Aurinko paistaa, kun paistaa ja tuulee, kun tuulee. Maakaasusta sen sijaan saadaan sähköä käden käänteessä, sen kun laitetaan kaasuturbiinit päälle.
Matkalla kohti ympäristöystävällisempää maailmaa maakaasua olisi tarkoitus korvata enenevässä määrin uusiutuvilla energianlähteillä. Pyrkimys on hyvä, mutta mitä se tarkoittaa teknisesti ja juridisesti?
Tulanen yliopistossa vieraileva oikeustieteen tutkija Tade Oyewumni tutkii muuttuvia energiamarkkinoita.
–Uusiutuvien lisääminen hajaannuttaa järjestelmää ja entistä harvemmat asiakkaat voivat enää täysin luottaa sähköverkkoon, sanoo Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen tutkija Tade Oyewumni.
–Tarvitaan kalliita akkuja ja muita energian varastointijärjestelmiä sekä myös yhä tarkempia mittausjärjestelmiä, jotta kysyntä ja tarjonta saataisiin järkevään tasapainoon hintaperusteisesti.
Oyewumni työskentelee nyt toista vuotta vierailevana tutkijana Tulanen yliopistossa Yhdysvaltain New Orleansissa. Projektissaan hän puntaroi hyötyjä ja kustannuksia, kun julkisten tukien turvin uusiutuvien osuutta lisätään energiantuotannossa maakaasun kustannuksella.
New Orleans on oiva paikka pohtia tätä. Lousianan osavaltio on yhdysvaltain viidenneksi suurin maakaasun tuottaja, ja Meksikonlahden rannalla on tärkeitä terminaaleja, joista nesteytettyä maakaasua (LNG) kuljetetaan etenkin Eurooppaan ja Aasiaan.
–Yhdysvallat on maailman johtava maakaasuntuottaja. Vuonna 2017 se muuttui kaasun nettoviejäksi liuskekaasubisneksen ja kysynnän kasvun vuoksi.
Kaasulle riittää ottajia, koska se on fossiilisista vähäpäästöisin, ja ylipäätään energiantarve vain kasvaa kaikkialla. Samalla kuitenkin on kova poliittinen paine siirtyä uusiutuvaan energiaan.
Oyewumnin on määrä luoda eräänlainen, varsin monimutkainen, ”tiekartta” siitä, mitä alan toimijoiden olisi hyvä tietää tästä mullistuksesta juridiselta kannalta.
– Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa kaasun korvaamista uusiutuvilla vaan hahmotella, miten se olisi mahdollista. Muuttuvilla energiamarkkinoilla eri toimijat pystyvät tekemään rationaalisia päätöksiä, kunhan niillä on selkeä ymmärrys hinnoista ja hyödyistä.
Oyewumni on syntyisin Nigeriasta ja opiskeli siellä oikeustieteen kandidaatiksi. Maisteriksi hän luki Skotlannissa ja väitteli tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2017. Koko Oyewumnin tähänastinen ura on kiertynyt energiajuridiikan ympärille, ja hän voisi jatkaa aihetta mieluusti loppuelämänsä.
New Orleansiin häntä seurasivat vaimo ja kaksi lasta. Apuraha kattaa myös lastenhoitoa, koulutusta ja perheen vakuutuksia.
Kirjapakettien toimitukset ylä- ja yhtenäiskouluihin ovat alkaneet ja ne toimitetaan kouluille pääsääntöisesti elokuun aikana. Kaikissa kirjapaketeissa on sekä helppolukuisia kirjoja että haastavaa luettavaa taitaville lukijoille. Jokainen kirjapaketti sisältää niin selkokirjoja, novelleja ja runoja kuin romaaneja, sarjakuvia ja tietokirjojakin. Lukuklaanin kirjalahjoitukset ovat Suomen Kulttuurirahaston suurpanostus lasten ja nuorten lukutaidon eteen.
”Suomen Kulttuurirahaston toiminnassa lukutaidon kehittämisellä on parin viime vuoden aikana ollut erityisasema ja olemme rahoittaneet useita lukemisen tukemiseen liittyviä hankkeita. Nyt yläkouluihin suunnattu Lukuklaani-hanke on suoraa jatkoa vuosina 2017–2018 ala- ja yhtenäiskoulujen koulukirjastoihin tehtyihin kirjalahjoituksiin. Koulukirjastot on todettu parhaaksi välityskanavaksi, kun pyritään tavoittamaan mahdollisimman monta kouluikäistä ja aivan erityisesti niitä lapsia, joille lukuharrastus muuten jäisi vähäiseksi”, sanoo Kulttuurirahaston puheenjohtaja Jari Sokka.
Ruotsinkieliset koulut saavat Lukuklaanilta oman kirjapakettinsa. Saamelaisalueen koulujen kirjapaketti taas on suunniteltu yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa. Paketin kymmenen yksittäistä kirjaa on korvattu saamenkielisten opettajien kanssa yhteistyössä valituilla saamenkielisillä kirjoilla.
Kotimainen kirjallisuus vahvasti edustettuna
Lukuklaanin kirjapaketit sisältävät kaiken kaikkiaan 88 eri teosta, joista 57 on suomalaisten kirjoittajien tuotantoa. Yhteensä lähes 100 000 kirjaa 34 eri kirjakustantamolta sisältävä lahjoitus onkin merkittävä myös suomalaisille kirjailijoille ja kustantamoille. Kirjalahjoituksen arvo on yhteensä miljoona euroa.
”Lukemisen edistäminen on keskeinen osa Suomen Kustannusyhdistyksen aatteellista toimintaa. Kustantajilla onkin ilo olla mukana tässä hyvin organisoidussa konkreetissa hankkeessa. Hankkeen satsauksen myötä kirjat tulevat näkyvästi koululaisten arkeen ja avaavat heille portin lukemisen maailmaan”, sanoo Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho.
Suomenkieliset koulut saivat valita kirjapakettinsa neljästä eri vaihtoehdosta. Tilausvaiheessa suosituimmaksi paketiksi nousi paketti numero kaksi, joka sisältää muun muassaJyri Paretskoin hittiteoksen K15 sekä paljon toivotun Päivi Haanpään ja Marika Riikosen toimittaman novellikokoelman Tusina.
”Kun ideoimme Tusinaa, toivoimme, että se löytäisi tiensä myös koulujen käyttöön. Lukuklaanin myötä toiveemme todellakin toteutuu! Novellit ovat tiivistä ilmaisua eivätkä aina päästä lukijaa helpolla. Siksi onkin hienoa, että niistä voi puhua koko luokan voimin ja pohtia asioita yhdessä. Monipuolinen lukutaito kehittää ajattelua ja mielikuvitusta, molemmat ovat olennaisia taitoja elämässä” kuvailevat teoksen toimittajat Marika Riikonen ja Päivi Haanpää.
Lukuklaani-käsikirja kannustaa kirjallisuuden käyttöön kaikkien aineiden oppitunneilla
Kirjapaketin mukana toimitettava Lukuklaani-käsikirja opettajille tukee kouluille lahjoitettavien kirjojen käyttöä opetuksessa. Opettajan käsikirjasta löytyy yleisiä ohjeita lukupiirityöskentelyyn sekä runsaasti valmiita kysymyksiä ja tehtäviä lukupiirissä käsiteltäväksi.
”Suomalaisten nuorten lukutaidon taso ja lukemisharrastuksen väheneminen puhuttavat julkisessa keskustelussa. Keskustelun lisäksi kaivataan kuitenkin myös nuorten arkeen ulottuvaa konkretiaa. Opetustyössä olen huomannut, että paras lukemaan innostaja on kirja itse: tarina, joka vie nuoren mukanaan toiseen aikaan, toiseen maailmaan, toisenlaisen ihmisen tunteisiin. Sellaista nuorta en ole vielä tavannut, johon hyvin kerrottu tarina ei tekisi vaikutusta. Jotta nuori voi innostua lukemaan, tulee hänelle olla tarjota käteen kiinnostava kirja. Tähän haasteeseen Lukuklaani-hankkeen kirjat tehtävämateriaaleineen tuovat kouluilla kipeästi kaivatun, konkreettisen avun”, painottaa äidinkielen opettaja ja Lukuklaanin työryhmän jäsen Annu Viheriälehto.
Käsikirja sisältää myös tehtäviä monialaiseen oppimiseen kirjallisuuden avulla ja kannustaa kirjallisuuden käyttöön kaikilla oppitunneilla. Lisäksi käsikirjassa on runsaasti kirjavinkkejä, joiden avulla lukemaan innostuneet voivat löytää lisää itselleen mieluisan kirjan kaltaista luettavaa. Sekä suomen- että ruotsinkielinen käsikirja tulevat elokuussa ladattavaksi Lukuklaanin verkkosivuille.
Tuukka Huttunen. Kuva: Seinäjoen kaupunginteatteri
Näyttelijä ja käsikirjoittaja Tuukka Huttunen (s.1976, Sonkajärvi) on teatterin lahjakas ja innovatiivinen moniottelija. Huttunen valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2002. Hänen näyttämötaiteilijan uransa alkoi Hämeenlinnan kaupunginteatterista ja on jatkunut muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa, Tampereen Teatterissa, Suomen Kansallisteatterissa, Seinäjoen kaupunginteatterissa, Rauman kaupunginteatterissa sekä lukuisissa kesäteattereissa.
Tuukka Huttunen oli mukana perustamassa Tampereelle ryhmäteatteri Siperiaa, joka aloitti toimintansa vuonna 2006. Siperiaan Huttunen teki 14 ensi-iltaa vuosina 2006–14. Tuukka Huttunen on notkea, luova ja intensiivinen näyttelijä, jonka työskentely ulottuu useisiin teatterin lajityyppeihin komediasta draamaan. Huttusen toistuva, mutta aina uusia näkökulmia tuonut roolitehtävä on ollut Aleksi Koskela Täällä Pohjantähden alla -teoksen pohjalta tehdyissä tuotannoissa. Hän näytteli roolin Hämeenlinnan kaupunginteatterissa 2002 ja Suomen Kansallisteatterissa 2011. Huttunen tulkitsi Aleksin roolin myös Timo Koivusalon elokuvassa.
Huttunen kirjoitti ja ohjasi yhdessä Marika Heiskasen kanssa kantaesitysteoksen Kylä. Kuva: Kari Sunnari
Huttunen on ollut käsikirjoittamassa useita näytelmiä ja näytellyt myös lukuisissa elokuvissa ja tv-tuotannoissa. Tampereen Komediateatterin Päämäärä tuntematon -teoksessa vuonna 2017 Tuukka Huttunen tulkitsi Tuntematonta sotilasta kirjoittavaa Väinö Linnaa sekä esityksen yhteensä yli 20 muuta roolia.
Taiteilijana Huttunen etsii jatkuvasti uusia ilmaisumuotoja. Syksyllä 2018 hän kirjoitti ja ohjasi yhdessä Marika Heiskasen kanssa kantaesitysteoksen Kylä, joka on absurdi, musiikillinen komedia autioituvasta maaseudusta, yhtenäiskulttuurin murenemisesta ja mahdottomista haaveista. Esitys, jossa Huttunen oli mukana myös näyttelijänä, toteutettiin TTT:n sekä Teatteri Siperian yhteistuotantona ja nähtiin Kellariteatterin näyttämöllä.
Kuluvana vuonna Huttunen teki jälleen genrerajoja ylittävän aluevaltauksen olemalla käsikirjoittajana ja esiintyjänä mukana poikkitaiteellisessa esityksessä Suuri harppaus, jossa pohdittiin ihmisen ja ihmiskunnan unelmien ja unelmoinnin ulottuvuuksia. Teos oli Teatteri Siperian ja Tanssiteatteri MD:n yhteistuotanto.
Vaara-kollektiivi
Vaara on tammikuussa 2014 perustettu esittävän taiteen omaperäinen kollektiivi, jonka juuret ovat Kainuussa. Vaara tuottaa korkeatasoista ja uutta luovaa esittävää ja soveltavaa taidetta paikallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.
Vaaran kotipesä on Kajaanissa, Generaattorin esittävän taiteen tilassa. Sieltä se suuntaa toimintansa sekä muihin kaupunkeihin että syrjäseuduille. Vaara on ahkerasti kiertävä nomaditeatteri, joka luo esittävän taiteen kenttään uutta, pelotonta energiaa, erilaisia yhteisöjä kuuntelevaa ja ketterää tekemisen kulttuuria. Se hakeutuu aktiivisesti kohtaamisiin muiden vapaiden ryhmien, taideinstituutioiden ja taidesektorin ulkopuolisten toimijoiden kanssa.
Vaara on tuottanut yli 20 kantaesitystä, joissa se on tarttunut kipeisiin, ajankohtaisiin aiheisiin kuten työttömyyteen, petokeskusteluun ja maahanmuuttajien asemaan. Valtaosa teoksista on ollut kiertäviä. Talvivaara – kainuulainen scifinäytelmä -teoksen aiheena oli sotkamolainen kaivoshanke ympäristövaikutuksineen. Esitys yhdisti dokumenttiteatteria, tutkivaa journalismia, huipputeknologiaa ja fiktiota. Satoja suomalaisia kouluja jo vuosien ajan kiertänyt, yhdessä Kajaanin kaupunginteatterin kanssa tuotettu Tänään koulun jälkeen käsittelee koulukiusaamista herkästi ja puhuttelevasti. Miehen kosketus oli suomalaisten miesten kosketushistoriaa tutkiva dokumenttiteatteriesitys. Teoksessa etsittiin puhumattomuuden synnyinsijoja sydämellisellä otteella, ja se tarjosi katsojille koskettavan matkan lapsuuden, miehuuden, vanhemmuuden ja vanhenemisen maisemiin.
Elokuussa 2019 Vaara toimii keskeisenä tuottajana Ärjän taidefestivaalilla, joka järjestettiin toista kertaa Oulujärven Ärjänsaaressa. Tapahtuma synnyttää tuoreita yhteisöllisiä muotoja kohdata ja käsitellä maapalloamme koettelevaa ilmastomuutosta sekä ekologisia teemoja luonnon keskellä taideteosten ja asiantuntijakeskustelujen kautta.
Vaara-kollektiivi on poikkeuksellisen aktiivinen taiteellinen ja yhteiskunnallinen toimija, jonka vaikutukset ulottuvat koululaisten ja tavallisten kansalaisten arjesta päättäjien kokoushuoneisiin.
***************************
Professori Olavi Veistäjä (1908–1988) oli Aamulehden kulttuuritoimituksen esimies ja tamperelainen kulttuurivaikuttaja. Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahasto perustuu Tampereen Teatterikerhon, Aamulehden, Olavi Veistäjän ja Tampereen kaupungin lahjoituksiin. Rahaston tarkoituksena on jakaa Olavi Veistäjä -palkintoja joka toinen vuosi valtakunnallisesti merkittävistä teatteriteoista sekä edistää teatteritaidetta.
Palkintolautakuntaan kuuluivat johtaja Martti Silvennoinen (pj.), kulttuuritoimittaja Ilkka Kuosmanen, näyttelijä Jyrki Mänttäri, vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu ja toiminnanjohtaja Annukka Ruuskanen.
Vuonna 2020 ohjelma laajenee uudelle mantereelle, Etelä-Amerikkaan. Uusia residenssikohteita avataan kirjailijoille Buenos Airesiin yhteistyössä Fundación Filban kanssa ja kuvataiteilijoille ja kuraattoreille Capacete-residenssiin Rio de Janeiroon. Molempiin kohteisiin jaetaan kaksi kolmen kuukauden työskentelyapurahaa.
Tokioon aukeaa uusi kohde kuvataiteilijoille ja kuraattoreille AIT-residenssiin (Arts Initiative Tokyo). Tanssi-, esitys- ja teatteritaiteen työryhmille avautuu uusi kohde Italiassa, Santarcangelo di Romagnassa.
Kulttuurirahasto haluaa huomioida kasvavan ohjelman ympäristövaikutuksia
”Residenssityöskentely toimii taiteilijoiden kansainvälisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön mahdollistajana, ja globaalilla kentällä toimivien taiteilijoiden residenssimatkustaminen onkin yhä perusteltua ja usein jopa välttämätöntä. Haluamme kuitenkin kannustaa taiteilijoita valitsemaan ekologisempia matkustuskeinoja aina kun se on mahdollista”, kertoo erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.
Raide- ja lauttaliikenteellä saavutettaviin kohteisiin valituille taiteilijoille myönnetään korotettu matka-apuraha, mikäli he sitoutuvat matkustamaan kohteeseen lentämättä. Apurahan suuruus on tällöin Aasian kohteisiin 5 000 euroa, mikä kompensoi sekä korkeampaa lipun hintaa että matkustamiseen käytettyä aikaa työskentelyaikana (2 viikkoa/suunta). Italiaan junalla matkustettaessa korotettu matka-apuraha on 1 500 euroa henkeä kohden, sisältäen laskennallisen yhden viikon työskentelyajan.
”Junassa tapahtuva työskentely voi parhaassa tapauksessa myös syventää residenssikokemusta ja siitä saatavaa hyötyä”, Ruohonen pohtii.
Junamatkailu osana residenssitoimintaa
Helmikuussa 2019 Kulttuurirahasto myönsi 70 000 euron apurahan Miina Hujalan ja Arttu Merimaan hankkeelle, jossa rakennetaan itään suuntautuvaa liikkumisen väylää taiteilijoille ja tutkitaan junamatkailun mahdollisuuksia yhdistää ja ylläpitää taiteellista työtä muun muassa osana residenssitoimintaa.
”Residenssitoiminta voi toimia väylänä avata ja muodostaa uusia yhteyksiä, jossa pitkien välimatkojen ja etäisyyksien taittaminen junalla ja lautalla tekee näkyväksi ja vahvistaa käytännön tekojen tärkeyttä ilmastollisesti kestävien liikkumisvälineiden ja väylien hyödyntämiselle”, Hujala ja Merimaa kertovat.
Kulttuurirahaston Aasian residensseihin matkustavat voivat saada Merimaan ja Hujalan hankkeesta paitsi konkreettista matkojen järjestämiseen liittyvää informaatiota myös mahdollisuuden yhteisiin matkoihin muiden samaan suuntaan liikkuvien kanssa. Hankkeen yhteistyökumppanina, kuten myös Kulttuurirahaston residenssiohjelman neuvoa-antavassa roolissa toimii HIAP – Helsinki International Artist Programme.
Työskentelyapuraha Kulttuurirahaston residensseissä on 7 000 euroa kolmen kuukauden jaksolta ja Santarcangelon työryhmille 650 euroa/viikko/henkilö. Tarkempaa tietoa residensseistä ja niihin myönnettävistä apurahoista on Kulttuurirahaston verkkosivuilla kunkin residenssin esittelysivulla.
Kulttuurirahaston elokuun hakuaika on 12.–30.8.2019. Haku sulkeutuu kello 16 viimeisenä hakupäivänä.
Infotilaisuus residensseistä pidetään ke 14.8. klo 16 alkaen Nykytaiteen museo Kiasman Seminaari-tilassa, Mannerheiminaukio 2, Helsinki. Tilaisuuden kieli on englanti.
Tilaisuus striimataan, ja se on katsottavissa suorana tai jälkeenpäin Kulttuurirahaston YouTube-kanavan tai Facebookin kautta.
”Kulttuurirahasto aloitti vuonna 2017 käytännön, jossa vuorovuosin tietyille aloille kannustetaan tekemään normaalia suurempia hakemuksia. Miljoonan euron lisärahoitus on tähän mennessä ollut haettavissa maatalouden ympäristövaikutuksiin kohdistuvaan tutkimukseen sekä genomilääketieteen ja täsmälääketieteen kliiniseen tutkimukseen”, Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka kertoo.
”Teknisten tieteiden ja taloustieteiden tukimuodossa on eduksi, jos tutkijaryhmä koostuu sekä yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa että yrityksissä toimivista henkilöistä. Yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö on ollut perinteisesti Suomelle vahvuus, mutta nyt tarvitaan erityistä tukea siihen, että eri näkökulmat kohtaavat ja että oppiminen siirtyy eri osapuolten kesken”, Sokka tarkentaa.
Miljoonan euron lisärahoituksella tuetaan yhdestä viiteen tutkimushanketta. Hakija voi olla useammasta tutkijasta koostuva työryhmä, mutta ei yliopisto tai tutkimuslaitos. Hakemukseen liitettävä tutkimussuunnitelma tulee jättää joko suomen- tai englanninkielisenä, hakemuslomakkeelle tuleva tiivistelmä tulee laatia suomeksi.
Suomen Kulttuurirahaston lokakuun hakuaika on 1.-31.10.2019. Kaikkiaan apurahoja on tuolloin haettavana noin 25 miljoonaa euroa.
Alinan kuvat: Marko Tikkinen Teksti ja Elli Isokosken kuva: Anna Bui
Elli Isokoski tekee tanssielokuvia yhdessä ikäihmisten kanssa.
Tanssitaiteilija Elli Isokoski sai vuonna 2018 kolmivuotisen Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan kotona asuvien ikäihmisten kanssa tehtävään taiteelliseen työskentelyyn. Hankkeen kohderyhmänä ovat kotona asuvat ikäihmiset, joiden on toimintakyvyn rajoituksista tai muista syistä johtuen haastavaa osallistua kodin ulkopuoliseen kulttuuritoimintaan.
– Olen valinnut osallistujat yhteistyössä Käpyrinne ry:n Iloa arkeen pysäkkitoiminnan ja Myllypuron palvelukeskuksen, sekä tapaamieni kotisairaanhoitajien kanssa. Tulevaisuudessa mukana saattaa olla muitakin tahoja. Pidän avoimia esittelytilaisuuksia keskusten päivätoiminnan yhteydessä. Näitä kanavia pitkin löydän osallistumaan innostuneet ikäihmiset, joita sitten tapaan heidän omissa kodeissaan, Isokoski kertoo.
Osallistujien kanssa katsotaan lyhyitä tanssielokuvia, keskustellaan ja liikutaan yhdessä. Tutustuminen ja yhdessä tekeminen voivat johtaa myös oman tanssielokuvan syntymiseen.
– Olen tavannut esimerkiksi 94-vuotiasta Alinaa tammikuusta lähtien noin kerran viikossa. Maaliskuun puolivälissä Alinalta tuli idea lyhytelokuvaksi, ja toukokuun alussa kuvasimme idean. Etsimme kevään tunnelmaa kylmänä ja vähän sateisena päivänä, ja hauskaa oli, Isokoski naurahtaa.
– Olen tehnyt ikäihmisten kanssa töitä vuodesta 2002 lähtien. Ihastuin tanssielokuviin ehkä kymmenen vuotta sitten katsojana Loikka-tanssielokuvafestivaalilla, Elli Isokoski muistelee.
– Minulle heräsi hyvin nopeasti ajatus, että tätä voisi tehdä ikäihmisten kanssa, ja vuonna 2010 toteutin ensimmäisen projektini, joka liittyi tanssielokuviin. Työskentelin silloin hoitolaitoksissa asuvien ikäihmisten kanssa. Nyt vanhustenhoidon trendi on muuttunut siten, että yhä enemmän halutaan panostaa kotihoitoon laitoksissa asumisen sijaan. Tämän projektin suunnittelussa on taustalla kiinnostuksen kohteeni työskennellä ikäihmisten ja tanssielokuvan parissa sekä vanhustyön puolelta tullut toive kehittää kulttuuritoimintaa ikäihmisille koteihin vietäväksi.
Isokoski on järjestänyt neljä avointa tilaisuutta, joissa hän on kertonut ikäihmisille ja muille kiinnostuneille toiminnastaan ja joissa osallistujat ovat päässeet myös itse jakamaan ajatuksiaan katsotuista elokuvista.
Kantin Pysäkin elokuvahetkessä erityisesti Kurki-elokuva herättää ihastusta. Vanhempi rouva huudahtelee useaan otteeseen ihastuneesti, miten hieno lintu kurki on. Luonnon liikkeet -videossa taas naurattaa selvästi taustalla kuuluvan, kevättä rinnassa olevan sammakon kurnutus. Osallistujille jaetaan Pommacia, eli ”samppanjaa ja vaahtokarkkeja”. Kädet käyvät ahkerasti karkkikipolla ja kuuluu tyytyväisiä huokauksia, ”kun karkkia saa nykyään niin harvoin”.
– Seuraavan elokuvan, Ystävät, toteutin viikonlopun mittaisessa Kino Obscure -tapahtumassa. Elokuvassa on mukana kuusi lasta ja neljä vanhempaa ihmistä, joille kuvauspäivä oli hauskaa vaihtelua tavalliseen arkeen, Isokoski esittelee.
Ystävät-elokuvan päätyttyä tilassa on hiljaista. Tunnelma on harras, hieman surullinenkin. Elokuvan aiheet, ystävyys, aika ja ikääntyminen, koskettavat ja liikuttavat selvästi kaikkia osallistujia. Alina, jonka kanssa käydyistä keskusteluista idea elokuvaan sai alkunsa, kiteytti ajatuksensa näin: ”Ensin ystäviä on laumoittain ja sitten ei ketään”. Myös moni paikan päällä oleva vanhus saattaa kokea olonsa yksinäiseksi ja aihe selvästi herättää tunteita. Eräs rouva kertoo tarinan tyttärestään, joka asuu kaukana Espanjassa.
Viimeisenä elokuvana esitettävä irlantilaisen koreografin David Bolgerin Deep end dance kuitenkin aiheuttaa naurunpurskahduksia ja saa tunnelman jälleen keventymään. Hoitajan lämmin käsi silittää olkapäätä ja pehmeä ääni rauhoittaa. Elokuvahetki on päättynyt.
Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahan tavoitteena on mahdollistaa taiteilijoille tai työryhmille ulkomaisen oleskelujakson avulla uusia välineitä ja verkostoja taiteellisen työskentelyn tueksi. Apuraha edellyttää vähintään kahden viikon mittaista yhtäjaksoista oleskelua kohteessa. Myönnettyjen apurahojen suuruus on 3 000–10 000 euroa, ja niillä rahoitetaan esimerkiksi residenssityöskentelyä, festivaaliosallistumisia, näyttelyprojekteja ja kansainvälisiin yhteishankkeisiin liittyviä matkoja.
”Saimme maaliskuun haussa 199 liikkuvuusapurahahakemusta lähes kaikilta taiteen aloilta. Tälle elokuussa 2017 avatulle tukimuodolle on ilahduttavasti ollut kysyntää ja hakijoiden taso on pysynyt korkeana”, toteaa Kulttuurirahaston erityisasiantuntija Johanna Ruohonen.
Kymmenen tuhannen euron suuruisia apurahoja myönnettiin tällä kertaa vain yksi: helsinkiläisen Klockriketeaternin ja yhdysvaltalaisen The Crossing -kuoron monitaiteellisen yhteistuotannon Aniara – fragments of time and space -esityksen ensi-iltaan Philadelphiassa sekä viikon mittaiseen festivaalivierailuun Hollannissa. Ensi syyskuussa Aniara nähdään Kansallisoopperan Alminsalissa.
Näyttelijä-käsikirjoittaja Anna Lipposen ja lavastaja-valosuunnittelija Petri Tuhkasen johtama Teatteri Jalostamo2 sai 8 000 euroa taiteilijaresidenssiin Huippuvuorilla heinäkuussa 2019. Työryhmä valmistelee Ice lce Baby -nimistä episodimaista tarinaa ja teatteriesitystä maapallolla tapahtuvasta ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksesta ihmisiin ja eläimiin. Ice Ice Babyn ensi-ilta on Helsingissä Teatteri Viiruksen Guest-ohjelmistossa marraskuussa 2019.
Kulttuurineuvos Veijo Baltzarin vuonna 2002 perustaman Kansainvälisen Mustalaiskirjailijaliiton aktiivisuuden ansiosta Frankfurtin kirjamessuilla toteutuu lokakuussa 2019 historian ensimmäinen Mustalaispaviljonki. Sen järjestämiseen ja matkakuluihin myönnettiin 3 500 euron liikkuvuusapuraha.
”Liikkuvuusapurahan saaneilla hankkeilla tai taiteilijoilla on tyypillisesti muu työhön liittyvä rahoitus jo järjestyksessä, mutta rahoitusta saatetaan tarvita vielä esimerkiksi teoskuljetusten järjestämiseen, tapahtumatekniikan hankkimiseen tai suurten työryhmien matkakuluihin”, Ruohonen kuvaa.
Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahat ovat haussa kahdesti vuodessa, maaliskuussa ja elokuussa. Kaikki vuoden 2019 liikkuvuusapurahamyönnöt löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.
Varsinais-Suomen hoitolaitoksissa ollaan tietoisia taiteen hyvää tekevistä vaikutuksista. Kuva: Andréa Vannucchi & Tea Tikka
Varsinais-Suomen alueen hoitolaitoksissa ollaan tietoisia taiteen hyvää tekevistä vaikutuksista, jonka vuoksi taidetoiminta on alueella aktiivista. Taidetoiminta on kuitenkin monesti hankekohtaista, jonka vuoksi toiminta lakkaa valitettavan usein, kun hankerahoitus päättyy. Vaikka kiinnostusta hoitolaitoksissa järjestettävään jatkuvaan taidetoimintaan olisi, saattaa sopivien yhteistyökumppaneiden ja rahoituksen löytäminen olla haastavaa.
Oppi- ja hoivayksiköiden yhteistyö Varsinais-Suomessa -hankkeen pilottivaiheen tavoitteena oli synnyttää ruohonjuuritason yhteistyön toimintamalleja taideoppilaitosten ja hoitolaitosten välille, jotka jatkuisivat molempien laitosten arjessa myös hankkeen päätyttyä.
Hankkeeseen valittiin kaksi pilottiryhmää Varsinais-Suomen alueelta. Pilottiryhmien tuli edustaa eri taiteenlajeja eri paikkakunnilta. Hoitolaitokset rajautuivat pilottien mukaan vanhainkoteihin sekä palvelutaloihin. Taideoppilaitokset valikoituivat sen mukaan, mitkä oppilaitokset osoittivat kiinnostusta hankkeeseen osallistumiseen. Pilottiryhmiksi valikoituivat Salon kansalaisopisto sekä Vakka-Suomen musiikkiopisto. Varsinais-Suomen Kulttuurirahasto tuki pilotteja maksaen muun muassa matka- ja kokouskustannuksia.
Oheisesta raportista voit lukea hankkeen pilottivaiheen onnistumisista ja haasteista.
