Camila Sosa Villadan romaani Yöeläimiä (S&S) on yksi tänä keväänä julkaistuista käännöskirjoista, joita on rahoitettu Kulttuurirahaston Maailmankirjallisuuden suomennostuella.

Espanjasta kääntävän suomentajan näkökulmasta tuki on varsin tervetullut. Espanjan kielialue on laaja: kyseessä on maailman toiseksi puhutuin äidinkieli, ja sillä on virallisen kielen asema yli 20 eri maassa. Tämä merkitsee myös hyvin laajaa kirjallista kenttää – ja paljon paikallisia eroja eri maista tulevien teosten välillä.

Travestit argentiinalaisessa yhteiskunnassa

Yöeläimiä-suomennokseni mukana suomen kieleen rantautuu sana ”travesti”. Sanakirjamääritelmän mukaan espanjankielinen sana tarkoittaa transvestiittia, mutta kirjan travestit ovat transnaisia. Travestisuus on heille siis sukupuoli-identiteetti.

Romaani kuvaa yhden transyhteisön asemaa, travesteihin suunnattua väkivaltaa ja yhteiskunnallista eristämistä. Teoksen tunnelma vaihtelee ylitsepursuavasta ilosta lohduttomaan suruun. Mutta mihin suuntaan tilanne Argentiinassa on edennyt viime vuosina?

”Se on hitaanpuoleinen prosessi, mateleva, sanoisin että se on entisestään hidastunut. Ja tällä tarkoitan yhteiskunnan vitkuttelua. Lait ovat kyllä olemassa, mutta ihmiset laiminlyövät niitä. Etenkin jos uhri on travesti”, kirjailija kertoo.

Romaanin suomenkielinen nimikin viittaa siihen, että travestit ovat näkymättömiä. Kirjan travestit elävät öisin, piilossa yhteiskunnan katseilta. Kirjailija kaipaa edelleen travesteja julkisuuteen, mutta kirjallisuuden hän ei koe lisäävän näkyvyyttä.

”Tiedän että he tekevät seksityötä, ja monessa tapauksessa on liian myöhäistä astua maailmaan. Koen, että kirjallisuudella ja erityisesti fiktiolla on vain heikko vaikutus, sen kosketus ihmisten sydämiin on kovin hento. Eikä sen suurempaa vaikutusta voisi vaatiakaan näin hyödyttömältä ammatilta.”

Henkilöhahmo nimeltä Camila

Romaanin travestit asuvat yhdessä vaaleanpunaisessa asuntolassa ja elättävät itsensä prostituutiolla. Tapahtumat sijoittuvat Córdoban kaupunkiin ja vuosituhannen vaihteeseen. Myös kertojahahmon nimi on Camila.

Romaanin tarina kumpuaa kirjailijan omasta menneisyydestä: ”Köyhyydestä. Mukavuuksien ja välittömien tyydytysten puutteesta. Vihasta. Paljoltikin vihasta ja kaunasta. Siispä kun otatte vastaan kirjoitukseni, otatte vastaan latinalaisamerikkalaisen travestin vihan, jolla hän on ruokkinut mielikuvitustaan, kielioppiaan ja syntaksiaan”.

Vaikka Yöeläimien päähenkilö on nimeltään Camila, hahmo on silti aivan muuta kuin kirjoittajansa. Sosa Villada kertoo pyrkivänsä kirjoittamalla tappamaan tuon toisen, oman persoonansa pohjalta kehittyneen (tai saastuneen) Camilan.

Muistoihin palaaminenkaan ei aina ole helppoa. Muisti voi johdattaa paikkoihin, joihin ei ollut tarkoitus milloinkaan palata: ”Se on vähemmän hygieeninen reissu, johon sisältyy myös omien muistojeni pettämistä.”

Uusi latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden buumi?

Latinalaisamerikkalaisesta kirjallisuudesta puhuttaessa muistetaan yleensä mainita 1960-luvun buumi, johon kuuluivat etenkin maagisen realismin mestarit, etunenässä Gabriel García Márquez ja Jorge Luis Borges. Kaanon oli tuolloin hyvin miesvaltainen, mutta nyt povataan uutta buumia, jonka kärjessä ovat Latinalaisen Amerikan naiset.

Toistaiseksi naisten kääntäminen ja julkaiseminen Suomessa on ollut hajanaista. Eniten suomennettuja argentiinalaiskirjailijoita ovat Borges, Julio Cortázar ja César Aira, joista ensimmäistä ja viimeistä on julkaistu viimeisen vuoden sisällä. Isot nimet eivät ole kadonneet mihinkään.

Kysyn Camilalta, mitä mieltä hän on näistä kolmesta klassikosta.

”Borgesia rakastin hullun lailla. Luen hänen teoksiaan taas uudelleen ja rakastan häntä jälleen hullun lailla. Cortázarista pidän vähemmän, Airasta pidän mutta hän ei ole sellainen kirjailija, jota mielelläni luen.”

Sosa Villada kertoo lukevansa mieluiten naisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Hänen oma kirjoituksensa kumpuaa ”kaikista niistä kerroista, kun maailma on koskettanut lukemisen välityksellä”.

Uusia tuulia kulttuuripolitiikassa

Buenos Airesissa on nähty viime aikoina massiivisia mielenosoituksia presidentti Javier Milein leikkauspolitiikkaa vastaan. Milei on leikannut valtavia summia niin kulttuurista kuin sivistyksestä. Programa Sur -käännösohjelman määrärahoja supistettiin aivan minimiin, mikä tietää pienempää apurahapottia argentiinalaisen kirjallisuuden kääntäjille. Monet pelkäävät maan eristäytyvän kulttuurisesti muusta maailmasta.

Mutta minkälainen on kulttuuriväen mieliala Argentiinan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Córdobassa? Sosa Villadan mukaan aiheesta on vaikea puhua yleisellä tasolla, koska myös kulttuuriala on hyvin polarisoitunut.

”Talouskatastrofi on todistettavissa ihan numeroillakin, mutta sen herättämän epätoivon kontrastiksi monet ihmiset iloitsevat – maamme valtava antiperonistinen kansanosa. Jopa näin inflaation ja hintojen nousukiidon aikana tilanne on monimutkainen, koska on myös niitä, jotka elävät täysin huoletta.”

Sosa Villada ei kuitenkaan koe tilannetta huolestuttavana argentiinalaisen kirjallisuuden kannalta. Toki hän näkee valtion vetäytymisen symbolisena kannanottona, jonka seuraukset iskevät etenkin kulttuurin saavutettavuuteen.

”Mutta provokaation uhallakin uskallan sanoa, että kulttuuri syntyy puutteesta. Kulttuuri syntyy pelosta joutua yön ja roistojen nielemäksi, pelosta joutua tulvivan joen pois pyyhkimäksi. Mielestäni se on se hetki, jolloin kieli ja luomistyö fermentoituvat.”

Talous on kirjailijallakin mielessä, kun hänen kirjojaan käännetään maailmalla. Ei juurikaan mikään muu: ”Millään symbolisella, mikä ei ruoki minua, ei myöskään ole minulle minkäänlaista arvoa. Ajattelen vain euroja tai dollareita.”

Camila Sosa Villada on saapumassa Suomeen vierailulle Helsinki Lit -tapahtumaan toukokuun lopulla. Festivaalilauantaina 25.5. Sosa Villada keskustelee Savoy-teatterin lavalla Silvia Hosseinin kanssa halusta, seksuaalisuudesta ja kirjoittamisesta. Lisäksi kirjailija esiintyy Akateemisessa kirjakaupassa ja Tekstin talolla.