Kulttuuripaja Kajo on valtakunnallisen Sosped-säätiön Mikkelissä toimiva yksikkö. Kajo edistää hyvinvointia tarjoamalla matalan kynnyksen toimintaa, joka perustuu vertaisuuteen, osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Toimintaan voivat osallistua kaikki 18–35-vuotiaat, jotka kohtaavat elämässään haasteita. Tarjolla on monenlaista täysin maksutonta toimintaa, johon jokainen voi osallistua oman aikataulunsa ja voimiensa mukaan. Osallistuminen ei edellytä minkäänlaisia ennakkotaitoja.
Kulttuuripaja Kajossa arvostetaan kokemusasiantuntijuuden merkitystä. Ryhmätoiminnan ja vapaan oleskelun, “hengailun”, lisäksi Kajossa on mahdollisuus maksuttomaan vertaisohjaajakoulutukseen. Kurssin käyneet ohjaajat voivat toimia vapaaehtoisina ryhmien vetäjinä ja kokemusasiantuntijoina.
Kulttuuripaja Kajo on saanut erityistä kiitosta siitä, että se tarjoaa tilaa ja tukea nuorille aikuisille. Verkkosivujen blogissa vertaisohjaajana toimiva Heini kuvaa omaa matkaansa koskettavasti otsikolla ”Minut on otettu mukaan”. Hän päättää kirjoituksensa sanoilla: ”Minä kelpaan tänään. Saan tulla lähemmäs. Saan ottaa etäisyyttä. En jääkään yksin. Saan olla tässä. Kuulun tähän joukkoon. Olen yksi meistä.”
Kuvassa Varkauden kaupungin edustajia sekä Pohjois-Savon rahaston hoitokunta.
Keväällä avattu Museokeskus Konsti on Varkauden kaupungin ja erityisesti sen museotoimen pitkäjänteisen, sitkeän ja määrätietoisen kehittämistyön tuottama museokokonaisuus. Konsti ei ole pelkästään Varkauden museon ja taidemuseon uusi toimipaikka, vaan se edustaa monitoimitalona uudenlaista museokonseptia niin sisältöjen kuin tilojenkin osalta. Varkauden museo palkittiin erikoispalkinnolla Vuoden museo 2024-kilpailussa. Museokeskuksen sisältökehittämistä on tuettu myös Suomen Kulttuurirahaston Museovisio-hankerahoituksella.
Lasten omaa Vekara-Varkaus-kulttuurifestivaalia on järjestetty jo vuodesta 1995 alkaen. Festivaali on saanut useita palkintoja tunnustuksena lasten ja nuorten taide- ja kulttuurikasvatuksen edistämisestä. Viimeksi vuonna 2021 Vekara-Varkaus ja Varkauden kaupunki saivat valtakunnallisen Keskustateko-kilpailun voiton kunnianosoituksena Vekara-Varkauden yhteistyöverkoston pyyteettömälle työlle. Kaupunki toimii lastenkulttuurin parissa myös Lastenkulttuurikeskus Verson kautta. Verso on Varkauden kaupungin alaisuudessa toimiva kuntien muodostama verkostomuotoinen lastenkulttuurikeskus, joka tarjoaa laadukkaita harrastusmahdollisuuksia lapsille ja nuorille sekä toimii kulttuurihyvinvointia edistävissä hankkeissa.
Taiteilija Eemil Halosen teos Sotkottaret on kiertävä tunnustuspalkinto
Kuvassa vasemmalta kaupunginjohtaja Joonas Hänninen, Pohjois-Savon rahaston edustaja Marianna Huttunen sekä Kai Kaarniranta.
Pohjois-Savon rahasto hankki pronssisen patsaan vuonna 1975 Halosten Museosäätiöltä ja teki siitä maakuntarahaston kiertävän tunnustuspalkinnon. Patsashankinta rahoitettiin H. J. Aminoffin nimikkorahastosta. Patsaassa kuvatut sotkottaret ovat Kalevalan taruhahmoja, jotka kuuntelevat lumoutuneina Väinämöisen kanteleen säveliä.
Pohjois-Savon Kulttuurirahasto on myöntänyt Sotkottaret-patsaan vuodeksi kerrallaan pohjoissavolaiselle kunnalle tunnustuksena kulttuurimyönteisyydestä vuodesta 1976 alkaen. Patsas on vuosien saatossa ollut sijoitettuna lähes kaikissa pohjoissavolaisissa kunnissa.
Patsas luovutettiin tiistaina 20.8.2024 Varkauden museokeskus Konstin Rakelin salongissa Varkauden kaupungin edustajille. Patsaan luovutti Pohjois-Savon Kulttuurirahaston hoitokunta.
Xiaoyun ja Mikko Suominen saivat Lapin rahaston kärkihankeapurahan avaruustiedon opetuskiertueen järjestämiseen Lapin kouluissa. Vierailut ovat kouluille maksuttomia.
Mikko ja Xiaoyun Suomisen Kärkihankeapurahalla toteutettavassa tiedekasvatushankkeessa järjestetään avaruustiedon opetuskiertue Lapin kouluihin. Hankkeen tavoitteena on auttaa nuoria omaksumaan tähtitaivaan perusasiat. Tietokoneavusteinen virtuaalimatka maailmankaikkeudessa esittelee aurinkokuntaa, tähtiä ja eksoplaneettoja sekä maailmankaikkeuden mittasuhteita. Hankkeeseen sisältyy myös opetusmateriaalin koostaminen ja sen kääntäminen pohjoissaameksi.
Nuorgamissa asuva kuvataiteilija Elina Länsman saa kokovuotisen työskentelyapurahan taiteelliseen työskentelyyn. Hänen tekniikkanaan ovat maalaus ja kivilitografia. Länsmanin teokset käsittelevät pohjoisen luontosuhteeseen liittyviä aiheita.
Mus. maisteri Anna Näkkäläjärvi-Länsman tutkii väitöskirjatyössään pohjoissaamenkielisten saamelaisten vokaalimusiikkikulttuuria. Kuva: Maija Astikainen
Toinen taiteen kokovuotinen apuraha menee Sodankylästä kotoisin olevalle, nykyisin Oulussa asuvalle kirjailija Jonna Pulkkiselle. Hän toteuttaa apurahalla esseekokoelman Asioita, joita haluaisimme tietää yhteistyössä taidemaalari Helena Junttilan kanssa. Teos toteutetaan kirjeenvaihtona ja dialogina, eli teksteihin ja kuvituksiin perustuvana kokoelmana. Kirjassa pohditaan pohjoisuutta, pohjoista identiteettiä ja arkista, arktista mielenmaisemaa eri näkökulmista.
Fil. tohtori Tuuli Matila käsittelee väitöskirjatyössään kylmän sodan rakennettua kulttuuriperintöä moniskaalaisella, arkeologisella näkökulmalla. Kylmän sodan tutkimus Suomessa on arkeologisesti lähes koskematonta aluetta. Lapissa sijaitsevat tutkimuskohteet olivat monella tapaa kylmän sodan keskiössä. Tarkasteltavat kohteet ovat kolme hylättyä rajavartioasemaa Inarissa sekä Rovaniemen ainoa yleinen väestösuoja, joka on muutettu turistikohteeksi, eli Joulupukin kotiluolaksi.
Mus. maisteri Anna Näkkäläjärvi-Länsman tutkii väitöskirjatyössään pohjoissaamenkielisten saamelaisten vokaalimusiikkikulttuuria luohtia, joka tunnetaan myös nimellä juoiggus, suomeksi joiku. Hän tutkii sekä omaa kokemustaan saamelaisena, joikaajana ja muusikkona että sitä, miten saamelaiset yksilöinä ja yhteisönä voisivat palauttaa joikaamisen eläväksi osaksi arkeaan.
Yhteiskuntat. maisteri Ville Tiuraniemi käsittelee väitöskirjatyössään Suomen, Ruotsin ja Norjan arktisten alueiden, eli pohjoisimpien maakuntien ja läänien, paikallistoimijoiden geopoliittista toimijuutta kriittisen geopolitiikan tutkimuksen kautta. Paikallistoimijoissa keskitytään arktisia alkuperäiskansoja edustaviin instituutioihin, arktisiin kuntiin sekä arktisilla alueella toimiviin ja sitä tutkiviin tutkimuslaitoksiin.
Lapin rahaston vuosijuhla ja apurahojen jakotilaisuus järjestetään lauantaina 25.5. klo 17 Aineen taidemuseossa Torniossa. Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson pitää tilaisuudessa juhlapuheen aiheesta Tiede ja taide muutosvoimana. Tilaisuudessa nähdään myös sirkustaiteilija Mette Ylikorvan esitys Mona Lisa ja musiikista vastaa viulisti Elsa Hasu.
Elias Lönnrot -mitali tinkimättömästä työstä ja elämänlaadun parantamisesta
Emerita Professori Anneli Pohjola. Kuva: Mika Ahonen / Kemin Kuvaamo
Tilaisuudessa luovutetaan Lapin rahaston hoitokunnan esityksestä Suomen Kulttuurirahaston Elias Lönnrot -mitali emerita professori Anneli Pohjolalle tinkimättömästä työstä ja elämänlaadun parantamisesta. ”Anneli Pohjola on tehnyt tinkimätöntä työtä sosiaalityön opetuksen, tutkimuksen ja soveltamisen alalla erityisesti Lapissa, mutta myös kansallisesti vuosikymmenten ajan. Pohjola on tehnyt lukuisia selvityksiä sosiaali- ja terveysministeriölle. Hänen tutkimus- ja kehittämishankkeensa ovat kohdistuneet niin nuorten kuin ikäihmisten elämänlaadun parantamiseen ja palveluiden saavutettavuuteen erityisesti syrjäseuduilla ja suurten kasvukeskusten ulkopuolella”, kertoo Lapin rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Ilari Hovila tunnustuksen taustoista.
Taina Mäki-Iso on fyysiseen teatteriin ja klovneriaan erikoistunut taiteilija, ohjaaja ja opettaja, joka työskentelee laajalti teatterin, tanssin, sirkuksen ja musiikin ammattilaisten, opiskelijoiden ja harrastajien kanssa.
Klovnina Taina Mäki-Iso on esiintynyt ensimmäisen kerran 49 vuotta sitten Tervolan Lapsiteatterin Sirkusperhe-esityksessä. Myös toiminta Tervolan Tanssiteatterissa ja kansantanssiryhmä Rimpparemmissä jättivät häneen kipinän. Lopulta teatteri ja erityisesti klovneria veivät mennessään. Oppia hän haki muun muassa Tampereen yliopiston draamalinjalta, Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksesta ja Keski-Euroopan mestariklovneilta, kuten Philippe Gaulierilta.
Sittemmin helsinkiläistyneen Mäki-Ison sooloesityksiä mm. Kohti horisonttia (2010), haMEmo (2013/14), Viikinkiprinsessa (2016), MEDEIA: Klovnin raivonhallintaopas (2018) ja Piilossa (2019) on kotimaan lisäksi nähty myös ulkomaisilla festivaaleilla. Mäki-Iso on työskennellyt sairaalaklovnina 20 vuoden ajan. Hänen hahmonsa on niin lasten, vanhempien kuin myös hoitohenkilökunnan rakastama Tohtori Tanttarulla. Mäki-Ison ohjauksia on nähty useiden kaupunginteattereiden ja vapaiden ryhmien lavoilla. Hän on opettanut mm. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa vuodesta 1995 alkaen fyysisen teatterin, naamionäyttelemisen ja klovnerian kursseja ja opintokokonaisuuksia.
Taina Mäki-Iso on teatterin, sirkuksen ja klovnerian rautainen ammattilainen, joka sinnikkäällä työllään on edistänyt suomalaisen klovneriataiteen tunnettuutta niin lastenkulttuurin kuin myös aikuisyleisöjen ja ikäihmisten parissa. Hän on vaikuttanut klovnerian kehitykseen arvostettuna opettajana, ohjaajana ja taiteilijana. Hän on edistänyt alan tasa-arvoa, ammattimaisuutta ja kansainvälisyyttä. Hän on arvostettu ja kysytty kouluttaja ja ohjaaja – suuri osa suomalaisista alan ammattilaisista ja harrastajista ovat päässeet nauttimaan Mäki-Ison vahvan hellästä ohjauksesta. Mäki-Iso on myös yleisön suosikki; hänen esityksistään välittyy humaani ja tutkiva ote ihmiseen ja ihmismieleen.
Taina Mäki-Iso on sinnikäs työmyyrä, klovnien supervoima, joka rakastaa lajiaan ja antautuu sille kokonaisvaltaisesti.
Kärkihanke, Schildtin palkinto ja Taidetta kaikille -apuraha
Kärkihankkeena rahoitetaan Viitasaaren nykymusiikki-instituutin konseptointia ja käynnistämistä. Apuraha on suuruudeltaan 70 000 euroa. “Uskomme, että hankkeen vaikutukset ulottuvat laajemmin maakuntaan, mikä osaltaan profiloi Keski-Suomea kulttuurimaakuntana sekä kansallisella että valtakunnallisella tasolla. Lisäksi se vahvistaa pohjoisen Keski-Suomen elinvoimaisuutta ja vetovoimaa”, kertoo hoitokunnan puheenjohtaja Raija Hämäläinen.
Schildtin palkinnonsaaja professori Minna-Riitta Luukka on kiistatta yksi aikamme tärkeimmistä suomen kielen kehittäjistä. Hänen tutkimusalueitaan ovat kielenkäytön, tekstien ja diskurssien sekä äidinkielen opetukseen ja oppimiseen liittyvä tutkimus. Professori Luukka on tuonut tutkimustuloksiaan ja näkemyksiään poikkeuksellisen laajasti yhteiskunnan käyttöön toimien mm. Opetushallituksen opetussuunnitelmien kehittämistyössä, Ylioppilastutkintolautakunnassa sekä Suomen kielen lautakunnassa, jonka puheenjohtajana hän oli vuosina 2009–2015. Palkinto on suuruudeltaan 15 000 euroa ja se osoitettiin “suomen kielen puolustajalle ja kehittäjälle”.
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Pilvi Honka ja fil. maisteri Julia Petäjä toteuttavat Taidetta kaikille -apurahalla 38 osallistavaa improvisaatioteatteriesitystä ikäihmisten asumisyksiköissä Keski-Suomessa.
Taidetta kaikille -apurahan (20 000 euroa) sai työryhmä Pilvi Honka ja Julia Petäjä osallistavien improvisaatioesitysten toteuttamiseen seniorien asumisyksiköissä.
Apurahoista on kova kilpailu
Keski-Suomen rahastoon osoitettiin 584 hakemusta, joista 333 kohdentui taiteen ja 251 tieteen aloille. Hakemusten yhteissumma oli 13 miljoonaa euroa. Hakemuksen jättäneistä apurahan sai kaikkiaan 38 hakijaa, työryhmää tai hakijayhteisöä. Myönnetyistä apurahoista 25 kpl (464 000 euroa) kohdistuu taiteen aloille ja 13 kpl (325 000 euroa) tieteen aloille. Lisäksi jakosummasta jaettiin hakemuksetta Schildtin palkinto (15 000 euroa) sekä 12 opintostipendiä (6 000 euroa) Jyväskylän Lyseon abiturienteille Oy Wilh. Schauman AB:n rahastosta. Työskentelyapurahoja myönnettiin sekä kokopäivätoimiseen että osa-aikaiseen työskentelyyn ja niiden lisäksi rahoitettiin työskentelystä aiheutuvia kuluja.
”Haettujen eurojen määrä kertoo valtavasta tarpeesta rahoitukselle sekä tieteen että taiteen kentillä. Pystymme vastaamaan tarpeeseen vain pieneltä osin, ja siksi kilpailu Keski-Suomen rahaston apurahoista on todella kova valtakunnallisestikin katsottuna. Läpimenoprosentti liikkuu 5 % paikkeilla. Joka tapauksessa suurin kiitos mahdollisuudesta rahoittaa näitä hienoja hankkeita kuuluu lahjoittajillemme”, päällikkö Antti Niskanen kertoo.
Suomen Kulttuurirahaston apurahatoiminta perustuu lahjoituksiin
Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen kulttuuria ja tiedettä tukeva säätiö, joka toimii Keskusrahaston ja 17 maakuntarahastonsa kautta koko Suomessa. Keski-Suomen rahastoon kuuluu 40 yhteisöjen tai yksityishenkilöiden lahjoituksiin ja testamentteihin perustuvaa nimikkorahastoa,joista myönnetään apurahoja niiden ohjesääntöjen määrittelemiin tarkoituksiin.
Hämeen rahasto sai tämän vuoden hakuaikana yhteensä 273 hakemusta. Hakemusten yhteenlaskettu rahamäärä oli yli 5,9 miljoonaa euroa.
Kärkihankkeeksi Hämeen rahasto nosti tait. maisteri Salla Talvikki Niemisen ja tanssitaiteilija Tanja Kunnarin kirjoittamattoman historian kulttuurikävelyn Hämeenlinnassa, jonka toteuttamista rahasto tuki 40 000 eurolla.
Taidetta kaikille -apurahan (18 500 euroa) kohteeksivalittiin kuvatait. maisteri Anne Tammisen ja Jazzrosvojen ikäihmisten palvelutaloihin suunnatun konserttisarjan järjestäminen.
Kokovuotisia (30 000 euroa) apurahoja jaettiin tänä vuonna yhdeksän. Niistä 6 myönnettiin taiteeseen ja 3 tieteeseen. Taiteen apuraha myönnettiin mm. kirjailija Maritta Lintuselle kaunokirjalliseen työskentelyyn ja kuvatait. maisteri Antti Oikariselle taiteelliseen työskentelyyn. Tieteen kokovuotisen apurahan sai mm. kasvatustiet. maisteri Hillevi Vyyryläinen, jonka väitöskirja käsittelee kriittisesti nepsy-käsitettä suomalaisessa kasvatuksessa ja koulutuksessa. Post doc -apurahan (34 000 euroa) sai luonnontiet. tohtori Áron Lukács väitöksen jälkeiseen tutkimukseen, joka käsittelee levien biologista monimuotoisuutta lisäävien tehokkaiden makrofyyttien poistokäsittelyä.
Myönnetyistä apurahoista 70 % jaettiin tänä vuonna taiteelle ja 30 % tieteelle. Myöntöjen keskikoko oli 15 500 euroa. Apurahat jakautuvat Hämeen rahaston alueelle ympäri Kanta-Hämettä.
Palkinto myönnetään tieteen, taiteen ja yhteisöllisyyden edistämisestä.
Kasvatustiet. tohtori, professori Juhani Honka. Kuva: Vilja Tamminen
Kasvatustiet. tohtori, professori Juhani Honka saa Hämeen Kulttuurirahaston vuoden 2024 palkinnon, jonka arvo on 15 000 euroa.
Hämeenlinnassa asuva Juhani Honka on tehnyt ansiokkaan elämäntyön yhteisöllisyyden ja elinikäisen oppimisen puolesta. Hän on kaikkeen ehtivä renessanssi-ihminen, jolla on poikkeuksellisen laajat tiedot useista taiteen- ja tieteenaloista. Positiivinen, innostunut ja kaikesta kiinnostunut elämänasenne hehkuu hänen ympärillään ja kannustaa muita.
Hänen oma toimintansa on erinomainen esimerkki. Diplomi-insinöörinä Juhani Honka kiinnostui kasvatustieteellisestä tutkimuksesta lisensiaatintyötä ja väitöskirjaa myöten. Hän on toiminut Ammattikoulujen Hämeenlinnan opettajaopiston rehtorina ja jäi eläkkeelle vuonna 2013 Hämeen liiton maakuntajohtajan paikalta. Tämän jälkeen Honka on toiminut monissa maakunnissa koulutuksen asiantuntijana.
Missä Juhani, siellä tapahtuu. Hän on Ukrainan tukikonserttien järjestäjä ja aktiivinen Kulttuurikaari ry:ssä. Omien esiintymisten myötä myös lapsuuden toiveammatti tangolaulaja on toteutunut. Hän on pannut alulle Vanajavesi-säätiön, Päijänne-säätiössä hän on vetänyt taimenen pelastusohjelmaa. Hän on vuoden rapukuningas, hän on… lista voisi jatkua vielä pitkään.
Juhani Honka on puhunut ja toiminut laajasti elinikäisen oppimisen puolesta. Hänen mukaansa nuoria ja lahjakkaita pitää tukea, mutta luukkua ei pidä lyödä kiinni myöskään varttuneempien osalta. Osa tiedoista ja kokemuksista voi tulla vain työ- ja elämänkokemuksen kautta. Koska ammatilliset urat voivat nykyisin olla pitkiä ja muuttuvia, henkisellä ja fyysisellä kunnolla on yhä suurempi merkitys. Tässäkin Juhani Honka on ollut sanojensa mittainen.
Juhani Hongan suhde Hämeen rahastoon on ollut monivaiheinen: hän on itse hakenut ja saanutapurahoja, varttuneena tutkijana evästänyt nuoria hakemusmaailmaan, asiantuntijana arvioinut hakemuksia ja viimein toiminut hoitokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana vuosina 2020–2023.
Juhani Honka on hieno esikuva siitä, miten yksikin ihminen voi vaikuttaa ja rakentaa yhteisöllisyyttä.
Keskustelu kulttuurista ja kulttuurijournalismin asemasta on tällä hetkellä laajaa, ja sitä on käynyt myös Pirkanmaan rahaston hoitokunta. Ammattitaitoisesti toteutettuja kulttuurijuttuja ja -kritiikkejä ovat kaivanneet niin taiteen tekijät ja tutkijat kuin arvostajat ja arvostelijat sekä tietysti lukijat. Tarve saada enemmän ja paneutuvampaa kulttuurijournalismia on tunnustettu.
Tänä vuonna Pirkanmaan rahasto osoitti palkintonsa Marita Saloselle (s. 1965), joka on tarttunut toimeen ja ryhtynyt korjaamaan tilannetta.
”Kulttuuritoimituksen päätoimittajana Marita Salonen toimii tehtävässä, jolla on suuri merkitys taiteelle ja taidekeskustelulle. Häntä voi kuvata pitkän linjan journalistiksi ja itsestään numeroa tekemättömäksi kulttuurihenkilöksi, joka tekee sitä, mistä muut puhuvat – ja saa muita huippuluokan ammattijournalisteja mukaansa, tekemään juttuja kulttuurista. Salonen upeine journalistijoukkoineen varmistaa, että Tampereella on kulttuuritoimitus”, sanoo Pirkanmaan rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Helena Hiilivirta.
Kulttuuritoimitus on valtakunnallisestikin huomattu, mutta juuriltaan nimenomaan pirkanmaalainen mediaprojekti.
Se seuraa suomalaista kulttuurielämää osoitteessa Kulttuuritoimitus.fi. Juttuja julkaistaan joka päivä yksi tai useampia, vuoden ympäri. Toimitus sijaitsee Tampereen Finlaysonilla.
Sivuston avaamisesta on tässä kuussa kulunut viisi vuotta. Yleisö löysi sivuston nopeasti, ja sillä on joka kuukausi yli 60 000 lukijaa.
Tekijäyhteisöön on rekisteröitynyt yli sata jäsentä: journalisteja, tutkijoita, kirjailijoita, kuvataiteilijoita, valokuvaajia ja opiskelijoita. Kaikki kirjoittajat ja kuvaajat, päätoimittaja mukaan lukien, työskentelevät pro bono.
Yhteisö on alusta asti sitoutunut sisältöjen maksuttomuuteen. Sisällöt ovat vapaasti kaikkien käytettävissä.
Professori Ulla Lassi sai Keski-Pohjanmaan rahaston palkinnon.
Rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Janne Ylinen kertoo, että tänä vuonna panostettiin monimuotoisuuteen, hyvinvointiin ja alueen elinvoiman edistämiseen kulttuurin keinoin.
“Nuorten hyvinvointi, alueen rikas ja monimuotoinen kulttuuri sekä kulttuurinen osallisuus ovat tärkeitä ja kriittisiä tekijöitä maakuntamme tulevaisuuden kannalta. Tarvitsemme paitsi osaavaa työvoimaa, harrastamisen puitteita, vahvan ammattitoimijoiden joukon – myös rikasta kulttuuritoimintaa eri puolilla maakuntaa. Kulttuurin, tieteen ja taiteen keinoin Keski-Pohjanmaa voi ottaa vastaan ja toivottaa tervetulleeksi uudet keskipohjalaiset ja tehdä heistä yhteisön jäseniä. Tämä on osa tärkeää alueen veto- ja pitovoimaa”, Ylinen sanoo.
Keski-Pohjanmaan rahaston palkinto, 15 000 euroa, myönnettiin professori Ulla Lassille, kemian huippututkijalle, kestävän tulevaisuuden rakentajalle.
Ulla Lassi on kehittänyt erityisesti Kokkolan yliopistokeskuksen toimintaa ja sen kemian kompetensseja kansainväliselle huipputasolle hyvässä yhteistyössä alueen suurteollisuuden kanssa. Kemian osaamisella parannetaan teollisuuden kilpailukykyä globaalissa ympäristössä kestävän kehityksen mukaisesti. Ulla Lassin laaja tutkimusalue kattaa muun muassa epäorgaanisen kemian ja soveltavan kemian aloja kuten akkukemiaa, kierrätystä sekä heterogeenistä katalyysiä. Hän on ollut mukana yli 200 tieteellisesti arvioidussa julkaisussa.
Hanna Babas (vas.) ja Anna Bocharova ryhtyvät tuottamaan monitoimikortteja ukrainalaisten suomen kielen oppimisen tueksi. Kuva: Anastasiia Khudonohova
Kärkihankeapurahat, suuruudeltaan 20 000 euroa, myönnettiin Hanna Babasin ja työryhmän hankkeeseen, jossa tuetaan ukrainalaisten kotoutumista ja suomen kielen oppimista, sekä Keski-Pohjanmaan Kamarioopperan Isfåglarna-tuotantoon.
Apurahoja jaettiin eri taiteen- ja tieteenaloille eri puolille rahaston laajaa toimialuetta. Esimerkiksi Ylivieskan Kanteleyhdistys ry sai apurahan Kanteleviikon järjestämiseen, Vetelin Kotiseutuyhdistys ry Veistolan sivukamaritupa yhdistysten taloksi -hankkeen toteuttamiseen ja Kokkolan Elävän Musiikin yhdistys ry Kokkolan Kulttuuribasaari -tapahtumaan. Kannus-Seura ry tallentaa kulttuuriperintöä ensimmäistä kertaa apurahoja jakavan Raija Sämpin rahaston tuella.
Kokovuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna viisi. Taiteelliseen työskentelyyn apurahan saivat mm. Annika Bergvik-Forsander ja Emmi Hyyppä sekä tohtoriopintoihin Parisa Mehdipour. Puolivuotisia tai pidempiä apurahoja myönnettiin kaikkiaan kuusi eri tieteen- ja taiteenaloille. Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteelliseen työskentelyyn sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.
M.Sc. Parisa Mehdipour sai kokovuotisen apurahan akkumateriaalien kiertotaloutta käsittelevään väitöskirjatyöhön.
Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 198 (vuonna 2023 yhteensä 193). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta monipuolisesti kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli reilut 11 000 euroa.
Vuosijuhlaa vietettiin Kannuksessa
Vuosijuhlassa Kannuksen Työväentalon Oskari Tokoi-salissa ohjelmassa oli mm. Mikko Pellisen ja Hanna Vähäniemen teatteria ja musiikkia yhdistävä esitys sekä kanteletaiteilija Senni Heiskasen esitys. Juhlapuheen piti taiteilija, valokuvaaja Ulla Jokisalo. Kannuksen kaupungin tervehdyksen vuosijuhlaan toi Kaupunginjohtaja Jussi Niinistö.
Villu Jaanisoo (s. 1963) on monialainen kuvanveistäjä, joka on toiminut muun muassa Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvanveiston professorina ja vaikuttanut näin merkittävällä tavalla suomalaisen kuvanveiston muotokielen ja filosofisen perustan uudistamiseen. Hän valmistui Viron taideakatemiasta vuonna 1989.
Kuvanveistäjänä Jaanisoo on tuonut perinteisten materiaalien kuten kiven, pronssin ja teräksen rinnalle esimerkiksi kierrätettyjä autonrenkaita, jotka ovat tunnusomaisia useissa hänen julkisissa teoksissaan, kuten veistoksissa Paradise Island (2018) ja Elephant (2018). Palmupuiden huojunta lempääläläisen liikenneympyrän keskellä tai elefantin askeltaminen Jyväskylässä haastavat katsojaa pohtimaan julkisen teoksen suhdetta kaupunkitilaan.
Julkisilla paikoilla sijaitsevat teokset, kuten Helsingin Kalasataman Kuukkeli (2016) mahdollistavat taiteen kohtaamisen arjen jokaisena päivänä. Jaanisoon viimeisimpiä julkisia teoksia ovat Minna Canthin ja Maria Jotunin muotokuvat Kuopion kaupunginteatterin lämpiössä (2023).
Kuva: Riitta Supperi
Suomen Kulttuurirahaston palkinto myönnetään Villu Jaanisoolle, materiaalien kekseliäälle kesyttäjälle, ihmisten arjen ilahduttajalle.
Heini Junkkaala
Heini Junkkaala (s. 1975) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja dramaturgi. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi keväällä 2006. Vuoden 2024 alusta hän toimii määräaikaisena dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen professorina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.
Junkkaalaa kuvataan esitysten tekijänä omaääniseksi ja tinkimättömäksi. Hän käsittelee teoksissaan yhteiskunnallisesti ajankohtaisia ja kipeitä aihepiirejä, kuten seksuaalista identiteettiä, sukupuolen moninaisuutta sekä sukupolvisia ja kirkollisia uskomusparadokseja.
Aiheitaan hän tutkii epäillusorisen dokumentarismin keinoin, usein yksityisestä, henkilökohtaisesta näkökulmasta. Hänellä onkin tekijänä ihailtava kyky tehdä yksityisestä yleistä. Tämä luo katsojalle merkittävän samastumispinnan. Junkkaala tunnetaan paitsi lukuisista näytelmistään myös elämäkertateoksestaan Pirkko Saisio – Sopimaton, joka oli viime vuonna tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.
Kuva: Riitta Supperi
Heini Junkkaala saa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon tinkimättömästä teatterityöstä, yksityisen laajentamisesta yhteiseksi.
Jukka Pekola
Fysiikan professori Jukka Pekola (s. 1958) on Suomen kvanttiteknologiatutkimuksen pitkäaikainen edistäjä, taustavaikuttaja ja tutkijoiden kouluttaja. Pekolalla on yli 30 vuoden kokemus kvanttiteknologioiden tutkimuksesta. Hän on väitellyt tekniikan tohtoriksi vuonna 1984 ja on uransa aikana toiminut akatemiaprofessorina kahteen otteeseen. Hän on saanut lisäksi arvostetun Euroopan Unionin ERC Advanced Grant -rahoituksen. Professori Pekola on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.
Tällä hetkellä Pekola johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa kvanttiteknologian huippuyksikköä sekä Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteistä kvanttiosaajien keskittymää. IntituteQ:ksi nimetty osaamiskeskittymä kokoaa yhteen kansallisen kvanttiteknologian tutkimuksen, koulutuksen ja kaupallistamisen osaamisen. Tavoitteena on koordinoida kansallista tutkimustyötä, tarjota parasta mahdollista koulutusta sekä yliopistoissa että teollisuuden koulutusohjelmissa ja edistää innovaatioiden syntymistä.
Pekola on aikaisemmin palkittu huomattavista ansioista nanoskaalan kvanttilaitteiden termodynamiikan, metrologian ja kryogeniikan tutkimuksessa.
Kuva: Riitta Supperi
Jukka Pekola saa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon kvanttiteknologiatutkimuksen pitkäaikaisesta edistämisestä ja osallistumisesta ihmiskunnan haasteiden ratkaisemiseen.
Hanna Helavuori on vapaa kirjoittaja, kriitikko, suomen kielen opettaja, tutkija ja laaja-alainen teatteri- ja näyttämötaiteen asiantuntija. Hän toimi Teatterimuseon johtajana yli kaksikymmentä vuotta, Teatterin tiedotuskeskuksen TINFOn johtajana 2010–2020 ja Finnagoran, Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden Unkarissa toimivan keskuksen johtajana 2005–2007.
Helavuori on erityinen hahmo suomalaisella esittävän taiteen kentällä. Hän osaa katsoa esitystä ei yksinomaan teemojen tasolla ja kirjallisesti, vaan näkee myös näyttelemisen, tyylilajit, rytmin, tunnelmat ja yleisösuhteet. Hän kykenee tunnistamaan pitkiä linjoja ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja sekä kontekstoimaan teoksia – ja toisaalta hänellä on taito pysähtyä ihmettelemään myös yksittäistä esitystä, elettä tai asiaa.
Helavuoren katse on utelias ja siiloutumaton. Hän rakastaa teatteria, näyttämötaiteita ja nykyesityksiä kaikkinensa. Hänessä on erityistä ehtymätön innostus, positiivisuus ja kannustavuus. Hänen ennakkoluuloton tapansa kohdata ja lähestyä taiteilijoita kysymyksillään esitysten jälkeen on aseistariisuva.
Helavuori jaksaa sinnikkäästi ylläpitää esittävän taiteen sisäistä keskustelua. Hänen terävää analyysiään ajankohtaisista esityksistä ja ilmiöistä voi lukea esimerkiksi hänen nettisivuillaan tai esseeteoksessaan Tuntoisia ruumiita – miten ollaan teoksissa, maailmassa (TUA, 2022).
Helavuoren kotisivujen päiväkirjamerkinnät ovat tekijöiden keskuudessa seurattu ja noteerattu ajankohtainen alusta: ”Mitä se Hanna nyt tällä viikolla kirjoittaa ja nostaa esiin?” Esittävien taiteiden tuntemus on hänellä erityisen laaja; hän on tarkkanäköinen, kriittinen ja alaa myös kansainvälisesti tunteva ja seuraava.
Helavuori on havainnut ja osannut sanallistaa tarkalla vainulla uusia tekemisen tapoja ja muotoja, uutta teatterikirjoittamista, nykyteatteria, ajankohtaisia ilmiöitä ja tekijöitä 1990-luvulta alkaen. Hän suuntaa katsettaan jatkuvasti ei-ilmeiseen ja on näin osaltaan edistänyt teatteritaiteen kehitystä sen murroskohdissa. Hän suhtautuu uuteen aina positiivisesti, eikä kaihda muutosta. Lisäksi hän on hyvin topakasti ja proaktiivisesti toiminut tasa-arvon edistämiseksi teatterin alalla.
