Vehnä, ohra ja ruis sisältävät gluteeni-nimistä proteiinia. Noin parille prosentille väestöstä se aiheuttaa ohutsuolen suolinukkaa vaurioittavan tulehdusreaktion eli keliakian.

Gluteenia välttelee kuitenkin huomattavasti suurempi määrä ihmisiä kuin varsinaiset keliaakikot. Monet kokevat elävänsä terveemmin ilman vehnää, ohraa ja ruista, ja trendi on rantautunut Suomeenkin.

– Ihmisillä voi olla vilja-allergioita ja myös keliakiasta riippumatonta gluteeniherkkyyttä, mutta suurin osa viljoihin liittyvästä hypestä ei perustu tutkittuun tietoon, sanoo Tampereen yliopiston keliakiatutkimuskeskuksen johtaja, sisätautiopin professori Katri Kaukinen.

– Viljoissa on kuituja, vitamiineja ja hivenaineita. Ne ovat ihmiskunnalle tehokas tapa tuottaa paljon energiaa väestön tarpeisiin. Voikin kysyä, onko viljojen välttämisestä ihmiselle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Suomessa on laajoja epidemiologisia aineistoja, joiden avulla asiaa voidaan selvittää. Tätä keliakiatutkimuskeskuksessa on nyt ruvettu Kaukisen johdolla tekemään.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000–2011-pitkittäistutkimuksessa on laajasti seurattu aikuisväestön terveyden kehitystä. Noin neljää tuhatta ihmistä on haastateltu ruokatottumuksista, ja heiltä on otettu veri- ja virtsanäytteitä. Myös heidän genomiaan on osin tutkittu.

Aineistosta voidaan erotella keliaakikot niistä, jotka välttävät gluteenia muuten vain. Samalla nähdään, onko gluteenin välttämisestä ollut ihmisille hyötyä.

– Olen lähtökohtaisesti aika kriittinen, mutta kohta saadaan tuloksia ja nähdään, miten asia on, Kaukinen toteaa.

Tampereen keliakiatutkijat yrittävät myös haarukoida entistä parempia diagnostisia keinoja, jotta keliaakikkojen perheenjäsenistä tunnistettaisiin erityisruokavaliota tarvitsevat.

– Keliakiaan on hyviä mittareita, mutta ne eivät tunnista kaikkia eivätkä varsinkaan taudin varhaisvaiheessa.

Parannetut mittarit voisivat esimerkiksi tunnistaa merkkiaineita verestä, virtsasta ja ulosteesta. Hyödyllinen voisi myös olla monta eri osatekijää yhdistävä riskilaskuri.

Myös hoitopuolella riittää tutkittavaa. Suolinukan tulehdusreaktion on ajateltu ajan oloon paranevan, kun keliaakikko luopuu viljojen syönnistä.

Viime aikoina on kuitenkin huomattu, ettei suolinukka täysin korjaannu. Osin sen vauriot voivat olla keliakiaan kuuluvia synnynnäisiä poikkeamia. Tällöin ravintoaineiden imeytyminen olisi keliaakikoilla pysyvästi häiriintynyt, ja he saattavat tarvita lääkitystä tai ravintolisiä läpi elämän.

Suolinukan pysyvien haittojen tutkimusta johtaa Tampereen yliopistossa bioteknologian yliopistonlehtori Kati Juuti-Uusitalo.

Lääkitystä puolestaan tutkii Tampereen yliopiston keliakiatutkimuskeskuksessa molekyylibiologian dosentin, akatemiatutkija Keijo Viirin ryhmä. Se tekee yhteistyötä saksalaisen lääkeyrityksen kanssa ja tutkii saksalaisten kehittämää lääkettä, joka estää ohutsuolen transglutaminaasi-entsyymin eli TG2:n toimintaa.

– Gluteenissa oleva gliadiini laukaisee keliaakikoilla tulehduksen. TG2 on normaali ihmisen ohutsuolen proteiini, joka muokkaa gliadiinia niin, että sen glutamiinit muuttuvat glutamaatiksi. Keliaakikot saavat tällä tavoin muuttuneesta gliadiinista tulehdusreaktion. Hypoteesin mukaan tulehdusreaktiota ei tule, kun TG2:n toiminta estetään, Viiri selittää lääkkeen toimintamekanismin.

Alustavissa kliinisissä kokeissa lääke on toiminut hyvin ja näyttäisi estävän gluteenin aiheuttavat vauriot.

Viirin ryhmä on kuitenkin havainnut, että suolen rakenteen mikroskooppinen tarkastelu eli histomorfometrinen tutkimus ei aina kerro suolen toimintakyvystä vaan tähän tarvitaan geenien aktiivisuuksien mittausta eli niin sanottua molekulaarista histomorfometriaa.

– Keliaakikon suoli voi näyttää normaalilta, mutta molekyylitasolla katsottuna suolen pinta on vaurioitunut niin, että esimerkiksi hivenaineet eivät kunnolla imeydy.

Viirin ryhmä tutkii lääkeyrityksen keräämästä aineistosta potilaiden ja verrokkien suolen geenien aktiivisuutta. Samalle he seuraavat, miten lääkkeen parantava vaikutus näkyy verenkierrossa mahdollisesti kohentuneena ravinteiden, hivenaineiden ja vitamiinien tasona.

Tarkoitus on selvittää, toimivatko lääkeyrityksen TG2-estäjät molekyylitasolla niin hyvin kuin ne toimivat mikroskooppitasolla.

Jos lääke toimii molekyylitasollakin hyvin, niin voisivatko keliaakikot siis ruveta syömään normaalisti kotimaisia viljoja?

– En ole lääkäri vaan tutkija, joten en uskalla tuohon ottaa kantaa. Mutta gluteenittomallakin ruokavaliolla pieniä gluteenimääriä tulee väkisin, ja herkimmillä keliaakikoilla tämä niin sanottu taustagluteeni aiheuttaa oireita, Viiri sanoo.

– Myös ulkomaanmatkoilla on vaikea välttää gluteenia. Jatkuva lääkitys voisi siis helpottaa keliaakikkojen elämää, vaikka he eivät luopuisikaan ruokavaliostaan.

Edit. 8.9.2022: poistettu kaura gluteenia sisältävien viljojen listasta.

Professori Katri Kaukinen ja dosentti Kati Juuti-Uusitalo saivat 250 000 euron apurahan vuonna 2022 ravinnon gluteenin aiheuttamia terveysvaikutuksia ja haittoja käsittelevään tutkimukseen.

Dosentti Keijo Viiri ja työryhmä saivat 200 000 euron apurahan vuonna 2022 ravinnon gluteenin aiheuttamia molekyylitason vaurioita ja hoitoa keliakiassa käsittelevään tutkimukseen.

Pukusuunnittelua 35 vuotta, yli sadan produktion näyttämöpuvut ja kymmeniätuhansia suunniteltuja vaatekappaleita. Pitkän linjan pukusuunnittelija, taiteen maisteri Pasi Räbinä tuntee materiaalit ja niiden käsittelytekniikat.  Vuodesta 1991 päätoimisesti Oulun kaupunginteatterissa työskennellyt pukusuunnittelija on koko uransa ajan työskennellyt myös itsenäisenä taiteilijana ja muotoilijana ja tullut palkituksi näyttämöpukujen uudistajana ja edelläkävijänä.

– Olen kehittänyt johdonmukaisesti erilaisia materiaalinkäsittelytekniikoita ja päässyt siten lähemmäs kädenjälkeä, jossa kangas itsessään on kiinnostava, Räbinä kertoo.

Nyt Pasi Räbinä on käynnistämässä juuri saamallaan apurahalla hankkeen, jossa hän tutkii tulevaisuuden ekologisia vaatemateriaaleja käytettäväksi pukusuunnittelussa. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja luonnonvarojen ylikulutus edellyttävät nopeaa muutosta kaikilla yhteiskuntamme tasoilla. Myös satoja ja tuhansia vaatekappaleita teatteriesityksiin ja oopperateoksiin suunnittelevan pukusuunnittelijan toimenkuvassa tätä aihetta on pohdittava vakavasti: mitä suunnittelija voi tulevaisuudessa suunnitella, mitä materiaaleja puvustuksissaan käyttää ja mitä tehdä sadoilla puvuilla esityskaaren loputtua.

– Suunnitelmani on pioneerihanke, jollaista ei Suomessa ole ennen toteutettu. Tavoitteeni on nostaa kestävän kehityksen tietoisuutta alallamme näkyväksi, Räbinä kertoo.

– Tulevaisuuden haasteena on, miten voimme vähentää tekstiilijätettä luontoa kuormittamatta. Keskeistä on mielestäni vaikuttaa jo varhaisessa vaiheessa suunnittelijan työskentelyyn ja miettiä pukujen valmistusprosessissa, millaisia materiaaleja kestävän kehityksen ja kiertotalouden kannalta olisi järkevää käyttää. Kiertotalous ei tarkoita tutkimuksessani pelkästään kierrätystä, vaan kokonaisvaltaisesti uudenlaista lähestymistapaa vaatekappaleiden ja materiaalien valmistuksessa. Ideana on pyrkiä siihen, että suurin osa puvustuksen vaatekappaleista saadaan uusiokäyttöön. Tavoitteeni on kehittää pukusuunnittelijoiden käyttöön malli ja työtapa, jossa esityksen puvut suunnitellaan pitkäikäisiksi ja kierrätettäviksi.

Suomessa ollaan vaate- ja tekstiiliteollisuudessa Pasi Räbinän mukaan uusien ekologisten kuitumateriaalien kehityksessä uranuurtajia. Metsä Group ja Stora Enso kehittelevät tulevaisuuden materiaaleja sekä innovaatioita. Spinnova Oy on suomalainen uranuurtaja puupohjaisen selluloosan kehittämisessä tekstiilikuiduksi Ioncell-menetelmällä. Kiertotalouden ja kierrätyksen näkökulmasta myös suomalainen Infinited Fiber Company on tuotekehityksessään jo pitkällä tekstiilijätteen uudelleen hyödyntämisessä tekstiilikuiduksi.

– Näiden yritysten tavoitteena on tehdä ympäristöystävällisempiä sekä vähemmän luontoa kuormittavaa kangasmateriaalia. Aion tutkimuksessani perehtyä niiden toimintaan ja valmistustapoihin ja soveltaa sitä näyttämöpukujen suunnitteluun, Pasi Räbinä kertoo.

Tait. maisteri Pasi Räbinä sai 17 500 euron apurahan vuonna 2022 ekologisten materiaalien käyttöä pukusuunnittelussa käsittelevään tutkimukseen .

Noin puoli miljoonaa suomalaista sairastaa aikuisiän eli tyypin 2 diabetesta. Heillä on muihin verrattuna moninkertainen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

– Elämäntapamuutoksilla voidaan ehkäistä tai viivyttää tyypin 2 diabeteksen puhkeamista. Tämä tiedetään hyvin monista tutkimuksista ympäri maailman, eikä sitä tarvitse enää tutkia, Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab naurahtaa.

– Sen sijaan ihmisten perintötekijöiden vaikutusta ei ole näissä tutkimuksissa pystytty huomioimaan. Onko siis geeneillä vaikutusta siihen, kenellä elämäntapamuutokset toimivat ja kenellä ei?

Tätä Schwab kollegoineen selvittää kuopiolaisten miesten avulla.

Professori Markku Laakson johtamassa METSIM (Metabolic Syndrome in Men) -pitkittäistutkimuksessa on seurattu haastatteluin ja mittauksin yli kymmentätuhatta satunnaisesti Kuopion väestörekisteristä valittua miestä. Miehet valittiin vuosina 2005–2010 heidän ollessaan 45–73-vuotiaita.

Tästä joukosta Schwab kollegoineen poimi 635 miestä. Heistä joka toisella on korkea ja joka toisella matala geneettinen alttius saada tyypin 2 diabetes.

– Nykyisin tyypin 2 diabetekselle altistavia geenimuotoja tunnetaan yli sata, mutta kun vuonna 2016 valitsimme miehiä tutkimukseen, geenimuotoja tunnettiin vasta 76, eli sillä perusteella muodostimme ryhmät.

Aluksi miehille järjestettiin ryhmätapaamisia. Sittemmin liikuntavinkkejä ja vinkkejä terveyttä edistävästä ruokavaliosta, kuten kuitupitoisista tuotteista ja suositeltavista maitovalmisteista, tarjottiin enemmän netin kautta.

– Aiemmissa vastaavissa tutkimuksissa on painotettu henkilökohtaista ohjausta. Nyt halusimme kokeilla, millainen teho saavutetaan pienemmin resurssein järjestettävällä ryhmä- ja internetpohjaisella ohjauksella.

Mitä Schwab uskoo saavansa tulokseksi?

– Terveyttä edistävät elämäntavat ovat aiempien tutkimusten mukaan auttaneet niitäkin, joilla on geenien puolesta ollut kohonnut riski elämäntapasairauksiin. Odotamme siis tässäkin, että elämäntapamuutokset auttaisivat yhtä lailla kumpaakin ryhmää, Schwab sanoo.

– Mutta varma siitä ei voi olla, ennen kuin tulokset on analysoitu. Odotamme siis rauhassa, mitä tulokset meille kertovat.

***

Toisessa vastaavassa tutkimuksessa Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteilijät selvittävät, aiheuttaako geneettinen alttius eroja siinä, miten muutos suositeltavaan ruokavalion rasvan laatuun vaikuttaa maksan rasvoittumiseen.

Aiemmin mainitusta METSIM-aineistosta on valittu sata miestä, joista puolella on maksan rasvoittumiselle altistava muunnos PNPLA3-geenistä. Kyseinen geeni säätelee rasvan varastointia, ja sen haitallinen muoto altistaa rasvamaksalle.

Miehille ohjeistettiin suositeltava ruokavalion rasvan laatu eli suosittiin kovien eläinperäisten rasvojen sijasta pehmeitä kasvisrasvoja. Sitten verrataan, onko maksan rasvoittumisen asteessa eroa sen mukaan, mitä muotoa miehet PNPLA3-geenistä kantavat.

– Rasvamaksalle altistava PNPLA3-geenimuoto on hyvin salakavala, koska se toisaalta suojaa tyypin 2 diabetekselta. Usein geenimuodon kantajien verensokeri ja kolesteroliarvot eivät ole koholla, mutta heidän maksansa voi olla rasvoittunut. Jos rasvamaksatauti pääsee etenemään pitkälle, voi olla, että mitään ei ole enää tehtävissä.

”hmisten motivaatio terveyttä edistävään ravitsemukseen voisi olla parempi, jos heille räätälöitäisiin yleisten suositusten pohjalta juuri heille sopivat henkilökohtaiset suositukset.”

Geneettiset tutkimukset liittyvät laajemmin ottaen yksilöllistetyn lääketieteen megatrendiin. Kun geneettinen ymmärrys lisääntyy, riskiryhmissä olevia voidaan neuvoa henkilökohtaisemmin.

Tutkimustensa ohella Schwab hoitaa potilaita Kuopion yliopistollisessa sairaalassa.

– Potilaat, joilla on veren rasva-arvojen kanssa ongelmia, kysyvät usein, voivatko he syödä kananmunia. Jos vain tietäisin, onko heillä tietty geenimuoto, voisin vastata täsmällisemmin kuin nykyään. Tämän geenimuodon kantajilla ravinnon kolesteroli imeytyy hyvin, joten heidän ei suositella syövän yli kolmea munaa viikossa. Muut sen sijaan voisivat syödä kananmunia vapaammin, Schwab kertoo.

– Ylipäätään ihmisten motivaatio terveyttä edistävään ravitsemukseen voisi olla parempi, jos heille räätälöitäisiin yleisten suositusten pohjalta juuri heille sopivat henkilökohtaiset suositukset, jotka ottavat huomioon heidän erityispiirteensä.

Itä-Suomen yliopiston ravitsemusterapian professori Ursula Schwab ja työryhmä saivat 250 000 euroa perimän ja elintapojen yhteyttä elintapasairauksien ehkäisyssä käsittelevään tutkimukseen.