Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Nykykirjallisuutta suomeksi Kreikasta, Moldovasta ja muualta

Yhdeksän uuden kirjakäännöksen lähtökieliin kuuluvat muun muassa espanja, ukraina, saksa ja ensimmäistä kertaa tukimuodon historiassa kreikka ja romania. Tuensaajien joukkoon kuuluu myös kaksi kirjamuotoista draamatekstiä.  

Suomen Kulttuurirahasto käynnisti vuonna 2022 Maailmankirjallisuuden suomennostuen. Kustantamoille suunnatun tuen tavoitteena on tuoda suomenkielisten lukijoiden käsiin maailmankirjallisuutta etenkin sellaisista alkukielistä, joista nykyisellään suomennetaan niukasti.

Tukea myönnettiin nyt 100 000 euroa. Kymmenen vuoden aikana miljoonaan euroon nousevan tuen ansiosta saadaan suomeksi yhteensä sata laatukirjaa maailmalta. Tähän mennessä julkaistut kirjat löytyvät osoitteesta www.skr.fi/maailmankirjallisuus.

Yhdeksän uutta kirjaa

Nainen valkoisessa paidassa, taustalla puita

Rhea Galanaki. Kuva: Vasia Antonopoulou

Kreikkalaisen nykykaunokirjallisuuden suomennos on todellinen harvinaisuus, mutta tuen ansiosta saadaan Enostone-kustantamolta käännös Rhea Galanakin teoksesta Η άκρα ταπείνωση (Täydellinen nöyryytys). Pitkän uran tehnyt Galanaki on Kreikassa arvostettu ja palkittu kirjailija, jonka teoksia on käännetty viidelletoista kielelle. Täydellinen nöyryytys kuvaa Kreikan finanssikriisistä alkaneita levottomia aikoja humaanisti ja viisaasti.

Siltala julkaisee suomeksi saksalaisen Daniel Kehlmannin romaanin Lichtspiel. Psykologisesti tarkkanäköinen ja kerronnaltaan taiturimainen romaani sijoittuu kolmannen valtakunnan aikaan, elokuvan ja propagandan maailmaan, ja sivuaa samalla Hollywoodia ja sen tähtikulttia.

Ukrainalaisen Serhi Žadanin romaanin Інтернат (Internaatti) julkaisee Sammakko. Kirjailija ja rocktähti Žadan on hyvin suosittu niin Ukrainassa kuin maailmallakin, ja Internaatti-romaanin on sanottu nousseen jo eurooppalaiseksi klassikoksi. Se kertoo sodan nyrjäyttämästä todellisuudesta synkässä ja kaoottisessa kaupungissa ja perustuu kokemuksiin 2014 alkaneesta sota-ajasta Itä-Ukrainassa. 

Kaksi draamatekstiä julkaistaan kirjamuodossa. Poesia sai apurahan julkaistakseen moldovalaisen itäeurooppalaista siirtotyöläisyyttä käsittelevän näytelmän Simfonia progresului (Edistyssinfonia). Dokumentaarinen näytelmä käsittelee itäeurooppalaisten siirtotyöntekijöiden kohtelua Länsi-Euroopassa koronaviruspandemian aikaan ja samalla Suomen maatalouden kausityön ongelmia moldovalaisen kausityöntekijän näkökulmasta. Itävaltalaisen nobelistin Elfriede Jelinekin autofiktiivisen Angabe der Person -teoksen taas julkaisee suomeksi Teatterin Uusi Alkukirjasto. 

Laajaa tukea lukemiselle 

Suomen Kulttuurirahasto on jo pitkään innostanut suomalaisia lukemaan ja tukenut vuosien mittaan Suomen kirjallista kenttää miljoonilla euroilla. Viime vuosina on esimerkiksi kannustettu ääneen lukemiseen pikkulapsiperheissä, laajennettu koulukirjastojen kirjavalikoimaa sekä tuotu selko- ja helppolukuisia kirjoja yläkoululaisten saataville. 

Maailmankirjallisuuden suomennostuki kustantamoille on osa tätä jatkumoa tuomalla aikuisten lukijoiden käsiin kiinnostavia käännöskirjoja sellaisista kielistä, joita harva suomalainen pystyisi alkukielellä lukemaan. 

Maailmankirjallisuuden suomennostuen saajat 2024

  • Aviador Kustannus Oy argentiinalaisen Dolores Reyesin romaanin Cometierra kääntämiseen ja julkaisemiseen                                                                       
  • Moebius espanjalaisen Juan Jacinto Muñoz Rengelin romaanin La capacidad de amar del señor Königsberg kääntämiseen ja julkaisemiseen              
  • Kustannusosakeyhtiö Sammakko ukrainalaisen Serhi Žadanin romaanin Інтернат (Internaatti) kääntämiseen ja julkaisemiseen
  • Kustannusosakeyhtiö Siltala saksalaisen Daniel Kehlmannin romaanin Lichtspiel kääntämiseen ja julkaisemiseen
  • Osuuskunta Poesia osk moldovalaisen itäeurooppalaista siirtotyöläisyyttä käsittelevän näytelmän Simfonia progresului (Edistyssinfonia) kääntämiseen ja julkaisemiseen 
  • Oy Enostone Ltd portugalilaisen Ana Filomena Amaralin ilmastonmuutostrilogian toisen osan Jää kääntämiseen ja näkyvyyden edistämiseen                
  • Oy Enostone Ltd kreikkalaisen Rhea Galanakin teoksen Täydellinen nöyryytys (Η άκρα ταπείνωση) kääntämiseen ja näkyvyyden edistämiseen                                                                                          
  • Tammi (Werner Söderström Osakeyhtiö) tanskalaisen Kim Leinen romaanin Efter åndemaneren (Henkienmanaajan jälkeen) kääntämiseen ja näkyvyyden edistämiseen    
  • Teatterin Uusi Alkukirjasto ry itävaltalaisen Elfriede Jelinekin autofiktiivisen Angabe der Person -teoksen kääntämiseen ja julkaisemiseen

Aiheeseen liittyvää

Aiempien vuosien tuensaajista lukijoiden käsiin ovat jo ehtineet muun muassa Oksana Vasjakinan Haava, Beatrice Salvionin En pelkää mitään sekä Benjamin Labatutin Maailman kauhea vihreys. Verkkosivuiltamme löydät kaikki tähän mennessä julkaistut kirjat.

Tanskalaiskirjailija Olga Ravnin romaani Alaiset oli yksi ensimmäisistä Maailmankirjallisuuden suomennostuen turvin julkaistuista kirjoista. Lue suomentaja Sanna Mannisen haastattelu. 

Kustantamot voivat hakea Maailmankirjallisuuden suomennostukea seuraavan kerran Kulttuurirahaston maaliskuun 2025 haussa. Lue lisää Maailmankirjallisuuden suomennostuesta.

22 tohtoria sai rahoituksen Säätiöiden post doc -poolista

Kevään hakukierrokselle osallistui 116 tohtoria eri puolilta Suomea, joten apuraha voitiin myöntää 19 prosentille hakijoista. Viime vuonna vastaava myöntöprosentti oli 27. 

Nainen laboratoriotakissa tarkistelee näytteitä

Fil. tohtori Riikka Mäkilä lähtee Saksan Potsdamiin Max Planck -instituuttiin tutkimaan keräsienijuurisymbioosin toimintaa.

Yksi Kulttuurirahaston post doc -apurahan saaneista on filosofian tohtori Jyrki Laatikainen, jonka tutkimus käsittelee osittain koherentin valon pyörimismäärää. Apurahan siivittämänä Laatikainen matkustaa Miamin yliopistoon Floridaan.

”Valon pyörimismäärä on avainasemassa modernin optiikan tutkimuksessa, jota Miamin yliopiston fysiikan laitoksella tehdään. Potentiaaliset sovelluskohteet liittyvät muun muassa optiseen tiedonsiirtoon, kuvantamiseen ja optisiin pinsetteihin. Aihe on osa optiikan ja fotoniikan perustutkimusta, jotka ovat nopeasti kasvavia tieteen ja teollisuuden aloja sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa”, Laatikainen kertoo.

Fil. tohtori Riikka Mäkilä lähtee puolestaan Saksan Potsdamiin Max Planck -instituuttiin tutkimaan keräsienijuurisymbioosin toimintaa. ”Se on kasvien ja sienien välinen symbioosi, jossa kasvit saavat sieniltä ravinteita, kuten fosforia ja typpeä, ja vastineeksi antavat sienille sokereita. Tutkimukseni lisää ymmärrystä maailman yleisimpiin kuuluvan symbioosin säätelystä ja saattaa tulevaisuudessa auttaa parantamaan kasvien terveyttä ja satoisuutta”, Mäkilä toteaa.

Miksi Post doc -pooli?

Poolin tehtävänä on edistää Suomen tieteen kansainvälistymistä. Kahdenkymmenenyhdeksän hakukierroksen jälkeen jo yli 770 tohtoria on saanut poolin kautta rahoituksen vähintään yhden lukuvuoden kestävän ulkomaisen tutkimusjakson järjestämiseksi. Heistä noin kolmannes on saanut kaksivuotisen rahoituksen.

Vuodesta 2022 alkaen post doc -poolista on voinut hakea rahoitusta myös entistä lyhyemmille, vähintään puoli vuotta kestäville ulkomaisille tutkimusjaksoille. Poolin seuraava hakukierros järjestetään 15.8.–15.9.2024, jolloin jaettavana on noin 1,6 miljoonaa euroa. Haun tulokset julkistetaan marras – joulukuussa 2024.

Säätiöiden post doc -pooli on osoittautunut tärkeäksi tiederahoituksen instrumentiksi, jonka ansiosta nuoret perheelliset tutkijat voivat rahoittaa tutkimusjakson ulkomaisessa huippuyliopistossa. Poolin kautta myönnetyt apurahat määräytyvät joustavasti hakijan tarpeen mukaan ja niihin voidaan sisällyttää esimerkiksi perheen muuttokulut sekä lasten hoito- tai koulumaksut.

Kulttuurirahaston kevään post doc -apurahat:

  • Fil. tohtori Dipabarna Bhattacharya 
  • Lääket. tohtori Timo Carpén
  • Tekn. tohtori Mohamadamin Forouzandehmehr
  • Lääket. tohtori Tuomo Kiiskinen
  • Fil. tohtori Jyrki Laatikainen
  • Tekn. tohtori Most Kaniz Moriam
  • Fil. tohtori Riikka Mäkilä
  • Kauppat. tohtori Yekaterina Pak
  • Teol. tohtori Panu-Matti Pöykkö
  • Kasvatust. tohtori Anni Silvola

Post doc -poolin sivuille

Säätiöiden post doc -pooli perustettiin vuonna 2009. Siihen kuuluu kaudella 2022–2024 kolmetoista säätiötä, jotka ovat sijoittaneet pooliin yhteensä 3,25 miljoonaa euroa vuosittain. Mukana ovat Ella ja Georg Ehrnroothin Säätiö, Emil Aaltosen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö, Liikesivistysrahasto, Päivikki ja Sakari Sohlbergin Säätiö, Suomalainen Tiedeakatemia, Suomen Kulttuurirahasto, Suomen Lääketieteen Säätiö, Svenska Kulturfonden, Svenska litteratursällskapet, Tekniikan edistämissäätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Ulla Tuomisen Säätiö. 

Näin vanhan sairaalan miljöötä ja tunnelmaa luotiin uuteen sairaalaan

Kysymyksestä käynnistyi vaiheikas taiteellinen pohdinta ja projekti, jonka vastaus on nyt koettavissa Tampereen yliopistollisen sairaalan uudessa psykiatrisessa sairaalassa.

Nokian Pitkäniemen asutuksen historia ulottuu jopa kivikaudelle. Sairaalatoiminta kauniilla Pyhäjärveen kurottavalla niemellä alkoi vuonna 1900. Jo varhaisimmissa valokuvissa näkyy kuvataidetta potilashuoneiden seinillä ja parantavaa ulkoilua kauniissa pihapiirissä.

Kuvataiteilija ja arkkitehti Henrietta Lehtonen tunsi Pitkäniemen tilat ja alueen hyvin, koska järjestimme siellä vaihtuvia videotaide- ja valokuvataidenäyttelyitä usean vuoden ajan, kunnes koronapandemia pysäytti galleriatoiminnan.

Tammikuussa Tays Keskussairaalaan valmistuivat uudet tilat, joihin aikuispsykiatrian potilaat Pitkäniemestä muuttivat.

Vastausta siihen, miten vanhan sairaalan miljöötä ja tunnelmaa voisi tuoda uuteen sairaalaan, Lehtonen haki Pitkäniemen puistosta. Sairaalan ympärille istutettiin jo toiminnan alkuvuosina noin 500 kasvia ja puuta, joihin liittyy paljon tarinoita. Esimerkiksi ylilääkäri Kaarlo Kalvan aikana oli tapana järjestää juhannuksen opastettuja kasvikävelyjä. Yhtään puuta ei puistosta myöskään saanut kaataa ilman tämän ylilääkärin lupaa. Välillä puisto pääsi rempalleenkin, mutta sitä alettiin jälleen kunnostaa 1990-luvulla. Sairaalan 100-vuotisjuhlien kunniaksi Pitkäniemeen istutettiin lukuisia henkilökunnan nimikkopuita.

Henrietta Lehtonen näki puissa paitsi kulttuurihistoriaa ja kauneutta, myös persoonallista epätäydellisyyttä. Pitkäniemen vanhimmat puut olivat nähneet koko Suomen historian ja yhteiskunnan murrosten heijastukset sairaalan arkeen. Läpi vuosikymmenten puiden ympärillä elettiin, eivät vain ihmiset vaan myös linnut, oravat, pörriäiset ja monet muut.

Vihreällä seinällä valokuvia omenapuista
Pitkäniemen vanhimmat puut ovat nähneet koko Suomen historian ja yhteiskunnan murrosten heijastukset sairaalan arkeen. Kuva: Tuuli Penttinen-Lampisuo

Syntyi käsikirjoitus moniosaiselle videoteokselle, jonka nimi on yksinkertaisesti Puut. Se esittää Pitkäniemen puita muotokuvallisesti, kuvaten niitä hitaasti ja läheltä, pientä oksan liikettä, rungon uurteita tai kimalaista tutkimassa omenankukkaa. Teoksen kuvaajaksi pyysimme Ville-Veikko Heinosen ja äänisuunnittelijaksi Pinja Mustajoen.

Puut-videoteoksessa on 14 videomonitoria, ripustettuina Taysin uuden psykiatrisen sairaalan kahvioon ja talvipuutarhaan. Piilossa, kattolevyjen yläpuolella on neljä kaiutinta luomassa äänimaisemaa. Videomonitorit ja ääniraidat käynnistyvät ja sammuvat automaattisesti ja soivat itsenäisinä silmukkatoistoina siten, että katsojille teos näkyy ja kuuluu aina hieman erilaisena.

Teoksen käsikirjoittamista tuki AVEK ja sen toteuttamista tukivat Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Raimo Anttilan taidetoimikunta.

Teoksen esillepanoa ratkoimme usean tahon kesken. Tavoitteena oli tyylikäs, turvallinen ja toimintavarma malli, joka täyttää niin sairaalan, arkkitehtien kuin taiteilijankin laatuvaatimukset. Testasimme pitkäaikaiskäyttöön tarkoitettuja laitteita ja teetimme monitoreille Henrietta Lehtosen suunnittelemat alumiinikotelot. Puut-teos on nyt esillä sairaalassa vähintään viiden vuoden vuokrasopimuksella, jonka neuvottelimme laitteista vastaavan Pro AV Saarikon, teoksen tuotantoyhtiö Poike Production ja Pirkanmaan hyvinvointialueen kesken.

Vastauksena otsikon kysymykseen: Pitkäniemen sairaalan luonnonläheinen ja esteettinen perintö elää nykyaikaisessa psykiatrisessa sairaalassa näkemyksellisten taiteilijoiden, monialaisten ammattilaisten ja ennakkoluulottomien rahoittajien pitkäjänteisenä yhteistyönä. Taideterapeutti Janiika Salon sanoin: “Tämä on kulttuuriteko”.

Keski-Pohjanmaan rahaston apurahat maakunnan monimuotoisuudelle ja elinvoimalle

vaaleahiuksinen nainen, taustalla puinen rimaseinä

Professori Ulla Lassi sai Keski-Pohjanmaan rahaston palkinnon.

Rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Janne Ylinen kertoo, että tänä vuonna panostettiin monimuotoisuuteen, hyvinvointiin ja alueen elinvoiman edistämiseen kulttuurin keinoin.

“Nuorten hyvinvointi, alueen rikas ja monimuotoinen kulttuuri sekä kulttuurinen osallisuus ovat tärkeitä ja kriittisiä tekijöitä maakuntamme tulevaisuuden kannalta. Tarvitsemme paitsi osaavaa työvoimaa, harrastamisen puitteita, vahvan ammattitoimijoiden joukon – myös rikasta kulttuuritoimintaa eri puolilla maakuntaa. Kulttuurin, tieteen ja taiteen keinoin Keski-Pohjanmaa voi ottaa vastaan ja toivottaa tervetulleeksi uudet keskipohjalaiset ja tehdä heistä yhteisön jäseniä. Tämä on osa tärkeää alueen veto- ja pitovoimaa”, Ylinen sanoo.

Keski-Pohjanmaan rahaston palkinto, 15 000 euroa, myönnettiin professori Ulla Lassille, kemian huippututkijalle, kestävän tulevaisuuden rakentajalle.

Ulla Lassi on kehittänyt erityisesti Kokkolan yliopistokeskuksen toimintaa ja sen kemian kompetensseja kansainväliselle huipputasolle hyvässä yhteistyössä alueen suurteollisuuden kanssa. Kemian osaamisella parannetaan teollisuuden kilpailukykyä globaalissa ympäristössä kestävän kehityksen mukaisesti. Ulla Lassin laaja tutkimusalue kattaa muun muassa epäorgaanisen kemian ja soveltavan kemian aloja kuten akkukemiaa, kierrätystä sekä heterogeenistä katalyysiä. Hän on ollut mukana yli 200 tieteellisesti arvioidussa julkaisussa.

Kaksi naista pöydän ääressä toimistossa. Taustalla keltainen seinä.

Hanna Babas (vas.) ja Anna Bocharova ryhtyvät tuottamaan monitoimikortteja ukrainalaisten suomen kielen oppimisen tueksi. Kuva: Anastasiia Khudonohova

Kärkihankeapurahat, suuruudeltaan 20 000 euroa, myönnettiin Hanna Babasin ja työryhmän hankkeeseen, jossa tuetaan ukrainalaisten kotoutumista ja suomen kielen oppimista, sekä Keski-Pohjanmaan Kamarioopperan Isfåglarna-tuotantoon.

Apurahoja jaettiin eri taiteen- ja tieteenaloille eri puolille rahaston laajaa toimialuetta. Esimerkiksi Ylivieskan Kanteleyhdistys ry sai apurahan Kanteleviikon järjestämiseen, Vetelin Kotiseutuyhdistys ry Veistolan sivukamaritupa yhdistysten taloksi -hankkeen toteuttamiseen ja Kokkolan Elävän Musiikin yhdistys ry Kokkolan Kulttuuribasaari -tapahtumaan. Kannus-Seura ry tallentaa kulttuuriperintöä ensimmäistä kertaa apurahoja jakavan Raija Sämpin rahaston tuella.

Useita kokovuotisia työskentelyapurahoja 

Nainen värikkäässä paidassa värikkään seinän edessä

Kuvataiteilija Annika Bergvik-Forsander sai kokovuotisen apurahan taiteelliseen työskentelyyn. Kuva: Fanny Forsander

Kokovuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna viisi. Taiteelliseen työskentelyyn apurahan saivat mm. Annika Bergvik-Forsander ja Emmi Hyyppä sekä tohtoriopintoihin Parisa Mehdipour. Puolivuotisia tai pidempiä apurahoja myönnettiin kaikkiaan kuusi eri tieteen- ja taiteenaloille. Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteelliseen työskentelyyn sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.

Kasvokuva pitkähiuksisesta naisesta

M.Sc. Parisa Mehdipour sai kokovuotisen apurahan akkumateriaalien kiertotaloutta käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 198 (vuonna 2023 yhteensä 193). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta monipuolisesti kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli reilut 11 000 euroa. 

Vuosijuhlaa vietettiin Kannuksessa

Vuosijuhlassa Kannuksen Työväentalon Oskari Tokoi-salissa ohjelmassa oli mm. Mikko Pellisen ja Hanna Vähäniemen teatteria ja musiikkia yhdistävä esitys sekä kanteletaiteilija Senni Heiskasen esitys. Juhlapuheen piti taiteilija, valokuvaaja Ulla Jokisalo. Kannuksen kaupungin tervehdyksen vuosijuhlaan toi Kaupunginjohtaja Jussi Niinistö.

Keski-Pohjanmaan rahaston palkinnon ja apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Janne Ylinen ja Rahaston päällikkö Mika Virkkala koordinaattori Piia Hietasen avustamana. Kaikki Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat löytyvät täältä.

Maailma näyttämölle hakuinfo 24.4.2024

Suomen Kulttuurirahasto järjestää Maailma näyttämölle -apurahainfon 24.4.2024 klo 14–15. Tilaisuudessa kerrotaan hakuohjeista ja vastataan niiden herättämiin kysymyksiin. Kulttuurirahaston sivuilta löytyviin ohjeisiin on hyvä tutustua jo ennen tilaisuutta. Tilaisuus järjestetään Teams-alustalla. 

Ennakkoilmoittautuminen tämän linkin kautta maanantaihin 22.4. mennessä, jonka jälkeen osallistujille lähetetään erillinen Teams-linkki infoon. Tervetuloa!

Tutustu asiantuntijaraadin valitsemiin näytelmiin Tinfon tietokannassa.

Maailma näyttämölle -apurahahaku 10.-31.8.2024 (Kulttuurirahasto).

Världen på scenen, ordinarieansökningsomgång 1.-30.11.2024 (Svenska kulturfonden).

Mustavalkoinen menestystarina

Esikoiskirjailija Ivanda Jansonen tie sarjakuvan pariin on ollut täynnä sattumuksia.

Jansone tunsi vetoa taiteen tekemiseen jo lapsesta lähtien, mutta taiteilijuuteen liittyvä epävarmuus vieroksutti. Jansone päätti opiskella graafista suunnittelua ja muotoilua järkisyistä, mutta ajatus taiteen tekemisestä ei jättänyt häntä rauhaan.

Vuonna 2018 Jansone päätyi puolivahingossa Aalto-yliopiston avoimen yliopiston sarjakuvakurssille, jonka opettajana toimi pitkän linjan taiteilija Matti Hagelberg. Kokemus avasi Jansonelle näkymät sarjakuvataiteen maailmaan ja johdatti tämän taas piirtämisen pariin.

Sitten iski pandemia ja Jansone irtisanottiin graafisen suunnittelijan työstään.

”Potkut musersivat egoni ja kaikki pysähtyi. Kuulin oman ääneni ensimmäistä kertaa ja ymmärsin, kuka olen ja mitä haluan. Sarjakuva oli siinä hetkessä ainoa asia, mikä minua kiinnosti. Päätin keskittyä taiteen tekemiseen ja katsoa mihin polku minut vie”, hän kertoo.

Esikoisteos lumosi

Jansonen viime vuonna julkaistu esikoiskirja, Mustavalkoinen mestariteos, sai innostuneen vastaanoton. Viimeistään toimittaja Harri Römpötin ylistävä arvio Helsingin Sanomissa nosti sarjakuvateoksen koko kansan tietoisuuteen ja kirjaston varatuimpien kirjojen joukkoon. Se tuli Jansonelle täytenä yllätyksenä.

Taideteoksia ja kyniä pöydällä

”Teos oli minulle hyvin henkilökohtainen. Se oli oman itseni, taiteen ja uusien tekniikoiden tutkimista, enkä siksi odottanut tai edes miettinyt arvostelua. Palaute tuntui kyllä kivalta ja sain sen myötä itsevarmuutta omaan tekemiseen ja uskoa siihen, että olen oikealla tiellä”, hän toteaa.

Jansone leikkii kuvituksissaan todellisuuden eri tasoilla ja havainnoilla, mikä luo niihin surrealistisen tunnelman. Pelkkien kuvien varaan rakentuvat, sanattomat sarjakuvat ovat Jansonen suosikkeja. Hän jättää tarinan mielellään avoimeksi ja antaa lukijan osallistua sen kerrontaan.

”Sarjakuvien työstäminen vaatii paljon suunnittelua ja pidän suunnittelusta. On kiinnostavaa rakentaa tarinan ympäristö ja tunnelma tyhjästä. Minua kiinnostaa myös aika. Jos yksittäinen kuva, maalaus tai valokuva on pysähtynyt hetki, niin sarjakuvassa hetki on jatkuva”, Jansone sanoo.

Työskentely Narvassa palautti lapsuuteen

Latviasta Suomeen vuonna 2008 muuttaneen Jansonen seuraava sarjakuvateos käsittelee silloisessa Neuvostoliitossa vietettyyn lapsuuteen liittyviä muistoja ja salaisuuksia.

Vanhat neuvostoaikaiset esineet kuten vinyylisoitin, paperimassasta tehdyt eläinnaamiot, oranssi maitokannu, vanha herätyskello ja neuvostoaikainen Cheburashka-lelu taipuvat Jansonen käsissä kuviksi ja tarinoiksi.

Viime syksynä Jansone työsti uutta projektiaan Virossa, Narvassa, jossa hän vietti kaksi kuukautta NART-residenssissä Kulttuurirahaston tukemana. Lähellä Venäjän rajaa sijaitsevan kaupungin pysähtynyt tunnelma soveltui hyvin työn alla olevan teoksen teemaan.

Jansone odotti residenssiaikana esikoistaan, mikä osaltaan palautti mieleen omia lapsuusajan muistoja.

”Narvassa viettämäni aika oli tosi tunteikas. Vetäydyin sisäänpäin, koska halusin olla paljon yksin. Oli ihmeellistä päästä syvälle menneisyyteen ja elää uudestaan lapsuuteni muistoja. Kävellessäni iltaisin vanhassa, hiljaisessa talossa tuntui, kuin olisin osa elokuvaa”, Jansone kertoo.

Sarjakuvan uudet muodot

Mustavalkoinen surrealistinen piirustus käsistä
Jansone leikkii kuvituksissaan todellisuuden eri tasoilla ja havainnoilla, mikä luo niihin surrealistisen tunnelman.

Jansone on tällä hetkellä vanhempainvapaalla, mutta uudet taiteeseen ja sarjakuvaan liittyvät ideat muhivat jo mielessä. Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu ainakin NART-residenssissä aloitetun kirjan loppuunsaattaminen ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta taiteen maisteriksi valmistuminen.

Taidegrafiikan työstäminen syväpainotekniikalla on Jansonelle luonteva jatkumo, joka tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa sarjakuvaa suuremmassa koossa, ja tuoda kirjojen sivuilta tutut maailmat uusiin ympäristöihin.

”Suomessa on tosi paljon hyvä sarjakuvan tekijöitä ja taiteilijoita, mutta ihmettelen, miksi sarjakuva jää alakulttuuritasolle, eikä teoksia meinaa löytää edes kirjakaupoista. Toisaalta sarjakuva voi olla muutakin kuin kirja. Haluaisin, että kiinnostus sarjakuvaan voisi alkaa galleriasta”, hän sanoo.

Sarjakuvataiteilija Ivanda Jansone sai residenssiapurahan vuonna 2023. Hän työskenteli kaksi kuukautta NART-residenssissä Virossa syksyllä 2023.

Perhesurmien taustatekijät ja ennaltaehkäisy uhrien läheisten näkökulmasta

Perhesurmat aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä, joka koskettaa lähipiirin lisäksi koko yhteiskuntaa. On tärkeää, että perhesurmien taustatekijöitä tunnistetaan ja perheitä autetaan ajoissa eri keinoin.

Tummahiuksinen nainen mustassa paidassa, Taustalla värikäs taulu
Terveystieteiden maisteri Marianne Ellilä.

Tässä tutkimuksessa kerättiin perhesurmien uhrien läheisiltä tietoa, joka kuvaa heidän kokemuksiaan perhesurmien taustatekijöistä ja ennaltaehkäisystä. Tiedot kerättiin sähköisellä kyselyllä ja haastatteluilla.

Tuotetun tiedon avulla voidaan tunnistaa riskitekijöitä ja auttaa kehittämään perheille ennaltaehkäiseviä tukimuotoja.

Perhesurmalle ei ole yksittäistä määritelmää ja tutkimuksessamme perhesurmalla tarkoitetaan kaikkia niitä surmia, joissa perheenjäsen surmaa toisen perheenjäsenen.

Perhesurmien taustatekijät

Läheisten mukaan perhesurmien taustalla oli perheeseen, parisuhteeseen, perhesurmaajan henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen tilanteeseen sekä omaan lapsuuteen ja myös ammattilaisiin liittyviä tekijöitä.

Perheeseen ja parisuhteeseen liittyviä tekijöitä olivat lasten turvattomat kotiolot ja perheen ahdinko. Myös väkivalta ja ongelmat parisuhteessa sekä vaikeutunut erotilanne olivat perhesurmien taustalla. Perhesurmaajan henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen tilanteeseen liittyi surmaajan terveyteen ja tunteisiin sekä ajatteluun liittyvät tekijät. Perhesurmaajilla oli myös itseä tuhoavaa käyttäytymistä ja ongelmallista käyttäytymistä muita kohtaan. Lisäksi huono sosioekonominen tilanne oli yhtenä taustatekijänä. Perhesurmaajan lapsuuteen liittyvät tekijät olivat ilmenneet huolestuttavana käyttäytymisenä omassa lapsuudessa sekä lapsuuden perheen autoritaarisena kasvatuksena, huonona kodin tunneilmastona sekä turvattomana kasvuympäristönä. Ammattilaisiin liittyvät tekijät liittyivät ammattilaisten epäonnistuneeseen toimintaan ja hyvinvointijärjestelmän toimimattomuuteen. Lisäksi perhesurmaajalla saattoi olla aiempi kontakti viranomaisiin tai perhe ei päässyt avun piiriin ajoissa.

Perhesurmien ennaltaehkäisy

Läheiset toivat esille, että perhesurmia voidaan ennaltaehkäistä avunsaamiseen, ammattilaisiin ja yhteiskuntaan liittyvillä tekijöillä.

Avunsaamiseen liittyvät tekijät olivat avun ja tuen saaminen ajoissa sekä avunsaannin mahdollisuuksista paremmin tiedottaminen. Läheiset toivat esille myös väkivallasta puhumisen ja siihen puuttumisen tärkeänä ennaltaehkäisyn keinona. Lisäksi vakavasti mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden parempi hoito tuotiin esille tärkeänä asiana yhteiskunnassamme. Ammattilaisiin ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät tarkoittivat, että ammattilaisten välistä yhteistyötä ja koulutusta tulisi parantaa sekä asiakkaan ja perheen tilanteen parempaa tuntemista. Ennaltaehkäisyssä tuotiin esille lasten parempaa suojelemista, yhteiskunnallisia toimia ja kaikenikäisten tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä.

Tutkimus tuotti uutta tietoa

Läheiset kuvailivat perhesurmien taustatekijöitä ja ennaltaehkäisyä laajasti, ja yhteneviä tuloksia on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa, mutta tutkimus tuotti myös uutta arvokasta tietoa uhrien läheisten näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että perhesurmien taustalla olevat tekijät ovat monitahoiset ja ne saattavat näkyä pitkällä aikavälillä. Lähisuhdeväkivalta eri muodoissaan oli taustatekijänä lähes kaikissa perhesurmissa. Lähisuhdeväkivaltaa ja lasten kaltoinkohtelua tulisi tunnistaa, jotta koko perhe saadaan ajoissa avun piiriin. Keskeistä ennaltaehkäisyssä on parantaa ammattilaisten välistä yhteistyötä, tiedonkulkua sekä koulutusta. Perhesurmien ennaltaehkäisy tarvitsee poikkihallinnollista yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken, ja poliisi, sosiaalihuolto sekä terveydenhuolto tarvitsevat yhteisen rekisterin tiedon kulun parantamiseksi. Suomessa tulisi myös rikosoikeudellisen prosessin jälkeen selvittää perhesurmien tai niiden yritysten taustalla olevat tekijät ja kehittää surmien ennaltaehkäisyä saadun tiedon perusteella. Esimerkiksi Walesissa ja Englannissa sekä Ruotsissa on lakisääteinen vaatimus selvittää lähisuhdesurmat. Perhesurmien ennaltaehkäisyn näkökulmasta kaikkein keskeisintä on nopea avun saaminen esimerkiksi mielenterveysongelmiin, lasten kaltoinkohteluun ja perheen ahdinkoon.

Ainutlaatuisessa Kehittämö-ohjelmassa synnytetään kotimaisia elokuvauutuuksia

Mukaan valituista teoksista kaksi on dokumentaareja. Joel Karppasen Ruokalähetin päiväkirja (Wacky Tie Films / Pasi Hakkio) käsittelee nykypäivän työväenluokkaa. Ville Koskisen Lomalaisen tähti (Polygraf / Sandra Enkvist) on episodielokuva massaturismin aikakaudesta ja sen häämöttävästä lopusta.

Fiktioelokuvista August Joensalon Mielikuvitusystävä (Aamu Film Company / Emilia Haukka) kertoo Vihmasta, joka kohtaa lapsuuden mielikuvitusystävänsä. Pavel Andonovin Flowers of Farewell -draamaelokuvassa (Made / Ilona Tolmunen) suomalaisbulgarialainen Boriana matkaa Bulgariaan hautaamaan tuntemattomaksi jäänyttä äitiään.

Dokumentaarisia aineksia fiktioon yhdistelevä Ida-Maria Olvan Mehiläisvuosi (Bufo / Pilvi Waltzer) kertoo tarinan pölyttäjien pelastamiseen omistautuneesta mehiläishoitajasta, joka ei suostu hyväksymään mehiläishoidon ekologisuuteen liittyviä ristiriitaisuuksia.

Kehittämö on Suomessa ainoa laatuaan

Viime vuonna käynnistynyt Kehittämö-ohjelma on ensimmäinen audiovisuaalisen alan uusille tekijöille suunnattu kehittämisohjelma Suomessa. Valitut viisi hanketta saavat kukin 55 000 euron tuen teoksen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tämän lisäksi hankkeille räätälöidään yksilöllinen kehittämissuunnitelma sekä osoitetaan av-alan asiantuntija omaksi mentoriksi.

”Kehittämö on pitkään kaivattu ohjelma Suomen av-alalle, sillä se tarjoaa tukea varhaisessa vaiheessa olevan elokuvantekijän kehittämistyöhön”, toteaa ohjelmassa mukana olevan Mielikuvitusystävä-elokuvan tuottaja Emilia Haukka Aamu Film Companysta.

”Konkreettinen työskentely yhdessä tekijän kanssa on minulle tuottajana paras tapa löytää työkaluja ja yhteistä kieltä juuri hänen teoksensa ja tekijyytensä kehittämiseksi. On mahtavaa, että Kehittämöön osallistutaan ohjaaja−tuottajaparina – luottamuksellinen suhde tekijän ja tuottajan välillä on rohkean ja moniäänisen elokuvataiteen yksi peruskivistä.”

Kansainvälisen mentoroinnin avulla ohjelman tekijät verkostoituvat myös Suomen ulkopuolella, ja heidän teoksillaan on parempi mahdollisuus nousta kansainvälisesti alan tietoisuuteen. Tänä vuonna Kehittämön mentoreina ovat käsikirjoituskonsultoinnin työpari Franz Rodenkirchen (Hymyilevä mies, Metsurin tarina) ja Francoise von Roy (Hytti nro 6, Hölmö nuori sydän, Mummola), muun muassa Coenin veljesten kanssa työskennellyt käsikirjoituksen asiantuntija Karol Griffiths, kouluttaja ja tuottaja Grant Keir (mm. From Scotland with Love, Off the Rails) sekä dokumenttielokuvien kehittämisen, kansainvälisten rahoitusfoorumien ja levityksen asiantuntija Gitte Hansen.

Ohjelman tavoitteena on synnyttää uusia, korkeatasoisia audiovisuaalisia teoksia ja vahvistaa lahjakkaiden tekijöiden omaäänisyyttä. Noin 10 kuukautta kestävän kehittämisjakson aikana mukana olevista ideoista hiotaan vahvoja teosehdotuksia, jotka voivat menestyä kilpailluilla markkinoilla myös maailmalla.

”Kehittämön ensimmäinen vuosi oli erittäin onnistunut. Elokuvahankkeet ja tekijät löysivät oman polkunsa ja ilmaisumuotonsa, mikä on jo näkynyt hyvinä tuloksina jatkorahoitusta haettaessa”, kertoo AVEKin johtaja Ulla Simonen.

Kehittämöä toteuttaa AVEK, ja sen mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston taloudellinen tuki, joka tuo av-alalle liki miljoonan euron lisärahoituksen neljän vuoden aikana. Tekijöitä ja kehittyviä teoksia esitellään Finnish Film Affair -tapahtumassa syksyllä 2024.

Lisätietoa:

Ulla Simonen, johtaja, AVEK
ulla.simonen(at)avek.kopiosto.fi,
+358 44 790 0344

Yli 30 miljoonaa euroa tieteelle, taiteelle ja kulttuurille

Suomen Kulttuurirahasto jakoi lokakuussa 2023 saatujen hakemusten perusteella yli 30 miljoonaa euroa apurahoina tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi. Kulttuurirahasto myöntää apurahoja yhteensä yli 50 miljoonaa euroa vuosittain, mikä tekee siitä yhden Suomen suurimmista apurahasäätiöistä.

”Haluamme kantaa vastuuta tieteen, taiteen ja kulttuurin tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksista koko Suomessa. Nyt myönnetyt apurahaeurot jakautuivat tuhannelle tutkijalle, taiteilijalle tai hankkeelle yli 90 kuntaan. Vahvistamalla tiedettä ja taidetta rakennamme kestävää, moniarvoista ja moniäänistä yhteiskuntaa”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.

Lokakuun hakukierroksella ylittyi ensimmäistä kertaa 10 000 hakemuksen rajapyykki. Hakemuksista menestyi joka kymmenes. Apurahahakemuksia on arvioimassa yli 150 vuosittain vaihtuvaa tieteen ja taiteen eri alojen asiantuntijaa.

Taiteelle ohjautui 43 % ja tieteelle 57 % apurahaeuroista. Tiede painottuu, koska valtaosa Kulttuurirahastolle varoja lahjoittaneista on halunnut tukea tieteen eri aloja.

Tuen tarve etenkin taiteelliseen työhön on viime vuosina kasvanut jatkuvasti.

”Taide sai Kulttuurirahastolta lähes 13 miljoonaa euroa tukea. Kokovuotiset apurahat ovat taiteilijoille äärimmäisen tärkeitä, sillä työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Julkisten rahoittajien tulee yhdessä säätiöiden kanssa turvata se, että taiteentekijöillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus keskittyä luovaan työhön”, sanoo Pettersson.

Mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
Harri Lipsanen pyrkii löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi. Kuva: Anni Hanén

Suuria tieteen apurahoja saivat muun muassa Suomen kilpailukykyä teollisuudessa ja liiketoiminnassa tukevat tutkimukset. Aalto-yliopiston professorit Harri Lipsanen ja Zhipei Sun työryhmineen saivat 250 000 euroa kehittääkseen neuromorfisia eli ihmisaivojen rakennetta ja toimintaa jäljitteleviä elektroniikan komponentteja. He pyrkivät löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi.

Miehiin liitetyistä odotuksista leimahtaa aika ajoin keskustelu esimerkiksi mediassa, kirkossa tai politiikassa. Teologian tohtori, dosentti Sini Mikkola työryhmineen tutkii Itä-Suomen yliopistossa 242 000 euron apurahan turvin mieheyteen liitettyjä normeja, odotuksia ja ihanteita luterilaisuuden viitekehyksessä reformaatiosta 1900-luvun alkuun saakka.

Koko- ja monivuotiset apurahat luovat jatkuvuutta

Kulttuurirahasto myöntää runsaasti koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn. Nyt myönnettiin 460 kokovuotista apurahaa, joista monivuotisia oli 168.

Nelivuotisilla apurahoilla tutkitaan muun muassa yhdysvaltalaisten laitavasemmistolaisten verkkoyhteisöjen visuaalista politiikkaa (FM Jaakko Dickman), syöpäkantasoluja potilasnäytteistä mittaavan menetelmän kehittämistä (Ph.D. Nikolaos Giannareas), toivon ja utopian käytäntöjä (FT Teemu Paavolainen), L. Onervan myöhäistuotannon kirjailijapoetiikkaa (FM Susanna Selve) sekä transsukupuolisuuden näkymistä Venäjän liberaalissa mediassa (FM Alisa Virtanen). Nelivuotisen apurahan työskentelyynsä sai myös dokumenttielokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Anu Kuivalainen. Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha on tarkoitettu väitöksen jälkeiseen tutkimukseen, joka liittyy taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. Nelivuotisen apurahan sai M.A. Elina Sairanen, joka tutkii yksityisten taiteenkeräilijöiden perustamia suomalaisia taidemuseoita 1880-luvulta 2020-luvulle.

Nainen jäädyttää veistosta talvisena päivänä sininen haalari päällä ja punainen pipo päässä.
Kuvataiteilija Mimosa Pale sai monivuotisen apurahan yhteisötaideprojekteihin ja taiteelliseen työskentelyyn. Kuva: Ilona Valkonen

Kolmivuotisen apurahan turvin tutkitaan muun muassa äänitteen suoratoistoformaattia nuorten identiteetin rakentumisen ympäristönä (TaM Harri Homi), vammaisten ihmisten työelämään siirtymisen kokemuksia (FM Kia Liimatainen) sekä ihmisten kannustamista kestävää tulevaisuutta edistävään toimintaan pelillistämisen kautta (M.Sc. Naghmeh Mohammadpourlima). Taiteelliseen työhön kolmivuotisia apurahoja saivat muun muassa kirjailija Tiina Laitila Kälvemark, kuvittaja, kuvataiteilija Aino Louhi, näytelmäsuomentaja Reita Lounatvuori, kuvataiteilija Joel Slotte, kuvanveistäjä, performanssitaiteilija Mimosa Pale ja sirkustaiteilija Sasu Peistola.

Tietoa laajalle yleisölle

Kulttuurirahasto myönsi tietokirjoihin ja tieteen ja taiteen yleistajuistamiseen noin 900 000 euroa. Tuki vaikuttaa suoraan alan työskentelymahdollisuuksiin.

”Tietokirjallisuus kärsii rahoitusvajeesta. Haluamme vaikuttaa siihen, että Suomessa on jatkossakin mahdollista julkaista laadukasta suomenkielistä tietokirjallisuutta. Tarvitsemme lisää tietokirjallisuuden edustamaa kriittistä keskustelua ja uteliasta maailman tarkastelua”, sanoo Susanna Pettersson.

Vasemmalla pitkähiuksinen nainen sinisellä taustalla, oikealla mustavalkoinen miehen kasvokuva.
Katariina Parhi (vas.) ja Vesa Ranta käsittelevät tulevassa tietokirjassaan työlaitosten historiaa.

Heidi Airaksinen ja Tiina Tuppurainen käsittelevät tietokirjassaan kotimaista queer-historiaa, Susanne Dahlgren ja Mikko Lohikoski Lähi-idän muuttuvaa valtapolitiikkaa, Katariina Parhi ja Vesa Ranta työlaitosten historiaa ja Mika Rokka uhanalaisia tunturiperhosia. Sonja Saarikoski käsittelee klassista musiikkia naisnäkökulmasta ja Lassi Karhu kansantajuistaa kyberturvallisuutta podcastissa.

Lapset ja nuoret ovat kohderyhmänä Tiede tutuksi -apurahoissa, joita jaettiin runsaat 800 000 euroa 12 hankkeelle.

Kulttuurirahaston 25 000 euron suuruiset Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön jakamiseen kirjallisessa muodossa. Apurahan saivat tanssitaiteilija, koreografi Alpo Aaltokoski, Kansalliskirjastoa johtanut Kai Ekholm, tanssitaiteilija Marja Korhola, taidemaalari ja -graafikko Inari Krohn, Aalto-yliopiston elokuvaleikkauksen professorina työskennellyt Anne Lakanen, kuvataiteilija Jarmo Mäkilä ja pukusuunnittelija, lavastaja Pirjo Valinen.

Kohtaamisia, kokemuksia ja vuorovaikutusta

Suomen romanikielen puhujat ovat vähentyneet merkittävästi, ja kieli on uhanalainen. Kulttuurirahasto teki vuonna 2022 päätöksen tukea Suomen romanikieltä ja -kulttuuria jopa miljoonalla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Tuki jaetaan pääosin apurahoina, joista ensimmäiset kymmenen myönnettiin nyt.

Pitkähiuksinen nainen istuu pöydän ääressä. Pöydällä suuri kirja avattuna.
Anette Åkerlund Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Kuva: Anna Bui

FT Mirkka Salo tutkii apurahalla metakielistä keskustelua romanikielestä Suomen romanien verkkokeskusteluissa. MuM Anette Åkerlund kirjoittaa romanikielisen runokirjan. Romanikielen oppimateriaaleihin ja kielenelvytystyöhön myönnettiin niin ikään useita apurahoja.

Moni apurahansaaja haluaa kasvattaa ymmärrystä maahanmuuttajien tilanteesta Suomessa. M.Sc. Bayan Bilal Ahmad Arouri tutkii väkivallan ja rauhan uudelleen hahmottamista syyrialaisissa pakolaisyhteisöissä Suomessa ja Jordaniassa, M.A. Akhgar Kaboli Suomessa asuvien nuorten aikuisten pakolaisten tulevaisuuskuvia ja M.Sc. Yasemin Kontkanen maahanmuuttajanaisten yrittäjyyttä Suomessa.

Saamelaiskielille ja -kulttuurille ohjautui myös tukea. Essi Morottaja ja Čuovvâd-työryhmä saivat 90 000 euron apurahan lastenmusiikkihankkeeseen, joka kehittää saamelaista varhaisiän musiikkikasvatusta ja luo uutta musiikkipedagogista materiaalia kaikilla kolmella Suomessa puhuttavalla saamen kielellä. Arkkitehti Eveliina Sarapää sai apurahan saamelaisarkkitehtien yhteenliittymän perustamiseksi. Tavoitteena on käynnistää Suomessa keskustelu saamelaisesta arkkitehtuurista ja rakentamisesta Saamenmaalla.

”Suomen Kulttuurirahasto on jo pitkään vaikuttanut vähemmistökielten ja -kulttuureiden suojelemiseksi. Koko Suomen rahastona kannamme vastuuta paitsi uhanalaisesta kulttuuripääomasta, myös kaikkien ihmisten osallisuudesta kulttuuriin ja taiteeseen”, sanoo Susanna Pettersson.

Kulttuurirahasto jakaakin myös Taidetta kaikille -apurahoja, joiden tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta. Tukea myönnettiin 460 000 euroa 12 hankkeelle.

Tekoäly muuttaa maailmaa

Erilaiset tekoälysovellukset ovat viime vuosien aikana lyöneet läpi arkisessa käytössä. Monet apurahaa hakeneet haluavat tutkia tekoälyn mahdollisuuksia ja ymmärtää ilmiön seurauksia.

Yhden vuoden suurimmista apurahoista sai Aalto-yliopiston professori Mikko Alava, joka kehittää työryhmineen 200 000 euron apurahalla muovin sijaan käytettäviä, vettä kestäviä vaahtoja. Tutkimuksessa hyödynnetään biomimetiikkaa eli matkitaan puun rakennetta tekoälypohjaisten menetelmien avulla.

Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Anette Alén työryhmineen tutkii luovan alan ja sen liiketoiminnan reunaehtojen muutoksia ja taustaintressejä digitalisaation ja tekoälyn aikakaudella, FM Liisa Petäinen uusia tekoälypohjaisia menetelmiä syövän diagnostiikassa ja VTT Heikki Wilenius ohjelmoijien ja tekoälyn vuorovaikutusta ja siihen liittyvää laajempaa työn muutosta.

Lue lisää apurahoista

Kuukauden valmisteluapuraha johti neljän vuoden täysosumaan

Tilanne helmikuussa 2023 oli yliopistonlehtorin näkökulmasta tuiki tavallinen: Arki puuskutti höyryjunan lailla eteenpäin, ja päivät täyttyivät tehokkaasti opetuksesta ja kokouksista. Mielessäni oli jo jonkin aikaa orastanut uusia tutkimusideoita vieläpä aivan uusilta suunnilta, mutta aika ei millään tuntunut riittävän. Hyvien ajatusten idut karkailivat kuin ilmapallot taivaalle – jokainen vähän omaan suuntaansa, punaiset langat pääni yläpuolella heilahdellen.

Tummahiuksinen nainen vaaleanpunaisessa villatakissa nojaa kaiteeseen ja katsoo kameraan.
Liisa Mustanojan saama Pirkanmaan rahaston valmisteluapuraha johti Koneen Säätiön nelivuotiseen apurahaan. Kuva: Antti Yrjönen

Pirkanmaan rahaston vuotuisen apurahahaun viimeisen hakupäivän aamuna heräsin yllättävän päättäväisenä: katson nyt kuitenkin vielä, olisiko tässä jotain tehtävissä. Kuin kohtalon ohjaamana silmiini osui toimittaja Matti Posion kolumni ”Suurhankkeen kehittämiseksi on ajateltava isommin – ja hitaammin”. Kolumnissaan Pirkanmaan rahaston hoitokunnan varapuheenjohtaja Posio esitteli kokonaan uudenlaisen rahoitusmuodon, suuren hankkeen valmisteluapurahan, jolla tieteen ja taiteen edustajia kannustetaan aikaa ja tuulta kestävien projektien suunnitteluun. Posion viesti osui suoraan värisevään tutkijansydämeeni: ”Valmisteluapurahaa voi ja kannattaa hakea, kun mielessä pyörii suuren hankkeen aihio tai alkio. Sellaista hanketta voidaan ideoida hiukan pitkäjänteisemmin, kokeillen ja kehittäen, suunnitellen ja rakentaen, yhdistäen tekijöiden luovuutta ja lahjakkuutta –.”

Tuona helmikuisena perjantaiaamuna ymmärsin, että tutkimuksen ilmapallot ovat vielä kätteni ulottuvilla, kunhan saan rahoituksen pieniin tikapuihin. Lykkäsin siis muut työni iltaan ja aloin kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa tai pikemminkin ideapaperia rahoitushakemuksen liitteeksi. Toisella kädellä whatsappasin eri kautta tutuiksi tulleille kontakteilleni, joiden kanssa olin jutellut uusista tutkimusideoistani, ja pyysin heitä tekijöiksi ja asiantuntijoiksi mukaan. Ehdin kuin ehdinkin saattaa hakemuksen matkaan ajoissa.

Perjantaina 12.5.2023 kevät vihersi Sorsapuiston puissa ja toukokuun ilta oli uskomattoman lämmin. Pirkanmaan rahaston vuosijuhlassa kutsuvieraita oli tungokseksi saakka ja tunnelma ylevä. Työryhmämme jäsenet kilistelivät kuohuviinilasejaan, ja ilo kupli Tampere-talon kattoon asti. Olimme saaneet valmistelurahan ja onnistuneet hankkeemme ensiaskeleissa! Myös yliopisto uutisoi rahoitusta saaneista tutkijoistaan, työyhteisö kannusti, ja tuntui, että hankesuunnitelmani alkoi saada sieltä täältä hennon vaaleanvihreää valoa. Usko omaan tekemiseen kasvoi.

Ruskea koira valjaissa.
Opaskoira Ciru. Kuva: Outi Lehtinen

Elokuun alussa järjestimme valmisteluapurahan turvin koko päivän seminaarin Varalan urheiluopistolla. Työryhmämme eli kahdeksan ihmisen ja yhden opaskoiran voimin visioimme tutkimusta ja jalostimme hankesuunnitelmaa eteenpäin. Kartoitimme kontakteja, haimme realismia, karsimme rönsyjä ja ennen muuta kuuntelimme toisiamme. Pitkä kuuma Tampereen kesä nosti vielä päätään, Ciru-koira uida polskutteli tauoilla sydämensä kyllyydestä, ja illalla ihailimme yhdessä, miten aurinko laski Pyhäjärven nurkkaan. Kesäyössä kotiin pyöräillessä Tunteiden Tampere -hanke hahmottui jo selvänä mielessäni.

Elo-syyskuun taitteen teimme vimmatusti töitä hankkeen ydinryhmän kesken. Hakemuksen viimeistelyssä tarvittiin yönkin tunnit käyttöön. Kun rahoitushakemus Koneen Säätiölle oli saatu onnellisesti matkaan, kiipesimme porukalla Torniin lohisopalle, kilistelimme vesilaseja väsyneinä ja totesimme kuin yhdestä suusta, että voi kun pääsisimme tätä hienoa tutkimusta tekemään. Kukaan ei huomannut toivoa varsinaisesti rahaa. Ehkä lopulta juuri tämä ajatus erotti meidät kaikista niistä aiemmista kerroista, joina rahoitushauissa ei ole tärpännyt.

Syksy kului ja hanke oli aika ajoin mielessä. Salaa uskoin ihmeeseen, mutta puheissani olin realistinen ja mietin jo varasuunnitelmia. Joulukuun 8. päivänä sähköpostiin kuitenkin kilahti viesti: Koneen Säätiön hallitus on päättänyt rahoittaa nelivuotisen hankkeemme täysimittaisena! Tammikuussa 2024 käynnistyneessä Tunteiden Tampere -hankkeessa tarkastellaan syrjimättömän kielen mekanismeja, affektiivista kielenkäyttöä sekä tutkimukseen osallistumisen esteettömyyttä ja saavutettavuutta (Tunteiden Tampere: Kielellinen affekti, syrjimätön kieli ja tutkimukseen osallistumisen saavutettavuus – Koneen Säätiö). Hanke mahdollistaa pitkäjänteisen tutkimustyön yhteiskunnallisesti merkittävän aiheen parissa, tarjoaa säännöllisen toimeentulon nuorille tutkijoille, vahvistaa Tampereen yliopiston kytköstä seutukuntaan ja ottaa kaupunkilaisia mukaan tutkimuksen tekoon.

Olen äärimmäisen kiitollinen kummastakin rahoituksesta. Olen myös kiitollinen siitä ymmärryksestä ja yhteistyöstä, joka eri rahoittajien välillä vallitsee. Pirkanmaan rahaston valmisteluapuraha antoi minulle ja työryhmälleni sekä materiaalisen että henkisen tuen Koneen Säätiön hakuprosessiin. Kilpailu rahoituksesta muodostui jälleen äärimmäisen tiukaksi, ja moni erinomainen suunnitelma jäi myös rannalle. Pirkanmaan rahaston avustuksella me kuitenkin onnistuimme.