Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Kulttuurirahaston suursatsauksella tuodaan maailma suomalaisnäyttämöille

Teattereille tarkoitetun Maailma näyttämölle -tukimuodon tavoitteena on saada suomalaiset teatterit käännättämään suomeksi ja esittämään 30 uutta, oman aikamme näytelmää eri puolilta maailmaa. Kulttuurirahaston rahoituksella Teatterin tiedotuskeskus TINFO järjestää teattereille myös Maailma näyttämölle -päiviä, joissa esitellään vielä suomentamattomia, ajankohtaisia teoksia aikamme näytelmäkirjailijoilta.

Suomeksi julkaistaan yhä vähemmän korkeatasoista oman aikamme maailmankirjallisuutta. Käännöksiä tehdään verraten paljon anglosaksiselta kielialueelta, mutta muilta kielialueilta niukasti. Tilanne on samantyyppinen näytelmäkirjallisuuden alalla. Uutta laadukasta eurooppalaista tai muun maailman näytelmäkirjallisuutta ei ole juuri lainkaan teattereiden ohjelmistossa.

– Suomalainen teatteri elää tällä hetkellä näytelmäkäännösten osalta eräänlaisessa tyhjiössä eikä hengitä samaa ilmaa muun Euroopan kanssa. Suomalaiset katsojat ansaitsevat mahdollisuuden monipuolisempaan ohjelmistoon. Maailma näyttämöllä -tuki johtaa toivottavasti siihen, että saamme nähdä, miten aikamme haasteita käsitellään teatterin keinoin muissa kulttuureissa, sanoo uutta tukimuotoa kehittämässä ollut näyttelijä Timo Torikka.

Teatterit voivat hakea apurahaa ensimmäisen kerran Kulttuurirahaston elokuun 2022 haussa. Hakukierrokset toistetaan tulevina vuosina samaan aikaan. Yhteensä Kulttuurirahaston uusi tuki näytelmien kääntämiseen ja esittämiseen vuosina 2022–2024 on 1,2 miljoonaa euroa.

– TINFO pitää tärkeänä, että tuki on koko kentän haettavissa, niin laitosteattereiden kuin vapaiden ryhmien. Olemme myös iloisia siitä, että Kulttuurirahaston myöntämä tuki mahdollistaa kiertueita, jotta esitykset tavoittavat yleisöjä myös muualla kuin omalla paikkakunnalla, sanoo johtaja Linnea Stara.

TINFO kokoaa asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on lukea ajankohtaista näytelmäkirjallisuutta mahdollisimman monelta kielialueelta ja pohtia, mitkä näytelmät voisivat saada vastakaikua nyky-Suomessa.

– Haluamme olla mukana luomassa moniäänistä teatterialaa, joka avaa katseensa muulle maailmalle näin alan jälleenrakentamisen aikana. 

Lisätiedot:

Suomen Kulttuurirahasto, asiamies Juhana Lassila, p. 09 6128 1230
Teatterin tiedotuskeskus TINFO, johtaja Linnea Stara, p. 050 301 2723

Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtajaksi Hanna Hiidenpalo, hallintoneuvoston esimieheksi Erkki Liikanen

Säätiön hallituksessa jatkavat kirjailija Karo Hämäläinen, koreografi-tanssija Tiina Lindfors, professori Mikko Niemi, tutkimusjohtaja Heidi Schauman, toimitusjohtaja Aino Turtiainen-Visala, toiminnanjohtaja Leena Vuotovesi sekä professori Petri Ylikoski. Yksi avoinna oleva hallituspaikka täytetään myöhemmin syksyllä. Hallituksen jäsenen toimikausi on kolme vuotta, ja perättäisiä toimikausia voi olla enintään kolme.

Kulttuurirahaston hallintoneuvoston uusi esimies on VTM Erkki Liikanen ja varaesimies professori Riitta Pyykkö Turusta. Uusina jäseninä hallintoneuvostoon on valittu toiminnanjohtaja Iiris Autio, kirjailija Joonas Konstig, professori Sari Lindblom, professori Ari Sihvola ja johtaja Jari Sokka.

Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin toimitusjohtaja Ilkka Länkinen Rovaniemeltä ja varapuheenjohtajaksi johtaja Elli Siltala. Jäsenenä jatkaa toimittaja Sonja Saarikoski ja uusina jäseninä aloittavat fil. tohtori Laura Hokkanen Mikkelistä sekä johtaja Lauri Savisaari Tampereelta.

Lisätiedot:

Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava, puh. 050 385 7600
Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Hanna Hiidenpalo, puh. 040 527 6766

Kulttuurirahaston Lokakuun haku alkoi

Kulttuurirahasto jakaa apurahoja vuonna 2022 yhteensä noin 50 miljoonaa euroa, josta keskusrahaston lokakuun haussa on jaossa 27 miljoonaa euroa. Valtaosa apurahoista myönnetään kokovuotisina työskentelyapurahoina: 26 000 euroa; tohtoreille tutkimukseen 30 000 euroa.

– Tieteen ja taiteen aloilla on nyt rahoituksessa paljon epävarmuutta. Kulttuurirahasto on nostanut jakosummaa, mutta pitänyt pelisäännöt monelta osin samanlaisena kuin viime vuonna, kertoo apurahoista vastaava asiamies Juhana Lassila.

Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Tohtorikoulutettaville Kulttuurirahasto tarjoaa mahdollisuuden yhdistää apuraha palkalliseen 50–56 %:n työsuhteeseen yliopiston tai muun tutkimuslaitoksen kanssa niin, että ne yhdessä mahdollistavat kokopäiväisen jatko-opiskelun.

Kulttuurirahasto myöntää Lokakuun haussa noin miljoona euroa ravitsemusta ja terveyttä käsitteleviin tutkimuksiin. Haku on avoinna luonnontieteiden, farmasian ja lääketieteiden sekä maataloustieteiden aloilla, myös tieteiden välisille hankkeille. Rahoituksella tuetaan enintään viittä tutkimushanketta. Haku on tarkoitettu useammasta henkilöstä koostuville työryhmille.

Taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Taiteen aloilla Kulttuurirahasto kannustaa hakemaan apurahoja myös suuriin, monivuotisiin hankkeisiin.

– Kulttuurirahastolla ei ole painopistealoja suurille hankkeille. Toivomme laadultaan korkeatasoisia hankkeita kaikilla taiteen aloilla ja myös alojen välillä, Juhana Lassila sanoo.

Lokakuun hakukierroksella haettavia erityiskohteita ovat Eminentia-, Taidetta kaikille– sekä Mullankaivajat -apurahat.

Eminentia on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön sekä siitä saadun kokemuksen pohdiskeluun ja jakamiseen muiden hyödyksi, joko omalla alalla, muille aloille, tieteiden ja taiteiden välisesti tai laajemmin tieteen tai taiteen yhteiskunnallisen merkityksen lisäämiseksi. Eminentian edellytys on, että sen tuotos julkaistaan kirjallisesti, joko kokonaisena teoksena, verkkojulkaisuna tai artikkeleina. 

Taidetta kaikille (aiemmin Taidetta hoitolaitoksiin) -tukimuodon tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta. Apurahalla tehtävän taiteen tulee tavoittaa ihmisiä, joiden on vaikea päästä taiteen äärelle. Hankkeiden mahdollisia toteutusympäristöjä ovat muun muassa sairaalat, vankilat, vastaanottokeskukset, päihdetyön ja lastensuojelun yksiköt sekä palvelutalot, päiväkeskukset ja ikäihmisten kodit. Haettava vähimmäismäärä on Lokakuun haussa 25 000 euroa.

Mullankaivajat-tukimuodon tavoitteena on lisätä koululaisten tai lukiolaisten kiinnostusta tieteellisiin menetelmiin, historiaan yleensä sekä oman lähialueen menneisyyteen luomalla oppilaille mahdollisuus osallistua arkeologiseen tutkimukseen omalla kotiseudullaan. Mullankaivajat-apurahaa voivat hakea arkeologit, näiden muodostamat työryhmät tai kulttuuriperinnön alan rekisteröidyt yhteisöt, kuten esimerkiksi museot tai arkeologiset seurat. Hankkeet toteutetaan yhteistyössä paikallisen koulun tai koulujen kanssa.

Lue lisää Lokakuun hausta

Nuorten ääni kuuluu musiikin välityksellä

Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Robert Seger

Musiikin ammattilaiset Valtteri Lipasti ja Nina Erjossaari järjestävät biisipajoja nuorille antaakseen heille mahdollisuuden tulla kuulluiksi. Kuva: Robert Seger

Musiikki on läsnä kaikkien elämässä, ja sen avulla on kautta aikojen käsitelty tunteita, joita voi olla vaikea muuten ilmaista. Nina Erjossaari, taiteilijanimeltään Neiti Ö, ja Valtteri Lipasti ovat tehneet pitkän uran aiheen parissa. Erjossaari on lauluntekijä, dramaturgi, näyttelijä ja teatteriohjaaja, Lipasti lauluntekijä, laulaja, muusikko ja teatterisäveltäjä.

Kaksikko hyödyntää musiikkia paitsi omassa ilmaisussaan, myös työskennellessään nuorten parissa. Erjossaari on jo pitkään järjestänyt 12–18-vuotiaille nuorille biisileirejä Kaarinassa, Kuusiston saarella, ja vuonna 2014 hän pyysi Lipastin mukaan opettajaksi ja työparikseen.

– Leireillä nuoret saavat pohtia ihmisyyden perusasioita. Musiikki menee suoraan tunnekeskukseen ja se vaikuttaa heti. Nuoret on myös helppo saada mukaan musiikintekoon, sillä musiikki on heille tärkeää, Erjossaari sanoo.

Yhdessä työstetyt laulut kertovat nuorten tunteista, kokemuksista, havainnoista ja maailmasta – aiheista, jotka koskettavat yleensä kaikkia osallistujia. Kun sanoituksen kanssa päästään alkuun, Lipasti aloittaa sävellystyön, jota muokataan yhdessä paremmaksi. Lipastin mukaan laulujen parissa työskentely pakottaa olemaan läsnä ja auttaa löytämään vastauksia omiin pohdintoihin.

– Musiikin tekeminen viisastaa ja kasvattaa ihmistä, se vahvistaa itsetuntoa ja omaa minäkuvaa, hän toteaa.

Itsetutkiskelu auttaa ymmärtämään maailmaa

Musiikin ammattilaiset Valtteri Lipasti ja Nina Erjossaari järjestävät biisipajoja nuorille antaakseen heille mahdollisuuden tulla kuulluiksi. Kuva: Robert Seger

Lipasti ja Erjossaari haluavat työskennellä nimenomaan nuorten parissa, koska nuoret ovat heidän mukaansa niitä, jotka ovat vaarassa pudota yhteiskunnan kelkasta. He tukevat nuoria luomalla turvallisen tilanteen, jossa he voivat ilmaista itseään ja tunteitaan ilman pelkoa torjutuksi, leimatuksi tai kiusatuksi tulemisesta.

Leireillä on vuosittain ollut nuoria, jotka ovat tavalla tai toisella olleet tekemisissä lastensuojelun kanssa. Nuoret, jotka ovat jääneet vähälle aikuisten läsnäololle, rajoille ja rakkaudelle ovat Erjossaaren mukaan yleensä niitä, jotka loistavat biisileireillä ja -pajoissa.

”Ihmisen tehtävä on löytää se, mitä voi maailmaan antaa”, Valtteri Lipasti.

– Siitä tulee hyvä olo, kun rakkaus ja luottamus ovat läsnä, ja nuoret voivat sanoa mitä ajattelevat ja kokevat. Kuka minä olen ja millainen maailma on, ovat taiteen peruskysymyksiä. Itseä tutkitaan, jotta voi ymmärtää muita ihmisiä, maailmaa ja koko ihmiskuvaa, hän sanoo.

Kun Erjossaari ja Lipasti huomasivat, kuinka paljon hyvää biisileireillä syntyy, he halusivat viedä konseptin myös niille nuorille, jotka eivät välttämättä tule osallistuneeksi leirille.

Monivuotinen Biisipajoja lastensuojeluyksiköihin -hanke käynnistyi vuonna 2020 ja tavoitteena on julkaista nuorten kanssa tehtyjä biisejä ja toteuttaa niiden pohjalta tarinallinen konserttikokonaisuus. Tähän mennessä mukana on ollut kymmeniä nuoria Varsinais-Suomen lastensuojeluyksiköistä. Yksi heistä antoi Lipastille löytämänsä sydämenmuotoisen kiven.

– Se oli häneltä hieno palaute. Ihmisen tehtävä on löytää se, mitä voi maailmaan antaa, ja tässä se toteutuu. Se tuntuu tosi merkittävältä, hän sanoo.

Valtteri Lipasti sai 9 000 euron Taidetta kaikille -työskentelyapurahan Biisipajoja lastensuojelun yksiköihin -hankkeeseen. Nina Erjossaari on saanut Varsinais-Suomen maakuntarahastolta kuukauden työskentelyapurahan hankkeen käynnistämiseen vuonna 2020 ja työskentelyapurahan vuodeksi vuonna 2021.

Uudet menetelmät mullistavat MS-taudin tutkimuksen

Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Rami Marjamäki

Tutkijatohtori Tanja Hyvärinen sai 30 000 € työskentelyapurahan. Kuva: Rami Marjamäki

Hermotukisoluilla on osoitettu olevan tärkeä rooli erilaisissa hermoston sairauksissa, myös multippeliskleroosissa – eli MS-taudissa – jota sairastaa tällä hetkellä yli 10 000 suomalaista. MS-tauti on keskushermoston autoimmuunisairaus, joka johtaa solujen sähköä eristävän myeliinin katoon, tulehduspesäkkeiden muodostumiseen ja hermovaurioon. Parantavaa hoitoa ei ole, mutta nykyisillä lääkehoidoilla taudin kulkua voidaan hidastaa.

MS-tautia on tavallisesti tutkittu eläinkokeiden avulla, mutta niiden avulla ei voida täysin mallintaa taudin patologiaa ihmisessä. Uusi, akatemiatutkija Sanna Hagmanin valitsema lähestymistapa poikkeaa aiemmista. Työkaluina käytetään geneettistä riskitekijää kantavien MS-potilaiden verisoluista johdettuja kantasoluja, joita ohjataan laboratoriossa erikoistumaan erilaisiksi hermoston solutyypeiksi, kuten glia- eli hermotukisoluiksi. Solut altistetaan MS-taudille tyypilliselle tulehdukselliselle ympäristölle, jotta nähdään, kuinka tulehdus vaikuttaa niiden ominaisuuksiin.

Tutkijatohtori Tanja Hyvärinen on ollut mukana hankkeessa vuoden 2020 syyskuusta lähtien. Hän tutki jo väitöskirjassaan ihmisen hermosolujen toiminnallisuutta ja gliasolujen roolia hermoverkostoissa.

– Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa gliasoluihin liittyviä tautimekanismeja. Näiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta voidaan vaikuttaa hermosolurappeumaan johtaviin tautimekanismeihin ja edistää uusia hoitomuotoja, Hyvärinen sanoo.

Poikkitieteellinen yhteistyö mahdollistaa monimuotoisen tutkimuksen

Hankkeen tiimoilta tehdään yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston professori Tarja Malmin tutkimusryhmän ja Turun yliopiston professori Laura Airaksen tutkimusryhmän kanssa.

Tampereen yliopistossa on kehitteillä myös uudenlainen kudosmallinnussiru yhteistyössä Suomen Akatemian myöntämän monikudosmallintamisen huippuyksikön vastuullisten tutkijoiden, dosentti Susanna Narkilahden ja professori Pasin Kallion kanssa. Kudossiru mahdollistaa useiden eri solutyyppien samanaikaisen viljelyn kontrolloidusti, ja sen avulla niiden vuorovaikutusta ja roolia MS-taudin mekanismeissa voidaan tutkia monipuolisemmin.

Työryhmä on jo onnistuneesti kehittänyt gliasolujen ja hermosolujen yhteisviljelmiä, mutta projekti vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä työ on vaativaa ja aikaa vievää. Tutkimuksen haastavuus on kuitenkin Hyvärisen mielestä myös sen vetovoima.

– Kantasolututkimus on aika nuori tutkimusala, mutta se mahdollistaa yksittäisten potilaiden tautimekanismien tutkimisen ja jopa yksilöllistetyn lääkehoidon tulevaisuudessa. Tie laboratoriotutkimuksista potilashoitoihin on kuitenkin pitkä, sillä tutkijoilla on edessään vielä paljon käytännön haasteita.

Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, kantasoluilla johdetuilla viljelmillä voidaan luoda aivoja muistuttavia, ihmisperäisiä laboratoriomalleja. Niiden avulla voidaan Hyvärisen mukaan täydentää, tai jopa korvata eläimillä tehtäviä tutkimuksia.

– Ajatuksena on, että voimme yleispäteviä malleja kehittämällä selvittää, millaisia muutoksia geneettinen taudin riskitekijä aiheuttaa. Se voi edesauttaa uusien lääkehoitojen löytämistä ja -kehitystä.

Tutkijatohtori Tanja Hyvärinen sai 30 000 € työskentelyapurahan gliasolujen roolia ja lääkeainevasteita MS-taudissa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen osana MS-tautia mallintavaa hanketta.

Ilmastonmuutosvoima-hanke lisäsi nuorten toimijuutta ja osallisuutta ilmastokriisin ratkaisussa

Ilmastonmuutosvoima oli hanke nuorille, jotka haluavat muuttaa maailmaa. Hankkeessa myönnettiin 50 – 5000 euron suuruisia summia, joiden avulla kuka tahansa alle 25-vuotias pystyi toteuttamaan oman ilmastotekonsa ja ryhtyä ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Yhteensä kaksivuotisen hankkeen aikana jaettiinkin noin 220 000 euroa sataan eri nuorten ilmastoprojektiin. 

Hankkeen alullepanija ja rahoittaja oli Suomen Kulttuurirahasto ja toteutuksesta vastasi Allianssi. Hanke järjestettiin vuosina 2020 ja 2021. Hankkeen tuloksista ja nuorten projekteista kerrottiin Ilmastonmuutosvoima-hankkeen päätösseminaarissa 14.9. Lisäksi nuorten projektien pohjalta toteutettiin opas nuorten ilmastotekoihin.

Päätösseminaarissa nuoret haastoivat poliitikkoja ja esittelivät hankkeitaan

Ilmastonmuutosvoima-hankkeen päätösseminaari järjestettiin etäyhteydellä tiistaina 14.9. Päätösseminaari kutsui yhteen nuoret, nuorten parissa työskentelevät sekä päättäjät keskustelemaan ilmastokriisistä nuorten sukupolvien näkökulmasta.

Pääroolissa olivat hankkeeseen osallistuneet nuoret, jotka pääsivät haastamaan poliitikkoja sekä esittelemään omia hankkeen avulla toteutuneita projektejaan. Kansanedustajia hiillostettiin poliitikkojen Ilmastogrillissä ja haastettiin kertomaan, miten nuoret otetaan nykyistä paremmin mukaan ilmastotoimien suunnitteluun ja toimeenpanoon.

100 ilmastotekoa – Opas nuorille ilmaston muuttajille

100 ilmastotekoa

Vuosina 2020 ja 2021 Ilmastonmuutosvoimahanke rahoitti yhteensä 100 nuorten ilmastoprojektia. Nämä projektit ja teot on nyt koottu yksiin kansiin. 100 ilmastotekoa – Opas nuorille ilmaston muuttajille on käsikirja kaikille nuorille ja nuorten parissa työskenteleville, jotka haluavat olla osa muutosta kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. 

Oppaan sivuille on koottu esimerkkejä ilmastoteoista, joita kuka tahansa nuori voi toteuttaa yksin, kaksin tai porukalla, missä päin Suomea tahansa. Kaikki esitellyt ilmastoteot on jo kertaalleen testattu Ilmastonmuutosvoima-hankkeen turvin ja ne on tarkoitettu esimerkeiksi ja vinkeiksi uusille ilmastoteoille.        

Toteuta projekti tämän oppaan avulla ja ole sinäkin Ilmastonmuutosvoima! 

Tutustu oppaaseen täällä.

 

 

Lisätietoja

Juuso Puurula
Ilmastonmuutosvoiman projektikoordinaattori
044 491 4699
juuso.puurula@alli.fi

Kahdeksasluokkalaisten paluu taiteen äärelle – lukuvuoden 2021–22 Taidetestaajat-toiminta käynnistyy vaiheittain

Putaan koulun 8A- ja 8B-luokkalaisilla on tänään normaalin koulupäivän sijaan ohjelmassa Aineen taidemuseon kokoelmista koottu fiktiivinen rikostarina ENNEN YÖTÄ – Tornio Noir, jonka näyttämönä toimii 300-vuotisjuhliaan viettävä Tornio vuonna 1921. Taiteellisen dekkarikierroksen jälkeen nuoret piirtävät aiheesta kolmen stripin sarjakuvan museon järjestämässä työpajassa.

Putaan koululaisten vierailut Aineen taidemuseolle aloittavat Taidetestaajien viidennen toimintakauden. Suurin osa muista alkusyksyn Taidetestaajat-vierailuista on kokoontumisrajoitusten takia jouduttu siirtämään. Toiminta käynnistyy nyt vaiheittain ja koronaturvallisesti seuraten yhteiskunnan muuta aukeamista.

Lukuvuoden 2021–2022 toimintaan on ilmoittautunut mukaan ennätysmäärä taidetestaajia, lähes 68 000 nuorta opettajineen. Nyt niin taidelaitoksissa kuin kouluissakin odotetaan rajoitusten purkautumista, jotta vierailut saataisiin toteutettua suunnitellusti.

Sukupolvi, joka jäi ilman?

– Koronapandemia on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen meille paljon hankaluuksia. Onneksi nyt näyttää siltä, että kulttuuritapahtumat saadaan jälleen auki. Kun nuoretkin saadaan rokotettua, voidaan Taidetestaajat-toimintaa järjestää laajamittaisemmin, toki vaadittavat turvajärjestelyt huomioiden. Koordinaatiotiimi tekee kaikkensa, jotta kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset saisivat mahdollisuuden kokea korkealaatuisia taide-elämyksiä, toteaa Taidetestaajat-toiminnan päällikkö Joonas Keskinen Suomen lastenkulttuurikeskusten liitosta.

Koulupäivän aikana toteutettavilla taidevierailuilla on suuri tasa-arvoistava merkitys, sillä nuorten mahdollisuudet osallistua kulttuuritoimintaan ovat muutoin hyvin pitkälle sidoksissa perheen koulutus- ja tulotasoon.

– Taidetestauksen keskeinen ajatus on, että kaikki pääsevät mukaan. Pandemian aikana se ei ole onnistunut, kun sekä taidelaitokset että koulut ovat olleet vaihtelevien rajoitusten kohteena. Koulujen jälleen lähes sataprosenttinen ilmoittautuminen velvoittaa meitä järjestämään niin toimivat ja korkeatasoiset elämykset kuin näissä oloissa on mahdollista, pohtii Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Tärkeä siirtymäriitti

Kahdeksasluokkalaiset ovat toki monin tavoin vielä lapsia, mutta kulttuurin ja yleisötyön kohderyhmänä yläkouluikäiset poikkeavat leikki- ja alakouluikäisistä huomattavasti. Kahdeksasluokkalaisille suunnattu Taidetestaajat-toiminta tavoittaa koko ikäryhmän toimien eräänlaisena siirtymäriittinä lastenkulttuurista nuorten ja aikuisten ohjelmistojen pariin.

– Nuoria ei ole perinteisesti otettu huomioon kovin ahkerasti kulttuurin kohderyhmänä. Kahdeksasluokkalaisia eivät kiinnosta lapsille suunnatut taidesisällöt, mutta eivät 14-vuotiaat ole vielä aikuisiakaan. Taidetestaajat-toiminnan myötä myös taidelaitoksilla on mahdollisuus kehittää nuorille suunnattua ohjelmistotarjontaansa, toteaa Svenska kulturfondenin toimitusjohtaja Sören Lillkung.

Myös opettajalla on nuoren taidekokemuksen onnistumisessa tärkeä rooli. Taidetestaajien vierailuihin liittyy aina taidelaitosten suunnittelemaa etko- ja jatkotyöskentelyä, jonka opettaja toteuttaa nuorten kanssa koululla. Taiteen kokeminen helpottuu, kun aihe on etukäteen tuttu, ja jatkot auttavat käsittelemään vierailulla heränneitä ajatuksia ja tunteita. Opettajan apua kaivataan myös käytännön asioissa, kuten teatterietiketissä, joka ei ole useimmille 14-vuotiaille vielä tuttu.

Mikä Taidetestaajat?

Taidetestaajat on Suomen suurin kulttuurikasvatusohjelma, joka vie joka vuosi Suomen kaikki kahdeksasluokkalaiset vierailulle yhteen tai kahteen korkealaatuiseen taidekohteeseen ympäri Suomen. Toiminnan ydintavoitteena on tarjota nuorille taide-elämyksiä ja työkaluja muodostaa kokemuksestaan perusteltu mielipide sekä kehittää suomalaisen taidekentän osaamista nuorille suunnattujen sisältöjen suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Toimintaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden sekä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Taidetestaajat-toimintaa koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto.

Lisätietoja

Joonas Keskinen
Päällikkö, Taidetestaajat-toiminta
joonas.keskinen@taidetestaajat.fi
puh. 044 978 4893

Verkkosivut: www.taidetestaajat.fi
Kuvapankki: taidetestaajat.kuvat.fi

Ravintola-alan tulevaisuus rakennetaan nyt

Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Petri Jauhiainen

Viimeiset puolitoista vuotta ovat koetelleet ravintola-alaa, mutta pandemia ei ole ainoa sitä määrittävä tekijä. Itä-Suomen yliopiston tohtorikoulutettava Sini Kauhanen aikoo tekeillä olevassa väitöskirjassaan perehtyä alan tilanteeseen, koska on huolissaan sen tulevaisuudesta.

Hän huomasi jo pro gradu -tutkielmaa tehdessään, että vaikka matkailua onkin Suomessa tutkittu paljon, ravintola-alasta ei akateemisia artikkeleita juurikaan löydy. Väitöskirja onkin ensimmäinen laatuaan kauppatieteitten saralla.

Kauhanen käyttää tutkimusmenetelmänä niin sanottua PESTEL-analyysiä, ja tarkastelee poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia, teknologisia, ympäristöllisiä sekä lainsäädännöllisiä tekijöitä. Kauhanen on myös kiinteistöalan yrittäjä, jonka ystävien ja vuokralaisten joukossa on ravintola-alan toimijoita. Heiltä hän saa ajankohtaista tietoa alan tilanteesta.

– Korona-ajalta on tullut isoja tappiota ja monet ravintolat ovat tuista huolimatta joutuneet ottamaan lainaa, osa on mennyt nurin. Iso osa lomautetuista tarjoilijoista ja kokeista on ymmärrettävästi vaihtanut alaa. Tilanne on tällä hetkellä katastrofaalinen, Kauhanen sanoo.

Lakien muokkaama menneisyys

Tohtorikoulutettava Sini Kauhanen tutkii väitöskirjassaan ravintola-alan historiaa ja sen menestykseen vaikuttavia tekijöitä. Kuva: Petri Jauhiainen

Jos päätösvalta olisi Kauhasella, hän helpottaisi myös anniskellun alkoholin verotusta.

Nykyhetken lisäksi Kauhanen aikoo syventyä ravintola-alan historiaan. Hänellä on aineistona käytössään väitöskirjoja, muistelmia, historiikkeja, oppikirjoja sekä matkailu- ja ravintola-alan ammatti- ja järjestölehti Vitriinin julkaisut 40 vuoden ajalta. Julkaistuista artikkeleista ja pääkirjoituksista on jo käynyt ilmi, että poliittiset ja lainsäädännölliset tekijät ovat kautta aikojen määrittäneet tiukat raamit, joiden puitteissa ravintolatoimintaa on saanut harjoittaa.

Alkoholipolitiikan sekä anniskelun, aukioloaikojen ja verotuksen säätelyn lisäksi yhtenä merkittävänä tekijänä on noussut esille EU:hun liittyminen, joka nähtiin etukäteen myönteisenä asiana. Todellisuus oli kuitenkin toinen, sillä EU:n myötä alalle tuli 22% arvonlisävero, mitä ei aikaisemmin palvelualoilla ollut. Sen vaikutus oli dramaattinen.

Tupakkalain muutokset, ja erityisesti niiden vaiheittainen toteutus, aiheuttivat harmistusta 1990- ja 2000-luvuilla.

– Moni ravintola investoi kymmeniä tuhansia euroja vaadittavaan ilmastointiin. Pian lakia muutettiin, ja ravintoloiden piti järjestää tupakkahuone tai kieltää tupakointi kokonaan. Rahaa heitettiin kankkulan kaivoon, Kauhanen sanoo.

Myös anniskeluohjeet, joiden mukaan alkoholiostoksen yhteydessä oli tilattava ruokaa, tanssimisen kieltäminen ravintoloissa ja miesseuralaisen vaatiminen naisasiakkailta ovat jääneet historiankirjoihin. Menneisyyteen perehtyminen on Kauhasen mukaan vahvistanut käsitystä siitä, kuinka ulkoiset tekijät ovat vaikuttaneet alaan, ja vaikuttavat edelleen.

Päämääränä muutos

Alalla on Kauhasen mukaan valtava potentiaali, jonka hyödyntämisellä voisi olla merkittävä vaikutus työllisyyteen ja talouteen. Hän toivoo, että päättäjät kuuntelisivat alan toimijoita ja Kauhanen aikookin väitöskirjaansa varten haastatella ravintoloitsijoita ja muita asiantuntijoita.

– Tuon esille, kuinka he muuttaisivat alaa, mitä heidän mielestään pitäisi parantaa tai tehdä eri tavalla. Haluaisin väitöskirjan myötä avata silmiä päättäjien keskuudessa ja toivon siinä onnistuvani. Tavoitteenani ei missään nimessä ole syyllistää poliitikkoja ja virkamiehiä, vaan saada ala virkistymään ja kehittymään, hän sanoo.

Jos päätösvalta olisi Kauhasella, hän helpottaisi myös anniskellun alkoholin verotusta, koska se voisi hänen mukaansa edesauttaa kulutuksen siirtymistä kodeista ravintoloihin. Näkemys ei ole uusi, sillä Vitriini-lehdissä käsiteltiin samaa asiaa jo 70-luvun lopulla.

– Nyt on 40 vuotta mietitty, kuinka ihmiset saadaan kotoa ravintoloihin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Päämääränäni on, ettei seuraavan väitöskirjan tekijän tarvitsisi 40 vuoden kuluttua huomata, että samaa asiaa on pohdittu jo 80 vuoden ajan, Kauhanen toteaa.

Tohtorikoulutettava Sini Kauhanen sai Kulttuurirahaston apurahan vuosina 2020 ja 2021 suomalaisen ravintolaliiketoiminnan menestyksen edellytyksiä käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Teurastamoiden sivuvirroista ekologista ja terveellistä koiranruokaa

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Anna Bui

– Perinteisesti näistä sivuvirroista osa on mennyt turkistarhoille, osa lemmikkieläinten ruoaksi. Kun turkistarhaus on vähentynyt ja vähenee yhä, on syytä kartoittaa sivuvirtojen tehokkaampaa käyttöä muualla, Salin kertoo.

Idea on yksinkertainen, mutta tuotteessa riittää hienosäätöä

Uusia reseptejä testataan lemmikkikoirilla. Ruokintakokeissa tutkitaan eri proteiininlähteiden ja kevyen kypsennyksen vaikutusta siihen, kuinka hyvin proteiinit imeytyvät koiran elimistöön. Tavoitteena on  tuote, jossa proteiinit imeytyisivät mahdollisimman hyvin, jolloin myös ympäristön typpikuormitus pienenee.

Täysravintoon lisätään myös vitamiineja ja kuituja niin että koira voi syödä pelkästään sitä.

– Varsinainen raakaruokinta vaatii paljon perehtymistä. Omalle koiralleni lasken tarkasti Excelillä, että se saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, vitamiinit sekä kivennäis- ja hivenaineet, Salin kertoo.

Siru Salin ja Chesapeakelahdennoutaja Dante

Siru Salin ja 13-viikkoinen chesapeakelahdennoutaja Dante.

– Monilla koiranomistajilla ei ole siihen aikaa ja osaamista. Sulatettu raakaruoka ei myöskään säily pitkään. Uuden kypsennetyn tuoteperheen avulla Snellman pyrkii laajentamaan asiakaskuntaansa niihin koiranomistajiin, jotka haluavat päästä vähän helpommalla.

Salinin tie tutkijatohtoriksi ei ole kulkenut tavallisinta reittiä. Lukion jälkeen hän kävi kauppaopiston ja työskenteli äänimainostuotantoyhtiössä toimitusjohtajana ja yhteyspäällikkönä sekä ratsastuskouluyrittäjänä.

Lapsuudesta kumpuava eläinrakkaus ja kiinnostus koiriin veti hänet Helsingin yliopistoon lukemaan kotieläintiedettä aikuisiällä 2000-luvun alussa. Opintojen ohessa hän työskenteli miehensä kanssa yrittäjänä kiinteistönvälitysalalla. 

Vuonna 2020 valmistuneessa väitöskirjassaan Salin on tutkinut, kuinka liian energiapitoinen rehu johtaa lypsylehmillä insuliiniresistenssiin ja liikalihavuuteen sekä aineenvaihduntasairauksiin. 

– Sinällään insuliiniresistenssi ja lihomisen mekanismit näyttävät olevan aika samanlaisia useilla nisäkkäillä, niin koirilla, lehmillä kuin ihmisilläkin.

Jo ennen väitöskirjan valmistumista Salin työskenteli Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan DogRisk-tutkimusryhmässä. Hän muokkasi ja analysoi suomalaisille koiranomistajille suunnattua suurta kyselyaineistoa ja etsi tästä koiran ravinnon yhteyksiä erilaisiin sairauksiin.

Kotimaisissa ruokintaseminaareissa Salin tapasi Snellman Petfoodin liiketoimintajohtajaa Magnus Petterssonia.

– Olin hyvin aktiivinen hänen suuntaansa ja kerroin tutkimusideoitani, kuinka ihmisravinnon sivutuotteena syntyviä hukkaraaka-aineita voisi hyödyntää paremmin. Totesimme yhdessä, että Suomessa ei akateemista koirien ruokintatutkimusta ole paljoa tehty eikä edes maailmalla raakaruokintaa tai miedosti kypsennettyjä tuotteita ole juurikaan tutkittu, Salin kertoo.

Muutamien tapaamisten jälkeen Petterson vakuuttui Salinin ideasta, ja Salin laittoi PoDoCo-hakemuksen vetämään.

PoDoCo- eli PostDocs in Companies -apurahan idea on avata vastavalmistuneille tohtoreille työuria yrityksiin. PoDoCo-projekti kestää vuoden tai kaksi vuotta. Ensin säätiöt rahoittavat tutkimusta puoli vuotta tai vuoden, sen jälkeen vastaanottajayritys palkkaa tutkijatohtorin vastaavaksi ajaksi.

Salin sai Snellmanilta suoraan kahden vuoden sopimuksen ja osallistuu yrityksen lemmikkieläinrehujen tuotekehitykseen tiimin jäsenenä.

– Oma aktiivisuus on tässä haussa todella tärkeää. Jos itse uskoo asiaansa ja agendaansa, on helppo vakuuttaa muutkin. Mutta yhteistyökumppani ei tipu vahingossa pöytään, vaan pitää olla rohkeutta itse hakea hänet.

Salin huomauttaa, että Suomessa on paljon eläinruokinta-alan yrittäjiä, joilla ei riitä resursseja ottaa tieteellistä tutkimusta mukaan tuotekehittelyn tueksi. Pienten yritysten järjestäytyminen esimerkiksi yhtymäksi tai osuuskunnaksi mahdollistaisi sen, että ne voisivat yhteistoimin palkata vaikkapa PoDoCo-järjestelmän kautta yhden tutkijatohtorin.

Lisätietoa PoDoCo-apurahasta.

Fil. tohtori Siru Salin sai PoDoCo-apurahan keväällä 2021 teurassivujakeiden hyötykäyttöä lemmikkieläinten rehuissa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.

Taidetta hoitolaitoksiin on jatkossa Taidetta kaikille

Kulttuurikeskus PiiPoon TEIJO-hanke toteutui Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan turvin. Kuva: Kulttuurikeskus PiiPoo

Kulttuurikeskus PiiPoon TEIJO-hanke toteutui Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan turvin. Kuva: Kulttuurikeskus PiiPoo

Tukimuodon tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta.

– Taidetta hoitolaitoksiin -nimi suuntasi hakijoiden ajattelun liiaksi vain hoito- ja hoivakoteihin. Kohderyhmänä ovat kuitenkin kaikki sellaiset ihmiset, joiden on vaikea päästä taiteen äärelle, kertoo kulttuurisihteeri Jaana Ortju.

Hoitolaitosten lisäksi esimerkiksi sairaalat, vankilat tai vaikkapa vastaanottokeskukset voivat olla apurahaa hakevien taiteilijoiden työskentelyn kohteita, kuten myös päihdetyön ja lastensuojelun yksiköt.

Apuraha on tarkoitettu kaikille taiteen aloille. Hakijoina voivat yksittäisten taiteilijoiden lisäksi olla myös työryhmät tai taiteen ammatilliset rekisteröityneet yhteisöt.

Taidetta kaikille -apurahaa voi hakea seuraavan kerran Lokakuun haun yhteydessä 1.–29.10. Se on mukana myös maakuntien haussa tammikuussa 2022. Lisätietoja apurahasta.