Lukuklaanit edistämään lasten lukemista

Suomen Kulttuurirahasto lahjoittaa yhdessä Kopioston kanssa kaksi miljoonaa euroa käytettäväksi koulukirjastojen perustamiseen ja kehittämiseen sekä kirjojen hankintaan ja lasten lukemisen tukemiseen kaikilla Manner-Suomen ala-asteilla. Lukuklaani-hankkeen taustalla on huoli suomalaislasten lukutaidosta ja sen kautta lasten syrjäytymisestä. Julkisessa keskustelussa on peräänkuulutettu lasten lukutaidon Pohjois-Karjala-projektia.

Suomalaislasten lukutaito heikkeni PISA-tutkimusten mukaan jyrkemmin kuin missään muussa OECD-maassa vuosien 2000 ja 2012 välillä. Samalla tyttöjen ja poikien välille on lukutaidossa kasvanut kuilu, joka on suurempi kuin muualla. Heikosti lukevat pojat, tytöt ja monikieliset oppilaat uhkaavat syrjäytyä lukemisesta. Erot sukupuolten välillä syntyvät jo alakoulussa, ja 9.-luokalla tytöt ovat lukemisessa puolitoista vuotta poikia edellä. PISA-tutkimuksessa 2015 lukutaidon lasku taittui ja kääntyi lievään nousuun. Edelleen kuitenkin joka kymmenes suomalaisnuori ei pääse lukutaidossa sellaiselle tasolle, että voisi jatkaa opintoja ja toimia yhteiskunnassa ilman ongelmia.

— PISA-tutkimusten mukaan lukutaito on heikentynyt eniten huono-osaisimpien perheiden lapsilla. Koska lukutaito on opiskelu- ja työelämässä selviytymisen perusedellytys, on riski, että huono-osaisuus tai syrjäytyminen periytyy. Se taas voi yhä syventää suomalaisten kahtiajakautumista, sanoo professori Riitta Pyykkö, Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja.

— Hyvä lukutaito on tärkein avain elinikäiseen oppimiseen ja täysivaltaiseen kansalaisuuteen. On aika havahtua siihen, että kasvava joukko nuoria ei tavoita lukutaidon minimitasoa, kertoo PISA-tutkimuksista Suomessa vastaava professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta.

Kulttuurirahasto on lähtenyt yhdessä Kopioston kanssa kokoamaan laajaa kansallista yhteistyötä lasten lukutaidon edistämiseksi.

— Tässä vaiheessa Kulttuurirahasto on tehnyt rahoituspäätöksen 1,4 miljoonan euron kaksivuotisesta Lukuklaani-hankkeesta, mutta olemme selvittämässä myös muita, vielä kauaskantoisempia toimia. Lasten lukutaidon edistämiseen, tyttöjen ja poikien välisen eron kuromiseen umpeen sekä heikompiosaisten perheiden auttamiseen voidaan vaikuttaa vain laajalla ja määrätietoisella kansallisella yhteistyöllä, kertoo Riitta Pyykkö.

Kulttuurirahaston ja Kopioston Lukuklaani-hankkeen kohderyhmänä ovat kaikki Suomen ala-asteet ja yhtenäiskoulut. Erityisesti huomiossa ovat 3.—4.-luokkalaiset ja pojat, vaikka hanke kohdistuukin kaikkiin ala-asteikäisiin. Hanke toteutetaan vuosina 2017 ja 2018, ja sen kokonaisbudjetti on kaksi miljoonaa euroa.

Lukuklaani jakautuu kahteen vaiheeseen: ensimmäisessä vaiheessa koulut voivat syyslukukauden 2017 alussa osallistua kilpailuun koulukirjastonsa perustamiseksi tai kehittämiseksi; parhaat ideat palkitaan. Valtaosa palkintorahoista käytetään kirjahankintoihin, mutta koulujen toivotaan myös kehittävän kirjastojaan toiminnallisiksi tiloiksi, joissa järjestetään esimerkiksi kirjavinkkausta tai teemaviikkoja.

— Opettajat ja lapset itse tietävät parhaiten, miten lukemista kouluissa edistää. Odotamme kouluilta erilaisia ja sytyttäviä ideoita. Mediaa koskevia rajoituksia ei ole – hankittava aineisto voi vaihdella räpistä romaaneihin. On kuitenkin eduksi, jos koulu ja koulukirjasto rakentavat yhteistyötä esimerkiksi koulujen iltapäivätoiminnan, vanhempainyhdistyksen, yleisen kirjaston tai kirjastoauton kanssa. Vielä parempaa olisi, jos yhteistyö rakentuisi odottamattomaan suuntaan, vaikkapa koulun judoseuran kanssa, sanoo varatoimitusjohtaja Jukka-Pekka Timonen Kopiostosta.

Toisessa vaiheessa keväällä 2018 koulut voivat tilata lukupiiripaketin opetuksensa tueksi. Lukupiiripaketti sisältää kaikille kouluille noin 50 kirjaa ja myös opettajan pedagogisen materiaalin, jonka tarkoituksena on tehdä opettajalle mahdollisimman helpoksi lukupiirimetodin käyttöönotto. Lukupiirejä kutsutaan hankkeessa lukuklaaneiksi, joissa oppilaat ja koulut voivat jakaa lukukokemuksiaan ja kilpailla keskenään luetuista teksteistä. Kouluille tämä kaikki on ilmaista.

— Looginen ajattelu kehittyy parhaiten kaunokirjallisuutta lukemalla. Kaunokirjallisuus jättää aukkoja, jotka lukijan pitää itse täyttää. Lukemalla ihminen voi elää monta elämää ja oppia kirjojen henkilöhahmojen valinnoista, sanoo Rahaston hallituksen jäsen ja hankkeen aloitteentekijä, kirjailija Jari Järvelä.

Kulttuurirahaston ja Kopioston yhteistyökumppaneina hankkeessa ovat Opetushallitus, Suomen Luokanopettajat ry, Suomen Rehtorit ry, Suomen Vanhempainliitto ry, Lukukeskus – Läscentrum ry, Äidinkielen Opettajain Liitto ry, Lastenkirjainstituutti ja Suomen Kuntaliitto. Suomen Koulukirjastoyhdistys ry on mukana arvioimassa koulukirjastojen kehittämissuunnitelmia, kokoamassa lapsia kiinnostavia kirjapaketteja sekä valmistelemassa opettajien pedagogista materiaalia.

— Uudet opetussuunnitelman perusteet korostavat monilukutaitoa ja elämyksellistä lukemista sekä nostavat esiin koulun kirjastotoiminnan kehittämisen. Tämän takia Lukuklaani-hanke sopii hyvin osaksi arjen koulutyötä ja myös yhdistämään eri oppiaineiden opetusta. Lukemalla kehittyvää kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa tarvitaan nykyään yhä enemmän, sanoo Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen.

— Käytännön koulutyössä on tärkeää, että opettaja voi mahdollisimman helposti ja aikaa säästäen tarjota lapsille luettavaa, siksi kirjojen hankinta kouluille ja opettajan työtä helpottavat välineet ovat tärkeitä, kertoo Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Marko Jokinen.

— Perheiden lukutottumuksilla ja esimerkillä on suuri vaikutus lasten lukemiseen. Siksi kannustamme myös vanhempainyhdistyksiä kehittämään tapoja osallistua Kulttuurirahaston ja Kopioston hankkeeseen, sanoo Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimes.

Lukuklaani-hankkeen aikana Kulttuurirahasto ja Kopiosto valmistelevat yhdessä Helsingin yliopiston ja Opetushallituksen kanssa myös tutkimushanketta lasten lukemisesta.

— Lasten lukutaito on tärkeä kansallinen asia. Kannustamme muitakin tahoja tekemään töitä suomalaisten lasten lukutaidon edistämiseksi. Vain siten voimme saada aikaan lasten lukutaidon Pohjois-Karjala -projektin, sanoo Jari Järvelä.

Lukuklaani-hankkeen hallinnoista ja toteuttamisesta vastaa Kopiosto ry.

Lisätietoja:
Suomen Kulttuurirahasto, asiamies, apurahat ja kulttuuri, Juhana Lassila, puh. 040 517 8500
Suomen Kulttuurirahasto, hallituksen puheenjohtaja Riitta Pyykkö, puh. 050 430 4845
Suomen Kulttuurirahasto, hallituksen jäsen ja ohjausryhmän puheenjohtaja Jari Järvelä, puh. 040 837 7621
Kopiosto ry, varatoimitusjohtaja Jukka-Pekka Timonen, puh. 040 722 8082
Opetushallitus, opetusneuvos, äidinkieli ja kirjallisuus, Minna Harmanen, puh. 029 533 1481
Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos, professori Jouni Välijärvi, puh. 050 567 7210
Suomen Luokanopettajat ry, puheenjohtaja Marko Jokinen, puh. 0400 723 267
Suomen Vanhempainliitto ry, toiminnanjohtaja Ulla Siimes, puh. 040 553 0981
www.lukuklaani.fi

Tommi Liimatan hyvästit Pietarsaarelle

– En halunnut kuvata erityistä lapsuutta, vaan mahdollisimman tyypillistä, kirjailija Tommi Liimatta sanoo. Muusikkonakin tunnettu Liimatta julkaisi vuonna 2014 romaanin nimeltä Jeppis, kirjailijan omia lapsuudenkokemuksia heijastelevan kuvauksen ala-asteikäisen Tommi-pojan elämästä Pietarsaaressa. Nyt työn alla on jatko-osa, Jeppis 2.

Kirjojen tapahtumat ovat varsin arkisia: pyöräilyä, koulunkäyntiä, musiikin kuuntelua. Liimattaa onkin ärsyttänyt lapsuuskuvausten ihannoiva sävy.

– Sellainen että aina mummo oli hyväntuulinen ja aina odotti mehut ja lätyt pöydässä – mutta kun ei odottanut! Meno oli tosi raadollista, sen on vain unohtanut.

kirjailija Tommi Liimatta

Kirjailija Tommi Liimatta

Kirjojen näkökulma on lapsen, ilman jälkiviisautta. Liimatan mukaan tietoisuuden lisääntyminen on tuotava esiin hienovaraisesti.
– Välillä tekstiä on dorkennettava, että se tuntuisi oikealta.

Jeppis 2 kuvaa aikaa, jolloin lapsuus ja orastava teini-ikä ovat molemmat läsnä. Ensimmäiseen Jeppis-kirjaan verrattuna tilanne on nyt merkittävällä tavalla toinen, kun Liimatalla on käytössään omat vanhat päiväkirjansa.
– Olen yrittänyt lukea suppeiden päiväkirjamerkintöjeni läpi, miltä oikeasti tuntui silloin.

Pitkä projekti

Jeppis oli tekeillä jo vuonna 1990. Romaanin lopullinen muotoutuminen kuitenkin vaati sekä ajallisen etäisyyden että tekijän omien taitojen kehittymisen. Liimatta mietti pitkään, miten aiheesta voisi kirjoittaa. Kun kerrontaratkaisu oli selvä, hän tiesi romaanin vihdoin syntyvän.

Vaikka Liimatta kirjoittaa lapsuutensa Pietarsaaresta, romaanit ovat vaatineet paljon taustatyötä: vanhojen sanomalehtien tutkimista, haastatteluja ja yksityiskohtien tarkastamista niin internetistä kuin vanhoista tietosanakirjoistakin. Jos yksikin fakta menee pieleen, se harmittaa.

– Mielikuvitukseni on parhaimmillaan silloin kun on määrätyt pulttaukset tapahtuneisiin asioihin, omanlaisensa ankkurit joista voi lähteä liikkeelle.

Hyvästit Pietarsaarelle

Jeppis-kirjoja kirjoittaessaan Liimatta on samalla jättänyt hyvästejä Pietarsaarelle.

– Pietarsaari on niin kummallinen kaupunki. Sitä ei voi verrata muihin. Olen myöhemmin keikkaillut ympäri Suomea, mutta missään ei löydy samanlaista tunnelmaa.

Tekeillä olevan romaanin jälkeen Liimatta ei enää aio palata lapsuusmuistoihin tai Pietarsaaren kuvaamiseen.

– Tämä on ollut elämäni ensimmäinen hanke, joka alkoi kun 9-vuotiaana kirjoitin pari konekirjoitusliuskaa kerrostalon lasten voimasuhteista. Täytyyhän päähän mahtua jotain muutakin.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen