Pajoja on myös kehitetty kevään pilotoinnin ja siitä saatujen hyvien palautteiden pohjalta entistä osallistavimmiksi ja innostavammiksi oppilaille. Digitutkijat-työpajoja järjestetään ympäri Suomen koko MLL:n voimin.
– Yksi suurin kiitosta saanut asia hankkeessa onkin ollut sen valtakunnallisuus. Työpajat ja muut kehittämistoimenpiteet ulottuvat sellaisillekin paikkakunnille, joille kehittämishankkeet eivät yleensä ulotu. Digitutkijoissa teemme mediakasvatusta ympäri Suomen!, iloitsee pajoja suunnitellut ja Uudenmaan alueella toteuttanut mediakasvatuksen asiantuntija Ville Leppänen.
Digitutkijat-hanke osallistaa myös yläkoulujen tukioppilaita. Niissä kouluissa, joissa on MLL:n tukioppilaita, myös tukioppilaat voivat saada koulutuksen ja toimia työpajojen mediamentoreina.
– Syksyn työpajoissa autammekin vahvistamaan tukioppilaiden roolia koulun mediamentoreina. Tavoitteena on myös tuoda yhteiseen keskusteluun entistä kirkkaammin lasten omia näkemyksiä ja kokemuksia digitaalisten laitteiden käytöstä, valottaa Leppänen.
Lasten digihyvinvointi puhuttaa – vanhemmille verkkovanhempainilta
Lasten lisäksi Digitutkijat pyrkii lisäämään aikuisten ymmärrystä siitä, minkälaisessa mediamaailmassa nykypäivän lapset liikkuvat, mitä siinä tulee huomioida ja miten lapsia mediataitojen harjoittamisessa voi tukea.
Keskiviikkona 9. lokakuuta järjestämme valtakunnallisen verkkovanhempainillan digihyvinvoinnista alakouluikäisten vanhemmille. Illan aikana tarjoamme äärimmäisen ajankohtaisesta aiheesta käytännön vinkkejä haastaviin tilanteisiin ja kuulemme tuoreinta tutkimustietoa. Tuomme esiin sekä ammattilaisten että myös lasten näkökulmia aiheeseen. Illan pääpuhujana kuulemme lasten ja nuorten mielen hyvinvoinnin ja digitaalisen median yhteyttä tutkinutta Erika Maksniemeä.
Syksyn aikana järjestämme lisäksi ammattilaisten koulutuksia ja pyrimme kehittämään mediakasvatusta mahdollisimman laajasti. Digitutkijat-hankkeen koulutukset kohdistuvat niin lapsille, nuorille, koulujen ammattilaisille kuin vanhemmillekin.
MLL:n ja Suomen Kulttuurirahaston yhteinen mediakasvatushanke Digitutkijat polkaistiin toden teolla käyntiin maaliskuun alussa. Ensimmäiset neljäsluokkalaiset pääsivät testaamaan mediataitojaan Digitutkijat-työpajoissa Helsingissä ja ympäryskunnissa.
Digitutkijat-työpajoja suunnitellut mediakasvatuksen asiantuntija Ville Leppänen kertoo, että ensimmäiset työpajat ovat saaneet innostuneen vastaanoton.
”Oppilaat ovat olleet innokkaita ja aktiivisia, ja heidän kanssaan on ollut todella mukavaa sukeltaa mediamaailmaan. Pohdimme yhdessä netin, puhelinten ja muiden medioiden käyttöä ja teemme tehtäviä. Tehtäviin ja kysymyksiin ei ole suoraan oikeita vastauksia, vaan tilaa jätetään oppilaiden omille oivalluksille ja havainnoille”, Leppänen muotoilee.
Tutkija Vimma ohjaa pohtimaan mediankäyttöä
Työpajoissa seikkailee mediatutkija Vimma robottiapureineen. Vauhdikas tutkija tietää mediasta paljon, mutta kaipaa aineistoonsa nuoremman väen kokemuksia median käytöstä. Vimma haluaa myös varmistaa, että oppilaat osaavat käyttää mediaa turvallisesti ja kunnioittaen omia ja muiden rajoja. Lisäksi harjoitellaan tunnistamaan mediankäytön vaikutuksia omaan hyvinvointiin.
Turvallisen mediankäytön teema herätti Kallion ala-asteen neljäsluokkalaisten mielenkiinnon, ja oli selvää, että aihetta on käsitelty myös kotona. Oppilaat innostuivat jakamaan esimerkkejä nettihuijauksista ja osasivat hienosti selittää, millainen on vahva salasana.
Opitaan rajaamaan mediankäyttöä
Digitutkijoissa lähdetään siitä, että mediankäyttö on osa lapsen arkea. Samalla muistutetaan, että omaa mediankäyttöä on tarpeen rajoittaa. Moni oppilas raportoi siitä, että kotona on sovittu yhteiset pelisäännöt medialaitteiden käytölle. Jotkut jopa kertoivat, että asettavat itse itselleen aikarajoja eri sovellusten käyttöön.
Keskustelua heräsi myös yöunien tärkeydestä ja siitä, kuinka medialaitteet saattavat vaikeuttaa nukkumaanmenoa. Oppilailla olikin tarjota monenlaisia keinoja rentoutumiseen ennen nukkumaanmenoa: jotkut lukevat tai piirtävät, kun taas toiset tekevät kuperkeikkoja ja käyttävät loppuun päivän energiavarauksen.
Oppitunnin lopuksi peukkuäänestys kertoi, että kaikki oppilaat olivat oppineet työpajan aikana jotakin uutta. Mikä vielä upeampaa, oppilaat äänestivät yksimielisesti sen puolesta, että työpajassa oli ollut hauskaa!
Oppilaat tunnistavat mediakasvatustarpeen
Digitutkijat-työpajat on tehty vastaamaan opetussuunnitelman perusteiden sisältöjä. Oppilaita motivoidaan oppilaslähtöisyyden, yhteisen tekemisen ja toiminnallisuuden kautta. Pyrkimyksenä on, että työpajan aikana oppilas tekee oivalluksia ja oppii mediakäytöstään omasta näkökulmastaan.
”Tämä on hyvä ikäluokka opettaa näitä asioita, tai ainakin kerrata”, Kulosaaren ala-asteen neljännen luokan opettaja Marja-Riitta Sulonen kertoo.
”Pelimaailma on sellainen, jonka huomaa helposti vievän mukanaan monet oppilaat, jolloin arjen taidot ja oma ajankäyttö menevät sekaisin.”
Digitutkijat-työpajoja kehitetään jatkuvasti vastaamaan paremmin aitoja, ajankohtaisia tilanteita, joissa kasvattajat tarvitsevat tukea. Opettajilla on mahdollisuus antaa työpajoista kirjallista palautetta. Lisäksi nelosluokkalaisten vanhemmille tehdään kysely, jossa kartoitetaan perheiden kohtaamia mediakasvatuksen haasteita.
Digitutkijat osallistaa myös tukioppilaita
Yhtenäiset peruskoulut voivat halutessaan tilata maksuttoman työpajan nelosluokan lisäksi myös tukioppilaille. Tukioppilastoiminta on MLL:n kehittämää, ja toimintaa on peräti 90 %:ssa Suomen kouluja. Tukioppilaat ovat yläkoulujen oppilaita, joiden tehtävä on rakentaa koulussa hyvää ryhmähenkeä. Lapset katsovat usein esimerkkiä isommista lapsista. Siitä syystä tukioppilaat tukevat erinomaisesti nuorempien oppilaiden mediakasvatusta.
Tukioppilaiden työpajoissa käydään läpi samoja teemoja, kuin neljäsluokkalaisten pajoissa, minkä lisäksi tukioppilaat pääsevät itse ideoimaan harjoituksia. MLL:n Nuorten mediankäytön kyselyssä 2023 selvisi, että nuoret kantavat paljon huolta nuorempien lasten mediataidoista. Digitutkijoissa nuoret saavat itse olla osa ratkaisua.
Selkopolku on Suomen Kulttuurirahaston hanke, jonka Lastenkirjainstituutti toteuttaa. Selkopolku-kirjapaketteihin valittiin nuorille suunnattuja selkokirjoja ja helppolukuisia kirjoja. Lahjoituksella paikataan koulujen selkokirjavajetta ja rakennetaan polkua kohti yleiskielen osaamista.
Selkopolku-kirjapaketeissa on yhteensä 24 eri nimikettä. Kirjat on jaettu kolmeen eri pakettiin. Valikoimassa painottuvat selkomukautukset yleiskielisistä nuortenkirjoista. Kouluissa niitä tarvitaan, jotta koko luokka voi käsitellä samaa teosta lukutaidon tasosta riippumatta. Mukana ovat muun muassa tuoreet selkomukautukset Magdalena Hain, Annukka Salaman ja Mikko Within suosituista teoksista. Lisäksi jokainen paketti sisältää suoraan selkokielelle kirjoitettuja teoksia, sarjakuvan, säeromaanin, tietokirjan sekä teoksia eri genreistä. Kirjoja on eri määriä niin pienryhmien kuin lukupiirienkin tarpeisiin.
Yhden yläkoulun saama kirjamäärä riippuu oppilasmäärästä ja vaihtelee 50–150 kappaleen välillä. Yhteensä hankkeen kautta jaetaan kouluihin yli 75 000 kirjaa.
Kirjavalinnasta vastasi kasvatus- ja kirja-alan ammattilaisista koostuva työryhmä. Lahjoitukseen haettiin nimenomaan nuoria lukemaan innostavia teoksia nuoria kiinnostavista aiheista. Kirjavalintoja ohjaamaan teetettiin kysely, johon vastasi lähes 2300 yläkouluikäistä nuorta.
Kirjalahjoitukset toimitetaan kouluille toukokuussa 2024. Syksyllä 2024 järjestetään opettajakoulutuksia selkokirjojen hyödyntämisestä opetuksessa. Lisäksi julkaistaan tehtävä- ja vinkkausmateriaaleja opetuskäyttöön.
Suomalaisten nuorten lukutaito on 2000-luvun aikana heikentynyt. Selkokirjat auttavat tilanteessa, jossa yleiskielisen teoksen lukeminen on haastavaa. Selkokirjoista on kova puute, ja niiden saatavuus vaihtelee suuresti alueittain. Lastenkirjainstituutin yläkoulujen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille sekä suomenopettajille teettämästä kyselystä ilmeni, että jopa 70 % opettajista kokee selkokirjoja olevan saatavilla liian vähän.
”Selkokirjoja tarvitaan ehdottomasti lisää lasten ja nuorten saataville ja vielä laajemmalti eri aiheista. Selkopolku on upea panostus. Toivon, että se on vasta alkua ja sen esimerkki innostaa muitakin toimimaan selkokirjojen ja lukutaidon edistämiseksi”, kommentoi Seinäjoen kaupunginkirjaston kehittämispäällikkö Mervi Heikkilä, joka edistää työkseen lasten ja nuorten lukutaitoa ja lukemista kirjastoissa.
Digitutkijat-hankkeen 4.-luokkalaisille suunnatut työpajat vahvistavat lasten medialuku- ja digihyvinvointitaitoja: kykyä toimia digitaalisissa medioissa turvallisesti ja vastuullisesti, omaa ja muiden hyvinvointia tukevalla tavalla. Kouluille maksuttomien työpajojen tavoitteena on tukea valtakunnallisesti koulujen ja kotien mediakasvatustyötä. Työpajat käynnistyvät maaliskuussa.
– Navigoiminen nopeasti muuttuvassa mediaympäristössä, medialukutaidon vahvistaminen ja ruutuajan sääntely ovat tämän päivän kansalaistaitoja. Digitutkijat pyrkii minimoimaan digitaalisuuden haittoja ja kannustamaan digitaalisen median käyttöön hyvinvointia lisäävästi. Digitutkijoiden taustalla on Hämeessä toteutettu Minun kasvoni -hanke. Halusimme laajentaa ajankohtaisen ja toimivaksi todetun hankkeen valtakunnalliseksi, sanoo Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
– Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti suunnitellut työpajat tarjoavat kouluille mahdollisuuden käsitellä mediakasvatusta oppilaslähtöisesti ja innostavalla tavalla, lisää MLL:n kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö Paula Aalto.
Innostavat ja lapsia osallistavat työpajat
Työpajoissa tuetaan lasten kykyä lukea erilaisia mediasisältöjä ja ymmärtää mediaympäristöjä. Samalla tuetaan itsenäistä, kriittistä pohdintaa ja annetaan avaimia omaa hyvinvointia lisäävien valintojen tekemiseen. MLL:n tukioppilaat toimivat työpajoissa mentoreina, pienempien tukena.
– Lapset viettävät aikaa digilaitteiden äärellä ja ovat kiinnostuneita mediankäytöstä. Työpajoissa oppilaat – digitutkijat – sukeltavat pintaa syvemmälle ja ihmettelemään, pohtimaan ja ratkomaan mediankäyttöön liittyviä tehtäviä ja pulmia – iloa ja leikkiä unohtamatta. Lähtökohtana on oppilaiden osallisuus ja yhdessä muiden kanssa tekeminen. MLL:n tukioppilaat toimivat pienempien apuna ja tuovat myös kokemusasiantuntijoina tietoa siitä, mistä tasapainoinen ja turvallinen mediankäyttö muodostuu, toteaa Aalto.
– Mannerheimin Lastensuojeluliitto on asiantuntijaorganisaatio, jolla on laajat verkostot ja pitkä kokemus tämän tyyppisestä toiminnasta. Olemme tehneet yhteistyötä aiemminkin, ja MLL:n vahva osaaminen mediakasvatuksen alalla tukee hankkeen onnistumista, Pettersson sanoo.
Digitutkijat-hankkeessa järjestetään mm. osallistavia työpajoja 4.-luokkalaisille sekä valtakunnallisia verkkovanhempainiltoja ja webinaareja ammattilaisille. Tavoitteena on tavoittaa 75 % ala- ja yhtenäiskouluista.
Digitutkijat on MLL:n toteuttama ja Suomen Kulttuurirahaston käynnistämä ja rahoittama mediakasvatushanke, jossa tuetaan koulujen ja kotien mediakasvatustyötä. Hankkeen tavoitteena on osallistaen ja innostaen vahvistaa lasten medianlukutaitoja, sillä tutkimusten mukaan lasten digilaitteiden käytöllä on yhteys heidän hyvinvointiinsa. Digitutkijat tukee digisivistystä eli kykyä lukea ja tulkita erilaisia mediatekstejä ja pohtia sisältöjä kriittisesti ja itsenäisesti.
Viimeaikaiset kriisit ja globaalit megatrendit ovat tutkitusti vaikuttaneet siihen, millaisena tulevaisuus koetaan. Lasten ja nuorten säätiön tänä vuonna teettämän selvityksen mukaan nuorten usko omaan tulevaisuuteen on kyllä vahvistunut, mutta usko maailman tulevaisuuteen on heikentynyt. Ilmastokriisi huolestuttaa nuoria kuten ennenkin, mutta sodan pelko on tämänhetkisistä huolenaiheista suurin.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on ehdottanut, että tulevaisuuskasvatus tuotaisiin osaksi opetussuunnitelmia koko Euroopan Unionin alueella, ja myös opetushallitus on nostanut tulevaisuususkon vahvistamisen perusopetuksen keskeiseksi tavoitteeksi.
”Yhteinen ongelma tuntuu olevan, ettei meillä ole aikaa pysähtyä tulevaisuuden äärelle. ”
Tulevaisuudentutkija Otto Tähkäpään mukaan tilanne Suomessa on parempi kuin monessa muussa maassa, mutta se, kuinka tulevaisuuskasvatus koulujen arkeen jalkautuu, on usein kiinni yksittäisten opettajien harrastuneisuudesta. Hän on työssään huomannut, että vastaavat ongelmat koskettavat myös aikuisia.
”Yhteinen ongelma tuntuu olevan, ettei meillä ole aikaa pysähtyä tulevaisuuden äärelle. Tulevaisuushorisontti näyttää aika synkältä ja dystooppiselta, mutta aihetta käsittelemällä asiat voisivat alkaa vaikuttaa vähemmän ahdistavilta ja niille voisi löytyä vaihtoehtoja”, hän toteaa.
Kriisien keskellä tarvitaan mielikuvitusta
Aiemmin historiaa tutkinut Tähkäpää kiinnostui tulevaisuudentutkimuksesta tarkastellessaan väitöskirjassaan 1950- ja 1960-lukujen Suomea. Erityisesti hänen huomionsa kiinnittyi jälleenrakennuksen aikana vallinneeseen tulevaisuussuhteeseen, jota hän peilasi silloiseen nykyhetkeen.
”Suomi oli köyhä ja kehittymätön ja puutetta oli monesta asiasta. Tulevaisuussuhde oli kuitenkin optimistinen. Vuonna 2016 taas elettiin finanssikriisitietoisuuden syvintä alhoa ja tulevaisuus oli ihmisten mielissä kuin hyökyaalto, joka tulee ja johon voidaan vain sopeutua. Mietin miksi näin on, kun haasteista huolimatta kykymme vaikuttaa tulevaisuuteen ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin”, hän toteaa.
Kuvittaja Ilpo Rybatzki ja tulevaisuustutkija Otto Tähkäpää loivat yhdessä tulevaisuusaiheisen kirjan lapsille.
Tutustuttuaan tulevaisuudentutkimuksen menetelmiin lähemmin, Tähkäpää ymmärsi, että oli tiedostamattaan käyttänyt niitä oman elämänsä pohdiskeluun ja suunnitteluun. Hän oivalsi, että taidot saattaisivat olla hyödyllisiä kenelle tahansa, etenkin lapsille ja nuorille. Syntyi ajatus Tulevaisuuskoulusta, joka tarjoaisi kouluikäisille tietoa, taitoja ja mahdollisuuksia ymmärtää tulevaisuutta ja vaikuttaa siihen.
Pöytälaatikkoidea muuttui todelliseksi, kun Tähkäpää vuonna 2016 tutustui taidekasvattaja ja kuvittaja Ilpo Rybatzkiin ja he ryhtyivät yhdessä Teija Peuran kanssa edistämään hanketta. Lapsille tarkoitettujen kesäleirien pohjalta syntyi lopulta Telin tutkimusmatka tulevaisuuksiin -kirja, jossa yhdistyvät tulevaisuudentutkimuksen menetelmät ja taiteellinen sekä toiminnallinen toteutus.
Tähkäpää vastasi kirjan tekstistä ja Rybatzki kuvituksesta. Heidän mukaansa oli selvää, etteivät he halunneet esittää tulevaisuutta määrätynlaisena, vaan avata uusia näkökulmia ja ruokkia lukijan mielikuvitusta. Kaksikko halusi myös rikkoa stereotyyppistä tulevaisuuskuvastoa ja värimaailmaa robotteineen ja piirilevyineen. Lopputulos on satumaisen värikäs maailma, jossa ihmis- ja eläinhahmot seikkailevat sulassa sovussa.
”Taide voi olla tapa tutkia ja avata vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja se voi erityisesti henkilökohtaisella tasolla avata uusia näkymiä. Tulevaisuutta ei voida ennustaa, mutta sen määräytymiseen voi vaikuttaa. Tämä on oivallus, jonka ääneen sanominen voi olla voimauttava kokemus”, Rybatzki toteaa.
Tulevaisuus luodaan tässä hetkessä
Tämän hetken kriisit ovat Tähkäpään mukaan todellisia ilmiöitä, eikä niitä pidä vähätellä. Liiallinen pelottelu saa kuitenkin ihmiset näköalattomiksi, mikä voi heikentää ratkaisukykyä. Kriisitilanteissa tarvitaan hänen mukaansa luovuutta, mielikuvitusta ja rohkeutta.
Myös lapset pohtivat ja tulkitsevat Tähkäpään ja Rybatzkin kokemuksen mukaan herkästi sitä, mitä ympärillä tapahtuu, ja mistä he kuulevat puhuttavan aikuisten kesken, uutisissa tai vaikkapa koulussa. Lapset ovat tarkkoja aistimaan asioita ja etenkin luontoaiheet koetaan usein läheisiksi.
”Aikuisillakin on paljon opittavaa lapsilta, sillä lapset ovat hyviä kyseenalaistamaan asioita.”
Isoiltakin tuntuvia ilmiöitä voi Tähkäpään mukaan pohtia konkreettisten asioiden välityksellä. Esimerkiksi ruoka voi auttaa hahmottamaan ekologista kriisiä, teknologian kehitystä tai työn muuttumista. Kaikessa kasvatustyössä keskeistä on käsitellä asioita ikätasoisesti ja turvallisesti. Tarkoitus onkin, että lapset voisivat lukea Tähkäpään ja Rybatzkin luomaa kirjaa yhdessä aikuisen kanssa.
”Aikuisillakin on paljon opittavaa lapsilta, sillä lapset ovat hyviä kyseenalaistamaan asioita. Aikuiset saattavat olla huolissaan siitä, että robotit tekevät ihmisistä työttömiä, mutta lapset saattavat pitää hyvänä asiana, että kiireisillä aikuisilla on enemmän aikaa viettää lasten kanssa,” sanoo Tähkäpää.
Loppujen lopuksi tulevaisuudentutkimuksessa on kaksikon mukaan kyse siitä, että se voi innoittaa ja ohjata tekemään parempia valintoja tässä hetkessä. Tulevaisuus on ajan määre, jota ei ole vielä olemassa, vaan se luodaan nyt, Rybatzki muistuttaa.
”Siksi opettelen olemaan tässä hetkessä.”
Otto Tähkäpää ja Ilpo Rybatzki saivat 26 000 euron apurahan vuonna 2021 tulevaisuusaiheisen kirjasarjan kirjoittamiseen ja kuvittamiseen.
Lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoituksena on turvata lapsen etu. Kyse on ihmisoikeuksista, jotka ovat jakamattomia. Oikeudet muodostavat kokonaisuuden, jossa mikään oikeus ei lähtökohtaisesti ole toista tärkeämpi. Oikeuden loukkaamista ei voi perustella toisella oikeudella.
Yksi lapsen oikeuksista on oikeus kulttuurielämään ja taiteisiin (Lapsen oikeuksien sopimus 31. artikla). Meillä jokaisella on kokemuksia siitä, miten erilaiset kulttuurikokemukset vahvistavat meitä, mahdollistavat sosiaaliset kontaktit, tuottavat iloa ja onnistumisen tunnetta. Luovuus, ajattelu, oppiminen, itsetunto ja niin edelleen. Loputon luettelo siitä, mitä merkityksiä taide ja kulttuuri meille antavat.
Ilahduttavaa on, että lapsille suunnatut kulttuuripalvelut ovat lisääntyneet ja lapset on otettu ei vain kohteeksi, vaan myös aktiivisiksi toimijoiksi taiteen tuottajina ja kulttuuripalveluiden kehittäjinä. On perustettu lastenkulttuurikeskuksia, käynnistetty erilaisia hankkeita ja kehitetty uusia palveluja. Mutta mitä tälle oikeudelle kulttuurielämään ja taiteisiin tapahtuu, kun kohtaamme kriisin, talous taantuu ja kaikesta on karsittava.
Yhtäkkiä elämme keskellä pandemiaa ja sota kolkuttaa naapurissa. Tiedämme, että lasten ja nuorten masentuneisuus ja yksinäisyys ovat lisääntyneet pandemian aikana, kun sosiaalisia kontakteja on rajoitettu ja esimerkiksi harrastuksiin ei ole voinut osallistua. Kuntien talous on tiukalla. Ennaltaehkäisevät palvelut, esimerkiksi vapaa-ajanpalvelut, kulttuuri ja taide, ovat kunnissa ensimmäisten palveluiden joukossa, kun säästökohteita mietitään.
Tiukassa taloudellisessa tilanteessa oikeus taiteeseen ja kulttuurielämään jää helposti muiden oikeuksien varjoon. Toisaalta tiedossamme on, että juuri kulttuuripalveluiden käyttö ja taide eri muodoissaan vaikuttavat kokemukseen hyvästä elämänlaadusta ja vähentävät ahdistuneisuutta ja masennusta.
”Kriisien keskellä tarvitaan kykyä rakentaa ja toteuttaa yhteistyötä eri palveluiden ja eri toimijoiden välillä.”
Kriisien keskellä tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä. Tarvitaan kykyä rakentaa ja toteuttaa yhteistyötä eri palveluiden ja eri toimijoiden välillä. Jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet kulttuuripalveluihin ja taiteeseen, nyt jos koskaan on tilausta erilaisille kulttuuriseteleille ja -läheteille ja uusille, spesifeille taiteen käytön sovelluksille.
Moniin kuntiin on perustettu lasten parlamentteja ja nuorisovaltuustoja. Niiden avulla lapset ja nuoret saavat äänensä kuuluviin. Kulttuurirahaston yksi painopiste on lasten ja nuorten kulttuuriharrastus. Olisipa mielenkiintoista, jos Kulttuurirahasto kutsuisi myös lapsia ja nuoria kuulolle miettiessään uusia hankkeita.
Miten nopeasti tapahtuikaan digiloikka työelämässä.
Nyt tarvitaan kulttuuriloikka! Uutta tapaa tuoda kulttuuri ja taide kaikkien ulottuville, osaksi arkea ja hyvinvointia.
Lapsen oikeuksien päivänä: nostetaan lippu salkoon ja annetaan uusien tuulien puhaltaa!
Marraskuun 20. päivänä vietetään lapsen oikeuksien päivää. 1989 YK:n yleiskokous hyväksyi lapsen oikeuksien yleissopimuksen, jonka Suomi ratifioi 1991. Suomalaiseen kalenteriin lapsen oikeuksien päivä vakiintui yleiseksi liputuspäiväksi vuonna 2020.
