Mari Karttusen teos: Ystävän ympäröimänä aina – YYA
Näyttelyssä on esillä keramiikkaa, kuvataidetta, huovutuksia ja puukaiverruksia, joiden inspiraation lähteenä on ollut muistot tekijälle itselleen merkityksellisestä eteläsavolaisesta ihmisestä. Muistot ovat kuunneltavissa tekijän itsensä kertomana teoksen läheisyydestä löytyvän QR-koodin avulla ja luettavissa näyttelyssä olevassa kansiossa.
Hankkeen työpajat järjestettiin Kangasniemellä ja Savonlinnassa. Jokaisen työpajan alussa kirjoittamisen ohjaaja, kirjoittaja Johanna Berlin herätteli ensin osallistujien muistoja ja johdatteli niiden kirjoittamiseen. Syntyneen tekstin pohjalta osallistujat suunnittelivat ja toteuttivat teoksen keramiikka-, huovutus-, puukaiverrus- tai kuvataidepajassa.
Tarinat äänitettiin jokaisen osallistujan itsensä kertomana. Äänitallenteissa voit kuulla kertojan tunteet, murteen, äänensävyn ja olla lähellä sitä muistojen maisemaa, josta käsintehty teos sai alkunsa.
Muistot herättivät tunteita, yhdessä jaettiin ilot ja surut. Käsityöprosessi oli samalla muistelumenetelmä, jossa pohdittiin hyviä kohtaamisia ja mieleen jääneitä ihmisiä. Tässä toteutui myös ylisukupolviset kohtaamiset, nuorin osallistuja oli 7 vuotta ja vanhimmat yli 80-vuotiaita. Kädentaidoilla on kulttuuriperintöön kiinnittyvä aineeton ja aineellinen tehtävänsä: käsityötaidot siirtyvät parhaimmillaan sukupolvelta toiselle.
”Kirjoittamisen ja käsityön äärelle kokoontuminen yhdisti tutut ja tuntemattomat, loi ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Oli palkitsevaa nähdä osallistujien ilo ja innostus”, summaa kokemuksiaan hankkeen koordinaattori, huopataiteilija Mari Jalava.
Suomen Kulttuurirahasto on mahdollistanut urallani lukuisia kulttuurihankkeita. Olen hakenut sieltä rahoitusta sekä taiteilijoille että taideprojekteihin. Kun työskentelin Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmapäällikkönä, Kulttuurirahasto oli keskeinen tekijä muun muassa ulkomaisten orkesterien vierailujen toteutumisessa. Toimiessani Brysselissä Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutin johtajana rakensimme yhdessä TelepART-kansainvälisyysohjelman matkatukimallin. Sadat suomalaiset taiteilijat saivat sen kautta matalan kynnyksen tukea esiintymismatkoihin.
Milloin musiikki alkoi puhutella sinua?
Musiikki on kulkenut rinnalla aina. Pienen pojan muistikuvissa kuuntelen Tšaikovskin pianokonserttoa isän sylissä olohuoneen lattialla. Siihen oli hyvä nukahtaa. Aloitin varhain viulunsoiton opinnot Keski-Helsingin musiikkiopistossa ja orkesterisoiton Helsingin Juniorijousissa. Harrastin myös muun muassa steppausta ja balettia. Suhde taiteeseen syntyi jo silloin.
Vielä lukiovuosina harjoittelin monta tuntia päivässä. Kirjoituksiin valmistautuessa omaksi alakseni vahvistui kuitenkin taiteiden tutkimus, musiikkitiede. Siinä saa paneutua intohimoisesti musiikin maailmaan. Sivuaineina opiskelin liiketaloustiedettä ja sosiologiaa.
Oletko oman onnesi seppä?
Kun opiskeluaikana piti tienata leipää pöytään, hakeuduin Kulttuuritaloon. Hain naulakonhoitajaksi, mutta yllätyksekseni minua pyydettiinkin talon tapahtumien vuoropäälliköksi. Tein graduni vuonna 2006 Kulttuuritalon 50-vuotisesta toiminnasta.
Olen utelias ja monella tavalla onnekas. En ole koskaan suunnitellut uraani. Mielenkiintoiset tehtävät ovat seuranneet toisiaan. Olen saanut tehdä monipuolista työtä taiteen ääressä ja samalla oppia uutta. Esimerkiksi työnantajani Helsingin kaupunki pyysi minut Taide- ja kulttuurivisio 2030 -työryhmän vetäjäksi ja kannusti minua suorittamaan EMBA-tutkinnon työn ohella.
Maailmankuvan avartuminen ja syveneminen on elämänmittainen matka.
Toimin joka päivä vuorovaikutuksessa lukemattomien ihmisten kanssa. Pidän visusti huolta vireydestäni ja jaksamisestani. Koen lapsenomaista riemua, kun lähden kotiovelta juoksemaan lenkkipolulle avojaloin. Paljasjalkajuoksussa ajatukset kirkastuvat ja suoristuvat. Rakastan myös puutarhanhoitoa, saunomista ja telttavaelluksia Lapissa esimerkiksi Hammastunturin alueella.
Mitä odotat hallitustyöltä?
Toivon strategista työtä taiteen, tieteen ja kulttuurin yhteiskunnallisen vaikutuksen vahvistamiseksi.
Uskon, että taiteella on tärkeä tehtävä maailmassa juuri nyt. Muutosten myllerryksen keskellä on löydettävä tässä ajassa toimivia tapoja tukea sekä taiteilijoita että yleisöä ja suomalaista yhteiskuntaa. Haluan olla aktiivisesti mukana, kun tässä murroksessa käydään rehellistä keskustelua aikamme kipupisteistä ja tunnistetaan mahdollisuuksia eteenpäin. Panostamme hallitustyössä myös siihen, että hyvä hallinto toteutuu kaikessa rahaston toiminnassa.
Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.
Mirjam Helin -kilpailun tuomariston puheenjohtaja Soile Isokoski on iloinen hakijoiden korkeasta osaamistasosta. Hänen mukaansa taiteessa on vaikeaa asettaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen.
“Ensimmäinen valintakriteeri on tietenkin ääni, mutta se on vasta perusta. Tavoite on, että laulaja toteuttaa musiikin niin kuin se on kirjoitettu mutta menee myös nuottien taakse – eli todella elää laulun ja hallitsee eri tyylilajit. Verdiä ja Mozartia ei lauleta samalla tavalla”, hän sanoo.
“Oli erittäin vaikeaa rajata kilpailijoiden määrää, koska mukana oli valtava määrä erittäin lupaavia ja korkeatasoisia laulajia”, Isokoski toteaa.
Eniten alkukilpailuun hyväksyttiin Etelä-Korean kansalaisia. Heitä on mukana kolmetoista. Suomalaisia kisaan mahtui peräti neljä. He ovat Iris Candelaria, Emma Mustaniemi, Johannes Pessi ja Heta Sammalisto. Kilpailuun pääsi laulajia myös muun muassa Armeniasta, Saksasta, Costa Ricasta, Kiinasta, Yhdysvalloista, Kroatiasta ja Australiasta. Kaikkiaan edustettuina on 25 kansalaisuutta.
Pianosäestyksellinen alkukilpailu käydään 3.–6. kesäkuuta. Kilpailun tuomaristo valitsee alkueristä 16–20 laulajaa välikilpailuun, ja 12.6. käytävään orkesterifinaaliin heistä karsiutuu kuusi laulajaa.
Kilpailun tuomareita ovat sopraano Dawn Upshaw, mezzosopraano Randi Stene, baritoni Bo Skovhus, pianisti Keval Shah sekä tuomariston puheenjohtajana toimiva sopraano Soile Isokoski. Esikarsinnan suorittivat Soile Isokoski sekä virolainen tenori Mati Turi.
Helsingissä 3.–12.6.2024 järjestettävä Mirjam Helin -kisa viettää 40. juhlavuottaan. Kilpailu käydään Sibelius-Akatemian ja Musiikkitalon konserttisaleissa. Loppukilpailussa soittaa Helsingin kaupunginorkesteri sir Mark Elderin johdolla.
Kilpailu on uudistunut monilta osin. Nyt kaikki kilpailevat samassa sarjassa, ja voittaja saa palkinnoksi 50 000 euroa, toinen 40 000 euroa, kolmas 30 000 euroa ja loput kolme finalistia kukin 10 000 euroa. Jatkossa kilpailu myös järjestetään aiempaa tiheämmin, kolmen vuoden välein.
Kilpailussa menestyneille on luvassa esiintymistilaisuuksia Kuopion ja Oulun kaupunginorkesterien sekä Pori Sinfoniettan solisteina. Lisäksi finalisteja kutsutaan esiintymään ensi kesänä Joroisten musiikkipäiville sekä Espoon Urkuyö ja aaria -festivaalille. Helsinkiläinen Opera Box tarjoaa yhdelle kilpailussa menestyneelle laulajalle oopperaroolin kaudella 2025–2026.
Selkopolku on Suomen Kulttuurirahaston hanke, jonka Lastenkirjainstituutti toteuttaa. Selkopolku-kirjapaketteihin valittiin nuorille suunnattuja selkokirjoja ja helppolukuisia kirjoja. Lahjoituksella paikataan koulujen selkokirjavajetta ja rakennetaan polkua kohti yleiskielen osaamista.
Selkopolku-kirjapaketeissa on yhteensä 24 eri nimikettä. Kirjat on jaettu kolmeen eri pakettiin. Valikoimassa painottuvat selkomukautukset yleiskielisistä nuortenkirjoista. Kouluissa niitä tarvitaan, jotta koko luokka voi käsitellä samaa teosta lukutaidon tasosta riippumatta. Mukana ovat muun muassa tuoreet selkomukautukset Magdalena Hain, Annukka Salaman ja Mikko Within suosituista teoksista. Lisäksi jokainen paketti sisältää suoraan selkokielelle kirjoitettuja teoksia, sarjakuvan, säeromaanin, tietokirjan sekä teoksia eri genreistä. Kirjoja on eri määriä niin pienryhmien kuin lukupiirienkin tarpeisiin.
Yhden yläkoulun saama kirjamäärä riippuu oppilasmäärästä ja vaihtelee 50–150 kappaleen välillä. Yhteensä hankkeen kautta jaetaan kouluihin yli 75 000 kirjaa.
Kirjavalinnasta vastasi kasvatus- ja kirja-alan ammattilaisista koostuva työryhmä. Lahjoitukseen haettiin nimenomaan nuoria lukemaan innostavia teoksia nuoria kiinnostavista aiheista. Kirjavalintoja ohjaamaan teetettiin kysely, johon vastasi lähes 2300 yläkouluikäistä nuorta.
Kirjalahjoitukset toimitetaan kouluille toukokuussa 2024. Syksyllä 2024 järjestetään opettajakoulutuksia selkokirjojen hyödyntämisestä opetuksessa. Lisäksi julkaistaan tehtävä- ja vinkkausmateriaaleja opetuskäyttöön.
Suomalaisten nuorten lukutaito on 2000-luvun aikana heikentynyt. Selkokirjat auttavat tilanteessa, jossa yleiskielisen teoksen lukeminen on haastavaa. Selkokirjoista on kova puute, ja niiden saatavuus vaihtelee suuresti alueittain. Lastenkirjainstituutin yläkoulujen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille sekä suomenopettajille teettämästä kyselystä ilmeni, että jopa 70 % opettajista kokee selkokirjoja olevan saatavilla liian vähän.
”Selkokirjoja tarvitaan ehdottomasti lisää lasten ja nuorten saataville ja vielä laajemmalti eri aiheista. Selkopolku on upea panostus. Toivon, että se on vasta alkua ja sen esimerkki innostaa muitakin toimimaan selkokirjojen ja lukutaidon edistämiseksi”, kommentoi Seinäjoen kaupunginkirjaston kehittämispäällikkö Mervi Heikkilä, joka edistää työkseen lasten ja nuorten lukutaitoa ja lukemista kirjastoissa.
Päivätyössään Ramona Grönstrand työskentelee hankekoordinaattorina Kajaanin kaupungin perusopetuksen hallinnossa. Hän on myös Pohjois-Suomen alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja ja valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan jäsen. Grönstrand on myös toiminut kauan paikallisessa Kajaanin kaupungin romanityöryhmässä. Luottamustehtävä Suomen Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen johtokunnan jäsenenä tarjoaa Grönstrandille uuden valtakunnallisen vaikuttamisen kanavan.
Millaisia asioita haluat ajaa johtokunnassa?
Olen puhunut ja toiminut aina aktiivisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta. Näitä arvoja edustan myös Kannatusyhdistyksen johtokunnassa, jonka jäsenyyden koen kunniatehtävänä. Toivon, että voin rikkoa valkoisuusnormia ja että moninaisuus avaa uudenlaisia näkökulmia Kulttuurirahastonkin toimintaan. Haluaisin tehdä näkyväksi tavallisen ihmisen arkea, jota itse arvostan suuresti. Oma elämäni ja arkeni ei ole aina ollut helppoa. Tiedän, mitä on elämän nurja puoli.
Tutustuin ensimmäistä kertaa Kulttuurirahastoon, kun haimme ja saimme sieltä rahoitusta vuonna 2022 RomForum-esitykseen Kajaaniin. Se käsitteli osallistavan teatterin keinoin moninaisuuden kohtaamista työelämässä. Olin yksi taustaksi kerätyn haastatteluaineiston koostajista sekä keskeisessä roolissa hankkeessa sen alusta loppuun.
Kulttuuri kuuluu kaikille. Taide lisää hyvinvointia ja tarjoaa sisältöä vapaa-aikaan myös heikommassa asemassa oleville.
Mitä uutta on näkyvissä hankekoordinaattorin työmaisemassa?
Suunnitteilla on laaja ryhmähanke, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos koordinoi. Kajaanin kaupunki on mukana omalla Meidän Aika -osahankkeellaan. Sen teema on yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja huono-osaisuuden torjunta. Tavoitteena on vahvistaa hyviä väestösuhteita, yhdenvertaisuutta, väestöryhmien osallisuutta ja aktiivista toimijuutta. Mikäli tämä ESR-hanke toteutuu, aloitan siinä projektipäällikkönä.
Olen työskennellyt aiemminkin Euroopan sosiaalirahaston tukemissa hankkeissa, esimerkiksi vuonna 2016 toteutetussa Kainuun romanihankkeessa, joka tähtäsi romanien koulutuksen ja työllisyyden parantamiseen.
Romaneja on asunut Suomessa 1500-luvulta asti. Millainen on romanikulttuurin tila nyt?
Suomen romanikulttuurin peruspilarit ovat pysyneet pääosin entisellään, mutta tapoihin on tullut uusia vivahteita. Osa niistä on toivottuja, osa ei. Koemme edelleen arjessa paljon syrjintää esimerkiksi työnhaussa.
Romanikulttuuri on yhteisön sisällä vahva ja samalla ympäristön muuttuessa hyvin joustava. Se on kuitenkin uhanalainen vähemmistökulttuuri. Kulttuurirahasto on päättänyt tukea Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja romanikulttuuria jopa miljoonalla eurolla vuosien 2023–2030 aikana. Se on hieno päätös.
Kulttuurin tukijoukot -juttusarjassa esitellään ihmisiä, jotka antavat panoksensa tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi toimimalla Suomen Kulttuurirahaston luottamushenkilöinä tai työntekijöinä.
Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston kevään 2023 hankkeessa kysyttiin yläkouluikäisiltä eteläsavolaisilta nuorilta heidän tulevaisuudenodotuksistaan ja -haaveistaan. Kutsuimme heitä kirjoitus- ja tanssityöpajoihin pohtimaan omia tulevaisuudenhaaveitaan. Kirjoituspajassa haastoimme heidät pohtimaan, millaisia konkreettisia asioita he voivat tehdä seuraavien vuosien aikana matkalla kohti kuvailemaansa elämää. Ja lopuksi pyysimme heitä kuvailemaan, minkälainen olisi Etelä-Savo tai oma asuinpaikkakunta tulevaisuudessa, jos saisi itse päättää. Kirjoitustyöpajaa seuranneessa tanssityöpajassa valmistettiin ja videoitiin nuorten omiin teksteihin pohjautuva ja mehiläisten viestintää myötäilevä tanssi-improvisaatio.
Ota vastaan nuorten ojentama viestikapula. Ponnistellaan kaikki yhdessä tulevaisuuden hyväksi!
Digitutkijat-hankkeen 4.-luokkalaisille suunnatut työpajat vahvistavat lasten medialuku- ja digihyvinvointitaitoja: kykyä toimia digitaalisissa medioissa turvallisesti ja vastuullisesti, omaa ja muiden hyvinvointia tukevalla tavalla. Kouluille maksuttomien työpajojen tavoitteena on tukea valtakunnallisesti koulujen ja kotien mediakasvatustyötä. Työpajat käynnistyvät maaliskuussa.
– Navigoiminen nopeasti muuttuvassa mediaympäristössä, medialukutaidon vahvistaminen ja ruutuajan sääntely ovat tämän päivän kansalaistaitoja. Digitutkijat pyrkii minimoimaan digitaalisuuden haittoja ja kannustamaan digitaalisen median käyttöön hyvinvointia lisäävästi. Digitutkijoiden taustalla on Hämeessä toteutettu Minun kasvoni -hanke. Halusimme laajentaa ajankohtaisen ja toimivaksi todetun hankkeen valtakunnalliseksi, sanoo Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
– Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti suunnitellut työpajat tarjoavat kouluille mahdollisuuden käsitellä mediakasvatusta oppilaslähtöisesti ja innostavalla tavalla, lisää MLL:n kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö Paula Aalto.
Innostavat ja lapsia osallistavat työpajat
Työpajoissa tuetaan lasten kykyä lukea erilaisia mediasisältöjä ja ymmärtää mediaympäristöjä. Samalla tuetaan itsenäistä, kriittistä pohdintaa ja annetaan avaimia omaa hyvinvointia lisäävien valintojen tekemiseen. MLL:n tukioppilaat toimivat työpajoissa mentoreina, pienempien tukena.
– Lapset viettävät aikaa digilaitteiden äärellä ja ovat kiinnostuneita mediankäytöstä. Työpajoissa oppilaat – digitutkijat – sukeltavat pintaa syvemmälle ja ihmettelemään, pohtimaan ja ratkomaan mediankäyttöön liittyviä tehtäviä ja pulmia – iloa ja leikkiä unohtamatta. Lähtökohtana on oppilaiden osallisuus ja yhdessä muiden kanssa tekeminen. MLL:n tukioppilaat toimivat pienempien apuna ja tuovat myös kokemusasiantuntijoina tietoa siitä, mistä tasapainoinen ja turvallinen mediankäyttö muodostuu, toteaa Aalto.
– Mannerheimin Lastensuojeluliitto on asiantuntijaorganisaatio, jolla on laajat verkostot ja pitkä kokemus tämän tyyppisestä toiminnasta. Olemme tehneet yhteistyötä aiemminkin, ja MLL:n vahva osaaminen mediakasvatuksen alalla tukee hankkeen onnistumista, Pettersson sanoo.
Digitutkijat-hankkeessa järjestetään mm. osallistavia työpajoja 4.-luokkalaisille sekä valtakunnallisia verkkovanhempainiltoja ja webinaareja ammattilaisille. Tavoitteena on tavoittaa 75 % ala- ja yhtenäiskouluista.
Digitutkijat on MLL:n toteuttama ja Suomen Kulttuurirahaston käynnistämä ja rahoittama mediakasvatushanke, jossa tuetaan koulujen ja kotien mediakasvatustyötä. Hankkeen tavoitteena on osallistaen ja innostaen vahvistaa lasten medianlukutaitoja, sillä tutkimusten mukaan lasten digilaitteiden käytöllä on yhteys heidän hyvinvointiinsa. Digitutkijat tukee digisivistystä eli kykyä lukea ja tulkita erilaisia mediatekstejä ja pohtia sisältöjä kriittisesti ja itsenäisesti.
Tammikuun haussa maakuntarahastot jakavat apurahoja oman maakuntansa tieteen ja taiteen tukemiseksi. Ne myöntävät apurahoja maakunnassa asuville tai syntyneille hakijoille sekä siellä suoritettavaan tai siihen kohdistuvaan tieteelliseen tai taiteelliseen työhön ja erilaisiin kulttuurihankkeisiin.
Kaikille maakuntarahastoille yhteisiä erityiskohteita ovat kotiseututyöhön kohdistuvat hankkeet sekä Taidetta kaikille -apurahat. Taidetta kaikille -tukimuodon kautta tarkoituksena on tavoittaa ihmisiä, joiden on vaikea päästä taiteen äärelle. Kaikki maakuntarahastot myöntävät myös kärkihankeapurahoja, joiden saajilta edellytetään tuoretta tai poikkeuksellista näkökulmaa, sisältöä, laatua tai otetta.
Yhteisten erityiskohteiden lisäksi maakunnilla saattaa olla myös omia erityiskohteita ja painotuksia.
Maakuntarahastojen omat erityiskohteet
Puhu rohkeasti suomea!
Etelä-Pohjanmaan rahasto myöntää Puhu rohkeasti suomea! -apurahaa tieteen ja taiteen tekijöille suomen kielen opiskeluun. Apurahan suuruus on 3000 euroa, ja sen saaja sitoutuu kehittämään suomen kielen taitoaan apurahakauden aikana.
Valmisteluapuraha
Pirkanmaan rahastosta voi hakea vuoden 2025kärki- ja suurhankkeiden valmisteluapurahaa. Valmisteluapurahan suuruus on 2500 euroa, ja sen tarkoituksena on helpottaa tavallista vaativampien hankkeiden jatkosuunnittelemista ja kehittämistä.
Tiedeapuraha
Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon rahastoilla on yhteinen tiedeapuraha, 100 000 euroa, joka on haettavissa korkeatasoiselle, eri tieteenaloja yhdistävälle hankkeelle. Hankkeessa tulee olla toimijoita molempien maakuntien alueelta yliopistosta tai muista tutkimuslaitoksista.
Taidetta yhdessä
Uudenmaan rahasto jakaa Taidetta kaikille -apurahojen sijasta Taidetta yhdessä -apurahoja. Tavoitteena on lisätä vähemmistöjen, erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien taikka muutoin haavoittuvassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten hyvinvointia, omaehtoista näkyväksi tulemista ja osallisuutta korkeatasoisen, eettisesti kestävän sekä dialogisen taiteen ja kulttuurin keinoin.
Maakuntarahastot järjestävät yhteisen apurahainfotilaisuuden verkossatorstaina 25.1.2024. Englanninkielinen osuus alkaa klo 14.15 ja suomenkielinen klo 15. Pääset osallistumaan alla olevasta linkistä tilaisuuden alkaessa, ja osallistumislinkki lähetetään myös apurahauutiskirjeessä.
Lihavuus yleistyy länsimaissa nopeasti, ja siihen kuuluvat liitännäissairaudet kuten metabolinen oireyhtymä ja tyypin 2 diabetes kuormittavat terveydenhuoltoa aiheuttaen yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia. Lihavuus on myös Suomessa kasvava ongelma, sillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yli 30-vuotiaista naisista ylipainoisia on 63 prosenttia ja miehistä 72 prosenttia.
“Metabolisen oireyhtymän taustalla on liiallinen energian saanti suhteessa kulutukseen. Elintapatottumusten lisäksi lihavuuteen liittyy myös perintötekijöitä, jotka kytkeytyvät siihen, kuinka energiaa säilömme. Jos mennään evoluutiossa taaksepäin, niin aikaisemmin ateriavälit olivat pitkiä, mutta nykyään runsasenergistä ravintoa on koko ajan saatavilla. Se ei oikein sovi yhteen geeniemme kanssa”, sanoo Otto Mykkänen, Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön väitöskirjatutkija.
Mykkäsen viimeistelyvaiheessa oleva väitöskirjatutkimus tarkastelee mustikan terveysvaikutuksia lihavuuden aiheuttamissa aineenvaihdunnanhäiriöissä. Itä-Suomen yliopistosta etenkin dosentti Riitta Törrönen ja professori Marjukka Kolehmainen ovat jo aikaisemmin tutkineet kotimaisia marjoja ja tutkimustulokset ovat osoittaneet, että ravinnon sisältämillä polyfenoleilla ja erityisesti niihin kuuluvilla antosyaaneilla on ihmiselle hyödyllisiä terveysvaikutuksia. Suomalaisessa ruokavaliossa antosyaaneja esiintyy runsaasti juuri mustikassa ja etenkin sen kuoressa, ja ne antavat marjalle sen tummansinisen värin.
”Mustikan terveysvaikutusten taustalla on mitä ilmeisemmin verisuoniterveys, mikä tarkoittaa koko kehon hyvinvointia päästä varpaisiin.”
”Parasta Suomen kesässä on valo – myös marjoihin pakattuna. Kotimaiset marjat ovat todennäköisesti erityisen terveellisiä, koska ne saavat niin paljon valoa”, Mykkänen toteaa.
Mykkänen halusi mennä tutkimuksessaan syvemmälle ja selvittää, kuinka mustikka vaikuttaa korkeaan verenpaineeseen, häiriintyneeseen rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan ja muihin metabolisen oireyhtymän liitännäissairauksiin. Hänen väitöskirjaohjaajanaan toimii dosentti Pirkka Kirjavainen.
Kokeista saadut tulokset osoittavat, että mustikan säännöllinen käyttö voi vähentää matala-asteista tulehdustilaa, jonka on todettu merkittävästi liittyvän sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen. Antosyaayneilla on todettu olevan suotuisia vaikutuksia myös silmien rasittumiseen näyttöpäätetyössä ja Mykkänen veikkaa, että tulevaisuudessa mustikoiden yhteys aivojen terveyteen ja kognitiivisiin toimintoihin saattavat olla tärkeitä tutkimuskohteita.
Mustikka vetoaa Mykkäseen myös henkilökohtaisesti, sillä se on marja, jota hän mieluiten itsekin syö. Luovana ihmisenä hän on tehnyt mustikasta jopa musiikkia ja hyödyntänyt marjoista saatavaa väriä maalatessaan tauluja.
“Mustikka on kaikilta ominaisuuksiltaan mielenkiintoinen, kyllä sitä kannattaa syödä. Terveysvaikutusten taustalla on mitä ilmeisemmin verisuoniterveys, mikä tarkoittaa koko kehon hyvinvointia päästä varpaisiin”, Mykkänen toteaa.
Mustikat kannattaa Mykkäsen mukaan nauttia joko tuoreina tai pakastettuina, mutta mehuksi niitä ei kannata keittää, sillä silloin terveysvaikutteisista antisyaaneista katoaa suurin osa. Ulkomailta tuotuihin, kasvatettuihin pensasmustikoihin verrattuna kotimaiset mustikat ovat todellista superruokaa, eivätkä ne metsästä itse poimittuina maksa mitään – silti jopa 90 % mustikoista jää joka vuosi keräämättä.
Mykkäsen toiveena onkin, että elintarviketeollisuus käyttäisi kotimaisia marjoja entistä kekseliäämmin. Hänen väitöskirjansa selvittämät tutkimustulokset on julkaistu pääsääntöisesti avoimissa julkaisuissa ja ne ovat kaikkien hyödynnettävissä.
“Kotimaisista raaka-aineista löytyy loistavaa potentiaalia ja marjoja saisi enemmänkin hyödyntää tuotekehityksessä. Uskon, että arkipäivisin, helpoin ja edullisin tapa pitää huolta omasta terveydestä on lisätä ruokavalioon marjoja ja etenkin mustikoita.”
Väitöskirjatutkija Otto Mykkänen sai Alma ja Jussi Jalkasen rahastosta 13 000 € mustikan terveysvaikutuksia käsittelevän väitöskirjatyön loppuunsaattamiseen.
Hanke jalkautuu paikallisiin some-ryhmiin, joista toivotaan apuvoimia hämäläisyyden ja yleisesti kotiseudun merkityksen etsimiseen ja määrittelyyn. Käytännössä hämäläisyyttä esitellään videoiden, artikkelien ja valokuvien kautta, jotka löytyvät hankkeen some-kanavista sekä kotisivuilta. Uusia videoita ja kertomuksia henkilöistä ja ilmiöistä julkaistaan loppuvuodesta ja kevään aikana viikon välein.
Hankkeen taustalla on havainto siitä, että hämäläisyys ei ole kovin selvärajaista. Hankketta toteuttava hämäläistaustainen historiantutkija ja valokuvaaja Juho Haavisto avaa taustalla olevaa tilannetta: “Olen hämäläinen, mutta en oikein ymmärrä itsekään ihan täysin mitä se tarkoittaa. Sitä tässä koitetaan nyt selvittää eli mitä hämäläisyys tarkoittaa tässä ajassa – vai tarkoittaako mitään?”
Hankkeen lähtöoletus on, että hämäläisyys on identiteettinä ehkäpä piilevämpi, kuin vaikka pohjalaisuus tai savolaisuus. Toinen lähtökohta on hieman ravistella pölyiseksi koettua maakuntaidentiteettiä. Kansainvälistyvä Suomi ja globaali maailma vaativat ymmärrystä, ja oman taustan positiivisten piirteiden hyödyntäminen antaa siihen mahdollisuuksia.
