Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Keski-Pohjanmaan rahaston Kulttuurifoorumi 10.11.

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto järjestää jo perinteisen Kulttuurifooruminsa tiistaina 10.11.2015. Tänä vuonna tapahtuma keskittyy visuaaliseen taidekasvatukseen.

Tilaisuudessa tutustutaan Isokylän uuden koulun arkkitehtuuriin osana lasten ja nuorten taidekasvatusta ja kuullaan arkkitehti Tomi Perkon näkemyksiä.  Lisäksi pohditaan kiperää taidekasvatuksen kysymystä: Missä pojat? Siitä esimerkkinä kuullaan Jyväskylän käsityökoulun TekNikkari -toiminnasta. Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton puheenjohtaja Marketta Urpo-Koskinen avaa ajatuksia nykytaidekasvatuksesta kertomalla eri puolilla Suomea toteutetusta Taidenavigaattori-projektista.

Tilaisuuteen osallistuvia pyydetään ilmoittautumaan ennakkoon rahaston sihteerille Piia Hietaselle, etunimi.sukunimi@skr.fi

Muutoksia hoitokunnassa

Hoitokunnan jäsenenä toiminut professori Jaana Erkkilä päätti kautensa rahaston hoitokunnassa. Hänen tilalleen uudeksi hoitokunnan jäseneksi on Suomen Kulttuurirahaston hallitus valinnut taiteen maisteri Ritva Kankaan Kokkolasta.

Lisätietoja: Asiamies Mika Virkkala, Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahasto, mika.virkkala@skr.fi
 

Talous ei kiinnosta, jos siitä puhutaan liian vaikeasti

Tutkija Laura Luukkanen

Laura Luukkanen kerää nuorten tuntemuksia siitä, miten he kokevat talouskysymykset ja miten tieto tavoittaisi heidät parhaiten.

– Nuoret kokevat, että taloudesta puhutaan vaikeilla termeillä ja epäkiinnostavasti. Vasta ongelmiin jouduttaessa tajutaan, että sehän liittyikin omaan elämään, väitöskirjaansa tekevä Laura Luukkanen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta kertoo.

Väitöskirjassaan Luukkanen kerää nuorten tuntemuksia siitä, miten he kokevat talouskysymykset ja miten taloustieto tavoittaisi heidät parhaiten.

Vuonna 2011 Luukkanen oli mukana järjestämässä eri puolilla Suomea lukioissa ja toisen asteen oppilaitoksissa pienryhmäkeskustelutilaisuuksia.

Tutkijat hyödynsivät keskusteluissa niin sanottua third person -tekniikkaa. Nuoret saivat kommentoida kuvitteellisen esimerkkihenkilön toimintaa: millainen Matti on hoitamaan raha-asioitaan.

– Toista henkilöä voi kuvailla ilman estoja, ja tällöin ihminen saattaa huomaamattaan kertoa enemmän itsestään.

Kouluopetus liian kaukaista

Nuorten mielestä koulu opettaa ymmärtämään enemmän koko kansantalouden toimintaa kuin henkilökohtaisen talouden hallintaa.

Kouluihin toivottiinkin käytännönläheisiä talousosaamisen kursseja siitä, miten rahat saa riittämään, mikä maksutapa on halvin, kuinka laina toimii.

– Koulu tavoittaa koko ikäluokan. Kaikkien kotiolot eivät ole sellaiset, että vanhemmilta saisi järkeviä talousneuvoja, Luukkanen toteaa.

Nuoret toivoivat internetsivustoja, joihin olisi koottu helpossa paketissa perustietoa oman talouden hallintaan. Itse asiassa tällaisia sivustoja on jo olemassa, esimerkiksi Kuluttajaliiton Valtti.

Sivustot olivat kuitenkin nuorille vieraita, joten he toivoivat niiltä aktiivisempaa mainontaa esimerkiksi Facebookiin, sanomalehtiin ja koulujen seinille. Interaktiivisuutta lisäisi chattikanava, jossa asiantuntijat vastaisivat livenä nuorten kysymyksiin.

Hyvät pahat pankit

Pankkeihin suhtauduttiin kahdella tapaa. Toiset pitivät pankkeja hyväntahtoisina auttajina, toiset liike-elämän toimijana, jonka välittämä tieto on läpeensä voitontavoittelun sävyttämää.

– Osalla oli yllättävänkin vahva ajatus, että pankkeihin ei voi luottaa.

Säästämiseen monet suhtautuivat konservatiivisesti ja ajattelivat säästötilin olevan ainoa vastuullinen ja järkevä säästömuoto. Osake- ja rahastosijoittamisellakin oli puolestapuhujansa, mutta he jäivät vähemmistöön.

Inflaatiota eli varallisuuden hidasta hupenemista pankkitililtä nuoret eivät erikseen osanneet mainita riskiksi.

– Se vaatisi noin nuorilta varsin spesifiä tietoutta. Nuoruuteen kuuluu hetkessä eläminen. Mietitään, paljonko rahaa on ja mihin se riittää nyt. Seuraava vuosi tuntuu jo kaukaiselta asialta.

Teksti: Antti Kivimäki
Kuva: Heikki Tuuli

Rauhaa ja inspiraatiota taiteilijaresidenssissä

Kuvataiteilija Tero Annanolli lähti Kulttuurirahaston apurahalla taiteilijaresidenssiin Hôtel Chevilloniin elokuun alussa ja työskentelee siellä tammikuun 2016 loppuun.

Annanolli haki residenssiin, koska uskoi, että siellä olisi helpompi keskittyä työskentelyyn. Hän toivoi myös saavansa uusia vaikutteita. Annanolli sanoo uuden ympäristön näkyvänkin töissä.

– Valo on täällä erilainen ja samoin värit, joten vie aikansa, että tutustuu uuteen väripalettiin.

Maaseudun rauha ja hiljaisuus ovat olleet taiteilijalle mieleen.

– Residenssi on loistava paikka irrottautua arjesta ja asettua aivan uuteen ympäristöön. Myös Hôtel Chevillonin pitkä historia tuo oman charminsa. Lähistön metsät ovat uskomattoman kauniita ja Fontainbleau, jossa residenssi sijaitsee, on kaunis pikku tuppukylä.

Kuvataiteilija Tero Annanolli

Kuvataiteilija Tero Annanolli

Vanhassa linnassa on viehättävyyden lisäksi myös haasteensa.

– Ateljee ei ollut heti toimintakunnossa: katossa oli kosteusvaurioita ja sähköt olivat poissa muutaman viikon, joten illalla ei voinut työskennellä. Myös nettiyhteys toimii välillä huonosti, Annanolli kertoo. Hän kuitenkin käytti ajan hyödykseen pyöräilemällä lähiympäristössä ja keräämällä uusia ideoita.

Päivät residenssissä vaihtelevat, ja Annanolli on käynyt myös Pariisissa tutustumassa kulttuurikohteisiin ja hankkimassa taiteilijatarvikkeita.

– Yleensä aamulla luen sähköpostit ja käyn kaupassa, jonka jälkeen aloitan työskentelyn. Aterian valmistamiseen menee aikaa ja sen teen yleensä siestan aikaan, jolloin kaikki liikkeet ovat kiinni. Sen jälkeen jatkan työskentelyä. Joskus aloitan työskentelyn vasta illalla.

Yllätyksekseen Annanolli on päässyt myös treenaamaan ruotsin kieltä, sillä suurin osa Chevillonin taiteilijoista tulee Ruotsista.

– Toukokuussa työskentelen Roomassa,  Circolo Skandinavossa, joten ruotsin kielestä on hyötyä. Pohjoismainen yhteistyö on aina kiinnostanut minua.

Taiteilijaresidensseihin vuodelle 2016 myönnetyt apurahat julkistettiin 22.10.2015 Suomen Kulttuurirahaston verkkosivuilla.

Kuvat: Tero Annanolli

Viimeinen sammuttaa valot Lappeenrannassa 6.-8.11.

Viimeinen sammuttaa valot on Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahaston nuorisohanke, jonka tarkoituksena on mahdollistaa paikallisten nuorten itsensä luoma, omannäköisensä kulttuuritapahtuma. Festivaali järjestetään 6.-8.11.2015 Lappeenrannan vanhassa kaupunginteatterissa.
 

Viimeinen sammuttaa valot kartoittaa paikallista nuorisokulttuuria, sen sisältöjä ja tekijöitä sekä tuo lähemmäs toisiaan yhä pienemmiksi ryhmiksi pirstoutuvia alakulttuureja. Hanke on samalla kunnianosoitus täysin palvelleelle kulttuuripyhätölle, Lappeenrannan teatterirakennukselle, sekä tervetulotoivotus uudelle kauppakeskukseen sisään rakennetulle teatteritilalle. Rakennusten purkamisen myötä unohtuu nopeasti myös pala paikallishistoria. Tässä hankkeessa kohta purkujätteeksi muuttuva rakennus saa nuorten toiminnan kautta uutta väriä kulttuurihistoriaansa. Nuorisohankkeen koordinaattorina toimii draamapedagogi, teatterit. taiteen maisteri Maria Fomin ja Kulttuuri 2006 ry.
 

Esittävän taiteen ohella tapahtumassa pääsee myös osallistumaan taiteen tekemiseen muun muassa graffiti-, cosplay-, katutanssi-, lastentanssi-, musiikki-, ja dokumenttityöpajoissa. Pajat toteutetaan festivaalia edeltävällä viikolla maanantaista 2.11 – torstaihin 5.11.

Osaksi festivaaliohjelmistoa on ilmoittautunut kiitettävä määrä nuoria, mutta mukaan mahtuu edelleen.

Festivaalien kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

Uusia esiintyjiä ilmoittautuu edelleen mukaan lähes päivittäin, joten ohjelma elää edelleen.

Perjantai 6.11.2015

 – Ennen avajaisia aulassa soittaa klo 13.30-14.00 Manu Penttilän jazz-bändi.
 – Klo 14.00 avajaiset isossa salissa.
   Ohjelmassa juhlapuheiden lisäksi muun muassa Street Culture Club, The Bond, musiikkiopiston bändi sekä yllätysesiintyjiä.
 – Klo 15.30 näyttelyt aukeavat heti avajaisten jälkeen ja yleisö pääsee tutustumaan teatterin tiloihin, jotka yleensä ovat yleisöltä piilossa.
 – Klo 17.00-18.00 Vastarannan teatteri, improilua, pieni näyttämö
 – Klo 18.15-18.45 Street Culture Club, iso näyttämö
 – Klo 20.00-20.20 ILIEP, nykytanssiesitys, iso näyttämö
 – Klo 20.30-21.00 Takalaiton, iso näyttämö
 – Klo 21.10-21.40 Rivet, yläaula, Pseudokarjala-sali
 – Klo 21.45-22.15 Eeva, iso näyttämö

Lauantai 7.11.2015

– 12.00 Näyttelyt avautuvat
– 12.00-19.00 Osallistava valokuvaus, Jauhot suuhun II, pieni näyttämö, Aki Pitkänen
– 16.30 Manu Penttilän jazz-bändi, ala-aula
– 17.00-17.30 Just Dance, iso näyttämö, Tanssiopisto
– 17.40-17.45 Lost frequences, Anniina Tammi, nykytanssi, iso näyttämö
– 20.15-21.00 Satutin, yläaula, Pseudokarjala-sali
– 21.15-22.15 Ahti ja Kyllikki vainaa, iso sali, teatteri
– 22.30-23.30 Solar Apparatus, iso näyttämö, monitaidekokeilu.
                     Mahdollisuus osallistua Jukolasalin lavalla kokonaistaideteokseen, jossa bändi soittaa, ja sekaan saa mennä esim. tanssin, piirtämisen, valokuvauksen jne. keinoin.

Sunnuntai 8.11.2015 (isänpäivä)

– 12.00 Näyttelyt avautuvat
– 12.50-12.55 Matka Kauas-maahan, Le Royal joutava, nukketeatteriesitys, pieni näyttämö
– 13.00-13.30 Lasse Lohikäärme ja merirosvojen aarre, lasten teatteri, pieni näyttämö
– 13.30-14.00 Manu Penttilän jazz-bändi, ala-aula
– 14.30-15.50 Päättärit, iso näyttämö.
– 15.50-16.00 Siirtyminen teatterin ulkopuolelle ja valojen sammutus
– 16.00-16.20 Valoketju vanhalta teatterilta uudelle teatterille

TYÖPAJAT:

maanantaista torstaihin 2.11.-5.11.

maanantai 2.11.

– 12.00-14.00 Dokkari-/ videopaja, mukaan mahtuu kolme ensimmäisenä ilmoittautunutta. Ensimmäinen tapaaminen ala-aulassa klo 12.00. Loput kellonajat sovitaan ryhmän kanssa.
– 13.00-13.45 Just Dance / Anna-Maria Paadar, iso näyttämö
– 14.00-14.45 Just Dance / Juuli Peltola, iso näyttämö
– 18.00-20.30 Musiikki, akustinen, +15-v./Juho, Antti ja Manu, omat soittimet, pieni näyttämö (Tavoitteena tehdä musiikkiesitys päättäreihin), max 10 henkilöä.
 – Klo 17.00 – 19.00 Villen tehdas, graffiti, Ville Silvennoinen, yläaula, Pseudokarjalasali, max 10 henkilöä.

tiistai 3.11.

– 12.00-12.45 Breakdance / Hiski Hämäläinen, iso näyttämö
– 13.00-13.45 Breakdance / Hiski Hämäläinen, iso näyttämö
– 14.00-14.45 Breakdance / Hiski Hämäläinen, iso näyttämö
– 15.00-17.00 Teatteri-improa / Turkka Kylliäinen, pieni näyttämö
– 13.00-13.45 Lastentanssi 6-7-v / Vera Yulinova, tanssiopisto (ryhmä täynnä)
– 17.00-19.00 Villen tehdas, graffiti, Ville Silvennoinen, yläaula, Pseudokarjalasali, max 10 henkilöä.
– 18.00-20.30 Musiikki / Juho, Antti ja Manu, pieni näyttämö

keskiviikko 4.11

– 13.00-13.45 Just Dance / Vera Yulinova, iso näyttämö
– 15.00-17.00 Teatteri-improa / Turkka Kylliäinen, pieni näyttämö
– 18.00-21.00 Sirkus (poi ja keppi) / Jyri Tönnov, pieni näyttämö, max 10 henkilöä.
– 17.00-19.00 Villen tehdas, graffiti, Ville Silvennoinen, yläaula, Pseudokarjalasali, max 10 henkilöä.
– 18.00-20.30 Musiikki / Juho, Antti ja Manu, yläaula tai pienen näyttämön aula

torstai 5.11.

– 11.00-12.30 Cosplay, eläinkorvapaja / Maija Melanen, yläaula
– 13.00-14.30 Cosplay, eläinkorvapaja / Maija Melanen, yläaula
– 16.00-17.30 Cosplay, eläinkorvapaja / Maija Melanen, yläaula
   (Cosplay-pajoihin max 12 ihmistä per paja)
– 12.00-12.45 Street Dance / Michael Geppert, iso näyttämö
– 13.00-13.45 Street Dance / Michael Geppert, iso näyttämö
– 12.00-12.45 Lastentanssi / Anna-Maria Paadar. HUOM. TANSSIOPISTOLLA, 6-7-vuotiaat, max 25 henkilöä.
– 17.00-19.00 Villen tehdas, graffiti, Ville Silvennoinen, yläaula, Pseudokarjalasali, max 10 henkilöä.
– 18.00-20.30 Musiikki / Juho, Antti ja Manu, pieni näyttämö

ILMOITTAUTUMISET TYÖPAJOIHIN:

Facebookin kautta: www.facebook.com/viimeinensammuttaavalot
Tai sähköpostiin: viimeinensammuttaa@gmail.com
Tai puh. soitto/viesti 0456427204 / Maria

Huom. Työpajoihin mukaan tarpeellinen varustus, esimerkiksi tanssipajoihin liikuntaan soveltuvat vaatteet.
Pajojen tuotoksia pyritään esittämään festareiden aikana. Lastentanssia lukuun ottamatta pajat on tarkoitettu pääasiassa + 15-vuotiaille.

FESTIVAALIEN NÄYTTELYT

– Street Culture Clubin video
– Cosplay-valokuvat, pienen näyttämön aula
– Pseudokarjalasali, graffiti
– SAIMIAn näyttelyitä muun muassa pienellä näyttämöllä, katsomossa isolla näyttämöllä, saunassa, ilmoitustaululla, kylmiössä, ala-aulassa, kukka- ja miekkavarastossa
– Lauantain osallistava valokuvaus Jauhot suuhun II / Aki Pitkänen, pieni näyttämö, teokset laitetaan esille
– Lauantai, audiohuone, muun muassa kuunnelma Räkätauti, Ville Pohjalaisen Aikalaiskrapula
– Kellarin kirjavarastossa video naisesta kellarissa / Heidi Haiko, Ella Silvennoinen

Näyttelyt auki:
pe 6.11. klo 15.30-18.00
la 7.11. klo 12.00-17.00
su 8.11. klo 12.00-14.30

Tapahtumaan voi ilmoittautua esiintyjäksi, työpajoihin tai valoketjuun:
 
Facebookin kautta: www.facebook.com/viimeinensammuttaavalot
Tai sähköpostiin: viimeinensammuttaa@gmail.com
Tai puh. soitto/viesti 0456427204 / Maria

Erityisesti etsitään esiintyjiä sunnuntain päätöstapahtumaan. Idea on, että voit tuoda mukaan taitosi, taituruutesi pienillä yhdestä sekunnista kolmen minuutin esityksiin. Jukolasalin non-stop-showssa voit vaikka juosta näyttämön läpi, tehdä skeittitempun, laulaa laulu ja niin edelleen. Esityksiä ei välijuonneta, vaan ne seuraavat toinen toistaan yli tunnin tykityksenä.

Taiteilijatalojen työskentelyapurahat vuodelle 2016

Suomen Kulttuurirahaston hallitus on myöntänyt työskentelyapurahoja Hôtel Chevillonin ja Künstlerhaus Schloss Wiepersdorfin taiteilijataloihin. Apurahat olivat haettavina elo-syyskuussa 2015. Hakemuksia saapui yhteensä 91.

Hôtel Chevillon, Ranska

Kaksi 12 000 euron työskentelyapurahaa, joihin sisältyy asunto ja työtila:
Kuvataiteilija Iidu Tikkanen, 12 000 euroa (1.2.−31.7.2016)
Valokuvataiteilija Jaana Rannikko, 12 000 euroa (1.8.2016−31.1.2017)

Lisäksi myönnettiin yksi residenssipaikka ilman työskentelyapurahaa kuudeksi kuukaudeksi:
Sarjakuvataiteilija Ville Ranta, 1.2.−31.7.2016

Künstlerhaus Schloss Wiepersdorf, Saksa

Neljä työskentelyapurahaa, joihin kuuluu majoitus, työskentelytila, täysihoito sekä apuraha, joka on 1 500 euroa kuukautta kohti. Työskentelyjaksojen pituus on 4-5 kuukautta.
Kirjailija Mia Kankimäki, 6000 euroa
Kirjailija Anu Kaaja, 7500 euroa
Kuvataiteilija Hanna Järvenpää, 7500 euroa
Kuvanveistäjä Riitta Helevä, 6000 euroa

Lisätietoja:
Suomen Kulttuurirahasto, erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, etunimi.sukunimi@skr.fi

Etelä-Savon rahastolle lähes 300 000 euron lahjoitus

Apteekkari Riitta Kivimurto on tehnyt noin 280 000 euron lisälahjoituksen Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahastossa olevaan Riitta Kivimurron rahastoon. Lahjoituksella kartutetaan nimikkorahaston peruspääomaa, jonka tuotto jaetaan apurahoina Etelä-Savon Kulttuurirahaston yleisen apurahatoiminnan yhteydessä.

Riitta Kivimurron rahasto on perustettu 2006 ja sen tarkoituksena on edistää ensisijaisesti Kerimäen tai Savonlinnan alueella asuvien tai sieltä kotoisin olevien tieteellistä ja taiteellista toimintaa. Vuonna 2015 Riitta Kivimurron rahaston apurahan saivat tait. yo. Veera Konsti, kasvatust. maisteri Olli Rissanen sekä mus. maisteri Katri Susitaival. Seuraava Riitta Kivimurron nimikkorahaston jako on vuoden 2017 apurahakierroksen yhteydessä. Etelä-Savon Kulttuurirahaston yleisrahastosta sekä muista jakovuoroisista nimikkorahastoista myönnettävät apurahat ovat haettavissa 10.1.-10.2.2016.

Vuonna 1961 perustettu Etelä-Savon rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se toteuttaa tarkoitustaan, Etelä-Savon maakunnan henkisen ja taloudellisen kulttuurin vaalimista ja kehittämistä, myöntämällä apurahoja ja palkintoja sekä järjestämällä muutakin kulttuuritoimintaa toimialueensa 14 kunnan alueella.

Pala elektronisen musiikin historiaa

Erkki Kurenniemen syntetisaattorit 1970-luvulta ovat merkittävä osa suomalaisen elektronisen musiikin historiaa ja ne tunnetaan myös maailmalla. Nyt tutkija ja mediataiteilija Jari Suominen rakentaa kopiota Kurenniemen ensimmäisestä DIMI-syntetisaattorista, DIMI-A:sta. Vaikeaksi projektin tekee se, että soittimesta ei ole löytynyt minkäänlaista dokumentaatiota.

– Kovin esitetty teoria on, että Kurenniemi olisi unohtanut paperit ruotsinlaivan yökerhoon. Mutta kun soittimen avaa, näkee että sisällä on satoja ic-piirejä, joista on asetonilla pyyhitty pois merkinnät, Suominen kertoo. Kurenniemi suunnitteli myyvänsä soitinta, ja pelkäsi jonkun varastavan ideansa. Dokumentit saattavatkin olla kateissa siksi että ne on piilotettu niin hyvin, ettei kukaan löydä niitä.

Tutkija Jari Suominen

Tutkija ja mediataiteilija Jari Suominen rakentaa kopiota Erkki Kurenniemen ensimmäisestä DIMI-syntetisaattorista, DIMI-A:sta.

Dokumentaation puute tekee projektista haastavan, mutta se on myös syy, miksi kopion rakentaminen on niin tärkeää: jos vanhat soittimet hajoavat, niitä on mahdoton korjata ilman tarkempaa tietoa laitteesta. Kopiota rakentaessaan Suominen tulee samalla testanneeksi, onko hän tehnyt dokumentaation oikein.

– Tyhmiin asioihin menee paljon aikaa, Suominen kertoo. Esimerkiksi oikeanlaisten osien etsiminen vaatii notkumista eBayssä. DIMI-A:sta löytyy paljon osia, joiden alkuperää on vaikea arvata ja siksi on vaikea tietää, mistä samanlaisia alkaisi edes etsiä.

– Soittimessa on esimerkiksi liitin, jollaisia tavallisesti käytetään lentokoneissa. Soittimessa käytettyjä korttiliittimiä metsästäessäni päädyin ohjuksia asiakkailleen kauppaavien yhtiöiden nettisivustoille.

Uudelleen löydetyt aarteet

Helsingin yliopistolla on melko kattava kokoelma Kurenniemen suunnittelemia soittimia. Kaikki soittimet ovat mittatilaustöitä ja keskenään erilaisia.
Suominen on tutkinut Kurenniemen soittimia vuodesta 2005 lähtien. Hän päätyi kirjoittamaan niistä artikkeliaan huomattuaan, että aiempia tekstejä löytyi varsin vähän, ja nekin harvat perustuivat osittain huhupuheisiin.

DIMI-A:n tutkiminen tuo tietoa paitsi teknologian ja elektronisen musiikin historiasta, myös 1960-ja -70-lukujen underground-liikehdinnästä. Soitimeen linkittyy läheisesti myös Elektromusiikki Oy. Kulosaaressa sijainnut sähköurkuja ja diskoteekkeja – kuten DJ-laitteistoja 1960-luvulla kutsuttiin – kauppaava yhtiö oli solmukohta, jossa musiikista ja underground kulttuurista kiinnostuneet viihtyivät.

– Vaikka pitää soittimen tutkimuksen keskiössä, siihen tulee sivurönsyjä. Elektromusiikki Oy:n tarina tulee olemaan yksi näistä rönsyistä.

Kun kopio on valmis, se päätyy Suomisen omaan studioon ja osaksi hänen projektejaan. Ajatuksena on myös lainata soitinta muille kiinnostuneille.

– DIMI-A ei ole soinnillisesti mielenkiintoisin Kurenniemen soittimista. Sen sointi on hyvin samankaltainen kuin 1990-luvun kännykkä, johon itse oli näpytellyt inisevän soittoäänen. Se on kuitenkin uniikki soitin ja tärkeä kappale suomalaisen elektronisen musiikin historiaa. Kyllä siitä pitää saada dokumentaatio sille tasolle, ettei tarvitse parin sadan vuoden päästä ihmetellä, mikä tuo oli.

Dimi-A:n sointia voi kuunnella Ylen Elävässä arkistossa.

Dimi-A:n sointia voi kuunnella Ylen Elävässä arkistossa.

Risto Kupari asiamieheksi Satakunnan rahastoon

Filosofian maisteri Risto Kupari on valittu Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston asiamieheksi.

Kupari on aloittanut tehtävässä 1.10.2015 ja toimii asiamiehenä Rauman kaupungin kulttuuripäällikön virkatyönsä ohella. Hän on tavattavissa rahaston Porin toimistossa sopimuksen mukaan.

Risto Kupari asuu ja työskentelee Raumalla, mutta on asunut nuoruutensa Porissa. Kupari on syntynyt vuonna 1968 Kullaalla. Hänellä on ollut monia luottamustehtäviä valtakunnallisissa kulttuuriorganisaatioissa kuten Suomen kansanmusiikkiliitossa ja Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksessa, sekä useissa maakunnallisissa ja paikallisissa organisaatioissa Satakunnassa sekä Etelä-Pohjanmaalla. Musiikkiharrastuksensa myötä hän on myös soittanut useita eri instrumentteja lukuisissa eri kokoonpanoissa 1980-luvulta lähtien.

– On mielenkiintoista päästä seuraamaan ja edistämään taidetta, tiedettä ja kulttuurielämää vanhassa ja aktiivisessa kulttuurimaakunnassa ja vieläpä aitiopaikalta, Kupari toteaa.

Satakunnan rahasto on yksi Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se jakaa apurahoja ja palkintoja ja järjestää kulttuuritoimintaa maakunnan alueella. Apurahoja jaetaan vuosittain noin 600 000 euroa ja niiden hakuaika on tammi-helmikuussa.

Lisätiedot: Asiamies Risto Kupari, etunimi.sukunimi@skr.fi

Etelä- ja Keski-Pohjanmaan rahastoilta haettavana viulu

Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan Kulttuurirahastoilla on haettavana viulu Charles Francois Gand n. 1810, ”Papa Gand”.

Viulu on tarkoitettu Etelä- ja Keski-Pohjanmaan maakunta-rahastojen alueilla toimiville ammattimuusikoille tai ammattiopiskelijoille. Soittimen laina-aika on 1.1.2016-31.12.2017.

Viulua voi hakea 30.10.2015 mennessä. Vapaamuotoisesta hakemuksesta tulee ilmetä hakijan henkilötunnus, yhteystiedot, opinnot ja taiteelliset ansiot sekä pääpiirteittäinen suunnitelma lainakauden taiteellisesta toiminnasta.

Hakemukset lähetetään 30.10.2015 mennessä osoitteella

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto
Kauppapuistikko 15, 2. krs
65100 Vaasa
tai etela-pohjanmaa@skr.fi

Lisätietoja antaa asiamies Mika Virkkala 0400 708 941 tai mika.virkkala@skr.fi
www.skr.fi/ep www.skr.fi/kp

Lainaviulu on kuin oma lapsi

– Nyt vasta tuntuu, että alan tuntea viulun kunnolla, Anna-Liisa Bezrodny kertoo Kulttuurirahaston Amati-viulusta, joka on ollut hänellä lainassa pian kolme vuotta. Amati saa kuitenkin Bezrodnyltä ylistävät kehut.
– Se on loistosoitin, elävä ja hengittävä viulu, joka on opettanut minulle valtavasti.

Anna-Liisa Bezrodny

Anna-Liisa Bezrodny

Bezrodny kehuu viulun antaneen hänelle uutta ymmärrystä musiikista ja opettaneen uudenlaista äänimaailmaa. Kun soitinta vähitellen oppii käsittelemään, sen koko kapasiteetti paljastuu.

Amatia varten Bezrodny on joutunut muun muassa hankkimaan uuden jousen ja asunnossakin on oltava kosteudenpoistajat, jotta soitin pysyisi kunnossa. Hän ei kuitenkaan koe soitintaan vaivalloiseksi.
– Sehän on palkitsevaa ja kunnia saada edes kokeilla tällaista soitinta!

Amati-viulun arvo on rahassa mitattuna huima, mutta Bezrodnylle nimellinen arvo on toissijainen seikka.
– Ei se viulun nimi ole niin tärkeä, vaan se, millainen soitin on käytännössä. Soittimen oma sielu ja sen laadukkuus ovat ainutlaatuisia.

Matkassa mukana

Bezrodny kiertää paljon maailmaa ja matkustamisessa herkän soittimen kanssa on omat haasteensa. Hän sanoo suhtautuvansa soittimeensa hyvin suojelevasti.
– Lentokentillä minusta tulee tiikeri, Bezrodny nauraa.

Matkustaminen ja vaihtelevat kohteet vaikuttavat soittimen sointiin. Esimerkiksi Chilen matkalla Bezrodny huomasi viulun saaneen shokin. Kun soitin reagoi olosuhteiden muutokseen, viulistilta vaaditaan erityistä huolenpitoa.
– Viulu on kuin oma lapsi, joten teen kaikkeni, jotta sillä olisi hyvä olo.