Keski-Pohjanmaan Kulttuurirahasto jakoi apurahoina 479 000 euroa

Suomen Kulttuurirahaston hallitus päätti maaliskuun lopussa miljoonan euron hätärahoituksesta kulttuurikentälle. Tästä rahoituksesta 500 000 euroa lisättiin maakuntarahastojen kevään 2020 jakoon, jonka myötä Keski-Pohjanmaan rahastokin sai runsaat 20 000 euroa lisää jaettavaa. Lisärahoituksen ohella Keski-Pohjanmaan rahasto huomioi koronakriisin vaikutukset muutenkin tämänvuotisissa apurahapäätöksissään. Kokovuotisia apurahoja myönnettiin tavanomaista vähemmän, mutta puolivuotisia ja sitä lyhyempiä työskentelyapurahoja kulttuuriammattilaisille puolestaan aiempaa enemmän.

Rahasto halusi tässä tilanteessa turvata työskentelytuen mahdollisimman monelle, asiamies Mika Virkkala perustelee.

Keski-Pohjanmaan rahasto myönsi kärkihankeapurahan Guardia Nueva orkesteriyhdistys ry:lle. Apuraha on tarkoitettu vuonna 2021 20-vuotisjuhlaa viettävän Guardia Nueva -orkesterin juhlavuoden konserttikokonaisuuksien toteuttamiseen.

Rahasto tukee vuosittain kärkihankkeiden avulla tavanomaista suurempia ja vaikutukseltaan isompia hankkeita, jotka myös nostavat merkittävästi maakunnan kulttuurin näkyvyyttä, hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko kertoo.

Taidetta hoitolaitoksiin -apuraha myönnettiin mm. Anna Karsikas-Kuusiston ja Miia Kauniston hankkeelle, jossa järjestetään musiikkikerhotoimintaa pienissä kunnissa ja kyläkeskuksissa. Kulttuurikorjaamo ry:n apurahalla tehdään sovituksia 400 soittajan One Big Band – Rockkola 400 -konserttiin. Kirsi Ojasen ”Polkka-Otto” -projektissa elvytetään paikallisperinnettä Halsualla.

Apurahahakemuksia Kulttuurirahaston Tammikuun haussa tuli Keski-Pohjanmaan rahastolle tänä vuonna yhteensä 259 (vuonna 2019 yhteensä 252). Apurahojen keskisuuruus oli 9200 euroa. Hakemuksista hyväksyttiin 18 %. Tieteen osuus myönnetyistä apurahoista oli hieman vajaa viidennes. Taiteissa apurahoja myönnettiin eniten säveltaiteeseen, yli 30 % kaikista apurahoista.

Kolme kokovuotisia ja useita puolivuotisia työskentelyapurahoja

Apurahoja jaettiin laajasti eri taiteen- ja tieteenaloille. Kokovuotisen apurahan sai tieteessä fil. tohtori Ingo Stamm. Taiteessa kokovuotisella apurahalla tulevat työskentelemään taidegraafikko Eeva Huotari ja tanssitaiteilija Eleni Pierides.

Puolen vuoden apurahoin tuetaan mm. Juho Alakärpän taiteellista työskentelyä ja Silja Heikkilän työskentelyä erityisesti nuorten teatteritoiminnan parissa. Ari Huuhkan työryhmässä kehitetään vähittäiskaupan living lab -toimintamallia. Muita puolivuotisen apurahan saajia taiteessa ovat Irma Jylhä, Kaija Kontulainen, Tapio Lappalainen, Mia Myllymäki, Kari Pappinen ja Rosa Pisilä. Tieteen puolivuotisen työskentelytuen saivat Lauri Skantsi ja Outi Valo.

Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteen ja tieteen harjoittamiseen sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Kaikki Tammikuun 2020 haun yhteydessä myönnetyt apurahat löytyvät täältä.

Tammikuun haku käynnistyi, jaettavana 13 miljoonaa euroa

Maakuntarahastojen erityiskohteet

Maakuntarahastot myöntävät apurahoja maakunnassa asuville tai syntyneille hakijoille sekä siellä suoritettavaan tai siihen kohdistuvaan tieteelliseen tai taiteelliseen työhön, sekä erilaisiin kulttuurihankkeisiin.

Kärkihankeapurahaa voi hakea tavanomaista suurempaa rahoitusta vaativiin hankkeisiin. Kärkihankkeisiin jaetaan vähintään 40 000 euroa yhtenä tai kahtena apurahana. Osa maakuntarahastoista myöntää myös huomattavasti suurempia Kärkihankeapurahoja tai monivuotista rahoitusta.

Taidetta hoitolaitoksiinapurahan tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja lisätä erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin. Taiteilijat, työryhmät ja yhteisöt voivat hakea apurahaa työskentelyyn tai hankkeisiin, jotka voivat toteutua hoito- ja hoivalaitoksissa tai muissa ympäristöissä, joiden asukkaiden tai käyttäjien on vaikea päästä taiteen äärelle.

Kotiseututyöapuraha on tarkoitettu paikalliskulttuurin ja kulttuuriympäristön vaalimiseen liittyviin hankkeisiin, kuten kotiseudun kulttuuriperinnön tallennukseen ja esittelemiseen, paikallisyhteisöjen ja -yhdistysten historiikkeihin, näyttelyihin ja tapahtumiin.

Lisää joustoa apurahan käyttömahdollisuuksiin

Vuoden 2020 haussa apurahan erilaisia käyttömahdollisuuksia ja joustoa on lisätty. Esimerkiksi, aiemmasta poiketen, apurahaa voidaan myöntää kokoaikaisen palkkatyön ohessa toteutettavaan tieteelliseen tai taiteelliseen hankkeeseen, joka ei liity varsinaiseen palkkatyöhön. Hankkeen suuruutta ei määritellä, mutta tällainen ns. puhdeapuraha voi olla korkeintaan 3 000 euroa henkilöä kohden.

Lisätietoa tammikuun hausta löytyy osoitteesta skr.fi/tammikuunhaku. Hakuohjeisiin kannattaa tutustua huolellisesti. Tutustuthan myös maakuntarahastojen omiin painopisteisiin ja hakuohjeisiin.

Hakuaika päättyy maanantaina 10.2.2020 klo 16.00, jolloin hakemusten ja lausuntojen tulee olla toimitettu verkkopalvelussa. Ohjeita ja linkki lausunnonantajan verkkopalveluun löytyvät täältä.

Apurahainfotilaisuus

Maakuntarahastojen yhteinen apurahainfotilaisuus järjestetään torstaina 23.1.2020 klo 15.00–16.30 Intellin auditoriossa osoitteessa Seminaarinkatu 2, Kajaani. Tilaisuutta voi seurata myös suorana tai tallenteena jälkikäteen sosiaalisen median kanavissamme:

Kyösti Kallio -mitali toimittaja, tietokirjailija Helena Petäistölle

Toimittaja Helena Petäistö sai Kyösti Kallio -mitalin kiitoksena ansioistaan Kyösti Kallion elämäntyön sekä maaseudun kulttuuriperinnön vaalimisesta. Kuva: Otava

Toimittaja Helena Petäistö sai Kyösti Kallio -mitalin kiitoksena ansioistaan Kyösti Kallion elämäntyön vaalimisesta. Kuva: Otava

– Mitali luovutetaan Teille kiitoksena ansioistanne Kyösti Kallion elämäntyön sekä maaseudun kulttuuriperinnön vaalimisesta. Urallanne olette pystynyt yhdistämään kansainvälisen ja paikallisen. Olette aina kunnioittanut juurianne ja useissa yhteyksissä tuonut esiin suomalaista kulttuuria ja perinnettä, unohtamatta Kalajokilaaksoa. Olette viime vuosien aikana erityisesti nostanut esiin vanhaa rakennusperinnettä ja edistänyt näin Kallion hengen mukaisesti maaseudun elinvoimaisuutta, totesi vuosijuhlassa Keski-Pohjanmaan rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko.

Kansainvälisen politiikan toimittaja sekä ranskan kielen ja kulttuurin asiantuntija Helena Petäistö on tunnettu kulttuurivaikuttaja. Hänen ensimmäinen kirjansa ”Ranskalaiset korot” ilmestyi vuonna 1995. Vuonna 1999 julkaistu ”Aamiainen Cocon kanssa ja muita elämyksiä Euroopassa” aloitti kirjasarjan Euroopan kaupungeista. Hänen vuonna 2010 ilmestynyt kirjansa ”Tee teematka” palkittiin Lauri Jäntin säätiön palkinnolla. Petäistön uusin kaupunkikirjasarja sisältää kaksi osaa Ranskan kaupungeistä ”À la Helena Petäistö”. Viimeisin kirja ”Ranska, Macron ja minä” julkaistiin 2017. Helena Petäistön ympäri Suomea toteuttama Kuohuva Eurooppa -luentosarja on ollut yleisömenestys. Petäistö on saanut sekä Ranskan ansioritarikunnan Kunnialegioonan upseeriluokan kunniamerkin että Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkin. Vuonna 2010 hänet palkittiin Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla.

Helena Petäistö on maailmalla uraa tehdessään aina kunnioittanut juuriaan ja useissa kirjoituksissaan tuonut esiin suomalaista kulttuuria ja perinnettä. Petäistö on luennoinut rakennusperinteestä laajalla näkökulmalla Suomesta Ranskaan tuoden esimerkkejä esim. presidentti Macronin kampanjasta vanhojen talojen säilyttämiseksi. Petäistön ideoima suosittu kesätapahtuma, jossa hän on kahdeksan vuoden ajan puhunut tärkeäksi näkemästään asiasta, tunnetaan nimellä ”Teetä ja wanhoja taloja”. Se on nostanut esiin vanhaa rakennusperinnettä ja edistänyt näin Kallion hengen mukaisesti maaseudun elinvoimaisuutta. Kalajoella odottaakin hänen yksi tärkeistä työkohteistaan: Kalajoen vanhan apteekin kunnostaminen Rautioon. Helena Petäistö halusi pelastaa hienon, mutta huonoon kuntoon päästetyn suojelukohteen, Suomen toiseksi vanhimman maalaisapteekin talon.

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston Kyösti Kallio -mitalin luovuttivat toimittaja, tietokirjailija Helena Petäistölle rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko ja hoitokunnan jäsen Tuula Puoskari. Kyösti Kallio -mitalin on suunnitellut kuvanveistäjä Kalervo Kallio (1909–1969).

Keski-Pohjanmaan rahasto jakoi apurahoina 431 000 euroa. Helena Petäistölle Kyösti Kallio -mitali

Hoitokunta myönsi kaksi kärkihankeapurahaa. Kalajoen kehitysvammaisten tuki ry sai 20 000 euroa erityistä tukea tarvitsevien toteuttaman musiikkiteatteriesityksen tuottamiseen. Pertti Hyttinen ja Lauri Pulakka saivat niin ikään 20 000 euroa Chydenius ja musiikki -esityksen toteuttamiseen.

Apurahoja jaettiin laajasti eri taiteen- ja tieteenaloille. Taidetta hoitolaitoksiin -apuraha myönnettiin mm. Marika Markkion ja työryhmän hankkeelle, jossa toteutetaan taideprojekti ensi- ja turvakodissa. Robert Hagnäs puolestaan käynnistää apurahan turvin Kulttuurikorjaamon toimintaa. Anna Pulakka ja työryhmä saivat apurahan Aaro Kentalan Morsiustaivas -oopperan esittämiseen.

Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 252 (vuonna 2018 yhteensä 193). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta moniarvoisesta kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli 9600 euroa. Hakemuksista hyväksyttiin 18 %. Tieteen osuus myönnetyistä apurahoista oli 19 %. Taiteissa apurahoja myönnettiin tällä kertaa eniten visuaalisiin taiteisiin, noin 27 % kaikista apurahoista.

Useita kokovuotisia työskentelyapurahoja

Kokovuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna viisi. Visuaalisissa taiteissa apurahan saivat kuvanveistäjä Riku Riippa taiteelliseen työskentelyyn kolmivuotisen apurahan toisen vuoden apurahana sekä kuvataiteilija Maria Forsblom. Säveltaiteessa kokovuotisen apurahan sai Musiikin tohtori Antti Paalanen. Tieteessä väitöksen jälkeiseen, kestävää kehitystä ja työttömyyspolitiikkaa käsittelevään tutkimukseen kokovuotisen apurahan sai fil. tohtori Ingo Stamm. Väitöskirjatyöhönsä 12 kuukauden apurahan sai Jari Luomala.

Puolen vuoden apurahoin tuetaan Sanna Ahvenjärven, Mari Isopahkalan, Seppo Kalliokosken ja Kai-Eerik Känsälän taiteellista työskentelyä sekä Johanna Kutunivan väitöskirjatyötä. Kahdeksan kuukauden apuraha myönnettiin Misha Hyttiselle Veikko Salkion elämäkerran kirjoittamiseen.

Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteen ja tieteen harjoittamiseen sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.

Vuosijuhlassa esiintyivät apurahan saajat

Vuosijuhlan kuultiin Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri esittämänä mm. otteita Chydenius ja musiikki -hankkeesta. Hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikon avauspuheenvuoron ja Kokkolan kulttuuritoimenjohtaja Sampo Purontauksen tervehdyksen jälkeen kuultiin kalajokisen Mätke-bändin musiikillinen tervehdys. Juhlapuheen piti fil. tohtori, kulttuurihistorioitsija Pauliina Littorin. Taidesijoittamiseen ja taiderikollisuuteen erikoistunut Littorin puhui otsikolla ”Ammattina rakastettu legenda”.

Kyösti Kallio -mitalin toimittaja ja tietokirjailija Helena Petäistölle ojensivat hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko ja hoitokunnan jäsen Tuula Puoskari. Keski-Pohjanmaan rahaston apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko ja asiamies Mika Virkkala sihteeri Piia Hietasen avustamana. Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat ovat kokonaisuudessaan erillisessä liitteessä.

Keski-Pohjanmaan rahaston kulttuuripalkinto Juho Kuosmaselle

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto myönsi vuoden 2018 kulttuuripalkinnon elokuvaohjaaja Juho Kuosmaselleihmisläheisistä elokuvista, hetkien herkästä vangitsemisesta”.


Juho Kuosmanen Keski-Pohjanmaan rahaston vuosijuhlassa 10.4.2018. Kuva: Aki Paavola

Palkinnon suuruus on 10 000 euroa, ja se luovutettiin Keski-Pohjanmaan rahaston vuosijuhlassa Pietarsaaressa tiistaina 10.4.2018. Keski-Pohjanmaan rahasto haluaa palkinnolla antaa tunnustusta ihmisläheisen elokuvan tekemisestä taiteesta tinkimättä ja paikallisen aihepiirin kohottamisesta kansainvälisyyteen.

Juho Kuosmanen (s. 1979 Kokkolassa) opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 2004–2014. Kuosmanen on ohjannut myös teatteria ja oopperaa. Teatterissa hän on näytellyt Leea Klemolan teoksissa Kokkola ja New Karleby Tampereen Teatterissa. Muita rooleja ovat televisiosarjassa Hopeanuolet sekä filmeissä 8 päivää ensi-iltaan, Miesten välisiä keskusteluja, Silmäterä ja Toivon tuolla puolen.

Kuosmasen ensimmäinen teattereissa nähty elokuva, tunnin pituinen Taulukauppiaat (2010) oli ehdolla Jussi-palkinnon saajaksi viidessä kategoriassa (paras elokuva, ohjaus, käsikirjoitus, naispääosa, lavastus). Taulukauppiaat oli lopputyö Taideteollisen korkeakoulun elokuva- ja lavastustaiteen osastolta. Se voitti parhaan opiskelijaelokuvan palkinnon Cannesin festivaalin Cinéfondation-sarjassa.

Voiton myötä Kuosmanen sai osana palkintoaan osallistua seuraavaksi ohjaamallaan pitkällä elokuvalla Cannesin festivaalille. Hänen ohjaamansa Hymyilevä mies valittiin lopulta toukokuussa 2016 Cannesin kahteen kilpasarjaan. Se voitti festivaalin toiseksi arvostetuimmassa palkintokategoriassa Un certain regard ensimmäisenä suomalaisena elokuvana. Lisäksi Hymyilevä mies osallistui esikoisohjausten Caméra d’Or -sarjaan.

Juho Kuosmanen on työskennellyt läheisesti Kokkolan oopperan kanssa sen alkuajoista lähtien.

__________________________________________________________________

Keski-Pohjanmaan kulttuuripalkinto myönnetään hakemuksetta henkilölle tai yhteisölle, joka on huomattavalla tavalla edistänyt Keski-Pohjanmaan kulttuurielämää tai jonka työ on merkittävällä tavalla vahvistanut keskipohjalaista kulttuuria. Kulttuuripalkinnon ovat aiemmin saaneet mm. pelimanni Mauno Järvelä (2000), fil. tohtori Hannu Saha (2002), laulun lehtori Sirkka Haavisto (2004), director musices Osmo Jämsä (2006),  sopraano Anu Komsi (2008), taiteen maisteri Ritva Kangas (2010), tanssitaitelija Pirjo Viitanen (2012), taidemaalari Lena Koski (2014) ja professori Aila-Leena Matthies (2016).

Keski-Pohjanmaan rahastolta suursatsaus elokuvaan

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto vietti 55. vuosijuhlaansa Pietarsaaressa tiistaina 10.4.2018. Apurahan sai tänä vuonna yhteensä 44 hakijaa jaon yhteissumman ollessa 424 000 euroa.


Keski-Pohjanmaan rahaston apurahansaajat 2018. Kuva: Aki Paavola

Kulttuuripalkinnon sai elokuvaohjaaja Juho Kuosmanenihmisläheisistä elokuvista, hetkien herkästä vangitsemisesta”. Keski-Pohjanmaan rahasto haluaa palkinnolla antaa tunnustusta ihmisläheisen elokuvan tekemisestä taiteesta tinkimättä ja paikallisen aihepiirin kohottamisesta kansainvälisyyteen.

Hoitokunta myönsi kärkihankeapurahan niin ikään elokuvalle. Laura Airola ja työryhmä yhdessä Kokkolan Kinoyhdistyksen kanssa saavat 40 000 euron apurahan uuden elokuvafestivaalin perustamiseksi ja järjestämiseksi vuosina 2018 ja 2019.

Apurahoja jaettiin laajasti eri taiteen- ja tieteenaloille. Lastenkulttuurin apurahan saivat mm. Sarma ry Havulan taidepihan elävöittämiseen ja työpajatoimintaan. Koko maakuntaa koskettaa Kansanmusiikki-Instituutti ry:n hanke, jossa perustetaan lastenkulttuuriverkosto Keski-Pohjanmaalle. Vionoja-Säätiön hankkeessa tuotetaan monologinäytelmä.

Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 193 (vuonna 2017 yhteensä 261). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta moniarvoisesta kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli  9200 euroa. Hakemuksista hyväksyttiin 22 %. Tieteen osuus myönnetyistä apurahoista oli 13 %. Taiteissa apurahoja myönnettiin jälleen eniten musiikkiin, noin 29% kaikista apurahoista.

Useita kokovuotisia työskentelyapurahoja

Kokovuotisia 24 000 euron työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna neljä. Visuaalisissa taiteissa apurahan sai kuvanveistäjä Riku Riippa taiteelliseen työskentelyyn kolmivuotisen apurahan toisen vuoden apurahana. Säveltaiteessa kokovuotisin apurahoin tulevat työskentelemään Niina Hannula ja Heidi Maria Paalanen. Tieteen kokovuotisen apurahan sai Panic Gorana sosiaalityön väitöskirjan viimeistelyyn. Puolen vuoden apurahoin tuetaan Tuomas Rounakarin taiteellista tohtorintutkintoa ja Davide Bergnan väitöskirjatyön loppuunsaattamista. Taiteessa yhdeksän kuukauden apurahalla työskentelee valokuvaaja Joni Virtanen. Puolivuotisen apurahan työskentelyynsä saivat Jaakko Pernu, Ville Kangas sekä Aki Koskinen .

Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteen ja tieteen harjoittamiseen sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.

Vuosijuhlassa esiintyivät apurahan saajat

Vuosijuhlan aloitti Tuomas Rounakari arkaaisella improvisaatiollaan sattumanvaraisesti viritetylle viululle. Hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikon avauspuheenvuoron ja Pietarsaaren kaupunginjohtaja Kristina Stenmanin tervehdyksen jälkeen kuultiin Barocco Borealen -yhtyeen vanhan musiikin esitys. Vuoden professoriksi 2017 valittu professori Karl-Erik Michelsen nosti juhlapuheessaan esiin tiedon – tieteellisen ja kulttuurillisen sivistyksen – merkityksen kaikenlaisen valetiedon aikakautena. Juho Kuosmasen vastaanottaessa kulttuuripalkinnon, esitettiin juhlayleisölle palkitun juhlaa varten koostama elokuvakollaasi.

Keski-Pohjanmaan rahaston apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Tanja Risikko ja asiamies Mika Virkkala sihteeri Piia Hietasen avustamana. Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat ovat kokonaisuudessaan erillisessä tiedotteessa.

Tukiperhetoiminta suurennuslasin alla

Tukiperhetoiminta on vapaaehtoistyötä, jonka merkitys lastensuojelussa on ollut tärkeä sen käyttöönotosta, vuodesta 1983, asti. Tukiperhetoiminnassa lasta ja lapsen perhettä tuetaan vahvistamalla väliaikaisesti heidän sosiaalista verkostoaan. Lähtökohtana on, että tukiperhe tapaa lasta säännöllisesti ennalta sovittuina ajankohtina, yleensä viikonlopun ajan kerran kuussa.

Anu-Riina Svenlin

Anu-Riina Svenlin valmistelee tukiperhetoimintaa käsittelevää väitöskirjaa, joka on Suomen ensimmäinen laaja tutkimus aiheesta. Motivaatio aiheen tutkimiseen tuli Svenlinin työskennellessä sosiaalityöntekijänä. Hän etsi ja rekrytoi tukiperheitä asiakkaille, mutta huomasi usein pohtivansa kysymystä, mistä tukiperhetoiminnassa oikeastaan on kyse ja miten se vaikuttaa lapsen ja vanhemman tilanteeseen.

– Toimintaa on pyöritetty yli 30 vuotta, mutta hyvin vähän on keskusteltu ja kirjattu ylös sitä, mikä on toiminnan perusta, millaiseen käyttöteoriaan se perustuu jne. Tukiperhettä pidetään hyvänä ja tarpeellisena toimintamuotona, mutta sitä on tutkittu lähinnä opinnäytetöissä ja tutkimus on jäänyt pinnalliseksi, Svenlin kertoo.

Tutkimuksessaan Svenlin on tarkastellut tukiperhetoiminnan käyttämistä tukitoimena yhdessä kunnassa. Hän on haastatellut niin sosiaalitoimen työntekijöitä, tukiperheitä kuin tuettavia lapsia ja heidän vanhempiaan. Työntekijät ovat pohtineet yhdessä, mihin toiminta ja sen toimivuus perustuu ja millaisiin ongelmiin sillä voidaan pyrkiä vaikuttamaan. Tukiperheet, lapset ja näiden vanhemmat puolestaan kertoivat, millaisia asioita he viikonloppujen aikana tekevät, mikä tukiperheessä on heidän mielestään tärkeää ja millaisia muutoksia he ovat sen myötä huomanneet.

Svenlinin havainto on, että toimintaa määriteltäessä korostuvat ajatukset arkisesta yhdessäolosta, vuorovaikutuksesta ja siitä, että sekä lapsi että aikuinen saavat myönteistä palautetta tukiperheeltä.

– Tukiperheen avulla halutaan saada aikaan positiivinen kierre lapsen ja vanhemman elämässä. Keskeistä on myös tukiviikonloppujen säännöllisyys ja toisenlaisen ympäristön tarjoamat virikkeet.

Vahvuudet ja kriittiset kohdat

Tutkimuksen tavoitteena on rakentaa mahdollisimman kokonaisvaltainen jäsennys tukiperhetoiminnasta: mistä siinä on kyse, miten se toimii ja mihin asioihin pitää kiinnittää erityistä huomiota. Yksi esimerkki tästä on tukisuhteen päättäminen ja siihen liittyvät asiat. Toinen tutkimuksessa näyttäytyvä jännite on, että tukiperheen ajatellaan olevan ensisijaisesti lasta varten, mutta samaan aikaan myös vanhempi kaipaa usein keskustelukumppania.

– Havaintojeni perusteella tukisuhde näyttäisi toimivan parhaiten, kun tukiperhe pystyy luomaan sekä lapseen että vanhempaan luottamuksellisen suhteen.

Tukea saavien perheiden omat turvaverkostot ovat usein heikkoja ja Svenlin kertoo pohtineensa paljon, missä määrin tukiperhetoimintaa voi ratkaista tätä ongelmaa.

– Kenties meidän pitäisi miettiä enemmän, miten tukisimme vanhempia rakentamaan omia, pysyviä läheisverkostoja? Se on tukiperhetoiminnan kehittämisen kannalta oleellinen kysymys.

Svenlinin tutkimuksen myötä kuva tukiperheestä lastensuojelun tukitoimen tarkentuu: miten tukiperhe voi vaikuttaa lapsen ja perheen tilanteeseen, mihin asioihin on syytä kiinnittää huomiota ja missä tilanteessa tukiperhetoiminnan käyttö on erityisen perusteltua.

– Tutkimus antaa tietoon perustavan pohjan, johon toimintaa voi peilata. Kun meillä on vahvempi, auki kirjoitettu käyttöteoria, toimintaa on helpompi kehittää. Silloin on myös helpompi seurata, että tukiperhe on yksittäisessä tapauksessa juuri se mitä tarvitaan.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen, Anu-Riina Svenlin

 

Tommi Liimatan hyvästit Pietarsaarelle

– En halunnut kuvata erityistä lapsuutta, vaan mahdollisimman tyypillistä, kirjailija Tommi Liimatta sanoo. Muusikkonakin tunnettu Liimatta julkaisi vuonna 2014 romaanin nimeltä Jeppis, kirjailijan omia lapsuudenkokemuksia heijastelevan kuvauksen ala-asteikäisen Tommi-pojan elämästä Pietarsaaressa. Nyt työn alla on jatko-osa, Jeppis 2.

Kirjojen tapahtumat ovat varsin arkisia: pyöräilyä, koulunkäyntiä, musiikin kuuntelua. Liimattaa onkin ärsyttänyt lapsuuskuvausten ihannoiva sävy.

– Sellainen että aina mummo oli hyväntuulinen ja aina odotti mehut ja lätyt pöydässä – mutta kun ei odottanut! Meno oli tosi raadollista, sen on vain unohtanut.

kirjailija Tommi Liimatta

Kirjailija Tommi Liimatta

Kirjojen näkökulma on lapsen, ilman jälkiviisautta. Liimatan mukaan tietoisuuden lisääntyminen on tuotava esiin hienovaraisesti.
– Välillä tekstiä on dorkennettava, että se tuntuisi oikealta.

Jeppis 2 kuvaa aikaa, jolloin lapsuus ja orastava teini-ikä ovat molemmat läsnä. Ensimmäiseen Jeppis-kirjaan verrattuna tilanne on nyt merkittävällä tavalla toinen, kun Liimatalla on käytössään omat vanhat päiväkirjansa.
– Olen yrittänyt lukea suppeiden päiväkirjamerkintöjeni läpi, miltä oikeasti tuntui silloin.

Pitkä projekti

Jeppis oli tekeillä jo vuonna 1990. Romaanin lopullinen muotoutuminen kuitenkin vaati sekä ajallisen etäisyyden että tekijän omien taitojen kehittymisen. Liimatta mietti pitkään, miten aiheesta voisi kirjoittaa. Kun kerrontaratkaisu oli selvä, hän tiesi romaanin vihdoin syntyvän.

Vaikka Liimatta kirjoittaa lapsuutensa Pietarsaaresta, romaanit ovat vaatineet paljon taustatyötä: vanhojen sanomalehtien tutkimista, haastatteluja ja yksityiskohtien tarkastamista niin internetistä kuin vanhoista tietosanakirjoistakin. Jos yksikin fakta menee pieleen, se harmittaa.

– Mielikuvitukseni on parhaimmillaan silloin kun on määrätyt pulttaukset tapahtuneisiin asioihin, omanlaisensa ankkurit joista voi lähteä liikkeelle.

Hyvästit Pietarsaarelle

Jeppis-kirjoja kirjoittaessaan Liimatta on samalla jättänyt hyvästejä Pietarsaarelle.

– Pietarsaari on niin kummallinen kaupunki. Sitä ei voi verrata muihin. Olen myöhemmin keikkaillut ympäri Suomea, mutta missään ei löydy samanlaista tunnelmaa.

Tekeillä olevan romaanin jälkeen Liimatta ei enää aio palata lapsuusmuistoihin tai Pietarsaaren kuvaamiseen.

– Tämä on ollut elämäni ensimmäinen hanke, joka alkoi kun 9-vuotiaana kirjoitin pari konekirjoitusliuskaa kerrostalon lasten voimasuhteista. Täytyyhän päähän mahtua jotain muutakin.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen