Testamentti tukee tiedettä ja taidetta – 900 kertaa kiitos
Kulttuurirahasto on historiansa alusta asti tehnyt työtä tieteen ja taiteen hyväksi yksityisten ihmisten lahjoitusten turvin. Lahjoittamisen kulttuuri elää myös tänä päivänä. Haastattelimme Jenni Karjalaista ja Sakari Nikkasta, jotka molemmat ovat tehneet testamentin tieteen ja taiteen hyväksi.
Suomen Kulttuurirahaston perustamiskeräykseen vuonna 1938 osallistui yli 170 000 suomalaista. Nykyisin Kulttuurirahasto saa noin 10 miljoonaa euroa vuodessa lahjoituksina ja testamentteina.
Testamenttilahjoituksen voi kohdentaa kahdella eri tavalla: joko yleisesti tieteen ja taiteen tukemiseen tai tarkemmin rajattuun nimikkorahastoon. Nimikkorahastossa lahjoittajan tai hänen läheisensä nimi säilyy tulevaisuuteen ja varat voidaan ohjata tietylle tieteen, taiteen tai kulttuurin alueelle. Nimikkorahastoja on vuosien mittaan kertynyt jo yli 900.
Jenni Karjalainen haluaa testamenttinsa kautta tukea erityisesti nuoria kuvataiteilijoita, joilla on kansainvälistä potentiaalia. Joskus tulevaisuudessa maailmalle pyrkivä nuori kuvataiteilija saattaa siis saada apurahan Jenni Karjalaisen nimikkorahastosta.
Karjalainen on aina ollut kiinnostunut eri taiteenlajeista, mutta tehnyt aiemman työuransa politiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen parissa. Oman elämän myllerrys isän menehdyttyä muutama vuosi sitten johti uramuutokseen ja sai hänet perehtymään syvemmin etenkin nykytaiteeseen.
”Taide on ihmisenä olemisen rajapinnassa: mitä on, mitä voisi olla, miten asiat nähdään ja miten ne voitaisiin nähdä, miten olla ihminen, miten hakea kontaktia muihin?” hän sanoo.
Karjalainen kuvailee itseään taidetouhuajaksi, joka pyörittää pientä kulttuuritoimistoa ja saa näin tilkittyä edes jonkin verran nykyisen hallituksen taidealaan kohdistuneita leikkauksia.
Karjalainen järjesti kesällä Hangossa näyttelyn, jossa oli seitsemän suomalaisen nykytaiteilijan teoksia. Hänen yrityksensä tekee yhteistyötä muun muassa Galleria Halmetojan kanssa, ja hän on vastikään kustantanut myös ensimmäisen taidekirjansa.
Karjalainen haluaa erityisesti nostaa suomalaista taidetta näkyviin maailmalla: ”Suomessa on kansainvälisen tason taiteilijoita, mutta kansainvälistä toimintaa rajoittaa resurssien puute”, hän sanoo.
Jenni Karjalainen”Pidän testamentin tekemistä taiteen hyväksi pienenä kulttuuritekona, joka kytkee minut osaksi kansakuntaamme. Kaikkien ei tarvitse rakastaa kaikkia taiteen lajeja, mutta mikä on kansakunta ilman kulttuuria?”
Karjalainen palasi juuri Kööpenhaminan taidemessuilta edistämästä suomalaista taidetta. Vaikka ura taidemaailmassa on alussa, tuttuakin löytyy.
”Taideasioissa saan käyttää vanhaa osaamistani politiikan ja vaikuttamisen parista. Esimerkiksi taidemessut ovat vähän kuin lobbaamista – samalla tavalla pitää yrittää olla ihmisille avuksi.”
Karjalainen haluaa edistää taidetta työllään. Tulevaisuudessa se jatkuu Kulttuurirahaston kautta.
Taiteen hyväksi tehty testamentti kertoo Karjalaisen halusta tehdä järkeviä asioita yhteiskunnan jäsenenä. Hän kokee, että perintö on hänellä lainassa.
”Pidän testamentin tekemistä taiteen hyväksi pienenä kulttuuritekona, joka kytkee minut osaksi kansakuntaamme. Kaikkien ei tarvitse rakastaa kaikkia taiteen lajeja, mutta mikä on kansakunta ilman kulttuuria? Mitä oikein puolustamme, jos emme suomalaista elämäntapaa ja kaikkea sitä, mikä meille on arvokasta?”
Nimikkorahastosta muodostuu pysyvä jälki
Tekniikan lisensiaatti Sakari Nikkanen kuvaa tehneensä työuransa kovassa bisnesmaailmassa. Hän työskenteli pitkään yhdessä Suomen johtavista konsultti- ja suunnittelutoimistoista, lopuksi konsernin toimitusjohtajana. Uraan mahtuivat myös akateemiset työt Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa sekä vuodet Nokia-konsernissa mobiiliverkkotoiminnan nopean kehittymisen ja laajenemisen aikana.
Aktiivisen työuransa viimeiset vuodet Nikkanen työskenteli oman yrityksensä Sanik Consulting Oy:n kautta. Hän auttoi nuoria yrittäjiä liiketoiminnan käynnistämisessä, teki yritysanalyyseja pääomasijoittajille ja toimi liikkeenjohdon konsulttina ja hallitusammattilaisena.
Myös työuransa jälkeen Nikkanen on auttanut nuoria yrittäjiä pääsemään työelämään kiinni. Hän toimi useita vuosia mentorina Suomen Mentorit ry:n kautta.
”Aina vuoden ajaksi sain parikseni nuoren henkilön, joka ei ollut vielä löytänyt töitä. Silloin käytiin syvimpien keskustelujen äärellä. Monta nuorta saatiin kiinni työelämään. Sitä pidän yhtenä arvokkaimmista saavutuksista työurallani.”
Nikkasen puolisolle Elina Nikkaselle kirjat olivat tärkeitä, ja hän teki uransa kirjastomaailmassa. Hän työskenteli useissa eri kirjastoissa kirjastonhoitajana ja kirjastotoimen apulaisjohtajana ja teki uraauurtavaa työtä, kun tietokonepohjaisia lainausjärjestelmiä otettiin käyttöön Suomen kirjastoissa.
Kun Nikkaset alkoivat suunnitella perintöasioita, Kulttuurirahasto tuntui luontevalta vaihtoehdolta auttamaan omaisuuden järjestämisessä. Sakari Nikkanen mainitsee Kulttuurirahaston hyvän maineen, vakiintuneet ja luotettavat yhteistyökumppanit sekä henkilökohtaisen palvelun.
Ennen kaikkea testamenttipäätöksessä merkitsi se, että Kulttuurirahastossa voi itse määrätä, mihin varat käytetään. Kyse ei siis ollut ainoastaan rahasta, vaan päätös sisälsi suurta tunnetta elämäntyön jatkumisesta.
Sakari ja Elina Nikkasen rahaston tarkoitukseksi tuli tukea tieteellisiä jatko-opintoja ja tutkimusta. Etusijalla ovat ulkomailla tapahtuvat jatko-opinnot ja tutkimus sekä yrittäjyyteen ja kansainvälistymiseen liittyvät hankkeet.
Sakari Nikkanen”Meillä on nimikkorahasto, josta tulevaisuudessa käytetään rahaa siihen, mitä olemme toivoneet. Se jää tänne meidän jälkeemme, ja joku nuori yrittäjä saa apua sen kautta ja pääsee eteenpäin.”
Nikkasilla testamenttipäätökseen vaikutti myös tarjolla ollut tuki ja apu. Kulttuurirahasto ottaa monella tavalla vastuun asioiden hoitamisesta: testamentin tekemisestä ja aikanaan perunkirjoituksesta, perinnönjaosta ja kaikesta siihen liittyvästä. Monet näistä asioista ovat omaisille työläitä hoidettavia suuren surun keskellä.
Nikkanen arvosti erityisesti, kun vaimon menehdyttyä Kulttuurirahasto auttoi perunkirjoituksessa.
”Moni huokaisee helpotuksesta, kun löytyy sellainen kumppani, joka ottaa vastuuta. En osaa tarpeeksi korostaa, kuinka suuri saamani apu oli, kun näitä asioita joutui käsittelemään.”
Sakari Nikkanen painottaa myös verotuksen roolia testamenttipäätöksessä. Monilla säätiöiden lahjoittajista ei ole rintaperillisiä, jolloin perinnön verotuskohtelu on rankkaa. Kulttuurirahaston tai vastaavan toimijan kautta verotukseen ei mene euroakaan. Nikkanen pitää testamenttilahjoittamista säätiölle verotusteknisesti monella tavalla helppona ja kannattavana ratkaisuna.
Tärkeintä kuitenkin oli, että Kulttuurirahaston kautta on mahdollisuus jättää itsestä pysyvä jälki.
”Meillä on nimikkorahasto, josta tulevaisuudessa käytetään rahaa siihen, mitä olemme toivoneet. Se jää tänne meidän jälkeemme, ja joku nuori yrittäjä saa apua sen kautta ja pääsee eteenpäin. Positiivinen muisto on paljon suurempi kuin jos perintö olisi jaettu pienissä osissa etäisille sukulaisille tai tutuille.”
