Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Säätiöiden post doc -poolin syyshaun tulokset – 32 tohtoria sai rahoituksen

Poolin tehtävänä on edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä. Kahdenkymmenenkahdeksan hakukierroksen jälkeen jo yli 750 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen vähintään yhden lukuvuoden kestävän ulkomaisen tutkimusjakson järjestämiseksi. Heistä noin kolmannes on saanut kaksivuotisen rahoituksen.

Vuodesta 2022 alkaen post doc -poolista voi hakea rahoitusta myös entistä lyhyemmille, vähintään puoli vuotta kestäville ulkomaisille tutkimusjaksoille. Poolin seuraava hakukierros järjestetään 1.1.–31.1.2024, jolloin jaettavana on noin 1,6 miljoonaa euroa. Haun tulokset julkistetaan huhti-toukokuussa 2024.

Säätiöiden post doc -pooli on osoittautunut tärkeäksi tiederahoituksen instrumentiksi, jonka ansiosta nuoret perheelliset tutkijat voivat rahoittaa tutkimusjakson ulkomaisessa huippuyliopistossa. Poolin kautta myönnetyt apurahat määräytyvät joustavasti hakijan tarpeen mukaan ja niihin voidaan sisällyttää esimerkiksi perheen muuttokulut sekä lasten hoito- tai koulumaksut.

Apurahojen tuella tutkimusta monilta eri aloilta

Post doc -poolin apurahoilla on perinteisesti rahoitettu tieteellistä tutkimusta laajalti eri aloilta, ja apurahat ovat vieneet tohtorit hyvinkin eri puolille maailmaa. Tälläkin myöntökierroksella tohtoreita lähtee Australiaan ja Brasiliaan asti, mutta osa jää tekemään arvokasta tutkimusta lähemmäs Pohjoismaihin ja Eurooppaan.

Mies sinisessä villatakissa, taustalla kivitalon seinä.

Kauppat. tohtori Heikki Palviainen käsittelee tutkimuksessaan tehokkaan ja oikeudenmukaisen pohjoismaisen vero- ja etuusjärjestelmän ominaisuuksia ja niiden vaikutusta eriarvoisuuteen ja työllisyyteen. ”Ruotsi on tutkimukseni kannalta erittäin kiinnostava maa, sillä siellä eriarvoisuus on kasvanut Pohjoismaista eniten”, toteaa Tukholman yliopiston SOFI-instituuttiin matkustava Palviainen.

Parrakas mies mustassa pikkutakissa, taustalla keltainen seinä

Valtiot. tohtori Saska Heino matkustaa niin ikään Ruotsiin tutkimaan taloudellisen eriarvoisuuden muutosta ja syitä Pohjoismaissa 1800-luvulta nykypäivään. ”Tutkimukseni hakee vastauksia kysymykseen siitä, oliko Suomi 1800-1900-lukujen taitteessa yhtä eriarvoinen kuin on esitetty aiemmassa tutkimuksessa, ja suhteuttaa Suomen eriarvoisuuden kehityksen muihin Pohjoismaihin.” Kvantitatiivispainotteinen taloushistoriallinen tutkimus on Göteborgin yliopistossa erittäin korkeatasoista ja sijainti mahdollistaa Heinolle myös arkistomatkat Tukholmaan, Osloon ja Kööpenhaminaan.

Tummahiuksinen nainen seisoo sinisen seinän edessä.

Tekn. tohtori Jannatul Rumky puolestaan tutkii biohiilen hyödyntämistä puolijohdeteollisuuden jätevesien epäpuhtauksien ja hiilidioksidin talteenotossa. ”Yksi suurimmista makean veden kuluttajista, puolijohdeteollisuus, aiheuttaa merkittävästi vesien saastumista elektroniikan kasvavan maailmanlaajuisen kysynnän takia”, Rumky kertoo. Aihetta tutkiakseen hän matkustaa Yhdysvalloissa sijaitsevaan Cornellin yliopistoon, joka on tunnettu biohiilityöstään. 

Mustahiuksinen nainen värikkäässä villapaidassa katsoo hymyillen kameraan.

Fil. tohtori Qianru Xu tutkii sundowning-oireyhtymää arktisilla alueilla. Sundown-oireyhtymä (SS), joka ilmenee pääasiassa kognitiivisina, emotionaalisina ja käyttäytymismuutoksina auringonlaskun aikaan tai yöllä, aiheuttaa merkittävän riskin erityisesti vanhemmille aikuisille ja dementiapotilaille. Yhdysvalloistta sijaitseva Stanfordin yliopisto, johon Xu matkustaa, on tunnettu asiantuntemuksestaan aivojen ikääntymisen ja neuropsykiatristen häiriöiden alalla.

Kulttuurirahaston Post doc -apurahan saajat syksyllä 2023

  • Lääket. tohtori Maarit Ahava
  • Tekn. tohtori Muhammad Awais
  • Fil. tohtori Sonja Dahlgren
  • Valtiot. tohtori Saska Heino
  • Fil. tohtori Sharif Iqbal
  • Tekn. tohtori Joel Jaskari
  • Tekn. tohtori Henri Kumpulainen
  • Kauppat. tohtori Alena Lohrmann
  • Teol. tohtori Suvi Elise Nurmi
  • Kauppat. tohtori Maria Pajuoja
  • Fil. tohtori Neea Palojärvi
  • Kauppat. tohtori Heikki Palviainen
  • Hammaslääket. tohtori Akhi Ramin
  • Tekn. tohtori Jannatul Rumky
  • Valtiot. tohtori Matti Sarkia
  • Teol. tohtori Lauri Snellman
  • Fil. tohtori Katarzyna Wiśniewska
  • Fil. tohtori Qianru Xu

Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009. Siihen kuuluu kaudella 2022–2024 kolmetoista säätiötä, jotka ovat sijoittaneet pooliin yhteensä 3,25 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Ella ja Georg Ehrnroothin Säätiö, Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Ulla Tuomisen Säätiö.

Lisätietoa Post doc -poolista

Kuvataiteen yhteisöt saivat ensimmäistä kertaa Uudet klassikot -rahaston tukea

Valtion ja neljän säätiön vuonna 2022 perustama Uudet klassikot – Nya klassiker -rahasto jakoi tukea toista kertaa. Syyskuun 2023 haku avattiin esittävän taiteen toimijoiden lisäksi myös kuvataiteen alalla toimiville yhteisöille, kuten gallerioille ja taidelainaamoille, jotka järjestävät näyttelyitä ja myyvät teoksia.

Uudet klassikot -tukimuodon yksi erityispiirre on sen kaksivaiheisuus. Nyt maksettavan runsaan 1,3 miljoonan euron perusosan lisäksi taideyhteisöt saavat laskennallisesti määräytyvän osan tulevaisuudessa. Esittävissä taiteissa tuki määräytyy tulevien vuosien pääsylipputulojen, kuvataiteessa teosmyynnin perusteella.    

Kuvataiteen alalla taidelainaamoita tuettiin yhteensä yli 150 000 eurolla, ja tuki jakautui ympäri Suomen. Esimerkiksi Etelä-Karjalan Taiteilijaseura kehittää tuen turvin Kaakon Taidelainaamon toimintaa ja palkkaa sille vakituisen työntekijän.

Suomen Kuvanveistäjäliitto, Suomen Taidegraafikot ja Valokuvataiteilijoiden liitto saivat tukea yhteiseen hankkeeseen, jossa kehitetään uusia ratkaisuja kuvataiteilijoiden teosmyynnin ja tulonmuodostuksen lisäämiseksi. Galerie Anhava kehittää tuen turvin toimintaansa ja parantaa edustamiensa taiteilijoiden toimintaedellytyksiä, ja Taidehalli Kohta pyrkii lisäämään näyttelyiden määrää ja teosmyyntiä.

kuoro seisomassa kirkon alttaritaulun edessä

Kamarikuoro KeyEnseble. Kuva: Tuomas Tenkanen

”Rahoitus antaa saajille mahdollisuuden kehittää toimintaansa ja lisää kuvataiteen näkyvyyttä. Sen avulla palkataan lisää henkilökuntaa ja tuotetaan palveluita sekä asiakkaille että taiteilijoille. Tuki yhteisöille, gallerioille ja taidelainaamoille on lisääntyvän teosmyynnin kautta tukea myös taiteilijoille”, sanoo kuvataiteen arviointiryhmässä toiminut kuvataiteilija Annika Dahlsten.

Esittävän taiteen tuotannoista tukea saivat muun muassa Piste Kollektiivi ja Rovaniemen teatteri sirkus- ja teatteritaidetta yhdistävän näytelmän kirjoittamiseen, kantaesittämiseen ja Lapin kiertueeseen. Yhteistyö mahdollistaa laajan yleisön, sillä sen ansiosta teosta voidaan esittää kaikissa Lapin kunnissa. Kamarikuoro Key Ensemble rakentaa yhdessä Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa Turun seudulle uutta musiikkiperinnettä Bachin H-mollimessun esityksillä, joissa lapsiin ja nuoriin luodaan uudenlaista yleisösuhdetta tanssin kautta.

”Uudet klassikot -tukimuodon kriteereissä korostuvat ennen kaikkea kumppanuudet ja yleisölähtöisyys. Tavoitteena on edistää esitys- ja kiertuetoimintaa tukemalla yhteistyön tekemistä. Tukimuodon kaksivaiheisuus kannustaa rakentamaan teos- ja tuotantosuunnittelun pääsylipputulot edellä ja näin kasvattaa vapaan kentän toimijan omien tuottojen osuutta”, sanoo Riku Lievonen esittävän taiteen arviointiryhmästä.

Uudet klassikot – Nya klassiker tukee taidealalla asemansa jo vakiinnuttaneiden toimijoiden työskentelyn ja kasvun edellytyksiä. Sen tarkoituksena on parantaa taiteen asemaa ja ylläpitää sen merkityksellisyyttä yhteiskunnassa sekä kasvattaa teosten ja tuotantojen elinkaarta ja yleisömääriä. Uudet klassikot -tuki myös kannustaa organisaatioita ja niissä toimivia taiteilijoita hallinnolliset rajat ja rahoitusmuotojen rajat ylittävään yhteistyöhön.

Rahaston ovat perustaneet yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriö ja neljä säätiötä: Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden, Alfred Kordelinin säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto.

Uudet klassikot -tuen saajat 2023

Säätiöiltä vahva tuki Kotimaisten kielten keskuksen kulttuurihistoriallisille sanakirjoille

Koneen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Svenska litteratursällskapet i Finland ja Svenska kulturfonden panostavat Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) julkaisemiin kulttuurisesti ja historiallisesti merkittäviin sanakirjoihin. Suomen murteiden sanakirjan, Vanhan kirjasuomen sanakirjan ja Suomen ruotsalaismurteiden sanakirjan Ordbok över Finlands svenska folkmål toimittamiseen on myönnetty yhteensä yli neljän miljoonan euron rahoitus tuleville vuosille.

Rahoituspäätöksistä kerrottiin Helsingissä järjestetyssä julkistustilaisuudessa 22. marraskuuta. Tilaisuudessa puhunut opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen totesi, että säätiöiden myöntämä rahoitus on hyvin tärkeä koko OKM:n hallinnonalan näkökulmasta ja hieno esimerkki kulttuuriperinnön säilyttämisestä yksityisen ja julkisen yhteisrahoituksen avulla. ”Kotuksen kulttuurihistorialliset sanakirjat ovat merkittävä osa kielellistä kulttuuriperintöämme”, painotti Lehikoinen.

Myös Kotuksen johtaja Leena Nissilä on iloinen säätiöiden panostuksesta. ”Säätiöiden tuki antaa mahdollisuuden jatkaa sanakirjatyötä nykyisessä laajuudessaan tai jopa vauhdittaa sitä Kotuksen haastavasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta”, totesi Nissilä. ”Kulttuurihistoriallisten sanakirjojen loppuunsaattaminen on nykysukupolven yhteinen velvollisuus.”

Valtionhallinnon useat säästöohjelmat ovat johtaneet siihen, että Kotus on ollut vaikeassa taloustilanteessa. Sanakirjatyö on vaativaa ja edellyttää pitkää perehtymistä kokeneiden tekijöiden opastuksessa. Työhön tarvitaan nyt uutta sukupolvea. Säätiöiltä uusien tekijöiden rekrytoimiseen saatava tuki on osoitus arvostuksesta koko Kotuksen työtä kohtaan.

Satojatuhansia tieteellisiä sana-artikkeleita

Kotuksessa laaditaan sanakirjoja, jotka kuvaavat sekä nykykieltä että kielen vaihtelua ja muutosta. Monet sanakirjahankkeista ovat todella laajoja ja pitkäkestoisia. Suomen murteiden sanakirja sisältää valmistuttuaan noin 350 000 sana-artikkelia, Vanhan kirjasuomen sanakirja runsaat 80 000 sana-artikkelia ja Suomen ruotsalaismurteiden sanakirja noin 120 000 sana-artikkelia.

Lisää tietoa kielemme ja kulttuurimme vaiheista

Vanhan kirjasuomen sanakirja (kaino.kotus.fi/vks) kuvaa suomen varhaisen kirjakielen sanaston Mikael Agricolan ajasta noin vuoteen 1810. Valmiina on aakkosväli a–puhdistaminen. Kotuksen voimavarat eivät 2010-luvulla riittäneet sanakirjan edistämiseen, ja sanakirjaa uhkasi tuolloin keskeyttäminen.

Koneen Säätiö on tukenut sanakirjan toimitustyötä tuloksekkaasti vuodesta 2012 alkaen yhteensä 2,2 miljoonalla eurolla. Nyt säätiö on myöntänyt lähes 1,4 miljoonan euron rahoituksen vuosille 2024–2028.

”Suomen kirjakielen historia on lyhyt, jos verrataan moniin eurooppalaisiin valtakieliin, mutta kuitenkin jo puoli vuosituhatta pitkä. Kirjakielen historian tutkimus on samalla kulttuurihistorian tutkimusta, ja se lisää tietoa sekä kielen että kulttuurimme aikaisemmista vaiheista. Koneen Säätiölle on ilo olla mukana tukemassa näin tärkeää sanakirjatyötä.” Näin toteaa säätiön hallituksen varapuheenjohtaja Ilona Herlin.

Suomen kieli elää paikallisissa murteissa

Suomen murteiden sanakirja (kaino.kotus.fi/sms) kuvaa kaikkien suomen murteiden sanaston. Sen aineistona on pääosin 1920–1970-luvuilla kerätty aineisto, joka on laajuudeltaan yli 8 miljoonaa sanalippua. Sanakirjasta on tähän mennessä julkaistu verkossa aakkosväli a–nihteä. Suomen Kulttuurirahasto myönsi sanakirjan toimittamiseen 850 000 euron rahoituksen vuosille 2024–2028.

”Suomen kieli elää paikallisissa murteissa. Niiden eri kerrostumien tavoittaminen ja dokumentoiminen on tärkeä kulttuuriteko”, sanoo Suomen kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.

Korvaamaton osa kulttuuriperintöämme

Suomen ruotsalaismurteiden sanakirja Ordbok över Finlands svenska folkmål (kaino.kotus.fi/fo) rakentuu vuosina 1860–1970 kerätyn laajan murreaineiston varaan. Aineisto on kerätty yli 80 pitäjästä Suomen ruotsinkielisiltä alueilta.

Painettuna sanakirjasta on julkaistu neljä osaa. Vuodesta 2013 sanakirjaa on julkaistu verkossa. Verkossa sanakirjasta on julkaistu aakkosväli a–ryxtning. Tämä on noin kaksi kolmasosaa koko sanakirjasta.

Svenska litteratursällskapetin ja Svenska kulturfondenin tuki varmistaa sen, että sanakirja saadaan valmiiksi – eli hakusanaan öxel saakka – vuonna 2036. Säätiöiden tuki sanakirjan loppuunsaattamiseen on yhteensä 2,34 milj. euroa.

”Svenska litteratursällskapet aloitti jo perustamisvuonnaan 1885 sen murreaineiston keräämisen, johon Ordbok över Finlands svenska folkmål perustuu. Jatkammekin ilomielin sanakirjan toimittajien tärkeän kieli- ja kulttuurihistoriallisen työn tukemista”, toteaa seuran puheenjohtaja, professori Åsa von Schoultz. ”Svenska litteratursällskapetin toiminnan tarkoituksena on kerätä ja levittää tietoa ruotsin kielestä Suomessa. Juuri sitä Ordbok över Finlands svenska folkmål tekee – murreaineisto on korvaamaton osa kulttuuriperintöämme.”

”Ruotsin kielen ja suomenruotsalaisen identiteetin näkökulmasta Ordbok över Finlands svenska folkmål on merkittävä teos. Tämä on tärkeä hanke myös Svenska kulturfondenin tarkoituksen kannalta, ja iloitsemme siitä, että voimme olla mukana viemässä sitä maaliin”, sanoo Svenska kulturfondenin puheenjohtaja Mikaela Nylander.

Kirjoittajakoulu kriitikoille käynnistyy jälleen

Kirjoittajakouluun on valittu 15 kirjoittajaa, joiden erityisalat vaihtelevat kirjallisuudesta ja kuvataiteesta esitystaiteeseen ja arkkitehtuuriin. Kurssi toteutetaan kevään aikana Taidekoti Kirpilässä, ja siihen sisältyy myös opinto- ja työmatka Berliiniin. Lopputyönä syntyy podcast-sarja, joka avaa kritiikin merkitystä suurelle yleisölle. 

Kurssin sisällön on suunnitellut kirjoituskoulutuksistaan tunnettu Long Play -julkaisu, ja kurssin vastuuopettajina toimivat toimittaja, kirjailija ja kirjoittamisen opettaja Anu Silfverberg sekä toimittaja, kirjailija ja musiikkikriitikko Sonja Saarikoski.  

”Hakemusten suuri määrä ja erittäin korkea taso osoittavat, että taidekritiikille todellakin on kysyntää ja sitä halutaan tehdä. Hakemuksista välittyi into kirjoittaa ja kehittää kritiikkiä eteenpäin sekä arvostus taidetta kohtaan. Odotamme Long Playssa kurssia innolla”, sanoo Saarikoski.  

Kurssilla opettavat lisäksi muun muassa kirjallisuuskriitikot Maaria Ylikangas ja Vesa Rantama, popkriitikko Oskari Onninen, elokuvakriitikko Kalle Kinnunen, kuvataidekriitikko Sanna Lipponen, tutkijatohtori, musiikkikriitikko Nuppu Koivisto-Kaasik, Helsingin Sanomien entinen teatterikriitikko, viestintäyrittäjä Suna Vuori ja teatteri- ja tanssikriitikko Maria Säkö. Kriitikkojen ja toimittajien lisäksi kurssin vierailevina opettajina toimii eri alojen taiteilijoita. 

Kurssin mahdollistaa taidekriitikko E. J. Vehmaksen nimeä kantava Suomen Kulttuurirahaston nimikkorahasto, jonka tarkoituksena on tukea taidekriitikoita.  

”Hakijoita oli ikähaitarin kaikista päistä ja ilahduttavan runsaasti eri puolilta Suomea. Kannustaisinkin mediataloja antamaan kritiikeille tilaa nykyistä laajemmin. Taidekeskustelusta ei saa tulla vain pääkaupungin asia”, sanoo E. J. Vehmaksen rahaston hoitokunnan puheenjohtaja, kirjallisuuskriitikko Vesa Rantama. 

Kirjoittajakouluun 2023 valitut 

  • Hakoköngäs Amanda, Tervola 
  • Heinonen Heidi, Kempele
  • Horila Heidi, Turku
  • Issakainen Tenka, Rovaniemi
  • Koskela Minnamaria, Jyväskylä
  • Kylmälä Otto, Helsinki
  • Oikarinen Essi, Helsinki
  • Osvath Johanna, Helsinki
  • Penttinen-Lampisuo Tuuli, Tampere
  • Poutiainen Petri, Helsinki
  • Pölönen Sakri, Tampere
  • Roiha Taija, Turku
  • Simpura Riikka, Jyväskylä
  • Vainikainen Topi, Helsinki 
  • Vuorinen Jane, Helsinki 

Miksi kulttuuri on presidentin asia?

Tapahtuman tiedot

Tapahtuma-aika
Ti 28.11.2023 klo 16.30 — 18.00

Tapahtumapaikka
Suomen Kansallisteatteri, Pieni näyttämö, Bergbominkuja 1, Helsinki tai verkkolähetys

Tapahtuman tyyppi
Hybriditilaisuus

Ilmoittautuminen paikan päälle Kansallisteatteriin

Ilmoittautuminen verkkolähetykseen

Tervetuloa presidenttipaneeliin tiistaina 28.11. klo 16.30–18.00. Mukana ovat ehdokkaat Mika Aaltola, Li Andersson, Sari Essayah, Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho, Harry Harkimo, Olli Rehn ja Alexander Stubb. Paneelin juontavat Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Kaisa Rönkkö ja näyttelijä Mitra Matouf.

Tilaisuutta voi seurata verkossa tai paikan päällä Suomen Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä (Bergbominkuja 1). Tietoa tilan esteettömyydestä löytyy Kansallisteatterin verkkosivuilta.

Pyydämme ilmoittautumaan tapahtumaan viimeistään keskiviikkona 22.11. Verkkotapahtuman linkki lähetetään ilmoittautuneille.

Voit jättää tilaisuuteen ilmoittautumisen yhteydessä kysymyksiä. Paneelin aikana ei ole mahdollista esittää yleisökysymyksiä.

Tilaisuuden järjestää Taiteen edistämiskeskus yhteistyössä Säätiöt ja rahastot ry:n sekä Suomen Kulttuurirahaston kanssa.

Perinteen tallentaja Johan Knut Harjun ainutlaatuinen ääni

Kuvat: Riitta Supperi

Johan Knut Harjulle 1960–1970-lukujen alkoholistihuoltolat, vankilat, sillanaluset ja rappukäytävät olivat tuttuja paikkoja. Epävakaasta elämästään huolimatta hän oli äärimmäisen ahkera kirjoittaja ja oman elinympäristönsä perinteen tallentaja, joka keräsi valtavan, noin 20 000 sivun kokoelman Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.

Väitöskirjatutkija, folkloristi Heli Paakkonen tutkii Kulttuurirahaston nelivuotisen apurahan turvin sitä prosessia, jossa Harju löysi oman ainutlaatuisen perinteen tallentajan äänensä.

Johan Knut Harju (1910–1976) kärsi alkoholiriippuvuudesta ja koki asunnottomuutta lähes koko aikuisikänsä ajan.

Harju oli oman aikansa kokemusasiantuntija ja kenttätöitä tekevä tutkija, sisäryhmäläinen, joka pääsi muistikirjoineen siltojen alle ja eri laitoksiin. Harju haastatteli katujen miehiä ja kertoi kirjoittaen omista kokemuksistaan. Hän jatkoi tallennustyötään yli 15 vuoden ajan aina kuolemaansa asti.

Paakkonen kertoo tutkivansa sitä prosessia, jossa Harju löysi oman ainutlaatuisen perinteen tallentajan äänensä aikana, jolloin kaupunkia koskevasta tiedosta ei oltu perinteentutkimuksessa vielä kiinnostuneita.

”Olen kiinnostunut Harjusta toimijana: hänen verkostoistaan ja toimintaympäristöistään ja siitä, minkälaisen tekstikokoelman nämä asiat yhdessä tuottivat.”

Intohimoaihe kutsuu tutkijaa

Paakkonen kiinnostui Harjusta päästyään yli kymmenen vuotta sitten SKS:n arkistossa harjoittelijana ollessaan selaamaan Harjun tekstejä. Helsingin asunnottomuutta kokevien maailmasta, Harjun sanoin ”lintsareista” kertovat, piirroksin kuvitetut tekstit jäivät hänen mieleensä.

Hän alkoi etsiä kokoelmasta mainintoja Helsingin paikoista. Syntyi ensin opastettu kävelykierros Kallioon ja sitten folkloristiikan pro gradu. Myöhemmin Paakkonen kuratoi Harjun aineistosta näyttelyn Pullopostia Kurvista Helsingin kaupunginmuseoon.

”Tämä on ollut minulle sellainen intohimoaihe, jonka pariin olen palannut aina uudelleen. Koska Harjua ja hänen arkistoon kirjoittamistaan ei ole aikaisemmin juuri tutkittu, on aina jäänyt uusia kysymyksiä, joihin etsiä vastausta”, Paakkonen sanoo.

Vaikka Harju on dokumentoinut kuvauksia järkyttävästä kurjuudesta, on aineistossa aina omaehtoinen eteenpäin vievä vire ja jopa huumoria. ”Viihdyn kyllä loistavasti Harjun kerronnan seurassa.”

Paakkonen ajattelee, että tutkijan ajatustyö jatkuu, vaikka toimistoaika päättyy.

”Arkisia reittejä kantakaupungissa kävellessäni Harju on koko ajan mukanani. Koska hänellä on kertomuksia kaikkialta kaupungista, on kokemukseni Helsingistä laajentunut Harjun muistiinpanoja luettuani.”

Siltojen alta ja huoltopoliisin huomasta

Harju kertoi esimerkiksi Kurvista, Hämeentien sillan alusesta, Ratabaarista eli ”rauhan satamasta” sekä Hakaniemen sillan alla sijainneen leirin rankemmasta maailmasta. Kansallisarkistosta löytynyt nuoruuden kuva, huoltopoliisin pidätyskuva vuodelta 1936, on sekin otettu Kalliossa tapahtuneen juopumuspidätyksen yhteydessä.

”Olen kuljeskellut näissä paikoissa eri vuodenaikoina, miettinyt miten tuuli kulkee niihin ja missä kulmassa aurinko paistaa. Ajattelen, että ehkä tällaisten materiaalisten asioiden havainnoiminen auttaa minua ymmärtämään itse tekstejäkin paremmin, vaikka pelkät tekstitkin ovat kyllä voimakkaasti ihon alle meneviä.”

Paakkonen haluaa tehdä Harjun elämäntyön paremmin tunnetuksi. Harjun tekemä valtava ja ainutlaatuinen tallennustyö on aiemmin jäänyt hiljaiseksi ja tutkimuksen marginaaliin, vaikka hän olikin palkittu ja arkiston piirissä tunnettu elinaikanaan.

”Haluan osoittaa, että viranomaisten raporteissa työnvälttelijäksi, ’pinnariksi’ leimattu Harju osallistui tosiasiassa eri liikkeiden toimintaan aktiivisesti ja että hänen vuorovaikutuksensa SKS:n arkiston kanssa muovasi kansallisesti tärkeän instituution kokoelmapolitiikkaa”, Paakkonen kertoo.

Katso video Paakkosen tutkimuksesta

Yhdeksän näytelmää sai Maailma näyttämölle -tuen

Suomen Kulttuurirahasto käynnisti vuonna 2022 uuden tukimuodon, jonka tarkoituksena on kannustaa suomalaisia teattereita suomentamaan ja esittämään yhteensä 30 uutta näytelmää eri puolilta maailmaa, etenkin muualta kuin angloamerikkalaiselta kielialueelta. Kolmen vuoden aikana tukisumma on yhteensä noin 1,2 miljoonaa euroa.

Nyt myönnettiin yhdeksän apurahaa, yhteensä 250 000 euroa. Tuen turvin teatteriesityksiksi valmistettavien teosten alkukieliä ovat espanja, italia, norja, puola, ranska, ruotsi ja venäjä.

”Maailma näyttämölle -tukimuodon taustalla on havainto, että uusi laadukas eurooppalainen tai muun maailman näytelmäkirjallisuus on vähemmistössä teattereiden ohjelmistossa. Nyt suomennettavat näyttämöteokset rikastavat ja monipuolistavat suomalaisten teattereiden ohjelmistoa”, sanoo hausta vastaava maakunta-asiamies Antti Niskanen Suomen Kulttuurirahastosta.

Teatteri Avoimet Ovet esittää Olga Tokarczukin puolankielisestä Aja aurasi vainajain luitten yli -romaanista dramatisoidun näytelmän, jossa äänen saa lukuisten kyläläisten lisäksi myös moninainen joukko eläimiä.

Alpo Aaltokoski Company valmistaa irakilais-ukrainalais-suomalaisena yhteistyönä teatteriesityksen, jonka lähtökohtana on Albert Camus’n ranskankielinen, vuonna 1948 kirjoitettu mutta hyvin ajankohtainen teos L’Etat de Siège. Se kertoo sodan jälkeisestä tilanteesta, jossa kauheuksia kokeneet ihmiset eivät pääse eroon pelostaan.

Viittomakielinen Teatteri Totti sai apurahan Sarah Remgrenin ruotsinkielisen näytelmän Frans suomentamiseen ja tuottamiseen esitykseksi. Esityskielinä ovat suomenruotsalainen ja suomalainen viittomakieli sekä suomi ja ruotsi.

Ensimmäisellä, vuoden 2022 hakukierroksella tukea saaneista näytelmistä ensi-iltansa ovat tähän mennessä saaneet KokoTeatterin KESYTÖN eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill!, Valtimonteatterin Heterofiili sekä helsinkiläisen teatteriryhmän sadsongskomplex:fi ja Helsinki 98 -työryhmän Neuvostoihmisen loppu. Tukea on mahdollista hakea seuraavan kerran elokuussa 2024. 

Vasemmalla ihmisiä rooliasuissa, keskellä kolme naista esiripun edessä, oikealla huutava miehen naama karvalakki päässään

KokoTeatterin KESYTÖN eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill! (vas.), sadsongskomplex:fi ja Helsinki 98 -työryhmän Neuvostoihmisen loppu (keskellä) sekä Valtimonteatterin Heterofiili.

Maailma näyttämölle -hankkeen käytännön toteutuksesta vuosina 2022–2024 vastaa Teatterin tiedotuskeskus TINFO, joka on muun muassa koonnut kuratoidun tietokannan ajankohtaisista, käännettäväksi sopivista näytelmistä.

”Erityisen hienoa on huomata, miten teatterit ovat yhteisvoimin tuottamassa teoksia ja niiden kiertueita. Apurahansaajista näkyy myös, että hanke on tavoittanut teattereita ympäri Suomen. Suomennettavien näytelmien joukossa on keskenään hyvin erilaisia tekstejä, joten teatteriyleisölle on luvassa houkuttelevia esityksiä”, sanoo TINFOn johtaja Linnea Stara.

Maailma näyttämölle -tuen toinen rahoittaja on Svenska kulturfonden, joka tukee näytelmien ruotsintamista ja esitystuotantoja suomenruotsalaisissa teattereissa.

Tukea saaneet esitystuotannot 2023

  • Tait. maisteri Jaakko Heinonen ja työryhmä Svetlana Aleksijevitšin venäjänkielisen Sinkkipojat -romaanin näyttämöversion kääntämiseen ja toteuttamiseen 
  • Jyväskylän kaupunginteatteri Monika Isakstuenin norjankielisen Se på meg når jeg snakker til deg -näytelmän kääntämiseen ja suomenkielisen kantaesityksen toteuttamiseen 
  • Klockriketeatern rf Anders Duusin ruotsinkielisen teoksen Syrénvägen käännöstyöhön, tuotantoon sekä kiertueeseen yhteistyössä Keski-Uudenmaan Teatterin kanssa      
  • KokoTeatteri -yhdistys ry Sara Stridsbergin ruotsinkielisen näytelmän Svindel kääntämiseen ja tuotantoon                   
  • Lappeenrannan kaupunginteatteri Daniel J. Meyerin espanjankielisen A.K.A. -näytelmän käännökseen, esitystuotantoon ja kiertueeseen yhteistyössä Teatteri Jurkan kanssa                     
  • Nomadi ry / Alpo Aaltokoski Company monitaiteisen ja monikulttuurisen näyttämöteoksen käännöstyöhön ja valmistamiseen Albert Camus´n L’Etat de Siège -teoksen pohjalta
  • Teatteri Avoimien Ovien kannatusyhdistys ry Olga Tokarczukin puolankielisen Aja aurasi vainajain luitten yli -romaanista Emilia Sadowskan dramatisoiman näytelmän suomentamiseen ja valmistamiseen 
  • Teatteri Totti ry Sarah Remgrenin ruotsinkielisen näytelmän Frans suomentamiseen, tuottamiseen ja toteuttamiseen
  • Turun Taiteen talo Oy Stefano Massinin italiankielisen lukudraaman Bunker Kiev kääntämiseen ja toteuttamiseen yhteistyössä Turun Kaupunginteatterin ja Åbo Svenska Teaterin kanssa

Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu uudistuu

Nainen punaisessa mekossa, tausta on tumma.

Eteläafrikkalainen sopraano Mercy Malieloa oli yksi vuoden 2019 kilpailun voittajista. Kuva: Heikki Tuuli

Hakuaika kansainväliseen Mirjam Helin -laulukilpailuun alkaa keskiviikkona 25.10. ja päättyy 4. tammikuuta 2024. Kilpailuun voivat hakea vuonna 1992 tai sen jälkeen syntyneet laulajat. Kilpailun ohjelmassa ei ole yhtään pakollista teosta, vaan kilpailijan tulee valita laajasti yksinlauluja sekä oratorio-, konsertti- tai ooppera-aarioita. Kaikki kilpailijat valmistavat kuitenkin ohjelmistoonsa vähintään yhden suomalaisen sävellyksen. Kilpailutoimikunta suosittelee, että kilpailijat ottavat ohjelmavalinnoissaan huomioon tekijöiden moninaisuuden koskien sukupuolta, maantiedettä ja kieliä. 

“On hienoa, että kilpailijat voivat itse rakentaa ohjelmansa melko vapaasti. Tällöin tuomaristolla on mahdollisuus arvioida myös kilpailijoiden kykyä rakentaa taiteellisia kokonaisuuksia”, sanoo tuore kilpailupäällikkö Päivi Loponen-Kyrönseppä. 

Nainen sinisessä takissa katsoo kameraan. Taustalla metallinen taideteos.

Tuomariston puheenjohtaja Soile Isokoski. Kuva: Milla von Konow

Helin-tuomaristo jakaa puheenjohtajansa, sopraano Soile Isokosken johdolla rahapalkintoja peräti 190 000 euron verran. Voittajalle tästä summasta on luvassa 50 000 euroa.  

Nuoret lahjakkaat laulajat kokoontuvat lähes kaksiviikkoiseen tapahtumaan 1.–12. kesäkuuta 2024. Kilpailuun odotetaan viimekertaiseen tapaan noin viittäsataa hakemusta. Esiraati valitsee hakijoiden joukosta enintään viisikymmentä laulajaa Helsingissä pidettävään alkukilpailuun. 

Alkukilpailu käydään 3.–6.6., välierät 7.–8.6. ja orkesterifinaali 12. kesäkuuta. Loppukilpailun orkesterina esiintyy Helsingin kaupunginorkesteri Sir Mark Elderin johdolla. 

Suomen Kulttuurirahasto on järjestänyt kansainvälisen Mirjam Helin –laulukilpailun vuodesta 1984 lähtien joka viides vuosi. Jatkossa se järjestetään kolmen vuoden välein.  

Kilpailu perustuu Mirjam ja Hans Helinin suurlahjoitukseen. Professori Mirjam Helin (1911–2006) halusi perustaa kansainvälisen laulukilpailun Suomeen. Hänen tavoitteensa oli tehdä kisasta maailman arvostetuin.

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:

kilpailupäällikkö Päivi Loponen-Kyrönseppä
paivi.loponen@mirjamhelin.fi
050 533 8386

Resilienssin anatomia

Teksti: Laura Iisalo
Kuva: Robert Seger

Juttu julkaistiin ensimmäistä kertaa Tammenlastuja-lehden numerossa 3/2023. Koko lehden voit lukea täältä.

Epävarmojen aikojen keskellä resilienssistä on tullut lähes muotisana. Yksinkertaisimmillaan sillä tarkoitetaan yksilöiden tai yhteisöjen mukautumiskykyä muuttuvissa tilanteissa ja aihetta on tutkittu muun muassa psykologian, lääketieteen, neurologian ja johtamistieteen näkökulmista.

Pitkän uran puolustusvoimien palveluksessa tehnyt Laura Valli väitteli hallintotieteen tohtoriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2020. Hän tarkasteli väitöstutkimuksessaan yksilön resilienssin ilmentymistä kriisinhallintaorganisaation viitekehyksessä sekä resilienssin johtamisen mahdollisuuksia ja käytänteitä työyhteisössä.

Valli on vakuuttunut siitä, että inhimillisen pääoman merkitys ylittää ja tulee ylittämään koneiden voiman – olettaen, että yksilön toimintakyvystä pidetään huolta. Vaikka resilienssi onkin moniulotteinen aihe, se pohjautuu Vallin mukaan inhimillisiin perustarpeisiin.

”Elämä ja hyvinvointi perustuvat ravintoon, uneen, lepoon ja mielekkääseen tekemiseen valveaikana. Myös turvan tunnetta aktivoivan sosiaalisen yhteyden merkitys tuli väitöstutkimukseni aineiston analyysissa erittäin selväksi”, Valli sanoo.

Varhaisen vuorovaikutuksen, lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat vaikuttavat tutkimusten mukaan merkittävästi siihen, miten yksilö arvostaa omaa hyvinvointiaan ja osaa tunnistaa tunteita itsessään ja muissa ihmisissä. Niistä syntyvää myötäelämisen taitoa tarvitaan arkisissa vuorovaikutustilanteissa ja yllättävissä tapahtumissa. Antiikin ajan viisaus Gnōthi seauton, tunne itsesi, pätee Vallin mukaan edelleen.

”Resilienssi pohjautuu itsetuntemukseen, joka vaatii oman elämäntarinaan tutustumista. On paljon helpompaa tunnistaa omat vahvuudet, jos ymmärtää, mistä oma identiteetti koostuu, kuka on ja millaista elämää haluaa elää. Yhtä tärkeää on huomata tekijät, jotka suistavat epävarmuuteen, epätoivoon, haavoittuvuuteen, pelkoon ja turvattomuuteen”, hän toteaa.

Informaatiotulva vaikuttaa vireystasoon

Kesäinen puistomaisema, nainen seisoo puunrungon edessä.

Yksilön toimintakykyyn vaikuttaa vireystaso, joka vaihtelee luontaisesti. Resilientti ihminen tunnistaa Vallin mukaan oman vireystasonsa ja tuntee ainakin muutaman keinon, joiden avulla ala- tai ylävireisyydestä voi palata takaisin optimaaliseen tilaan. Kyse on itsesäätelytaidoista eli siitä, kuinka johdamme itseämme.

Monet käyttävät vireystilojen itsesäätelyyn esimerkiksi kahvia tai alkoholia tai liiallista treenaamista, vaikka järkevämpää olisi kiinnittää huomiota palautumisen käytäntöihin. Joillekin se tarkoittaa luonnossa kävelyä, toisille villasukan kutomista tai hyvään kirjaan uppoutumista.

Palautumista ja vireystasojen hallintaa vaikeuttaa jatkuva informaatiotulva, joka yliaktivoi aivojen mantelitumaketta. Seuraukset voivat Vallin mukaan näkyä erilaisina tunteina kuten pelkona, ahdistuneisuutena ja jopa vihana, jotka heikentävät toimintakykyä.

”Voi pohtia, onko tarpeellista katsoa jatkuvalla syötöllä eri infomaatiokanavien syöttämää tilannekuvaa ja kysyä itseltään, tarvitsenko sitä esimerkiksi työssäni, vai heikentääkö se hyvinvointiani. Kyse on päätöksenteon taidosta ja rajojen asettamisesta”, hän toteaa.

Energiaa tulisi Vallin mukaan suunnata vain asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Oleelliseen keskittymisen taitoa tarvitaan esimerkiksi työssä ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Monella suomalaisella on kannettavanaan sotavuosiin juontava ylisukupolvinen taakka, jota harva on pystynyt käsittelemään. Se voi Vallin mukaan vaikeuttaa rajojen asettamista ja tunnetaitojen hallintaa.

”Samaan aikaan taloudelliset seikat painottavat kasvun merkitystä ja esittävät vaatimuksia inhimillisen pääoman eli väkimäärän vähentämiseksi. Yhtälön seurauksena moni väsyy ja palaa loppuun työelämässä.”

Vallin mukaan on toistaiseksi epäselvää, kuinka paljon sanaton viestintä ja kehon kieli vaikuttavat yksilön hyvinvointiin. Työyhteisössä esimerkiksi esihenkilö saattaa asettaa huomaamattaan esimerkin hyväksytystä työn tekemisen tavasta. Toisaalta vastuuta hyvinvoinnista ei voi hänen mukaansa vyöryttää pelkästään esihenkilön kontolle, vaan jokaisen tulisi huolehtia omien rajojen asettamisesta myös vapaa-ajallaan.

”Monella vapaa-aika menee työstä palautumiseen tai käytänteet ja elämän rytmi ovat hermostolle vaativia. Jotkut nipistävät unen määrästä ja laadusta. Jatkuvalla ylivireystilalla on seurauksia”, hän sanoo.

Resilienssikyvykkyyttä arvioitaessa ratkaisevaa Vallin mukaan on, että ihmisellä itsellään on kokemus siitä, että hänellä on toivoa ja mahdollisuuksia selviytyä vaikeuksista huolimatta. Arjessa tulisi olla tilaa myös ilolle, luovuudelle ja leikkisyydelle.

”Silloin ollaan päästy etuotsalohkoille ihmisyyden ylivertaisuuden ytimeen. Perimmiltään kyse on arvoista ja niiden mukaisesta elämästä”, Valli tiivistää.

Kuka Laura Valli?

  • Resilienssitutkija, hallintotieteen tohtori
  • Kotoisin Turusta, jossa asuu edelleen
  • Sai Kulttuurirahastolta 6 500 euron apurahan vuonna 2014 Kuolema kuittaa univelat? – levon ja resilienssin johtamista turvallisuusorganisaatiossa käsittelevän väitöskirjatyön loppuunsaattamiseen
  • “Oman arvomaailman mukainen elämä on yksilön toimintakyvyn kannalta äärimmäisen tärkeä tekijä.”

Jälleen ennätysmäärä liikkuvuusapurahahakemuksia – myöntöjen määrä tuplaantui

Liikkuvuusapurahojen tarkoituksena on tukea esimerkiksi ulkomaille sijoittuvaa residenssityöskentelyä, esiintymiskiertueita ja näyttelyprojekteja sekä kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja. Hakemusten määrä on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta, joten tänä vuonna liikkuvuusapurahoja päätettiin jakaa selvästi aiempaa enemmän. Kansainvälisen liikkuvuuden tukeminen luo edellytykset verkostojen vahvistamiselle ja tarjoaa uusia tekemisen mahdollisuuksia. 

”Tämän syksyn kierros kiinnosti ennätysmäärää hakijoita ja hakemusten taso oli korkea. Tämä on toki ilahduttavaa, mutta se teki asiantuntijapaneelin tehtävästä erityisen haastavan. Eniten hakijoita oli kuvataiteiden, säveltaiteiden ja näyttämötaiteiden aloilta”, kertoo hausta vastaava suunnittelija Eriika Johansson. 

Suurin osa myönnetyistä apurahoista oli kooltaan 2 000 – 4 000 euroa. Suurimmat, eli kaksi 10 000 euron apurahaa, myönnettiin työryhmille. Teatterit. maisteri Teo Ala-Ruona matkustaa saamallaan apurahalla seitsenhenkisen työryhmänsä kanssa New Yorkin Performa-biennaaliin. Toinen suuri apuraha myönnettiin Musiikkitalon kuoro ry:lle, jonka 80 jäsentä vievät The Dream of Gerontius -teoksen Cambridgeen.

Residenssiin Huippuvuorille 

Taustalla vuorimaisema, etualalla värikäs metallinen laatikko

Valokuva kuvataiteilija Kaisu Koiviston sarjasta Maailman rakentaminen (Huippuvuoret), 2022.

30 vuotta kuvataiteilijana toiminut Kaisu Koivisto työskentelee monialaisesti. Taiteilijan työt ovat veistoksia, installaatioita sekä valokuva- ja videoteoksia, joissa hän tarkastelee maisema-, ympäristö- ja luontokäsityksiä. 

”Viimeisin projektini on New Nuuk, jossa tarkastelen Nuukin, Grönlannin pääkaupungin laajenemista sekä teknologioiden ja ihmisen toiminnan jättämiä jälkiä pohjoisessa luonnossa. Sen vastapainona on teoskokonaisuus Sörnäisten, Merihaan ja Sompasaaren alueiden suurista muutoksista, jotka muuttavat kaupunkitilaa merkittävästi”, Koivisto kertoo. Taiteilija suuntaa elokuussa 2024 kohti Huippuvuoria, jossa hän osallistuu liikkuvuusapurahan turvin The Arctic Circle –ekspeditioresidenssiin. 

Kuvataidetta Berliinissä 

Värikäs piirroskuva, jossa jokaisessa neljässä nurkassa eri kuvioita. Väri on sininen, beige ja punainen.

Kuvataiteilija Siiri Haarlan teos näyttelystä iiris ≈ siiri , 2022.

Maalaustaiteeseen keskittynyt kuvataiteilija Siiri Haarla pyrkii teoksillaan luomaan yhteyttä maalauksen ja luonnontieteen välille. Hän yhdistelee työssään monia maalaustekniikoita, kollaasia ja tekstiä. Haarlan edellinen näyttely Iiris≈siiri Forum Boxissa käsitteli näkemistä, värejä ja kieltä. Maalaukset esittivät kysymyksiä elämän lainalaisuuksista: Miten puusta tulee puu, miten kukasta tulee kukka? Miten ja milloin minusta tuli minä?  

Nyt myönnetyllä liikkuvuusapurahalla Haarla matkustaa Toolbox-galleriaan Berliiniin vuoden 2024 alkupuolella. ”Näyttely kokoaa yhteen muistojani kymmenen vuoden ajalta, kun olen jakanut aikani Berliinin ja Helsingin välillä”, taiteilija kertoo.  

Pitkähiuksinen mies silmälasit päässä, taustalla punainen lautaseinä

Esinekonservaattori Veli-Matti Mursu. Kuva: Esko Suoranta

Japaniin mestareiden oppiin 

Esinekonservaattori Veli-Matti Mursu konservoi ja restauroi yksityishenkilöiden, museoiden ja säätiöiden omaisuutta, kuten taide-esineitä ja veistotaidetta. Hän käyttää työssään konservaattorin menetelmien lisäksi Kintsugi-tekniikkaa, joka on yli 500 vuotta vanha japanilainen perinne. Kintsugi-menetelmä nostaa esineeseen syntyneen vaurion esiin sen sijaan, että pyrkisi peittämään virheen. Saumasta tulee kuin kultainen ommel, joka korostaa esineen yksilöllisyyttä. 

“Erityisen lähellä sydäntäni on taidekeramiikan parissa työskentely. Painotan työskentelyssäni puhtaasti säilyttävien toimenpiteiden lisäksi lopputuloksen esteettistä eheyttä. Perinteisen kintsugin ammattitaitoista opetusta ei ole tarjolla Suomessa, joten matkustan Japaniin paikallisten ja yhdysvaltalaisten mestareiden oppiin.”  

Nokkahuilu vie maailmalle 

Nahkatakkinen mies suuri nokkahuilu kädessään, taustalla puiden reunustama pitkä hiekkatie.

Muusikko Eero Saunamäki.

Muusikko Eero Saunamäki on kantaesittänyt kymmeniä nykymusiikkiteoksia nokkahuilulle. Ensi vuonna Taiken taiteilija-apurahan tuella työskentelevä ammattinokkahuilisti on myös esiintynyt yli kymmenen suomalaisen sinfoniaorkesterin solistina viimeisen viiden vuoden aikana. Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tuella hän matkustaa Berliiniin Classical:NEXT-musiikkitapahtumaan. 

“Tavoitteeni on esittää tapahtumassa Nokkahuiluguru-soolokonserttini kymmenellä eri nokkahuilulla. Konsertti sisältää musiikkia keskiajalta nykypäivään sekä teoksia, soittimia ja esiintyjää taustoittavia tarinoita.” 

Kaikki myönnetyt apurahat löydät täältä