelmia. Niklas Winter Trio esiintyy Iniön kirkossa ja Isa Lindgren-Backman & Mika Mylläri orkestereineen Kuuskajaskarin Tykkihallilla.
Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastossa on nyt ensimmäistä kertaa jaettavana 10 000 euron suuruinen Terttu ja Aatos Petäjän rahaston palkinto. Tunnustuspalkinto luovutetaan valokuvaaja Janne Gröningille Iniön kirkossa la 8.7. klo 14.30. Janne Gröning (s. 1952) on saaristossa asuva pitkän linjan valokuvaaja. Valokuvissaan Gröning on taidokkaasti kuvannut saaristoluontoa ja saaristokulttuuria eri vuodenaikoina
Lisäksi jokaisessa kohteessa pidetään dosentti Timo Vuorisalon vetämät saaristoluontoon liittyvät luento -ja keskustelutilaisuudet. Nyt onkin tilaisuus kysyä mielen päällä pyöriviä luontokysymyksiä asiantuntijalta. Kuuskajaskarissa mukana on myös geologi Teemu Vehkamäki, joka luennoi saariston kivilajeista. Pystytämme joitakin teoksia saarilla jo tapahtumaa edeltävänä perjantaina, joten silloinkin voi tulla paikalle tapaamaan taiteilijoita.
Dosentti Jan Weckströmin järven pohjasta kairaama näyte antaa tietoa vesistön muutoksista ja niiden auheuttajista. Kuva: Seppo Hellsten
Metsä-, paperi- ja kaivosteollisuudesta, maataloudesta, yhdyskunnista ja muusta ihmistoiminnasta aiheutuvat päästöt vaikuttavat lähes aina haitallisesti vesiekosysteemeihin. Päästöt ja muu veteen kulkeutuva materiaali, kuten siitepöly, eliöt ja maa-aines, kulkeutuvat lopulta järvien, jokien ja merien pohjaan, jonne ne kerrostuvat sedimenteiksi.
Ympäristön muutoksia ja niiden aiheuttajia voidaan analysoida sedimenttisarjojen fysikaalis-kemiallis-biologisten jäänteiden avulla. Vanhimmat suomalaiset järvet ovat muodostuneet jääkauden jälkeen noin 11 000 vuotta sitten, mutta paleolimnologiseksi lähestymistavaksi kutsuttua menetelmää voidaan hyödyntää ajallisesti taaksepäin lähes rajattomasti sedimenttisarjojen iästä riippuen.
“Sedimenttisarja on kuin aikajärjestyksessä oleva historiankirja ajasta, josta ei ole mitattua tietoa. Paleolimnologisen lähestymistavan avulla päästään kiinni siihen, millainen järvi on luontaisesti ollut, mihin suuntaan se on kehittymässä ja kuinka nopeasti ja voimakkaasti mahdollinen muutos on tapahtunut. Tieto on oleellista, kun pohditaan esimerkiksi järvien ennallistamista”, sanoo paleoekologian dosentti Jan Weckström Helsingin yliopistosta.
Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt miljoona euroa Weckströmin vetämään VesiMon-tutkimushankkeeseen, jonka tarkoituksena on ylläpitää ja parantaa Suomen vesiekosysteemien hyvinvointia vesistöjen seuranta- ja velvoitetarkkailumenetelmiä kehittämällä. Hanke käynnistettiin viime vuonna ja sen tavoitteena on tunnistaa eri järvityypeille ja kuormittajille sopivimmat ja mahdollisimman muutosherkät menetelmät, jotka reagoivat nopeasti ja tehokkaasti ympäristömuutoksiin.
“Seuranta- ja velvoitetarkkailumenetelmien testaaminen ja kehittäminen on jatkuva prosessi uuden tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä. Hankkeessa on muun muassa tarkoituksena selvittää, tehdäänkö oikeita asioita oikeaan aikaan, oikeilla välineillä ja riittävän laajasti. Optimaalisilla menetelmillä säästetään luontoa ja vältetään turhaa työtä”, Weckström toteaa.
Helsingin yliopistosta mukana on Weckströmin lisäksi Mika Vinni, väitöskirjatutkijat Sanna Atti ja Alexander Piro sekä Lammin biologisella asemalla työskentelevä professori Kimmo Kahilainen. Hankkeen toisena vastuullisena johtajana toimii KVVY-tutkimus Oy:n biologisten tutkimusten yksikön päällikkö, filosofian tohtori Tommi Malinen. Yhteistyökumppanina toimii myös Suomen ympäristökeskus, jota edustavat filosofian tohtorit Seppo Hellsten, Heikki Mykrä, Kimmo Tolonen ja Laura Härkönen.
Paleolimnologisen lähestymistavan lisäksi hankkeessa hyödynnetään myös muun muassa ravintoverkkotutkimusta, kala- ja kasviplanktontutkimusta sekä elohopeamittauksia. Tutkimuskohteina on yhdeksän järveä, joihin ihmistoiminta vaikuttaa eri tavoilla. Menetelmiä testataan ja kehitetään myös neljällä muulla järvellä jo olemassa olevia pitkiä aikasarja-aineistoja hyödyntäen.
“Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö ovat väylä vaikuttavuuteen ja konkreettisiin tekoihin. Ja jos lopputulos on, ettei mitään tarvitse muuttaa, sekin on tulos.”
“Mittaustietoja on saatavilla 1960–70-luvuilta alkaen, mutta ihminen on muokannut ympäristöä jo paljon ennen sitä. Sedimenttisarja voidaan ajoittaa radiometrisillä menetelmillä viimeisen sadan vuoden ajalta jopa muutaman vuoden tarkkuudella. Näin voidaan osoittaa, mikä ympäristössä tapahtunut muutos on aiheuttanut havaitun muutoksen vesistöjen sedimenttisarjojen koostumuksessa”, sanoo Weckström.
Hanketta seuraa ohjausryhmä, jossa ovat edustettuina Suomen Kulttuurirahaston lisäksi ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, Kainuun ELY-keskus, Kaivosteollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Helsingin yliopisto sekä Suomen luonnonsuojeluliitto. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimii työelämäprofessori, ympäristöministeriön entinen kansliapäällikkö Hannele Pokka.
Seurantamenetelmien testaamisen ja ekologisten tilaluokitusten laatimisen jälkeen tarkoituksena on laatia yhteenveto, jonka toivotaan johtavan konkreettisiin toimiin uusia säännöksiä laadittaessa. SYKE osallistuu hankkeen seuraavaan vaiheeseen, jota rahoittaa ympäristöministeriö. Siinä saatuja tuloksia sovelletaan vesistöseurannan kehittämiseen.
“Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö ovat väylä vaikuttavuuteen ja konkreettisiin tekoihin. Ja jos lopputulos on, ettei mitään tarvitse muuttaa, sekin on tulos”, Weckström toteaa.
Ranskan länsirannikolla lapsuutensa viettänyt akatemiatutkija ja dosentti Céline Arzel huomasi ihmisen aiheuttamat muutokset vesistössä jo varhain, ja teki 10-vuotiaana päätöksen ryhtyä biologiksi. Arzel erikoistui makean veden sekä ympäristön ekologiaan ja selvitti väitöskirjassaan tavin sekä muiden sorsalintujen käyttäytymistä ja elinympäristöjen käyttöä talvehtimisalueilta pesimäalueille. Nykyään hän tekee akateemista tutkimusta Turun yliopistossa, jossa hän johtaa myös perustamaansa villieläimiin ja kosteikkoihin erikoistunutta tutkimusryhmää.
Vuonna 2018 Arzel käynnisti Suomen Kulttuurirahaston tuella laajan tutkimushankkeen, joka pyrkii selvittämään luonnonvesien tummumisen mekanismeja ja niiden vaikutuksia. Vesien tummumista tapahtuu luontaisesti, mutta ihmistoiminnan seurauksena prosessi on nopeutunut. Suomessa etenkin happosateet, metsätalous ja ilmastonmuutos kiihdyttävät ilmiötä, samoin vesistöjen lähellä tapahtuvat metsähakkuut sekä teollisuudesta ja ihmisasutuksesta aiheutuvat päästöt.
Kyseessä ei ole ainoastaan esteettinen haitta, sillä tummuminen heikentää veden laatua ja vaikuttaa sen myötä ravintoverkkoon ja koko ekosysteemiin.
“Auringon UV-säteily ei läpäise vettä, kun vesi tummuu. Tästä syystä vesikasvit eivät pääse kehittymään ja esimerkiksi ahvenen, sudenkorennon toukkien ja muiden näköaistinsa avulla saalistavien eliöiden ravinnonsaanti vaikeutuu. Myös hapen määrä vesistössä vähenee, mikä vaikuttaa eliöiden selviytymiseen. Ekosysteemi on monimutkainen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen”, Arzel sanoo.
“Suomessa on paljon luontoa ja järviä ja ehkä siksi pidämme niitä itsestäänselvyytenä – oletamme, että vesistöt ovat puhtaita.”
Siinä missä jotkut lajit kärsivät veden tummumisesta, toiset suorastaan kukoistavat. Esimerkiksi sääskilajien toukat saalistavat tuntoaistinsa avulla ja pärjäävät hyvin muuttuneessa ympäristössä. Myös hyttynen hyötyy, sillä sen munat saavat kehittyä rauhassa, kun ne ovat suojassa UV-säteilyltä. Patogeenit, eli virukset ja bakteerit, viihtyvät tummassa vedessä, mikä saattaa lisätä taudinaiheuttajia vesistöissä.
“Suomessa on paljon luontoa ja järviä ja ehkä siksi pidämme niitä itsestäänselvyytenä – oletamme, että vesistöt ovat puhtaita. Tummuminen aiheuttaa kuitenkin muutoksia esimerkiksi juomaveden laadussa. Ilmiöllä on myös taloudellisia seurauksia”, sanoo Arzel.
Suomessa vesien laatua on selvitetty pitkään. Evon runsasjärviseltä luontoalueelta, joka kuuluu Natura 2000 -suojelualueverkostoon, tutkimustietoa on kerätty jo kolmen vuosikymmenen ajan. Evossa sijaitsee myös Helsingin yliopiston ylläpitämä Lammin tutkimusasema, jossa työskentelee ja asuu väitöskirjatutkija Clarisse Blanchet. Hän liittyi Arzelin tutkimusryhmään vuonna 2019 selvittääkseen metsätalouden ja majavan vaikutuksia järvien veden laatuun ja ekosysteemiin. Tarkoituksena on myös laatia vesien hoitoon liittyviä suosituksia tummumisen ennaltaehkäisemiseksi.
“Vesien tummuminen koskettaa erityisesti pohjoisen havumetsävyöhykkeen vesiympäristöjä, mutta ongelma saattaa olla maailmanlaajuinen, ilmiötä ei vain ole juurikaan tutkittu. Ehkä voimme tulevaisuudessa soveltaa Suomessa oppimaamme laajemminkin”, sanoo Blanchet.
”Jos Itämerta halutaan suojella, pitää panostaa sisävesien suojeluun ja kunnostamiseen.”
Toimenpiteitä vesistöjen suojelemiseksi tehdään jo nyt, mutta Arzelia huolettaa, ettei suunnitelmia ja ohjeistuksia aina noudateta. Kyse on valitettavan usein kommunikaatio-ongelmista, ja siksi Arzelin tutkimusryhmä tekee työtä myös tietoisuuden lisäämiseksi. Yhteistyötä tehdään oppilaitosten, eri alojen tutkijoiden ja taiteilijoiden, vesiensuojelujärjestöjen, puuteollisuuden, Suomen Riistakeskuksen, Metsähallituksen, Koneen säätiön ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Tämä on Arzelin mukaan tärkeää, koska tarkoituksena ei ole pelkästään osoittaa ongelmia, vaan löytää niihin konkreettisia ratkaisuja.
Vesien tummumisilmiön lisäksi tietoisuutta tulisi lisätä kosteikkojen merkityksestä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä. Kosteikot ovat esimerkiksi märkiä ja vettyneitä maa-alueita sekä lampien, järvien ja merien matalia ranta-alueita. Ne imevät itseensä vettä, ravinteita ja orgaanista ainesta torjuen näin järvien rehevöitymistä. Kuivatettuja kosteikkoja pyritään kunnostamaan, mutta niitä ei Arzelin mukaan koskaan saada palautettua täysin ennalleen. Siksi kosteikkojen suojelu on ensiarvoisen tärkeää.
“Kyse on laajasta kokonaisuudesta. Kosteikot, järvet ja joet muodostavat jatkumon, joka päätyy mereen. Jos Itämerta halutaan suojella, pitää panostaa sisävesien suojeluun ja kunnostamiseen. Mikäli vesien tummuminen jatkuu, sillä on seurauksia koko ekosysteemille”, Arzel toteaa.
Päijät-Hämeen rahaston hoitokuntaan kuuluu perinteisesti ainakin yksi liike-elämän edustaja. Tulen yrittäjäperheestä, mutta en ole koskaan toiminut täysipäiväisenä yrittäjänä vaan pääosin kansainvälisessä teollisuudessa. Kun minut kutsuttiin hoitokuntaan vuonna 2014, työskentelin Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy:n toimitusjohtajana. Siirryin sieltä viime kesänä lahtelaisen perheomisteisen teknologiavientiyritys FinnSonic Oy:n johtoon.
Muut hoitokunnan jäsenet ovat omien alojensa syväosaajia, minä olen toiminut oikeastaan yleismies Jantusena: laajakatseisena Päijät-Hämeen elinkeinoelämän edustajana ja joidenkin tieteenalojen tuntijana. Toiminta isänmaallisen instituution osana omalla synnyinseudulla on ollut hieno kokemus.
Mihin tarkoituksiin apurahat päätyvät?
Tuemme moniarvoisesti sekä taidetta että tiedettä, sekä huippuja että harrastajia. Lahden Yliopistokampuksen opiskelijat hakevat usein apurahoitusta bio- ja ympäristötieteiden sekä teknisten tieteiden opintoihin ja tutkimukseen. Näiden hakemusten määrä kasvaa vuosi vuodelta. Helsingin yliopistolla ja erityisesti LUT-yliopistolla on Lahdessa tiiviit yhteydet maakunnan elinkeinoelämään.
Kuvataiteen ja musiikin ammattilaiset tarvitsevat monesti työskentelyapurahoja. Taiteen hakemuksissa minut on yllättänyt se, miten paljon ja miten monien eri taiteenalojen edustajia Päijät-Hämeessä asuu ja työskentelee. Apurahan hakijoiden joukko on moninainen, ja rahoitusta haetaan yksin tai ryhmänä pieniin sekä suuriin hankkeisiin.
Esimerkiksi uuteen Malski-keskuksessa toimivaan Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvaan. Harrastajien voimin toimiviin kesäteattereihin, joissa on iloista tekemisen meininkiä. Lahden lukuisiin erikoismuseoihin kuten Moottoripyörämuseoon ja vaikkapa Vanhaan Vääksyyn sekä Päijännetaloon. Päijät-Hämeessä järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia pitkin kesää, joten jokaiselle varmasti löytyy jotakin mieleistä.
Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.
Kulttuurirahaston residenssiohjelma on toiminut nykymuodossaan vuodesta 2017 alkaen. Vuodelle 2024 tarjotaan residenssipaikkoja yhdeksässä kohteessa eri puolilla maailmaa. Näistä yksi on tarkoitettu erityisesti kirjailijoille ja yksi näyttämötaiteen työryhmille, ja loput seitsemän kohdetta ovat auki kuvataiteen ja eri alojen taiteilijoille, osa myös työpareille. Kumppanina ohjelman suunnittelussa toimii HIAP – Helsinki International Artist Programme.
Kolme uutta residenssiä Euroopan alueelle
Residenssiohjelmaan aukeaa ensimmäistä kertaa viiden kuukauden pituinen residenssi, Morphossa, Belgian Antwerpenissä. Morphossa belgialaiset ja kansainväliset taiteilijat saavat pitkäkestoista kuratoraalista ja käytännön tukea taiteellisen työskentelynsä tai projektinsa kehittämiselle.
”Residenssi Morphossa on hieno mahdollisuus suomalaisille taiteilijoille, koska sen sijainti kahden monipuolisen kulttuurialueen, Belgian ja Alankomaiden, rajalla luo yhteydet molempiin. Alueella on valtava määrä erilaisia nykytaideorganisaatioita, jotka toimivat myös kansainvälisesti”, Suomen Benelux-instituutin johtaja Laura Boxberg kuvailee.
Toinen uusi kuvataidepainotteinen kohde, Sím-residenssi Islannin Reykjavikissa panostaa kuratoriaaliseen tukeen. Residenssi on Islannin taiteilijaseuran (SÍM) ylläpitämä taiteilijaresidenssi, joka vastaanottaa vuosittain yli 200 taiteilijaa eri puolilta maailmaa. Erityisesti Kulttuurirahaston apurahansaajia varten luotu mentorointiohjelma tarjoaa jokaiselle residenssitaiteilijalle yksilöllistä tukea paikalliselta kuraattorilta/mentorilta.
Näiden lisäksi avataan uusi kohde näyttämötaiteen työryhmille Tallinnaan, yhteistyössä Kanuti Gildi Saalin kanssa. Pääosin freelance-taiteilijoiden perustama Kanuti Gildi Saal on Tallinnan vanhan kaupungin sydämessä sijaitseva nykytaiteen keskus, joka järjestää festivaaleja ja residenssejä. Residenssiin voi hakea 2−6 hengen työryhmällä 2−3 viikon residenssijaksolle.
”On mahtavaa, että residenssiohjelma toimii jälleen poikkeusvuosien jälkeen täydessä laajuudessaan, ja voimme tarjota taiteilijoille uusia, kiinnostavia kohteita. Ohjelman kautta on järjestetty jo noin 75 residenssiä, joiden seuraukset näkyvät monin tavoin taiteilijoiden työskentelyssä”, erityisasiantuntija Johanna Ruohonen iloitsee.
”Tarkoituksena on jatkaa ohjelman kehittämistä, ja uusien kohteiden avaamisen mahdollistamiseksi joistakin kohteista joudutaan myös luopumaan. Tähän vuoteen päättyi yhteistyö korealaisen SeMA Nanjin kanssa, joka oli ensimmäisiä ohjelmassa avattuja kohteita”, Ruohonen kertoo.
Vuodelle 2024 haettavana olevat residenssit
Elokuun 2023 haussa seuraavalle vuodelle haettavana ovat seuraavat kohteet:
Triangle, New York, Yhdysvallat, kuvataide/muut alat
Kolmen kuukauden residenssien työskentelyapurahan suuruus on yhteensä 7 500 euroa/henkilö ja viiden kuukauden residenssien (Morpho) 12 500 euroa/henkilö. Lyhytkestoisissa residensseissä (Kanuti Gildi Saal) apurahan suuruus on 650 euroa/viikko/henkilö.
Matka-apurahan suuruus riippuu valitusta matkustusmuodosta. Lentäen tehtäviin matkoihin apuraha on 500 euroa Euroopan kohteisiin ja 1000 euroa muihin kohteisiin. Ilmastoystävällisempään matkustamistapaan kannustamiseksi raide- ja lauttaliikenteellä saavutettaviin kohteisiin myönnetään korotettu matka-apuraha, jos matka tehdään lentämättä julkisten kulkuneuvojen avulla. Virossa tapahtuvan residenssin kohdalla matka-apuraha on enintään 300 euroa matkustustavasta riippumatta.
Kulttuurirahaston elokuun hakuaika on 10.–31.8.2023. Haku sulkeutuu kello 16 viimeisenä hakupäivänä. Katso tarkat hakuohjeet tästä linkistä.
Pieti Tolvasen ja uJunnun projektissa tuodaan peruskouluihin monitieteistä ja innostavaa tiedekasvatusta kestävyysmurroksen teemoista. Vuodesta 2022 Lapin Yliopiston alla toiminut uJunnu toteuttaa lasten ja nuorten tiedekasvatusta Lapin alueella. UJunnun toimintaa kehitetään yhteistyössä Lapin yliopiston eri tiedekuntien, Arktisen keskuksen sekä Lapin ammattikorkeakoulun osaamisalojen kanssa. Tiedekasvatusprojektin tavoitteena on tuottaa kuusi kestävyysaiheista teemakokonaisuutta, jotka ovat kaikkien Lapin alueen koulujen saavutettavissa kaksikielisinä. Kouluille tuotetaan laadukas, ajankohtainen ja tutkittuun tietoon perustuva monialainen oppimiskokonaisuus, joka tarjoaa laajan, erityisesti harvaan asuttuja pohjoisia alueita painottavan näkökulman kestävyysmurroksen edistämisestä perusopetuksessa.
Lapin rahaston toinen suuren apurahan saaja on Oulun yliopistollisessa sairaalassa työskentelevä syöpätautien erikoislääkäri, lääket. tohtori Katri Selander. Hän saa 40 000 euron apurahan immuno-onkologisten syöpähoitojen haittoja ennustavan geenitestin kehittämistä käsittelevään tutkimukseen. Immuno-onkologiset hoidot (IO-hoidot) ovat uusia ja potentiaalisesti parantavia hoitoja syöpiin, joihin perinteiset hoitomuodot eivät auta, mutta ne Ivoivat aiheuttaa myös haitallisia sivuvaikutuksia. O-haittavaikutusmekanismeista tarvitaan lisää tietoa, jotta hoidot voitaisiin kohdentaa potilaille, jotka hyötyvät niistä eniten, ja välttää niillä, joilla on suuri riski saada hoidoista vakava haitta.
Kokovuotisia apurahoja yhteensä kuudelle tieteen ja taiteen edustajalle
”Lapin rahasto vastaanotti tänä vuonna 400 apurahahakemusta, joilla haettiin lähes 8 miljoonalla eurolla rahoitusta. Apurahamyönnöissä on toteutunut maakunnallinen vaikuttavuus. Kokovuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä kuusi, kolme tieteisiin ja kolme taiteisiin”, kertoo asiamies Susanna Jänkälä.
Eliina Hurtig. Kuva: Miina Alajärvi
Tait. maisteri Christa Haataja tekee väitöskirjatyötä saamelais-suomalaisen perheen historiasta 1800-luvulla. Hän tutkii kulttuurihistorian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan poropaimenena eli raitiona toimineen Anna Henriksdotter Riimin ja hänen perheensä elämää. Tutkimuksen tavoitteena on luoda kuvaus yhden perheen elämästä aikana, jolloin pohjoisiin elinpiireihin ja perinteisiin elinkeinoihin alkoivat liittyä niin karja- ja maatalous kuin suurporonhoitokin.Tarkoitus on lisätä tietoa siitä, miten kulttuuriset ja elinkeinolliset muutokset näkyivät yksilöiden ja yhteisöjen toiminnassa sekä heidän välisissään suhteissa.
Sauli Miettunen. Kuva: Iina Miettunen
Rovaniemeläinen kuvataitelija Eliina Hurtig maalaa ekspressiivisiä akryyli- ja öljyväriteoksia. Hän käsittelee taiteessaan ihmisyyttä: kokemuksia, jotka ovat syntyneet vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin, luontoon ja ympäröivään yhteiskuntaan. Hän jatkaa maalaussarjassaan teemallisesti vuonna 2022 aloittamaansa aihetta kärsimyksen ja toivon näköaloista. Apurahakaudella hän toteuttaa teoskokonaisuutta yksityisnäyttelyyn Kemin taidemuseoon vuodelle 2025.
Mus. maisteri ja harmonikkataiteilija Harri Kuusijärvi on keskittynyt viime vuosina erityisesti harmonikan elektroakustisten mahdollisuuksien kehittämiseen.Apurahalla hän tekee uutta musiikkia yhteistyössä säveltäjien ja elektroakustiseen musiikkiin perehtyneiden muusikoiden kanssa sekä omaa sävellystyötä. Taiteellisen toiminnan lisäksi hän suorittaa musiikin tohtorintutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian klassisen musiikin DocMus-tohtorikoulussa.
Enontekiöllä asuva kuvanveistäjä Sauli Miettunen sai syyskuussa 2022 valmiiksi puolitoista vuotta työstämänsä teoksen Lapin keskussairaalaan. Hän käytti tähän teokseen moninaisia materiaaleja, kuten kuivattuja hedelmiä, vihanneksia, kalannahkaa, puuta, metallia, kangasta, pigmenttejä ja paperimassaa, joka oli miltei kaikissa koossapitävänä kiinneaineena. Hän on jatkanut samantapaisin menetelmin uusien veistosten tekoa ja työstää uusista teoksista näyttelyjä.
Pirita Näkkäläjärvi. Kuva: Ville-Riiko Fofonoff
Inarilainen M.Sc., KTM Pirita Näkkäläjärvi tutkii saamelaisen joiun merkityksiä ja kulttuurista omimista. Hän toimii väitöskirjatutkijana Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa, Global Music and Community Engagement -osastolla musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin tohtorikoulussa MuTrissa. Näkkäläjärvi on itse saamelaisten joikuperinteen kantaja. Hän on joikannut pienestä pitäen, esiintynyt sadoissa konserteissa, sekä työskennellyt monipuolisesti saamelaisella kulttuurikentällä muun muassa saamelaisten kansallisjoiun asettamiseksi.
Antti Salminen.
Fil. tohtori Antti Salminen saa työskentelyapurahan väitöksen jälkeiselle tutkimukselle, jossa selvitetään aurinkoperäisiä vaikutuksia Maan ilmakehässä talvisin ilmenevään tuuli-ilmiöön, polaaripyörteeseen, joka osaltaan vaikuttaa erityisesti arktisen alueen talvisäähän ja -ilmastoon. Poikkitieteellinen tutkimusaihe käsittää avaruusfysiikkaa, ilmakehäfysiikkaa sekä ilmastotutkimusta. Tutkimus toteutetaan Oulun yliopiston Avaruusilmaston tutkimusryhmässä.
Tunnustusta pohjoisesta taiteesta, ympäristön ja yhteisön yhteen saattamisesta
Suomen Kulttuurirahaston hallitus myönsi J.V. Snellman -mitalin Lapin rahaston hoitokunnan esityksestä professori Timo Jokelalle mittavasta elämäntyöstä pohjoisen puolesta. ”Jokela on kehittänyt pitkäjänteisesti ympäristö- ja osallistavan taiteen koulutuskokonaisuuksia ja tehnyt yhteistyötä lappilaisten yritysten ja organisaatioiden kanssa”, kertoo Lapin rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Ilari Hovila.
Jokela on pyrkinyt turvaamaan pohjoisen alueen taiteen kestävän kehityksen ottaen huomioon niin alueen maantieteelliset kuin kulttuurisetkin erityspiirteet. Hän on rakentanut arktisen alueen yhteistyötä kansainvälisesti ja antanut merkittävän panoksen erityisesti kuvataidealan koulutuksen profiloitumiseen osallistavan taiteen kentällä sekä Lapissa että laajemmin arktisella alueella.
Lapin rahaston vuosijuhla ja apurahojenjakotilaisuus järjestettiin lauantaina 10.6.2023 Arktikumissa Rovaniemellä. Vuosijuhlaesitelmän piti Antti Salminen aiheesta Arktinen polaaripyörre aurinkoperäisten vaikutusten alaisena.
Miten voitaisiin ymmärtää paremmin nuorten syrjäytymisen kaltaisia monimutkaisia ilmiöitä? Kuinka ihmisten terveyttä ja hyvinvointia voisi parantaa ja ongelmia ehkäistä ennalta? Yksi vastaus on kattava tietopohja.
Professori Antti Arjava. Kuva: Heikki Tuuli
”Terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat linkittyvät usein toisiinsa, ja ratkaisun avaimet ovat kokonaisuuden ymmärtämisessä. Se mahdollistaa ennakoinnin, mikä on aina halvempaa kuin reagointi”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston vastikään eläkkeelle jäänyt yliasiamies Antti Arjava, joka on ollut hankkeessa mukana alusta asti.
Monimutkaisten ilmiöiden hahmottaminen ja vaikeiden ongelmien ratkominen ei onnistu ilman vahvaa tietopohjaa. Tarvitaan paljon dataa.
Kulttuurirahaston käynnistämän tietovarantohankkeen pohjatöitä on tehty jo vuodesta 2016 asti. Mukana on ollut laaja asiantuntijajoukko, muun muassa kasvatus-, yhteiskunta- ja lääketieteen sekä psykologian tutkijoita.
Sosiaali- ja terveysministeriön johtava asiantuntija Liisa-Maria Voipio-Pulkki. Kuva: Mara Leppä
Nyt on siirrytty konkreettisempaan valmisteluun, ja avoin vuoropuhelu asiantuntijoiden ja kansalaisten kanssa jatkuu. Vuosille 2023–2025 sijoittuvasta valmisteluvaiheesta vastaa yhdessä hankkeen päärahoittajan Suomen Kulttuurirahaston kanssa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Hankejohtajaksi on vastikään valittu VTT Ville Pernaa, joka aloittaa tehtävässä 1.8.2023.
Tavoitteena on perustaa monitieteinen, elämänkaaren mittainen syntymäkohortti-tietovaranto, jonka puitteissa tuodaan yhteen tiettyinä vuosina syntyneiden lasten rekisteritietoja eri elämänalueilta.
Uraauurtavassa hankkeessa pyritään luomaan laaja aineisto, joka mahdollistaa uudenlaisia, kunnianhimoisia ja tieteenalojen rajat ylittäviä tutkimusasetelmia. Tutkimustieto taas helpottaa kokonaisvaltaisempaa ja pitkäjänteisempää yhteiskunnallista päätöksentekoa.
”Tutkitun tiedon pohjalta voidaan purkaa esteitä yhtäläisten mahdollisuuksien tieltä. Syrjäytymistä ei saa tapahtua niin, ettei kukaan huomaa tai puutu asiaan”, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön johtava asiantuntija Liisa-Maria Voipio-Pulkki, joka on seurannut hankkeen valmistelua.
Uutta laajuus ja monitieteisyys
Suomi on tunnettu kattavista rekisteriaineistoistaan, ja kohorttitutkimuksella on täällä pitkät perinteet ja korkea kansainvälinen taso. Miksi sitten tarvitaan uusi syntymäkohortti?
”Suomessa on aiemminkin ollut syntymäkohortteja, mutta ne ovat olleet pienempiä ja aiheiltaan rajatumpia. Niiden perustamisesta alkaa myös olla aikaa: on syntynyt uusia sukupolvia ja tiedonkeruu- ja tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet”, sanoo Antti Arjava.
THL:n Tiedonvälittäjät-osaston johtaja Sirpa Soini. Kuva: Aleksi Malinen / THL
”Ydinajatus on, että saamme tietoa, jota tulkitsemalla löydämme keinoja helpottaa lasten ja nuorten elämää tulevaisuudessa”, sanoo Sirpa Soini, THL:n Tiedonvälittäjät-osaston johtaja. ”Jotta voitaisiin ymmärtää esimerkiksi sosiaalipolitiikan vaikutuksia elämäntapahtumiin, on kerättävä pitkittäistä tietoa ihmisen koko elämänkaaren varrelta ja joukon on oltava iso.”
Humanistis-yhteiskuntatieteellistä ja terveystieteellistä tutkimusta on totuttu pitämään erillisinä kenttinä, joilla on omat tutkimusaineistonsa ja -asetelmansa. Uuden syntymäkohortin ydintä taas on monitieteinen ote.
Tieto halutaan pois siiloista, jotta monimutkaisten ongelmien ratkaisemiselle olisi paremmat edellytykset. Uudet yhteydet ja linkitykset eri tietoaineistojen välillä helpottaisivat monitieteistä tutkimusta.
”Hyvin suunnitellun ja ajassa päivittyvän aineiston avulla voisimme paremmin hahmottaa ihmisten hyvinvointiin vaikuttavia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niiden syy-seuraussuhteita. Siihen eivät riitä yhden tieteenalan keinot”, sanoo Voipio-Pulkki.
Tavoitteena on myös rikastaa rekisteritietoa eri tavoin. ”Laajat rekisteritiedot muodostavat tietovarannon perustan. Lisätietoa voidaan kerätä kohorttiin kuuluvilta esimerkiksi kyselyillä tai biologisista näytteistä”, kertoo Sirpa Soini.
Hän toivoo, että ihmiset innostuisivat ja osallistuisivat tiedon rikastamiseen, jotta tietovarannosta saataisiin mahdollisimman paljon irti tulevaisuudessa. Maallikotkin voivat näin antaa oman panoksensa monitieteisen tutkimuksen edistämiseksi.
Tietoturva ja tietosuoja herättävät nykyisin paljon kysymyksiä. Näistä huolehditaan tietovarantohankkeessa tarkasti.
Kansalaiset voivat olla huoleti, painottaa Soini. ”Esimerkiksi meillä THL:ssä on lähes 70 vuoden kokemus erilaisista rekistereistä ja valtava määrä tietoa jo nyt. Lainsäädäntö ja tiukat prosessit säätelevät, miten sitä käytetään. Kerätty tieto on pseudonymisoitua, joten yksittäisiä henkilöitä ei voi tunnistaa. Myös tietoturvasta huolehtiminen on tiukentunut viime vuosina, ja hyvä niin.”
Tietovaranto tienraivaajana
Helsingin yliopiston tieteen- ja teknologian tutkimuksen professori Petri Ylikoski. Kuva: Heikki Tuuli
Petri Ylikoski on tieteen- ja teknologian tutkimuksen professori Helsingin yliopistossa sekä Kulttuurirahaston hallituksen jäsen. Hänen mukaansa ihmistieteellisen tiedon yhdistäminen lääketieteelliseen tietoon luo mahdollisuuksia uusiin avauksiin.
Millaisia ilmiöitä tietovarannon pohjalta sitten voisi tutkia?
Rekistereistä saadaan jo nyt hyvin tietoa lapsuuden kehitysvaiheista. Uuden tietovarannon myötä sitä olisi mahdollista kytkeä tietoon esimerkiksi koulu- ja työmenestyksestä.
”Miten hankaluudet elämän ensiaskeleilla näkyvät myöhemmissä vaiheissa? Tai minkälainen apu varhaisvaiheessa on osoittautunut toimivaksi?” Ylikoski pohtii.
Tietovaranto voisi myös toimia tausta-aineistona monelle tarkemmin rajatulle tutkimusasetelmalle.
”Tutkimusmenetelmät kehittyvät koko ajan, joten emme voi tarkasti ennustaa, millaista tietoa on mahdollista kaivaa esiin, kun tietovarantoa hyödynnetään vaikkapa 20 vuoden päästä”, Ylikoski sanoo.
Suomessa ollaan varsin edistyksellisiä tietoaineistojen käsittelyssä. Tietovarantohankkeen onnistuminen edellyttää sen selvittämistä, miten käytännössä on mahdollista yhdistää laajoja, yksilöä koskevaa tietoa sisältäviä aineistoja eri lähteistä. Liisa-Maria Voipio-Pulkin mukaan valmisteluvaiheessa on selvitettävä sekä lainsäädäntöä että tutkimuskentän rakenteita ja tietovarantojen hallinnoinnin vastuita ja käytäntöjä.
”Mihin tutkimuksen resursseja suunnataan? Tuetaanko Suomessa aidosti monitieteisyyttä? Pystyykö tutkijayhteisö toimimaan yhtenä kokonaisuutena?” hän kysyy.
Voipio-Pulkki pohtii, kenen palveluksessa julkisesti rahoitettu tiedeyhteisö lopulta on. ”Sosiaali- ja terveysministeriön keskeinen tehtävä on väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Se ei onnistu ilman tietoa. Akateeminen tutkimus on itsessään kiehtovaa ja arvokasta, mutta toisaalta olemme riippuvaisia siitä, millaista tutkimusta tiedeyhteisö valmistelun ja poliittisen päätöksenteon pohjaksi tarjoaa.”
Hän painottaa, että uusi tietovaranto voi parhaimmillaan kannustaa koko suomalaista tiedeyhteisöä eteenpäin. “On suomalaisen tieteen etu, että haetaan uusia kysymyksenasetteluja ja uusia tapoja analysoida dataa.”
Myös Petri Ylikoski näkee hankkeen tienraivaajana uudistuneessa sääntely-ympäristössä. ”Juridinen ja eettinen sääntely on muuttunut tiukemmaksi viime vuosina ja keskustelua käydään siitä, miten säädöksiä pitäisi tulkita. Tällainen laaja hanke selkiyttää pelisääntöjä tekemällä näkyväksi sen, miten tietoa käytetään.”
Katse tulevaisuudessa
Suomen Kulttuurirahaston rooliin koko kansan säätiönä kuuluu tukea merkittäviä hankkeita, jotka hyödyttävät suomalaista yhteiskuntaa ja tulevia sukupolvia. Tieteellisen tiedon edistäminen kuuluu Kulttuurirahaston ydintehtäviin. Säätiö tukee kaikkia tieteenaloja.
”On meille luontevaa rahoittaa syntymäkohortin valmistelua, onhan siinä edustettuna laaja rintama tieteenaloja yhteiskunta- ja kasvatustieteistä terveystieteisiin. Näitä kaikkia tarvitaan, jotta saavutetaan tarpeeksi laaja ymmärrys terveyden ja hyvinvoinnin osatekijöistä”, yliasiamies Arjava sanoo.
Hänen mukaansa kyseessä on poikkeuksellisen merkittävä ja pitkälle tulevaisuuteen katsova hanke. Seuraavan parinkymmenen vuoden aikana Kulttuurirahasto on sitoutunut tukemaan hanketta useilla kymmenillä miljoonilla euroilla.
”Näin ison hankkeen hyötyjä ja tuloksia ei ehdi kertyä yhdessä tai kahdessa vaalikaudessa. Siksi on luontevaa, että käynnistäjänä toimii säätiö.”
Myös Voipio-Pulkki painottaa pitkän aikavälin hyötyjä. ”Tämä on hyvin tulevaisuusorientoitunutta työtä. Hanke on investointi tiedonkeruuseen ja tiedon monitieteiseen analyysiin. Emme välttämättä itse saa siitä hyötyä, mutta tulevat sukupolvet saisivat.”
Vaikka Kulttuurirahasto on pannut hankkeen alulle, se ei voisi toteutua ilman laajan toimijaverkoston yhteistyötä. Tietovaranto voi myös synnyttää uusia monitieteisiä yhteistyömuotoja ja verkostoja sekä Suomessa että kansainvälisesti.
”Asiantuntijat tieteenalasta riippumatta ovat toivottaneet aloitteemme tervetulleeksi. Tämä on juuri sitä, mitä heidän mielestään tarvitaan monialaisen tutkimuksen helpottamiseksi”, sanoo Arjava.
Petri Ylikoski luonnehtii Kulttuurirahaston tekevän erittäin pitkäjänteisen satsauksen tutkimuksen perusinfrastruktuuriin. ”Hanke osoittaa, että säätiöt voivat laajentaa rooliaan tutkimuksen tukemisesta myös tutkimusympäristöjen luomiseen.”
