Residenssi-info Kiasmassa 14.8.2019
Tallenne löytyy myös Facebook-sivultamme ja YouTube-kanavaltamme.
Näyttelijä Tuukka Huttunen ja kajaanilainen Vaara-kollektiivi saavat Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän palkinnon
Tuukka Huttunen
Näyttelijä ja käsikirjoittaja Tuukka Huttunen (s.1976, Sonkajärvi) on teatterin lahjakas ja innovatiivinen moniottelija. Huttunen valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2002. Hänen näyttämötaiteilijan uransa alkoi Hämeenlinnan kaupunginteatterista ja on jatkunut muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa, Tampereen Teatterissa, Suomen Kansallisteatterissa, Seinäjoen kaupunginteatterissa, Rauman kaupunginteatterissa sekä lukuisissa kesäteattereissa.
Tuukka Huttunen oli mukana perustamassa Tampereelle ryhmäteatteri Siperiaa, joka aloitti toimintansa vuonna 2006. Siperiaan Huttunen teki 14 ensi-iltaa vuosina 2006–14. Tuukka Huttunen on notkea, luova ja intensiivinen näyttelijä, jonka työskentely ulottuu useisiin teatterin lajityyppeihin komediasta draamaan. Huttusen toistuva, mutta aina uusia näkökulmia tuonut roolitehtävä on ollut Aleksi Koskela Täällä Pohjantähden alla -teoksen pohjalta tehdyissä tuotannoissa. Hän näytteli roolin Hämeenlinnan kaupunginteatterissa 2002 ja Suomen Kansallisteatterissa 2011. Huttunen tulkitsi Aleksin roolin myös Timo Koivusalon elokuvassa.
Huttunen on ollut käsikirjoittamassa useita näytelmiä ja näytellyt myös lukuisissa elokuvissa ja tv-tuotannoissa. Tampereen Komediateatterin Päämäärä tuntematon -teoksessa vuonna 2017 Tuukka Huttunen tulkitsi Tuntematonta sotilasta kirjoittavaa Väinö Linnaa sekä esityksen yhteensä yli 20 muuta roolia.
Taiteilijana Huttunen etsii jatkuvasti uusia ilmaisumuotoja. Syksyllä 2018 hän kirjoitti ja ohjasi yhdessä Marika Heiskasen kanssa kantaesitysteoksen Kylä, joka on absurdi, musiikillinen komedia autioituvasta maaseudusta, yhtenäiskulttuurin murenemisesta ja mahdottomista haaveista. Esitys, jossa Huttunen oli mukana myös näyttelijänä, toteutettiin TTT:n sekä Teatteri Siperian yhteistuotantona ja nähtiin Kellariteatterin näyttämöllä.
Kuluvana vuonna Huttunen teki jälleen genrerajoja ylittävän aluevaltauksen olemalla käsikirjoittajana ja esiintyjänä mukana poikkitaiteellisessa esityksessä Suuri harppaus, jossa pohdittiin ihmisen ja ihmiskunnan unelmien ja unelmoinnin ulottuvuuksia. Teos oli Teatteri Siperian ja Tanssiteatteri MD:n yhteistuotanto.
Vaara-kollektiivi
Vaara on tammikuussa 2014 perustettu esittävän taiteen omaperäinen kollektiivi, jonka juuret ovat Kainuussa. Vaara tuottaa korkeatasoista ja uutta luovaa esittävää ja soveltavaa taidetta paikallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.
Vaaran kotipesä on Kajaanissa, Generaattorin esittävän taiteen tilassa. Sieltä se suuntaa toimintansa sekä muihin kaupunkeihin että syrjäseuduille. Vaara on ahkerasti kiertävä nomaditeatteri, joka luo esittävän taiteen kenttään uutta, pelotonta energiaa, erilaisia yhteisöjä kuuntelevaa ja ketterää tekemisen kulttuuria. Se hakeutuu aktiivisesti kohtaamisiin muiden vapaiden ryhmien, taideinstituutioiden ja taidesektorin ulkopuolisten toimijoiden kanssa.
Vaara on tuottanut yli 20 kantaesitystä, joissa se on tarttunut kipeisiin, ajankohtaisiin aiheisiin kuten työttömyyteen, petokeskusteluun ja maahanmuuttajien asemaan. Valtaosa teoksista on ollut kiertäviä. Talvivaara – kainuulainen scifinäytelmä -teoksen aiheena oli sotkamolainen kaivoshanke ympäristövaikutuksineen. Esitys yhdisti dokumenttiteatteria, tutkivaa journalismia, huipputeknologiaa ja fiktiota. Satoja suomalaisia kouluja jo vuosien ajan kiertänyt, yhdessä Kajaanin kaupunginteatterin kanssa tuotettu Tänään koulun jälkeen käsittelee koulukiusaamista herkästi ja puhuttelevasti. Miehen kosketus oli suomalaisten miesten kosketushistoriaa tutkiva dokumenttiteatteriesitys. Teoksessa etsittiin puhumattomuuden synnyinsijoja sydämellisellä otteella, ja se tarjosi katsojille koskettavan matkan lapsuuden, miehuuden, vanhemmuuden ja vanhenemisen maisemiin.
Elokuussa 2019 Vaara toimii keskeisenä tuottajana Ärjän taidefestivaalilla, joka järjestettiin toista kertaa Oulujärven Ärjänsaaressa. Tapahtuma synnyttää tuoreita yhteisöllisiä muotoja kohdata ja käsitellä maapalloamme koettelevaa ilmastomuutosta sekä ekologisia teemoja luonnon keskellä taideteosten ja asiantuntijakeskustelujen kautta.
Vaara-kollektiivi on poikkeuksellisen aktiivinen taiteellinen ja yhteiskunnallinen toimija, jonka vaikutukset ulottuvat koululaisten ja tavallisten kansalaisten arjesta päättäjien kokoushuoneisiin.
***************************
Professori Olavi Veistäjä (1908–1988) oli Aamulehden kulttuuritoimituksen esimies ja tamperelainen kulttuurivaikuttaja. Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahasto perustuu Tampereen Teatterikerhon, Aamulehden, Olavi Veistäjän ja Tampereen kaupungin lahjoituksiin. Rahaston tarkoituksena on jakaa Olavi Veistäjä -palkintoja joka toinen vuosi valtakunnallisesti merkittävistä teatteriteoista sekä edistää teatteritaidetta.
Palkintolautakuntaan kuuluivat johtaja Martti Silvennoinen (pj.), kulttuuritoimittaja Ilkka Kuosmanen, näyttelijä Jyrki Mänttäri, vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu ja toiminnanjohtaja Annukka Ruuskanen.
Kulttuurirahaston residenssiohjelma laajenee Etelä-Amerikkaan
Neljä uutta kohdetta ympäri maailman
Vuonna 2020 ohjelma laajenee uudelle mantereelle, Etelä-Amerikkaan. Uusia residenssikohteita avataan kirjailijoille Buenos Airesiin yhteistyössä Fundación Filban kanssa ja kuvataiteilijoille ja kuraattoreille Capacete-residenssiin Rio de Janeiroon. Molempiin kohteisiin jaetaan kaksi kolmen kuukauden työskentelyapurahaa.
Tokioon aukeaa uusi kohde kuvataiteilijoille ja kuraattoreille AIT-residenssiin (Arts Initiative Tokyo). Tanssi-, esitys- ja teatteritaiteen työryhmille avautuu uusi kohde Italiassa, Santarcangelo di Romagnassa.
Aiemmista kohteista haettavissa ovat SeMA Nanji (Soul), Tokyo Arts and Space Residency (Tokio), Artspace (Sydney), lnstitute for Provocation (Peking) ja Triangle (New York).
Kulttuurirahasto haluaa huomioida kasvavan ohjelman ympäristövaikutuksia
”Residenssityöskentely toimii taiteilijoiden kansainvälisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön mahdollistajana, ja globaalilla kentällä toimivien taiteilijoiden residenssimatkustaminen onkin yhä perusteltua ja usein jopa välttämätöntä. Haluamme kuitenkin kannustaa taiteilijoita valitsemaan ekologisempia matkustuskeinoja aina kun se on mahdollista”, kertoo erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.
Raide- ja lauttaliikenteellä saavutettaviin kohteisiin valituille taiteilijoille myönnetään korotettu matka-apuraha, mikäli he sitoutuvat matkustamaan kohteeseen lentämättä. Apurahan suuruus on tällöin Aasian kohteisiin 5 000 euroa, mikä kompensoi sekä korkeampaa lipun hintaa että matkustamiseen käytettyä aikaa työskentelyaikana (2 viikkoa/suunta). Italiaan junalla matkustettaessa korotettu matka-apuraha on 1 500 euroa henkeä kohden, sisältäen laskennallisen yhden viikon työskentelyajan.
”Junassa tapahtuva työskentely voi parhaassa tapauksessa myös syventää residenssikokemusta ja siitä saatavaa hyötyä”, Ruohonen pohtii.
Junamatkailu osana residenssitoimintaa
Helmikuussa 2019 Kulttuurirahasto myönsi 70 000 euron apurahan Miina Hujalan ja Arttu Merimaan hankkeelle, jossa rakennetaan itään suuntautuvaa liikkumisen väylää taiteilijoille ja tutkitaan junamatkailun mahdollisuuksia yhdistää ja ylläpitää taiteellista työtä muun muassa osana residenssitoimintaa.
”Residenssitoiminta voi toimia väylänä avata ja muodostaa uusia yhteyksiä, jossa pitkien välimatkojen ja etäisyyksien taittaminen junalla ja lautalla tekee näkyväksi ja vahvistaa käytännön tekojen tärkeyttä ilmastollisesti kestävien liikkumisvälineiden ja väylien hyödyntämiselle”, Hujala ja Merimaa kertovat.
Kulttuurirahaston Aasian residensseihin matkustavat voivat saada Merimaan ja Hujalan hankkeesta paitsi konkreettista matkojen järjestämiseen liittyvää informaatiota myös mahdollisuuden yhteisiin matkoihin muiden samaan suuntaan liikkuvien kanssa. Hankkeen yhteistyökumppanina, kuten myös Kulttuurirahaston residenssiohjelman neuvoa-antavassa roolissa toimii HIAP – Helsinki International Artist Programme.
Työskentelyapuraha Kulttuurirahaston residensseissä on 7 000 euroa kolmen kuukauden jaksolta ja Santarcangelon työryhmille 650 euroa/viikko/henkilö. Tarkempaa tietoa residensseistä ja niihin myönnettävistä apurahoista on Kulttuurirahaston verkkosivuilla kunkin residenssin esittelysivulla.
Kulttuurirahaston elokuun hakuaika on 12.–30.8.2019. Haku sulkeutuu kello 16 viimeisenä hakupäivänä.
Infotilaisuus residensseistä pidetään ke 14.8. klo 16 alkaen Nykytaiteen museo Kiasman Seminaari-tilassa, Mannerheiminaukio 2, Helsinki. Tilaisuuden kieli on englanti.
Tilaisuus striimataan, ja se on katsottavissa suorana tai jälkeenpäin Kulttuurirahaston YouTube-kanavan tai Facebookin kautta.
Lisämiljoona tulevaisuuden energiamarkkinoita tai teknologian murrosta käsitteleville tutkimushankkeille
”Kulttuurirahasto aloitti vuonna 2017 käytännön, jossa vuorovuosin tietyille aloille kannustetaan tekemään normaalia suurempia hakemuksia. Miljoonan euron lisärahoitus on tähän mennessä ollut haettavissa maatalouden ympäristövaikutuksiin kohdistuvaan tutkimukseen sekä genomilääketieteen ja täsmälääketieteen kliiniseen tutkimukseen”, Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka kertoo.
”Teknisten tieteiden ja taloustieteiden tukimuodossa on eduksi, jos tutkijaryhmä koostuu sekä yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa että yrityksissä toimivista henkilöistä. Yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö on ollut perinteisesti Suomelle vahvuus, mutta nyt tarvitaan erityistä tukea siihen, että eri näkökulmat kohtaavat ja että oppiminen siirtyy eri osapuolten kesken”, Sokka tarkentaa.
Miljoonan euron lisärahoituksella tuetaan yhdestä viiteen tutkimushanketta. Hakija voi olla useammasta tutkijasta koostuva työryhmä, mutta ei yliopisto tai tutkimuslaitos. Hakemukseen liitettävä tutkimussuunnitelma tulee jättää joko suomen- tai englanninkielisenä, hakemuslomakkeelle tuleva tiivistelmä tulee laatia suomeksi.
Suomen Kulttuurirahaston lokakuun hakuaika on 1.-31.10.2019. Kaikkiaan apurahoja on tuolloin haettavana noin 25 miljoonaa euroa.
Katso lisää osoitteesta skr.fi/miljoona2020
Nykytanssia ja tanssielokuvaa tekien, kokien ja katsoen – hyvinvointia ja kulttuuria iäkkäille
Alinan kuvat: Marko Tikkinen
Teksti ja Elli Isokosken kuva: Anna Bui
Tanssitaiteilija Elli Isokoski sai vuonna 2018 kolmivuotisen Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan kotona asuvien ikäihmisten kanssa tehtävään taiteelliseen työskentelyyn. Hankkeen kohderyhmänä ovat kotona asuvat ikäihmiset, joiden on toimintakyvyn rajoituksista tai muista syistä johtuen haastavaa osallistua kodin ulkopuoliseen kulttuuritoimintaan.
– Olen valinnut osallistujat yhteistyössä Käpyrinne ry:n Iloa arkeen pysäkkitoiminnan ja Myllypuron palvelukeskuksen, sekä tapaamieni kotisairaanhoitajien kanssa. Tulevaisuudessa mukana saattaa olla muitakin tahoja. Pidän avoimia esittelytilaisuuksia keskusten päivätoiminnan yhteydessä. Näitä kanavia pitkin löydän osallistumaan innostuneet ikäihmiset, joita sitten tapaan heidän omissa kodeissaan, Isokoski kertoo.
Osallistujien kanssa katsotaan lyhyitä tanssielokuvia, keskustellaan ja liikutaan yhdessä. Tutustuminen ja yhdessä tekeminen voivat johtaa myös oman tanssielokuvan syntymiseen.
– Olen tavannut esimerkiksi 94-vuotiasta Alinaa tammikuusta lähtien noin kerran viikossa. Maaliskuun puolivälissä Alinalta tuli idea lyhytelokuvaksi, ja toukokuun alussa kuvasimme idean. Etsimme kevään tunnelmaa kylmänä ja vähän sateisena päivänä, ja hauskaa oli, Isokoski naurahtaa.
– Olen tehnyt ikäihmisten kanssa töitä vuodesta 2002 lähtien. Ihastuin tanssielokuviin ehkä kymmenen vuotta sitten katsojana Loikka-tanssielokuvafestivaalilla, Elli Isokoski muistelee.
– Minulle heräsi hyvin nopeasti ajatus, että tätä voisi tehdä ikäihmisten kanssa, ja vuonna 2010 toteutin ensimmäisen projektini, joka liittyi tanssielokuviin. Työskentelin silloin hoitolaitoksissa asuvien ikäihmisten kanssa. Nyt vanhustenhoidon trendi on muuttunut siten, että yhä enemmän halutaan panostaa kotihoitoon laitoksissa asumisen sijaan. Tämän projektin suunnittelussa on taustalla kiinnostuksen kohteeni työskennellä ikäihmisten ja tanssielokuvan parissa sekä vanhustyön puolelta tullut toive kehittää kulttuuritoimintaa ikäihmisille koteihin vietäväksi.
Isokoski on järjestänyt neljä avointa tilaisuutta, joissa hän on kertonut ikäihmisille ja muille kiinnostuneille toiminnastaan ja joissa osallistujat ovat päässeet myös itse jakamaan ajatuksiaan katsotuista elokuvista.
Kantin Pysäkin elokuvahetkessä erityisesti Kurki-elokuva herättää ihastusta. Vanhempi rouva huudahtelee useaan otteeseen ihastuneesti, miten hieno lintu kurki on. Luonnon liikkeet -videossa taas naurattaa selvästi taustalla kuuluvan, kevättä rinnassa olevan sammakon kurnutus. Osallistujille jaetaan Pommacia, eli ”samppanjaa ja vaahtokarkkeja”. Kädet käyvät ahkerasti karkkikipolla ja kuuluu tyytyväisiä huokauksia, ”kun karkkia saa nykyään niin harvoin”.
– Seuraavan elokuvan, Ystävät, toteutin viikonlopun mittaisessa Kino Obscure -tapahtumassa. Elokuvassa on mukana kuusi lasta ja neljä vanhempaa ihmistä, joille kuvauspäivä oli hauskaa vaihtelua tavalliseen arkeen, Isokoski esittelee.
Ystävät-elokuvan päätyttyä tilassa on hiljaista. Tunnelma on harras, hieman surullinenkin. Elokuvan aiheet, ystävyys, aika ja ikääntyminen, koskettavat ja liikuttavat selvästi kaikkia osallistujia. Alina, jonka kanssa käydyistä keskusteluista idea elokuvaan sai alkunsa, kiteytti ajatuksensa näin: ”Ensin ystäviä on laumoittain ja sitten ei ketään”. Myös moni paikan päällä oleva vanhus saattaa kokea olonsa yksinäiseksi ja aihe selvästi herättää tunteita. Eräs rouva kertoo tarinan tyttärestään, joka asuu kaukana Espanjassa.
Viimeisenä elokuvana esitettävä irlantilaisen koreografin David Bolgerin Deep end dance kuitenkin aiheuttaa naurunpurskahduksia ja saa tunnelman jälleen keventymään. Hoitajan lämmin käsi silittää olkapäätä ja pehmeä ääni rauhoittaa. Elokuvahetki on päättynyt.
Liikkuvuusapuraha 36 hakijalle, jakosumma 150 000 euroa
Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijoille tai työryhmille ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelyn tueksi. Apuraha edellyttää vähintään kahden viikon mittaista yhtäjaksoista oleskelua kohteessa. Myönnettyjen apurahojen suuruus on 3 000–10 000 euroa, ja niillä rahoitetaan esimerkiksi residenssityöskentelyä, festivaaliosallistumisia, näyttelyprojekteja ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja.
”Saimme maaliskuun haussa 199 liikkuvuusapurahahakemusta lähes kaikilta taiteen aloilta. Tälle elokuussa 2017 avatulle tukimuodolle on ilahduttavasti ollut kysyntää ja hakijoiden taso on pysynyt korkeana”, toteaa Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.
Kymmenen tuhannen euron suuruisia apurahoja myönnettiin tällä kertaa vain yksi: helsinkiläisen Klockriketeaternin ja yhdysvaltalaisen The Crossing -kuoron monitaiteellisen yhteistuotannon Aniara – fragments of time and space -esityksen ensi-iltaan Philadelphiassa sekä viikon mittaiseen festivaalivierailuun Hollannissa. Ensi syyskuussa Aniara nähdään Kansallisoopperan Alminsalissa.
Näyttelijä-käsikirjoittaja Anna Lipposen ja lavastaja-valosuunnittelija Petri Tuhkasen johtama Teatteri Jalostamo2 sai 8 000 euroa taiteilijaresidenssiin Huippuvuorilla heinäkuussa 2019. Työryhmä valmistelee Ice lce Baby -nimistä episodimaista tarinaa ja teatteriesitystä maapallolla tapahtuvasta ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta ihmisiin ja eläimiin. Ice Ice Babyn ensi-ilta on Helsingissä Teatteri Viiruksen Guest-ohjelmistossa marraskuussa 2019.
Kulttuurineuvos Veijo Baltzarin vuonna 2002 perustaman Kansainvälisen Mustalaiskirjailijaliiton aktiivisuuden ansiosta Frankfurtin kirjamessuilla toteutuu lokakuussa 2019 historian ensimmäinen Mustalaispaviljonki. Sen järjestämiseen ja matkakuluihin myönnettiin 3 500 euron liikkuvuusapuraha.
”Liikkuvuusapurahan saaneilla hankkeilla tai taiteilijoilla on tyypillisesti muu työhön liittyvä rahoitus jo järjestyksessä, mutta rahoitusta saatetaan tarvita vielä esimerkiksi teoskuljetusten järjestämiseen, tapahtumatekniikan hankkimiseen tai suurten työryhmien matkakuluihin”, Ruohonen kuvaa.
Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahat ovat haussa kahdesti vuodessa, maaliskuussa ja elokuussa. Kaikki vuoden 2019 liikkuvuusapurahamyönnöt löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.
Vuoden 2019 stipendiaatit UWC-lukioihin on valittu
UWC stipendiaattivalinnat 2019
Vuonna 2019 hakemuksia saapui 123 kappaletta. Hakijoista 109 oli tyttöjä ja 14 poikia. Ruotsinkielisiä hakijoita oli 6.
UWC-stipendiaatit
UWC Atlantic College
Minerva Vuoti , Turku (Ari Lahti ja Vesa Vanha-Honko -stipendiaatti)
UWC Atlantic College
Daniel Kankaanpää, Helsinki
UWC Adriatic
Ronja Tuovinen, Korpilahti
Waterford Kamhlaba UWC
Aure von Zansen, Helsinki
Pearson College UWC
Thomas Martin, Helsinki
UWC-USA
Aida Worku, Helsinki (Suomen Kulttuurirahasto / Kristian Segerstråle -stipendiaattina)
Li Po Chun UWC
Sonja Korpelainen, Lappeenranta
UWC Mahindra College
Sanna Rouhiainen, Uusikaupunki
UWC Red Cross Nordic
Aida Almakari, Espoo (Svenska kulturfonden -stipendiaatti)
UWC Red Cross Nordic
Minttu Saarinen, Kangasala
UWC Costa Rica
Janita Hietala, Haapavesi
UWC Mostar
Gabriela Möller, Helsinki (Davis-UWC Dare to Dream -stipendiaatti)
UWC Mostar
Hilja-Maria Takala, Helsinki
Lisäksi UWC-lyhytkursseille valittiin:
Belgian lyhytkurssi – Building and Crossing Bridges:
Nea Simonen, Oulu
Sofia Källström, Raisio
Musiikin iloa Vakka-Suomessa ja yhteisötaidetta Salossa – Oppi- ja hoivayksiköt yhteistyössä Varsinais-Suomessa
Varsinais-Suomen alueen hoitolaitoksissa ollaan tietoisia taiteen hyvää tekevistä vaikutuksista, jonka vuoksi taidetoiminta on alueella aktiivista. Taidetoiminta on kuitenkin monesti hankekohtaista, jonka vuoksi toiminta lakkaa valitettavan usein, kun hankerahoitus päättyy. Vaikka kiinnostusta hoitolaitoksissa järjestettävään jatkuvaan taidetoimintaan olisi, saattaa sopivien yhteistyökumppaneiden ja rahoituksen löytäminen olla haastavaa.
Oppi- ja hoivayksiköiden yhteistyö Varsinais-Suomessa -hankkeen pilottivaiheen tavoitteena oli synnyttää ruohonjuuritason yhteistyön toimintamalleja taideoppilaitosten ja hoitolaitosten välille, jotka jatkuisivat molempien laitosten arjessa myös hankkeen päätyttyä.
Hankkeeseen valittiin kaksi pilottiryhmää Varsinais-Suomen alueelta. Pilottiryhmien tuli edustaa eri taiteenlajeja eri paikkakunnilta. Hoitolaitokset rajautuivat pilottien mukaan vanhainkoteihin sekä palvelutaloihin. Taideoppilaitokset valikoituivat sen mukaan, mitkä oppilaitokset osoittivat kiinnostusta hankkeeseen osallistumiseen. Pilottiryhmiksi valikoituivat Salon kansalaisopisto sekä Vakka-Suomen musiikkiopisto. Varsinais-Suomen Kulttuurirahasto tuki pilotteja maksaen muun muassa matka- ja kokouskustannuksia.
Oheisesta raportista voit lukea hankkeen pilottivaiheen onnistumisista ja haasteista.
Satakunnan tieteelle ja taiteelle 635 000 euroa
Satakunnan Kulttuurirahaston palkinto Ognian ja Mira Vassileville
Kuoronjohtajat Ognian ja Mira Vassilev palkittiin Satakunnan Kulttuurirahaston vuosijuhlassa 10 000 euron rahapalkinnolla. Heille myönnettiin palkinto satakuntalaisen kuorokulttuurin uudistamisesta ja kansainvälisesti tunnetuksi tekemisestä.
Humanistiset tieteet, kuvataide sekä monet muut alat saivat rahoitusta
Satakunnan Kulttuurirahaston apurahan sai 60 hakijaa. Kokovuotisia henkilökohtaisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 7 kappaletta. Kokovuotisten apurahojen lisäksi vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin 17 kappaletta. Euromääräisesti eniten apurahoja myönnettiin humanistisiin tieteisiin (126 000€) ja kuvataiteisiin (89 500€).
Satakunnan Kulttuurirahaston Kärkihankkeet myönnettiin kahdelle hakijalle: Työryhmä Eeva Karhunen & Laura Puolamäki saivat 30 000 euroa Eurajokilaakso tietokirjaksi -hankkeen toteuttamiseen ja Satakunnan Oopperayhdistys ry 20 000 euroa toimintansa käynnistämiseen.
Taidetta hoitolaitoksiin -apurahoja myönnettiin kolmelle hakijalle, yhteensä 15 300 euroa. Lastenkulttuuriin apurahoja myönnettiin neljälle hakijalle, yhteensä 24 200 euroa.
Tänä vuonna tieteelle myönnettiin euromääräisesti 61% ja taiteelle 39% apurahoista. Kappalemäärinä vastaavat luvut ovat tiede 29 apurahaa ja taide 31 apurahaa. Keskimääräinen myönnetty apuraha oli noin 11 000 euroa.
Satakunnan Kulttuurirahasto vastaanotti tänä vuonna 265 hakemusta, joiden yhteenlaskettu summa oli 3 786 989 euroa. Edellisenä vuonna hakemuksia oli 242 kappaletta ja haettu yhteissumma 3 600 436 euroa.
Folkloristi tutki stand up -komiikkaa: Suosio vaatii karismaa, yllätyksellisyyttä ja sitkeää harjoittelua
Teksti: Anna Bui
Kuvat: Heikki Tuuli ja Antti Lindfors
Turusta Helsingin Kallioon muuttanut tuore folkloristiikan tohtori Antti Lindfors kiinnostui aikanaan huumorintutkimuksesta luettuaan Seppo Knuuttilan kansanhuumoria käsittelevän väitöskirjan. Stand up ei ollut Lindforsille vielä tuossa vaiheessa kovinkaan tuttu ala, ja vaikkei se ehkä akateemisissa piireissä ollut kovin arvokkaassa kurssissa, nuori tutkija innostui aiheesta niin paljon, että päätti tehdä siitä väitöskirjan.
– En tiennyt lajista kovinkaan paljoa eikä stand upista ollut liiemmälti aiempaa tutkimusta avuksi, suomeksi ei yhtään. Ala vaikutti kuitenkin haastavalta tutkimuskohteelta, koska stand upissa kaikki on niin häilyvää, Lindfors toteaa.
Stand up -komiikka on rantautunut viime vuosikymmeninä etenkin internetin vaikutuksesta myös Suomeen. Vaikka laji elää tällä hetkellä kultakauttaan ympäri maailman, sillä on Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa jo yli puolivuosisataiset perinteet. Stand upin tausta on 1900-luvun puolivälin angloamerikkalaisessa spontaaniuden kulttuurissa, jonka muita ilmenemismuotoja olivat beat-kirjallisuus, kokeellinen bebop jazz ja abstrakti ekspressionismi. Lajin juuret ovat etenkin Amerikan juutalaisten ja mustien huumorikulttuureissa, mitä seikkaa ei ole tutkijan mielestä aiheen historiikeissa tuotu aina riittävästi esiin.
Stand up on taiteenlaji, joka nojaa välittömyyden ihanteelle.
Lindforsin väitöskirja on aiheen ensimmäinen täysmittainen kartoitus, ja se keskittyy stand up -komiikkaan itsensä esittämisen lajina, sanataiteena ja semioottisena vuorovaikutuksena. Stand up on taiteenlaji, joka nojaa välittömyyden ihanteelle, vaikka tutkijan mukaan komiikka onkin melko kaavamaista ja toisteista.
Lindfors hyödynsi tutkimuksessaan saatavilla olevia tallenteita, kuten Netflixin julkaisemia stand up -spesiaaleja, kirjallisuutta ja artikkeleita. Hän teki myös kyselyn sekä haastatteluja suomalaisille stand up -koomikoille. Työ edellytti lisäksi ahkeraa vierailua ruohonjuuritason open mic -klubeilla ja treeniklubeilla. Jossain vaiheessa tutkijalta katosikin hetkellisesti ilo esitysten seuraamisesta, kun hän jatkuvasti analysoi esiintyjiä tutkimustaan varten.
– Hyvät esiintyjät jaksavat kuitenkin aina viihdyttää. Sanoisin myös, että stand up -rutiinien rakenteiden ja vitsimekanismien analysoiminen käy nopeammin tylsäksi kuin sen, joka oli oman kiinnostukseni kohteena: miten koomikko esittää itseään ja tuottaa itsestään ainutkertaisen, samastuttavan lavahahmon. Oman ajatuksen tai teorian testaaminen aineistoa vastaan teki materiaalista eli stand upista taas mielenkiintoista.
Lindfors on monen muun kanssa sitä mieltä, että stand up on parhaimmillaan intiimeissä klubiympäristöissä. Mutta mikä sitten tekee stand up -koomikosta hyvän?
”Hyvän koomikon luotsaamana esitykseen haluaa hypätä mukaan. Joillekin stand up on henkilökohtainen matka, jossa löytää tai kehittää itseään.”
– Monien koomikkojen mielestä hyvä stand up -koomikko on ennen kaikkea yllättävä, ja olen tästä asiasta aika samaa mieltä. Hyvää koomikkoa seuratessa ei tiedä, mitä on seuraavaksi luvassa, mutta esiintyjän luotsaamana haluaa hypätä mukaan, Lindfors analysoi.
Oivaltavuus ja rennon hallittu lavaolemus ovat myös koomikon tärkeitä ominaisuuksia. Näistä osa-alueista toiset voivat kompensoida toisia.
– Jokaisella stand up -koomikolla on omat tarkoitusperänsä. Toiset haluavat naurattaa ja tuottaa ihmisille mieleenpainuvan illan. Toisille stand up mahdollistaa tärkeiden asioiden esille tuontia ja kanavan, jolla tavoittaa samanhenkisiä ihmisiä. Joillekin stand up taas on henkilökohtainen matka, jossa löytää tai kehittää itseään. Parhaimmillaan se saa myös yleisön reflektoimaan omia arvoja, asenteita ja ennakkoluuloja, tutkija kertoo.
Lindfors toteaa, että vaivattomalta näyttävän stand up -rutiinin taustalla on usein kymmeniä ja satoja erilaisia toistoja erilaisten yleisöjen edessä. Näiden toistojen myötä esiintyjien rutiini on hioutunut ja löytänyt muotonsa. Tutkijan mukaan myös Suomesta löytyy stand up -koomikkoja, jotka eivät kalpene kansainvälisessäkään vertailussa, mutta he eivät välttämättä ole lajin isoimpia nimiä.
– Suosittelen ihmisille tutustumista stand upiin pienemmillä klubeilla. Jos puhutaan Helsingistä, niin Paukutusklubilla, Feminist Comedy Nightilla, All Female Panelilla, Takakeno- ja Kekkosklubilla on hyvä aloittaa, Lindfors vinkkaa.
Jos stand upin maailmasta ja alakulttuurista haluaa saada jonkinlaisen käsityksen, on klubeilla tutkijan mukaan käytävä ahkerasti.