Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Anna Bui

– Perinteisesti näistä sivuvirroista osa on mennyt turkistarhoille, osa lemmikkieläinten ruoaksi. Kun turkistarhaus on vähentynyt ja vähenee yhä, on syytä kartoittaa sivuvirtojen tehokkaampaa käyttöä muualla, Salin kertoo.

Idea on yksinkertainen, mutta tuotteessa riittää hienosäätöä

Uusia reseptejä testataan lemmikkikoirilla. Ruokintakokeissa tutkitaan eri proteiininlähteiden ja kevyen kypsennyksen vaikutusta siihen, kuinka hyvin proteiinit imeytyvät koiran elimistöön. Tavoitteena on  tuote, jossa proteiinit imeytyisivät mahdollisimman hyvin, jolloin myös ympäristön typpikuormitus pienenee.

Täysravintoon lisätään myös vitamiineja ja kuituja niin että koira voi syödä pelkästään sitä.

– Varsinainen raakaruokinta vaatii paljon perehtymistä. Omalle koiralleni lasken tarkasti Excelillä, että se saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, vitamiinit sekä kivennäis- ja hivenaineet, Salin kertoo.

– Monilla koiranomistajilla ei ole siihen aikaa ja osaamista. Sulatettu raakaruoka ei myöskään säily pitkään. Uuden kypsennetyn tuoteperheen avulla Snellman pyrkii laajentamaan asiakaskuntaansa niihin koiranomistajiin, jotka haluavat päästä vähän helpommalla.

Salinin tie tutkijatohtoriksi ei ole kulkenut tavallisinta reittiä. Lukion jälkeen hän kävi kauppaopiston ja työskenteli äänimainostuotantoyhtiössä toimitusjohtajana ja yhteyspäällikkönä sekä ratsastuskouluyrittäjänä.

Lapsuudesta kumpuava eläinrakkaus ja kiinnostus koiriin veti hänet Helsingin yliopistoon lukemaan kotieläintiedettä aikuisiällä 2000-luvun alussa. Opintojen ohessa hän työskenteli miehensä kanssa yrittäjänä kiinteistönvälitysalalla. 

Vuonna 2020 valmistuneessa väitöskirjassaan Salin on tutkinut, kuinka liian energiapitoinen rehu johtaa lypsylehmillä insuliiniresistenssiin ja liikalihavuuteen sekä aineenvaihduntasairauksiin. 

– Sinällään insuliiniresistenssi ja lihomisen mekanismit näyttävät olevan aika samanlaisia useilla nisäkkäillä, niin koirilla, lehmillä kuin ihmisilläkin.

Jo ennen väitöskirjan valmistumista Salin työskenteli Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan DogRisk-tutkimusryhmässä. Hän muokkasi ja analysoi suomalaisille koiranomistajille suunnattua suurta kyselyaineistoa ja etsi tästä koiran ravinnon yhteyksiä erilaisiin sairauksiin.

Kotimaisissa ruokintaseminaareissa Salin tapasi Snellman Petfoodin liiketoimintajohtajaa Magnus Petterssonia.

– Olin hyvin aktiivinen hänen suuntaansa ja kerroin tutkimusideoitani, kuinka ihmisravinnon sivutuotteena syntyviä hukkaraaka-aineita voisi hyödyntää paremmin. Totesimme yhdessä, että Suomessa ei akateemista koirien ruokintatutkimusta ole paljoa tehty eikä edes maailmalla raakaruokintaa tai miedosti kypsennettyjä tuotteita ole juurikaan tutkittu, Salin kertoo.

Muutamien tapaamisten jälkeen Petterson vakuuttui Salinin ideasta, ja Salin laittoi PoDoCo-hakemuksen vetämään.

PoDoCo- eli PostDocs in Companies -apurahan idea on avata vastavalmistuneille tohtoreille työuria yrityksiin. PoDoCo-projekti kestää vuoden tai kaksi vuotta. Ensin säätiöt rahoittavat tutkimusta puoli vuotta tai vuoden, sen jälkeen vastaanottajayritys palkkaa tutkijatohtorin vastaavaksi ajaksi.

Salin sai Snellmanilta suoraan kahden vuoden sopimuksen ja osallistuu yrityksen lemmikkieläinrehujen tuotekehitykseen tiimin jäsenenä.

– Oma aktiivisuus on tässä haussa todella tärkeää. Jos itse uskoo asiaansa ja agendaansa, on helppo vakuuttaa muutkin. Mutta yhteistyökumppani ei tipu vahingossa pöytään, vaan pitää olla rohkeutta itse hakea hänet.

Salin huomauttaa, että Suomessa on paljon eläinruokinta-alan yrittäjiä, joilla ei riitä resursseja ottaa tieteellistä tutkimusta mukaan tuotekehittelyn tueksi. Pienten yritysten järjestäytyminen esimerkiksi yhtymäksi tai osuuskunnaksi mahdollistaisi sen, että ne voisivat yhteistoimin palkata vaikkapa PoDoCo-järjestelmän kautta yhden tutkijatohtorin.

Lisätietoa PoDoCo-apurahasta.

Fil. tohtori Siru Salin sai PoDoCo-apurahan keväällä 2021 teurassivujakeiden hyötykäyttöä lemmikkieläinten rehuissa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Rami Marjamäki

Brinter Oy:n tuotepäällikkö Sanna Turunen suosittelee tohtoreita haarukoimaan yrityskumppaneita sen mukaan, mitä heitä itseään kiinnostaisi tutkia, ja sen jälkeen ottamaan rohkeasti yhteyttä.

”Kannattaa muistella, onko yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ollut joskus mukana yrityskumppaneita, ja lähestyä heitä.”

– Messuilla ja konferensseissa voi helpoiten päästä kahvipöytäkeskusteluetäisyydelle yritysjohdon kanssa, mutta koronan aikaan tämä on tietenkin vaikeaa. Kannattaa muistella, onko yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa ollut joskus mukana yrityskumppaneita, ja lähestyä heitä, Turunen sanoo.

Turunen itse oli hyvin aktiivinen omassa PoDoCo-haussaan. Käytännössä hän hoiti kaiken itse.

Vuonna 2017 Turunen teki Tampereen yliopistossa väitöskirjaa mikrorakenteiden valmistuksesta laserpohjaisella 3D-tulostusmenetelmällä. Eräässä bioprinttereitä käsittelevässä tutkimuspalaverissa hän tutustui teolliseen 3D-tulostukseen erikoistuneen salolaisen 3DTech-startupin perustajiin.

Tapaamisen jälkeen Turunen oivalsi voivansa auttaa yritystä kehittämään bioprintteriä PoDoCo-ohjelman turvin. Yrityksen perustajat eivät olleet kuulleet ohjelmasta. Turunen selitti, että he saisivat ilmaista tutkijatyövoimaa vuodeksi. Yhdessä he kehittivät tutkimusideaa tarkemmaksi. Turunen muotoili hakemuksen ja sai Kulttuurirahastolta myöntävän päätöksen. Vuoden 2018 helmikuussa Turunen alkoi suunnitella 3DTechin leivissä biotulostinta, joka yhdistää eri tulostustekniikoita ja tulostuspäitä.

Liki ensitöikseen Turunen ryhtyi hakemaan 3DTechiä mukaan EU:n Horisontti 2020-ohjelman Restore-hankkeeseen, jossa etsitään uusia menetelmiä korjata nivelrikkovaurioita polven rustossa toiminnallisten nanomateriaalien avulla. Biotulostus on toinen näistä uusista päälinjoista, ja 3DTech saikin tähän lähes 400 000 euroa tutkimusrahaa kolmeksi ja puoleksi vuodeksi.

PoDoCo-tutkijasta tuotepäälliköksi

Vuoden 2019 helmikuussa Turusen olisi PoDoCo-protokollan mukaan pitänyt siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen 3DTechin palkkalistoilla. Yritys kuitenkin päätti palkata hänet suoraan vakituiseksi työntekijäksi tuotepäällikön tittelillä.

– Pienessä yrityksessä toimenkuvaani kuuluu vähän kaikkea. Vastaan 3D-bioprintterin tuotekehityksestä, mutta teen myös tutkimusta ja testausta tulostuspäillä, hankin materiaaleja ja tarjoan teknistä tukea myynnille ja markkinoinnille, Turunen kertoo. 

Tämän vuoden alussa yritys jakautui kahdeksi yhtiöksi, joista 3DTech jatkaa tulostuspalveluliiketoimintaa ja Brinter Oy biotulostimen kehitystä ja myyntiä.

Tällä haavaa yritys on myynyt 3D-biotulostimia lähinnä Suomeen tutkimuslaitoksille ja yliopistojen tutkimusryhmille. Perusprintteri maksaa noin 25 000 euroa. Kun siihen lisää erilaisia tarvittavia tulostuspäitä, hinta nousee noin 40 000 euroon.

Biotulostuksen pitkän tähtäimen tavoite on tuottaa markkinoille kokonaisia elimiä, kuten maksa tai haima sellaista tarvitsevalle.

Bioprintterissä biomustesäiliöihin ladataan hydrogeelissä lilluvia soluja, tukimateriaaleja, kasvutekijöitä ja kaikkea mitä elävä kudos tarvitsee. Printteri pyrkii tulostamaan nämä oikeanmuotoiseksi kolmiulotteiseksi kokonaisuudeksi. Eri rakennuspalikat tarvitsevat erilaisia suuttimia. Esimerkiksi solut tarvitsevat erityisen hellää pursotusta, jotta ne eivät kuole.

Biotulostuksen pitkän tähtäimen tavoite on tuottaa markkinoille kokonaisia elimiä, kuten maksa tai haima sellaista tarvitsevalle. Tähän kuitenkin kulunee Turusen mukaan vielä 30–40 vuotta.

Nyt biotulostimet palvelevat tieteen apuvälineinä. Niillä voidaan tulostaa maksakudosta, syöpäkudosta ja ihoa tutkimustarkoituksiin, ja näin voidaan vähentää koe-eläinten käyttöä. 

– Suurissa kudospaloissa ja elimissä ei ole vielä keksitty, miten niihin saadaan tulostettua toimiva verisuonisto. Siksi ensimmäiset sovellukset ovat rustoa, luuta ja ihoa, joissa verisuonia on vähemmän, Turunen selittää.

Lisätietoa PoDoCo-apurahoista.

Tekn. tohtori Sanna Turunen sai 28 000 euron PoDoCo-apurahan vuonna 2018 3D-biotulostustekniikoiden yhdistämistä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.

Teksti: Laura Iisalo
Kuva: Ting Xu

Sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen varhainen omaksuminen on tutkitusti hyödyllistä. Kyvyllä tunnistaa ja hallita omia tunteita on myönteinen vaikutus niin ihmissuhteisiin kuin koulumenestykseenkin. Ilmiö tunnustettiin virallisesti vuonna 2016, kun tunnetaidot lisättiin valtakunnalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tutkijatohtori Li Shupinia viimeaikainen edistys ilahduttaa.

– Näiden taitojen opettelu jo päiväkodissa valmistaa lapsia koulua varten ja suojelee heitä mielenterveysongelmilta aikuisiässä, hän sanoo.

Tieteellisellä näytöllä on suuri merkitys

Tunnetaitojen oppimisesta saadaan pian uutta näyttöä, kun Li aloittaa yhteistyön Aittokoski Experience Oy:n ja Turun yliopiston kanssa. Suomalainen startup-yritys on erikoistunut päiväkoti-ikäisten lasten tarpeisiin kehitettyihin opetusteknologioihin, jotka perustuvat lastenkirjasta alkunsa saaneeseen Pikkuli-nimiseen lintuhahmoon. Teeman ympärille on rakennettu kansainvälistä menestystä niittänyt televisiosarja, ja vuosina 2018-2019 Pikkuli-konseptin pohjalta kehitettiin tunnetaitoja harjoittava sovellus yhdessä Espoon kaupungin päiväkotien kanssa.

Aittokoski Experience suunnittelee parhaillaan laajentumista Kiinan markkinoille, jossa yritys on jo sopinut kumppanuuksista ja varmistanut rahoituksen. Projektin onnistumisen turvaamiseksi Li ja Aittokoski Experience käynnistävät tutkimushankkeen, johon heille myönnettiin 28 000 euron suuruinen PoDoCo-apuraha. Tutkimukseen ottaa osaa 200 iältään 3–5-vuotiasta lasta kolmessa suomalaisessa ja kolmessa kiinalaisessa päiväkodissa. Sen ensimmäisessä osassa lapset, heidän vanhempansa ja lastentarhan opettajat käyttävät arkisten rutiiniensa lomassa jo olemassa olevaa Pikkuli-sovellusta samalla, kun heidän tunnetaitojen oppimistaan havainnoidaan. Tutkimustulosten analysoinnin jälkeen Aittokoski Experiencen asiantuntijat optimoivat sovelluksen toista tutkimuskierrosta varten. Lopulliset tulokset paljastavat, tarvitaanko Pikkuli-sovelluksesta kaksi erilaista versiota kulttuuriltaan poikkeavia markkina-alueita varten.

– Olemme jo saaneet erinomaista palautetta sovelluksen suomalaisilta käyttäjiltä ja tiedämme, että pedagoginen sisältö toimii. Toimimme kuitenkin opetusmarkkinoilla suurten organisaatioiden parissa, ja meille on tärkeää saada sovelluksen toimivuudesta tieteellistä näyttöä, kertoo Aittokoski Experience Oy:n perustaja ja Pikkulin kehittäjä Metsämarja Aittokoski.

Tulevaisuus on täynnä teknologiaa

Teknologian parissa työskentelyyn liittyy myös ennakkoluuloja, sillä sen ajatellaan joskus aiheuttavan lapsille haittaa. Li kuitenkin toteaa, ettei asia ole niin mustavalkoinen. On todettu, että liiallinen käyttö voi olla vahingollista, mutta hän muistuttaa, ettei teknologialta voi välttyä kukaan – etenkään tulevaisuudessa.

– Tämän takia on tärkeää valmistaa lapsia tulevaisuutta varten. Ulkona leikkiminen ikätoverien kanssa on yksi tapa oppia tunne- ja sosiaalisia taitoja, mutta teknologian myötä avautuu uusia mahdollisuuksia. Meidän täytyy vain opettaa lapsille, kuinka hyödyntää teknologiaa tehokkaasti.

PoDoCo-ohjelman syksyn 2019 hakukierroksella rahoitusta saa 17 tohtoreiden ja yritysten yhteistyöprojektia. PoDoCo-hakuun osallistui 30 yrityksen ja tuoreen tai pian valmistuvan tohtorin yhteistyöprojektia. PoDoCo-apurahoja on vuonna 2015 käynnistyneen ohjelman aikana myönnetty yhteensä 134.

– Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset ovat olleet aktiivisia ja menestyksekkäitä PoDoCo-ohjelmassa. Tällä hakukierroksella 75 % rahoitetuista yhteistyöprojekteista kohdistuu juuri pienten ja keskisuurten yritysten liiketoiminnan uudistamiseen ja kehittämiseen tutkimuksen avulla, sanoo PoDoCo-ohjelman päällikkö tohtori Seppo Tikkanen.

Nyt rahoitetuissa yhteistyöprojekteissa siirtymä tutkimuksesta yritysmaailmaan on aiempaa lyhyempi, sillä lähes puolet tohtoreista on valmistunut kuluvana vuonna tai valmistuu kevään puolella. PoDoCo-ohjelman rooli on alusta alkaen ollut suuri erityisesti ulkomaalaistaustaisten tohtoreiden työllistämisessä yksityiselle sektorille. Syksyn hakukierroksellakin lähes puolet tohtoreista on ulkomaalaistaustaisia.

Rahoitetut projektit edustavat useita eri tieteenaloja ja toimialasektoreita lääketieteestä materiaalitekniikkaan ja lasten emotionaalista kehitystä tukevista sovelluksista aktiivimagneettilaakerointiin.

Sääennusteita korttelin tarkkuudella 

Kaupungissa sääolosuhteet voivat muuttua korttelista toiseen. Tämä johtuu vaihtelevista pinnanmuodoista. Ilmaston ja ympäristön muuttuessa on entistä tärkeämpää ymmärtää paikallisia sääolosuhteita. Vaisalan PoDoCo-hanke toteutetaan yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa. Keväällä väittelevä Maria Filioglou tutkii hankkeessaan Helsingin tuuliolosuhteiden ennusteiden osuvuutta muun muassa Vaisalan uusien tuulen etämittaukseen tarkoitettujen tuulilidar-laitteiden avulla.

– Hankkeesta odotetut tulokset luovat tärkeää tietoa Vaisalan Smart City -liiketoimintakonseptin kehitykselle. Tulosten avulla voidaan saada parempi ymmärrys, miten kaupunkiympäristöjen sääennusteiden osuvuutta voitaisiin parantaa korttelimittakaavassa. Tulevat kansalaisten palvelut, kuten lentotaksit ja drone-kuljetukset, tarvitsevat aiempaa tarkempaa säätietoa turvalliseen ja tehokkaampaan operointiin, sanoo ilmailun liiketoiminnan kehityksestä vastaava Tapio Haarlaa Vaisalasta.

Tutkittuja kasveja seinään ja pöytään

Turun yliopiston molekulaarisen kasvibiologian tutkijatohtori Martina Angeleri tutkii PoDoCo-hankkeessa valon vaikutuksia Plantui Oy:n pienoiskasvihuoneessa. Plantuin valo- ja vesiviljelytekniikalla kasvaneiden kasvien kemiallista koostumusta ja kasvua ei ole aiemmin tieteellisesti tutkittu. PoDoCo-hankkeessa on tavoitteena selvittää muun muassa valo-olosuhteiden muutoksen vaikutuksia vitamiinien sekä erilaisten antioksidantteina toimivien yhdisteiden ja sokereiden pitoisuuksiin. 

– Kehitän projektissa valo-olosuhteita, jotka vaikuttavat kasvien kasvuun ja makuun. Ideana on, että jokainen voi nauttia kasvattamansa ruuan sellaisena kuin itse haluaa. Aloitan tutkimukseni lehtisalaatilla, lehtikaalilla ja tomaateilla. Tarkoituksena on laajentaa muihin kasveihin myöhemmin. Odotan hanketta innolla, sillä elintarviketiede on ollut aina sydäntäni lähellä ja nyt voin yhdistää sen tutkimukseeni, Angeleri toteaa.

Huleveden hallintaa

Helsingin yliopistosta keväällä väittelevä Long Xie on tutkinut vertikaalisten kasvien mikrobilisäystä kuusi vuotta. PoDoCo-tutkimusta hän tekee kotimaisen pk-yrityksen InnoGreenin sisä- ja ulkokasviseinien kasvualustojen parissa. Xien aikaisempien tutkimuksien mukaan hyödyllisillä mikrobeilla voi olla suurikin vaikutus kasviseinien toiminnalle. Ulkokasviseinissä kiinnostaa erityisesti huleveden hallintakapasiteetti.

– Toivomme, että tutkimuksen tulokset herättävät kuluttajien kiinnostusta kasviseiniin sekä tuottavat todisteita uuden kehitteillä olevan ulkokasviseinärakenteen hulevesien hallinnasta. Tutkimus on elintärkeä, jotta InnoGreen voi tuoda markkinoille parhaan mahdollisen tuotteen urbaanin viherinfran luomiseen sekä kaupunkien hulevesien hallintaan ja se luo pohjan onnistuneelle kansainvälistymiselle, toteaa Innogreenin perustajaosakas Mikko Sonninen.

Seuraava apurahahakukierros keväällä 2020

PoDoCo-ohjelman seuraava apurahahakukierros järjestetään 1.3–15.4.2020. PoDoCo -ohjelmaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Svenska Kulturfonden, Tekniikan edistämissäätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto, Maj ja Tor Nesslingin säätiö, Paulon säätiö ja Helsingin Sanomain Säätiö sijoittaen yhteensä ohjelmaan vuosittain lähes miljoona euroa. Tämä mahdollistaa arviolta 35 kokovuosiapurahan myöntämisen vuosittain.

PoDoCo-ohjelmaa organisoi DIMECC Oy, joka on Suomen teollisuuden johtava innovaatioalusta. DIMECC on voittoa tavoittelematon yritys, jonka omistaa 67 valmistavan ja digitaalisen teollisuuden yritystä, yliopistoa ja tutkimuslaitosta.

SKR:n rahoittamat projektit:

Lisätietoja:

PoDoCo-ohjelman päällikkö, Seppo Tikkanen, DIMECC Oy, seppo.tikkanen@dimecc.com, puh. +358 40 840 2780
PoDoCon johtoryhmän puheenjohtaja, Yrjö Neuvo, Aalto-yliopisto, yrjo.neuvo@aalto.fi

PoDoCo-ohjelman tavoitteena on edistää tohtoreiden työllistymistä yrityksiin ja parantaa Suomen elinkeinoelämän kykyä uudistua pitkäjänteisesti. PoDoCo-ohjelma tuo yhteen tohtorit ja yritykset ja rahoittaa tohtoreiden ja yritysten yhteistyöprojekteja.

Ohjelman puitteissa tohtori ja yrityskumppani ideoivat yhdessä tutkimushankkeen. PoDoCo-ohjelma myöntää 6-12 kuukauden apurahoja tutkimushankkeen ensimmäisen osan kustannusten kattamiseksi. Apurahat on tarkoitettu uusia uria aukovan tutkimukseen aiheesta, joka on elinkeinoelämän kannalta relevantti. Tavoitteena on, että apurahakauden jälkeen yritys palkkaa tohtorin samanmittaiseksi jaksoksi soveltamaan tutkimustuloksia yrityksen toiminnassa. Kokovuosiapurahan suuruus on 28.000 euroa.

PoDoCo-ohjelmaan voi osallistua toimialariippumattomasti kaikki suomalaiset tai Suomessa liiketoimintaa harjoittavat yritykset ja kaikki väitöskirjan vastikään tehneet tai lähiaikana väittelevät henkilöt.

PoDoCo-ohjelman apurahat ovat haettavina 1.3–15.4.2019. Haun tulokset julkaistaan viimeistään kesäkuussa 2019.

PoDoCo-ohjelma järjestää vuosittain kaksi hakukierrosta, jossa kussakin jaetaan noin 17 apurahaa. Yhdeksän säätiötä ovat sijoittaneet PoDoCo-ohjelmaan noin 1 000 000 euroa vuodelle 2019. Ohjelman rahoittajasäätiöt ovat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin Rahasto, Svenska Kulturfonden, Tekniikan Edistämissäätiö, Maj ja Tor Nesslingin Säätiö, Kaute-säätiö, Liikesivistysrahasto, Paulon säätiö ja Maa- ja vesitekniikantuki ry. Ohjelman toteutuksesta vastaa DIMECC Oy.

Lisätietoa ohjelmasta ja apurahahausta saa PoDoCo-ohjelman kotisivuilta, (www.podoco.fi) sekä ohjelmapäällikkö Arto Niemiseltä, arto.nieminen@dimecc.com, +358 40 099 1226.

PoDoCo-ohjelman syksyn 2018 hakukierroksella osallistui reilu 200 nuorta tai pian valmistuvaa tohtoria ja lähes 50 yritystä. Tohtoreiden ja yritysten yhteistyöprojekteja syntyi yhteensä 27 kappaletta, joista rahoitettiin 17. Rahoitetut projektit edustavat useita eri tieteenaloja ja toimialasektoreita kotieläin- ja maitotaloustieteistä, psykologiaan ja ympäristötekniikkaan sekä koneiden valmistuksesta arkkitehtipalveluihin ja tukkukauppaan. PoDoCo-tohtorit edustavat myös useita kansallisuuksia ja ohjelman rooli erityisesti ulkomaalaistaustaisten tohtoreiden työllistymisessä yksityiselle sektorille on merkittävä.

”PoDoCo-ohjelman tavoitteena on nimenomaan tarjota uutta osaamista laajasti eri tieteenaloilta kaikille yrityssektoreille. Uudet PoDoCo-tohtorit tutkivat muun muassa digitaalisia ratkaisuja, uusien suomalaiseen metsään pohjautuvien tuotteiden kehittämistä ja uusien ympäristöystävällisten teknologioiden luomista”, kuvailee PoDoCo-ohjelman johtoryhmän puheenjohtaja professori Yrjö Neuvo.

PoDoCo-ohjelma on myös tarjonnut ratkaisuja ulkomaalaisten opiskelijoiden osaamisen vakiinnuttamiseen Suomeen sekä korkeasti koulutettujen työvoimapulaan. ”PoDoCo-ohjelmassa olemme nähneet, kuinka erittäin lahjakkaat ulkomaalaistaustaiset nuoret ovat onnistuneet löytämään työpaikan yrityksistä ja heidän osaamisensa on saatu valjastettu suomalaisen elinkeinoelämän uudistumiseen”, Neuvo jatkaa.

PoDoCo-tohtorit edistämään ympäristöystävällisiä teknologioita, innovatiivisia metsätuotteita ja digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä ikäihmisten hoidossa

Fanni Mylläri tutkii yhdessä Valmet Technologies Oy:n kanssa, kuinka pienhiukkaspäästöjä voidaan vähentää meriliikenteessä ja energian tuotannossa savukaasupesurijärjestelmän avulla.

”Erilaiset pienhiukkaspäästöt ovat haitallisia ympäristölle ja terveydelle. Projektissa selvitetään, kuinka savukaasupesurin avulla voidaan puhdistaa energian tuotannon ja meriliikenteen savukaasut hiukkaspäästöistä. Nykyiset pesurijärjestelmät keskittyvät pääasiassa typpi- ja rikkipäästöjen puhdistamiseen, mutta pesureiden vaikutusta pienhiukkaspäästöihin ei vielä tunneta riittävän hyvin,” Mylläri taustoittaa tutkimusta. Projektin tulokset ohjaavat nykyisten sekä uusien savukaasupesurijärjestelmien kehittämistä.

”Ympäristöystävällisyys on meille tärkeä teema. Vähentämällä pienhiukkaspäästöjä voimme parantaa merkittävästi ilman laatua ja vähentää pienhiukkasten aiheuttamia terveysriskejä ja ilmastovaikutuksia”, kertoo Valmet Technologies Oy:n R&D Portfolio Manager Joakim Autio tutkimuksen odotetuista vaikutuksista

Nanbing Qin tutkii yhdessä Hankkijan kanssa, kuinka havupuiden pihkan resiinihapon avulla voidaan edistää märehtijöiden hyvinvointia, terveyttä ja tuottavuutta.

”Pihkan parantava voima haavojen hoidossa on tunnettu Suomessa ja vuosisatoja. Myös tieteellisesti on todistettu pihkan estävän bakteerien kasvua haavoissa. Nyt tavoitteenamme on valjastaa pihkan tehoaineet eläinten ruokinnassa toimivaan muotoon, tukemaan märehtijöiden immuunivastetta ja suoliston kuntoa”, kertoo Hankkijan vientipäällikkö Derek Gaffney tutkimuksesta. Nanbing Qinillä on laaja osaaminen märehtijöiden ravitsemuksen ja aineenvaihdunnan alalta sekä vankka kokemus molekyylibiologian menetelmistä.

”Nanbingin osaaminen on merkittävän lisä tutkimus- ja kehitystiimiimme. Lisäksi hänen kansainväliset verkostonsa tukevat vientistrategiaamme”, Derek Gaffney täydentää tohtoriosaamisen merkitystä käynnistyvälle tutkimusprojektille. 

Eräs tohtorin palkkaavista yrityksistä on Everon, joka on erikoistunut pilvipohjaisiin terveyden- ja sosiaalihuollon mobiileihin hyvinvointiteknologiaratkaisuihin. Näissä käytetään esimerkiksi kuva-analyysia, liiketietoja, sensoridataa ja turvarannekkeiden aktiviteettitietoja, jotka kaikki tuottavat suuren määrän dataa. Tätä dataa on tarkoitus hyödyntää projektissa käyttäjäkeskeisessä terveydentilan seurannassa sekä hoitajien hoitopäätösten ennakoimisessa. Projektissa on tarkoitus tutkimuksella vahvistaa tuotekehitystä myös keinoälyn koneoppimisella. 

”Tutkimuksen tavoitteena on ikääntyvän ihmisen itsenäisen asumisen sekä häntä hoitavan hoitohenkilökunnan hoitoprosessin kokonaisvaltainen tukeminen. Tämä on tärkeää, koska maailmassa on arvioitu olevan vuonna 2050 noin 2,1 miljardia yli 60-vuotiasta”, tekniikan tohtori Olli Lahdenoja kertoo tutkimuksen tavoitteista ja vaikuttavuudesta.

Seuraava apurahahakukierros keväällä 2019

PoDoCo-ohjelman seuraava apurahahakukierros järjestetään 1.3–15.4.2019. Ohjelmaan voi osallistua mikä tahansa yritys ja kuka tahansa väitöskirjan vastikään tehnyt tai lähiaikana väittelevä henkilö toimialasta riippumatta.

PoDoCo -ohjelmaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Svenska Kulturfonden, Tekniikan edistämissäätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Paulon säätiö sijoittaen yhteensä ohjelmaan vuosittain lähes miljoona euroa. Tämä mahdollistaa arviolta 35 kokovuosiapurahan myöntämisen vuosittain.

PoDoCo-ohjelmaa organisoi DIMECC Oy, joka on Suomen teollisuuden johtava innovaatioalusta. DIMECCin omistavat Suomen johtavat valmistavan ja digitaalisen teollisuuden yritykset, yliopistot ja tutkimuslaitokset. Yli 2000 teollisuuden ja tutkimuksen huippuammattilaista on mukana DIMECCin innovointityössä.

Lisätietoa PoDoCo-ohjelmasta osoitteessa https://www.podoco.fi/

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Rami Marjamäki

Kokonaisia elimiä odottaessa tulostetaan pieniä paloja kudosta, kuten ihokudosta ja maksakudosta. Tällä haavaa näitä kudoksia käytetään kudosteknologian tutkimuksessa sekä erilaisten kemikaalien ja lääkkeiden testauksessa.”Niiden avulla voidaan vähentää tehokkaasti eläinkokeita”, sanoo biolääketieteen tekniikan tohtori Sanna Turunen.  

Hän työskentelee asiantuntijana pienessä suomalaisessa 3DTech-startupissa ja auttaa sitä suunnittelemaan biotulostinta, jossa yhdistyy monta erilaista tulostustekniikkaa ja tulostuspäätä. ”Kudokset koostuvat erityyppisistä soluista ja niitä ympäröivästä soluväliaineesta. Soluväliaineen koostumus määrää kudoksen mekaaniset ominaisuudet, kuten joustavuuden ja vetolujuuden”, Turunen selittää.

”Luukudos on verraten kovaa ja kestävää, lihaskudos on joustavaa ja pehmeää. Siksi niitä jäljittelevät materiaalit eli biomusteet pitää tulostaa eri tavoin.”Etenkin solut ovat herkkiä ja pehmeitä. Osa kuolee tulostusprosessissa, jos ne puristetaan liian suurella paineella hyvin pienen suutinkärjen läpi.

Turunen yrittää selvittää, millaisen hydrogeelin sisällä solut säilyvät parhaiten elossa ja millä tulostustekniikalla ne olisi parasta pursottaa paikoilleen: paineilman, mekaanisen ruuvin vai jotenkin muuten.Tulostuksen jälkeen kudosta viljellään laboratoriossa. Vähitellen se kypsyy ja alkaa toimia yhtenä elävänä kokonaisuutena.

Turunen tutustui 3DTechin perustajiin vuosi sitten bioprinttereitä käsittelevässä palaverissa. Hän teki tuolloin väitöskirjaa mikrorakenteiden valmistuksesta laserpohjaisella 3D-tulostusmenetelmällä.

Tapaamisen jälkeen Turuselle syntyi ajatus, että PostDocs in Companies (PoDoCo) -apurahan turvin hän voisi järjestää itsensä tutkijaksi 3DTechin leipiin.  Haku viime syksynä onnistui. Kahden vuoden projektissa ensimmäisen vuoden rahoitus tulee Suomen Kulttuurirahastolta, toisen vuoden palkka 3DTechiltä. Tämän jälkeen Turunen näillä näkymin jatkaa yrityksessä tutkijana ihan tavallisessa työsuhteessa.

Tekniikan tohtori Sanna Turunen sai 28 000 euron PoDoCo-apurahan 3D-biotulostustekniikoiden yhdistämistä käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen vuonna 2017.

Yhdeksän säätiön perustama tohtorikoulutettujen ja elinkeinoelämän PoDoCo -yhteistyöohjelma edistää tohtoreiden työllistymistä yrityksiin ja parantaa Suomen elinkeinoelämän kykyä uudistua pitkäjänteisesti. PoDoCo -ohjelman apurahahakukierros on käynnissä 15.9–31.10.2018. Lisätietoa www.podoco.fi.