Neulonnan arkinen perinne

– Neulonta on ollut niin arkinen asia, ettei sitä ole juurikaan dokumentoitu, tutkija Anna Rauhala kertoo. Rauhala tekee väitöskirjaa neulonnasta Suomessa 1800-luvun lopulta nykypäivään. Häntä kiinnostaa, miten neulonta on kehittynyt perinteenä ja mitä se on merkinnyt.

Tutkimuksessaan Rauhala tarkastelee Kansallismuseon kokoelmista löytyneitä lapasia. Arkisia neuleita on vähän jäljellä, sillä käyttövaatteet käytettiin loppuun ja vielä rikkinäisinäkin kierrätettiin esimerkiksi pannunalusiksi. Museoista löytyvät lapaset ovatkin usein värikkäitä tai muuten poikkeuksellisia, erityisiä taidonnäytteitä.

Rauhalaa kiinnostaa myös, miten neulontaa on opetettu koulussa ja miten opetus on muokannut perinnettä. Edelleen useimmat käsityönopettajat opettavat neulontaa oppilailleen ja hyvin suurella osalla suomalaisista on siis ainakin jonkinlainen kokemus neulomisesta.

– Neulominen on vahvasti kulttuurissamme, Rauhala sanoo.

Osana tutkimustaan Rauhala neuloo vanhojen mallien mukaisia lapasia ja pitää kirjaa neulomisestaan.

– Tuntui, että hiljaisen tiedon jäljille pääsee vain neulojan kokemuksen kautta ja että taitoa on vaikea sanallistaa ilman tekemistä.

Myös Rauhalan Kansallismuseossa järjestämät neulekahvilat toivat tietoa neulojien kokemuksista.

– Heti kun alkaa jutella toisen neulojan kanssa, huomaa että heillä on monia samanlaisia kokemuksia.

Pakollinen taito

Nyt, osana laajempaa käsityöilmiötä, myös neulonnan suosio on kasvanut. On blogeja, internetin opetusvideoita ja mitä erilaisimpia lankoja.

– Ennen neulominen oli pakko, ei se ollut kaikille mitään nautintoa, Rauhala sanoo. Lämpimiä varusteita kuitenkin tarvittiin, joten neulominen oli välttämätön taito.

– Eikä vain tyttöjen, vaan esimerkiksi leskimiesten ja poikavaltaisten perheiden poikien piti neuloa, jos perheellä ei ollut varaa ostaa neuleita.

Nyt neulomisesta nautitaan ja omaa taitoa halutaan esitellä esimerkiksi neulontablogeissa. Esitelty neule saattaa olla hyvinkin yksinkertainen, mutta silti taidosta ja aikaansaannoksesta iloitaan.

Hyvinvointia neuleista

Neulonta on ollut ja on edelleen myös hyvinvoinnin tuoja. Aiemmin se oli tapa luoda perheelle edullisesti lämmikettä ja ehkä myös lisävaroja, jos neuleita teki myyntiin. Neulonta oli myös monesti se askare, jota toipilaatkin pystyivät tekemään, eli eräänlaista taideterapiaa. Osaavimmille neuleet antoivat mahdollisuuden esitellä omia taitoja.

Nykyään tärkeitä asioita ovat neulonnan rytmi, meditatiivisuus ja luovuus. Itse tuotekin voi tuoda hyvinvointia, ja lahjaksi tehtävät neuleet ovat tapa osoittaa välittämistä.

Sosiaalinen puolikin neulonnalla on ollut jo pitkään.

– Ennen kokoonnuttiin kujille neulomaan ja juttelemaan, nykyisin on neulekahviloita, joissa neuleet ovat keskiössä.

Kuvat: Harri Tahvanainen