Etelä-Savon rahastolta yli 700 000 euroa apurahoina ja palkintona – Tiedepolku edistämään lasten ja nuorten tiedekasvatusta

Etelä-Savon rahaston apurahansaajat vuodelta 2019. Kuva: Sami Funke

Etelä-Savon rahaston apurahansaajat vuodelta 2019. Kuva: Sami Funke

Määräaikaan mennessä rahasto vastaanotti 290 hakemusta hakusumman ollessa lähes 4,5 milj. euroa. Hakijoista 59 sai myönteisen päätöksen. Apurahojen lisäksi Rahasto varasi 23 500 euroa myöhemmin jaettavia Rantasalmi-palkintoa ja -stipendejä varten. Etelä-Savon Kulttuurirahaston kulttuuripalkinto, arvoltaan 10 000 euroa, luovutettiin taiteen maisteri Riitta Moisanderille. Maakunnallinen Kärkihakeapuraha 40 000 euroa myönnettiin Pieksämäen Seudun Liikunta ry:lle. Vuoden 2019 jako oli yhteensä 705 000 euroa.

Tieteen osuus apurahoista oli 34 % ja taiteen 66 %. Tieteen aloista eniten tukea saivat yhteiskuntatieteet (33 %) luonnontieteet (24 %) sekä maatalous- ja metsätieteet (19 %). Taiteen aloista eniten saivat kuvataiteet (39 %), näyttämötaiteet (21 %) ja säveltaiteet (14 %). Naisten osuus apurahansaajista oli 58 %. Hakemusten läpimenoprosentti oli 20 ja apurahojen keskisuuruus lähes 12 000 euroa.

Koululaiset tiedepoluille!

Etelä-Savon rahasto käynnistää omana hankkeenaan koululaisten Tiedepolku-hankkeen, jonka tavoitteena on edistää lasten ja nuorten tiedekasvatusta kokeilukulttuurin ja ilmiöoppimisen avulla. Mikkelissä toteutettavan kokeiluhankkeen sisältö on suunniteltu yhteistyössä Mikkelin yliopistokeskuksen, LUTin, Mikkelin kesäyliopiston, Mikkelin kaupungin opetustoimen, sekä koulujen ja opettajien kanssa. Tiedepolku-hankkeen toteutusmallia testataan kolmessa koulussa ja kolmella eri luokka-asteella (2.-, 5.– ja 8.-luokka) lasten ja nuorten ikään ja kehitysasteeseen sopivilla teemoilla. Tarkoituksena on kartoittaa toimivia malleja tiedeopetuksen toteuttamiseen ja vakiinnuttamiseen kouluissa. Myöhemmin syksyllä suunnitelmissa on vielä järjestää lapsille ja nuorille suunnattu tiedetapahtuma Mikkelissä, Savonlinnassa ja Pieksämäellä. Tapahtumien aikataulusta ja ohjelmasta tiedotetaan myöhemmin.

Etelä-Savon rahasto haluaa edistää myös apurahoin nuorten tiedekasvatusta eri puolilla maakuntaa. Mikkelin kesäyliopiston kannatusyhdistys ry sai apurahan Lukiolaisten Akatemia tapahtuman toteuttamiseen Mikkelissä. Savonlinnan kesäyliopistoyhdistys ry sai puolestaan tukea MielenTietäjä2019 ja MetsänTietäjä2019 kesäleirien järjestämisen Savonlinnassa ja Punkaharjulla. Mikkelin Ursa ry:lle rahaston tuella hankittavan tähtikaukoputken toivotaan innostavan nuoria tähtitaivaan tutkimukseen ja havainnointiin.

Kärkihankeapuraha Pieksämäen Liikunta ry:lle

Tämän vuoden Kärkihankkeeksi valittiin Pieksämäen Liikunta ry:n ympäristötaidetta ja liikuntaa yhdistävä kulttuurihanke. Hankkeessa suunnitellaan ja toteutetaan erilaisia ympäristötaideteoksia noin 80 km pitkän VedenJakaja-luontoreitistön eri taukopaikoille. Reiteille suunniteltavat teokset ovat pääosin luonnon materiaaleista valmistettuja, luontoon hyvin sopivaa ja sitä kunnioittavia. Teosmääräksi on arvioitu noin 15, joista hieman isompia on 5 ja pienempiä 10. Hankkeen taiteilijat haetaan kaikille avoimen haussa. Osana toteutusta käynnistetään yhteistyö paikallisen erityistaidetoiminnan kanssa, huomioiden taiteilijoiden tasa-arvoisuus ja osallistumismahdollisuudet ympäristötaide-hankkeeseen.

Seitsemän kokovuotista, yksitoista puolivuotista työskentelyapurahaa

Etelä-Savon rahaston myönsi seitsemän kokovuotista työskentelyapurahaa. Tieteen kokovuotisen saivat valtiot. maisteri Anne Hytönen, M. Sc. Anu Kinnunen, oikeust. tohtori Jyri Paasonen ja fil. maisteri Paula Thitz. Taiteen kokovuotiset menivät kuvatait. maisteri Hanna Vahvaselälle, taidegraafikko Ritva-Liisa Virtaselle, ja kirjailija Helena Warikselle.  Vähintään puolivuotisen työskentelyapurahan sai 11 hakijaa eri tieteen ja taiteen aloilta.

Taidetta hoitolaitoksiin apurahaa viiteen hankkeeseen

Tänä vuonna maakuntarahastoista ensimmäisen kerran jaettava Taidetta hoitolaitoksiin apuraha herätti runsaasti kiinnostusta. Kohdennettua apurahaa oli varattu noin 20 000 euroa ja sitä tavoitteli yhteensä 17 laadukasta korkeatasoista hanketta. Apurahaa myönnettiin alustavaa varausta enemmän, yhteensä 24 000 euroa, viiteen eri puolilla maakuntaa toteutettavaan hankkeeseen. Apurahan saivat Linnalan Setlementti ry yhteislaulutilaisuuksien järjestämiseen, sairaanhoitaja Mia Mattila ja lähihoitaja Anna-Maija Koivisto Vuolingonhovin värit kuvataidehankkeen toteuttamiseen, tait. maisteri Kaisla Pirkkalainen ja musiikkipedagogi Laura Vartio teatteriesityksiin ja taidetuntien järjestämiseen,  Ristiinan Mielenterveysyhdistys Risla ry lyhytelokuva-hankkeen toteuttamiseen sekä Vaalijalan kuntayhtymä Taidepesulan näyttelyn järjestämiseen.

Tällä kierroksella oli myös ensimmäistä kertaa omana hakualanaan Pelit. Pelien taiteelliseen suunnitteluun tai toteuttamiseen tarkoitettua apurahaa haki kolme hakijaa. Apurahaa, 4 000 euroa, myönnettiin medianomi Elmeri Härköselle Aaron – Musta Peto virtuaalipelin käsikirjoittamiseen.

Etelä-Savon rahaston kulttuuripalkinto 2019 tait. maisteri Riitta Moisanderille. Kuva: Sami Funke

Tait. maisteri Riitta Moisander sai Etelä-Savon rahaston kulttuuripalkinnon vuonna 2019. Kuva: Sami Funke

Etelä-Savon rahaston kulttuuripalkinto tait. maisteri Riitta Moisanderille

Taiteen puolustajalle, väkevälle visionäärille

Kanta-Hämeen Tammelassa, Letkun kylässä syntyi 1949 tyttö, joka sai kasteessa nimeksi Riitta Marjatta Seppälä. Nuoremman sisarensa Reginan kanssa Riitta kävi opintietä kylän kansakoulusta Someron keskikouluun ja lukioon. Someron lukion humanistisen linjan opiskelijana Riitta opiskeli mm. taidehistoriaa ja kuvataiteita. Olipa lukujärjestyksessä myös kerran viikossa perehtymistä kalligrafiaankin. Koulun kerhotoiminta oli vilkasta ja taiteisiin painottuvaa, koulussa oli tekemisen henki. Opiskelun lomassa käytiin teatterissa, tehtiin omia näytelmiä ja tanssittiin luokkakaverin Rauli Badding Somerjoen ja veljensä Karilla bändin tahtiin. Lapsuudenkodin ja koulun merkityksestä oman elämänsä valinnoille Riitalla on selvä näkemys

”Tieni taiteiden pariin sai kannustavan alun kodista ja kouluista, käsityöläisyyden ja hyvän kädenjäljen kunnioittaminen ovat lapsuuden peruja.”

Kuvat ja niiden tekeminen olivat tulleet Riitalle tutuiksi lapsena. Niinpä lukion jälkeen matka vei Helsinkiin, työhön ja opiskelemaan silloiseen Taideteolliseen oppilaitokseen, nykyiseen Aalto yliopistoon. Samassa rakennuksessa kuvaamataidonopetuksen laitoksen kanssa toimi myös osa taideakatemian laitoksista ja Ateneumin taidemuseo. Yhteiset opettajat ja äärellä sijaitseva taidemuseo loivat toimivan monitaiteisen oppimisalustan. Lukion lehtoraatin kelpoisuusvaatimusten mukaiset kasvatustieteen ja taidehistorian tai kansatieteen approbaturit opiskeltiin Helsingin yliopistossa. Kuvaamataidon opettajaksi Riitta valmistui 1974 ja tuli valituksi Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen didaktiikan lehtorin Jouko Lapintien sijaiseksi tämän sapattivapaan ajaksi. Savonlinnaan saapuminen on piirtynyt Riitan muistiin. Yöjunalta matka jatkui taksilla suoraan Heikinpohjan opettajankoulutustaitokselle pitämään pääsykoetta opiskelijoiksi pyrkiville. Laitoksen edessä kukkivat keltaiset ruusut ja Olavinlinna näkyi työhuoneeni ikkunasta.

Vuoden sijaisuus muuttui elämänmittaiseksi matkaksi, jonka tukikohtana on ollut Savonlinna. Työsarkaa on riittänyt lukuisissa tehtävissä ja rooleissa mm. Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella, Taidelukiossa, Taiteen keskustoimikunnassa, Etelä-Savon taidetoimikunnassa, Artemiassa jne. Työtehtävät ovat vieneet Riitan myös ulkomaille kansainvälisiin projekteihin, kursseille sekä opettamaan yliopistoihin mm. Kööpenhaminaan, Glasgowhun ja Kasseliin. Tuttavaverkosto muodostui laajaksi ja kansainväliseksi ja matkoilta kerättyjä vaikutteita ja oppeja Riitta myös sovelsi aktiivisesti työhönsä.

Vaikka työrytmi oli ripeä, niin arjen ytimessä olivat vahvasti läsnä lapset ja puoliso Kari, jonka kanssa yhteistä taivalta ehdittiin kulkea karvaa vaille viisikymmentä vuotta. Työsarka taiteen puolesta jatkuu myös eläkepäivillä mm. sote-alan eri hankkeiden taidekoordinaattorin tehtävissä Etelä-Savossa.

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastolle merkittävä lahjoitus

Aake ja Salli Haaki, Etelä-Savon rahaston nimikkorahasto

Salli ja Aake Haaki

Tammikuun jaossa 705 000 euroa

Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastojen tammikuun hakukierroksella Etelä-Savon rahasto jakaa ennätykselliset 705 000 euroa. Yleisrahastosta ja jakovuoroisista nimikkorahastoista jaettavia apurahoja voivat hakea kaikki eteläsavolaiset tieteen- ja taiteenharjoittajat sekä maakunnassa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten. Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille. Uutena hakualana on ”Pelit”.

Taidetta hoitolaitoksiin -apuraha maakuntiin

Uutuutena Tammikuussa haussa on Taidetta hoitolaitoksiin -apuraha. Kohdennettua apurahaa jaetaan noin 20 000 euroa ja sitä voivat hakea taiteilijat, työryhmät ja yhteisöt. Taiteellinen työskentely tai taidehanke voi toteutua niin hoito- ja hoivalaitoksissa kuin ympäristöissä, joissa se ei ole tavanomaista, esim. vankiloissa, vastaanottokeskuksissa sekä päihdetyön ja lastensuojelun yksiköissä. Taidetta hoitolaitoksiin – apurahan tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja lisätä erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin.

Päivi Majoinen Etelä-Savon rahaston puheenjohtajaksi

Etelä-Savon Kulttuurirahaston hoitokunnan puheenjohtajana on 1.10.2018 alkaen toiminut kasvatust. maisteri Päivi Majoinen (Pieksämäki). Varapuheenjohtaja on maat. ja metsät. tohtori Yrjö Niskanen (Rantasalmi). Uusina hoitokunnan jäseninä ovat aloittaneet fil. tohtori Laura Hokkanen (Mikkeli), valtiot. tohtori Aija Kettunen (Pieksämäki), kasvatust. maisteri Hannu Korhonen (Mikkeli), fil. lis. Virpi Launonen (Mikkeli), fil. tohtori Anna-Mari Lindeberg (Savonlinna), sekä maat. ja metsät. tohtori Petteri Vanninen (Savonlinna). Aiemmasta hoitokunnasta jatkavat asiamies Kristiina Rintala (SKR, keskusrahasto) ja lääket. tohtori Tuula Tarkiainen (Mikkeli). Maakuntarahaston asiamies on fil. tohtori Päivikki Eskelinen-Rönkä.

Vuonna 1961 perustettu Etelä-Savon rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se toteuttaa tarkoitustaan, Etelä-Savon maakunnan henkisen ja taloudellisen kulttuurin vaalimista ja kehittämistä, myöntämällä apurahoja ja palkintoja sekä järjestämällä muutakin kulttuuritoimintaa toimialueensa 14 kunnan alueella.

Lisätiedot:

Etelä-Savon rahastolta lähes 700 000 euroa apurahoina ja palkintoina

Etelä-Savon rahaston apurahat ja palkinnot jaettiin maakuntarahaston 56. vuosijuhlassa Pieksämäellä 15.5.2018.


Etelä-Savon rahaston apurahansaajat vuosimallia 2018. Kuva: Sami Funke

Määräaikaan mennessä rahasto vastaanotti 326 hakemusta, joista 60 sai myönteisen päätöksen. Apurahojen lisäksi Rahasto varasi aiempien vuosien tapaan 3 500 euroa myöhemmin jaettavia Rantasalmi-stipendejä varten. Etelä-Savon Kulttuurirahaston kulttuuripalkinto, arvoltaan 10 000 euroa, luovutettiin kirjailija Mari Mörölle. 20 000 euron arvoisen Rantasalmi-palkinnon sai puolestaan Senkki Oy. Maakunnallinen Kärkihankeapuraha 40 000 euroa myönnettiin Savonlinnan Kulttuurikellari ry:lle. Vuoden 2018 jako oli yhteensä 681 000 euroa.

Tieteen osuus apurahoista oli 43 % ja taiteen 57 %. Tieteen aloista eniten tukea saivat humanistiset tieteet (31 %), yhteiskuntatieteet (29 %) ja lääketieteet (22 %). Taiteen aloista eniten saivat säveltaiteet (32 %), muotoilu ja taidekäsityö (17 %) sekä kuvataiteet (17 %). Naisten osuus apurahansaajista oli 56 %. Hakemusten läpimenoprosentti oli noin 18 ja apurahojen keskisuuruus noin 11 000 euroa.

Kärkihankeapuraha Savonlinnan Kulttuurikellari ry:lle

Tämän vuoden Kärkihankkeeksi nostettiin Savonlinnan Kulttuurikellari ry:n kulttuuritilahanke. Yhdistyksen tavoitteena on perustaa uusi matalan kynnyksen kulttuuritila Savonlinnaan. Tarkoitukseen soveltuvaksi tilaksi kunnostetaan alun perin elokuvateatteriksi rakennettu ja sittemmin monikäyttötilana toiminut tila Savonlinnan keskustasta hyvien kulkuyhteyksien varrelta. Paikka kunnostetaan ja varustetaan käyttötarkoituksen mukaiseen toimintaan osin talkoovoimin.

Tilan muutostöiden valmistuttua ja toiminnan käynnistyttyä Kulttuurikellariksi nimitettyä tilaa voivat käyttää savonlinnalaiset kulttuuriyhdistykset, kulttuurialan oppilaitokset, seurakunnat sekä tahot, joilla ei muutoin olisi varaa lunastaa tiloja kulttuurisen toimintansa toteuttamiseksi. Matalan kynnyksen kulttuuritilan toivotaan mahdollistavan kokonaan uuden yhteisöllisen kulttuurialan toimintamallin synnyttämisen Savonlinnaan sekä kulttuuri- ja taidealan ammattilaisten laajan verkostoitumisen. Parhaimmillaan yhteistyö avaa mahdollisuuden tuottaa myös sisällöltään aivan uudenlaista kulttuuritoimintaa.

Yhdeksän kokovuotista, yksitoista puolivuotista työskentelyapurahaa

Rahasto myönsi kuusi kokovuotista työskentelyapurahaa väitöskirjatyötä varten. Kokovuotisen saivat kauppatiet. maisteri Toni Juuti, M.Sc. Anu Kinnunen, fil. maisteri Jenna Lehkonen, terveystiet. maisteri Sanna Luokkamäki, dipl.ins. Aleksandr Soroka, tait. maisteri Tytti Vuorikari. Väitöksen jälkeiseen tutkimukseen myönnettiin kaksi apurahaa. Ne menivät Ph.D. Ere Nokkalalle ja liikuntat. tohtori Arto Pesolalle. Taiteen kokovuotisen apurahan sai dokumentaristi Juha Taskinen. Vähintään puolivuotisen työskentelyapurahan sai 11 hakijaa eri tieteen ja taiteen aloilta.

Runsaasti tukea nuorille

Lahjakkaiden nuorten harrastustoimintaa tuettiin eri tavoin. Instrumenttien hankintaa varten apurahaa saivat Vilja Haajanen (viulu), Elsa-Vilja Heikkilä (sello ja jousi), Viljami Kemppinen (viulu ja jousi), Sini Korhonen (baritonitorvi) sekä Selina Lauha (klarinetti). Kalevi Hämäläinen sai puolestaan apurahan musiikkialbumin tekemiseen, Essi Kettunen musiikkileirille osallistumiseen, Iida Kokkonen Suomen Kansallisoopperan ja –baletin balettioppilaitoksen erikoiskoulutukseen osallistumiseen ja Mikkelin Tyttöteatteri näytelmäproduktion tekemiseen.

Kulttuuripalkinto sanataituruudesta, avarasta ajattelusta kirjailija Mari Mörölle

Kuva: Sami Funke.

Mikkelissä syntynyt (s. 1963) ja Savonlinnan taidelukiosta kirjoittanut Mari Mörö tunnetaan nopeatempoisena, energisenä ja tuotteliaana kirjailijana. Mörön tuotanto on monipuolinen kattaen eri tyylilajit mm. romaanit, novellit, näytelmät, pakinat, sketsit ja runot. Lisäksi hän kirjoittaa radioon kuunnelmia sekä tekee elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia. Organisoituun arkeen mahtuvat myös harrastelijakirjoittajien ohjaaminen eri oppilaitoksissa ja arvostelupalveluiden kautta, luennointi, runo- ja novelliantologioiden toimittaminen sekä kolumnien kirjoittaminen puutarhalehtiin – saippuanvalmistusta ja ahkeraa hiihtoharrastusta unohtamatta.

Mörön kirjailijan ura ei käynnistynyt yliopisto-opintojen kautta. Kirjoittamiseen viitoitti tietä lapsuuden aikana sairauden vuoksi vietetyt pitkät hoitojaksot sairaalassa. Lukeminen ja kirjoittaminen olivat tuolloin lähes ainoa tapa saada päivien pitkät tunnit kulumaan. Lukioikäisenä kirjoittaminen jatkui mm. lehtikirjoittelun merkeissä. Taidelukion jälkeen Mörö suoritti kirjoittamisen, kirjallisuuden, kuvataiteen ja puutarha-alan opintoja eri oppilaitoksissa. WSOY:n esikoiskirjailijakoulutukseen Oriveden opistoon hän hakeutui vuonna 1991. Varsinainen kirjailijaura sai alkunsa vuonna 1992, jolloin WSOY julkaisi kurssilla valmistuneen novellikokoelman Siivet. Urallaan Mörö on saanut lukuisia palkintoja ja huomionosoituksia. 

Mari Mörön kirjatuotanto jatkuu edelleen hengästyttävällä kahden kirjan vuosivauhdilla. Aiheet teksteihinsä Mörö saa arjesta ja ympäristön tarkasta havainnoinnista. Viimeisimpänä innostuksenkohteena on puutarha asukkeineen sekä ns. garden writing. Se on tyylilaji, jossa lukijat viedään tarinoiden kautta puutarhanhoidon saloihin ja hassuihin sattumuksiin. Puutarhoja Mari Möröllä on tätä nykyä kaksi, toinen Mikkelissä Mörönperällä ja toinen Kanadassa Vancouverinsaarella. Kun Mikkelin Mörönperän puutarha talvehtii, jatkuu puutarhurin vapaaehtoistyö yliopiston omistamassa puutarhassa Tyynenmeren rannalla. Mörön Kukkasuutariksi ristimä sivupersoona saa elää omaa elämäänsä puutarhojen iloista nauttien.

Rantasalmi-palkinto puumuotoilun osaajalle, kestävän kehityksen puolustajalle Senkki Oy:lle

Pasi ja Pertti Mäenpää, Senkki Oy. Kuva: Sami FunkeKuvassa Pasi ja Pertti Mäenpää, kuva: Sami Funke.

Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Jurva on tunnettu puumuotoiluosaamisestaan ja huonekaluteollisuudestaan. 1800-luvulta käynnistyneen teollisuudenalan perinteitä jatkaa vuonna 1977 perustettu, nyt jo kolmannessa sukupolvessa toimiva perheyritys Senkki Oy. Veljensä Jussi Mäenpään kanssa yrityksen toiminnasta vastaavan Pasi Mäenpään mukaan Jurva on Senkille luonteva paikka.

– Vahvan puualan osaamisen takia Jurva on Senkille luonteva kotipaikka, ja meillä on myös sukujuuria täällä.

Senkki Oy:n erityisosaamista ovat huonekalujen ja komponenttien valmistus. Yritys valmistaa noin 2000 erilaista komponenttia sekä kokoaa ja viimeistelee huonekaluja mm. Iskulle, Artekille, Martelalle, Nikarille ja useille muille kumppaneille. Mäenpään mukaan yrityksen luonnehtiminen pelkäksi alihankkijaksi antaa siitä kapean kuvan, sillä yritys toimittaa kumppaneille kaikkea pelkistä komponenteista aina valmiisiin huippudesigntuotteisiin saakka.

Puun käyttö sisustusmateriaalina on lisääntynyt viime vuosina. Tämä trendi on huomattu myös Senkki Oy:ssä.

– Materiaalina puu on palannut vahvasti sisustamisen trendeihin. Uusiutuvuutensa ja kestävyytensä lisäksi puu luo sisustukseen lämpöä. Erityisen vahvasti puutrendi näkyy julkisessa kalustamisessa, puun terveysvaikutukset otetaan huomioon aiempaa useammin.

Suomalaisen puun jatkojalostuksen edistämisen ja korkean laatutason ylläpitämisen ohella Senkki Oy haluaa myös olla eturintamassa edistämässä kestävää kehitystä. Asiakasverkostonsa kannustamana yhtiö sertifioi puun alkuperän seurannan. Kestävän kehityksen edistämisen lisäksi sertifiointi nähdään myös kilpailuetuna: PEFC-sertifikaatti kertoo yhteistyökumppaneille yrityksen vastuullisuudesta.

– Kestävyyden merkitys on alalla kasvava trendi. Ne toimijat, joilta ei vielä löydy sertifikaattia, joutuvat pohtimaan näitä asioita tulevaisuudessa. Esimerkiksi kansainvälisten toimijoiden kanssa tekemisissä oltaessa sertifikaattia pyydetään aina.

MuT Aija Puurtinen piti juhlapuheen Etelä-Savon rahaston vuosijuhlassa 15.5.2018. Kuva: Sami Funke

Totta vai valhetta?

Länsi-Savon päätoimittaja Timo Laitakari totesi, että uutisten ja kaupallisen viestinnän rajat ovat hämärtyneet, ja mainokset puetaan yhä useammin uutisten muotoon. Sosiaalisessa mediassa kaikki lähteet sekoittuvat ja tietoa jaetaan ilman kritiikkiä. Valeuutinen on käsitteenä noussut esille viime vuosina erityisesti Brexitin ja pakolaiskysymyksen yhteydessä. ”Valeuutisen keskeisiä motiiveita on hämmennyksen ja epävarmuuden luominen. Tätä hyödynnetään tehokkaasti politiikassa. Donald Trump on nostanut asian uusiin svääreihin”, Laitakari luonnehti.  

Tutkijatohtori Jaakko Stenros on roolipelitutkija, joka tarkastelee trollausta leikin ja pelin näkökulmasta. Ihmisiä yritetään johtaa harhaan siksi, että se on hauskaa. ”Kiusapelaaminen ja trollaaminen tulevat ehkä ymmärrettävämmiksi, jos niitä tarkastellaan leikin viitekehyksessä. Silloin on kuitenkin muistettava, että leikin kenttä on laaja. Siihen kuuluu muutakin kuin mitä me perinteisesti, positiivisesti ja kulttuurisesti ymmärrämme. Leikki voi olla vaarallista, laitonta ja vastenmielistä.”

Tutkijatohtori Inkeri Koskinen totesi, että viimeisimmän tiedebarometrin (2016) mukaan suomalaiset luottavat edelleen vahvasti tieteelliseen tietoon. Ei ehkä aina kannattaisi. Myös tutkijat erehtyvät, huijaavat ja väärentävät tutkimustuloksia erilaisista syistä. ”Meillä on tieteessä tosi paljon isoja rakenteellisia ongelmia, jotka liittyvät mm. rahoitukseen ja kaupallistumiseen. Toisaalta tiede kuitenkin tuottaa parasta tietoa, mitä meillä on. Voimme luottaa tähän siksi, että tiede tarkkailee ja korjaa jatkuvasti itse itseään. Tutkijat ovat tuoneet julkisuuteen ongelmia ja epäkohtia, ja niihin on puututtu. ”

Yliopistonlehtori, dosentti Maria Mäkelä vetää parhaillaan Kertomuksen vaarat -projektia, jossa tutkitaan sosiaalisessa mediassa leviävien tarinoiden kokemuksellisuutta, edustuksellisuutta ja normatiivisutta. Miksi ja miten kertomuksesta on tullut hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallistumista määrittävä muoto ja mitä riskejä tähän liittyy? ”Kannattaa kysyä, miksi tarina on kerrottu ja miettiä sen seurauksia. Yhden ihmisen sinänsä liikuttavasta kokemustarinasta voi tulla edustuksellinen eli esim. yhden koulukiusatun tarina alkaa edustaa kaikkia koulukiusattuja. Jos tämän tarinan perusteella tehdään vaikkapa poliittisia päätöksiä ja hyväntekeväisyyttä, mitkä ovat seuraukset, jos tarina osoittautuu sepitetyksi? ”

Teksti ja kuva: Marika Aspila

Etelä-Savon Kulttuurirahaston vuoden 2018 apurahahaku avautunut

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahasto jakaa vuoden 2018 apurahoina 680 000 euroa tieteelliseen ja taiteelliseen työskentelyyn sekä erilaisiin maakunnan kulttuurielämää edistäviin hankkeisiin. Etelä-Savon rahasto myöntää apurahoja eteläsavolaisille tieteen- ja taiteenharjoittajille sekä Etelä-Savossa suoritettavaa tai siihen kohdistuvaa tieteellistä tai taiteellista työtä varten.

Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille. Haettavana on mm. 40 000 euroa Kärkihankkeeseen, erilaisiin lastenkulttuurin hankkeisiin on puolestaan varattu n. 20 000 euroa. Myönnettävän apurahan alaraja on 2 000 euroa. Tätä pienempiä opintoapurahoja voidaan myöntää vain niistä nimikkorahastoista, joiden säännöt sen sallivat.

Apurahat myönnetään tänä vuonna yleisrahastosta ja seuraavista nimikkorahastoista:

Aili ja Leo Davidssonin rahasto

Juvan 550-vuotisrahasto

Ahti Karjalaisen rahasto

Kaisu ja Urho Kiukkaan rahasto

Irja ja Hannes Lehtiön rahasto

William, Bertta ja Erkki Lylyksen rahasto

Mikkelin keskussairaalan 200-vuotisrahasto

Pellervolaisen Osuustoiminnan rahasto

Toivo Pyyn rahasto

Rantasalmen rahasto

Savonlinnan kaupungin 350-vuotisrahasto

Suur-Savon Energiasäätiön rahasto

Lisätietoa nimikkorahastoista täällä: www.skr.fi/nimikkorahastot

Apurahoja haetaan verkkopalvelussa www.skr.fi/haku. Haku avautuu 10.1. ja päättyy perjantaina 9.2.2018 klo 16.00, jolloin hakujärjestelmä sulkeutuu. Hakemus ja mahdolliset lausunnot tulee jättää järjestelmään tuohon ajankohtaan mennessä: käsiteltäväksi otetaan hakemukset, jotka on toimitettu verkkopalvelussa määräaikana. Hakuohjeet ovat osoitteessa www.skr.fi/hakuopas. Tutustu huolellisesti hakuohjeisiin ja usein kysyttyihin kysymyksiin.

Maakuntarahastot järjestävät yhteisen apurahainfotilaisuuden tiistaina 23.1.2018 klo 15.00–16.30 Oulun yliopistolla (Pentti Kaiteran katu 1, Linnanmaan kampus/sali KTK 122). Tilaisuutta voi seurata suorana tai tallenteena jälkikäteen sosiaalisen median kanavissamme:

www.facebook.com/Kulttuurirahasto
www.youtube.com/Kulttuurirahasto

Etelä-Savon rahaston apurahaneuvontaa annetaan maakuntarahaston avoimien ovien päivänä perjantaina 2.2.2018 klo 11-16 rahaston toimistossa osoitteessa Maaherrankatu 30 L 1 Mikkeli (käynti Vuorikadun puolelta).

Apurahapäätökset tekee Etelä-Savon Kulttuurirahaston hoitokunta. Hakemusten arvioinnissa käytetään apuna ulkopuolisia asiantuntijoita. Apurahat jaetaan Etelä-Savon Kulttuurirahaston vuosijuhlassa Pieksämäellä 15.5.2018.

 

Tiedustelut: asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä, etela-savo@skr.fi

Kulttuurikiskalla nähdään!

Vapaa ammattiteatteri, toimintaympäristönä maaseutu, toimintatapana laboratorioteatteri. Näistä raaka-aineista Rantasalmelta käsin toimiva Laboratorioteatteri Fennica rakensi Kulttuurikiskan.

Itäsuomalainen maaseutu on toimintaympäristönä erityinen, ja haasteet arjessa ja työssä ovat toisenlaisia kuin kaupungissa. Välimatkat ovat pitkiä, ihmiset hajallaan, harmaantuneita ja harvenevia. Laboratorioteatteri Fennican Kaisla Pirkkalainen ja Mika Juusela ovat tehneet tässä toimintaympäristössä teatteria jo kymmenen vuotta.

Vapaa ammattiteatteri, toimintaympäristönä maaseutu, toimintatapana laboratorioteatteri. Näistä raaka-aineista Rantasalmelta käsin toimiva Laboratorioteatteri Fennica rakensi Kulttuurikiskan.

– Maalla kaikki pitää luoda itse: rahoitus hakea, paikka etsiä. Taiteilijalta vaaditaan yrittäjäasennetta, sanoo Juusela.

Valmista ei tule koskaan

Laboratorioteatterityöskentelyssä työskentelyote on tutkiva: valmista ei tule ikinä, sillä instrumenttia – näyttelijäntyön tekniikkaa – voi aina hioa.

– Fennica on perustettu aikanaan viemään ammattiteatteria sinne, missä sitä ei ole totuttu näkemään, Pirkkalainen kertoo. Kiskassa Fennica voi toteuttaa yhtä alkuperäisistä ideoistaan ja tarjota uusia estradeja sinne, missä ihmisillä ei ole taiteen esittämiseen tai kuluttamiseen itsestään selviä edellytyksiä. Näin se haluaa edistää taiteen ja kulttuurin tasa-arvoista saatavuutta sekä tarjota työmahdollisuuksia ammattilaisille.

Liikuteltava Kulttuurikiska voi olla vaunu, taakkapyörä tai vaikkapa peräkärryssä kulkeva esitysteltta.

 Liikuteltava Kulttuurikiska voi olla vaunu, taakkapyörä tai vaikkapa peräkärryssä kulkeva esitysteltta. Kulttuurikiskan listalta voi tilata maistiaisen tai kokonaisen aterian: lähiruokaa, teatteria tai niiden yhdistelmiä. Keskeinen anti tulee koostumaan katuteatteriesityksistä, joissa palataan keskiaikaiseen teatteriperinteeseen, jossa teatteri tulee torille ja panee esityksen pystyyn.

– Katuteatteri on monitasoinen esitysmuoto. Se voi olla hupsu. Se voi viihdyttää humalaista katsojaa. Se voi askarruttaa paikalle eksynyttä ajattelijaa. Samaan aikaan se voi vastata ihmiseloa koskeviin tärkeisiin kysymyksiin, kertoo Pirkkalainen. Listalta tulee löytymään esimerkiksi Komedienne Hannele, Aappolan pojat, pienoisnäytelmiä, lauluja ja limerikkejä.

Teksti: Jenni Joru
Kuvat: Kuwaamo Sampo Luukkainen