Apurahoja myönnettiin laajasti tieteen, taiteen ja kulttuurin eri aloille, yksityishenkilöille ja yhteisöille. Maakunnallisina kärkihankkeina tuettiin Anders Chydenius Pappila yhdistys ry:tä, joka sai Demokratiakoulun kehittämiseen ja kulttuurikeskuksen valmistelutyöhön 20 000 euroa ja Kansanmusiikki-instituutti ry:tä, joka perustaa saamallaan 40 000 eurolla aineettoman kulttuuriperinnön musiikkipainotteisen tutkimusyksikön.
Kulttuurirahaston vuoden 2026 Tammikuun haussa haettavana olleita Elinvoimaa kulttuurista -apurahoja myönnettiin Keski-Pohjanmaalla yhteensä 26 500 euroa. Apurahoilla tuetaan kulttuurialan yritystoimintaa. Luontotekoja Oy sai 20 000 euroa Ikipuiden tarina – Nivalan suojeltuihin puihin liittyvän näyttelyn järjestämiseen ja uuden vastuullisiin tekoihin kannustavan yritystoiminnan kehittämiseen. Yrittäjä Miina Aronen sai 6 500 euroa keskipohjalaisen ruoka- ja perinnekulttuurin kehittämiseen ja sertifiointiin.
Luontotekoja Oy vaalii lähiluonnon monimuotoisuutta ja tukee yhteisöllisyyttä. Toiminnan tavoitteena on lisätä kotiseudun elinvoimaisuutta ja aktiivisuutta. Kuvassa Marika Elina Kaarlela. Kuva: Milla Kaarlela
Kokovuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin viidelle hakijalle. Apurahan saivat taiteelliseen työskentelyyn kuvataiteilija YAMK Eeva Johanna Huotari, kuvanveistäjä Kaija Kontulainen ja musiikintekijä Heidi Maria Paalanen, kirjailija Emilia Laakkonen 1850-luvun Kokkolaan sijoittuvan romaanin kirjoittamiseen ja valtiot. maisteri Jessica Sundström lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden turvakotiin hakeutumista estäviä ja edistäviä tekijöitä käsittelevään väitöskirjatyöhön.
”Hakemukset olivat tänäkin vuonna korkeatasoisia ja kilpailu rahoituksesta kova. Maakunnan vahva ja monipuolinen musiikkielämä näkyy tänäkin vuonna apurahoissa”, hoitokunnan puheenjohtaja Janne Ylinen kertoo. Kaustisen Kamarimusiikkiviikon, Kokkolan Talviharmonikan ja Wentus Blues Bandin juhlavuosia tuetaan 20 000 euron apurahoin.
Pianotaiteilijalle tunnustus elämäntyöstä
Vuosijuhlassa luovutettiin Suomen Kulttuurirahaston Elias Lönnrot -palkintomitali pianotaiteilija Risto Laurialalle tunnustuksena poikkeuksellisesta elämäntyöstä musiikin parissa.
Pianotaiteilija Risto Lauriala sai Elias Lönnrot -mitalin. Kuva: Cristian Lafertte
Pianotaiteilija Risto Lauriala (s. 1949 Oulu) varttui perheensä kanssa Haapajärven Laurikkalan pappilassa ja kirjoitti ylioppilaaksi Nivalan lukiosta. Hän kävi pianotunneilla Oulussa (opettajinaan Helge Luck ja J. Törnwall) ja nousi laajaan tietoisuuteen voitettuaan Maj Lind -pianokilpailun 1970 sekä Wienin Stepanov-kilpailun 1974. Lauriala opiskeli Sibelius-Akatemiassa, Wienin Musiikkikorkeakoulussa ja Lontoossa.
Pitkällä kansainvälisellä urallaan hän on esiintynyt solistina, liedpianistina ja kamarimuusikkona laajasti eri maissa, ja hänen Sibelius–Bach–Beethoven–Schubert-tulkintansa sekä levytyksensä ovat saaneet kiitosta. Yleisradio valitsi Alban Schubert–Liszt-levynVuoden levyksi 2022. Solistiuran rinnalla Lauriala työskenteli Sibelius-Akatemiassa kamaripianistina ja lehtorina yli 40 vuotta. Hän konsertoi edelleen aktiivisesti ja esiintyi 4.3.2026 “60 vuotta pianismia” -juhlakonsertissaan lähes loppuunmyydyssä Sibelius-Akatemian konserttisalissa
Vuosijuhlassa Kaustinen-salissa esiintyivät Kulttuurirahaston apurahansaajat T3ho (Esko Järvelä, Tero HyväluomajaAntti Puumalainen) ja sirkustaiteilija Sara Airola & muusikko Mikko-Ilari Ojala: Yxpila Circus Club. Juhlapuheen piti Centria-ammattikorkeakoulun rehtori ja toimitusjohtaja Tapio Huttula.
Kulttuurirahastosta voi lokakuusta 2026 alkaen hakea sekä maakuntarahastojen että keskusrahaston apurahoja yhdessä valtakunnallisessa haussa, jonka hakuaika on 15.–30.10.2026. Erillistä tammikuun hakua ei enää jatkossa järjestetä.
Kuvassa Kehittämöön mukaan päässeet elokuvantekijät. Takana vas. Helmi Donner, Terhi Nieminen. Edessä vas. Vilja Autiokyrö, Jesse Jalonen ja Jonnakaisa Risto. Kuva: Riitta Supperi.
Uusien suomalaisten elokuvien nouseminen maailman tietoisuuteen vaatii rohkeutta investoida ideoihin. Kansainvälistä mentorointia, tuotantoyhtiön ja taloudellisen tuen elokuvan kehittämiseen tarjoava Kehittämö-ohjelma pyrkii luomaan ponnahduslaudan uusille suomalaisille menestystarinoille.
Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEKin ja Suomen Kulttuurirahaston neljättä kertaa rahoittama ohjelma keskittyy uusien tekijöiden ensimmäisten pitkien elokuvien kehittämiseen. Kehittämöön valittuja hankkeita edistetään määrätietoisesti kohti tuotantoa ja kansainvälisiä yleisöjä.
Kehittämöön valitut hankkeet ja tekijät:
Ennen tai jälkeen, Jesse Jalonen (Wacky Tie / Ida Karoskoski)
Toisten tarpeet, Helmi Donner (Silmu Films / Jenni Jauri)
A niinku alusta, Vilja Autiokyrö (Tekele Productions / Julia Elomäki, Miia Haavisto, Marja Pihlaja)
Kesämaa, Jonnakaisa Risto (Making Movies / Pauliina Maus, Kaarle Aho)
Maailman reuna on lähellä, Terhi Nieminen (Filmimaa / Markku Tuurna)
Kehitysvaiheeseen investoimalla tuotetaan kansainvälisesti kiinnostavia tarinoita
Kehittämössä elokuvahankkeeseen tarjotaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa täysin ainutlaatuinen mahdollisuus työskentelyyn kokeneen kansainvälisen elokuva-alan ammattilaisen kanssa. Muun muassa Tanskasta ja Skotlannista saapuvat mentorit antavat ohjelmaan valittujen tekijöiden käyttöön osaamisensa ja kontaktinsa, joiden avulla uudet äänet voivat levitä laajemmalle.
”Kulttuurillamme on valtava vientipotentiaali, joka vain odottaa hyödyntämistään. Elokuvahankkeet tarvitsevat alussa kuitenkin vahvan tuen, jotta kansainvälisten rahoittajien houkutteluun voidaan panostaa jo teoksen kehitysvaiheessa”, sanoo AVEKin johtaja Ulla Simonen.
”Oikea-aikainen ja riittävä taloudellinen tuki yhdessä mentoroinnin kanssa maksavat itsensä takaisin uudenlaisena osaamisena, ulkomaisina investointeina ja työllisyytenä. Kehittämössä kunkin hankkeen saama rahoitus on tänä vuonna 52 000 euroa.”
Tekijät hakevat Kehittämöön ensin yksin, pelkällä uuden elokuvan idealla ja aiemmilla näytteillään. Toisessa vaiheessa mukaan tulevat myös tuottajat. Tuottaja Jenni Jauri (Silmu Films) on mukana Kehittämössä kolmatta kertaa. Jaurin mukaan Kehittämön mentoreiden tarjoama tuki ja työkalut auttavat tekijöitä tunnistamaan ja rajaamaan hankkeensa sisällöllisen ytimen, mikä on oleellista hyvälle elokuvalle mutta myös välttämättömyys sen rahoittamiselle.
”Elokuvahankkeen kehittäminen kestää usein vuosia, ja esikoistekijöiden kohdalla monesti vielä kauemmin kuin kokeneemmilla tekijöillä. Esikoishankkeissa on aika tyypillistä, että jokin aihepiiri, teema tai hahmo vetää elokuvan tekijää voimakkaasti puoleensa ja materiaalia saattaa syntyä helposti, mutta sisällöllisen rajauksen tekeminen tai näkökulman valitseminen voi olla vaikeaa”, Jauri valottaa.
”Kehittämö antaa tekijätiimille poikkeuksellisen mahdollisuuden työskennellä vuoden ajan palkallisesti ja keskittyneesti hankkeen eteen. Ohjelma antaa elokuvahankkeelle myös uskottavuutta rahoittajien ja levittäjien suuntaan sekä kotimaassa että ulkomailla.”
Ainutlaatuinen kehittämisohjelma on vaarassa jäädä ilman rahoitusta
Suomen Kulttuurirahaston tarjoama nelivuotinen Kehittämö-rahoitus on tullut päätökseensä, eivätkä budjettileikkauksen kurittaman AVEKin tukivarat riitä ohjelman jatkamiseen yksin.
Tälle kaudelle Kehittämö sai lisärahoitusta 150 000 € eduskunnan myöntäminä joululahjarahoina. Kehittämön käynnissä oleva kausi saattaa kuitenkin jäädä ohjelman viimeiseksi, jos pitkäkestoisempaa ratkaisua rahoitukselle ei löydy.
”Joululahjarahat olivat tärkeä osoitus siitä, että myös päättäjät ovat tunnistaneet kehittämisohjelman tärkeyden alan tulevaisuudelle. Olen tästä kiitollinen ja toivon, että voimme vielä jatkaa kehitystyötä pitkäjänteisemmin”, Simonen sanoo.
Kesäkuussa 2027 Turkuun on odotettavissa laulun ja kilpailujen ystäviä Suomesta ja eri puolilta maailmaa. Samoin kuin urheilutapahtumat, laulukilpailut vetävät puoleensa yleisöä, joka haluaa eläytyä kisatunnelmaan ja kannustaa omia suosikkejaan.
”Laulukilpailussa yleisö pääsee todistamaan tähtien syttymistä. On mielenkiintoista seurata nuorten laulajien jännitystä ja onnistumisia. Kyse on valtavasta määrästä taitoa ja tunnetta. Kilpailussa yleisö pääsee parhaimmillaan osaksi elämää suurempia hetkiä”, sanoo Mirjam Helin -kilpailun johtaja Päivi Loponen-Kyrönseppä.
Kansainvälisesti korkealle tasolle yltäminen vaatii laulajalta vuosien intensiivistä kouluttautumista ja harjoittelua. Tekninen taituruus vie pitkälle, mutta laulajan persoonallisuudella, tulkinnalla ja taiteellisella näkemyksellä on vähintään yhtä suuri merkitys.
Sopraano Camilla Nylund. Kuva: Shirley Suarez
Mirjam Helin -kilpailun tuomaristo on kansainvälinen, ja se koostuu eturivin klassisista laulajista ja musiikkialan vaikuttajista. Tuomariston puheenjohtajaksi on kutsuttu Camilla Nylund, joka kuuluu kansainvälisesti kysytyimpiin laulajatähtiimme. Moninkertaisesti palkittu sopraano vierailee säännöllisesti maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Wienin ja Baijerin valtionoopperoissa, New Yorkin Metropolitanissa, Milanon La Scalassa, Pariisin Bastillessa sekä Berliinin ja Hampurin valtionoopperoissa.
”Mirjam Helin -laulukilpailu tarjoaa nuorille laulajille mahdollisuuden astua yleisön eteen ja edetä kohti kansainvälistä uraa. Jo kilpailusuoritukseen valmistautuminen kannustaa laajentamaan ohjelmistoa, harjoittelemaan lavaesiintymistä ja hiomaan tekniikkaa. Osallistuminen vaatii kuukausien määrätietoisen työn, jonka hedelmistä niin tuomaristo kuin yleisö pääsevät nauttimaan”, sanoo Camilla Nylund.
Kansainvälinen Mirjam Helin -kilpailu kuuluu maailman merkittävimpiin laulukilpailuihin. Vuodesta 1984 asti kilpailu on järjestetty Helsingissä, mutta vuonna 2027 on vuorossa Turku ja sinne pian valmistuva musiikkitalo Fuuga. Turussa Mirjam Helin -kilpailu laajenee kaksiviikkoiseksi laulua juhlivaksi kaupunkifestivaaliksi, joka tarjoaa runsaasti myös maksutonta ohjelmaa oopperakaraokesta mestarikursseihin. Turun kaupunki on tapahtuman pääyhteistyökumppani. Loppukilpailussa musiikkitalo Fuugassa soittaa Turun Filharmoninen orkesteri ylikapellimestarinsa John Storgårdsin johdolla.
Turun filharmoninen orkesteri. Kuva: Jussi Virkkumaa
Mirjam Helin -kilpailu tekee unelmista totta
Moni Mirjam Helin -laulukilpailussa menestyneistä nuorista lahjakkuuksista on myöhemmin noussut kansainvälisen laulumaailman huipulle. Heitä ovat muun muassa Olaf Bär, Elīna Garanča, René Pape, Kateryna Kasper, Nadine Sierra, Andrea Rost ja Julia Lezhneva.
Mirjam Helin -kisan palkinnot ovat kansainvälisten klassisen laulun kilpailujen suurimmat. Pääpalkinto on 60 000 euroa, ja muut finalistit palkitaan 10 000–40 000 eurolla. Yhteensä palkintosumma on yli 200 000 euroa. Rahapalkintojen lisäksi kilpailussa menestyneitä tuetaan tarjoamalla esiintymissopimuksia sekä uravalmennusta.
Laulukilpailuun odotetaan noin viittäsataa hakijaa vähintään neljästäkymmenestä maasta, ja mukaan valittavat 36 nuorta lahjakkuutta kilpailevat yhdessä sarjassa. Kilpailun säännöt, ohjelmistovaatimukset, haun ja kilpailun aikataulut sekä palkinnot on nyt julkaistu.
Mirjam Helin -kilpailu rahoitetaan Suomen Kulttuurirahaston Mirjam ja Hans Helinin nimikkorahastosta. Suurlahjoituksen Kulttuurirahastolle tehnyt professori Mirjam Helin (1911–2006) oli laulutaiteilija ja pidetty laulunopettaja. Hän halusi, että lahjoituksen turvin Suomeen syntyy maailman tasokkain klassisen laulun kilpailu. Ensimmäinen Mirjam Helin -kilpailu järjestettiin 1984.
X Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu ja -festivaali 5.6.–17.6.2027
Suomessa on kattavat kansalliset rekisterit, vahva tutkimusinfrastruktuuri ja pitkä perinne väestöpohjaisesta tutkimuksesta. Nämä vahvuudet tekevät mahdolliseksi kokonaisen ikäluokan ja heidän perheidensä pitkäjänteisen ja luotettavan seurannan, jota tarvitaan hyvinvoinnin juurisyiden ymmärtämiseksi nopeasti muuttuvassa maailmassa.
“Laaja-alainen tutkimus on osa sivistyneen yhteiskunnan vastuuta. Sadan vuoden aikajänne tuo vastauksia kysymyksiin, joita emme vielä osaa edes kysyä. Huomisen Suomi rakentaa tietopohjaa, joka palvelee tulevia sukupolvia Suomessa ja tuo onnistuessaan vastauksia koko ihmiskunnan hyväksi”, sanoo presidentti Sauli Niinistö, hankkeen suojelija.
Hyvinvoinnin suunnanmuutos alkaa tutkitusta tiedosta
Huomisen Suomi -tutkimuksessa selvitetään, missä kohdin elämänkulkuun syntyy hyvinvoinnin kannalta ratkaisevia käännekohtia. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten elinolosuhteet, varhaiset elämän tapahtumat, kuten perheiden kuormitus tai elintavat, sekä yhteiskunnalliset ja globaalit muutokset vaikuttavat ihmisen terveyteen.
Laaja ja pitkäjänteinen aineisto auttaa tunnistamaan näiden tekijöiden välisiä syy- ja seuraussuhteita. Samalla voidaan ymmärtää, missä elämänvaiheissa tuki on vaikuttavinta ja millaiset toimet ehkäisevät ongelmia tehokkaimmin.
“Uskomme, että ihmiskunnan hyvinvoinnin suunta voidaan kääntää yhden sukupolven aikana. Emme kuitenkaan voi ratkaista ongelmia, joiden juuria emme ymmärrä. Tutkitun tiedon avulla voidaan rakentaa ennaltaehkäisevää, oikea-aikaista ja vaikuttavaa hyvinvointipäätöksentekoa”, sanoo Mika Salminen, THL:n pääjohtaja.
Tutkimus etsii vastauksia aikamme suurimpiin hyvinvointikysymyksiin – mielenterveyden kriisiin, eriarvoisuuden kasvuun, elintapasairauksiin sekä siihen, miten globaalit muutokset vaikuttavat lasten tulevaisuususkoon. Se voi paljastaa, mitkä tekijät ennakoivat mielenterveyden haasteita ja mitkä suojaavat syrjäytymiseltä.
”Sadan vuoden aikajänne tuo vastauksia kysymyksiin, joita emme vielä osaa edes kysyä. Huomisen Suomi rakentaa tietopohjaa, joka palvelee tulevia sukupolvia Suomessa ja tuo onnistuessaan vastauksia koko ihmiskunnan hyväksi.”
presidentti Sauli Niinistö
hankkeen suojelija
Osallistuminen ja käytännön toteutus
Tutkimukseen kutsutaan Suomessa vuosina 2026–2029 syntyvien lasten perheet. Tutkimus käynnistyy maaliskuussa 2026 Uudellamaalla, HUSin alueella, ja laajenee myöhemmin koko maahan. Tavoitteena on kerätä tietoa mahdollisimman varhaisesta elämänvaiheesta alkaen.
“Yksittäisen perheen osallistuminen voi tuottaa tietoa, jolla on laajaa merkitystä yhteiskunnassa. Toivomme, että mahdollisimman moni perhe lähtee mukaan jo raskauden alkuvaiheessa, jotta voimme ymmärtää paremmin, miten hyvinvointi alkaa rakentua jo ennen syntymää”, kertoo Annamari Lundqvist, Huomisen Suomi -tutkimuksen hankejohtaja, THL.
Osallistuminen tapahtuu antamalla suostumus tutkimukseen vahvan tunnistautumisen kautta. Tutkimus yhdistää rekisteritietoja, kyselyitä sekä raskauden seurantaan ja synnytykseen kuuluvia näytteitä ja mittauksia. Kyselyt ovat lyhyitä ja nopeasti täytettäviä. Tutkimuksessa noudatetaan tarkkaa tietosuojaa. Yksittäistä lasta tai perhettä ei voi tunnistaa tutkimustuloksista.
Huomisen Suomen toteuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja sitä rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto (SKR).
Oho! Tämä YouTube-upotus ei näy, koska et ole hyväksynyt markkinointievästeitä.
Digitutkijat-hankkeen työpajoja on pidetty noin 30 kouluttajan voimin ympäri Suomea. Kouluilta saatu palaute on ollut erinomaista. Opettajat ovat arvostaneet erityisesti ajankohtaisia sisältöjä, lapsilähtöistä otetta sekä sitä, että kouluttajat tulevat paikan päälle kouluihin. Varsinkin haja-asutusalueilla sijaitsevat koulut ovat kiittäneet paikan päälle tulemisesta. Hankkeen tavoitteena on mahdollistaa Digitutkijat-työpaja 75 prosentille suomalaisia alakouluja.
”Hankkeen aikana on tullut selväksi, kuinka erilaisista lähtökohdista lapset digitaalisia laitteita ja sisältöjä käyttävät. Kaikilla perheillä ei ole mahdollisuutta tai taitoja tukea lasta digitaalisten laitteiden käytössä. Digitutkijat-hankkeen tavoitteena onkin muistuttaa, että jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus turvalliseen ja omaa hyvinvointia edistävään digitaaliseen maailmaan,” toteaa MLL:n mediakasvatuksen asiantuntija Ville Välikangas.
Katso kartalta, onko sinulle tärkeässä koulussa käyty jo vierailulla:
Osana Digitutkijat-hanketta toteutettiin toukokuussa 2025 kymmenen lasten kuulemisen työpajaa, joissa neljäsluokkalaiset piirsivät tavallisia tilanteita oman perheensä media-arjesta. Yhteensä 154 oppilasta eri puolilta Suomea osallistui työpajoihin. Piirtämisen jälkeen lapset haastateltiin yksitellen ja myös vanhemmille tehtiin verkkokysely.
Medioita käytetään usein yksin
Lasten piirroksista yli 75 prosentissa medioita käytettiin itsenäisesti, eli kukin piirroksen henkilö oli oman laitteensa äärellä. Piirroksia, joissa medioita käytettiin yhdessä, oli alle 10 prosenttia. Perheiden media-arki ei siis piirrosten valossa näyttäydy kovin yhteisöllisenä.
Ruutujen äärellä rauhoitutaan ja rentoudutaan
Lapsen piirros: rentoutumista digilaitteiden äärellä olohuoneessa.
Haastatteluissa lapset liittivät piirustuksiinsa yleisimmin ilon, rentoutumisen ja rauhoittumisen tunteita. Median äärellä vietetyt hetket olivat ikään kuin jokaisen perheenjäsenen oma hengähdystauko itselle mieluisan tekemisen äärellä. “Rauhallinen olo kun jokaisella on mahdollisuus hengähtää”, kuvaili eräs oppilas tunteitaan.
Lapset toivovat perheen yhteistä aikaa
Kun lapsilta kysyttiin, muuttaisivatko he piirtämässään tilanteessa jotain, toiveet olivat yhdenmukaisia: lapset halusivat enemmän perheen yhteistä aikaa – niin medioiden äärellä kuin niiden ulkopuolella. “Haluaisin pelata sisarusten kanssa” ja “Enemmän aikaa äidin kanssa olisi kiva”, lapset kertoivat. Kiinnostavaa oli myös, että lapset usein piirsivät itsensä ja perheenjäsenensä käyttämään laitteita yhteisissä tiloissa, kuten olohuoneessa, vaikka kukin toimi itsenäisesti – kenties sekin viestii yhteisen ajan kaipuusta.
Digilaitteita käytetään ”kun ei ole muutakaan tekemistä”
Myönteisten tunteiden lisäksi lapset liittivät usein tylsistymisen kokemuksen piirtämiinsä tilanteisiin. Medioita käytetään, koska ei ole muutakaan tekemistä. Osa tilanteista liittyi odottelun hetkiin, ja osa lapsista koki tylsyyttä myös itse median käytössä – esimerkiksi somen selailu koettiin joskus tylsistäväksi.
Lapsen piirros: perheenjäsenet kukin oman laitteensa äärellä eri puolilla kotia.
Hae mukaan toimintaan
Kulttuurirahaston ja MLL:n yhteishanke Digitutkijat jatkuu vuoden 2026 loppuun, jona aikana koulut, joissa ei ole ollut vielä Digitutkijat-työpajaa, voivat hakea mukaan.
Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahaston teoslahjoitus on osa rahaston vuonna 1974 alkanutta perinnettä lahjoittaa taideteoksia Pohjois-Pohjanmaan kuntiin. Vuonna 2026 lahjansaajakuntana on Oulun kaupunki.
Teoslahjoitukseen kutsumenetelmällä kutsutut taiteilijat Ari Björn, John Collingswood ja Olga Prokhorova osallistuivat vuonna 2025 rinnakkaiseen luonnostilaukseen, jossa taiteilijoilta pyydettiin luonnos Oulun kaupunkiin sijoitettavasta julkisesta taideteoksesta. Taiteilijat kutsui kolmehenkinen asiantuntijaryhmä, johon kuuluivat Pohjois-Pohjanmaan rahaston taidehankintatoimikunnan puheenjohtaja Taija Jyrkäs, kuvataiteilija Kaija Hinkula ja Oulun museo- ja tiedekeskuksen kokoelmapalveluista vastaava intendentti Elina Vieru.
Vuoden 2026 teoksen toteuttajaksi valittiin Oulussa asuva performanssitaiteilija Olga Prokhorova. Hän on esiintynyt muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä, Virossa ja Meksikossa. Prokhorova tutkii performanssitaiteessaan rituaalien, liikkeen, käyttäytymisen sekä visuaalisen ilmaisun välistä rajaa. Hänen taiteellinen työskentelynsä keskittyy ihmisen itseilmaisun mytologiseen luonteeseen. Prokhorova käyttää narratiivista ja ei-narratiivista ajattelua työkaluna tutkiakseen yhteistä tarvettamme hyväksyä ja tulla hyväksytyksi.
Prokhorovan taiteellisen työskentelyn keskiössä ovat ajankohtaisuus, sisäänmeno, oleminen, pysyminen ja lähteminen – taiteilijan praktiikka keskittyy rakenteiden sommitteluun ja vapauteen uudelleen sommittelulle. Prokhorovan teoksille yhteisiä aiheita ovat erottuminen, jatkuva oman ilman etsiminen ja uskallus hengittää sitä. Keho toimii taiteilijan työskentelyssä työvälineenä traumojen ja elämän tarinoiden säilyttäjänä. Se on väline mahdollisen ja toteutumisen, elävän ja kuolleen välillä.
Prokhorovan Juoppo Joogaa -performanssit Oulussa keväällä 2026
Prokhorovan performansseja nähdään huhtikuussa 2026 perjantaisin 10.4. klo 13 Oulun rotuaarilla, 17.4. klo 16 Toppilan fisbeegolfradalla ja 24.4. klo 13 Odessan puistossa. Toukokuussa Prokhorovan performansseja voi löytää 8.5. klo 16 Heinäpään urheilualueelta ja 22.5. klo 13 Einonpuistosta Nuottasaaresta. Taiteilija voi esiintyä myös ilmoitettujen aikojen ulkopuolella osana kaupunkitilaa.
Prokhorovan työskentelyä ja ajankohtaisia esiintymisiä voi seurata Instagramissa tilillä @performateria, ja niistä tiedotetaan Oulun taidemuseon viestintäkanavissa.
Suomen Kulttuurirahasto on valtakunnallisesti toimiva yksityinen säätiö, joka rakentaa moniarvoista ja kestävää yhteiskuntaa, toimii tieteen, taiteen ja kulttuurin puolesta sekä kannustaa tulevaisuuden huippuja kohti läpimurtoja. Kulttuurirahaston omaisuus on peräisin vuosikymmenten aikana saaduista yksityisistä lahjoituksista ja sijoitusten tuotosta. Koululaisten toteuttamaan perustamiskeräykseen vuonna 1938 osallistui yli 170 000 suomalaista.
Kulttuurirahasto rahoittaa tiedettä, taidetta ja kulttuuria apurahojen muodossa yli 50 miljoonalla eurolla vuosittain sekä toimii, keskustelee ja vaikuttaa kulttuurin puolesta. Keskusrahaston lisäksi Kulttuurirahastolla on 17 maakuntarahaston verkosto, joka tukee ja vahvistaa tieteen, taiteen ja kulttuurin toimintaedellytyksiä eri puolilla Suomea. Säätiön toimintarakenne mahdollistaa läsnäolon kaikkialla Suomessa.
Kulttuurirahastosta voi lokakuusta 2026 alkaen hakea sekä maakuntarahastojen että keskusrahaston apurahoja yhdessä valtakunnallisessa haussa. Kuten tähänkin asti, apurahahakemuksia vertaisarvioivat asiantuntijat tulevat kaikkialta Suomesta ja vaihtuvat säännöllisesti. Kulttuurirahaston rahoituksen kokonaismäärä tieteelle, taiteelle ja kulttuurille pysyy ennallaan.
Uudistuksessa lokakuun ja tammikuun haut sekä maalis- ja elokuun pienemmät hakukierrokset yhdistyvät, kun taas taiteen liikkuvuusapurahoille tulee aiempaa joustavampi hakuaika. Samalla Kulttuurirahasto yhtenäistää hakemusten käsittelyä ja arviointia.
Uudistus tukee Kulttuurirahaston tavoitteita huolehtia tieteen, taiteen ja kulttuurin elinvoimasta, nostaa lahjakkuuksia kohti läpimurtoja ja vaikuttaa tieteen ja taiteen asemaan yhteiskunnassa.
”Yksi keskeisimmistä tavoitteistamme on varmistaa, että tiedettä ja taidetta on mahdollista tehdä ja kokea kaikkialla Suomessa”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastojohtaja Mika Virkkala. ”Siksi lisäämmekin resursseja maakuntarahastojen kautta tehtävään pitkäjänteiseen ja strategiseen kehittämistyöhön koko maassa.”
Katso alta Kulttuurirahaston myöntämät apurahat maakunnittain vuosina 2021–2025
Suomen Kulttuurirahaston toiminta ulottuu koko Suomeen. Alla olevasta kartasta voit tarkastella apurahojen määrää maakunnittain. Mukana ovat sekä keskusrahaston että maakuntarahastojen myöntämät apurahat saajan kotipaikan mukaan. Voit valita alueen pudotusvalikosta tai suoraan kartasta napauttamalla. Voit myös suodattaa tietoja alojen perusteella.
Kulttuurirahasto on viime vuosina saanut vuosittain runsaat 20 000 hakemusta, ja hakemusten määrä on ollut jatkuvassa kasvussa. Arvion mukaan hakijoista vuosittain jopa 4 000 on ollut päällekkäisiä, jolloin sama hakemus on vertaisarvioitu useampaan kertaan eri hauissa.
”Uskomme, että uudistus tekee apurahan hakemisesta sujuvampaa niin hakijoiden, lausunnonantajien, vertaisarvioijien kuin hakemusten käsittelijöidenkin kannalta. Suomessa on lahjakkaita, luovia ja rohkeasti tulevaisuuteen katsovia tieteen, taiteen ja kulttuurin tekijöitä, joita kannustamme osallistumaan seuraavaan Kulttuurirahaston yhteiseen hakuun”, sanoo varatoimitusjohtaja Juhana Lassila.
Uudistuksen myötä Kulttuurirahasto pystyy suuntaamaan resurssejaan paremmin, esimerkiksi nopeampaan reagointiin alueellisten tarpeiden pohjalta sekä muuhun tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi tehtävään työhön.
Liikkuvuusapurahat, residenssiohjelma ja Mirjam Helin -akatemia
Muutamat Kulttuurirahaston toimintamuodot jäävät yhteisen haun ulkopuolelle.
Taiteilijat ja taidearvostelijat voivat hakea liikkuvuusapurahaa kansainväliseen toimintaan liittyviin kuluihin. Liikkuvuusapurahoja on jatkossa mahdollista hakea aiempaa joustavammin ympäri vuoden. Päätökset liikkuvuusapurahoista tehdään kolmesti vuodessa.
Residenssiohjelmalla on oma hakuaika edelleen elokuussa ja Mirjam Helin -akatemialla keväisin.
Hakija, huomioi nämä
Lokakuusta 2026 alkaen Kulttuurirahasto järjestää apurahahaun kerran vuodessa lokakuussa. Hakuaika on 15.–30.10.2026. Ilmoitamme päätökset hakijoille helmikuussa 2027.
Myös maakuntarahastojen apurahoja haetaan jatkossa lokakuussa. Viimeinen maakuntarahastojen erillinen haku oli tammi-helmikuussa 2026.
Maaliskuun ja elokuun haut järjestetään vielä vuonna 2026. Sen jälkeen maalis- ja elokuussa haettavana olleet apurahat siirtyvät yhteiseen valtakunnalliseen hakuun.
Poikkeuksina soitinlainat siirtyvät suoraan Kulttuurirahaston yhteiseen hakuun jo 2026 ja residenssiohjelmalle jää toistaiseksi oma hakuaikansa elokuussa.
Liikkuvuusapurahoja voi syksystä 2026 hakea ympäri vuoden. Päätökset tehdään kolme kertaa vuodessa.
Hakemusjärjestelmään ja hakemuslomakkeeseen ei tule suuria muutoksia.
Milloin kerromme lisää?
Uudet hakuohjeet julkaistaan elo-syyskuussa 2026. Silloin kerromme lisää myös apurahojen hakemisesta ja hakemusten käsittelystä. Hakijat pääsevät tutkimaan mallilomaketta jo ennen hakuajan alkua.
Ensimmäinen hakuinfo on syyskuussa 2026. Ilmoitamme hakuinfoista skr.fi-sivustolla, apurahauutiskirjeessä ja sosiaalisen median kanavissamme.
Kolmen palkintoteeman mukaisesti palkinnonsaajat rakentavat kestävää, moniarvoista ja moniäänistä Suomea, vahvistavat tieteen ja taiteen asemaa yhteiskunnassa tai ovat tiedettä ja taidetta uudistavia tulevaisuuden huippuja. Suomen Kulttuurirahaston vuoden 2026 suurpalkinnon saavat saamelaiskulttuurin tutkija Veli-Pekka Lehtola, kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme ja apulaisprofessori Nanna Myllys.
“Tiede ja taide ovat perusta, jolle rakennamme tulevaisuutta. Tarvitsemme rohkeita ja omaäänisiä tekijöitä – tutkijoita ja taiteilijoita, jotka uskaltavat tavoitella uusia huippuja, kysyä vaikeita kysymyksiä ja avata meille tuoreita näkökulmia. Heidän työnsä vahvistaa koko Suomea ja pitää kulttuurin elävänä”, toteaa Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
Koko Suomi: Veli-Pekka Lehtola
Kuva: Harri Tarvainen
Veli-Pekka Lehtola (s. 1959) on saamelaiskulttuurin emeritusprofessori ja tietokirjailija. Pohjoissaamelaisen Lehtolan tieteellinen ura on kansainvälinen ja monipuolinen ja tieteellisten julkaisujen määrä vaikuttava.
Veli-Pekka Lehtola on kirjoittanut useita palkittuja teoksia saamelaisten ja suomalaisten suhteesta ja sen historiasta. Vuonna 2025 ilmestynyt Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään -kirja on laaja perusteos saamelaishistoriasta ja saamelaisten ja suomalaisten välisistä suhteista ja niiden kehityksestä. Kirja on sisarteos vuonna 2022 ilmestyneelle Entiset elävät meissä -kirjalle, joka käsittelee saamelaisten omaa historiakäsitystä. Lehtola on kirjoittanut myös useita muita tietokirjoja ja elämäkertoja.
Veli-Pekka Lehtola vastasi työryhmän jäsenenä saamelaismuseo Siidan nykyisen päänäyttelyn Enâmeh láá mii párnááh – Nämä maat ovat lapsiamme kulttuuriosion käsikirjoituksesta. Vuonna 2022 avattu näyttely Saamelaismuseo ja Luontokeskus Siidassa on ollut menestys. Siida palkittiin vuonna 2024 sekä Suomen vuoden museona että vuoden eurooppalaisena museona, ja se on rikkonut kävijäennätyksiään useampana vuonna.
Koko Suomi
Palkinto myönnetään saamelaisten historioiden näkyväksi tekemisestä.
Veli-Pekka Lehtola (r. 1959) lea sámekultuvrra emeritusprofessor ja diehtogirječálli. Davvisápmelaš Lehtola dieđalaš karriera lea riikkaidgaskasaš ja máŋggabealat, ja dieđalaš publikašuvnnaid mearri lea mearkkašahtti.
Veli-Pekka Lehtola lea čállán máŋggaid girjjiid, mat leat ožžon bálkkašumi, sámiid ja suopmelaččaid gaskavuođas ja dan historjjás. Jagi 2025 almmustuvvan Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään –girji lea viiddes vuođđogirji sámiid historjjás ja sámiid ja suopmelaččaid gaskavuođain ja daid ovdáneamis. Girji lea bálddalas girji jagi 2022 almmustuvvan Entiset elävät meissä –girjái, mii gieđahallá sámiid iežaset historjjá áddejumi. Lehtola lea čállán maiddái máŋggaid eará diehtogirjjiid ja eallingerddiid.
Veli-Pekka Lehtola vástidii bargojoavkku lahttun sámemusea Siidda dálá váldočájáhusa Enâmeh láá mii párnááh – Nämä maat ovat lapsiamme kulturoasi giehtačállosis. Jagi 2022 rahppon čájáhus Sámemusea ja Luondduguovddáš Siiddas lea leamaš menestupmi. Siida bálkkašuvvui jagi 2024 sihke Suoma jagi musean ja jagi eurohpalaš musean, ja Siida lea maiddái rihkkon gallejeaddjiolahusaid máŋgga jagi áigge.
Oho! Tämä YouTube-upotus ei näy, koska et ole hyväksynyt markkinointievästeitä.
Vahva tiede ja taide : Juha Hurme
Kuva: Minna Hyvönen
Juha Hurme (s. 1959) opiskeli luonnontieteitä ja taidekasvatusta. Tämä yhdistelmä on vaikuttanut hänen ajatteluunsa ja tehnyt hänestä yhden maamme omaleimaisimmista ja monipuolisimmista kirjailijoista, näytelmäkirjoittajista ja teatteriohjaajista.
Juha Hurme on kirjoittanut romaaneja, näytelmiä ja esseitä, kääntänyt kirjallisuutta sekä toiminut teatteriohjaajana ja esiintyjänä. Juha Hurmeen töitä leimaavat usein huumori ja suomalaisen kulttuuriperinnön syvällinen tuntemus. Hänen tunnetuimmat kirjansa tarjoavat omaperäisiä näkökulmia Suomen historiaan. Niemi (2017) tarkastelee Suomenniemen historiaa alkaen maailmankaikkeuden alkuräjähdyksestä, Suomi (2020) keskittyy Suomen historian viimeisimpään 200 vuoteen.
Juha Hurme on ollut perustamassa useita teatteriryhmiä ja toiminut mm. Rauman Kaupunginteatterin ja Teatteri Telakan taiteellisena johtajana. Tällä hetkellä hän käsikirjoittaa ja ohjaa Kajaanin teatteriin komediaa Eino Leinosta ruuhkavuonna 1905. Ruuhkavuosia on mahtunut myös Hurmeen uralle. Luettelot hänen teatteriohjauksistaan ja näytelmäkäsikirjoituksistaan ovat hengästyttävän pitkiä. Hän on käsitellyt rohkeasti myös henkilökohtaisia aiheita: romaani Hullu (2012) ja siihen pohjautuva samanniminen näytelmä käsittelevät hänen kokemaansa psykoosia. Hurmeen uusin teos Suomen nuijituin nainen (2025) kertoo Anni Polvan elämästä ja teoksista.
Vahva tiede ja taide
Palkinto myönnetään taiteellisesta voimasta ja rohkeudesta.
Oho! Tämä YouTube-upotus ei näy, koska et ole hyväksynyt markkinointievästeitä.
Tulevaisuuden huiput: Nanna Myllys
Kuva: Riitta Supperi
Nanna Myllys (s. 1991) väitteli fysiikan tohtoriksi vuonna 2018. Hän sai Suomen Akatemian Akatemiatutkijan rahoituksen vuosiksi 2022–2028, ja vuonna 2024 hänelle myönnettiin Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) erittäin kilpailtu Starting Grant -rahoitus kaudelle 2025–2029. Tällä hetkellä Nanna Myllys johtaa Helsingin yliopiston kemian laitoksella omaa molekyylitason ilmakehätieteiden tutkimusryhmäänsä.
Nanna Myllyksen tutkimus sijoittuu ilmastonmuutoksen ytimeen. Hänen ERC-hankkeensa kehittää uusia kvanttikemian ja spektroskopian menetelmiä selvittääkseen, miten ilmakehän orgaaniset yhdisteet muodostavat pienhiukkasia. Nämä hiukkastenmuodostusmekanismit ovat nykyisten ilmastomallien suurimpia epävarmuustekijöitä. Nanna Myllyksen perustutkimus tuottaa ratkaisevan tärkeää tietoa ilmastomallien tarkentamiseksi ja tukee siten suoraan ympäristöön liittyvää poliittista päätöksentekoa.
Hänen pitkän aikavälin tavoitteenaan on kehittää kattava teoria, joka yhdistää tiivistyvien höyryjen molekyyliominaisuudet globaalin mittakaavan ilmastovaikutuksiin.
Tulevaisuuden huiput
Palkinto myönnetään tutkitusta tiedosta, tulevaisuuden ratkaisuista.
Oho! Tämä YouTube-upotus ei näy, koska et ole hyväksynyt markkinointievästeitä.
Hanke keskittyy tässä kohtaa Helsingin ulkopuoliseen Uudenmaan alueeseen, sillä Helsingin alueen kulttuurijournalismi poikkeaa muusta maakunnan – ja koko maan – tilanteesta. Nyt halutaan vahvistaa maakunnan muiden kuntien ja kaupunkien toimivuutta kulttuurijournalistien näkökulmasta.
Keväällä 2026 toimittajille järjestetään kolme etätapahtumaa. Tapahtumat koostuvat alustuspuheenvuoroista ja pienryhmissä toteutettavista, fasilitoiduista työpajoista.
Toimittajille suunnattujen tapahtumien päivämäärät:
ma 2.3. kello 13.00-16.00: aiheena paikallisuus kulttuurijournalismissa ja alueellinen yhteentuleminen. Puheenvuorot: Kulttuuritoimitus.fi:n päätoimittaja Marita Salonen sekä Kaltio-lehden päätoimittaja Paavo J. Heinonen. Osallistu tästä
ti 7.4. kello 13.00-16.00: aiheena kulttuurijournalistien yhteistyömahdollisuudet taideorganisaatioissa ja kunnallisessa kontekstissa. Puheenvuorot: kulttuuritoimittaja Heidi Horila ja Nykytaidetila Kutomon (Turku) yleisötyö toimittajan taustalla. Toimittaja Ronja Salmi ja yhteistyö Ateneumin kanssa. Osallistu tästä
ma 4.5. kello 13.00-16.00: kulttuurijournalismin uudet tai epätyypilliset alustat Osallistu tästä
Kulttuurijournalismia Uudellamaalla -hanke on Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahaston avaus, joka vahvistaa kulttuurijournalismin tilaa Suomessa. Hanketta koordinoi tuottaja-kirjoittaja Heidi Backström.
“Uudenmaan rahaston luoma hanke on tarvittava, konkreettinen toimenpide nykytilanteeseen, jossa kulttuurijournalismi joutuu puolustamaan paikkaansa sanomalehdissä ja muissa perinteisissä medioissa. Taidetoimittajat ovat tilanteessa, jossa työstä ei saa elantoa, mutta taiteen merkitys ja teosten määrä vain kasvaa,” toteaa Backström, joka on lähivuosina seurannut muun muassa kulttuurijournalismin kehityshankkeita tiiviisti.
”Kulttuurijournalismia Uudellamaalla -hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuodaan alueen toimittajia yhteen ja joukkovoimalla kehitetään ratkaisuja tämän hetken tarpeisiin. Ajattelen, että hankkeen pitää vastata toimittajien tarpeisiin, ei olla ylhäältä päin ohjattua. Yhtälailla näen, että hankkeen pitää rakentua aiemmin tehtyjen selvitysten ja kokeilujen päälle.”
Kulttuurirahasto myönsi hakukierroksen suurimman apurahan, 800 000 euroa, Kansallismuseon avausnäyttelyyn. Helsingin Töölössä sijaitseva Kansallismuseo avataan yleisölle uudistuneena ja laajentuneena keväällä 2027. Peruskorjattu, ikoninen päärakennus, JKMM Arkkitehtien suunnittelema pääosin maan alle sijoittuva monumentaalinen uudisosa sekä entistä avoimempi pihapuisto muodostavat ainutlaatuisen kulttuurikohteen.
Uudistilojen ensimmäinen suurnäyttely perustuu Suomen kansallismuseon laajoihin kulttuurihistoriallisiin kokoelmiin Suomesta ja muualta maailmasta. Vielä julkistamattoman teemanäyttelyn kantavana näkökulmana on yhteys kulttuurien ja ihmisten välillä. Näyttelyn toteutus yhdistää kunnianhimoisella tavalla alkuperäisiä esineitä ja uutta esitysteknologiaa. Kulttuurirahaston tuki keskittyy erityisesti uusiin teknologisiin mahdollisuuksiin, joilla voidaan rikastaa näyttelyn sisältöjä ja tuoda sen tarinat elämyksellisesti kävijäkokemuksen osaksi.
”On erityisen hienoa, että Kulttuurirahasto on mukanamme juuri nyt, kun kansallisen instituution merkitys epävakaassa maailmassa on entistäkin suurempi.”
Elina Anttila
Suomen kansallismuseon ylijohtaja
”Uudisosan tilat tarjoavat toivomamme edellytykset rakentaa vaikuttavia näyttelyitä. Kulttuurirahaston tuella voimme täysimittaisesti hyödyntää uusimman teknologian ennennäkemättömiä keinoja välittää sisältöjä ja merkityksiä tilassa”, kertoo Suomen kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila. ”On erityisen hienoa, että Kulttuurirahasto on mukanamme juuri nyt, kun kansallisen instituution merkitys epävakaassa maailmassa on entistäkin suurempi.”
”Kansallismuseon laajennusosan avaaminen on tapahtumana historiallinen. Museo nostaa kulttuuriperinnön esittämisen keinot tasolle, joka tulee kiinnostamaan myös maan rajojen ulkopuolella. Tämä on innostavaa uusien yleisöjen näkökulmasta, mutta myös ammatillisesti. Uskon, että Kansallismuseo nousee avauksensa myötä museokentän kärkeen”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
Hakemusten määrä jatkaa kasvuaan
Viimeisen neljän vuoden ajan Kulttuurirahaston lokakuun hakukierroksen hakemusmäärä on tehnyt joka vuosi uuden ennätyksen. Nyt saatiin 11 425 hakemusta, joista 784 sai apurahan. Läpi menneiden hakemusten osuus pieneni viime vuodesta: tieteessä menestyi 8,2 % ja taiteessa 5,9 % hakemuksista. Eniten rahoitusta myönnettiin taiteelliseen työskentelyyn ja väitöskirjatöihin.
”Hakemusmäärät ovat viime vuosina kasvaneet sekä tieteessä että taiteessa. Pidemmällä aikavälillä erityisesti taiteellisen työskentelyn apurahahakemusten määrä on lisääntynyt, kymmenessä vuodessa yli 50 %. Tiukentunut rahoitustilanne selittää hakemusmäärän nousua, mutta se kertoo myös Kulttuurirahaston asemasta yhtenä Suomen suurimmista tieteen ja taiteen rahoittajista”, sanoo Kulttuurirahaston varatoimitusjohtaja Juhana Lassila.
Hakemusten lukumäärä 2017–2026
Hakemusten määrän kehitys Lokakuun haussa vuodesta 2017 vuoteen 2026.
Lokakuun haun apurahahakemukset vertaisarvioidaan lähes kuudessakymmenessä arviointiryhmässä, jotka koostuvat eri tieteen- ja taiteenalojen asiantuntijoista.
Yksi Kulttuurirahaston keskeisistä tavoitteista on varmistaa, että tiedettä ja taidetta on mahdollista tehdä ja kokea kaikkialla Suomessa.
”Tiede ja taide tuovat elinvoimaa niin kasvaviin keskuskuntiin kuin haja-asutusalueille. Myönsimme apurahoja 83 kunnan alueelle. Tuemme myös kulttuurista tasa-arvoa, osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja dialogia yhteiskunnassa”, kertoo Susanna Pettersson.
Myönnöt käyttötarkoituksen mukaan 2017–2026
Myöntöjen euromääräinen kehitys Lokakuun haussa vuodesta 2017 vuoteen 2026.
Kirjankustantamo Tammi pilotoi 70 000 euron rahoituksella selkokirjoihin liittyvää toimintamallia. Selkokirjallisuudelle on suuri tarve, sillä selkokieltä tarvitsee jopa 800 000 henkilöä. Selkokirjojen julkaisemiseen liittyy rakenteellisia ja taloudellisia haasteita, ja niiden tuotanto on riippuvaista valtion tuesta. Tammen tavoitteena on löytää pysyvä tapa tehdä selkokirjoja normaalina liiketoimintana, muuttaa koko alaa Suomessa ja tarjota välineitä lukutaitotyöhön.
Silva Belghiti kääntää ja sovittaa Kulttuurirahaston tuella laululyriikoita viittomakielelle. Petra Portaala ja Diabolos-työryhmä toteuttavat työttömyyttä käsittelevän kiertuemuotoisen nukketeatteriteoksen. Baraka Paul Issabu ja MUDA-Finland-työryhmä järjestävät afrikkalaisen diasporan nuorille Helsingissä rytmi- ja tanssityöpajoja. Joensuussa järjestetään Parafest, joka on monipuolinen erityisryhmille suunnattu vuosittainen kulttuuritapahtuma.
Kulttuurirahaston painopisteisiin kuuluu myös nuorten lahjakkuuksien tukeminen.
Suomen Kansallisbaletti toteuttaa Kulttuurirahaston 180 000 euron tuella kesäakatemian nuorille suomalaisille tanssijoille, joilla on potentiaalia kansainväliseen läpimurtoon baletin kentällä. Tanssijoita opettavat maailman johtavien balettiryhmien ja -koulujen asiantuntijat.
”Nuoret lahjakkuudet saavat laajentaa ja syventää osaamistaan ammattimaisissa puitteissa. Samalla heille muodostuu vahva kontaktiverkosto, jota menestyminen kansainvälisessä kilpailussa nykypäivänä edellyttää”, sanoo Susanna Pettersson.
Vähemmistökielet ja -kulttuurit saivat rahoitusta
Kulttuurirahasto tukee pitkäjänteisesti uhanalaiseen kulttuuripääomaan liittyvää taidetta ja tutkimusta.
Esimerkiksi Ilia Moshnikov työryhmineen sai 200 000 euron rahoituksen nykykarjalan verkkosanakirjan tekemiseen sekä karjalan kielen elvytystä tukevien kieliteknologisten työkalujen kehittämiseen ja tutkimiseen. Anna Brück työryhmineen toteuttaa tapahtuma- ja teossarjan, joka käsittelee ylirajaisuutta, kuulumista, menetystä ja uusia yhteyksiä karjalaisuuden kautta.
Kulttuurirahasto rahoittaa myös alkuperäiskansojen musiikkiin keskittyvää Ijahis Idja -festivaalia (Anára Sámisearvi) ja saamelaisesta tarinankerrontaperinteestä ammentavan tanssielokuvan kehittely- ja esituotantovaihetta (Laura-Maria Feodoroff). Kulttuurirahaston tuella tutkitaan myös pohjoissaamen kielen ja kulttuurin lukuvuosikoulutuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta (Sari Valkonen), saamenmaan militarisaation vaikutuksia saamelaisiin ja heidän suhdettaan puolustushallintoon (Sara Vanhanen) sekä saamelaisten maankäytön ja metsäpalojen vuorovaikutusta Lapissa vuodesta 450 lähtien (Niina Ryzhkova).
Helsingin seudun kesäyliopisto järjestää romanikielen ja -kulttuurin opetusta ja Kanta-Hämeen romaniyhdistys vahvistaa puhutun romanikielen elinvoimaisuutta romaniperheissä.
Rahoitusta luonnonvara-alalle, elämäntyön jakamiselle ja tiedon yleistajuistamiselle
Yleisten tieteen ja taiteen apurahojen lisäksi Kulttuurirahasto suuntaa tukea tiettyihin teemoihin. Näihin kuuluivat lokakuun haussa maaperäprosessien hiilidynamiikkaa ja ilmastokytkentää tai maa- ja metsätalouden ekosysteemipalveluiden taloudellisia kytkentöjä koskevat tutkimukset.
Kulttuurirahasto myönsi yhteensä miljoona euroa viidelle hankkeelle, joissa tutkitaan hirven ja valkohäntäpeuran metsästyksen sosiaalisia ja ekologisia näkökohtia (Jon Brommer ja työryhmä, Turun yliopisto), ennallistamispolttojen ja muiden metsien ennallistamismenetelmien vaikutuksia (Kajar Köster ja työryhmä, Itä-Suomen yliopisto), hiilen säätelyyn keskeisesti vaikuttavia avainlajeja (Carlos Aguilar-Trigueros ja työryhmä, Jyväskylän yliopisto), metsämaan pieneliöyhteisöjä (Taina Pennanen ja työryhmä, Luonnonvarakeskus LUKE) sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia maaperä-jokijärjestelmän dynamiikkaan (Anu Kaakinen ja työryhmä, Helsingin yliopisto).
Lisämiljoona
Metsämaan hiilensitojien jäljillä
Maaperän pieneläimet ja sienet säätelevät, pääseekö hiili ilmakehään vai jääkö se maahan vuosisadoiksi. Jyväskylän yliopiston tutkijat etsivät joukosta lajeja, joilla on suurin vaikutusvalta. Carlos Aguilar-Trigueros työryhmineen tutkii hiilen säätelyyn keskeisesti vaikuttavia avainlajeja. Kuva: Emmi Virtanen
Kulttuurirahaston Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön jakamiseen kirjallisessa muodossa. Apurahan saivat romanimusiikin kerääjä ja esittäjä, akateemikko Hilja Grönfors, entinen SKS:n pääsihteeri, professori Tuomas Lehtonen, sosiologian emeritusprofessori Anssi Peräkylä ja geriatrian emeritusprofessori Timo Strandberg.
Kulttuurirahasto myöntää vuosittain lukuisia apurahoja tietokirjoihin ja tiedon yleistajuistamiseen. Tietokirjoja on lähivuosina tulossa muun muassa henkisestä kriisinkestävyydestä monikriisin aikana (Pasi Mäenpää), kirjailija, kuvataiteilija Hannu Väisäsestä (Ida Pimenoff), kirjailija Maria Jotunista (Helena Ruuska), kapellimestari Jorma Panulasta (Jari Sinkkonen), Turun tuomiokirkon arkeologisista tutkimuksista (Liisa Seppänen), Yhdysvaltain merkittävimmistä arvotaisteluista (Iida Tikka) sekä siitä, miten suomalaisista tuli Euroopan kolmanneksi lihavin kansa (Iida Ylinen).
Pitkä apuraha tukee työhön keskittymistä
Kulttuurirahasto painottaa mahdollisuutta pitkäjänteiseen tieteelliseen ja taiteelliseen työhön. Pidemmät apurahat mahdollistavat työskentelyyn keskittymisen 1–4 vuodeksi. Monivuotisia apurahoja myönnettiin 160, joista nelivuotisia oli kuusi. Vuoden mittaisia apurahoja oli vajaa puolet kaikista myönnöistä.
Taiteen monivuotisia apurahoja saivat muun muassa tanssitaiteilija Auri Ahola, kuvataiteilija Baran Caginli, kanteletaiteilija Senni Eskelinen, säveltäjä Sebastian Hilli, kuvanveistäjä Laura Könönen, kirjailija Taina Latvala, liveroolipelitaiteilija Pihla Lehtinen, kirjailija ja muusikko Tommi Liimatta, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Mikko Mäkelä, sirkustaiteilija Jani Nuutinen, muusikko Mikko Perkola, säveltäjä ja muusikko Lauri Porra, kirjailija Jukka Viikilä ja kuvataiteilija Yujie Zhou.
Tieteen monivuotisilla apurahoilla tutkitaan muun muassa satunnaiskulkuapproksimaation laajentamista useampiin ulottuvuuksiin (Irfan Durmić), ekososiaalista kokonaisturvallisuutta (Raisa Foster), kuluttajan päätöksentekoa (Lauri Hietanen), neutronitähtien sähkömagneettisen säteilyn alkuperää (Olavi Kiuru), suomen kielen tutkimuksen ja opiskelun historiaa 1960–1990-luvuilla (Teemu Palkki), maaseutu- ja teollisuuskohteiden autioitumista (Noora Perälä), syöpälääkkeiden yhteisvaikutusten tunnistusta biomarkkereilla ja tekoälyllä (Negar Pourjamal), ja teknologian muutosten vaikutusta poronhoidon traditioon ja perinteeseen (Ningning Sun).
Kulttuurirahaston apurahat 2026
Tiede ja taide tuovat elinvoimaa niin kasvaviin keskuskuntiin kuin haja-asutusalueille. Apurahoja myönnettiin 83 kunnan alueelle.
