Jaakko Ryhänen (s. 1946) aloitti laulajanuransa vuonna 1972 vierailijana Suomen Kansallisoopperassa, minne hänet kiinnitettiin vakinaiseksi solistiksi vuonna 1975. Hänen kansainvälinen uransa käynnistyi Suomen Kansallisoopperan vierailusta New Yorkin Metropolitaniin, missä hän lauloi Viimeisten Kiusausten Paavo Ruotsalaisen roolin.
Ryhäsen merkittävä elämäntyö laulutaiteilijana jää historiaan, todetaan palkintoperusteluissa. ”Hän on tehnyt pitkän ja menestyksekkään kansainvälisen uran oopperalaulajana. Hänen ohjelmistonsa on laaja-alainen, ja hän on tehnyt laulumusiikkia tunnetuksi myös klassisen musiikin ulkopuolella.”
Uransa aikana Ryhänen on esiintynyt kaikissa maailman merkittävissä oopperataloissa Lontoosta Los Angelesiin ja Milanosta Moskovaan. Hänen ohjelmistoonsa ovat kuuluneet useimmat oopperan merkittävimmät bassoroolit kuten Boris Godunovin nimirooli, Don Carloksen Filip, Lentävän hollantilaisen Daland, Nabuccon Zaccaria, Aidan Ramfis sekä Taikahuilun Sarastro, mihin esitykseen Savonlinnassa heinäkuussa 2012 Ryhänen päätti aktiiviuransa.
Oopperatyönsä lisäksi Jaakko Ryhänen on esiintynyt ahkerasti konsertti- ja orkesterisolistina maailman merkittävissä musiikkikeskuksissa ja tehnyt yhteistyötä lukuisten huippukapellimestarien kanssa. Hän on tehnyt myös merkittävän uran laulupedagogina ja toiminut professorina Sibelius-Akatemiassa sekä professorina ja osaston johtajana Viron musiikki- ja teatteriakatemian lauluosastolla Tallinnassa.
Aiemmin Lea Piltti -palkinnon ovat saaneet Kim Borg (1992), Anita Välkki (2002), Jorma Hynninen (2004), Matti Salminen (2009), Raili Viljakainen (2014) ja Juha Uusitalo (2019). Palkinto jaetaan Piltti-Killisen rahastosta, joka perustuu valtionoopperalaulaja, professori Lea Piltti-Killisen ja johtaja Olavi Killisen vuonna 1979 Kulttuurirahastolle tekemään lahjoitukseen.
Tunnustuspalkinnon lisäksi Piltti-Killisen rahastosta myönnettiin Lahden ja Turun konservatorioille kummallekin 18 000 euroa jaettavaksi laulun opiskelijoille sekä Kuopion konservatoriolle 36 000 euroa jousisoitinten hankkimiseksi konservatorion soitinpankkiin, josta niitä lainataan lahjakkaille opiskelijoille.
Suomen Kulttuurirahasto jakoi lokakuussa 2023 saatujen hakemusten perusteella yli 30 miljoonaa euroa apurahoina tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi. Kulttuurirahasto myöntää apurahoja yhteensä yli 50 miljoonaa euroa vuosittain, mikä tekee siitä yhden Suomen suurimmista apurahasäätiöistä.
”Haluamme kantaa vastuuta tieteen, taiteen ja kulttuurin tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksista koko Suomessa. Nyt myönnetyt apurahaeurot jakautuivat tuhannelle tutkijalle, taiteilijalle tai hankkeelle yli 90 kuntaan. Vahvistamalla tiedettä ja taidetta rakennamme kestävää, moniarvoista ja moniäänistä yhteiskuntaa”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
Lokakuun hakukierroksella ylittyi ensimmäistä kertaa 10 000 hakemuksen rajapyykki. Hakemuksista menestyi joka kymmenes. Apurahahakemuksia on arvioimassa yli 150 vuosittain vaihtuvaa tieteen ja taiteen eri alojen asiantuntijaa.
Taiteelle ohjautui 43 % ja tieteelle 57 % apurahaeuroista. Tiede painottuu, koska valtaosa Kulttuurirahastolle varoja lahjoittaneista on halunnut tukea tieteen eri aloja.
Tuen tarve etenkin taiteelliseen työhön on viime vuosina kasvanut jatkuvasti.
”Taide sai Kulttuurirahastolta lähes 13 miljoonaa euroa tukea. Kokovuotiset apurahat ovat taiteilijoille äärimmäisen tärkeitä, sillä työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Julkisten rahoittajien tulee yhdessä säätiöiden kanssa turvata se, että taiteentekijöillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus keskittyä luovaan työhön”, sanoo Pettersson.
Harri Lipsanen pyrkii löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi. Kuva: Anni Hanén
Suuria tieteen apurahoja saivat muun muassa Suomen kilpailukykyä teollisuudessa ja liiketoiminnassa tukevat tutkimukset. Aalto-yliopiston professorit Harri Lipsanen ja Zhipei Sun työryhmineen saivat 250 000 euroa kehittääkseen neuromorfisia eli ihmisaivojen rakennetta ja toimintaa jäljitteleviä elektroniikan komponentteja. He pyrkivät löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi.
Miehiin liitetyistä odotuksista leimahtaa aika ajoin keskustelu esimerkiksi mediassa, kirkossa tai politiikassa. Teologian tohtori, dosentti Sini Mikkola työryhmineentutkii Itä-Suomen yliopistossa 242 000 euron apurahan turvin mieheyteen liitettyjä normeja, odotuksia ja ihanteita luterilaisuuden viitekehyksessä reformaatiosta 1900-luvun alkuun saakka.
Koko- ja monivuotiset apurahat luovat jatkuvuutta
Kulttuurirahasto myöntää runsaasti koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn. Nyt myönnettiin 460 kokovuotista apurahaa, joista monivuotisia oli 168.
Nelivuotisilla apurahoilla tutkitaan muun muassa yhdysvaltalaisten laitavasemmistolaisten verkkoyhteisöjen visuaalista politiikkaa (FM Jaakko Dickman), syöpäkantasoluja potilasnäytteistä mittaavan menetelmän kehittämistä (Ph.D. Nikolaos Giannareas), toivon ja utopian käytäntöjä (FT Teemu Paavolainen),L. Onervan myöhäistuotannon kirjailijapoetiikkaa (FM Susanna Selve) sekä transsukupuolisuuden näkymistä Venäjän liberaalissa mediassa (FM Alisa Virtanen). Nelivuotisen apurahan työskentelyynsä sai myös dokumenttielokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Anu Kuivalainen.Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha on tarkoitettu väitöksen jälkeiseen tutkimukseen, joka liittyy taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. Nelivuotisen apurahan sai M.A. Elina Sairanen, joka tutkii yksityisten taiteenkeräilijöiden perustamia suomalaisia taidemuseoita 1880-luvulta 2020-luvulle.
Kuvataiteilija Mimosa Pale sai monivuotisen apurahan yhteisötaideprojekteihin ja taiteelliseen työskentelyyn. Kuva: Ilona Valkonen
Kolmivuotisen apurahan turvin tutkitaan muun muassa äänitteen suoratoistoformaattia nuorten identiteetin rakentumisen ympäristönä (TaM Harri Homi), vammaisten ihmisten työelämään siirtymisen kokemuksia (FM Kia Liimatainen) sekä ihmisten kannustamista kestävää tulevaisuutta edistävään toimintaan pelillistämisen kautta (M.Sc. Naghmeh Mohammadpourlima). Taiteelliseen työhön kolmivuotisia apurahoja saivat muun muassa kirjailija Tiina Laitila Kälvemark, kuvittaja, kuvataiteilija Aino Louhi, näytelmäsuomentaja Reita Lounatvuori, kuvataiteilija Joel Slotte, kuvanveistäjä, performanssitaiteilija Mimosa Pale ja sirkustaiteilija Sasu Peistola.
Tietoa laajalle yleisölle
Kulttuurirahasto myönsi tietokirjoihin ja tieteen ja taiteen yleistajuistamiseen noin 900 000 euroa. Tuki vaikuttaa suoraan alan työskentelymahdollisuuksiin.
”Tietokirjallisuus kärsii rahoitusvajeesta. Haluamme vaikuttaa siihen, että Suomessa on jatkossakin mahdollista julkaista laadukasta suomenkielistä tietokirjallisuutta. Tarvitsemme lisää tietokirjallisuuden edustamaa kriittistä keskustelua ja uteliasta maailman tarkastelua”, sanoo Susanna Pettersson.
Katariina Parhi (vas.) ja Vesa Ranta käsittelevät tulevassa tietokirjassaan työlaitosten historiaa.
Heidi Airaksinen ja Tiina Tuppurainen käsittelevät tietokirjassaan kotimaista queer-historiaa, Susanne Dahlgren ja Mikko Lohikoski Lähi-idän muuttuvaa valtapolitiikkaa, Katariina Parhi ja Vesa Ranta työlaitosten historiaa ja Mika Rokka uhanalaisia tunturiperhosia. Sonja Saarikoski käsittelee klassista musiikkia naisnäkökulmasta ja Lassi Karhu kansantajuistaa kyberturvallisuutta podcastissa.
Lapset ja nuoret ovat kohderyhmänä Tiede tutuksi -apurahoissa, joita jaettiin runsaat 800 000 euroa 12 hankkeelle.
Kulttuurirahaston 25 000 euron suuruiset Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön jakamiseen kirjallisessa muodossa. Apurahan saivat tanssitaiteilija, koreografi Alpo Aaltokoski, Kansalliskirjastoa johtanut Kai Ekholm, tanssitaiteilija Marja Korhola, taidemaalari ja -graafikko Inari Krohn, Aalto-yliopiston elokuvaleikkauksen professorina työskennellyt Anne Lakanen, kuvataiteilija Jarmo Mäkilä ja pukusuunnittelija, lavastaja Pirjo Valinen.
Kohtaamisia, kokemuksia ja vuorovaikutusta
Suomen romanikielen puhujat ovat vähentyneet merkittävästi, ja kieli on uhanalainen. Kulttuurirahasto teki vuonna 2022 päätöksen tukea Suomen romanikieltä ja -kulttuuria jopa miljoonalla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Tuki jaetaan pääosin apurahoina, joista ensimmäiset kymmenen myönnettiin nyt.
Anette Åkerlund Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Kuva: Anna Bui
FT Mirkka Salo tutkii apurahalla metakielistä keskustelua romanikielestä Suomen romanien verkkokeskusteluissa. MuM Anette Åkerlund kirjoittaa romanikielisen runokirjan. Romanikielen oppimateriaaleihin ja kielenelvytystyöhön myönnettiin niin ikään useita apurahoja.
Moni apurahansaaja haluaa kasvattaa ymmärrystä maahanmuuttajien tilanteesta Suomessa. M.Sc. Bayan Bilal Ahmad Arouri tutkii väkivallan ja rauhan uudelleen hahmottamista syyrialaisissa pakolaisyhteisöissä Suomessa ja Jordaniassa,M.A. Akhgar Kaboli Suomessa asuvien nuorten aikuisten pakolaisten tulevaisuuskuvia ja M.Sc. Yasemin Kontkanen maahanmuuttajanaisten yrittäjyyttä Suomessa.
Saamelaiskielille ja -kulttuurille ohjautui myös tukea. Essi Morottaja ja Čuovvâd-työryhmä saivat 90 000 euron apurahan lastenmusiikkihankkeeseen, joka kehittää saamelaista varhaisiän musiikkikasvatusta ja luo uutta musiikkipedagogista materiaalia kaikilla kolmella Suomessa puhuttavalla saamen kielellä. Arkkitehti Eveliina Sarapää sai apurahan saamelaisarkkitehtien yhteenliittymän perustamiseksi. Tavoitteena on käynnistää Suomessa keskustelu saamelaisesta arkkitehtuurista ja rakentamisesta Saamenmaalla.
”Suomen Kulttuurirahasto on jo pitkään vaikuttanut vähemmistökielten ja -kulttuureiden suojelemiseksi. Koko Suomen rahastona kannamme vastuuta paitsi uhanalaisesta kulttuuripääomasta, myös kaikkien ihmisten osallisuudesta kulttuuriin ja taiteeseen”, sanoo Susanna Pettersson.
Kulttuurirahasto jakaakin myös Taidetta kaikille -apurahoja, joiden tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta. Tukea myönnettiin 460 000 euroa 12 hankkeelle.
Tekoäly muuttaa maailmaa
Erilaiset tekoälysovellukset ovat viime vuosien aikana lyöneet läpi arkisessa käytössä. Monet apurahaa hakeneet haluavat tutkia tekoälyn mahdollisuuksia ja ymmärtää ilmiön seurauksia.
Yhden vuoden suurimmista apurahoista sai Aalto-yliopiston professori Mikko Alava, joka kehittää työryhmineen 200 000 euron apurahalla muovin sijaan käytettäviä, vettä kestäviä vaahtoja. Tutkimuksessa hyödynnetään biomimetiikkaa eli matkitaan puun rakennetta tekoälypohjaisten menetelmien avulla.
Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Anette Alén työryhmineen tutkii luovan alan ja sen liiketoiminnan reunaehtojen muutoksia ja taustaintressejä digitalisaation ja tekoälyn aikakaudella, FM Liisa Petäinen uusia tekoälypohjaisia menetelmiä syövän diagnostiikassa ja VTT Heikki Wilenius ohjelmoijien ja tekoälyn vuorovaikutusta ja siihen liittyvää laajempaa työn muutosta.
Mari Karttusen teos: Ystävän ympäröimänä aina – YYA
Näyttelyssä on esillä keramiikkaa, kuvataidetta, huovutuksia ja puukaiverruksia, joiden inspiraation lähteenä on ollut muistot tekijälle itselleen merkityksellisestä eteläsavolaisesta ihmisestä. Muistot ovat kuunneltavissa tekijän itsensä kertomana teoksen läheisyydestä löytyvän QR-koodin avulla ja luettavissa näyttelyssä olevassa kansiossa.
Hankkeen työpajat järjestettiin Kangasniemellä ja Savonlinnassa. Jokaisen työpajan alussa kirjoittamisen ohjaaja, kirjoittaja Johanna Berlin herätteli ensin osallistujien muistoja ja johdatteli niiden kirjoittamiseen. Syntyneen tekstin pohjalta osallistujat suunnittelivat ja toteuttivat teoksen keramiikka-, huovutus-, puukaiverrus- tai kuvataidepajassa.
Tarinat äänitettiin jokaisen osallistujan itsensä kertomana. Äänitallenteissa voit kuulla kertojan tunteet, murteen, äänensävyn ja olla lähellä sitä muistojen maisemaa, josta käsintehty teos sai alkunsa.
Muistot herättivät tunteita, yhdessä jaettiin ilot ja surut. Käsityöprosessi oli samalla muistelumenetelmä, jossa pohdittiin hyviä kohtaamisia ja mieleen jääneitä ihmisiä. Tässä toteutui myös ylisukupolviset kohtaamiset, nuorin osallistuja oli 7 vuotta ja vanhimmat yli 80-vuotiaita. Kädentaidoilla on kulttuuriperintöön kiinnittyvä aineeton ja aineellinen tehtävänsä: käsityötaidot siirtyvät parhaimmillaan sukupolvelta toiselle.
”Kirjoittamisen ja käsityön äärelle kokoontuminen yhdisti tutut ja tuntemattomat, loi ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Oli palkitsevaa nähdä osallistujien ilo ja innostus”, summaa kokemuksiaan hankkeen koordinaattori, huopataiteilija Mari Jalava.
Mirjam Helin -kilpailun tuomariston puheenjohtaja Soile Isokoski on iloinen hakijoiden korkeasta osaamistasosta. Hänen mukaansa taiteessa on vaikeaa asettaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen.
“Ensimmäinen valintakriteeri on tietenkin ääni, mutta se on vasta perusta. Tavoite on, että laulaja toteuttaa musiikin niin kuin se on kirjoitettu mutta menee myös nuottien taakse – eli todella elää laulun ja hallitsee eri tyylilajit. Verdiä ja Mozartia ei lauleta samalla tavalla”, hän sanoo.
“Oli erittäin vaikeaa rajata kilpailijoiden määrää, koska mukana oli valtava määrä erittäin lupaavia ja korkeatasoisia laulajia”, Isokoski toteaa.
Eniten alkukilpailuun hyväksyttiin Etelä-Korean kansalaisia. Heitä on mukana kolmetoista. Suomalaisia kisaan mahtui peräti neljä. He ovat Iris Candelaria, Emma Mustaniemi, Johannes Pessi ja Heta Sammalisto. Kilpailuun pääsi laulajia myös muun muassa Armeniasta, Saksasta, Costa Ricasta, Kiinasta, Yhdysvalloista, Kroatiasta ja Australiasta. Kaikkiaan edustettuina on 25 kansalaisuutta.
Pianosäestyksellinen alkukilpailu käydään 3.–6. kesäkuuta. Kilpailun tuomaristo valitsee alkueristä 16–20 laulajaa välikilpailuun, ja 12.6. käytävään orkesterifinaaliin heistä karsiutuu kuusi laulajaa.
Kilpailun tuomareita ovat sopraano Dawn Upshaw, mezzosopraano Randi Stene, baritoni Bo Skovhus, pianisti Keval Shah sekä tuomariston puheenjohtajana toimiva sopraano Soile Isokoski. Esikarsinnan suorittivat Soile Isokoski sekä virolainen tenori Mati Turi.
Helsingissä 3.–12.6.2024 järjestettävä Mirjam Helin -kisa viettää 40. juhlavuottaan. Kilpailu käydään Sibelius-Akatemian ja Musiikkitalon konserttisaleissa. Loppukilpailussa soittaa Helsingin kaupunginorkesteri sir Mark Elderin johdolla.
Kilpailu on uudistunut monilta osin. Nyt kaikki kilpailevat samassa sarjassa, ja voittaja saa palkinnoksi 50 000 euroa, toinen 40 000 euroa, kolmas 30 000 euroa ja loput kolme finalistia kukin 10 000 euroa. Jatkossa kilpailu myös järjestetään aiempaa tiheämmin, kolmen vuoden välein.
Kilpailussa menestyneille on luvassa esiintymistilaisuuksia Kuopion ja Oulun kaupunginorkesterien sekä Pori Sinfoniettan solisteina. Lisäksi finalisteja kutsutaan esiintymään ensi kesänä Joroisten musiikkipäiville sekä Espoon Urkuyö ja aaria -festivaalille. Helsinkiläinen Opera Box tarjoaa yhdelle kilpailussa menestyneelle laulajalle oopperaroolin kaudella 2025–2026.
Selkopolku on Suomen Kulttuurirahaston hanke, jonka Lastenkirjainstituutti toteuttaa. Selkopolku-kirjapaketteihin valittiin nuorille suunnattuja selkokirjoja ja helppolukuisia kirjoja. Lahjoituksella paikataan koulujen selkokirjavajetta ja rakennetaan polkua kohti yleiskielen osaamista.
Selkopolku-kirjapaketeissa on yhteensä 24 eri nimikettä. Kirjat on jaettu kolmeen eri pakettiin. Valikoimassa painottuvat selkomukautukset yleiskielisistä nuortenkirjoista. Kouluissa niitä tarvitaan, jotta koko luokka voi käsitellä samaa teosta lukutaidon tasosta riippumatta. Mukana ovat muun muassa tuoreet selkomukautukset Magdalena Hain, Annukka Salaman ja Mikko Within suosituista teoksista. Lisäksi jokainen paketti sisältää suoraan selkokielelle kirjoitettuja teoksia, sarjakuvan, säeromaanin, tietokirjan sekä teoksia eri genreistä. Kirjoja on eri määriä niin pienryhmien kuin lukupiirienkin tarpeisiin.
Yhden yläkoulun saama kirjamäärä riippuu oppilasmäärästä ja vaihtelee 50–150 kappaleen välillä. Yhteensä hankkeen kautta jaetaan kouluihin yli 75 000 kirjaa.
Kirjavalinnasta vastasi kasvatus- ja kirja-alan ammattilaisista koostuva työryhmä. Lahjoitukseen haettiin nimenomaan nuoria lukemaan innostavia teoksia nuoria kiinnostavista aiheista. Kirjavalintoja ohjaamaan teetettiin kysely, johon vastasi lähes 2300 yläkouluikäistä nuorta.
Kirjalahjoitukset toimitetaan kouluille toukokuussa 2024. Syksyllä 2024 järjestetään opettajakoulutuksia selkokirjojen hyödyntämisestä opetuksessa. Lisäksi julkaistaan tehtävä- ja vinkkausmateriaaleja opetuskäyttöön.
Suomalaisten nuorten lukutaito on 2000-luvun aikana heikentynyt. Selkokirjat auttavat tilanteessa, jossa yleiskielisen teoksen lukeminen on haastavaa. Selkokirjoista on kova puute, ja niiden saatavuus vaihtelee suuresti alueittain. Lastenkirjainstituutin yläkoulujen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille sekä suomenopettajille teettämästä kyselystä ilmeni, että jopa 70 % opettajista kokee selkokirjoja olevan saatavilla liian vähän.
”Selkokirjoja tarvitaan ehdottomasti lisää lasten ja nuorten saataville ja vielä laajemmalti eri aiheista. Selkopolku on upea panostus. Toivon, että se on vasta alkua ja sen esimerkki innostaa muitakin toimimaan selkokirjojen ja lukutaidon edistämiseksi”, kommentoi Seinäjoen kaupunginkirjaston kehittämispäällikkö Mervi Heikkilä, joka edistää työkseen lasten ja nuorten lukutaitoa ja lukemista kirjastoissa.
Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston kevään 2023 hankkeessa kysyttiin yläkouluikäisiltä eteläsavolaisilta nuorilta heidän tulevaisuudenodotuksistaan ja -haaveistaan. Kutsuimme heitä kirjoitus- ja tanssityöpajoihin pohtimaan omia tulevaisuudenhaaveitaan. Kirjoituspajassa haastoimme heidät pohtimaan, millaisia konkreettisia asioita he voivat tehdä seuraavien vuosien aikana matkalla kohti kuvailemaansa elämää. Ja lopuksi pyysimme heitä kuvailemaan, minkälainen olisi Etelä-Savo tai oma asuinpaikkakunta tulevaisuudessa, jos saisi itse päättää. Kirjoitustyöpajaa seuranneessa tanssityöpajassa valmistettiin ja videoitiin nuorten omiin teksteihin pohjautuva ja mehiläisten viestintää myötäilevä tanssi-improvisaatio.
Ota vastaan nuorten ojentama viestikapula. Ponnistellaan kaikki yhdessä tulevaisuuden hyväksi!
Digitutkijat-hankkeen 4.-luokkalaisille suunnatut työpajat vahvistavat lasten medialuku- ja digihyvinvointitaitoja: kykyä toimia digitaalisissa medioissa turvallisesti ja vastuullisesti, omaa ja muiden hyvinvointia tukevalla tavalla. Kouluille maksuttomien työpajojen tavoitteena on tukea valtakunnallisesti koulujen ja kotien mediakasvatustyötä. Työpajat käynnistyvät maaliskuussa.
– Navigoiminen nopeasti muuttuvassa mediaympäristössä, medialukutaidon vahvistaminen ja ruutuajan sääntely ovat tämän päivän kansalaistaitoja. Digitutkijat pyrkii minimoimaan digitaalisuuden haittoja ja kannustamaan digitaalisen median käyttöön hyvinvointia lisäävästi. Digitutkijoiden taustalla on Hämeessä toteutettu Minun kasvoni -hanke. Halusimme laajentaa ajankohtaisen ja toimivaksi todetun hankkeen valtakunnalliseksi, sanoo Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
– Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti suunnitellut työpajat tarjoavat kouluille mahdollisuuden käsitellä mediakasvatusta oppilaslähtöisesti ja innostavalla tavalla, lisää MLL:n kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö Paula Aalto.
Innostavat ja lapsia osallistavat työpajat
Työpajoissa tuetaan lasten kykyä lukea erilaisia mediasisältöjä ja ymmärtää mediaympäristöjä. Samalla tuetaan itsenäistä, kriittistä pohdintaa ja annetaan avaimia omaa hyvinvointia lisäävien valintojen tekemiseen. MLL:n tukioppilaat toimivat työpajoissa mentoreina, pienempien tukena.
– Lapset viettävät aikaa digilaitteiden äärellä ja ovat kiinnostuneita mediankäytöstä. Työpajoissa oppilaat – digitutkijat – sukeltavat pintaa syvemmälle ja ihmettelemään, pohtimaan ja ratkomaan mediankäyttöön liittyviä tehtäviä ja pulmia – iloa ja leikkiä unohtamatta. Lähtökohtana on oppilaiden osallisuus ja yhdessä muiden kanssa tekeminen. MLL:n tukioppilaat toimivat pienempien apuna ja tuovat myös kokemusasiantuntijoina tietoa siitä, mistä tasapainoinen ja turvallinen mediankäyttö muodostuu, toteaa Aalto.
– Mannerheimin Lastensuojeluliitto on asiantuntijaorganisaatio, jolla on laajat verkostot ja pitkä kokemus tämän tyyppisestä toiminnasta. Olemme tehneet yhteistyötä aiemminkin, ja MLL:n vahva osaaminen mediakasvatuksen alalla tukee hankkeen onnistumista, Pettersson sanoo.
Digitutkijat-hankkeessa järjestetään mm. osallistavia työpajoja 4.-luokkalaisille sekä valtakunnallisia verkkovanhempainiltoja ja webinaareja ammattilaisille. Tavoitteena on tavoittaa 75 % ala- ja yhtenäiskouluista.
Digitutkijat on MLL:n toteuttama ja Suomen Kulttuurirahaston käynnistämä ja rahoittama mediakasvatushanke, jossa tuetaan koulujen ja kotien mediakasvatustyötä. Hankkeen tavoitteena on osallistaen ja innostaen vahvistaa lasten medianlukutaitoja, sillä tutkimusten mukaan lasten digilaitteiden käytöllä on yhteys heidän hyvinvointiinsa. Digitutkijat tukee digisivistystä eli kykyä lukea ja tulkita erilaisia mediatekstejä ja pohtia sisältöjä kriittisesti ja itsenäisesti.
Tammikuun haussa maakuntarahastot jakavat apurahoja oman maakuntansa tieteen ja taiteen tukemiseksi. Ne myöntävät apurahoja maakunnassa asuville tai syntyneille hakijoille sekä siellä suoritettavaan tai siihen kohdistuvaan tieteelliseen tai taiteelliseen työhön ja erilaisiin kulttuurihankkeisiin.
Kaikille maakuntarahastoille yhteisiä erityiskohteita ovat kotiseututyöhön kohdistuvat hankkeet sekä Taidetta kaikille -apurahat. Taidetta kaikille -tukimuodon kautta tarkoituksena on tavoittaa ihmisiä, joiden on vaikea päästä taiteen äärelle. Kaikki maakuntarahastot myöntävät myös kärkihankeapurahoja, joiden saajilta edellytetään tuoretta tai poikkeuksellista näkökulmaa, sisältöä, laatua tai otetta.
Yhteisten erityiskohteiden lisäksi maakunnilla saattaa olla myös omia erityiskohteita ja painotuksia.
Maakuntarahastojen omat erityiskohteet
Puhu rohkeasti suomea!
Etelä-Pohjanmaan rahasto myöntää Puhu rohkeasti suomea! -apurahaa tieteen ja taiteen tekijöille suomen kielen opiskeluun. Apurahan suuruus on 3000 euroa, ja sen saaja sitoutuu kehittämään suomen kielen taitoaan apurahakauden aikana.
Valmisteluapuraha
Pirkanmaan rahastosta voi hakea vuoden 2025kärki- ja suurhankkeiden valmisteluapurahaa. Valmisteluapurahan suuruus on 2500 euroa, ja sen tarkoituksena on helpottaa tavallista vaativampien hankkeiden jatkosuunnittelemista ja kehittämistä.
Tiedeapuraha
Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon rahastoilla on yhteinen tiedeapuraha, 100 000 euroa, joka on haettavissa korkeatasoiselle, eri tieteenaloja yhdistävälle hankkeelle. Hankkeessa tulee olla toimijoita molempien maakuntien alueelta yliopistosta tai muista tutkimuslaitoksista.
Taidetta yhdessä
Uudenmaan rahasto jakaa Taidetta kaikille -apurahojen sijasta Taidetta yhdessä -apurahoja. Tavoitteena on lisätä vähemmistöjen, erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien taikka muutoin haavoittuvassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten hyvinvointia, omaehtoista näkyväksi tulemista ja osallisuutta korkeatasoisen, eettisesti kestävän sekä dialogisen taiteen ja kulttuurin keinoin.
Maakuntarahastot järjestävät yhteisen apurahainfotilaisuuden verkossatorstaina 25.1.2024. Englanninkielinen osuus alkaa klo 14.15 ja suomenkielinen klo 15. Pääset osallistumaan alla olevasta linkistä tilaisuuden alkaessa, ja osallistumislinkki lähetetään myös apurahauutiskirjeessä.
Hanke jalkautuu paikallisiin some-ryhmiin, joista toivotaan apuvoimia hämäläisyyden ja yleisesti kotiseudun merkityksen etsimiseen ja määrittelyyn. Käytännössä hämäläisyyttä esitellään videoiden, artikkelien ja valokuvien kautta, jotka löytyvät hankkeen some-kanavista sekä kotisivuilta. Uusia videoita ja kertomuksia henkilöistä ja ilmiöistä julkaistaan loppuvuodesta ja kevään aikana viikon välein.
Hankkeen taustalla on havainto siitä, että hämäläisyys ei ole kovin selvärajaista. Hankketta toteuttava hämäläistaustainen historiantutkija ja valokuvaaja Juho Haavisto avaa taustalla olevaa tilannetta: “Olen hämäläinen, mutta en oikein ymmärrä itsekään ihan täysin mitä se tarkoittaa. Sitä tässä koitetaan nyt selvittää eli mitä hämäläisyys tarkoittaa tässä ajassa – vai tarkoittaako mitään?”
Hankkeen lähtöoletus on, että hämäläisyys on identiteettinä ehkäpä piilevämpi, kuin vaikka pohjalaisuus tai savolaisuus. Toinen lähtökohta on hieman ravistella pölyiseksi koettua maakuntaidentiteettiä. Kansainvälistyvä Suomi ja globaali maailma vaativat ymmärrystä, ja oman taustan positiivisten piirteiden hyödyntäminen antaa siihen mahdollisuuksia.
Suomen Kulttuurirahasto rahoittaa uuden valtakunnallisen syntymäkohorttiaineiston perustamista Suomeen. Kyseessä on mittava ja kansainvälisestikin merkittävä tietovarantohanke, joka kokoaa yhteen tietoja kokonaisesta ikäluokasta ja heidän perheistään.
Tavoitteena on lisätä ymmärrystä hyvinvoinnin osatekijöistä ja auttaa tekemään parempia päätöksiä tulevaisuudessa muun muassa lasten ja nuorten hyväksi.
Tietovarantohankkeen valmistelu sijoittuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL), jossa väestö- ja kohorttitutkimuksilla on pitkät perinteet ja korkea kansainvälinen taso. Toteutuessaan hanke jatkaa vuosien 1987 ja 1997 Kansallisten syntymäkohorttien sarjaa.
Näitä aiempia rekisteritietopohjaisia syntymäkohorttiaineistoja hyödynnetään edelleen aktiivisesti muun muassa mielenterveyteen, koulutukseen ja työelämään sekä lapsiperheiden toimeentuloon liittyvissä tutkimuksissa.
”Vuoden 2026 syntymäkohortti tulee olemaan aikaisempia laajempi. Nyt tarkastelussa ovat vuonna 2026 syntyneiden lisäksi heidän vanhempansa ja sisaruksensa, jolloin tietoa saadaan myös nuorten aikuisten hyvin- ja pahoinvoinnista. Aineiston merkitys tulee olemaan mittava suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta”, sanoo hankejohtajana THL:ssä elokuussa 2023 aloittanut VTT Ville Pernaa.
Terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat linkittyvät usein toisiinsa.
Terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat linkittyvät usein toisiinsa. Uusi syntymäkohortti mahdollistaa aikaisempaa monipuolisemmat tutkimusasetelmat. Monitieteisellä lähestymistavalla pystytään nykyistä kokonaisvaltaisemmin ymmärtämään ihmisten hyvinvointiin vaikuttavia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niihin liittyviä syy-seuraussuhteita.
Tätä varten hankkeessa yhdistetään rekisteritietoja muihin tietolähteisiin, kuten väestötasoisiin kyselyaineistoihin, biologisiin näytteisiin ja esimerkiksi erilaisilla sovelluksilla kohdejoukolta kerättyihin tietoihin. Tarkoitus on siis aktiivisesti osallistaa tiedonkeruuseen kohortissa mukana olevia henkilöitä ja heidän perheitään.
”Hanke tarjoaa vuonna 2026 syntyneiden lasten perheille ainutlaatuisen tilaisuuden olla edistämässä tulevaisuuden hyvinvointia. Ensimmäisiä tutkimustuloksia saadaan varsin nopeasti. Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden rakentaminen on kaikkien yhteinen asia, ja olen varma, että tutkimustuloksemme palvelevat myös poliittista päätöksentekoa”, Pernaa sanoo.
Tutkimus- ja tiedonkeruumenetelmät sekä mahdollisuudet yhdistellä tietoja eri lähteistä kehittyvät tällä hetkellä valtavin harppauksin. Esimerkiksi biologisten näytteiden analysointimenetelmät kehittyvät kovaa vauhtia. Laaja tietovaranto mahdollistaa jatkossa myös sellaiset tutkimusasetelmat, joista emme vielä tässä vaiheessa tiedä mitään.
”Hanke tarjoaa vuonna 2026 syntyneiden lasten perheille ainutlaatuisen tilaisuuden olla edistämässä tulevaisuuden hyvinvointia.”
Hankkeessa huomioidaan myös Suomen väestörakenteen muuttuminen. Kyselytutkimuksen lomakkeet tarjoavat tästä konkreettisen esimerkin. Ne käännetään vähintään kuudelle kielelle.
Kaikki hankkeessa kertyvä aineisto tulee tiedeyhteisön käyttöön avoimen tieteen periaatteen mukaisesti.
Hankkeen valmistelua tukee useita tieteen- ja hallinnonaloja edustava ohjausryhmä. Aktiivista keskustelua käydään parhaillaan eri sidosryhmien kanssa ja mahdollisia yhteistyökumppaneita ja muita laajaan tiedonkeruuseen perustuvia hankkeita kartoitetaan ympäri Suomen ja myös kansainvälisesti.
Syksyllä 2023 suunnitellaan hankkeen tutkimusasetelmia, aineistonkeruuta ja tietotuotantoa. Tämän edistämiseksi on valmisteltu pilottitutkimus, joka toteutetaan kyselytutkimuksena esikouluikäisten eli vuonna 2017 syntyneiden lasten vanhemmille yhteistyössä THL:n väestötasoisen FinLapset-tutkimuksen sekä Euroopan laajuisen Growing up in Digital Europe (GUIDE) -hankkeen kanssa.
”Pilottitutkimuksen avulla testataan terveys- ja yhteiskuntatieteellisen tiedonkeruun yhdistämistä. Suurhankkeen yhtenä tavoitteena on päästä irti tieteenalakohtaisista siiloista, ja siinä pilottihanke on yksi askel eteenpäin”, Pernaa sanoo.
Mikä on kohortti?
Kohortti tarkoittaa tutkimustarkoitukseen tietyin kriteerein valittua ihmisryhmää. Syntymäkohortti on tiettynä aikana syntyneiden ryhmä. Vuoden 2026 syntymäkohortin tiedonkeruu kattaa myös kyseisenä vuonna syntyvien lasten vanhemmat ja sisarukset.
Tietoja kerätään erilaisista kansallisista rekisteriaineistoista, joita ovat esimerkiksi THL:n syntyneiden lasten rekisteri sekä erilaiset sosiaali- ja terveydenhuollon rekisterit. Rekisteritietoja pyritään täydentämään mm. erilaisin kyselyin ja biologisin näyttein.
Rekisteritietojen käyttämiseen tutkimustarkoituksessa tarvitaan rekisteriviranomaisen lupa. Muiden tietojen käyttöön tarvitaan lupa kohortissa mukana olevilta henkilöiltä itseltään tai lasten osalta heidän huoltajiltaan.
Aineiston tietosuojasta huolehditaan tarkasti. Kaikki tieto on pseudonymisoitua, jolloin yksittäisiä henkilöitä ei voida siitä tunnistaa.
