Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Somepäivitys saa kiinalaisturistin kiinnostumaan

– Paras tapa tavoittaa kiinalaiset turistit on käyttää heidän omia sosiaalisen median kanaviaan, tutkija Yu Guopeng sanoo.

Kiinalaisia turisteja käy Suomessa vuosittain noin 50 000-60 000 ja kaikista matkailijoista juuri kiinalaiset käyttävät eniten rahaa. Kiinalaiset löytävät matkakohteensa usein sosiaalisen median kautta. Siksi suomalaistenkin matkailuyrittäjien kannattaisi opetella ymmärtämään, miten kiinalaisturistit sosiaalista mediaa käyttävät, Yu sanoo.

- Paras tapa tavoittaa kiinalaiset turistit on käyttää heidän omia sosiaalisen median kanaviaan, tutkija Yu Guopeng sanoo.

– Paras tapa tavoittaa kiinalaiset turistit on käyttää heidän omia sosiaalisen median kanaviaan, tutkija Yu Guopeng sanoo.

– Sosiaalinen media on Kiinassa hyvin erilainen kuin länsimaissa, sillä hallitus valvoo sitä tarkasti. Silti kiinalaiset turistit käyttävät somea pitkälti samalla tavalla kuin länsimaalaisetkin.

Suomalaisten yleisimmin käyttävät sosiaaliset mediat kuten Facebook ja Twitter ovat Kiinassa kiellettyjä, mutta kiinalaisilla on omat sosiaaliset median kanavansa, jotka ovat jopa länsimaisia vaikutusvaltaisempia. Suosituin niistä on Facebookia muistuttava WeChat.

– Kiinalaiset eivät välttämättä tiedä kovinkaan paljon länsimaalaisten käyttämistä sivuista, joten niillä julkaiseminen menee hyvin usein hukkaan, vaikka sisältö olisi kuinka monipuolista. Esimerkiksi Youtube-videoista ei ole iloa, kun sivusto on Kiinassa kielletty.

Kannustusta kaivataan

Kiinankielisten päivitysten tekemistä hyödyllisempää voisikin olla kannustaa kiinalaisturisteja kertomaan itse omissa kanavissaan suomalaisista kohteista.

– Kiinalaiset turistit luottavat WeChatissa kerrottuihin juttuihin. Siellä jutellaan lähinnä kavereiden ja perheenjäsenten kanssa, ja heidän suosituksiinsa luotetaan.

Yu Guopengin mukaan turisteja kannattaa kannustaa kertomaan kokemuksistaan ja palkita niitä, jotka tekevät päivityksiä.

Yu Guopengin mukaan turisteja kannattaa kannustaa kertomaan kokemuksistaan ja palkita niitä, jotka tekevät päivityksiä.

Yu Guopengin mukaan turisteja kannattaa kannustaa kertomaan kokemuksistaan ja palkita niitä, jotka tekevät päivityksiä. Palkitseminen saa turistit kertomaan kokemuksistaan enemmän ja mielenkiintoisemmin. Palkintona voi tarjota vaikkapa etukuponkeja ja samalla vinkkejä, miten päivityksestä voisi tehdä kiinnostavamman.

– Tutkimukseni mukaan päivityksen uskottavuus oli aiemmin tärkeää. Nyt kiinnostavuus on tärkeintä ja päivityksen täytyy olla houkutteleva, jotta muut innostuvat. Kun kuluttaja kiinnostuu, hän kysyy kyllä itse jatkokysymyksiä esimerkiksi hinnoista, paikan sijainnista ja niin edelleen.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen

Etelä-Pohjanmaan rahaston Muuttuva Museo -seminaari 6.10.

Muuttuva Museo -päätösseminaari järjestetään 6.10.2015 Kauhajoella.

Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahaston kolmevuotinen Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien paikallismuseoiden kehittämistyötä tukeva Muuttuva Museo -hanke on edennyt loppusuoralle. Kaikille avoin ja maksuton Muuttuva Museo -päätösseminaari järjestetään Kauhajoen evankelisella opistolla tiistaina 6.10.2015 klo 9‒16. Seminaarin aiheina ovat muun muassa kotiseutukasvatus kouluissa ja uudet mediat paikallismuseoissa.

Puhujina:
Sulevi Riukulehto, Ruralia-instituutti
Saara Vesikansa, Lastenkulttuurikeskusten verkosto
Heidi Pelkonen, Lapin maakuntamuseo
Johanna Talso, Isonkyrön kotiseutuyhdistys ry
Liisa Lohtander, Suomen Kotiseutuliitto

Lisätietoja Muuttuva Museo -hankkeesta sekä seminaariohjelman löydät täältä.

Ilmoittautuminen seminaariin päättyy maanantaina 21.9.2015.

Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan paikallismuseokentän ajankohtaisista aiheista!

Kuusamon kasvoissa kahdeksan vuodenaikaa

Pohjois Pohjanmaan Kulttuurirahaston Pohjavirtahankkeen kolmanneksi viimeinen teos on valokuvataiteilija Meeri Koutaniemen teos Kyliltä kuultua. Se kuvaa kuusamolaisten suhdetta kotiseutuunsa.

Kuusamolaissyntyiset valokuvataiteilija Meeri Koutaniemi ja toimittaja Reetta Räty haastattelivat Kyliltä kuultua -teoskokonaisuuteen eri-ikäisiä kuusamolaisia. Vuoden aikana toteutettu projekti perustuu henkilöhaastatteluille ja montaasikuville kuusamolaisista heidän omassa elinympäristössään. Teoskokonaisuus sisältää haastatteluja ja kuvia esittelevän julkaisun, joka on toteutettu yhteistyössä Koillissanomien ja muiden alueen yritysten kanssa sekä julkisen taideteoksen. Kuusamon torille sijoittuva kahdeksan valokuvan sarja yhdistää Koutaniemen haastattelujen yhteydessä ottamia potretteja hänen vanhempiensa, Paula ja Seppo Koutaniemen, arkistoista valittuihin luontokuviin. Taidekuvat on toteutettu teräslevyille hyödyntäen yhteistyökumppanina toimineen Cajo Technologies Oy:n lasertulostustekniikkaa.

Valokuvausprojekti Kyliltä kuultua – kahdeksan vuodenaikaa kertoo kuusamolaisten suhteesta kotiseutuunsa, kanssaihmisiin ja luontoon. Projektissa dokumentoidaan kuusamolaisten muistoista sodasta, evakoista, työstä, hiljaisuudesta, rakkaudesta, toiveista, arjesta maaseudulla ja hetkistä luonnossa.

“Toivomme, että teos tuo katsojille heijastuspintaa omaan kokemukseen kuusamolaisuudesta. Teos on dialogi kuusamolaisten ja Kuusamon hengen välillä. Projekti perustuu tahdolle dokumentoida tarinoita vanhalta sukupolvelta ja tallentaa muistoja muiden paikallisten kuultavaksi. Toivon kuvien ja tarinoiden kannustavan kuusamolaisia kokemaan onnea ja ylpeyttä kotiseudustaan ja sen luonnosta” avaa Meeri Koutaniemi teoksen lähtökohtia.

Reetta Räty kertoo, että kuusamolaiset puhuvat luonnosta, koskista, jokivarresta ja neidonkengistä suurella rakkaudella. ”Näin ihanata paikkaa ei ole missään muualla”, sanoo yksi haastateltavista, Olavi Jäkäläniemi, oman kotinsa rannassa, Kitkalla. Toinen haastateltava, Marju Visakova, kokee, että luonnon keskellä löytää uuden ulottuvuuden koko elämälle. Pitkä pimeä vuodenaikakin on luonteva osa elämää kotikylällä Kuoliolla: ”Se kuuluu minun elämään se pimeys. Minä nautin siitä. Ohtalamppu päähän ja menoks!”

Valokuvataiteilija Meeri Koutaniemen t eos Kyliltä kuultua julkistetaan Kuusamon torilla 11.9 klo 14.00, kaikille avoimessa, ohjelmallisessa julkistusjuhlassa osana Nature Photo tapahtumaa.

Pohjavirran teokset ovat lahja Suomen Kulttuurirahaston PohjoisPohjanmaan rahastolta sen oman toimintaalueen asukkaille. Vuosina 2014-2015 toteutettu Pohjavirta-hanke juhlisti vuonna 2014 Suomen Kulttuurirahaston 75vuotista toimintaa ja vuonna 2015 PohjoisPohjanmaan rahaston 40-vuotista taidelahjoitusten perinnettä. Kahdeksanosainen teoskokonaisuus valmistuu vuosien 2014-2015
aikana.

Teokset sijaitsevat Kuusamossa, Taivalkoskella, Pudasjärvellä. Oulussa, Raahessa, Ylivieskassa Pylvään kylällä, Haapavedellä ja Siikalatvan Mankilan kylällä. Hankkeeseen etsittiin alueen ominaisvireeseen, kuten tarinoihin ja ilmiöihin tarttuvia nykytaiteen teoksia. Valitut teokset kertovat niin historiasta ja elinkeinoista kuin kuhertelusta ja kovista kohtaloistakin, luonnon merkitystä unohtamatta. Kokonaisuuden ovat kuratoineet aluetaidemuseotutkija Janne Kauppinen, taiteilijat Antti Tenetz ja Petri Sirviö sekä taidekirjoittaja Mike Watson.

Pohjavirta-hankkeen sivut

Meretojan taudin jäljillä

Meretojan tauti, hienommalta nimeltään suomalainen perinnöllinen gelsoliiniamyloidoosi on suomalaiseen tautiperimään kuuluva tauti, jota esiintyy erityisesti Kymenlaaksossa.

Tuuli Nikoskinen pyrkii selvittämään taudin leviämisreittiä ja sitä, missä ja milloin tauti on saanut alkunsa.

– Jouko Meretojan alkuperäisen hypoteesin mukaan ensimmäinen mutaatio tapahtui Lammilla 1300-1400-luvulla ja levisi sieltä Valkealaan ja edelleen muualle Kymenlaaksoon, Nikoskinen kertoo. Nikoskisen tutkimus laittaa tämän hypoteesen testiin.

Tutkimus on osa isompaa hanketta, jossa Meretojan tautia sairastavista on tehty potilasrekisteri ja potilaiden oireita on kerätty haastatteluiden ja kyselytutkimusten avulla. Hankkeen myötä on saatu kerättyä Suomen laajin aineisto taudista.

Tuuli Nikoskinen pyrkii selvittämään Meretojan taudin leviämisreittiä ja sitä, missä ja milloin tauti on saanut alkunsa.

Tuuli Nikoskinen pyrkii selvittämään Meretojan taudin leviämisreittiä ja sitä, missä ja milloin tauti on saanut alkunsa.

Sukututkimusta

Nikoskisen tutkimus on tähän mennessä ollut lähinnä sukututkimusta. Tutkimalla vanhoja papereita ja potilaiden antamia tietoja hän on hahmottanut potilaiden sukulaissuhteita ja pystynyt määrittelemään 80 pääsukua, joissa tautia esiintyy. Näihin sukuihin kuuluu yhteensä 777 tautia sairastavaa tai sairastanutta.

Seuraavaksi jokaisesta suvusta valitaan yksi henkilö edustamaan koko sukua ja näistä edustajista otetaan verinäytteet. Verinäytteiden geenianalyysit paljastanevat, ovatko kaikki sairastavat sukua toisilleen ja miten vanha tauti on.

Analyysin avulla Nikoskinen selvittää, onko tauti lähtöisin yksittäisestä ihmisestä, vai onko useilla ihmisillä tapahtunut sama mutaatio. Hypoteesina on, että tauti olisi todella alkanut yhdestä ihmisestä – jonka elinajan ja –paikan tutkimus nyt toivottavasti osoittaa.

Myöhemmin tarkoituksena on viedä tutkimus kansainväliselle tasolle, sillä Meretojan tautia esiintyy muuallakin maailmassa, vaikkakin hyvin vähän.

Tuntematon tauti

Meretojantautia sairastavilla gelsoliinigeenissä tapahtuu pieni mutaatio, jonka seurauksena geenin tuottama gelsoliiniproteiini alkaa pilkkoutua väärin. Sen seurauksina sairastavan kudoksiin alkaa kertyä amyloidiproteiinia, mikä aiheuttaa kudostuhoa. Taudin oireita ovat muun muassa sarveiskalvon rappeutuminen, silmien kuivuus, luomien roikkuminen ja kasvohermohalvaus.

– Oireet voivat olla tosi moninaisia ja niitä voi olla paljon, sillä amyloidoosia kertyy kaikkialle kehoon, Nikoskinen valaisee. Oireissa riittää vielä tutkittavaa.

– Aiempien tutkimusten mukaan tauti ei vaikuta elinajanodotteeseen, mutta elämänlaadun kannalta vaikutukset ovat merkittävät. Esimerkiksi silmiin liittyvät oireet ovat usein todella hankalia.

Nikoskinen toivoo, että tutkimus toisi Meretojan tautia tunnetummaksi.

– Potilaille on hankalaa, että tautia ei tunneta kovin hyvin. Lääkäreiden voi olla joskus vaikea diagnosoida näin harvinaista tautia ja toisaalta potilaiden kertoman mukaan joskus oireita saatetaan pistää Meretojan taudin piikkiin silloinkin, kun siitä ei ole kyse.

 Teksti: Jenni Heikkinen

Peking-oopperassa yhdistyvät baletti ja kung-fu-elokuvat

Antti Silvennoinen tuo Peking-oopperan Suomeen ja nostaa lavalle akrobaatit, nykytanssijat, temppuilijat ja wusheng-harrastajat.

Wusheng Companyn perustaja, näyttelijä Antti Silvennoinen näki elämänsä ensimmäistä kertaa Peking-oopperaan Aleksanterinteatterissa 2000-luvun alussa – taidemuoto iski kuin sata wolttia.

”Kaikki mitä lavalla tapahtui oli täydellistä. Tuntui, että tämä on jollain tavalla minua varten. Olin nuorena katsonut muun muassa Jackie Chan -elokuvia, ja esityksessä näin niiden alkulähteen livenä.”

Silvennoinen on opiskellut Kiinan kansallinen perinteisen teatterin akatemiassa, opettajinaan kaksi vain kiinaa puhuvaa mestaria. Toinen mestareista, Lü Suosen, on ohjannut Silvennoisen viimeisen jättiprojektin, Juhlaviikoilla esitettävän Viimeisen taistelijan.

Viimeinen taistelija kertoo nimensä mukaisesti sodasta. Esitystä varten Suomeen matkustaa ohjaajan lisäksi seitsenhenkinen kiinalainen orkesteri, mutta kaikki esiintyjät ovat suomalaisia ja laulut esitetään suomeksi.Lavalla nähdään myös arvostettu nykytanssija Tero Saarinen ja esityksen valoista vastaa Mikki Kunttu.

”Meitä on pari, jotka ovat opiskelleet Peking-oopperaa. Sitten mukana on tanssijoita, wu-shung-harrastajia, akrobaatteja, temppuilijoita – on pitänyt löytää sieltä täältä ihmisiä, jotka on taitavia akrobaatteja jotka osaavat liikkua.”

Video: Verna Kovanen ja Ida Kukkapuro
Teksti: Ida Kukkapuro

Valokuva: Wusheng Company/Helsingin Juhlaviikot

Työskentelyapurahat Suomen Kulttuurirahaston taiteilijataloihin haussa 20.8.-17.9.

Työskentelyapurahoja taiteilijataloihin voi hakea seuraavan kerran 20.8.-17.9.2015 verkkopalvelussa.

Künstlerhaus Schloss Wiepersdorfin työskentelyapurahat

Suomen Kulttuurirahasto myöntää vuosittain enintään neljä 4-5 kuukauden työskentelyapurahaa Schloss Wiepersdorfin taiteilijataloon Saksaan.

Apurahat on haettavissa seuraaville aloille
•    kirjallisuus, saksankielinen käännös
•    säveltaide
•    visuaalinen taide
•    humanistinen tutkimus

Työskentelyapurahaan kuuluu majoitus yhden hengen huoneessa, työtila, täysihoito sekä apuraha, joka on 1 500 euroa kuukaudessa. Hakija voi hakemuksessa esittää toivomuksen työskentelyn ajankohdasta (1.2.-30.11.2016) sekä työskentelyajan pituudesta (4 tai 5 kk).

Hôtel Chevillonin työskentelyapurahat

Suomen Kulttuurirahasto myöntää vuosittain kolme 6 kuukauden työskentelyapurahaa Hôtel Chevillonin taiteilijataloon Ranskaan. Työskentelyapurahaan kuuluu asunnon ja työtilan lisäksi 12 000 euron apuraha.

Työskentelyjaksoksi 1.2.-31.7.2016 myönnetään apurahat yhdelle visuaalisen taiteen edustajalle ja yhdelle kirjailijalle tai ranskankielisen kirjallisuuden kääntäjälle.
Työskentelyjaksoksi 1.8.2016-31.1.2017 myönnetään apuraha yhdelle visuaalisen taiteen edustajalle.

Lisätietoa
Tee apurahahakemus verkossa

Rahan kosketus – Miten taidetta Suomessa rahoitetaan?

Suomen Kulttuurirahasto on julkaissut katsauksen, jossa kuvataan taiteen rahoituksen nykytilaa Suomessa, erityisesti julkista rahoitusta. Samalla pohditaan taiteen rahoituksen eri vaihtoehtoja tulevaisuudessa sekä yksityisen rahoituksen roolia osana kokonaisuutta. Selvityksellä Kulttuurirahasto haluaa kannustaa konkreettista keskustelua taiderahoituksen suunnista ja päämääristä.

Rahan kosketus – Miten taidetta Suomessa rahoitetaan? (PDF)

Lisätiedot

Yliasiamies Antti Arjava, puh. 050 385 7600, antti.arjava(at)skr.fi
Erityisasiantuntija Veli-Markus Tapio, 040 536 6580, veli-markus.tapio(at)skr.fi

Ilmastoitu Suomi

Seija Linnanmäki tutkii, kuinka koneellinen ilmanvaihto tuli Suomeen ja yleistyi täällä toisen maailmansodan jälkeen.

Uudenlainen ilmanvaihto oli yksi vallan merkeistä ja ensimmäisten joukossa sellainen rakennettiin Teollisuuskeskus Oy:n toimistotaloon osoitteessa Eteläranta 10, Palacen taloon. Sinne valittiin uusi Carrier Weathermaster -järjestelmän suutinkonvektori-ilmastoinnin, ensimmäisenä Euroopassa. Nykyään suutinkonventorijärjestelmää ei enää juuri käytetä sen viheltävän äänen takia.

– Palaceen houkuteltiin julkkiksia, mutta hotellikerrokseen ei kuitenkaan rakennettu Carrier-järjestelmän ilmanvaihtoa. Ajateltiin, että hotellissa nukkuvat ”maaseututehtaiden tirehtöörit” olivat tottuneet hiljaisuuteen, eivätkä saisi unta ilmanvaihdon vihellyksessä, Linnanmäki kertoo. Hotelliin rakennettiinkin tavalliset lämpöpatterit.

Tutkija Seija Linnanmäki

Luksusta pula-aikaan

Ilmanvaihtojärjestelmän hankkiminen Yhdysvalloista pian sodan jälkeen ei ollut aivan yksinkertaista: USA:lla oli vientikielto ja Suomella tuontikielto Yhdysvalloista. Kaikkiin osiin merkittiin tarkasti, että ne piti käyttää Suomessa. Osan teki Valmet.

– Samalla osaamisella kuin lentokoneiden potkurit tehtiin puhaltimet. Valmetin Lentokonetehtaalta olivat sodan jälkeen loppuneet tilaukset, joten ilmastointiteknologia nähtiin tehtaan pelastajana.

Rakennuttajat pohtivat myös tavallista koneellista ilmanvaihtoa, mutta tulo- ja menoilman kanavat olisivat lisänneet huonekorkeutta. Raha ratkaisi: Carrier-järjestelmän ansiosta kerroskorkeus on matala, joten taloon saatiin yksi kerros enemmän ja siis enemmän ulosvuokrattavaa toimistotilaa.

Arkkitehtuuri ja ilmanvaihto

Pienet sähkömoottoreilla toimivat ilmanvaihtojärjestelmät kehittyivät jo 1920-luvulla. Helsingin ensimmäinen koneellisella ilmanvaihdolla varustettu rakennus oli kirurginen sairaala, jonka ilmanvaihto toimi höyrykoneella. Toisen maailmansodan jälkeen koneellinen ilmanvaihto alkoi yleistyä.

– Moderni arkkitehtuuri ja koneellinen ilmanvaihto ovat mahdollistaneet ja edellyttäneet toisiaan, mutta eivät edelleenkään ihan löytäneet toisiaan, Linnanmäki sanoo.

Ilmastoinnista saatiin ideoita arkkitehtuuriin. Esimerkiksi Palacen julkisivusta arkkitehti Viljo Revell halusi modernin virtaviivaisen ja siihen tehtiin nauhaikkunat. Ilmanvaihdon takia ajateltiin, ettei ikkunoita tarvitse saada auki.

– Nykyään puhutaan paljon siitä, että ikkunatuuletus on ihmisille psykologisesti tärkeää. Oikeastaan ei pitäisi ollenkaan rakentaa taloja, joissa ei saa aukaista ikkunaa.

Ilmastoitu ravintola

 

Viilennetty maailma

Palacen ilmanvaihtoa rakennettaessa viilennyksen tarvetta ei mietitty lainkaan. Vielä 1990-luvulla Suomessa ajateltiin, ettei jäähdytystä tarvita. Linnanmäki ei osaa sanoa, miksi tilanne on muuttunut. Viilennyksen tarvetta on perusteltu muun muassa sillä, että nykyisin samoissa tiloissa työskentelee entistä enemmän ihmisiä ja että koneet lämmittävät tiloja.

Linnanmäki kyseenalaistaa, tarvitaanko kaikkialle koneellinen ilmanvaihto. Koneiden lisääntyessä myös energiankulutus yleensä kasvaa, vaikka koneista koetetaankin tehdä mahdollisimman energiatehokkaita.

Vaikka teknologia on ollut olemassa jo pitkään, painitaan yhä pitkälti samojen ongelmien kanssa kuin 1940-luvullakin.

– Ilmastointiteknologiassa täydelliseen tulokseen on mahdotonta päästä, koska ihmisten henkilökohtaiset toiveet ovat niin erilaisia. Onnistumiseksi lasketaan, jos vain kaksikymmentä prosenttia valittaa.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen

Aura of Puppets ja Antti Mikkola saivat Olavi Veistäjän palkinnon

Suomen Kulttuurirahaston Olavi Veistäjän rahaston palkinto myönnettiin tänä vuonna nukketeatteriyhteisö Aura of Puppetsille ja teatterintekijä Antti Mikkolalle, molemmille 9000 euroa.

Turkulainen Aura of Puppets on tuonut nukketeatterin lähemmäs katsojia ja edistänyt nykynukketeatterin tunnettuutta paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Antti Mikkola on laaja-alainen ja monipuolisesti lahjakas teatterintekijä, joka on onnistuneesti kehittänyt uudenlaista teatterin tekemisen työtapaa ja nykyteatteria.

Olavi Veistäjän palkinto jaetaan valtakunnallisesti merkittävästä tuoreesta, ajankohtaisesta teatteriteosta. Palkinnot luovutettiin Tampereen teatterikesän avajaisissa 4.8.2015.

Aura of Puppets

Aura of Puppets on vuonna 2012 perustettu turkulaisten nukketeatterien ja nukketeatterintekijöiden yhteistyöverkosto, joka toimii Turun nukketeatterikentän yhteisenä tiedotus-, markkinointi- ja tuotantokoneistona. Aura of Puppets on pyrkinyt kehittämään alan rakenteita ja toimintaa ja on tehnyt  merkittävää  työtä nukketeatterin arvostuksen ja saavutettavuuden lisäämiseksi sekä paikallisesti, kansallisesti että kansainvälisestikin.

Yhteistyöverkosto on tuottanut esityksiä, järjestänyt  seminaareja sekä työpajoja. Jo viidesti järjestetyssä  nukketeatterifestivaali TIP-festissä on esitelty nukketeatterin eri tyylilajeja ja nähty niin kotimaista nykynukketeatteria kuin tutustuttu jaavalaiseen varjoteatteriperinteeseen. Yhdessä TEHDAS Teatterin kanssa on toteutettu vahvasti visuaalinen näytelmä Myrsky ja koko perheen musiikillinen nukketeatterinäytelmä Noiduttu leikki.

Turusta onkin Aura of Puppetsin ansiosta tullut suomalaisen nykynukketeatterin vilkas keskittymä. Nykynukketeatteri näyttäytyy taiteellisesti kunnianhimoisena, omintakeisena ja rikkaana ilmaisumuotona, joka nyt tunnetaan aikaisempaa paremmin.  Aura of Puppetsin toiminnan ansiosta yleisön on ollut helpompi löytää tiensä nukketeatteriesityksiin ja yhä uusille katsojille on tarjoutunut tilaisuus nähdä ja ihmettyä taiteenlajin moninaisuudesta.

Antti Mikkola

Näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja Antti Mikkola (s. 1978) on laaja-alainen ja monipuolisesti lahjakas teatterintekijä. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta vuonna 2002 ja on sen jälkeen työskennellyt  Tampereen Työväen Teatterissa sekä Vaasan ja Hämeenlinnan kaupunginteattereissa. Hän on myös yksi Tampereella vuonna 2005 perustetun Teatteri Siperian perustajajäsenistä ja on toiminut näyttelijänä, käsikirjoittajana tai ohjaajana lähes jokaisessa Siperian esityksessä.

Antti Mikkola ottaa näytelmiensä aiheet usein tämän päivän Suomesta ja on olosuhteiden muutosten tarkka havainnoija. Vahvan paikallisuuden tunnun rinnalla Mikkolan teksteissä säilyy tietty yleispätevyys, ja näyttelijäkokemuksensa ansiosta hän on suvereeni dialogien kirjoittaja.

Käsikirjoittamassaan ja ohjaamassaan teoksessa Kuningatarleikit Mikkola sukelsi ajankohtaisiin naisten, vallan ja kontrollin kysymyksiin tavalla, joka herätti myös kansainvälistä huomiota. Näytelmä sai kutsun Mexico Cityn Dramafest -teatterifestivaaleille, yhdelle Väli-Amerikan suurimmista teatterifestivaaleista, jossa se sai kiitosta omaperäisestä näkemyksestään ja näyttelijäntyöstään.  Esitys on nähty myös Tampereen Teatterikesässä, Porin Lainsuojattomat-festivaaleilla, Hämeenlinnan ja Seinäjoen kaupunginteattereissa sekä Stage-festivaaleilla.
Omien sanojensa mukaan Antti Mikkola on tehnyt työtään halusta kuvitella, kertoa ja tulla kuulluksi. Näyttämölle on ajanut kertomisen halu, etsintä, kokeilu, oma sisäinen ääni ja vaisto. Esiintyjyys on sen jatke, välttämättömyys.

Palkintolautakunta
Aamulehden pitkäaikaisen teatteritoimittajan ja kriitikon Olavi Veistäjän (1908-1988) rahaston palkintolautakuntaan kuuluivat toimittaja Kirsti Pohjonen (Alma Media); kulttuuritoimittaja Ilkka Kuosmanen (teatteriarvostelijat); taloustiet. maisteri Martti Silvennoinen (Tampereen Teatterikerho); johtaja Hanna Helavuori (Teatterin tiedotuskeskus) ja teatterinjohtaja Reino Bragge (Tampereen Teatteri).

Aikaisemmat palkinnot:
2013
Teatteri 2.0 ja teatterinjohtaja Vesa Tapio Valo
2011
ohjaaja, näyttelijä ja näytelmäkirjailija Anna-Elina Lyytikäinen ja dramaturgi Seija Holma
2009
näyttelijä Heikki Kinnunen ja Teatteri Quo Vadiksen Pelastetaan Äiti -esityksen työryhmä
2007
teatterinjohtaja, näyttelijä Esko Roine ja näytelmäkirjailija Laura Ruohonen
2005
näyttelijä, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Leea Klemola ja näytelmäkirjailija, ohjaaja Sirkku Peltola
2003
näyttelijä, ohjaaja Kari Heiskanen ja näytelmäkirjailija, ohjaaja Juha Jokela
2001
näytelmäkirjailija Kristian Smeds ja Teatteri Takomon Jumala on kauneus -työryhmä produktiosta Jumala on kauneus
1988
Suomen Kansallisteatterin työryhmä Lyle Kesslerin Orvot-näytelmän tulkinnasta

Mansikka maistuu ja jalostuu

– Näyttää siltä, että Bounty-lajikkeen mansikoiden aistittavat ominaisuudet hyötyvät luomuviljelystä, mutta Jonsokilla tilanne on päinvastoin: luomuviljellyt marjat olivat happamampia ja karvaampia. Polkalla taas ominaisuudet pysyivät aikalailla samoina viljelymenetelmästä riippumatta, kertoo tutkija Anna Kårlund.

Kårlund tekee Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaa mansikoiden bioaktiivisista yhdisteistä ja aistittavista ominaisuuksista. Hän tarkastelee mansikoiden metaboliittiprofiilia eli kemiallista koostumusta ja yrittää löytää kemiallisista yhdisteistä ne, jotka vaihtelevat lajikkeen tai kasvupaikan mukaan.

– Mansikka on mielekäs tutkimuskohde, koska siitä tykätään niin kovasti, Kårlund sanoo. Koska mansikka on nimenomaan herkku, sitä jalostettaessa on terveysvaikutteiden ja säilyvyyden ohella erityisen tärkeää, että aistittavat ominaisuudet ovat mahdollisimman hyviä.

Kårlundin alkuvuodesta julkaistussa tutkimuksessa keskityttiin juuri niihin. Kuvailevalla menetelmällä tehdyssä tutkimuksessa aistiraati arvioi näytteistä ennalta määritellyt ominaisuudet ja niiden intensiteetit. Ominaisuuksia olivat muun muassa makeus, happamuus, karvaus ja astringoivuus eli esimerkiksi kuivattava, kutistava, terävä tai karhea suutuntuma.

– Makututkimuksessa oli tarkasteltavana kolmen eri lajikkeen mansikoita sekä luomu- että tavallisin menetelmin viljeltyinä. Mansikoille oli tehty myös metabolomin analyysi. Aistiprofiileja ja kemiallista koostumusta mätsätessä löytyikin jonkin verran korrelaatiota, mutta ei niin että esimerkiksi luomuviljellyt marjat olisivat aina makeampia, vaan esimerkiksi miten eri lajikkeet suhtautuvat eri viljely-ympäristöön.

Mansikoita maisteltiin kolmeen kertaan, mutta mukana oli kuitenkin vain yhden kesän marjoja, Kårlund huomauttaa. Mansikka on herkkä ulkoisille tekijöille, joten esimerkiksi sää ja varastointi voivat vaikuttaa marjoihin.

– Jos näytteessä on se yksi heikkolaatuinen marja mukana, se voi näkyä aistitestissä hyvin selkeästi.

Sydämen muotoinen mansikka

Tutkittavana myös lehdet

– Puutarhaviljelyssä, maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa on kiinnitetty paljon huomiota sivutuotevirtaan. Jätemateriaali on koetettu saada hyötykäyttöön, Kårlund kertoo.

Kansanparannuksessa mansikanlehtiä on hyödynnetty ja siksi tutkijoita onkin kiinnostanut, onko niistä oikeasti hyötyä. Kårlund on vasta aloittelemassa tutkimustaan lehtien kemiallisesta koostumuksesta, mutta aiempien tutkimusten mukaan lehdissä on ainesosia, joilla on edullinen vaikutus sydän- ja verisuonitauteihin.

– Lehdet ovat tujua kamaa, niissä on paljon bioaktiivisia yhdisteitä, mutta niiden vaikutuksista ei ole vielä pitkälle menevää tietoa.

Kårlund sanoo lehdistä löytyvän paljon ainesta, jota voisi ehkä hyödyntää. Elintarvikekäytössä niissä on kuitenkin myös haasteensa, sillä niissä on paljon tanniineja jotka eivät maistu hyvältä.

– Lehdillä voisi olla joku muukin käyttötarkoitus kuin ruoka, niitä voisi ehkä hyödyntää esimerkiksi kosmetiikassa tai antioksidanttivalmisteiden raaka-aineena.

Teksti: Jenni Heikkinen
Kuvat: Harri Tahvanainen