Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Uudet menetelmät mullistavat MS-taudin tutkimuksen

Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Rami Marjamäki

Tutkijatohtori Tanja Hyvärinen sai 30 000 € työskentelyapurahan. Kuva: Rami Marjamäki

Hermotukisoluilla on osoitettu olevan tärkeä rooli erilaisissa hermoston sairauksissa, myös multippeliskleroosissa – eli MS-taudissa – jota sairastaa tällä hetkellä yli 10 000 suomalaista. MS-tauti on keskushermoston autoimmuunisairaus, joka johtaa solujen sähköä eristävän myeliinin katoon, tulehduspesäkkeiden muodostumiseen ja hermovaurioon. Parantavaa hoitoa ei ole, mutta nykyisillä lääkehoidoilla taudin kulkua voidaan hidastaa.

MS-tautia on tavallisesti tutkittu eläinkokeiden avulla, mutta niiden avulla ei voida täysin mallintaa taudin patologiaa ihmisessä. Uusi, akatemiatutkija Sanna Hagmanin valitsema lähestymistapa poikkeaa aiemmista. Työkaluina käytetään geneettistä riskitekijää kantavien MS-potilaiden verisoluista johdettuja kantasoluja, joita ohjataan laboratoriossa erikoistumaan erilaisiksi hermoston solutyypeiksi, kuten glia- eli hermotukisoluiksi. Solut altistetaan MS-taudille tyypilliselle tulehdukselliselle ympäristölle, jotta nähdään, kuinka tulehdus vaikuttaa niiden ominaisuuksiin.

Tutkijatohtori Tanja Hyvärinen on ollut mukana hankkeessa vuoden 2020 syyskuusta lähtien. Hän tutki jo väitöskirjassaan ihmisen hermosolujen toiminnallisuutta ja gliasolujen roolia hermoverkostoissa.

– Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa gliasoluihin liittyviä tautimekanismeja. Näiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta voidaan vaikuttaa hermosolurappeumaan johtaviin tautimekanismeihin ja edistää uusia hoitomuotoja, Hyvärinen sanoo.

Poikkitieteellinen yhteistyö mahdollistaa monimuotoisen tutkimuksen

Hankkeen tiimoilta tehdään yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston professori Tarja Malmin tutkimusryhmän ja Turun yliopiston professori Laura Airaksen tutkimusryhmän kanssa.

Tampereen yliopistossa on kehitteillä myös uudenlainen kudosmallinnussiru yhteistyössä Suomen Akatemian myöntämän monikudosmallintamisen huippuyksikön vastuullisten tutkijoiden, dosentti Susanna Narkilahden ja professori Pasin Kallion kanssa. Kudossiru mahdollistaa useiden eri solutyyppien samanaikaisen viljelyn kontrolloidusti, ja sen avulla niiden vuorovaikutusta ja roolia MS-taudin mekanismeissa voidaan tutkia monipuolisemmin.

Työryhmä on jo onnistuneesti kehittänyt gliasolujen ja hermosolujen yhteisviljelmiä, mutta projekti vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä työ on vaativaa ja aikaa vievää. Tutkimuksen haastavuus on kuitenkin Hyvärisen mielestä myös sen vetovoima.

– Kantasolututkimus on aika nuori tutkimusala, mutta se mahdollistaa yksittäisten potilaiden tautimekanismien tutkimisen ja jopa yksilöllistetyn lääkehoidon tulevaisuudessa. Tie laboratoriotutkimuksista potilashoitoihin on kuitenkin pitkä, sillä tutkijoilla on edessään vielä paljon käytännön haasteita.

Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, kantasoluilla johdetuilla viljelmillä voidaan luoda aivoja muistuttavia, ihmisperäisiä laboratoriomalleja. Niiden avulla voidaan Hyvärisen mukaan täydentää, tai jopa korvata eläimillä tehtäviä tutkimuksia.

– Ajatuksena on, että voimme yleispäteviä malleja kehittämällä selvittää, millaisia muutoksia geneettinen taudin riskitekijä aiheuttaa. Se voi edesauttaa uusien lääkehoitojen löytämistä ja -kehitystä.

Tutkijatohtori Tanja Hyvärinen sai 30 000 € työskentelyapurahan gliasolujen roolia ja lääkeainevasteita MS-taudissa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen osana MS-tautia mallintavaa hanketta.

Ilmastonmuutosvoima-hanke lisäsi nuorten toimijuutta ja osallisuutta ilmastokriisin ratkaisussa

Ilmastonmuutosvoima oli hanke nuorille, jotka haluavat muuttaa maailmaa. Hankkeessa myönnettiin 50 – 5000 euron suuruisia summia, joiden avulla kuka tahansa alle 25-vuotias pystyi toteuttamaan oman ilmastotekonsa ja ryhtyä ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Yhteensä kaksivuotisen hankkeen aikana jaettiinkin noin 220 000 euroa sataan eri nuorten ilmastoprojektiin. 

Hankkeen alullepanija ja rahoittaja oli Suomen Kulttuurirahasto ja toteutuksesta vastasi Allianssi. Hanke järjestettiin vuosina 2020 ja 2021. Hankkeen tuloksista ja nuorten projekteista kerrottiin Ilmastonmuutosvoima-hankkeen päätösseminaarissa 14.9. Lisäksi nuorten projektien pohjalta toteutettiin opas nuorten ilmastotekoihin.

Päätösseminaarissa nuoret haastoivat poliitikkoja ja esittelivät hankkeitaan

Ilmastonmuutosvoima-hankkeen päätösseminaari järjestettiin etäyhteydellä tiistaina 14.9. Päätösseminaari kutsui yhteen nuoret, nuorten parissa työskentelevät sekä päättäjät keskustelemaan ilmastokriisistä nuorten sukupolvien näkökulmasta.

Pääroolissa olivat hankkeeseen osallistuneet nuoret, jotka pääsivät haastamaan poliitikkoja sekä esittelemään omia hankkeen avulla toteutuneita projektejaan. Kansanedustajia hiillostettiin poliitikkojen Ilmastogrillissä ja haastettiin kertomaan, miten nuoret otetaan nykyistä paremmin mukaan ilmastotoimien suunnitteluun ja toimeenpanoon.

100 ilmastotekoa – Opas nuorille ilmaston muuttajille

100 ilmastotekoa

Vuosina 2020 ja 2021 Ilmastonmuutosvoimahanke rahoitti yhteensä 100 nuorten ilmastoprojektia. Nämä projektit ja teot on nyt koottu yksiin kansiin. 100 ilmastotekoa – Opas nuorille ilmaston muuttajille on käsikirja kaikille nuorille ja nuorten parissa työskenteleville, jotka haluavat olla osa muutosta kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. 

Oppaan sivuille on koottu esimerkkejä ilmastoteoista, joita kuka tahansa nuori voi toteuttaa yksin, kaksin tai porukalla, missä päin Suomea tahansa. Kaikki esitellyt ilmastoteot on jo kertaalleen testattu Ilmastonmuutosvoima-hankkeen turvin ja ne on tarkoitettu esimerkeiksi ja vinkeiksi uusille ilmastoteoille.        

Toteuta projekti tämän oppaan avulla ja ole sinäkin Ilmastonmuutosvoima! 

Tutustu oppaaseen täällä.

 

 

Lisätietoja

Juuso Puurula
Ilmastonmuutosvoiman projektikoordinaattori
044 491 4699
juuso.puurula@alli.fi

Kahdeksasluokkalaisten paluu taiteen äärelle – lukuvuoden 2021–22 Taidetestaajat-toiminta käynnistyy vaiheittain

Putaan koulun 8A- ja 8B-luokkalaisilla on tänään normaalin koulupäivän sijaan ohjelmassa Aineen taidemuseon kokoelmista koottu fiktiivinen rikostarina ENNEN YÖTÄ – Tornio Noir, jonka näyttämönä toimii 300-vuotisjuhliaan viettävä Tornio vuonna 1921. Taiteellisen dekkarikierroksen jälkeen nuoret piirtävät aiheesta kolmen stripin sarjakuvan museon järjestämässä työpajassa.

Putaan koululaisten vierailut Aineen taidemuseolle aloittavat Taidetestaajien viidennen toimintakauden. Suurin osa muista alkusyksyn Taidetestaajat-vierailuista on kokoontumisrajoitusten takia jouduttu siirtämään. Toiminta käynnistyy nyt vaiheittain ja koronaturvallisesti seuraten yhteiskunnan muuta aukeamista.

Lukuvuoden 2021–2022 toimintaan on ilmoittautunut mukaan ennätysmäärä taidetestaajia, lähes 68 000 nuorta opettajineen. Nyt niin taidelaitoksissa kuin kouluissakin odotetaan rajoitusten purkautumista, jotta vierailut saataisiin toteutettua suunnitellusti.

Sukupolvi, joka jäi ilman?

– Koronapandemia on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen meille paljon hankaluuksia. Onneksi nyt näyttää siltä, että kulttuuritapahtumat saadaan jälleen auki. Kun nuoretkin saadaan rokotettua, voidaan Taidetestaajat-toimintaa järjestää laajamittaisemmin, toki vaadittavat turvajärjestelyt huomioiden. Koordinaatiotiimi tekee kaikkensa, jotta kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset saisivat mahdollisuuden kokea korkealaatuisia taide-elämyksiä, toteaa Taidetestaajat-toiminnan päällikkö Joonas Keskinen Suomen lastenkulttuurikeskusten liitosta.

Koulupäivän aikana toteutettavilla taidevierailuilla on suuri tasa-arvoistava merkitys, sillä nuorten mahdollisuudet osallistua kulttuuritoimintaan ovat muutoin hyvin pitkälle sidoksissa perheen koulutus- ja tulotasoon.

– Taidetestauksen keskeinen ajatus on, että kaikki pääsevät mukaan. Pandemian aikana se ei ole onnistunut, kun sekä taidelaitokset että koulut ovat olleet vaihtelevien rajoitusten kohteena. Koulujen jälleen lähes sataprosenttinen ilmoittautuminen velvoittaa meitä järjestämään niin toimivat ja korkeatasoiset elämykset kuin näissä oloissa on mahdollista, pohtii Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Tärkeä siirtymäriitti

Kahdeksasluokkalaiset ovat toki monin tavoin vielä lapsia, mutta kulttuurin ja yleisötyön kohderyhmänä yläkouluikäiset poikkeavat leikki- ja alakouluikäisistä huomattavasti. Kahdeksasluokkalaisille suunnattu Taidetestaajat-toiminta tavoittaa koko ikäryhmän toimien eräänlaisena siirtymäriittinä lastenkulttuurista nuorten ja aikuisten ohjelmistojen pariin.

– Nuoria ei ole perinteisesti otettu huomioon kovin ahkerasti kulttuurin kohderyhmänä. Kahdeksasluokkalaisia eivät kiinnosta lapsille suunnatut taidesisällöt, mutta eivät 14-vuotiaat ole vielä aikuisiakaan. Taidetestaajat-toiminnan myötä myös taidelaitoksilla on mahdollisuus kehittää nuorille suunnattua ohjelmistotarjontaansa, toteaa Svenska kulturfondenin toimitusjohtaja Sören Lillkung.

Myös opettajalla on nuoren taidekokemuksen onnistumisessa tärkeä rooli. Taidetestaajien vierailuihin liittyy aina taidelaitosten suunnittelemaa etko- ja jatkotyöskentelyä, jonka opettaja toteuttaa nuorten kanssa koululla. Taiteen kokeminen helpottuu, kun aihe on etukäteen tuttu, ja jatkot auttavat käsittelemään vierailulla heränneitä ajatuksia ja tunteita. Opettajan apua kaivataan myös käytännön asioissa, kuten teatterietiketissä, joka ei ole useimmille 14-vuotiaille vielä tuttu.

Mikä Taidetestaajat?

Taidetestaajat on Suomen suurin kulttuurikasvatusohjelma, joka vie joka vuosi Suomen kaikki kahdeksasluokkalaiset vierailulle yhteen tai kahteen korkealaatuiseen taidekohteeseen ympäri Suomen. Toiminnan ydintavoitteena on tarjota nuorille taide-elämyksiä ja työkaluja muodostaa kokemuksestaan perusteltu mielipide sekä kehittää suomalaisen taidekentän osaamista nuorille suunnattujen sisältöjen suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Toimintaa rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden sekä Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Taidetestaajat-toimintaa koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto.

Lisätietoja

Joonas Keskinen
Päällikkö, Taidetestaajat-toiminta
joonas.keskinen@taidetestaajat.fi
puh. 044 978 4893

Verkkosivut: www.taidetestaajat.fi
Kuvapankki: taidetestaajat.kuvat.fi

Ravintola-alan tulevaisuus rakennetaan nyt

Teksti: Laura Iisalo
Kuvat: Petri Jauhiainen

Viimeiset puolitoista vuotta ovat koetelleet ravintola-alaa, mutta pandemia ei ole ainoa sitä määrittävä tekijä. Itä-Suomen yliopiston tohtorikoulutettava Sini Kauhanen aikoo tekeillä olevassa väitöskirjassaan perehtyä alan tilanteeseen, koska on huolissaan sen tulevaisuudesta.

Hän huomasi jo pro gradu -tutkielmaa tehdessään, että vaikka matkailua onkin Suomessa tutkittu paljon, ravintola-alasta ei akateemisia artikkeleita juurikaan löydy. Väitöskirja onkin ensimmäinen laatuaan kauppatieteitten saralla.

Kauhanen käyttää tutkimusmenetelmänä niin sanottua PESTEL-analyysiä, ja tarkastelee poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia, teknologisia, ympäristöllisiä sekä lainsäädännöllisiä tekijöitä. Kauhanen on myös kiinteistöalan yrittäjä, jonka ystävien ja vuokralaisten joukossa on ravintola-alan toimijoita. Heiltä hän saa ajankohtaista tietoa alan tilanteesta.

– Korona-ajalta on tullut isoja tappiota ja monet ravintolat ovat tuista huolimatta joutuneet ottamaan lainaa, osa on mennyt nurin. Iso osa lomautetuista tarjoilijoista ja kokeista on ymmärrettävästi vaihtanut alaa. Tilanne on tällä hetkellä katastrofaalinen, Kauhanen sanoo.

Lakien muokkaama menneisyys

Tohtorikoulutettava Sini Kauhanen tutkii väitöskirjassaan ravintola-alan historiaa ja sen menestykseen vaikuttavia tekijöitä. Kuva: Petri Jauhiainen

Jos päätösvalta olisi Kauhasella, hän helpottaisi myös anniskellun alkoholin verotusta.

Nykyhetken lisäksi Kauhanen aikoo syventyä ravintola-alan historiaan. Hänellä on aineistona käytössään väitöskirjoja, muistelmia, historiikkeja, oppikirjoja sekä matkailu- ja ravintola-alan ammatti- ja järjestölehti Vitriinin julkaisut 40 vuoden ajalta. Julkaistuista artikkeleista ja pääkirjoituksista on jo käynyt ilmi, että poliittiset ja lainsäädännölliset tekijät ovat kautta aikojen määrittäneet tiukat raamit, joiden puitteissa ravintolatoimintaa on saanut harjoittaa.

Alkoholipolitiikan sekä anniskelun, aukioloaikojen ja verotuksen säätelyn lisäksi yhtenä merkittävänä tekijänä on noussut esille EU:hun liittyminen, joka nähtiin etukäteen myönteisenä asiana. Todellisuus oli kuitenkin toinen, sillä EU:n myötä alalle tuli 22% arvonlisävero, mitä ei aikaisemmin palvelualoilla ollut. Sen vaikutus oli dramaattinen.

Tupakkalain muutokset, ja erityisesti niiden vaiheittainen toteutus, aiheuttivat harmistusta 1990- ja 2000-luvuilla.

– Moni ravintola investoi kymmeniä tuhansia euroja vaadittavaan ilmastointiin. Pian lakia muutettiin, ja ravintoloiden piti järjestää tupakkahuone tai kieltää tupakointi kokonaan. Rahaa heitettiin kankkulan kaivoon, Kauhanen sanoo.

Myös anniskeluohjeet, joiden mukaan alkoholiostoksen yhteydessä oli tilattava ruokaa, tanssimisen kieltäminen ravintoloissa ja miesseuralaisen vaatiminen naisasiakkailta ovat jääneet historiankirjoihin. Menneisyyteen perehtyminen on Kauhasen mukaan vahvistanut käsitystä siitä, kuinka ulkoiset tekijät ovat vaikuttaneet alaan, ja vaikuttavat edelleen.

Päämääränä muutos

Alalla on Kauhasen mukaan valtava potentiaali, jonka hyödyntämisellä voisi olla merkittävä vaikutus työllisyyteen ja talouteen. Hän toivoo, että päättäjät kuuntelisivat alan toimijoita ja Kauhanen aikookin väitöskirjaansa varten haastatella ravintoloitsijoita ja muita asiantuntijoita.

– Tuon esille, kuinka he muuttaisivat alaa, mitä heidän mielestään pitäisi parantaa tai tehdä eri tavalla. Haluaisin väitöskirjan myötä avata silmiä päättäjien keskuudessa ja toivon siinä onnistuvani. Tavoitteenani ei missään nimessä ole syyllistää poliitikkoja ja virkamiehiä, vaan saada ala virkistymään ja kehittymään, hän sanoo.

Jos päätösvalta olisi Kauhasella, hän helpottaisi myös anniskellun alkoholin verotusta, koska se voisi hänen mukaansa edesauttaa kulutuksen siirtymistä kodeista ravintoloihin. Näkemys ei ole uusi, sillä Vitriini-lehdissä käsiteltiin samaa asiaa jo 70-luvun lopulla.

– Nyt on 40 vuotta mietitty, kuinka ihmiset saadaan kotoa ravintoloihin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Päämääränäni on, ettei seuraavan väitöskirjan tekijän tarvitsisi 40 vuoden kuluttua huomata, että samaa asiaa on pohdittu jo 80 vuoden ajan, Kauhanen toteaa.

Tohtorikoulutettava Sini Kauhanen sai Kulttuurirahaston apurahan vuosina 2020 ja 2021 suomalaisen ravintolaliiketoiminnan menestyksen edellytyksiä käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Teurastamoiden sivuvirroista ekologista ja terveellistä koiranruokaa

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Anna Bui

– Perinteisesti näistä sivuvirroista osa on mennyt turkistarhoille, osa lemmikkieläinten ruoaksi. Kun turkistarhaus on vähentynyt ja vähenee yhä, on syytä kartoittaa sivuvirtojen tehokkaampaa käyttöä muualla, Salin kertoo.

Idea on yksinkertainen, mutta tuotteessa riittää hienosäätöä

Uusia reseptejä testataan lemmikkikoirilla. Ruokintakokeissa tutkitaan eri proteiininlähteiden ja kevyen kypsennyksen vaikutusta siihen, kuinka hyvin proteiinit imeytyvät koiran elimistöön. Tavoitteena on  tuote, jossa proteiinit imeytyisivät mahdollisimman hyvin, jolloin myös ympäristön typpikuormitus pienenee.

Täysravintoon lisätään myös vitamiineja ja kuituja niin että koira voi syödä pelkästään sitä.

– Varsinainen raakaruokinta vaatii paljon perehtymistä. Omalle koiralleni lasken tarkasti Excelillä, että se saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, vitamiinit sekä kivennäis- ja hivenaineet, Salin kertoo.

Siru Salin ja Chesapeakelahdennoutaja Dante

Siru Salin ja 13-viikkoinen chesapeakelahdennoutaja Dante.

– Monilla koiranomistajilla ei ole siihen aikaa ja osaamista. Sulatettu raakaruoka ei myöskään säily pitkään. Uuden kypsennetyn tuoteperheen avulla Snellman pyrkii laajentamaan asiakaskuntaansa niihin koiranomistajiin, jotka haluavat päästä vähän helpommalla.

Salinin tie tutkijatohtoriksi ei ole kulkenut tavallisinta reittiä. Lukion jälkeen hän kävi kauppaopiston ja työskenteli äänimainostuotantoyhtiössä toimitusjohtajana ja yhteyspäällikkönä sekä ratsastuskouluyrittäjänä.

Lapsuudesta kumpuava eläinrakkaus ja kiinnostus koiriin veti hänet Helsingin yliopistoon lukemaan kotieläintiedettä aikuisiällä 2000-luvun alussa. Opintojen ohessa hän työskenteli miehensä kanssa yrittäjänä kiinteistönvälitysalalla. 

Vuonna 2020 valmistuneessa väitöskirjassaan Salin on tutkinut, kuinka liian energiapitoinen rehu johtaa lypsylehmillä insuliiniresistenssiin ja liikalihavuuteen sekä aineenvaihduntasairauksiin. 

– Sinällään insuliiniresistenssi ja lihomisen mekanismit näyttävät olevan aika samanlaisia useilla nisäkkäillä, niin koirilla, lehmillä kuin ihmisilläkin.

Jo ennen väitöskirjan valmistumista Salin työskenteli Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan DogRisk-tutkimusryhmässä. Hän muokkasi ja analysoi suomalaisille koiranomistajille suunnattua suurta kyselyaineistoa ja etsi tästä koiran ravinnon yhteyksiä erilaisiin sairauksiin.

Kotimaisissa ruokintaseminaareissa Salin tapasi Snellman Petfoodin liiketoimintajohtajaa Magnus Petterssonia.

– Olin hyvin aktiivinen hänen suuntaansa ja kerroin tutkimusideoitani, kuinka ihmisravinnon sivutuotteena syntyviä hukkaraaka-aineita voisi hyödyntää paremmin. Totesimme yhdessä, että Suomessa ei akateemista koirien ruokintatutkimusta ole paljoa tehty eikä edes maailmalla raakaruokintaa tai miedosti kypsennettyjä tuotteita ole juurikaan tutkittu, Salin kertoo.

Muutamien tapaamisten jälkeen Petterson vakuuttui Salinin ideasta, ja Salin laittoi PoDoCo-hakemuksen vetämään.

PoDoCo- eli PostDocs in Companies -apurahan idea on avata vastavalmistuneille tohtoreille työuria yrityksiin. PoDoCo-projekti kestää vuoden tai kaksi vuotta. Ensin säätiöt rahoittavat tutkimusta puoli vuotta tai vuoden, sen jälkeen vastaanottajayritys palkkaa tutkijatohtorin vastaavaksi ajaksi.

Salin sai Snellmanilta suoraan kahden vuoden sopimuksen ja osallistuu yrityksen lemmikkieläinrehujen tuotekehitykseen tiimin jäsenenä.

– Oma aktiivisuus on tässä haussa todella tärkeää. Jos itse uskoo asiaansa ja agendaansa, on helppo vakuuttaa muutkin. Mutta yhteistyökumppani ei tipu vahingossa pöytään, vaan pitää olla rohkeutta itse hakea hänet.

Salin huomauttaa, että Suomessa on paljon eläinruokinta-alan yrittäjiä, joilla ei riitä resursseja ottaa tieteellistä tutkimusta mukaan tuotekehittelyn tueksi. Pienten yritysten järjestäytyminen esimerkiksi yhtymäksi tai osuuskunnaksi mahdollistaisi sen, että ne voisivat yhteistoimin palkata vaikkapa PoDoCo-järjestelmän kautta yhden tutkijatohtorin.

Lisätietoa PoDoCo-apurahasta.

Fil. tohtori Siru Salin sai PoDoCo-apurahan keväällä 2021 teurassivujakeiden hyötykäyttöä lemmikkieläinten rehuissa käsittelevään väitöksen jälkeiseen tutkimukseen.

Taidetta hoitolaitoksiin on jatkossa Taidetta kaikille

Kulttuurikeskus PiiPoon TEIJO-hanke toteutui Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan turvin. Kuva: Kulttuurikeskus PiiPoo

Kulttuurikeskus PiiPoon TEIJO-hanke toteutui Taidetta hoitolaitoksiin -apurahan turvin. Kuva: Kulttuurikeskus PiiPoo

Tukimuodon tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta.

– Taidetta hoitolaitoksiin -nimi suuntasi hakijoiden ajattelun liiaksi vain hoito- ja hoivakoteihin. Kohderyhmänä ovat kuitenkin kaikki sellaiset ihmiset, joiden on vaikea päästä taiteen äärelle, kertoo kulttuurisihteeri Jaana Ortju.

Hoitolaitosten lisäksi esimerkiksi sairaalat, vankilat tai vaikkapa vastaanottokeskukset voivat olla apurahaa hakevien taiteilijoiden työskentelyn kohteita, kuten myös päihdetyön ja lastensuojelun yksiköt.

Apuraha on tarkoitettu kaikille taiteen aloille. Hakijoina voivat yksittäisten taiteilijoiden lisäksi olla myös työryhmät tai taiteen ammatilliset rekisteröityneet yhteisöt.

Taidetta kaikille -apurahaa voi hakea seuraavan kerran Lokakuun haun yhteydessä 1.–29.10. Se on mukana myös maakuntien haussa tammikuussa 2022. Lisätietoja apurahasta.

Teknologia mahdollistaa kulttuurin kaikille

Teksti: Jari Andersson

Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäsen Jari Andersson.

Rehtori Jari Andersson. Kuva: Pasi Heiskanen

Sosiaalisen median välityksellä pidetään yhteyksiä toisiin nuoriin ja omiin sidosryhmiin. Tekninen kehitys etenee huikeaa tahtia, minkä vuoksi osalla on vaikeata ottaa haltuun uusia toimintatapoja. Osa adaptoituu nopeasti ja pystyy hyödyntämään uutta teknologiaa samalla pitäen huolta sosiaalisista suhteistaan, vuorokausirytmistään ja fyysisestä kunnostaan.

Osalle sosiaalisesta mediasta ja erilaisista kännykän sovelluksista peleineen on tullut isäntä, joka hallitsee päivärytmiä, jopa estää niin sanotun tavallisen arjen toteutumisen ja rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Nettiriippuvuus lisääntyy hälyttävää vauhtia.

Käyttäytyminen eri sosiaalisen median alustoilla on muuttunut. Yrityksille ja kuluttajille on lisätty paljon uusia ominaisuuksia, algoritmit ovat kehittyneet, sosiaalisen median kautta tehtävät verkko-ostokset ovat lisääntyneet ja trendit muuttuvat nopeaan tahtiin. Myös taiteen ja kulttuurin tekijät ovat verkossa.

Kun viidennen sukupolven datayhteys saadaan laajaan käyttöön, mahdollistaa se kulttuurin hyödyntämisen aivan uudenlaisella tavalla. Taide, erilaiset produktiot, konsertit ja performanssit voidaan toteuttaa siten, että laajat yleisöjoukot pääsevät osallistumaan eri tapahtumiin ilman yhteyksien katkeamisia. Etänä olevalle yleisölle esitystä tai esimerkiksi taideteosta voidaan täydentää niin sanotun lisätyn todellisuuden keinoin. Informaatiota ja tietoa erilaisista kulttuuritapahtumista, taidenäyttelyistä ja kaupungissa olevista teoksista on mahdollista lisätä siten, että tietoa tulee lähellä olevan kännykkään tai vaikkapa laseihin katsojan niin halutessa.

Suomen Kulttuurirahasto on Taidetestaajat-hankkeessa jo vuosia mahdollistanut kaikille Suomen 8.-luokkalaisille kaksi taide-elämystä, nyt Covid-19:n aikana myös etäyhteyksin. Taide ja kulttuuri on tullut monelle tutuksi tavalla, jota ei koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ole voitu toteuttaa. Osa materiaaleista ja tutustumisista sekä vuorovaikutuksesta on tapahtunut verkon välityksellä.

Nuorille verkossa toteutettavat produktiot, esitykset ja myös erilaiset kyselyt ovat luonteva osa arkisia toimia. Kun nuori saa oikean informaation ja linkin esimerkiksi jonkin taidelaitoksen sivustolle ja siellä on häntä kiinnostavaa materiaalia tai tekemistä, on mahdollista, että myöhemmin nuori palaa itsenäisesti kyseisen taidemuodon pariin myös konkreettisesti.

Kulttuurille uusi teknologia tuskin tulee olemaan uhka, vaan mahdollisuus. Se, miten nuoret saadaan kiinnostumaan kulttuurista, taiteesta ja konserteista riippuu paljolti siitä, miten kulttuurin parissa toimivat ottavat sosiaalisen median sekä uuden teknologian tuomat hyödyt ja mahdollisuudet käyttöönsä. 

Kirjoittaja on Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston hoitokunnan ja työvaliokunnan jäsen ja Sylvään yläkoulun rehtori Sastamalasta.

Kulttuurirahaston tuella lisää maailmankirjallisuutta suomeksi

Suomeksi julkaistaan yhä vähemmän laadukasta oman aikamme maailmankirjallisuutta. Käännöksiä tehdään verraten paljon anglosaksiselta kielialueelta, mutta muilta kielialueilta niukasti. Laadukkaan maailmankirjallisuuden saavutettavuus on heikentynyt, ja tarjonta on kapea-alaista.

– Suomalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin kannalta on välttämätöntä, että me suomalaiset lukijat hengitämme samaa ilmaa muun maailman kanssa. On tärkeä lukea kansainvälisen kirjallisuuden kärkeä ja vieläpä niin, että ymmärrämme lukemamme äidinkielisen tavoin. Vain siten voimme pitää itseämme maailman parhaina lukijoina ja luoda itsekin maailmanluokan kirjallisuutta, sanoo kirjailija Karo Hämäläinen, Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsen.

Kustantajat voivat hakea apurahaa ensimmäisen kerran Kulttuurirahaston maaliskuun 2022 haussa, ja haku toistetaan tulevina vuosina samaan aikaan. Apurahan suuruus on 5 000-15 000 euroa käännettävää teosta kohden. Yhteensä Kulttuurirahaston uusi tuki maailmankirjallisuuden kääntämiseen ja julkaisemiseen on miljoona euroa.

Kustantajat esittävät itse teoksen, joka tulisi kääntää. Kustantajia kuitenkin ohjeistetaan tarjoamaan teoksia eritoten muulta kuin anglosaksiselta kulttuurialueelta. Esim. afrikkalais-aasialaistaustainen englanninkielinen kirjallisuus tulee kuitenkin kyseeseen, koska se on usein kirjoitettu suoraan englanniksi.

– Toivomme, että kustantajat käyttävät uutta apurahaa täydentääkseen ja rikastuttaakseen tarjontaansa ja että tukimuoto tuo uusia mahdollisuuksia myös maamme korkeatasoisille kääntäjille, Karo Hämäläinen toteaa.

Apurahalla tulee aina julkaista painettava kirja – äänikirja on kustantajan harkinnassa oleva lisäoptio. Kustantajien tulee perustella teosvalintaa laadun ja kulttuurista kiinnostuneen laajan yleisön kiinnostuksen näkökulmasta.

Suomen Kulttuurirahasto on viime vuosina tukenut laajasti lukemista Suomessa. Lukulahja lapselle -hankkeen avulla on jaettu neuvoloiden kautta kirjakasseja kaikille vuosina 2019−2021 syntyneille ja syntyvillle vauvoille. Lukuklaani-hankkeiden avulla on hankittu sekä ala- että yläasteiden koulukirjastoihin yli 200 000 kirjaa ja kannustettu opettajia lukupiiritoimintaan.

Kylän historiaa kyläkoulun seinällä

Teksti: Marika Aspila

Lähes 100 neliöinen teos alkaa saada hahmoa. Kuva: Päivi Takala

Lähes 100 neliöinen teos alkaa saada hahmoa. Kuva: Päivi Takala

– Yhteisötaideprojekti sai alkunsa paikallisten aloitteesta, kun Venejärven kylän asukkaat halusivat muraalin entisen kyläkoulun päätyseinään. Minua pyydettiin mukaan taiteilijaksi ja rahoitus järjestyi Taiteiden kesä -hankkeen kautta, taiteen maisteriksi keväällä valmistunut rovaniemeläinen Päivi Kallio kertoo.

– Katutaiteesta ammentanut hankkeemme oli kylän yhteisöllisyyteen liittynyt ponnistus, jonka avulla haluttiin ilmentää ajatuksia: me olemme olemassa ja olemme tässä hienossa kulttuuriperinteitä sisältävässä ja vaalivassa kylässä yhä ajassa kiinni.

Muraalin kuva-aiheen haluttiin käsittelevän kylän historiaa ilmentäen tukkilaisuutta, ja referenssiksi annettiin vaatimattomasti Pekka Halosen teos Tukinuitto. Venejärven kylältä oli mukana kymmenen työ- ja eläkeikäistä innokasta henkilöä. Projekti toteutettiin Kolarin Kansalaisopiston kurssina, jota veti käsityön opettaja Päivi Takala.

– Hanke onnistui yli odotusten. Olimme tyytyväisiä ja kiitollisia nostaessamme Pommac-lasilliset valmiin muraalin edessä, Päivi Kallio muistelee. 

Muraali valmistui kolmen päivän yhteisen urakoinnin tuloksena. Kuva: Päivi Kallio

Muraali valmistui kolmen päivän yhteisen urakoinnin tuloksena. Kuva: Päivi Kallio

– Maalaustyöhön oli varattu viisi päivää, joista kaksi jouduttiin perumaan sateen vuoksi, mutta hyvällä yhteishengellä motivoitunut ryhmämme sai teoksen valmiiksi kolmessa päivässä. Yhteisötaideprojektiin osallistuneet kyläläiset olivat aidosti yllättyneitä omista kyvyistään ja innostumisestaan tekemiseen. Myös muut paikalliset ovat ottaneet muraalin vastaan erittäin hyvin ja spontaaneja kehuja on tullut paljon. Erityisansiona on pidetty aiheen lisäksi teoksen värimaailman sopivuutta ympäristöön.

– Parasta oli taiteilijan roolissa olla mukana kyläyhteisön yhteisessä kulttuuriteossa, ja auttaa mukana olleita löytämään ja kehittämään omaa kuvallisen ilmaisun osaamistaan. Upean kaunis miljöö antoi projektille erittäin suotuisat puitteet, Päivi Kallio kiittää. 

Maito – tärkeä ravintoaineiden lähde vai uhka lasten terveydelle?

Kuvat ja teksti: Laura Iisalo

Runsaan maitovalmisteiden käytön todettiin olevan yhteydessä kohonneeseen tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen. Kuva: Laura Iisalo

Tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys on lisääntynyt Suomessa moninkertaisesti 1950-luvulta lähtien, ja runsaan lehmänmaidon kulutuksen on todettu olevan yhteydessä suurempaan sairauden riskiin.

Helsingin yliopiston väestön terveyden tohtoriohjelman tohtorikoulutettava Katariina Koivusaari on viimeiset kolme ja puoli vuotta tutkinut, mikä on maidon prosessoinnin yhteys lasten tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen. Myöhemmin tutkimus on laajentunut selvittämään yhteyttä myös astmaan.

– Lehmänmaito on suomalaisille lapsille proteiinin ja useiden ravintoaineiden kuten kalsiumin, jodin, d-vitamiinin ja joidenkin b-ryhmän vitamiinien lähde, ja täällä käytetään varsin paljon maitotuotteita. Toisaalta Suomessa on maailman suurin tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys ja siksi tutkimuksen tekeminen täällä on mielekästä, Koivusaari toteaa.

Ennen väitöskirjaansa Koivusaari opiskeli elintarviketieteiden maisteriksi, ja luokitteli pro gradu -tutkielmassaan kaikki kansallisen elintarviketietokannan maitovalmisteet niiden kuumennus- ja homogenointiprosessien mukaan.

Kuumennus inaktivoi maidon proteiineja ja voimakkaassa kuumennuksessa syntyy lisäksi uusia yhdisteitä. Homogenoinnissa taas maidon sisältämä rasva pilkotaan pieneksi, jolloin sen pintarakenne muuttuu, mikä voi Koivusaaren mukaan vaikuttaa rasvaan liittyvien proteiinien rakenteeseen.

Mukana olivat juotavien maitojen lisäksi rahka-, juusto-, jogurtti- ja muut maitovalmisteet. Lasten ruokiin kiinnitettiin erityistä huomiota ja mukaan luokiteltiin paitsi lastenmaidonkorvikkeet, myös esimerkiksi puurot, vellit ja lehmänmaitoa sisältävät hedelmäsoseet.

– Maito on hyvin kompleksinen aine ja aikaisemmissa tutkimuksissa on jäänyt epäselväksi, mikä on sairauksien riskiin liittyvä tekijä. Tämä olisi tärkeä ymmärtää, jotta se voitaisiin prosessoinnissa huomioida, sanoo Koivusaari.

Voimakkaalla lämpökäsittelyllä on yhteys astmaan

Katariina Koivusaarelle myönnettiin vuonna 2018 keskusrahastosta 24 000 euron apuraha maidon prosessoinnin yhteyttä lasten tyypin 1 diabetekseen tutkivaan väitöskirjatyöhön. Kuva: Laura Iisalo

Koivusaari toteutti väitöskirjatutkimuksensa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Prosessointiluokituksen lisäksi siinä hyödynnettiin myös suomalaista vuodesta 1996 alkaen kerättyä Type 1 Diabetes Prediction and Prevention eli DIPP-tutkimusta, joka on Koivusaaren mukaan yksi maailmanlaajuisesti tärkeimmistä aiheesta kootuista aineistoista.

Tilastolliset analyysit teki Tampereen yliopiston tohtorikoulutettava Essi Syrjälä ja ohjaajina toimivat Tapani Alatossava Helsingin yliopistolta sekä Suvi Virtanen ja Sari Niinistö Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Tutkimuksessa ei havaittu, että mikään prosessointiryhmistä olisi ollut toista huomionarvoisempi tekijä, mutta runsaan maitovalmisteiden käytön todettiin olevan yhteydessä kohonneeseen tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen.

Voimakkaasti lämpökäsitellyt maitovalmisteet, joihin kuuluvat muun muassa äidinmaitokorvikkeet, vaikuttavat taas olevan yhteydessä suurempaan astmariskiin. Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, jossa mahdollinen kytkös on havaittu.

Nyt saadut tulokset ovat lupaavia, mutta ne tulee vielä vahvistaa uusissa tutkimuksissa. Koivusaaren on tarkoitus väitellä aiheesta vuoden loppuun mennessä, jonka jälkeen hän aikoo jatkaa uuden lapsiin ja elintarvikkeisiin liittyvän tutkimuksen parissa.

– Elintarvikkeet ovat aina ajankohtaisia, sillä syöminen on ihmiselle välttämätöntä. Minusta on mielekästä päästä käyttämään alan tuntemusta nimenomaan lapsiin liittyvässä tutkimuksessa, se tuntuu itselle tärkeältä ja kiinnostavalta, Koivusaari toteaa.

Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Katariina Koivusaarelle myönnettiin vuonna 2018 keskusrahastosta 24 000 euron apuraha maidon prosessoinnin yhteyttä lasten tyypin 1 diabetekseen tutkivaan väitöskirjatyöhön.