Pirkanmaan rahasto on jälleen mukana Säätiöpäivässä, yhdessä seitsemän muun säätiön kanssa. Tällä kertaa pirkanmaalaiset säätiöt ovat yhteisen hyvän asialla tekemässä säätiöiden työtä yleisesti tunnetuksi ja muistuttamassa, että säätiöt ovat ihan kaikkia varten.
Totta kai kukin säätiö kertoo myös omasta toiminnastaan ja mm. apurahoista. Säätiöillä on yhteinen standi Tampereen kaupungin kanssa Tampere-talon puistossa.
Kun ihminen ottaa lääkettä, se vaikuttaa aikansa, kunnes elimistö poistaa sen. Elimistön näkökulmasta lääke on vierasaine, josta pitää hankkiutua eroon.
Hyvin usein lääkeaineet poistetaan cyp-entsyymien avulla. Niitä tuotetaan etupäässä maksassa. Cyp-entsyymit muuttavat lääkeaineet vesiliukoiseen muotoon, jolloin aineet on helppo poistaa virtsan mukana.
Lääkeaineiden haitallisissa yhteisvaikutuksissa mekanismi on usein se, että yksi lääkeaine eli ”inhibiittori” kilpailee samasta cyp-entsyymistä toisen lääkeaineen eli ”uhrilääkkeen” kanssa. Tällöin uhrilääke ei pääse poistumaan elimistöstä normaalisti vaan lääkekuurin aikana sen pitoisuudet vain nousevat ja vaikutukset voivat käydä arvaamattomiksi.
Kun inhibiittori poistuu elimistöstä, cyp-entsyymit yleensä saman tien vapautuvat muuhun käyttöön ja alkavat hoitaa uhrilääkkeen poistoa elimistöstä normaalin kaavan mukaan.
Yhteisvaikutuksia on tutkittu paljon, ja nykyään lääkevalmistajat tekevät tiettäväksi, jos kyseessä on cyp-inhibiittori ja sitä pitää käyttää varovaisesti muiden lääkkeiden kanssa. Joitakin erityisen vaarallisia yhteisvaikutuksia aiheuttavia lääkeaineita on myös poistettu kokonaan markkinoilta.
– Jotkin lääkkeet kuitenkin tuhoavat cyp-entsyymin toiminnan kokonaan. Tällöin uhrilääke ei pääse kunnolla poistumaan ennen kuin maksa ehtii tuottaa uutta cyp-entsyymiä riittävästi. Siihen voi kulua paljon aikaa, sanoo proviisori ja kliinisen farmakologian väitöskirjatutkija Helinä Kahma.
Tätä kutsutaan mekanismiin perustuvaksi inhibitioksi eli MBI-inhibitioksi (mechanism-based inhibition). Se on harvinaisempi ja harmillisempi cyp-välitteinen yhteisvaikutus ja sitä on tutkittu vähemmän kuin perinteistä cyp-inhibitiota.
Väitöskirjassaan Kahma kehittää menetelmää, jolla MBI-inhibitiota aiheuttavia lääkeaineita voisi helposti seuloa.
– Toki MBI-inhibitiokin otetaan lääkekehityksessä nykyisin huomioon. Markkinoilla on silti yhä paljon lääkeaineita, joita ei ole tutkittu perusteellisesti tästä näkökulmasta.
Kahma tutkii asiaa Biomedicum 1:ssä Helsingin Meilahdessa. Siellä hänen käytössään on lääkeseulontarobotti. Se osaa vikkelästi käsitellä kuoppalevyjä, joiden kuopissa tutkitaan eri lääkeaineita.
Kuoppalevyjen kuoppiin pudotetaan ”maksasta eristettyä sössöä” sekä erilaisia cyp-entsyymeitä tarvitsevien uhrilääkeaineiden cocktail. Sitten jokaiseen kuoppaan lisätään eri lääkeainetta ja katsotaan, häiritseekö se uhrilääkeaineen ja cyp-entsyymin yhteispeliä. Mikäli häiritsee, on löytynyt potentiaalinen inhibiittori.
Eniten haasteita projektissa on tuottanut robotiikan yksityiskohtien hiominen.
”Robotti ei aina taivu ajastettuihin pipetointisarjoihin yhtä vikkelästi kuin ihmiskädet.”
Lisäpulmia tuo myös biologisten näytteiden koostumus.
– Liuosta kuoppien pohjalla pitää välillä sekoittaa. Tavallisesti vesipohjaisella liuoksella tämä toimii ongelmitta, mutta maksasta eristetty seos rupeaa sekoittaessa vaahtoamaan, Kahma kertoo.
Väitöskirjaprojektissaan Kahma seuloo kuoppalevyillä kymmeniä lääkeaineita, mutta tämän jälkeen tutkimus on määrä laajentaa satoihin uusiin lääkkeisiin.Väitöskirjavaiheessa on tarkoitus hioa prosessi mahdollisimman hyväksi. Siksi vaahtoamisen kaltaiset ongelmat pitää ratkaista kunnolla ajan kanssa.
Jos ja kun potentiaalisia inhibiittoreita löytyy, löydökset varmistetaan vielä kliinisillä kokeilla terveillä vapaaehtoisilla koehenkilöillä.
– Maljalla saadut tulokset eivät vielä suoraan kerro, onko löydös kliinisesti merkittävä.
Kahma (*1985) meni lukion jälkeen opiskelemaan farmasiaa Helsingin yliopistoon, koska luonnontiede ja lääketiede kiinnosti mutta lääkärin työ ei niinkään. Farmaseutin lopputyö liittyi lääkeaineiden yhteisvaikutuksiin, ja gradunsa hän teki lääkeyhtiö Orionille myös lääkeaineiden yhteisvaikutuksista. Silloin hän sai kuulla kliinisen farmakologian osastosta Meilahdessa ja hakeutui sinne tekemään väitöskirjaansa mekanismiin perustuvista cyp-inhibiittoreista vuonna 2015.
Väitöstutkimus on kohta loppusuoralla, mutta työskentely Meilahdessa lääkeyhteisvaikutusten ja kuoppalevyrobotin parissa jatkunee sen jälkeenkin.
Proviisori, tohtorikoulutettava Helinä Kahma sai vuonna 2019 Elli Turusen nimikkorahastosta 24 000 euron apurahan lääkeaineiden yhteisvaikutuksia käsittelevään väitöskirjatyöhön.
Hankkeen taustalla on Varsinais-Suomen rahaston hoitokunnassa herännyt huoli yhteiskunnassa vallitsevasta keskustelukulttuurista, erityisesti vihapuheesta, ja etenkin nuorilla havaittavasta pessimistisestä tulevaisuudenkuvasta. Tutkimuksen mukaan tulevaisuuskuvien ei kuitenkaan tarvitse polarisoitua utopioiksi ja dystopioiksi, vaan nykyhetken tekomme ja valintamme vaikuttavat siihen, millaiseksi tulevaisuus muodostuu.
Hankkeessa Turun yliopiston tutkijat mm. tulevaisuuden tutkimuksesta, oikeustieteestä, kasvatustieteestä, valtio-opista, psykologiasta, fysiikasta, maantieteestä, filosofiasta ja kulttuurihistoriasta yhdistävät voimansa Turun ammattikorkeakoulun taideaineiden opettajien kanssa. Tavoitteena on käsitellä vaikeita ja monimutkaisia aiheita innostavasti ja elämyksellisesti, jolloin kokemukset ja tunteet auttavat sisäistämään asioita monipuolisemmin ja syvällisemmin.
Hankkeen ensisijainen kohderyhmä koostuu varsinaissuomalaisista toisen asteen – sekä lukioiden että ammatillisten oppilaitosten – toisen vuoden opiskelijoista. Toissijaisena kohderyhmänä ovat yliopiston ja Taideakatemian opiskelijat, jotka osallistuvat hankkeen toteuttamiseen. Hankkeen budjetti on noin 125 000 euroa.
Hankkeen keskeinen toimintamuoto ovat rakentavaan vuorovaikutukseen ja parempaan tulevaisuudenkuvaan pyrkivät noin neljän tunnin kestoiset työpajat Tiedekeskus Tuorlassa. Kevätlukukaudella 2020 Turun yliopiston ja Taideakatemian yhteistyönä toteutettavat työpajat tarjoavat nuorille mahdollisuuden pohtia ja harjoitella asioita eri näkökulmasta. Tavoitteena on
Hankkeen lopuksi syksyllä 2020 työpajojen tulokset ovat esillä tapahtumallisessa monitaiteisessa päätöspäivässä Tiedekeskus Tuorlassa. Työpajojen tulokset näkyvät myös Taideakatemian ja Turun Yliopiston esitystiloissa.
Hankkeen etenemistä voi seurata Utopiaako? -blogissa osoitteessa https://blogit.utu.fi/utopiaako/
Asiamies Timo Vuorisalo, timo.vuorisalo@skr.fi
Professori Petriina Paturi, petriina.paturi@utu.fi
Projektikoordinaattori Sari Torvinen, sari.torvinen@utu.fi
Suomen Kulttuurirahasto (SKR) käynnisti syksyllä 2018 selvityksen väitöskirjarahoituksensa koetusta vaikuttavuudesta. Kulttuurirahasto myönsi vuosina 2005–2007 väitöskirja-apurahoja yhteensä 24,5 miljoonalla eurolla. Selvitys toteutettiin kyselytutkimuksena mainitulla ajanjaksolla Kulttuurirahaston Keskusrahastosta väitöskirja-apurahaa hakeneille henkilöille. Verkkokyselylomake lähetettiin yhteensä 3 570 apurahanhakijalle, ja vastauksia saatiin 961 kappaletta. Vastaajista 251 henkilöä ei ollut koskaan saanut SKR:n apurahaa. Selvityksen toteutti Optifluence Oy, ja vastuullisena tutkijana toimi valtiotieteiden tohtori Petro Poutanen. Kyselyn tulokset kuvaavat vastaajajoukkoa, eivätkä ne ole yleistettävissä koko Suomea koskeviksi.
SKR:n apurahan vuosina 2005–07 saaneista 69 % ilmoitti olevansa tavoitteidensa mukaisella työuralla – riippumatta siitä, oliko tuolloin valmisteltu väitöskirja valmistunut vai ei. Vastaajilla, jotka eivät koskaan olleet saaneet SKR:n apurahaa, vastaava osuus oli 53 %.
”Tohtorinkoulutus antaa valmiudet hankkia ja jalostaa tietoa sellaisella tasolla, että siitä on hyötyä käytännössä kaikissa asiantuntijatehtävissä.” – väitellyt vastaaja
Kaikista kyselyyn vastaajista 18 % kertoi, että ei ole väitellyt. Miesvastaajilla tyypillisin syy väitöskirjan kesken jäämiseen oli se, että vastaaja oli saanut muita mielenkiintoisia työtehtäviä (33 % miesvastaajista), kun naisilla vastaava luku oli 21 %. Naisista taas huomattava osa (22 %) kertoi väitöskirjan olevan yhä työn alla (miesvastaajista 12 %). Rahoituksen päättymisen kertoi syyksi 8 % ei-väitelleistä vastaajista.
Selvityksen mukaan väitöskirja-apurahaa SKR:lta hakeneet päätyvät tyypillisimmin tutkimustehtäviin. Vuosina 2005–2007 apurahaa saaneista tutkimustehtävissä kertoi työskentelevänsä 69 % ja niistä, jotka eivät olleet saaneet ollenkaan apurahaa, tutkimustehtävissä työskenteli 51 %. Noin kolmannes tutkimustehtävissä työskentelevistä kertoi olevansa post doc -tutkijoita, noin kolmannes dosenttitason tai vanhempia tutkijoita. Naisia on jonkin verran enemmän ”muissa tutkimustehtävissä” (16 %) kuin miehiä (10 %), kun taas miesten joukossa on enemmän professoritasoisia (12 %) kuin naisissa (6 %).
Selvityksen mukaan myös muille kuin akateemisille urille päätyvät hyötyvät tohtoriopinnoistaan ja väitöskirjastaan. Etenkin hanke- ja hallintotyössä olevat kokevat tohtoriopinnot merkityksellisiksi uran kannalta, vaikka eivät olisikaan väitelleet. Vastaajat näkivät tohtorinopintojen vaikuttavuutena etenkin oman osaamisen kehittämisen ja uudet työmahdollisuudet, mutta myös uuden tieteellisen tiedon ja osaamisen synnyttämisen.
”Olen saanut [tohtoriopintojen] ohessa mielenkiintoisia, tutkimustani tukevia töitä. Näin olen myös kyennyt hyödyntämään osaamistani yhteiskunnassa.” – ei-väitellyt vastaaja
Muulla kuin tutkijan uralla työskentelevät kertovat useimmiten olevansa ylempiä toimihenkilöitä tai johtotehtävissä. Miehistä johtotehtävissä on 21 % ja naisista 13 % muilla kuin tutkimusurapoluilla työskentelevistä. Naisia on suurempi osuus töissä kunnissa tai kuntaliitoissa (33 %) kuin miehiä (23 %), kun taas miehistä suurin osa työskentelee yksityisissä yrityksissä (39 %), joissa naisia on huomattavasti vähemmän (17 %).
–Työnantajakentän eroavaisuutta selittänevät ennen kaikkea vahvasti sukupuolittuneet vastaajajoukot eri tieteenaloilla, suunnittelija Olli Vallinheimo Suomen Kulttuurirahastosta kuvailee.
Väitteleminen paransi kyselyyn vastanneiden tulotasoa. Vastausaineiston perusteella se kasvattaa naisilla tulotasoa jyrkemmin kuin miehillä. Tohtorimiehistä 74 % ja -naisista 63 % ansaitsee bruttotuloina 3 500 euroa tai enemmän. Ei-tohtoreista vastaavaan tuloluokkaan kuuluu miehistä 59 % ja naisista 40 %. Yli 5 000 euron tuloluokkaan ylsi väitelleistä miehistä kolmannes ja naisista joka viides.
Myös tieteenalojen välillä on huomattavia eroja. Humanistisilla tieteenaloilla väitöskirjaa tehneiden joukossa yli 5 000 euroa bruttotuloina tienaavia oli joka kymmenes vastaaja, kun taas luonnontieteissä ja lääketieteen alalla noin joka kolmas.
Kyselyyn vastanneilla tohtoriopintojen rahoitus on lähes poikkeuksetta koostunut useista eri lähteistä tai useammalta rahoittajalta saadusta tuesta. Pidempi ja pysyväisluonteinen, mieluiten palkallinen ja työsuhdemuotoinen rahoitusmalli, jossa väitöskirjan tekijä saa olla lähellä yliopistoyhteisöä tai osa sitä, olisi vastausten perusteella toivotuin. Valtaosa vastaajista oli kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Suomen Kulttuurirahaston apuraha on merkittävä meriitti tutkijalle.
”Koen, että edelleenkin yliopistolla työskentely on mielekkäämpää yliopiston palkkalistoilla olevana yliopistolle integroitumisen kannalta sekä työskentelyolosuhteiden näkökulmasta. […] Omalta osaltani Kulttuurirahaston rahoitus mahdollisti hallinnollisista velvoitteista vapaita tutkimusjaksoja.” – vastaaja
–Tutkimus vahvistaa jo olemassa olevaa käsitystä väitöskirjarahoituksen pirstaleisuudesta ja tukee osaltaan Kulttuurirahaston päätöstä suosia jatkossa entistä pitempikestoisia rahoitusmyöntöjä, yliasiamies Antti Arjava toteaa.
Vertailuotoksena toimivat vastaavana ajanjaksona Suomen Akatemian rahoittamissa hankkeissa 6 kuukautta tai pitempään palkkasuhteisina väitöskirjaa tehneet henkilöt. Kulttuurirahaston ja Akatemian rahoittamien tutkijoiden julkaisujen tasoissa näkyi vain pieniä eroja.
Tutkijoiden julkaisujen vaikuttavuutta tieteenalakohtaisesti vertailevalla metodilla ei ole nähtävissä merkittävää eroa Kulttuurirahaston ja Akatemian rahoittamien tutkijoiden julkaisujen tasossa. Kuitenkin julkaisutahtia ja viittausten määrää mittaamalla voidaan osoittaa, että Kulttuurirahasto on rahoittanut Akatemian vertailuaineistoon nähden menestyneempiä tutkijoita lääketieteessä, teknisissä tieteissä ja luonnontieteissä kun taas yhteiskunta-, kasvatus- ja humanistisissa tieteissä Akatemian rahoittamat tutkijat ovat tällä mittarilla tarkasteltuna menestyneempiä.
Varsinaisen tutkimusraportin voi pyytää suunnittelija Olli Vallinheimolta.
Aurinko paistaa, kun paistaa ja tuulee, kun tuulee. Maakaasusta sen sijaan saadaan sähköä käden käänteessä, sen kun laitetaan kaasuturbiinit päälle.
Matkalla kohti ympäristöystävällisempää maailmaa maakaasua olisi tarkoitus korvata enenevässä määrin uusiutuvilla energianlähteillä. Pyrkimys on hyvä, mutta mitä se tarkoittaa teknisesti ja juridisesti?
–Uusiutuvien lisääminen hajaannuttaa järjestelmää ja entistä harvemmat asiakkaat voivat enää täysin luottaa sähköverkkoon, sanoo Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen tutkija Tade Oyewumni.
–Tarvitaan kalliita akkuja ja muita energian varastointijärjestelmiä sekä myös yhä tarkempia mittausjärjestelmiä, jotta kysyntä ja tarjonta saataisiin järkevään tasapainoon hintaperusteisesti.
Oyewumni työskentelee nyt toista vuotta vierailevana tutkijana Tulanen yliopistossa Yhdysvaltain New Orleansissa. Projektissaan hän puntaroi hyötyjä ja kustannuksia, kun julkisten tukien turvin uusiutuvien osuutta lisätään energiantuotannossa maakaasun kustannuksella.
New Orleans on oiva paikka pohtia tätä. Lousianan osavaltio on yhdysvaltain viidenneksi suurin maakaasun tuottaja, ja Meksikonlahden rannalla on tärkeitä terminaaleja, joista nesteytettyä maakaasua (LNG) kuljetetaan etenkin Eurooppaan ja Aasiaan.
–Yhdysvallat on maailman johtava maakaasuntuottaja. Vuonna 2017 se muuttui kaasun nettoviejäksi liuskekaasubisneksen ja kysynnän kasvun vuoksi.
Kaasulle riittää ottajia, koska se on fossiilisista vähäpäästöisin, ja ylipäätään energiantarve vain kasvaa kaikkialla. Samalla kuitenkin on kova poliittinen paine siirtyä uusiutuvaan energiaan.
Oyewumnin on määrä luoda eräänlainen, varsin monimutkainen, ”tiekartta” siitä, mitä alan toimijoiden olisi hyvä tietää tästä mullistuksesta juridiselta kannalta.
– Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa kaasun korvaamista uusiutuvilla vaan hahmotella, miten se olisi mahdollista. Muuttuvilla energiamarkkinoilla eri toimijat pystyvät tekemään rationaalisia päätöksiä, kunhan niillä on selkeä ymmärrys hinnoista ja hyödyistä.
Oyewumni on syntyisin Nigeriasta ja opiskeli siellä oikeustieteen kandidaatiksi. Maisteriksi hän luki Skotlannissa ja väitteli tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2017. Koko Oyewumnin tähänastinen ura on kiertynyt energiajuridiikan ympärille, ja hän voisi jatkaa aihetta mieluusti loppuelämänsä.
New Orleansiin häntä seurasivat vaimo ja kaksi lasta. Apuraha kattaa myös lastenhoitoa, koulutusta ja perheen vakuutuksia.
Kirjapakettien toimitukset ylä- ja yhtenäiskouluihin ovat alkaneet ja ne toimitetaan kouluille pääsääntöisesti elokuun aikana. Kaikissa kirjapaketeissa on sekä helppolukuisia kirjoja että haastavaa luettavaa taitaville lukijoille. Jokainen kirjapaketti sisältää niin selkokirjoja, novelleja ja runoja kuin romaaneja, sarjakuvia ja tietokirjojakin. Lukuklaanin kirjalahjoitukset ovat Suomen Kulttuurirahaston suurpanostus lasten ja nuorten lukutaidon eteen.
”Suomen Kulttuurirahaston toiminnassa lukutaidon kehittämisellä on parin viime vuoden aikana ollut erityisasema ja olemme rahoittaneet useita lukemisen tukemiseen liittyviä hankkeita. Nyt yläkouluihin suunnattu Lukuklaani-hanke on suoraa jatkoa vuosina 2017–2018 ala- ja yhtenäiskoulujen koulukirjastoihin tehtyihin kirjalahjoituksiin. Koulukirjastot on todettu parhaaksi välityskanavaksi, kun pyritään tavoittamaan mahdollisimman monta kouluikäistä ja aivan erityisesti niitä lapsia, joille lukuharrastus muuten jäisi vähäiseksi”, sanoo Kulttuurirahaston puheenjohtaja Jari Sokka.
Ruotsinkieliset koulut saavat Lukuklaanilta oman kirjapakettinsa. Saamelaisalueen koulujen kirjapaketti taas on suunniteltu yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa. Paketin kymmenen yksittäistä kirjaa on korvattu saamenkielisten opettajien kanssa yhteistyössä valituilla saamenkielisillä kirjoilla.
Lukuklaanin kirjapaketit sisältävät kaiken kaikkiaan 88 eri teosta, joista 57 on suomalaisten kirjoittajien tuotantoa. Yhteensä lähes 100 000 kirjaa 34 eri kirjakustantamolta sisältävä lahjoitus onkin merkittävä myös suomalaisille kirjailijoille ja kustantamoille. Kirjalahjoituksen arvo on yhteensä miljoona euroa.
”Lukemisen edistäminen on keskeinen osa Suomen Kustannusyhdistyksen aatteellista toimintaa. Kustantajilla onkin ilo olla mukana tässä hyvin organisoidussa konkreetissa hankkeessa. Hankkeen satsauksen myötä kirjat tulevat näkyvästi koululaisten arkeen ja avaavat heille portin lukemisen maailmaan”, sanoo Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho.
Suomenkieliset koulut saivat valita kirjapakettinsa neljästä eri vaihtoehdosta. Tilausvaiheessa suosituimmaksi paketiksi nousi paketti numero kaksi, joka sisältää muun muassa Jyri Paretskoin hittiteoksen K15 sekä paljon toivotun Päivi Haanpään ja Marika Riikosen toimittaman novellikokoelman Tusina.
”Kun ideoimme Tusinaa, toivoimme, että se löytäisi tiensä myös koulujen käyttöön. Lukuklaanin myötä toiveemme todellakin toteutuu! Novellit ovat tiivistä ilmaisua eivätkä aina päästä lukijaa helpolla. Siksi onkin hienoa, että niistä voi puhua koko luokan voimin ja pohtia asioita yhdessä. Monipuolinen lukutaito kehittää ajattelua ja mielikuvitusta, molemmat ovat olennaisia taitoja elämässä” kuvailevat teoksen toimittajat Marika Riikonen ja Päivi Haanpää.
Kirjapaketin mukana toimitettava Lukuklaani-käsikirja opettajille tukee kouluille lahjoitettavien kirjojen käyttöä opetuksessa. Opettajan käsikirjasta löytyy yleisiä ohjeita lukupiirityöskentelyyn sekä runsaasti valmiita kysymyksiä ja tehtäviä lukupiirissä käsiteltäväksi.
”Suomalaisten nuorten lukutaidon taso ja lukemisharrastuksen väheneminen puhuttavat julkisessa keskustelussa. Keskustelun lisäksi kaivataan kuitenkin myös nuorten arkeen ulottuvaa konkretiaa. Opetustyössä olen huomannut, että paras lukemaan innostaja on kirja itse: tarina, joka vie nuoren mukanaan toiseen aikaan, toiseen maailmaan, toisenlaisen ihmisen tunteisiin. Sellaista nuorta en ole vielä tavannut, johon hyvin kerrottu tarina ei tekisi vaikutusta. Jotta nuori voi innostua lukemaan, tulee hänelle olla tarjota käteen kiinnostava kirja. Tähän haasteeseen Lukuklaani-hankkeen kirjat tehtävämateriaaleineen tuovat kouluilla kipeästi kaivatun, konkreettisen avun”, painottaa äidinkielen opettaja ja Lukuklaanin työryhmän jäsen Annu Viheriälehto.
Käsikirja sisältää myös tehtäviä monialaiseen oppimiseen kirjallisuuden avulla ja kannustaa kirjallisuuden käyttöön kaikilla oppitunneilla. Lisäksi käsikirjassa on runsaasti kirjavinkkejä, joiden avulla lukemaan innostuneet voivat löytää lisää itselleen mieluisan kirjan kaltaista luettavaa. Sekä suomen- että ruotsinkielinen käsikirja tulevat elokuussa ladattavaksi Lukuklaanin verkkosivuille.
Tallenne löytyy myös Facebook-sivultamme ja YouTube-kanavaltamme.
Näyttelijä ja käsikirjoittaja Tuukka Huttunen (s.1976, Sonkajärvi) on teatterin lahjakas ja innovatiivinen moniottelija. Huttunen valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2002. Hänen näyttämötaiteilijan uransa alkoi Hämeenlinnan kaupunginteatterista ja on jatkunut muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa, Tampereen Teatterissa, Suomen Kansallisteatterissa, Seinäjoen kaupunginteatterissa, Rauman kaupunginteatterissa sekä lukuisissa kesäteattereissa.
Tuukka Huttunen oli mukana perustamassa Tampereelle ryhmäteatteri Siperiaa, joka aloitti toimintansa vuonna 2006. Siperiaan Huttunen teki 14 ensi-iltaa vuosina 2006–14. Tuukka Huttunen on notkea, luova ja intensiivinen näyttelijä, jonka työskentely ulottuu useisiin teatterin lajityyppeihin komediasta draamaan. Huttusen toistuva, mutta aina uusia näkökulmia tuonut roolitehtävä on ollut Aleksi Koskela Täällä Pohjantähden alla -teoksen pohjalta tehdyissä tuotannoissa. Hän näytteli roolin Hämeenlinnan kaupunginteatterissa 2002 ja Suomen Kansallisteatterissa 2011. Huttunen tulkitsi Aleksin roolin myös Timo Koivusalon elokuvassa.
Huttunen on ollut käsikirjoittamassa useita näytelmiä ja näytellyt myös lukuisissa elokuvissa ja tv-tuotannoissa. Tampereen Komediateatterin Päämäärä tuntematon -teoksessa vuonna 2017 Tuukka Huttunen tulkitsi Tuntematonta sotilasta kirjoittavaa Väinö Linnaa sekä esityksen yhteensä yli 20 muuta roolia.
Taiteilijana Huttunen etsii jatkuvasti uusia ilmaisumuotoja. Syksyllä 2018 hän kirjoitti ja ohjasi yhdessä Marika Heiskasen kanssa kantaesitysteoksen Kylä, joka on absurdi, musiikillinen komedia autioituvasta maaseudusta, yhtenäiskulttuurin murenemisesta ja mahdottomista haaveista. Esitys, jossa Huttunen oli mukana myös näyttelijänä, toteutettiin TTT:n sekä Teatteri Siperian yhteistuotantona ja nähtiin Kellariteatterin näyttämöllä.
Kuluvana vuonna Huttunen teki jälleen genrerajoja ylittävän aluevaltauksen olemalla käsikirjoittajana ja esiintyjänä mukana poikkitaiteellisessa esityksessä Suuri harppaus, jossa pohdittiin ihmisen ja ihmiskunnan unelmien ja unelmoinnin ulottuvuuksia. Teos oli Teatteri Siperian ja Tanssiteatteri MD:n yhteistuotanto.
Vaara on tammikuussa 2014 perustettu esittävän taiteen omaperäinen kollektiivi, jonka juuret ovat Kainuussa. Vaara tuottaa korkeatasoista ja uutta luovaa esittävää ja soveltavaa taidetta paikallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.
Vaaran kotipesä on Kajaanissa, Generaattorin esittävän taiteen tilassa. Sieltä se suuntaa toimintansa sekä muihin kaupunkeihin että syrjäseuduille. Vaara on ahkerasti kiertävä nomaditeatteri, joka luo esittävän taiteen kenttään uutta, pelotonta energiaa, erilaisia yhteisöjä kuuntelevaa ja ketterää tekemisen kulttuuria. Se hakeutuu aktiivisesti kohtaamisiin muiden vapaiden ryhmien, taideinstituutioiden ja taidesektorin ulkopuolisten toimijoiden kanssa.
Vaara on tuottanut yli 20 kantaesitystä, joissa se on tarttunut kipeisiin, ajankohtaisiin aiheisiin kuten työttömyyteen, petokeskusteluun ja maahanmuuttajien asemaan. Valtaosa teoksista on ollut kiertäviä. Talvivaara – kainuulainen scifinäytelmä -teoksen aiheena oli sotkamolainen kaivoshanke ympäristövaikutuksineen. Esitys yhdisti dokumenttiteatteria, tutkivaa journalismia, huipputeknologiaa ja fiktiota. Satoja suomalaisia kouluja jo vuosien ajan kiertänyt, yhdessä Kajaanin kaupunginteatterin kanssa tuotettu Tänään koulun jälkeen käsittelee koulukiusaamista herkästi ja puhuttelevasti. Miehen kosketus oli suomalaisten miesten kosketushistoriaa tutkiva dokumenttiteatteriesitys. Teoksessa etsittiin puhumattomuuden synnyinsijoja sydämellisellä otteella, ja se tarjosi katsojille koskettavan matkan lapsuuden, miehuuden, vanhemmuuden ja vanhenemisen maisemiin.
Elokuussa 2019 Vaara toimii keskeisenä tuottajana Ärjän taidefestivaalilla, joka järjestettiin toista kertaa Oulujärven Ärjänsaaressa. Tapahtuma synnyttää tuoreita yhteisöllisiä muotoja kohdata ja käsitellä maapalloamme koettelevaa ilmastomuutosta sekä ekologisia teemoja luonnon keskellä taideteosten ja asiantuntijakeskustelujen kautta.
Vaara-kollektiivi on poikkeuksellisen aktiivinen taiteellinen ja yhteiskunnallinen toimija, jonka vaikutukset ulottuvat koululaisten ja tavallisten kansalaisten arjesta päättäjien kokoushuoneisiin.
Professori Olavi Veistäjä (1908–1988) oli Aamulehden kulttuuritoimituksen esimies ja tamperelainen kulttuurivaikuttaja. Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahasto perustuu Tampereen Teatterikerhon, Aamulehden, Olavi Veistäjän ja Tampereen kaupungin lahjoituksiin. Rahaston tarkoituksena on jakaa Olavi Veistäjä -palkintoja joka toinen vuosi valtakunnallisesti merkittävistä teatteriteoista sekä edistää teatteritaidetta.
Palkintolautakuntaan kuuluivat johtaja Martti Silvennoinen (pj.), kulttuuritoimittaja Ilkka Kuosmanen, näyttelijä Jyrki Mänttäri, vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu ja toiminnanjohtaja Annukka Ruuskanen.
Vuonna 2020 ohjelma laajenee uudelle mantereelle, Etelä-Amerikkaan. Uusia residenssikohteita avataan kirjailijoille Buenos Airesiin yhteistyössä Fundación Filban kanssa ja kuvataiteilijoille ja kuraattoreille Capacete-residenssiin Rio de Janeiroon. Molempiin kohteisiin jaetaan kaksi kolmen kuukauden työskentelyapurahaa.
Tokioon aukeaa uusi kohde kuvataiteilijoille ja kuraattoreille AIT-residenssiin (Arts Initiative Tokyo). Tanssi-, esitys- ja teatteritaiteen työryhmille avautuu uusi kohde Italiassa, Santarcangelo di Romagnassa.
Aiemmista kohteista haettavissa ovat SeMA Nanji (Soul), Tokyo Arts and Space Residency (Tokio), Artspace (Sydney), lnstitute for Provocation (Peking) ja Triangle (New York).
”Residenssityöskentely toimii taiteilijoiden kansainvälisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön mahdollistajana, ja globaalilla kentällä toimivien taiteilijoiden residenssimatkustaminen onkin yhä perusteltua ja usein jopa välttämätöntä. Haluamme kuitenkin kannustaa taiteilijoita valitsemaan ekologisempia matkustuskeinoja aina kun se on mahdollista”, kertoo erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.
Raide- ja lauttaliikenteellä saavutettaviin kohteisiin valituille taiteilijoille myönnetään korotettu matka-apuraha, mikäli he sitoutuvat matkustamaan kohteeseen lentämättä. Apurahan suuruus on tällöin Aasian kohteisiin 5 000 euroa, mikä kompensoi sekä korkeampaa lipun hintaa että matkustamiseen käytettyä aikaa työskentelyaikana (2 viikkoa/suunta). Italiaan junalla matkustettaessa korotettu matka-apuraha on 1 500 euroa henkeä kohden, sisältäen laskennallisen yhden viikon työskentelyajan.
”Junassa tapahtuva työskentely voi parhaassa tapauksessa myös syventää residenssikokemusta ja siitä saatavaa hyötyä”, Ruohonen pohtii.
Helmikuussa 2019 Kulttuurirahasto myönsi 70 000 euron apurahan Miina Hujalan ja Arttu Merimaan hankkeelle, jossa rakennetaan itään suuntautuvaa liikkumisen väylää taiteilijoille ja tutkitaan junamatkailun mahdollisuuksia yhdistää ja ylläpitää taiteellista työtä muun muassa osana residenssitoimintaa.
”Residenssitoiminta voi toimia väylänä avata ja muodostaa uusia yhteyksiä, jossa pitkien välimatkojen ja etäisyyksien taittaminen junalla ja lautalla tekee näkyväksi ja vahvistaa käytännön tekojen tärkeyttä ilmastollisesti kestävien liikkumisvälineiden ja väylien hyödyntämiselle”, Hujala ja Merimaa kertovat.
Kulttuurirahaston Aasian residensseihin matkustavat voivat saada Merimaan ja Hujalan hankkeesta paitsi konkreettista matkojen järjestämiseen liittyvää informaatiota myös mahdollisuuden yhteisiin matkoihin muiden samaan suuntaan liikkuvien kanssa. Hankkeen yhteistyökumppanina, kuten myös Kulttuurirahaston residenssiohjelman neuvoa-antavassa roolissa toimii HIAP – Helsinki International Artist Programme.
Työskentelyapuraha Kulttuurirahaston residensseissä on 7 000 euroa kolmen kuukauden jaksolta ja Santarcangelon työryhmille 650 euroa/viikko/henkilö. Tarkempaa tietoa residensseistä ja niihin myönnettävistä apurahoista on Kulttuurirahaston verkkosivuilla kunkin residenssin esittelysivulla.
Kulttuurirahaston elokuun hakuaika on 12.–30.8.2019. Haku sulkeutuu kello 16 viimeisenä hakupäivänä.
Infotilaisuus residensseistä pidetään ke 14.8. klo 16 alkaen Nykytaiteen museo Kiasman Seminaari-tilassa, Mannerheiminaukio 2, Helsinki. Tilaisuuden kieli on englanti.
Tilaisuus striimataan, ja se on katsottavissa suorana tai jälkeenpäin Kulttuurirahaston YouTube-kanavan tai Facebookin kautta.
”Kulttuurirahasto aloitti vuonna 2017 käytännön, jossa vuorovuosin tietyille aloille kannustetaan tekemään normaalia suurempia hakemuksia. Miljoonan euron lisärahoitus on tähän mennessä ollut haettavissa maatalouden ympäristövaikutuksiin kohdistuvaan tutkimukseen sekä genomilääketieteen ja täsmälääketieteen kliiniseen tutkimukseen”, Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka kertoo.
”Teknisten tieteiden ja taloustieteiden tukimuodossa on eduksi, jos tutkijaryhmä koostuu sekä yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa että yrityksissä toimivista henkilöistä. Yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö on ollut perinteisesti Suomelle vahvuus, mutta nyt tarvitaan erityistä tukea siihen, että eri näkökulmat kohtaavat ja että oppiminen siirtyy eri osapuolten kesken”, Sokka tarkentaa.
Miljoonan euron lisärahoituksella tuetaan yhdestä viiteen tutkimushanketta. Hakija voi olla useammasta tutkijasta koostuva työryhmä, mutta ei yliopisto tai tutkimuslaitos. Hakemukseen liitettävä tutkimussuunnitelma tulee jättää joko suomen- tai englanninkielisenä, hakemuslomakkeelle tuleva tiivistelmä tulee laatia suomeksi.
Suomen Kulttuurirahaston lokakuun hakuaika on 1.-31.10.2019. Kaikkiaan apurahoja on tuolloin haettavana noin 25 miljoonaa euroa.
Katso lisää osoitteesta skr.fi/miljoona2020