Kysymyksestä käynnistyi vaiheikas taiteellinen pohdinta ja projekti, jonka vastaus on nyt koettavissa Tampereen yliopistollisen sairaalan uudessa psykiatrisessa sairaalassa.
Nokian Pitkäniemen asutuksen historia ulottuu jopa kivikaudelle. Sairaalatoiminta kauniilla Pyhäjärveen kurottavalla niemellä alkoi vuonna 1900. Jo varhaisimmissa valokuvissa näkyy kuvataidetta potilashuoneiden seinillä ja parantavaa ulkoilua kauniissa pihapiirissä.
Kuvataiteilija ja arkkitehti Henrietta Lehtonen tunsi Pitkäniemen tilat ja alueen hyvin, koska järjestimme siellä vaihtuvia videotaide- ja valokuvataidenäyttelyitä usean vuoden ajan, kunnes koronapandemia pysäytti galleriatoiminnan.
Tammikuussa Tays Keskussairaalaan valmistuivat uudet tilat, joihin aikuispsykiatrian potilaat Pitkäniemestä muuttivat.
Vastausta siihen, miten vanhan sairaalan miljöötä ja tunnelmaa voisi tuoda uuteen sairaalaan, Lehtonen haki Pitkäniemen puistosta. Sairaalan ympärille istutettiin jo toiminnan alkuvuosina noin 500 kasvia ja puuta, joihin liittyy paljon tarinoita. Esimerkiksi ylilääkäri Kaarlo Kalvan aikana oli tapana järjestää juhannuksen opastettuja kasvikävelyjä. Yhtään puuta ei puistosta myöskään saanut kaataa ilman tämän ylilääkärin lupaa. Välillä puisto pääsi rempalleenkin, mutta sitä alettiin jälleen kunnostaa 1990-luvulla. Sairaalan 100-vuotisjuhlien kunniaksi Pitkäniemeen istutettiin lukuisia henkilökunnan nimikkopuita.
Henrietta Lehtonen näki puissa paitsi kulttuurihistoriaa ja kauneutta, myös persoonallista epätäydellisyyttä. Pitkäniemen vanhimmat puut olivat nähneet koko Suomen historian ja yhteiskunnan murrosten heijastukset sairaalan arkeen. Läpi vuosikymmenten puiden ympärillä elettiin, eivät vain ihmiset vaan myös linnut, oravat, pörriäiset ja monet muut.
Pitkäniemen vanhimmat puut ovat nähneet koko Suomen historian ja yhteiskunnan murrosten heijastukset sairaalan arkeen. Kuva: Tuuli Penttinen-Lampisuo
Syntyi käsikirjoitus moniosaiselle videoteokselle, jonka nimi on yksinkertaisesti Puut. Se esittää Pitkäniemen puita muotokuvallisesti, kuvaten niitä hitaasti ja läheltä, pientä oksan liikettä, rungon uurteita tai kimalaista tutkimassa omenankukkaa. Teoksen kuvaajaksi pyysimme Ville-Veikko Heinosen ja äänisuunnittelijaksi Pinja Mustajoen.
Puut-videoteoksessa on 14 videomonitoria, ripustettuina Taysin uuden psykiatrisen sairaalan kahvioon ja talvipuutarhaan. Piilossa, kattolevyjen yläpuolella on neljä kaiutinta luomassa äänimaisemaa. Videomonitorit ja ääniraidat käynnistyvät ja sammuvat automaattisesti ja soivat itsenäisinä silmukkatoistoina siten, että katsojille teos näkyy ja kuuluu aina hieman erilaisena.
Teoksen käsikirjoittamista tuki AVEK ja sen toteuttamista tukivat Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Raimo Anttilan taidetoimikunta.
Teoksen esillepanoa ratkoimme usean tahon kesken. Tavoitteena oli tyylikäs, turvallinen ja toimintavarma malli, joka täyttää niin sairaalan, arkkitehtien kuin taiteilijankin laatuvaatimukset. Testasimme pitkäaikaiskäyttöön tarkoitettuja laitteita ja teetimme monitoreille Henrietta Lehtosen suunnittelemat alumiinikotelot. Puut-teos on nyt esillä sairaalassa vähintään viiden vuoden vuokrasopimuksella, jonka neuvottelimme laitteista vastaavan Pro AV Saarikon, teoksen tuotantoyhtiö Poike Production ja Pirkanmaan hyvinvointialueen kesken.
Vastauksena otsikon kysymykseen: Pitkäniemen sairaalan luonnonläheinen ja esteettinen perintö elää nykyaikaisessa psykiatrisessa sairaalassa näkemyksellisten taiteilijoiden, monialaisten ammattilaisten ja ennakkoluulottomien rahoittajien pitkäjänteisenä yhteistyönä. Taideterapeutti Janiika Salon sanoin: “Tämä on kulttuuriteko”.
Professori Ulla Lassi sai Keski-Pohjanmaan rahaston palkinnon.
Rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Janne Ylinen kertoo, että tänä vuonna panostettiin monimuotoisuuteen, hyvinvointiin ja alueen elinvoiman edistämiseen kulttuurin keinoin.
“Nuorten hyvinvointi, alueen rikas ja monimuotoinen kulttuuri sekä kulttuurinen osallisuus ovat tärkeitä ja kriittisiä tekijöitä maakuntamme tulevaisuuden kannalta. Tarvitsemme paitsi osaavaa työvoimaa, harrastamisen puitteita, vahvan ammattitoimijoiden joukon – myös rikasta kulttuuritoimintaa eri puolilla maakuntaa. Kulttuurin, tieteen ja taiteen keinoin Keski-Pohjanmaa voi ottaa vastaan ja toivottaa tervetulleeksi uudet keskipohjalaiset ja tehdä heistä yhteisön jäseniä. Tämä on osa tärkeää alueen veto- ja pitovoimaa”, Ylinen sanoo.
Keski-Pohjanmaan rahaston palkinto, 15 000 euroa, myönnettiin professori Ulla Lassille, kemian huippututkijalle, kestävän tulevaisuuden rakentajalle.
Ulla Lassi on kehittänyt erityisesti Kokkolan yliopistokeskuksen toimintaa ja sen kemian kompetensseja kansainväliselle huipputasolle hyvässä yhteistyössä alueen suurteollisuuden kanssa. Kemian osaamisella parannetaan teollisuuden kilpailukykyä globaalissa ympäristössä kestävän kehityksen mukaisesti. Ulla Lassin laaja tutkimusalue kattaa muun muassa epäorgaanisen kemian ja soveltavan kemian aloja kuten akkukemiaa, kierrätystä sekä heterogeenistä katalyysiä. Hän on ollut mukana yli 200 tieteellisesti arvioidussa julkaisussa.
Hanna Babas (vas.) ja Anna Bocharova ryhtyvät tuottamaan monitoimikortteja ukrainalaisten suomen kielen oppimisen tueksi. Kuva: Anastasiia Khudonohova
Kärkihankeapurahat, suuruudeltaan 20 000 euroa, myönnettiin Hanna Babasin ja työryhmän hankkeeseen, jossa tuetaan ukrainalaisten kotoutumista ja suomen kielen oppimista, sekä Keski-Pohjanmaan Kamarioopperan Isfåglarna-tuotantoon.
Apurahoja jaettiin eri taiteen- ja tieteenaloille eri puolille rahaston laajaa toimialuetta. Esimerkiksi Ylivieskan Kanteleyhdistys ry sai apurahan Kanteleviikon järjestämiseen, Vetelin Kotiseutuyhdistys ry Veistolan sivukamaritupa yhdistysten taloksi -hankkeen toteuttamiseen ja Kokkolan Elävän Musiikin yhdistys ry Kokkolan Kulttuuribasaari -tapahtumaan. Kannus-Seura ry tallentaa kulttuuriperintöä ensimmäistä kertaa apurahoja jakavan Raija Sämpin rahaston tuella.
Kokovuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna viisi. Taiteelliseen työskentelyyn apurahan saivat mm. Annika Bergvik-Forsander ja Emmi Hyyppä sekä tohtoriopintoihin Parisa Mehdipour. Puolivuotisia tai pidempiä apurahoja myönnettiin kaikkiaan kuusi eri tieteen- ja taiteenaloille. Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteelliseen työskentelyyn sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.
M.Sc. Parisa Mehdipour sai kokovuotisen apurahan akkumateriaalien kiertotaloutta käsittelevään väitöskirjatyöhön.
Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 198 (vuonna 2023 yhteensä 193). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta monipuolisesti kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli reilut 11 000 euroa.
Vuosijuhlaa vietettiin Kannuksessa
Vuosijuhlassa Kannuksen Työväentalon Oskari Tokoi-salissa ohjelmassa oli mm. Mikko Pellisen ja Hanna Vähäniemen teatteria ja musiikkia yhdistävä esitys sekä kanteletaiteilija Senni Heiskasen esitys. Juhlapuheen piti taiteilija, valokuvaaja Ulla Jokisalo. Kannuksen kaupungin tervehdyksen vuosijuhlaan toi Kaupunginjohtaja Jussi Niinistö.
Suomen Kulttuurirahasto järjestää Maailma näyttämölle -apurahainfon 24.4.2024 klo 14–15. Tilaisuudessa kerrotaan hakuohjeista ja vastataan niiden herättämiin kysymyksiin. Kulttuurirahaston sivuilta löytyviin ohjeisiin on hyvä tutustua jo ennen tilaisuutta. Tilaisuus järjestetään Teams-alustalla.
Ennakkoilmoittautuminen tämän linkin kauttamaanantaihin 22.4. mennessä, jonka jälkeen osallistujille lähetetään erillinen Teams-linkki infoon. Tervetuloa!
Esikoiskirjailija Ivanda Jansonen tie sarjakuvan pariin on ollut täynnä sattumuksia.
Jansone tunsi vetoa taiteen tekemiseen jo lapsesta lähtien, mutta taiteilijuuteen liittyvä epävarmuus vieroksutti. Jansone päätti opiskella graafista suunnittelua ja muotoilua järkisyistä, mutta ajatus taiteen tekemisestä ei jättänyt häntä rauhaan.
Vuonna 2018 Jansone päätyi puolivahingossa Aalto-yliopiston avoimen yliopiston sarjakuvakurssille, jonka opettajana toimi pitkän linjan taiteilija Matti Hagelberg. Kokemus avasi Jansonelle näkymät sarjakuvataiteen maailmaan ja johdatti tämän taas piirtämisen pariin.
Sitten iski pandemia ja Jansone irtisanottiin graafisen suunnittelijan työstään.
”Potkut musersivat egoni ja kaikki pysähtyi. Kuulin oman ääneni ensimmäistä kertaa ja ymmärsin, kuka olen ja mitä haluan. Sarjakuva oli siinä hetkessä ainoa asia, mikä minua kiinnosti. Päätin keskittyä taiteen tekemiseen ja katsoa mihin polku minut vie”, hän kertoo.
Esikoisteos lumosi
Jansonen viime vuonna julkaistu esikoiskirja, Mustavalkoinen mestariteos, sai innostuneen vastaanoton. Viimeistään toimittaja Harri Römpötin ylistävä arvio Helsingin Sanomissa nosti sarjakuvateoksen koko kansan tietoisuuteen ja kirjaston varatuimpien kirjojen joukkoon. Se tuli Jansonelle täytenä yllätyksenä.
”Teos oli minulle hyvin henkilökohtainen. Se oli oman itseni, taiteen ja uusien tekniikoiden tutkimista, enkä siksi odottanut tai edes miettinyt arvostelua. Palaute tuntui kyllä kivalta ja sain sen myötä itsevarmuutta omaan tekemiseen ja uskoa siihen, että olen oikealla tiellä”, hän toteaa.
Jansone leikkii kuvituksissaan todellisuuden eri tasoilla ja havainnoilla, mikä luo niihin surrealistisen tunnelman. Pelkkien kuvien varaan rakentuvat, sanattomat sarjakuvat ovat Jansonen suosikkeja. Hän jättää tarinan mielellään avoimeksi ja antaa lukijan osallistua sen kerrontaan.
”Sarjakuvien työstäminen vaatii paljon suunnittelua ja pidän suunnittelusta. On kiinnostavaa rakentaa tarinan ympäristö ja tunnelma tyhjästä. Minua kiinnostaa myös aika. Jos yksittäinen kuva, maalaus tai valokuva on pysähtynyt hetki, niin sarjakuvassa hetki on jatkuva”, Jansone sanoo.
Työskentely Narvassa palautti lapsuuteen
Latviasta Suomeen vuonna 2008 muuttaneen Jansonen seuraava sarjakuvateos käsittelee silloisessa Neuvostoliitossa vietettyyn lapsuuteen liittyviä muistoja ja salaisuuksia.
Vanhat neuvostoaikaiset esineet kuten vinyylisoitin, paperimassasta tehdyt eläinnaamiot, oranssi maitokannu, vanha herätyskello ja neuvostoaikainen Cheburashka-lelu taipuvat Jansonen käsissä kuviksi ja tarinoiksi.
Viime syksynä Jansone työsti uutta projektiaan Virossa, Narvassa, jossa hän vietti kaksi kuukautta NART-residenssissä Kulttuurirahaston tukemana. Lähellä Venäjän rajaa sijaitsevan kaupungin pysähtynyt tunnelma soveltui hyvin työn alla olevan teoksen teemaan.
Jansone odotti residenssiaikana esikoistaan, mikä osaltaan palautti mieleen omia lapsuusajan muistoja.
”Narvassa viettämäni aika oli tosi tunteikas. Vetäydyin sisäänpäin, koska halusin olla paljon yksin. Oli ihmeellistä päästä syvälle menneisyyteen ja elää uudestaan lapsuuteni muistoja. Kävellessäni iltaisin vanhassa, hiljaisessa talossa tuntui, kuin olisin osa elokuvaa”, Jansone kertoo.
Sarjakuvan uudet muodot
Jansone leikkii kuvituksissaan todellisuuden eri tasoilla ja havainnoilla, mikä luo niihin surrealistisen tunnelman.
Jansone on tällä hetkellä vanhempainvapaalla, mutta uudet taiteeseen ja sarjakuvaan liittyvät ideat muhivat jo mielessä. Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu ainakin NART-residenssissä aloitetun kirjan loppuunsaattaminen ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta taiteen maisteriksi valmistuminen.
Taidegrafiikan työstäminen syväpainotekniikalla on Jansonelle luonteva jatkumo, joka tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa sarjakuvaa suuremmassa koossa, ja tuoda kirjojen sivuilta tutut maailmat uusiin ympäristöihin.
”Suomessa on tosi paljon hyvä sarjakuvan tekijöitä ja taiteilijoita, mutta ihmettelen, miksi sarjakuva jää alakulttuuritasolle, eikä teoksia meinaa löytää edes kirjakaupoista. Toisaalta sarjakuva voi olla muutakin kuin kirja. Haluaisin, että kiinnostus sarjakuvaan voisi alkaa galleriasta”, hän sanoo.
Sarjakuvataiteilija Ivanda Jansone sai residenssiapurahan vuonna 2023. Hän työskenteli kaksi kuukautta NART-residenssissä Virossa syksyllä 2023.
Perhesurmat aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä, joka koskettaa lähipiirin lisäksi koko yhteiskuntaa. On tärkeää, että perhesurmien taustatekijöitä tunnistetaan ja perheitä autetaan ajoissa eri keinoin.
Terveystieteiden maisteri Marianne Ellilä.
Tässä tutkimuksessa kerättiin perhesurmien uhrien läheisiltä tietoa, joka kuvaa heidän kokemuksiaan perhesurmien taustatekijöistä ja ennaltaehkäisystä. Tiedot kerättiin sähköisellä kyselyllä ja haastatteluilla.
Tuotetun tiedon avulla voidaan tunnistaa riskitekijöitä ja auttaa kehittämään perheille ennaltaehkäiseviä tukimuotoja.
Perhesurmalle ei ole yksittäistä määritelmää ja tutkimuksessamme perhesurmalla tarkoitetaan kaikkia niitä surmia, joissa perheenjäsen surmaa toisen perheenjäsenen.
Perhesurmien taustatekijät
Läheisten mukaan perhesurmien taustalla oli perheeseen, parisuhteeseen, perhesurmaajan henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen tilanteeseen sekä omaan lapsuuteen ja myös ammattilaisiin liittyviä tekijöitä.
Perheeseen ja parisuhteeseen liittyviä tekijöitä olivat lasten turvattomat kotiolot ja perheen ahdinko. Myös väkivalta ja ongelmat parisuhteessa sekä vaikeutunut erotilanne olivat perhesurmien taustalla. Perhesurmaajan henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen tilanteeseen liittyi surmaajan terveyteen ja tunteisiin sekä ajatteluun liittyvät tekijät. Perhesurmaajilla oli myös itseä tuhoavaa käyttäytymistä ja ongelmallista käyttäytymistä muita kohtaan. Lisäksi huono sosioekonominen tilanne oli yhtenä taustatekijänä. Perhesurmaajan lapsuuteen liittyvät tekijät olivat ilmenneet huolestuttavana käyttäytymisenä omassa lapsuudessa sekä lapsuuden perheen autoritaarisena kasvatuksena, huonona kodin tunneilmastona sekä turvattomana kasvuympäristönä. Ammattilaisiin liittyvät tekijät liittyivät ammattilaisten epäonnistuneeseen toimintaan ja hyvinvointijärjestelmän toimimattomuuteen. Lisäksi perhesurmaajalla saattoi olla aiempi kontakti viranomaisiin tai perhe ei päässyt avun piiriin ajoissa.
Perhesurmien ennaltaehkäisy
Läheiset toivat esille, että perhesurmia voidaan ennaltaehkäistä avunsaamiseen, ammattilaisiin ja yhteiskuntaan liittyvillä tekijöillä.
Avunsaamiseen liittyvät tekijät olivat avun ja tuen saaminen ajoissa sekä avunsaannin mahdollisuuksista paremmin tiedottaminen. Läheiset toivat esille myös väkivallasta puhumisen ja siihen puuttumisen tärkeänä ennaltaehkäisyn keinona. Lisäksi vakavasti mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden parempi hoito tuotiin esille tärkeänä asiana yhteiskunnassamme. Ammattilaisiin ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät tarkoittivat, että ammattilaisten välistä yhteistyötä ja koulutusta tulisi parantaa sekä asiakkaan ja perheen tilanteen parempaa tuntemista. Ennaltaehkäisyssä tuotiin esille lasten parempaa suojelemista, yhteiskunnallisia toimia ja kaikenikäisten tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä.
Tutkimus tuotti uutta tietoa
Läheiset kuvailivat perhesurmien taustatekijöitä ja ennaltaehkäisyä laajasti, ja yhteneviä tuloksia on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa, mutta tutkimus tuotti myös uutta arvokasta tietoa uhrien läheisten näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että perhesurmien taustalla olevat tekijät ovat monitahoiset ja ne saattavat näkyä pitkällä aikavälillä. Lähisuhdeväkivalta eri muodoissaan oli taustatekijänä lähes kaikissa perhesurmissa. Lähisuhdeväkivaltaa ja lasten kaltoinkohtelua tulisi tunnistaa, jotta koko perhe saadaan ajoissa avun piiriin. Keskeistä ennaltaehkäisyssä on parantaa ammattilaisten välistä yhteistyötä, tiedonkulkua sekä koulutusta. Perhesurmien ennaltaehkäisy tarvitsee poikkihallinnollista yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken, ja poliisi, sosiaalihuolto sekä terveydenhuolto tarvitsevat yhteisen rekisterin tiedon kulun parantamiseksi. Suomessa tulisi myös rikosoikeudellisen prosessin jälkeen selvittää perhesurmien tai niiden yritysten taustalla olevat tekijät ja kehittää surmien ennaltaehkäisyä saadun tiedon perusteella. Esimerkiksi Walesissa ja Englannissa sekä Ruotsissa on lakisääteinen vaatimus selvittää lähisuhdesurmat. Perhesurmien ennaltaehkäisyn näkökulmasta kaikkein keskeisintä on nopea avun saaminen esimerkiksi mielenterveysongelmiin, lasten kaltoinkohteluun ja perheen ahdinkoon.
Mukaan valituista teoksista kaksi on dokumentaareja. Joel Karppasen Ruokalähetin päiväkirja (Wacky Tie Films / Pasi Hakkio) käsittelee nykypäivän työväenluokkaa. Ville KoskisenLomalaisen tähti (Polygraf / Sandra Enkvist) on episodielokuva massaturismin aikakaudesta ja sen häämöttävästä lopusta.
Fiktioelokuvista August JoensalonMielikuvitusystävä (Aamu Film Company / Emilia Haukka) kertoo Vihmasta, joka kohtaa lapsuuden mielikuvitusystävänsä. Pavel Andonovin Flowers of Farewell -draamaelokuvassa (Made / Ilona Tolmunen) suomalaisbulgarialainen Boriana matkaa Bulgariaan hautaamaan tuntemattomaksi jäänyttä äitiään.
Dokumentaarisia aineksia fiktioon yhdistelevä Ida-Maria OlvanMehiläisvuosi (Bufo / Pilvi Waltzer) kertoo tarinan pölyttäjien pelastamiseen omistautuneesta mehiläishoitajasta, joka ei suostu hyväksymään mehiläishoidon ekologisuuteen liittyviä ristiriitaisuuksia.
Kehittämö on Suomessa ainoa laatuaan
Viime vuonna käynnistynyt Kehittämö-ohjelma on ensimmäinen audiovisuaalisen alan uusille tekijöille suunnattu kehittämisohjelma Suomessa. Valitut viisi hanketta saavat kukin 55 000 euron tuen teoksen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tämän lisäksi hankkeille räätälöidään yksilöllinen kehittämissuunnitelma sekä osoitetaan av-alan asiantuntija omaksi mentoriksi.
”Kehittämö on pitkään kaivattu ohjelma Suomen av-alalle, sillä se tarjoaa tukea varhaisessa vaiheessa olevan elokuvantekijän kehittämistyöhön”, toteaa ohjelmassa mukana olevan Mielikuvitusystävä-elokuvan tuottaja Emilia Haukka Aamu Film Companysta.
”Konkreettinen työskentely yhdessä tekijän kanssa on minulle tuottajana paras tapa löytää työkaluja ja yhteistä kieltä juuri hänen teoksensa ja tekijyytensä kehittämiseksi. On mahtavaa, että Kehittämöön osallistutaan ohjaaja−tuottajaparina – luottamuksellinen suhde tekijän ja tuottajan välillä on rohkean ja moniäänisen elokuvataiteen yksi peruskivistä.”
Kansainvälisen mentoroinnin avulla ohjelman tekijät verkostoituvat myös Suomen ulkopuolella, ja heidän teoksillaan on parempi mahdollisuus nousta kansainvälisesti alan tietoisuuteen. Tänä vuonna Kehittämön mentoreina ovat käsikirjoituskonsultoinnin työpari Franz Rodenkirchen (Hymyilevä mies, Metsurin tarina) ja Francoise von Roy (Hytti nro 6, Hölmö nuori sydän, Mummola), muun muassa Coenin veljesten kanssa työskennellyt käsikirjoituksen asiantuntija Karol Griffiths, kouluttaja ja tuottaja Grant Keir (mm. From Scotland with Love, Off the Rails) sekä dokumenttielokuvien kehittämisen, kansainvälisten rahoitusfoorumien ja levityksen asiantuntija Gitte Hansen.
Ohjelman tavoitteena on synnyttää uusia, korkeatasoisia audiovisuaalisia teoksia ja vahvistaa lahjakkaiden tekijöiden omaäänisyyttä. Noin 10 kuukautta kestävän kehittämisjakson aikana mukana olevista ideoista hiotaan vahvoja teosehdotuksia, jotka voivat menestyä kilpailluilla markkinoilla myös maailmalla.
”Kehittämön ensimmäinen vuosi oli erittäin onnistunut. Elokuvahankkeet ja tekijät löysivät oman polkunsa ja ilmaisumuotonsa, mikä on jo näkynyt hyvinä tuloksina jatkorahoitusta haettaessa”, kertoo AVEKin johtaja Ulla Simonen.
Kehittämöä toteuttaa AVEK, ja sen mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston taloudellinen tuki, joka tuo av-alalle liki miljoonan euron lisärahoituksen neljän vuoden aikana. Tekijöitä ja kehittyviä teoksia esitellään Finnish Film Affair -tapahtumassa syksyllä 2024.
Lisätietoa:
Ulla Simonen, johtaja, AVEK ulla.simonen(at)avek.kopiosto.fi, +358 44 790 0344
Suomen Kulttuurirahasto jakoi lokakuussa 2023 saatujen hakemusten perusteella yli 30 miljoonaa euroa apurahoina tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi. Kulttuurirahasto myöntää apurahoja yhteensä yli 50 miljoonaa euroa vuosittain, mikä tekee siitä yhden Suomen suurimmista apurahasäätiöistä.
”Haluamme kantaa vastuuta tieteen, taiteen ja kulttuurin tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksista koko Suomessa. Nyt myönnetyt apurahaeurot jakautuivat tuhannelle tutkijalle, taiteilijalle tai hankkeelle yli 90 kuntaan. Vahvistamalla tiedettä ja taidetta rakennamme kestävää, moniarvoista ja moniäänistä yhteiskuntaa”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
Lokakuun hakukierroksella ylittyi ensimmäistä kertaa 10 000 hakemuksen rajapyykki. Hakemuksista menestyi joka kymmenes. Apurahahakemuksia on arvioimassa yli 150 vuosittain vaihtuvaa tieteen ja taiteen eri alojen asiantuntijaa.
Taiteelle ohjautui 43 % ja tieteelle 57 % apurahaeuroista. Tiede painottuu, koska valtaosa Kulttuurirahastolle varoja lahjoittaneista on halunnut tukea tieteen eri aloja.
Tuen tarve etenkin taiteelliseen työhön on viime vuosina kasvanut jatkuvasti.
”Taide sai Kulttuurirahastolta lähes 13 miljoonaa euroa tukea. Kokovuotiset apurahat ovat taiteilijoille äärimmäisen tärkeitä, sillä työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Julkisten rahoittajien tulee yhdessä säätiöiden kanssa turvata se, että taiteentekijöillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus keskittyä luovaan työhön”, sanoo Pettersson.
Harri Lipsanen pyrkii löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi. Kuva: Anni Hanén
Suuria tieteen apurahoja saivat muun muassa Suomen kilpailukykyä teollisuudessa ja liiketoiminnassa tukevat tutkimukset. Aalto-yliopiston professorit Harri Lipsanen ja Zhipei Sun työryhmineen saivat 250 000 euroa kehittääkseen neuromorfisia eli ihmisaivojen rakennetta ja toimintaa jäljitteleviä elektroniikan komponentteja. He pyrkivät löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi.
Miehiin liitetyistä odotuksista leimahtaa aika ajoin keskustelu esimerkiksi mediassa, kirkossa tai politiikassa. Teologian tohtori, dosentti Sini Mikkola työryhmineentutkii Itä-Suomen yliopistossa 242 000 euron apurahan turvin mieheyteen liitettyjä normeja, odotuksia ja ihanteita luterilaisuuden viitekehyksessä reformaatiosta 1900-luvun alkuun saakka.
Koko- ja monivuotiset apurahat luovat jatkuvuutta
Kulttuurirahasto myöntää runsaasti koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn. Nyt myönnettiin 460 kokovuotista apurahaa, joista monivuotisia oli 168.
Nelivuotisilla apurahoilla tutkitaan muun muassa yhdysvaltalaisten laitavasemmistolaisten verkkoyhteisöjen visuaalista politiikkaa (FM Jaakko Dickman), syöpäkantasoluja potilasnäytteistä mittaavan menetelmän kehittämistä (Ph.D. Nikolaos Giannareas), toivon ja utopian käytäntöjä (FT Teemu Paavolainen),L. Onervan myöhäistuotannon kirjailijapoetiikkaa (FM Susanna Selve) sekä transsukupuolisuuden näkymistä Venäjän liberaalissa mediassa (FM Alisa Virtanen). Nelivuotisen apurahan työskentelyynsä sai myös dokumenttielokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Anu Kuivalainen.Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha on tarkoitettu väitöksen jälkeiseen tutkimukseen, joka liittyy taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. Nelivuotisen apurahan sai M.A. Elina Sairanen, joka tutkii yksityisten taiteenkeräilijöiden perustamia suomalaisia taidemuseoita 1880-luvulta 2020-luvulle.
Kuvataiteilija Mimosa Pale sai monivuotisen apurahan yhteisötaideprojekteihin ja taiteelliseen työskentelyyn. Kuva: Ilona Valkonen
Kolmivuotisen apurahan turvin tutkitaan muun muassa äänitteen suoratoistoformaattia nuorten identiteetin rakentumisen ympäristönä (TaM Harri Homi), vammaisten ihmisten työelämään siirtymisen kokemuksia (FM Kia Liimatainen) sekä ihmisten kannustamista kestävää tulevaisuutta edistävään toimintaan pelillistämisen kautta (M.Sc. Naghmeh Mohammadpourlima). Taiteelliseen työhön kolmivuotisia apurahoja saivat muun muassa kirjailija Tiina Laitila Kälvemark, kuvittaja, kuvataiteilija Aino Louhi, näytelmäsuomentaja Reita Lounatvuori, kuvataiteilija Joel Slotte, kuvanveistäjä, performanssitaiteilija Mimosa Pale ja sirkustaiteilija Sasu Peistola.
Tietoa laajalle yleisölle
Kulttuurirahasto myönsi tietokirjoihin ja tieteen ja taiteen yleistajuistamiseen noin 900 000 euroa. Tuki vaikuttaa suoraan alan työskentelymahdollisuuksiin.
”Tietokirjallisuus kärsii rahoitusvajeesta. Haluamme vaikuttaa siihen, että Suomessa on jatkossakin mahdollista julkaista laadukasta suomenkielistä tietokirjallisuutta. Tarvitsemme lisää tietokirjallisuuden edustamaa kriittistä keskustelua ja uteliasta maailman tarkastelua”, sanoo Susanna Pettersson.
Katariina Parhi (vas.) ja Vesa Ranta käsittelevät tulevassa tietokirjassaan työlaitosten historiaa.
Heidi Airaksinen ja Tiina Tuppurainen käsittelevät tietokirjassaan kotimaista queer-historiaa, Susanne Dahlgren ja Mikko Lohikoski Lähi-idän muuttuvaa valtapolitiikkaa, Katariina Parhi ja Vesa Ranta työlaitosten historiaa ja Mika Rokka uhanalaisia tunturiperhosia. Sonja Saarikoski käsittelee klassista musiikkia naisnäkökulmasta ja Lassi Karhu kansantajuistaa kyberturvallisuutta podcastissa.
Lapset ja nuoret ovat kohderyhmänä Tiede tutuksi -apurahoissa, joita jaettiin runsaat 800 000 euroa 12 hankkeelle.
Kulttuurirahaston 25 000 euron suuruiset Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön jakamiseen kirjallisessa muodossa. Apurahan saivat tanssitaiteilija, koreografi Alpo Aaltokoski, Kansalliskirjastoa johtanut Kai Ekholm, tanssitaiteilija Marja Korhola, taidemaalari ja -graafikko Inari Krohn, Aalto-yliopiston elokuvaleikkauksen professorina työskennellyt Anne Lakanen, kuvataiteilija Jarmo Mäkilä ja pukusuunnittelija, lavastaja Pirjo Valinen.
Kohtaamisia, kokemuksia ja vuorovaikutusta
Suomen romanikielen puhujat ovat vähentyneet merkittävästi, ja kieli on uhanalainen. Kulttuurirahasto teki vuonna 2022 päätöksen tukea Suomen romanikieltä ja -kulttuuria jopa miljoonalla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Tuki jaetaan pääosin apurahoina, joista ensimmäiset kymmenen myönnettiin nyt.
Anette Åkerlund Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Kuva: Anna Bui
FT Mirkka Salo tutkii apurahalla metakielistä keskustelua romanikielestä Suomen romanien verkkokeskusteluissa. MuM Anette Åkerlund kirjoittaa romanikielisen runokirjan. Romanikielen oppimateriaaleihin ja kielenelvytystyöhön myönnettiin niin ikään useita apurahoja.
Moni apurahansaaja haluaa kasvattaa ymmärrystä maahanmuuttajien tilanteesta Suomessa. M.Sc. Bayan Bilal Ahmad Arouri tutkii väkivallan ja rauhan uudelleen hahmottamista syyrialaisissa pakolaisyhteisöissä Suomessa ja Jordaniassa,M.A. Akhgar Kaboli Suomessa asuvien nuorten aikuisten pakolaisten tulevaisuuskuvia ja M.Sc. Yasemin Kontkanen maahanmuuttajanaisten yrittäjyyttä Suomessa.
Saamelaiskielille ja -kulttuurille ohjautui myös tukea. Essi Morottaja ja Čuovvâd-työryhmä saivat 90 000 euron apurahan lastenmusiikkihankkeeseen, joka kehittää saamelaista varhaisiän musiikkikasvatusta ja luo uutta musiikkipedagogista materiaalia kaikilla kolmella Suomessa puhuttavalla saamen kielellä. Arkkitehti Eveliina Sarapää sai apurahan saamelaisarkkitehtien yhteenliittymän perustamiseksi. Tavoitteena on käynnistää Suomessa keskustelu saamelaisesta arkkitehtuurista ja rakentamisesta Saamenmaalla.
”Suomen Kulttuurirahasto on jo pitkään vaikuttanut vähemmistökielten ja -kulttuureiden suojelemiseksi. Koko Suomen rahastona kannamme vastuuta paitsi uhanalaisesta kulttuuripääomasta, myös kaikkien ihmisten osallisuudesta kulttuuriin ja taiteeseen”, sanoo Susanna Pettersson.
Kulttuurirahasto jakaakin myös Taidetta kaikille -apurahoja, joiden tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta. Tukea myönnettiin 460 000 euroa 12 hankkeelle.
Tekoäly muuttaa maailmaa
Erilaiset tekoälysovellukset ovat viime vuosien aikana lyöneet läpi arkisessa käytössä. Monet apurahaa hakeneet haluavat tutkia tekoälyn mahdollisuuksia ja ymmärtää ilmiön seurauksia.
Yhden vuoden suurimmista apurahoista sai Aalto-yliopiston professori Mikko Alava, joka kehittää työryhmineen 200 000 euron apurahalla muovin sijaan käytettäviä, vettä kestäviä vaahtoja. Tutkimuksessa hyödynnetään biomimetiikkaa eli matkitaan puun rakennetta tekoälypohjaisten menetelmien avulla.
Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Anette Alén työryhmineen tutkii luovan alan ja sen liiketoiminnan reunaehtojen muutoksia ja taustaintressejä digitalisaation ja tekoälyn aikakaudella, FM Liisa Petäinen uusia tekoälypohjaisia menetelmiä syövän diagnostiikassa ja VTT Heikki Wilenius ohjelmoijien ja tekoälyn vuorovaikutusta ja siihen liittyvää laajempaa työn muutosta.
Tilanne helmikuussa 2023 oli yliopistonlehtorin näkökulmasta tuiki tavallinen: Arki puuskutti höyryjunan lailla eteenpäin, ja päivät täyttyivät tehokkaasti opetuksesta ja kokouksista. Mielessäni oli jo jonkin aikaa orastanut uusia tutkimusideoita vieläpä aivan uusilta suunnilta, mutta aika ei millään tuntunut riittävän. Hyvien ajatusten idut karkailivat kuin ilmapallot taivaalle – jokainen vähän omaan suuntaansa, punaiset langat pääni yläpuolella heilahdellen.
Liisa Mustanojan saama Pirkanmaan rahaston valmisteluapuraha johti Koneen Säätiön nelivuotiseen apurahaan. Kuva: Antti Yrjönen
Pirkanmaan rahaston vuotuisen apurahahaun viimeisen hakupäivän aamuna heräsin yllättävän päättäväisenä: katson nyt kuitenkin vielä, olisiko tässä jotain tehtävissä. Kuin kohtalon ohjaamana silmiini osui toimittaja Matti Posion kolumni ”Suurhankkeen kehittämiseksi on ajateltava isommin – ja hitaammin”. Kolumnissaan Pirkanmaan rahaston hoitokunnan varapuheenjohtaja Posio esitteli kokonaan uudenlaisen rahoitusmuodon, suuren hankkeen valmisteluapurahan, jolla tieteen ja taiteen edustajia kannustetaan aikaa ja tuulta kestävien projektien suunnitteluun. Posion viesti osui suoraan värisevään tutkijansydämeeni: ”Valmisteluapurahaa voi ja kannattaa hakea, kun mielessä pyörii suuren hankkeen aihio tai alkio. Sellaista hanketta voidaan ideoida hiukan pitkäjänteisemmin, kokeillen ja kehittäen, suunnitellen ja rakentaen, yhdistäen tekijöiden luovuutta ja lahjakkuutta –.”
Tuona helmikuisena perjantaiaamuna ymmärsin, että tutkimuksen ilmapallot ovat vielä kätteni ulottuvilla, kunhan saan rahoituksen pieniin tikapuihin. Lykkäsin siis muut työni iltaan ja aloin kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa tai pikemminkin ideapaperia rahoitushakemuksen liitteeksi. Toisella kädellä whatsappasin eri kautta tutuiksi tulleille kontakteilleni, joiden kanssa olin jutellut uusista tutkimusideoistani, ja pyysin heitä tekijöiksi ja asiantuntijoiksi mukaan. Ehdin kuin ehdinkin saattaa hakemuksen matkaan ajoissa.
Perjantaina 12.5.2023 kevät vihersi Sorsapuiston puissa ja toukokuun ilta oli uskomattoman lämmin. Pirkanmaan rahaston vuosijuhlassa kutsuvieraita oli tungokseksi saakka ja tunnelma ylevä. Työryhmämme jäsenet kilistelivät kuohuviinilasejaan, ja ilo kupli Tampere-talon kattoon asti. Olimme saaneet valmistelurahan ja onnistuneet hankkeemme ensiaskeleissa! Myös yliopisto uutisoi rahoitusta saaneista tutkijoistaan, työyhteisö kannusti, ja tuntui, että hankesuunnitelmani alkoi saada sieltä täältä hennon vaaleanvihreää valoa. Usko omaan tekemiseen kasvoi.
Opaskoira Ciru. Kuva: Outi Lehtinen
Elokuun alussa järjestimme valmisteluapurahan turvin koko päivän seminaarin Varalan urheiluopistolla. Työryhmämme eli kahdeksan ihmisen ja yhden opaskoiran voimin visioimme tutkimusta ja jalostimme hankesuunnitelmaa eteenpäin. Kartoitimme kontakteja, haimme realismia, karsimme rönsyjä ja ennen muuta kuuntelimme toisiamme. Pitkä kuuma Tampereen kesä nosti vielä päätään, Ciru-koira uida polskutteli tauoilla sydämensä kyllyydestä, ja illalla ihailimme yhdessä, miten aurinko laski Pyhäjärven nurkkaan. Kesäyössä kotiin pyöräillessä Tunteiden Tampere -hanke hahmottui jo selvänä mielessäni.
Elo-syyskuun taitteen teimme vimmatusti töitä hankkeen ydinryhmän kesken. Hakemuksen viimeistelyssä tarvittiin yönkin tunnit käyttöön. Kun rahoitushakemus Koneen Säätiölle oli saatu onnellisesti matkaan, kiipesimme porukalla Torniin lohisopalle, kilistelimme vesilaseja väsyneinä ja totesimme kuin yhdestä suusta, että voi kun pääsisimme tätä hienoa tutkimusta tekemään. Kukaan ei huomannut toivoa varsinaisesti rahaa. Ehkä lopulta juuri tämä ajatus erotti meidät kaikista niistä aiemmista kerroista, joina rahoitushauissa ei ole tärpännyt.
Syksy kului ja hanke oli aika ajoin mielessä. Salaa uskoin ihmeeseen, mutta puheissani olin realistinen ja mietin jo varasuunnitelmia. Joulukuun 8. päivänä sähköpostiin kuitenkin kilahti viesti: Koneen Säätiön hallitus on päättänyt rahoittaa nelivuotisen hankkeemme täysimittaisena! Tammikuussa 2024 käynnistyneessä Tunteiden Tampere -hankkeessa tarkastellaan syrjimättömän kielen mekanismeja, affektiivista kielenkäyttöä sekä tutkimukseen osallistumisen esteettömyyttä ja saavutettavuutta (Tunteiden Tampere: Kielellinen affekti, syrjimätön kieli ja tutkimukseen osallistumisen saavutettavuus – Koneen Säätiö). Hanke mahdollistaa pitkäjänteisen tutkimustyön yhteiskunnallisesti merkittävän aiheen parissa, tarjoaa säännöllisen toimeentulon nuorille tutkijoille, vahvistaa Tampereen yliopiston kytköstä seutukuntaan ja ottaa kaupunkilaisia mukaan tutkimuksen tekoon.
Olen äärimmäisen kiitollinen kummastakin rahoituksesta. Olen myös kiitollinen siitä ymmärryksestä ja yhteistyöstä, joka eri rahoittajien välillä vallitsee. Pirkanmaan rahaston valmisteluapuraha antoi minulle ja työryhmälleni sekä materiaalisen että henkisen tuen Koneen Säätiön hakuprosessiin. Kilpailu rahoituksesta muodostui jälleen äärimmäisen tiukaksi, ja moni erinomainen suunnitelma jäi myös rannalle. Pirkanmaan rahaston avustuksella me kuitenkin onnistuimme.
Kulttuurirahastossa toimintavuosi vaihtuu syys- ja lokakuun taitteessa, joten tämän artikkelin luvut koskevat ajanjaksoa 1.10.2022–30.9.2023.
Kulttuurirahasto myönsi apurahoja ja palkintoja yhteensä 52,1 miljoonaa euroa. Summa on kasvanut vuosi vuodelta. Apurahat muodostavat valtaosan Kulttuurirahaston jakamasta tuesta, mutta rahastolla on myös omia kulttuurihankkeita, joihin käytettiin 5,9 miljoonaa euroa.
Kulttuurirahasto muodostuu keskusrahastosta ja 17 maakuntarahastosta. Keskusrahastosta myönnettiin apurahoja 31 miljoonaa euroa ja maakuntarahastoista yhteensä 13,9 miljoonaa euroa.
Erityiskohteisiin jaettiin näiden lisäksi tukea 7,2 miljoonaa euroa. Erityiskohteissa apurahoitus kohdistuu tiettyyn aiheeseen tai teemaan, kuluneena vuonna esimerkiksi muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimukseen.
Menestyneitä hakemuksia oli yhteensä 2472. Se on noin 13 prosenttia koko vuoden hakemusmäärästä keskusrahastossa ja maakuntarahastoissa yhteensä. Apurahansaajia oli kattavasti eri puolilla Suomea, noin 140 kunnassa.
Tukea tieteelle ja taiteelle
Yleisistä apurahoista tieteen eri aloille kohdistui 25,2 miljoonaa euroa ja taiteeseen 19,5 miljoonaa euroa. Esimerkiksi väitöskirjatyöhön myönnettiin 608 ja taiteelliseen työskentelyyn 741 apurahaa. Tieteen ja taiteen jakaumaa aloittain voi tarkastella alla olevasta kuvasta.
Kulttuurirahaston tavoitteena on ollut lisätä koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn vähintään vuodeksi. Kuluneena vuonna säätiö myönsi 931 kokovuotista apurahaa, joista 165 oli monivuotisia.
Suuria apurahoja jaettiin poikkeuksellisen monta, sillä 100 000 euron rajan ylitti 36 apurahaa.
Apurahahakemukset käsitellään apurahapaneeleissa, jotka muodostuvat luottamushenkilöistä ja vaihtuvista asiantuntijoista. Vertaisarviointi turvaa eri alojen tarkemman tietämyksen ja tasapuolisuuden, ja asiantuntijoiden vaihtuvuuden ansiosta yksittäiset henkilöt eivät pääse liian vahvasti vaikuttamaan apurahapäätöksiin. Kulttuurirahaston suurimmassa haussa eli Lokakuun haussa hakemuksia oli arvioimassa yhteensä noin 150 asiantuntijaa.
Suurimpia apurahapäätöksiä
Vuoden aikana tehtiin useita suuria apurahapäätöksiä, joista tässä muutamia. Suurimmista apurahoista voit lukea lisää Ajankohtaista-osiosta verkkosivuiltamme.
Argumenta-apurahoina yhteensä 600 000 euroa neljälle hankkeelle, joissa luodaan laajaa keskustelua tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista.
Kulttuurirahaston vuosi
Lisää kuluneen vuoden apurahoista, palkinnoista, hankkeista, taloudesta ja muusta toiminnasta voit lukea vuosikertomuksestamme.
Kulttuurirahasto tukee tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain yhteensä yli 50 miljoonalla eurolla. Lokakuun haussa on jaossa noin 30 miljoonaa euroa, ja hakijoita on tyypillisesti yli 9000 kaikkialta Suomesta. Noin yksi kymmenestä saa rahoituksen.
Apurahoja voi hakea kaikille tieteen ja taiteen aloille sekä työskentelyyn että kuluihin. Tieteen apurahat on suunnattu erityisesti väitöskirjatöihin ja niiden jälkeiseen tieteelliseen työskentelyyn. Taiteilijat voivat hakea apurahoja työskentelyyn ja hankkeisiin, ja lisäksi yhteisöt voivat hakea apurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen. Kulttuurirahasto kannustaa hakemaan apurahoja myös suuriin, monivuotisiin hankkeisiin.
Tavanomaisten apurahojen lisäksi apurahaa voi hakea erityiskohteeseen. Lokakuun haussa on mukana useita uusia erityiskohteita. Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria tuetaan vuoteen 2030 asti yhteensä miljoonalla eurolla. Taidekoti Kirpilän tutkija-apurahalla tuetaan esimerkiksi taidekeräilyyn liittyvää tutkimusta. Tieteen lisämiljoona kohdistuu tällä kierroksella Suomen kilpailukykyä koskevaan tutkimukseen.
”Erityisesti monilta taiteen aloilta kuuluu viestiä vaikeasta rahoitustilanteesta. Kulttuurirahasto ei voi paikata julkisen rahoituksen aukkoja, mutta kannustamme silti taiteilijoita jaksamaan ja rakentamaan kauaskantoisia, suurempiakin hankkeita”, painottaa asiamies Juhana Lassila Suomen Kulttuurirahastosta.
Kulttuurirahasto pyrkii myöntämään yhä enemmän monivuotisia työskentelyapurahoja. Monivuotista apurahaa voi hakea jopa neljäksi vuodeksi. Vuosiapurahan määrää on nostettu 30 000 euroon, post doc -vaiheessa 34 000 euroon.
Lokakuussa tuttuja ja uusia erityiskohteita
Tavanomaisten työskentely- ja kuluapurahojen lisäksi haettavissa on useita erityiskohteita, joissa suunnataan tukea tiettyyn teemaan.
Romanikielen ja -kulttuurin tuki
Uuden erityiskohteen kautta tuetaan Suomen romanikielen elvyttämistä sekä romanitaidetta ja -kulttuuria. Apurahaa voi hakea romanikielen oppimateriaalin laatimiseen, kirjalliseen työskentelyyn romanikielellä, kirjallisuuden kääntämiseen romanikielelle, romanikielen tutkimukseen ja kielenelvytystä tukevien materiaalien kehittämiseen. ”Romanikulttuurin hyväksi on myönnetty apurahoja vuosittain, mutta nyt romanikulttuuri saa entistä vankemman ja pitkäjänteisemmän tuen”, sanoo Juhana Lassila.
Haussa on ensimmäistä kertaa Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha Juhani Kirpilän rahastosta. Apuraha on tarkoitettu tohtoreille tutkimukseen, jonka aihe voi liittyä taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. ”Juhani Kirpilän rahasto ylläpitää Taidekoti Kirpilää ja tukee lisäksi huomattavilla summilla taiteilijoiden ja tutkijoiden työtä. Uudella apurahalla haluamme ohjata huomiota nimenomaan keräilyn ja kotimaisen 1900-luvun taiteen tutkimukseen ja kerryttää näin tutkimustietoa lahjoittajamme tärkeiksi kokemista aiheista”, sanoo hausta vastaava erityisasiantuntija, Taidekoti Kirpilän museonjohtaja Johanna Ruohonen.
Tieteen lisämiljoona: Suomen kilpailukyky teollisuudessa, liiketoiminnassa tai luovilla aloilla
Haussa on noin miljoona euroa teemaan Suomen kilpailukyky teollisuudessa, liiketoiminnassa tai luovilla aloilla. Rahoituksella tuetaan enintään viittä tutkimushanketta. Haku on tarkoitettu useammasta henkilöstä koostuville työryhmille. Yhteisö, kuten esim. yliopisto, tutkimuslaitos tai yritys, ei voi hakea.
Tietokirjat, tieteen ja taiteen yleistajuistaminen
Tiedettä ja taidetta käsittelevien yleistajuisten tietokirjojen, elämäkertojen, oppikirjojen, podcast-tallenteiden, arvostelujen ja muiden julkaisujen toteuttamiseen sekä tieto- ja tieteellisen kirjallisuuden kääntämiseen jaetaan noin 400 000 euroa.
Tiede tutuksi -apurahan tarkoitus on innostaa peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria tieteen pariin asuinpaikasta ja taustasta riippumatta sekä parantaa heidän valmiuksiaan hankkia, käsitellä ja arvioida uutta tietoa. Apurahan suuruus voi olla jopa 150 000 euroa, ja yhteensä lasten ja nuorten tiedekasvatukseen myönnetään noin 600 000 euroa.
Taidetta kaikille -apurahan tarkoituksena on lisätä tukea ja hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta. Apurahaa voivat hakea taiteilijat, työryhmät ja taiteen ammatilliset, rekisteröidyt yhteisöt.
Kulttuurirahasto myöntää vuosittain hakemusten perusteella yhden tai useamman Eminentia-apurahan pitkän tieteellisen tai taiteellisen uran päätösvaiheessa olevalle tieteenharjoittajalle tai taiteilijalle. Eminentian edellytys on, että sen tuotos julkaistaan kirjallisesti, joko kokonaisena teoksena, verkkojulkaisuna tai artikkeleina. Apurahan suuruus on 25 000 euroa.
Lokakuun hakua koskeva apurahainfo pidetään Zoom-webinaarina suomeksi keskiviikkona 11.10. klo 14–15.30 ja englanniksi torstaina 12.10. klo 14–15:30. Apurahainfossa Kulttuurirahaston asiantuntijat esittelevät eri apurahatyyppejä ja antavat vinkkejä hyvän hakemuksen laatimiseksi. Tilaisuus on avoin kaikille hausta kiinnostuneille, ja hakijoilla on mahdollisuus esittää puhujille kysymyksiä.
