Tammikuun haku päättyi!
Cembalo soi säveliä vuosisatojen takaa
Pirkanmaan Kulttuurirahaston hankkiman cembalon vihkiäiskonsertti pidettiin 6.2.2019 Tampereen Raatihuoneella. Konsertin lähes 150 kutsuvieraalle esiintyivät cembalisti Ilpo Laspas ja viulisti Aira Maria Lehtipuu.
Vihkiäiskonsertin ohjelmassa kuultiin keskeisten myöhäisbarokin ja varhaisklassisten säveltäjien teoksia, jotka esittelivät monipuolisesti cembalon soinnillisia ominaisuuksia.
”Kiitos siitä, että tänään saamme kuulla tuon kauniin soittimen säveliä vuosisatojen takaa, kuuluu rahaston jäsenten aloitteellisuudelle ja keskusrahaston myötämielisyydelle tälle aloitteelle. Soitin ei myöskään olisi koskaan tänne matkannut ilman hoitokunnan jäsenen Minnakaisa Kuivalaisen peräänantamattomuutta”, sanoi hoitokunnan puheenjohtaja Matti Sommarberg konsertin aluksi.
Bruce Kennedyn 183. cembalo
Mietke-mallin kaksisormioinen cembalo saapui Tampereelle Italian Toscanasta, missä sen on rakentanut soitinrakentaja Bruce Kennedy. Hänen soitinverstaaltaan on lähtenyt yli 180 soitinta noin 30 maahan.
Suomessa ei ole muita Kennedyn soittimia, ja ensikommenteissaan cembalistit ovat luonnehtineet hankintaa suureksi kulttuuriteoksi. Kennedyn rakentamia instrumentteja on kutsuttu ”cembaloiden Ferrariksi”, ja ne ovat kansainvälisesti muusikoiden ja instituutioiden parissa erittäin haluttuja. Niiden laatu perustuu erinomaiseen käsityötaitoon, parhaisiin materiaaleihin ja tekijänsä pitkään kokemukseen.
”On fantastista, että Pirkanmaalle on saatu konserttikäyttöön näin laadukas ja monipuolinen cembalo. Tämä lienee myös valtakunnallisesti hyvin harvinaista ellei ainutlaatuista, ja uskoakseni innostaa cembalisteja ja orkestereita käyttämään soitinta paljon tulevaisuudessa. Erityisen sopiva tämä cembalo on myöhäiseen barokin ajan ja klassismin germaaniseen musiikkiin, mutta se sopii hyvin minkä tahansa cembalo- ja kamarimusiikin esittämiseen”, sanoo Ilpo Laspas.
Cembaloa lainataan Pirkanmaalle ja muualle Suomeen
Soitin hankittiin Suomen Kulttuurirahaston hallituksen myöntämällä erillisellä rahoituksella, ja se on osa Kulttuurirahaston soitinkokoelmaa. Sitä lainataan taiteilijoille, konsertti- ja festivaalijärjestäjille sekä oppilaitoksille produktiokohtaisesti. Lainaustoiminnasta huolehtivat Tampereen vanhan musiikin ystävät ry ja Pirkanmaan musiikkiopisto. Soitin sijaitsee musiikkiopiston tiloissa.
Seuraavan kerran cembaloa on mahdollisuus kuulla jo 15. helmikuuta Tampere Filharmonian barokkikonsertissa Tampereen Tuomiokirkossa ja 19. helmikuuta Café Barock Tampereen konsertissa Kulttuuriravintola Kivessä.
Katso lisätietoja Pirkanmaan rahaston sivuilta.
Lue myös intendentti Helena Hiilivirran esittely cembalosta.
Lukuklaanin kirjatilaus avautuu maaliskuussa 2019
Hankkeen kirjalahjoituksen kautta Kulttuurirahasto tukee yhteensä miljoonalla eurolla nuorten lukutaitoa ja lukuharrastusta. Lukuklaani on yksi kolmesta Kulttuurirahaston lukemista edistävästä hankkeesta. Lukuklaani-idean isä ja hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja kirjailija Jari Järvelä kannustaa aikuisia nuorten ympärillä toimimaan itse lukevina esimerkkeinä. ”Lukemisen kulttuuri lähtee jo kotoa. Avainasemassa ovat myös opettajien antamat lukuvinkit ja koulussa porukalla luetut kirjat. Nuorten arkeen on tärkeä saada myönteisiä ja yhteisöllisiä kokemuksia kirjojen parissa”, kiteyttää Järvelä.
Koulut pääsevät tilaamaan kirjapaketteja maaliskuussa 2019. Asiantuntijatyöryhmän tekemissä kirjavalinnoissa painotetaan laaja-alaisuutta niin sisältöjen kuin tekijöidenkin osalta.
”Lukuklaanissa halutaan tarjota lukuelämyksiä kaikille oppilaille. Siksi kirjavalintatyössä on huomioitu monenlaiset lukijat. Kirjojen aiheet ovat monipuolisia, jotta jokainen nuori löytäisi itseään kiinnostavan kirjan. Lajeja on monia romaaneista tietokirjoihin ja sarjakuvista runoihin. Kirjavalinnassa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, että kirjapaketeissa olisi riittävästi helppolukuisia kirjoja ja myös selkokirjoja”, kertoo Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen.
Suomenkieliset koulut saavat valita kirjapakettinsa neljästä eri vaihtoehdosta. Jokaiseen sisältyy luokkakirjasarja. ”Luokkakirjasarjaan päädyttiin, koska opettajat toivovat edelleen yhteisiä tekstejä, jolloin luokan kaikki oppilaat voivat jakaa lukukokemuksen”, kuvailee Laaksonen. Luokkakirjasarjan lisäksi paketeissa on lukupiirityöskentelyyn tarkoitettuja kirjoja sekä yksittäisiä inspiroivia teoksia. Ruotsin- ja saamenkielisille kouluille on räätälöity omat kirjapakettinsa.
Kouluille lahjoitetaan kirjojen lisäksi materiaalipaketti, joka sisältää erilaisia kirjapakettien kirjojen pohjalta toteutettuja sisältöjä ja tehtäviä opetuksen tueksi. Tavoitteena on laajentaa kirjallisuuden käyttöä yli oppiainerajojen, kaikkien käyttöön.
Kirjapaketit tilataan Lukuklaanin verkkosivuilta. Kirjatilaus avataan maaliskuun 11. päivänä ja paketit ovat tilattavissa 31.3.2019 asti. Tilausta varten koulun tulee valita ja ilmoittaa yhteyshenkilö, joka myös tilaa kirjapaketin maaliskuussa. Ilmoittautumiseen pääset tästä.Kirjapaketit toimitetaan kouluille Kirjavälityksen kautta syyslukukauden 2019 alettua.
Kansainväliseen Mirjam Helin -laulukilpailuun 62 laulajaa
”Hakijoiden taso oli erinomainen. Huomattavaa on myös se, että korkeatasoisten laulajien rintama on selkeästi laajempi kuin 5-10 vuotta sitten. Hakijoissa kuvastuu, kuinka kiinnostus oopperaan ja länsimaiseen taidemusiikkiin on levinnyt uusille alueille ja miten nopeasti he ovat omaksuneet tämän taiteenlajin”, kilpailun pääsihteeri Marja-Leena Pétas-Arjava toteaa.
Esikarsintaraadissa olivat oopperalaulaja Soile Isokoski ja Helin-kilpailun tuomariston puheenjohtaja Jorma Silvasti. Kilpailuun saivat hakea vuonna 1987 tai sen jälkeen syntyneet miehet ja vuonna 1989 tai sen jälkeen syntyneet naiset kansallisuudesta riippumatta. Hakuaika päättyi 31.12.2018.
Valittujen laulajien nimilista löytyy täältä.
Lipunmyynti alkaa 5. helmikuuta
Mirjam Helin -kilpailu järjestetään 20.–29.toukokuuta 2019 kokonaisuudessaan Musiikkitalossa Helsingissä. Alkukilpailu on 20.–23. ja välikilpailu 25.–26.5. Loppukilpailussa 29.5. finalistit esiintyvät Radion Sinfoniaorkesterin kanssa Hannu Linnun johdolla. Samaa kokoonpanoa kuullaan Voittajien konsertissa Oulussa Madetojan salissa 31.5. Kilpailua voi seurata kattavasti Ylen kanavilla. Lippuja voi ostaa Ticketmasterin kanavista sekä Musiikkitalon lipunmyyntipisteestä 5. helmikuuta alkaen.
Maine, tuomaristo ja palkinnot vetovoimatekijöitä
Mirjam Helin -kilpailun hakijamäärä nousi edellisestä vuoden 2014 kilpailusta 46 %. Pääsihteeri Pétas-Arjava arvioi huiman kasvun selitykseksi sen, että kilpailun maine on kasvanut maailmalla; arvovaltainen tuomaristo, vaativa, mutta samalla paljon vapauksia antava ohjelmisto ja korkeat palkinnot kiinnostavat.
Yksinomaan laulajista koostuvassa tuomaristossa on vaikuttava joukko laulumaailman tähtiä: Olaf Bär, Ben Heppner, Vesselina Kasarova, François Le Roux, Waltraud Meier, Deborah Polaski , Kiri Te Kanawa ja Jorma Silvasti (pj). Monille kilpailijoille arvostetun laulajaesikuvan palaute esityksistä on pääomaa jatkoa ajatellen.
Palkintosumma on yhteensä 173 000 euroa. Neljä parasta miestä ja neljä parasta naista palkitaan. Ensimmäinen palkinto molemmissa sarjoissa on 30 000 euroa, toinen palkinto 20 000 euroa, kolmas palkinto 15 000 euroa ja neljäs palkinto 10 000 euroa.
Mirjam Helin -kilpailu on yksi maailman merkittävimpiä laulukilpailuja, ja se on tarkoitettu nuorten laulajien kansainväliselle parhaimmistolle. Professori, laulaja ja laulupedagogi Mirjam Helinin (1911–2006) perustaman kilpailun tavoitteena on löytää lahjakkaimmat nuoret laulajat ja luoda vahva noste heidän kansainväliselle uralleen. Moni Helin-kilpailussa menestynyt tekee näyttävää uraa laulumaailman huipulla – heistä mainittakoon René Pape, Elīna Garanča ja Nadine Sierra.
Vuoden 2014 kilpailussa ensimmäisen palkinnon naisten sarjassa sai ukrainalainen sopraano Kateryna Kasper ja miesten sarjassa eteläkorealainen tenori Beomjin Kim. Suomen Kulttuurirahasto on järjestänyt Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun viiden vuoden välein vuodesta 1984.
MKR-apurahainfo 24.1.2019
Tallenne löytyy myös Facebook-sivultamme ja YouTube-kanavaltamme.
Villasiivet – huovuttamalla huikeita lintupatsaita
Teksti: Anna Bui
Kuvat: Filippa Loikkanen
– Olen huovuttanut vasta vuodesta 2015, eli noin kolmisen vuotta. En ole käynyt mitään kursseja, vaan katsonut netistä tekniikkavideoita ja ottanut mallia muilta huovuttajilta, Loikkanen kertoo.
Lintuja katsellessa on vaikea uskoa, että niiden tekijä on tehnyt työtänsä vasta muutaman vuoden. Neulahuovutus, jota Loikkanen töissään käyttää, on verrattain helppo tekniikka. Tekemiseen tarvitaan periaatteessa vain villaa, neula ja jokin alusta materiaalin työstämiseen. Loikkasen töiden lopputulos on kuitenkin niin pikkutarkka ja realistinen, ettei siihen ihan jokainen huovutusharrastaja pysty.
– Suomessa näiden kolmiulotteisten töiden huovuttajia ei ilmeisesti ole niin kovin monia, mutta maailmalla tätä harrastetaan enemmänkin. Minusta neulahuovutus sopii erityisen hyvin lintujenvalmistamiseen, vaikka tietysti materiaalista syntyvä karvainen pinta sopii myös nisäkkäiden tekemiseen. Suuremmista eläimistä pitäisi kuitenkin tehdä miniatyyrejä, ja minusta on kiva tehdä villapatsaista mahdollisimman oikeankokoisia. Lintujen kanssa se onnistuu.
Loikkasella ei ennen huovuttamista ollut oikeastaan satunnaista piirtämistä lukuun ottamatta muita taiteellisia harrastuksia. Piilevät kädentaidot tulivat esille kunnolla vasta huovuttamisen yhteydessä. Taidot ovat kuitenkin karttuneet työtä tekemällä ja Loikkanen on saanut valmiiksi jo kolmisenkymmentä lintua.
– Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun Uudenmaan rahasto myönsi minulle apurahan. Siinä vaiheessa en ollut huovuttanut kuin vasta vähän yli vuoden, eikä töitäkään ollut vielä kovin paljon valmiina, Loikkanen toteaa vaatimattomasti.
Pienen, yksinkertaisen linnun tekemiseen menee vähintään kaksi päivää. Isomman, vaikkapa sorsan kokoisen linnun teko vie vähintään viisi päivää.
– Aikaa töiden tekemiseen voi mennä vaikka kuinka paljon sen mukaan, miten ison työn tekee. Töiden ja opiskelujen ohella huovuttamiselle ei jää paljon aikaa, joten oli todella kannustavaa ja motivoivaa tehdä töitä apurahalla.
Osa Loikkasen linnuista oli esillä syksyyn 2018 asti Luontokeskus Haltiassa. Kävijät ottivat teokset hyvin vastaan, ja uusi näyttely on Haltiassa taas keväällä. Syksyllä 2019 näyttely siirtyy Porin Luontotalo Arkkiin.
– Kiinnostukseni Suomen luontoa ja sen eläimiä kohtaan on herännyt lukuisten luonnossa tehtyjen retkien kautta. Toivon, että työni herättävät kiinnostusta neulahuovuttamiseen sekä luonnon harrastamiseen taiteen kautta.
Loikkasen lintuihin voit käydä tutustumassa tarkemmin osoitteessa villasiipi.net
Kotona maailman toisella puolen – kuulumisia UWC Mahindrasta
Kolmen viikon rentouttavalta mutta hyytävältä joululomalta oli kiva palata takaisin ikuiseen kesään. Tosin onhan täällä Intiassakin nyt talvi, vain vähän päälle kolmekymmentä astetta ja aurinkoa. Yllättäen avatessani oven huoneeseeni tuli se kutkuttava ”jes, kotona” -fiilis, mitä muutama viikko aiemmin koin Suomessakin. Samalla lailla tuntuu kivalta nukkua omassa sängyssä ja syödä omassa keittiössä, viettää aikaa omalla kotipihalla ja kävellä tuttuja reittejä, nähdä tuttuja ihmisiä.
Kämppiksiin ja heidän kanssaan elämiseen on myös niin tottunut, että ehti jo olla ikävä. Minun huoneeni sattuu olemaan oikea UWC- ideaali, maailma miniatyyrikoossa. Edustamme neljää eri kansallisuutta, kolmea maanosaa, neljää uskontoa ja yhteensä puhumme noin 12 eri kieltä. Joskus kämppiksistä ja talokavereista tulee pitkäaikaisiakin ystäviä, mutta vaikka ei kävisikään niin, on yllättävän helppoa oppia asumaan tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa. Yksityisyyden puute, mikä monelle suomalaiselle voi olla kiperä paikka, jää toiseksi kämppisten tarjoamalle ihanalle turvalle, kun vaikka suklaanhimo tai pommiin nukkumisen uhka yllättää.
Täällä Intiassakin on nyt talvi, vain vähän päälle kolmekymmentä astetta ja aurinkoa.
Palattuamme jaamme kotiherkkuja ja joululomamuistoja. Tapasin lomalla muutamia muissa UWC-kouluissa olevia suomalaisykkösiä, joiden kanssa puhuimme esimerkiksi erilaisista asumisjärjestelyistä kampuksilla. Me kaikki asumme asuntoloissa, useimmiten kahden tai kolmen kämppiksen kanssa, vaikka muitakin järjestelyjä on. Asuntolat sijaitsevat maaseudulla, kaupungeissa ja kaikkialla niiden välillä. Meillä neljä ihmistä jakaa huoneen ja kahdeksan henkeä talon, vessat ja suihkut. Noin neljääkymmentä ihmistä kohti on oleskeluhuoneen ohessa keittiö, joka on kestänyt mitä kummallisimpia ruokakulttuurien kohtaamisia. Eilenkin iltapalaksi vietnamilaiset nuudelit ja armenialainen makkara kohtasivat suomalaisen perunamuusin ja jotenkin se vain toimi.
Yksi neljäsosa UWC-kokemustani on jo takana, ja siitä on niin paljon sanottavaa, ettei oikein osaa sanoa mitään. Koulunkäynti on aika suuri osa tätä elämää ja kenties vähiten muuttunut asia, vaikka se onkin erilaista kuin suomalaisessa lukiossa. Usein sanotaan, että ilman henkilökohtaista kiinnostusta oppiaineisiin IB on melkoisen mahdoton. Lohdullista on se, että täytyisi kyllä tosissaan ponnistella jos yrittäisi olla kiinnostumatta. Vaatii todellista omistautumista esimerkiksi globaalin politiikan tunnilla olla kiinnostumatta, kun Intian suhteista sen naapurimaihin keskustelevat intialaiset ja sen naapurimaiden kansalaiset. Tai kun espanjan alkeistunnilla vapaaehtoisina tutoreina istuvat latinot käyvät tulisia väittelyjä siitä, minkä ”lattarimurteen” sana t-paidalle on juuri Se Oikea.
Minun huoneeni sattuu olemaan oikea UWC- ideaali, maailma miniatyyrikoossa. Edustamme neljää eri kansallisuutta, kolmea maanosaa, neljää uskontoa ja yhteensä puhumme noin 12 eri kieltä.
Vaikka opiskelut eivät olisikaan työläitä, ei UWC-päivä ole ohi vielä koulupäivän jälkeen. Iltapäivisin on usein pakollisia aktiviteetteeja, jotka ovat yhtä vakavasti otettavia kuin koulutyöt. Sana ”pakollinen” tuppaa pelottamaan kaiken hauskuuden pois, vaikka tässä tapauksessa se ei ole ollenkaan niin. Päinvastoin, pakolliset aktiviteetit ovat mieleenpainuvimpia kokemuksia. UWC-koulut hyödyntävät uniikkeja ympäristöjään niin, että esimerkiksi vapaaehtoistöitä (jotka ovat siis myöskin paradoksisesti pakollisia) tehdessä tuntuu oikeasti siltä että tekee jotain, jolla on merkitystä. Intian koulumme sijaitsee maaseudulla, ja voimme mennä vaikkapa lähiseudun maatiloille auttamaan riisinviljelyssä yms. Italiassa taas voi Duinon kylässä työskennellä erityisapua tarvitsevien aikuisten kanssa ja samalla treenata italian alkeita.
Tämän lisäksi tulevat tietysti kaikki muut aspektit kuten ihmissuhteet, molemmissa maissa, oma terveys, hauskanpito, UNI… Asiat jotka eivät suinkaan lakkaa olemasta koska on UWC:ssa, vaan oikeastaan mutkistuvat entisestään. Vaikka tämä kaikki onkin paljon yhdistettynä kaikkeen uuteen, ei se suinkaan ole liikaa (tai jos on niin korkeintaan joskus.) Ei tästä selvitäkseen tarvitse olla yli-ihminen.
UWC-kouluihin valitut ovat usein koulujensa ja jopa maidensa parhaita oppilaita ja tekijöitä, ja melkein kaikille tulee lievänä shokkina se, että enää ei olekaan luokan kärkeä. Vaikka tämä on paikoitellen masentavaa, suurimman osan ajasta se on pikemminkin mahdollisuus kuin uhka. Olennainen osa UWC-haasteita on juuri se, että ei ole paras, loistava eikä välillä edes hyväkään. Haastava ympäristö on myös inspiroiva ympäristö. Ja kun on sellaisessa koko ajan, olisi hankalaa olla näkemättä mahdollisuuksia kaikkialla minne menee. Sitä saa koko ajan olla ihan täpinöissään kun kuulee ihmisten kesä-, opiskelu- ja elämän suunnitelmista. Joku aikoo Vietnamiin opettamaan maaseudun lapsille englantia, toinen Yaleen opiskelemaan draamaa, kolmas perustaa uutta teknologiaa tuottavan yrityksen. Monilla on selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia, toisilla vankkoja haaveita ja ihan yhtä monella ei ole aavistustakaan. Kaikkia yhdistää tietynlainen usko siihen, että edessä on paljon tilaisuuksia ja jos ei niitä anneta, niitä otetaan tai tarpeen tullessa luodaan.
Mai Tenhunen,
UWC Mahindra College, Intia
Ilmastonmuutos – olenko minä vastuussa?
Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa on helppo sysätä vastuu suuryrityksille ja ahneille valtakoneistoille, joiden päätavoite on tuottaa voittoa kaikin mahdollisin keinoin. Mutta mitä jos ajattelisimme, että yhtä lailla vastuu on meillä yksilöillä, sekä kuluttajina että yhteiskunnan jäseninä?
Filosofi, tutkijatohtori Lauri Lahikaisen väitöstutkimus tarkastelee yksilöiden ilmastonmuutokseen liittyvää vastuuta. Kenen pitäisi tehdä ja mitä?
– Filosofisessa ilmastoetiikassa yleinen tapa hahmottaa ilmastonmuutosta on ollut se, että kyse on toisistaan riippumattomien yksilöiden toiminnasta. Tällöin vastuukysymyksissä tarkastellaan yksilöiden päästöjä, hiilijalanjälkiä tai kulutustottumuksia ylipäätään. Filosofisesta tutkimuksesta puuttuu yhteiskuntarakenteellinen näkökulma aiheeseen. Aloin miettiä sitä, mitä vastuu ilmastonmuutoksesta tarkoittaa etiikan ja nimenomaan moraalisen vastuun kannalta, Lahikainen kertoo.
Tutkijatohtori tarkastelee väitöstutkimuksessaan ennen kaikkea sitä, millaiset mahdollisuudet yksilöllä on vaikuttaa yhteiskuntaan ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Onko yksilöllä oikeuksien ja mahdollisuuksien lisäksi myös vastuu pyrkiä vaikuttamaan ja muuttamaan yhteiskuntaa laajemmalla tasolla?
Onko yksilöllä oikeuksien ja mahdollisuuksien lisäksi myös vastuu pyrkiä vaikuttamaan ja muuttamaan yhteiskuntaa laajemmalla tasolla?
Vaikka Lahikaisen mukaan valtion päämiehillä tai suurten energiayhtiöiden johtajilla on suurempien vaikutusmahdollisuuksien johdosta myös suurempi vastuu, hän ei kuitenkaan halua vähätellä yksilöiden vastuuta. Se on edelleen merkityksellinen asia.
– Yksilönvastuu ei pelkisty pelkästään kulutusvalintoihin, vaan yhteiskunnalliseen elämään ylipäätään. Vastuullisten kansalaisten tehtävänä on muodostaa painetta päättäjiä kohtaan ja yrittää keksiä lisää uudenlaisia vaikuttamiskeinoja. Emme voi ajatella että on vain poliitikkojen asia tehdä jotakin.
Energiayhtiöiden johtajien moraalinen vastuu tulevia sukupolvia kohtaan saattaa jäädä varjoon osakkeenomistajiin kohdistuvan tulosvastuun takia. Tavallisten kansalaisten sama moraalinen vastuu sysätään usein syrjään sanomalla, ettei pieni yksilö voi kuitenkaan vaikuttaa asioihin suuressa mittakaavassa.
Jos yksilö kokee voimattomuutta ilmastonmuutoksen edessä, siihen voi todennäköisesti osaltaan auttaa jo se, että yrittää yhdistyä muiden kanssa.
– Vastuun välttely voi tuntua aika houkuttelevalta tai helpolta, mutta globaalissa maailmassa ja sosiaalisen median aikakaudella vaikutusmahdollisuuksia on kuitenkin enemmän kuin vain omien kulutusvalintojen tekeminen, Lahikainen muistuttaa.
– Ilmastoaktivismi vaikuttaa olevan nousussa ympäri maailmaa. Kaikennäköistä on jo tapahtumassa, on esimerkiksi erilaisia järjestöjä ja tapahtumia, joihin voi mennä mukaan. Ilmastoahdistus ei ole ollut oman tutkimukseni kohteena. Jos yksilö kuitenkin kokee voimattomuutta ilmastonmuutoksen edessä, siihen voi todennäköisesti osaltaan auttaa jo se, että yrittää yhdistyä muiden kanssa. Osa ympäristövastuuta voi olla myös se, että pyrkii aktiivisesti selvittämään, miten maailmaa voi muuttaa.
Teksti: Anna Bui
Heikkojen sähkömagneettisten kenttien ei havaittu vaurioittavan perimää – mutta ne vaikuttavat siihen
Nykyihmisen on vaikea välttää altistumista heikoille sähkömagneettisille kentille. Niille altistuu muun muassa käyttäessään hiustenkuivaajaa tai kännykkää, kulkiessaan kauppojen varashälytinporteista ja asuessaan sähkölinjojen lähellä. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos on luokitellut hyvin pientaajuiset ja radiotaajuiset sähkömagneettiset kentät ”mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi”.
Pitääkö siitä olla huolissaan?
– Kyse on epidemiologisista löydöksistä. On havaittu tilastollinen yhteysvoimalinjojen lähellä asumisen ja lasten leukemiariskin sekä runsaan matkapuhelimen käytön ja aivokasvainriskin välillä, kertoo nuorempi tutkija Mikko Herrala Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen ympäristö- ja biotieteiden laitokselta.
– Tilastollinen yhteys ei silti vielä todista syy–seuraus-yhteyttä eli että sähkömagneettinen kenttä aiheuttaisi syöpää. Lisäksi läheskään kaikissa epidemiologisissa tutkimuksissa näitä yhteyksiä ei ole havaittu.
Vaikutusmekanismeja pitää tutkia lisää, koska sähkölaitteita on kaikkialla, sanoo nuorempi tutkija Mikko Herrala.
Epidemiologisissa tutkimuksissa on tyypillistä se, että muuttujia on useita ja tulokset ovat kirjavia. ”Mahdollisesti syöpää aiheuttava” on lavea määritelmä, joka kuvastaa sitä, että asiasta ei tiedetä riittävästi. Kahvi esimerkiksi poistettiin mahdollisesti syöpää aiheuttavien listalta vasta vuonna 2016.
Myös soluilla ja eläimillä sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia on tutkittu vuosikymmeniä, mutta tutkimuksissa ei ole pystytty todentamaan epidemiologisten tutkimusten havaintoja. Lisäksi ei tiedetä mekanismia, miten nämä hyvin heikot sähkömagneettiset kentät voisivat aiheuttaa syöpää.
– Asiaa on silti tärkeä tutkia lisää. Jos sähkömagneettisilla kentillä on pienikin vaikutus, se on väestötasolla valtava asia, kun sähköä ja sähkölaitteita käytetään kaikkialla.
Jos ympäristöaltistus on aiheuttaakseen syöpää, vaikutusmekanismi kulkee usein perimän muutosten kautta. Sähkömagneettisen kentän pitäisi muuttaa jossain solussa DNA:ta niin, että solun normaali itsetuhomekanismi vaurioituu, jolloin solu ja siitä jakautumalla syntyvät solut elävät loputtomiin ja muodostavat syöpäkasvaimen.
– Heikkojen sähkömagneettisten kenttien energia on kuitenkin liian vähäinen aiheuttaakseen suoria mutaatioita. Vaikutukset syntyvät siis epäsuorasti. Heikkojen sähkömagneettisten kenttien on esimerkiksi havaittu lisäävän solujen happiradikaalituotantoa, minkä taas tiedetään lisäävän DNA-vaurioita.
Perimän epävakaudeksi puolestaan kutsutaan tilannetta, jossa altistetuissa soluissa ei havaita mitään vaikutusta, mutta kun solut jakautuvat monta kertaa, myöhemmissä solusukupolvissa havaitaan DNA-muutoksia. Muutosten epäillään tapahtuvan epigeneettisesti eli DNA:n pinnalla olevien epigeneettisten, DNA:ta ohjaavien, merkkiaineiden välityksellä, mutta tarkkaa tietoa ilmiön mekanismeista ei ole.
Aiemmissa tutkimuksissa hyvin pientaajuisten magneettikenttien on todettu lisäävän perimän epävakautta.
Väitöskirjassaan Herrala tutki sähkömagneettisten kenttien mahdollista vaikutusta perimän vaurioihin neljässä tutkimuksessa. Kokeissa soluviljelmiä tai eläimiä altistettiin sähkömagneettisille kentille.
Soluviljelmiä myös altistettiin perimää vaurioittaville kemikaaleille. Tällöin voitiin testata sähkömagneettisten kenttien ja kemikaalien yhteisvaikutusta: Onko niillä yhteisvaikutus? Ja jos on, onko se kiihdyttävä vai hillitsevä?
Ensimmäisessä kokeessa Herrala altisti soluja hyvin pienitaajuiselle magneettikentälle – 50 hertsiä ja 100 mikroteslaa, mikä vastaa taajuudeltaan sähkölinjoja tai arkisia sähkölaitteita, kuten hiustenkuivaajaa ja partakonetta.
Tämä magneettikenttä lisäsi solua vaurioittavien happiradikaalien syntyä, kuten aiemmissakin kokeissa oli havaittu. Kun magneettikentän lisäksi solut altistettiin siniselle valolle, hieman yllättäen yhteisvaikutus vähensi happiradikaalien syntyä.
Toisessa kokeessa soluja altistettiin välitaajuiselle magneettikentälle – 7500 hertsiä ja 12–300 mikroteslaa, mikä vastaa induktioliettä tai kauppojen varashälytinportteja. Tämä kenttä ei yksinään aiheuttanut muutoksia perimään. Yhteisvaikutukset kemikaalien kanssa olivat epäyhtenäisiä ja viittaavat siihen suuntaan, että yhteisaltistus magneettikentälle voisi jopa vähentää kemikaalien aiheuttamia DNA:n vaurioita.
Kolmannessa kokeessa tutkittiin ensimmäistä kertaa maailmassa, voiko altistus välitaajuisille magneettikentille aiheuttaa perimän epävakautta.
Soluviljelmiä tutkittiin 36 vuorokautta altistuksen jälkeen, mutta viitteitä tällaisista viivästyneistä vaurioista ei löytynyt.
Neljännessä kokeessa soluja altistettiin radiotaajuiselle sähkömagneettiselle kentälle – 872 megahertsiä, mikä vastaa GSM-matkapuhelimen taajuutta. Tämä ei yksinään vaurioittanut DNA:ta ja yhteisvaikutukset eri kemikaalien kanssa olivat epäyhtenäisiä. Myöskään 36 vuorokautta altistuksen jälkeen ei löytynyt viitteitä perimän epävakaudesta.
Sähkömagneettiset kentät eivät yksin aiheuta DNA-vaurioita tai perimän epävakautta.
Kaiken kaikkiaan Herralan tulokset piirtävät karkean kuvan, että sähkömagneettiset kentät eivät yksin aiheuta DNA-vaurioita tai perimän epävakautta eivätkä myöskään johdonmukaisesti lisää kemikaalien aiheuttamia perimävaurioita.
– Tutkimuksissani en havainnut sähkömagneettisilla kentillä olevan haitallisia vaikutuksia, mutta joitain vaikutuksia niillä silti havaitsin. Lisää tutkimusta siis tarvitaan. Etenkin vaikutusmekanismeista ja välitaajuisista kentistä tiedetään vähän, Herrala tiivistää väitöskirjansa ydinviestin.
Mahdollisesti vaarallista asiaa on syytä tutkia huolella. Tieteessä on myös tärkeä raportoida kaikki nollatulokset, jotta tieteenalan kokonaisnäkemys ei vääristyisi.
– Tärkeintä on tehdä laadukasta tutkimusta asiasta. Aiempina vuosina tutkimus on ollut paikoin kirjavaa, esimerkiksi koe-eläimen viereen on laitettu kännykkä ja tutkittu vaikutuksia. Omissa tutkimuksissani pyrin kuvaamaan altistustasot ja menetelmät mahdollisimman tarkasti, jotta tuloksia on helppo arvioida.
Tammikuun haku on käynnissä, jaossa noin 12,5 miljoonaa euroa
Vuonna 2019 maakuntarahastot jakavat yhteensä noin 12,5 miljoonaa euroa. Haku tapahtuu apurahanhakijan verkkopalvelussa osoitteessa www.skr.fi/haku.
Mukana uudenlaisia apurahoja
Taidetta hoitolaitoksiin -apurahat ovat ensimmäistä kertaa jaettavina myös maakuntarahastoissa. Tukimuodon tavoitteena on edistää kulttuuristen oikeuksien yhdenvertaista toteutumista ja parantaa erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin.
Pelit ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana omana hakualanaan. Apurahaa voi hakea pelien taiteelliseen suunnitteluun (kuten käsikirjoitukseen tai muuhun sisällölliseen suunnitteluun, sävellystyöhön tai visuaaliseen suunnitteluun) tai toteuttamiseen. Hakemuksen kohteena olevalla pelillä tulee olla taiteellisia, kulttuurisia tai yhteiskunnallisia tavoitteita. Pelin muotoa tai toimintaympäristöä ei ole rajoitettu.
Lisätietoa tammikuun hausta löytyy osoitteesta www.skr.fi/tammikuunhaku. Hakuohjeisiin kannattaa tutustua huolellisesti. Tutustuthan myös maakuntarahastojen omiin painopisteisiin ja hakuohjeisiin.
Hakuaika päättyy perjantaina 8.2.2019 klo 16.00, jolloin hakemusten ja lausuntojen tulee olla toimitettu verkkopalvelussa. Ohjeita ja linkki lausunnonantajan verkkopalveluun löytyvät täältä.
Apurahainfotilaisuus
Maakuntarahastojen yhteinen apurahainfotilaisuus järjestetään torstaina 24.1.2019 klo 15.00–16.30 Jyväskylän kaupunginteatterin lämpiössä, osoitteessa Vapaudenkatu 36. Tilaisuutta voi seurata myös suorana tai tallenteena jälkikäteen sosiaalisen median kanavissamme:
- Facebookissa, www.facebook.com/kulttuurirahasto
- YouTubessa, www.youtube.com/kulttuurirahasto