PoDoCo-ohjelman tavoitteena on edistää tohtoreiden työllistymistä yrityksiin ja parantaa Suomen elinkeinoelämän kykyä uudistua pitkäjänteisesti. PoDoCo-ohjelma tuo yhteen tohtorit ja yritykset ja rahoittaa tohtoreiden ja yritysten yhteistyöprojekteja.
Ohjelman puitteissa tohtori ja yrityskumppani ideoivat yhdessä tutkimushankkeen. PoDoCo-ohjelma myöntää 6-12 kuukauden apurahoja tutkimushankkeen ensimmäisen osan kustannusten kattamiseksi. Apurahat on tarkoitettu uusia uria aukovan tutkimukseen aiheesta, joka on elinkeinoelämän kannalta relevantti. Tavoitteena on, että apurahakauden jälkeen yritys palkkaa tohtorin samanmittaiseksi jaksoksi soveltamaan tutkimustuloksia yrityksen toiminnassa. Kokovuosiapurahan suuruus on 28.000 euroa.
PoDoCo-ohjelmaan voi osallistua toimialariippumattomasti kaikki suomalaiset tai Suomessa liiketoimintaa harjoittavat yritykset ja kaikki väitöskirjan vastikään tehneet tai lähiaikana väittelevät henkilöt.
PoDoCo-ohjelman apurahat ovat haettavina 1.3–15.4.2019. Haun tulokset julkaistaan viimeistään kesäkuussa 2019.
PoDoCo-ohjelma järjestää vuosittain kaksi hakukierrosta, jossa kussakin jaetaan noin 17 apurahaa. Yhdeksän säätiötä ovat sijoittaneet PoDoCo-ohjelmaan noin 1 000 000 euroa vuodelle 2019. Ohjelman rahoittajasäätiöt ovat Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin Rahasto, Svenska Kulturfonden, Tekniikan Edistämissäätiö, Maj ja Tor Nesslingin Säätiö, Kaute-säätiö, Liikesivistysrahasto, Paulon säätiö ja Maa- ja vesitekniikantuki ry. Ohjelman toteutuksesta vastaa DIMECC Oy.
Lisätietoa ohjelmasta ja apurahahausta saa PoDoCo-ohjelman kotisivuilta, (www.podoco.fi) sekä ohjelmapäällikkö Arto Niemiseltä, arto.nieminen@dimecc.com, +358 40 099 1226.
Kulttuurirahasto jakaa vuosijuhlassaan kokovuotisia työskentelyapurahoja 170 taiteilijalle. Tieteen puolella vuosiapurahoja myönnetään 275. Kaikkiaan Kulttuurirahasto tukee tulevana vuonna 310:tä väitöskirjaa ja 81:tä väitöksen jälkeistä tutkimusta, ja yhteensä 410 henkilöä saa apurahan taiteelliseen työskentelyyn. Jaetuista apurahoista tieteen osuus on 54 % ja taiteen 46 %.
Keskusrahastoon tuli lokakuun haussa yhteensä 8 300 hakemusta, apurahan saa 13 % hakijoista. Tieteen hakijamäärä laski noin 400 hakemuksella vuoteen 2018 verrattuna, taiteessa hakijoita oli 200 edellisvuotta vähemmän.
– On mahdollista, että kiinnostus akateemiseen uraan on laskenut. Toisaalta on todennäköistä, että yliopistojen tiukentuneet jatko-opintovaateet näkyvät nyt säätiöissä, toteaa Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Jari Sokka.
Kilpailu apurahoista vaihtelee tieteen ja taiteen aloittain Kulttuurirahastossa. Tieteessä aloittaiset läpimenoprosentit vaihtelevat välillä 11 % -24 %, taiteessa välillä 7 % -31 %. Eri alojen väliset erot johtuvat ennen kaikkea Kulttuurirahaston nimikkorahastoista, joista valtaosa tukee tiedettä. Myös säveltaiteissa esimerkiksi klassisen laulun tukemiseen on käytettävissä lahjoittajien varoja.
– Vaikka hakijamäärät ovat laskeneet, kilpailu useimmilla aloilla on kuitenkin yhä erittäin kovaa, sanoo Sokka.
Apurahoja kaikkialle Suomeen
Nyt myönnettävät apurahat jakautuvat yhteensä 94 kunnan alueelle, Inarista ja Enontekiöstä Hankoon ja Helsinkiin. Myös isoja apurahoja myönnetään eri puolille Suomea.
Saara Rautavuoma, Saana Lavaste ja Kati Sirén, Kulttuuri- ja teatteriyhdistys Kaksikko ry. Kuva: Jukka Salminen / Tiikerikuva
Kansanmusiikki-instituutti ry Kaustiselta saa 100 000 euroa kaustislaisen viulunsoiton saattamiseksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Kulttuuri- ja teatteriyhdistys Kaksikko ry Tampereelta saa suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämishankkeeseen 90 000 euroa. Hankkeessa mm. tuetaan ammattinäytelmäkirjailijoiden taiteellista työskentelyä ja yhteistyötä teattereiden kanssa sekä edistetään suomalaisen uuden näytelmän ja tekijöiden kansainvälistymistä.
Sodankylän elokuvafestivaali ry:tä tuetaan 60 000 eurolla Sodankylän elokuvajuhlien esitystekniikan uusimiseksi. Keski-Suomen alueooppera ry Jyväskylästä saa 55 000 euroa Giacomo Puccinin La Bohème -oopperan tuottamiseen kansainvälisenä yhteistyönä Kroatian kansallisteatteriin kuuluvan Rijekan oopperan kanssa.
Kasvatust. tohtori Eija Sevón ja työryhmä Jyväskylästä saavat 200 000 euroa konflikteja ja vallankäyttöä lasten ja nuorten lähisuhteissa käsittelevään tutkimukseen. Tutkimuksen tarkoituksena on rakentaa ymmärrystä lasten ja nuorten lähisuhteiden ristiriitatilanteista ja vallankäytöstä sekä etsiä niihin ratkaisuja. Hankkeessa yhdistetään uudella tavalla tarinallisia, teatterin ja sosiaalisen median keinoja.
Yhteiskuntat. tohtori Johanna Peltoniemi ja dosentti Hanna Wass Tampereelta saavat ulkosuomalaisten poliittisen osallisuuden vahvistamista käsittelevään tutkimukseen 120 000 euroa. Professori Jouni Jaakkola ja työryhmä Oulusta saavat 100 000 euroa tutkiakseen saamelaisten sopeutumista ilmastonmuutokseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia saamelaiskulttuuriin. Professori Baoru Yang ja työryhmä Turusta saavat 60 000 euroa tutkimukseen, joka käsittelee vihreitä ratkaisuja korkealaatuisen kalaöljyn eristämiseen silakasta ihmisten ravinnoksi. Fil. tohtori Raul Hakli ja työryhmä Helsingistä saavat 120 000 euroa robotteja eettisinä toimijoina käsittelevään tutkimukseen.
Helsinkiläisten osuus kaikista lokakuun haun apurahansaajista on 46 %. Tammikuun haun perusteella jaettavat maakuntarahastojen apurahat kattavat Suomen keskusrahaston jakoa laajemmin.
Lääketieteeseen miljoona euroa lisää
Kulttuurirahasto julisti lokakuussa 2018 haettavaksi miljoonan euron erityisen rahoituksen genomilääketieteen ja täsmälääketieteen kliiniseen tutkimukseen, haku oli avoinna kaikille lääketieteen aloille. Rahoitus päätettiin suunnata erityisesti nuorille, oman tutkimusryhmän perustamisvaiheessa oleville kliinisille tutkijoille. Lisärahoitus herätti runsaasti kiinnostusta, ja kliinisen lääketieteen hakijamäärä kasvoi 40 %, hakusumma peräti kuusinkertaistui.
Ylimääräisen miljoonan euron avulla tuetaan yhteensä viittä isoa tutkimushanketta. Lääket. tohtori, kauppat. maisteri Emmi Helle ja dosentti Tiina Ojala saavat 200 000 euroa synnynnäisten sydänvikojen genetiikkaa käsittelevään tutkimukseen. Rakenteelliset synnynnäiset sydänviat ovat yleisimpiä synnynnäisiä epämuodostumia, joita esiintyy noin yhdellä sadasta vastasyntyneestä. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää uusia geenivariantteja ja molekyylitason mekanismeja, jotka myötävaikuttavat synnynnäisten sydänvikojen kehittymiseen.
Lääket. tohtori Joni Turunen ja Silmägenetiikan tutkimusryhmä saavat 200 000 euron apurahan tutkimukseen. Kuva: Anna Bui
Lääket. tohtori Anniina Färkkilä saa niin ikään 200 000 euroa DNA-vaurioiden aiheuttaman immunologisen vasteen hyödyntämistä munasarjasyövän hoidossa käsittelevään tutkimukseen. Fil. tohtori Matti Kankaiselle ja HemaVir-työryhmälle myönnetään samansuuruinen apuraha viruksien ja bakteerien roolia virusetiologian omaavissa verisyövissä ja reumassa käsittelevään tutkimukseen. Dosentti Päivi Lakkisto ja työryhmä saavat 200 000 euroa sydän- ja verisuonitautien yksilöllistä diagnostiikkaa, ennusteen arviointia ja uusien lääkehoidon kohteiden tunnistamista transkriptomiikan keinoin käsittelevään tutkimukseen. Lääket. tohtori Joni Turunen ja Silmägenetiikan tutkimusryhmä saavat 200 000 euron apurahan harvinaisten silmäsairauksien aiheuttajageenejä käsittelevään tutkimukseen.
Lääketieteen korotetun jaon mahdollistavat Kulttuurirahaston lääketiedettä tukevat nimikkorahastot.
Pelit uutena hakualana
Lokakuun hakukierroksella pelit olivat ensimmäistä kertaa mukana omana hakualanaan. Apurahaa saattoi hakea pelien taiteelliseen suunnitteluun tai toteuttamiseen, ja tuetulla pelillä tuli olla taiteellisia, kulttuurisia tai yhteiskunnallisia tavoitteita. Hakemuksia tuli yhteensä peräti 94, ja apuraha myönnettiin kahdeksalle. Kokovuotiset työskentelyapurahat myönnettiin BA Zuzanna Buchowskalle interaktiivisen alt+ctrl peli-installaatioteoksen ”Go date yourself!” toteuttamiseen sekä taiteen maisteri Mike Pohjolalle pelitaiteelliseen työskentelyyn.Taiteen kandidaatti Vera Anttila ja työryhmä saivat 24 000 euron apurahan ilmastonmuutosta käsittelevän virtuaalitodellisuuspelin ”VR Stranded” suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Kulttuurisen yhdenvertaisuuden puolesta
Kulttuurirahasto tukee yli 350 000 eurolla taiteen hankkeita, joiden tavoitteena on edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta ja lisätä erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten elämänlaatua taiteen keinoin. Näiden Taidetta hoitolaitoksiin -hankkeiden kantava idea on, että työskentely tai hanke toteutuu hoito- ja hoivalaitoksissa tai muissa ympäristöissä, joiden asukkaiden tai käyttäjien on vaikea päästä taiteen äärelle.
Taidetta hoitolaitoksiin -apurahaa tavoitteli yhteensä 247 hakijaa. Rahoituksen saavat mm. seuraavat: Teatteritait. maisteri Tero Heinämäki ja työryhmä Seinäjoelta saavat 50 000 euroa Duo Ohoivan musiikilliseen vanhustyönkierrokseen. Klovnit Ilman Rajoja ry Helsingistä saa 26 000 euron apurahan lastensuojelun vastaanottolaitoksissa lapsille ja nuorille järjestettävien sanataiteellisten esitystapahtumien järjestämiseen, fil. maisteri Aija Kuparinen Helsingistä saa 24 000 euroa taiteelliseen työskentelyyn saattohoito- ja palliatiivisilla osastoilla. Sininauhasäätiö sr Helsingistä saa 24 000 euroa asunnottomuutta kokeneiden henkilöiden osallistavan kulttuuritoiminnan toteuttamiseen.
Apurahojen keskisuuruus kasvaa tieteessä
Tieteessä apurahojen keskisuuruus nousee 25 000 euroon (viime vuonna 24 000). Kasvu johtuu siitä, että väitöksen jälkeisen tutkimuksen vuosiapurahan suuruus on nostettu 30 000 euroon. Toisaalta Kulttuurirahasto myöntää entistä enemmän apurahoja isompiin tutkimushankkeisiin, lokakuun haun perusteella yhteensä yli 3,3 miljoonaa euroa. Taiteessa keskisuuruus on viimevuotiseen tapaan noin 17 000 euroa.
Naisten osuus tieteen hakijoista oli 57 % ja saajista 58 %. Taiteessa naisten osuus hakijoista oli 60 % ja saajista 62 %. Kaikista hakijoista ulkomaalaisten osuus oli 11 % ja saajista 10 %.
Keskusrahaston lokakuun haun apurahansaajat löytyvät täältä.
Suomen Kulttuurirahasto myönsi 90 000 euron suuruisen apurahan Teatteri 2.0:lle suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kehittämishankkeeseen vuosiksi 2020–2021. Uuden näytelmän ohjelmaksi (UNO) nimetty hanke käynnistyi vuonna 2016. Kyseessä on laajan ja monipuolisen, uutta tietoa kartuttaneen hankkeen loppuun saattaminen. Hankkeen hallinnoimisesta ja käytännön toteuttamisesta vastaa tuottaja Saara Rautavuoman ja ohjaaja Saana Lavasteen vuonna 2010 perustama ammattiteatteri ja teatterialan asiantuntijaorganisaatio Teatteri 2.0.
– Suomalaisen teatterin pohja on näytelmäkirjallisuudessa ja suurin osa puheteatterista on edelleen tekstipohjaista teatteria. Tulevaisuudessa näytelmäkirjallisuuden tasoa kuitenkin uhkaavat monet rakenteelliset tekijät. Näiden esteiden purkamiseksi teemme työtä. Iloitsemme siitä, että Suomen Kulttuurirahasto on halunnut tukea uutta muotoa edustavaa kotimaista näytelmäkirjallisuutta, Saara Rautavuoma kertoo.
Dramaturgi Elina Snicker ja kirjailija Eeva Turunen työstävät tekstiä Jyväskylän kaupunginteatterissa. Kuvaaja: Saara Rautavuoma
Kuusivuotinen, kolmessa vaiheessa toteutettava hanke sai alkunsa näytelmäkirjailijoiden huolesta, joka koski kotimaisen näytelmäkirjallisuuden tulevaisuutta. Ala on elänyt nousukautta 2000-luvulta lähtien, mikä on näkynyt sekä teatterien ohjelmistovalinnoissa että katsojien lukumäärässä. Kotimaista näytelmäkirjallisuutta on noteerattu ulkomaillakin. Pintatasolla on näyttänyt siltä, että kaikki on hyvin. Rautavuoman mukaan näin ei kuitenkaan ole.
– Taiteenlajia rohkeasti uudistavaan nykynäytelmään perustuu teattereiden esityksistä vain pieni osa. Uutta muotoa edustavat tekstit haastavat teatteriammattilaisten lukukykyä. Ammattikirjailijoille maksettavat korvaukset vastaavat harvoin näytelmän kirjoittamiseen käytetyn työn ja ajan määrää, mikä rajoittaa heidän mahdollisuuttaan keskittyä laatuun.
UNO-hankkeen tarkoituksena on edistää suomalaista näytelmäkirjallisuutta ja kohentaa sen laatua muun muassa parantamalla kirjailijoiden työskentelyolosuhteita sekä kehittämällä kirjailijoiden ja teattereiden välistä yhteistyötä. Hankkeen noin 30 toimijan muodostama yhteistyöverkosto koostuu sekä ammattiteattereista että muista alan toimijoista.
Tähän mennessä 15 näytelmäkirjailijaa on työstänyt uusia näytelmiä hankkeen parissa. Tekstejä on kehitelty kirjailijapiirissä ja työpajoissa yhdessä muiden teatterin ammattilaisten kanssa. Kirjailijat ovat vierailleet teattereissa ja tutustuneet teatterinjohtajiin. Verkoston kanssa on muun muassa toteutettu uuden näytelmän lukemiseen perehdyttäviä työpajoja, käynnistetty alan toimintatapoja ja vuorovaikutusta kehittävä ajatushautomo ja järjestetty yleisölle uutta näytelmää esitteleviä tilaisuuksia.
Vuosina 2020–2021 toteutetaan uusittu kirjailijaohjelma, johon valitaan ammatillisen uransa eri vaiheissa olevia näytelmäkirjailijoita ja dramaturgeja heidän työpareikseen. Kulttuurirahaston tuella kirjailijoille järjestetään myös kansainvälistä mentorointia ja mestarikursseja.
– Lisätuen avulla kirjailijat voivat päästä kehittymään ammatillisesti ja taiteellisesti eteenpäin. Ohjelma mahdollistaa heille keskeneräisyyden äärellä olemisen ja työskentelyn ilman ulkoisia paineita. Meidän tavoitteenamme on vahvistaa näytelmäkirjailijoiden ammatti-identiteettiä ja tuoda heidän työnsä nykyistä näkyvämmäksi, Rautavuoma pohtii.
Silmälääkäri Joni Turunen metsästää uusia geenivirheitä verkkokalvosairauksien ja glaukooman taustalla. Jos ihmisellä puhkeaa nuorena tai varhaiskeski-ikäisenä vakava sairaus kumpaankin silmään, syy on hyvin todennäköisesti perimässä.
– Harvoin mikään ympäristötekijä vaikuttaa juuri samoin sekä oikeaan että vasempaan silmään, Folkhälsanin tutkimuskeskuksen silmägenetiikan tutkimusryhmän johtaja Joni Turunen sanoo.
Maailmalla tunnetaan yli 900 geenivirhettä, jotka aiheuttavat harvinaisen perinnöllisen silmäsairauden. Silti noin 30 prosentilla perinnöllisestä silmäsairaudesta kärsivistä potilaista geneettinen selitys jää löytymättä.
”Harvoin mikään ympäristötekijä vaikuttaa juuri samoin sekä oikeaan että vasempaan silmään.”
Näillä pipeteillä käsitellään geeninäytteitä.
Turunen työskentelee silmätautien erikoislääkärinä HUS:issa. Lähivuosina hän analysoi Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa sijaitsevan ryhmänsä kanssa koko perimän sadoilta potilailtaan, joiden sairauden pohjimmaista syytä ei tunneta. Tällöin oletettavasti löytyy muutamia kymmeniä uusia perimän virheitä ja ne voidaan heti lisätä geenipaneeleihin eli geenivirheiden listoihin kaikkialla maailmassa.
– Potilaalle on yleensä helpotus tietää, mistä hänen vaivansa johtuu. Tieto mahdollistaa perinnöllisyysneuvonnan ja tarvittaessa voidaan varmistaa alkiodiagnostiikalla, että vaiva ei siirry hänen lapsilleen.
Tutkijat etsivät etenkin verkkokalvosairauksien, nuoruusiän glaukooman ja suonikalvon melanooman taustalla vaikuttavia geenivirheitä. Lisäksi haetaan geneettisiä syitä moniin rakennepoikkeamiin, kuten molemminpuoleiseen näköhermon surkastumaan ja synnynnäiseen kaihiin.
Geenivirheen tunnistus mahdollistaa sen, että sairauksiin voidaan alkaa kehittää hoitoja.
Tautigeenien etsintä on tyypillistä big data -ajan tutkimusta. Siinä yhdistellään potilaiden genomeita ja tautikuvauksia ja annetaan supertietokoneiden surrata kauan aikaa etsien mahdollista selittävää tekijää. Tuloksekas tutkimus ei silti voi olla umpimähkäistä haeskelua, vaan tietokoneita pitää opastaa. Siksi on hyödyllistä, että Turunen on yhtä aikaa silmälääkäri ja tutkija.
– Taudin mekanismit pitää ymmärtää hyvin, jotta osaa tunnistaa samaa tautia sairastavat potilaat ja arvailla mahdollisia geenivirheen paikkoja.
Uusi virhe voi löytyä jostain geenistä eli sellaisesta kohdasta perimää, joka sisältää tietyn proteiinin rakennusohjeen. Geenit ovat kuitenkin helpoimpia paikkoja löytää virheitä, joten niiissä piilevät silmätaudeille altistavat virheet luultavasti tunnetaan hyvin. Todennäköisemmin uusia virheitä löytyy perimänauhan alueilta, jotka eivät koodaa proteiinia mutta säätelevät sitä, mitä proteiineja valmistetaan milloinkin. Näitä säätelyalueita pidettiin pitkään hukkainformaationa.
Mutaatiojahdissa auttaa suomalaisten varsin yhtenäinen perimä.
– Ei niitä vieläkään kunnolla ymmärretä. Vaikka säätelyalueelta löytyisi kymmeniätuhansia muutoksia, niistä on vaikea erottaa varsinaiset mutaatiot luonnollisista muutoksista, joiden merkitystä ei vain tunneta.
Mutaatiojahdissa onneksi auttaa suomalaisten varsin yhtenäinen perimä.
– Jos muutamalla potilaalla on sama harvinainen tauti, sen voi olettaa johtuvan samasta geenivirheestä.
Geenivirheen tunnistus mahdollistaa sen, että sairauksiin voidaan alkaa kehittää hoitoja. Turunen on urallaan tehnyt pitkän kierron. Hän väitteli vuonna 2007 akateemikko Leena Palotien ryhmässä skitsofrenian genetiikasta.
– Silloiset geenilöytöni eivät lopulta taitaneet olla todellisia. Se oli aikaa juuri ennen big dataa ja perimän analysointimenetelmien suurta harppausta, Turunen sanoo.
Väiteltyään Turunen työskenteli lääkärinä Helsingin terveysasemilla ja asiantuntijalääkärinä lääketeollisuudessa. Vuonna 2010 hän oli mukana perustamassa ensimmäistä suomalaista kuluttajille geenitestejä tarjoavaa yritystä, Genecodebookia. Posken sisäpinnan näytteellä saattoi selvittää alttiutta esimerkiksi laktoosi-intoleranssiin ja laskimotukokseen. Yritys sai näkyvyyttä, mutta ei kannattanut. Suomessa ei ollut tarpeeksi ihmisiä, jotka olisivat ostaneet apteekista sadan euron geenitestin. Turunen päätti erikoistua silmälääkäriksi ja on tyytyväinen valintaan.
– Tautikirjo on valtava, mutta diagnosointia helpottaa se, että silmä on suurelta osin läpinäkyvää kudosta. Se sujuvoittaa myös geenivirheiden etsintää.
Erityisen kiinnostavaksi perinteisesti toteutetun muotokuvan tekee sen kätkemä viesti, joka alkaa vähitellen paljastua maalauksen kerrosten alta. Ihan heti se ei kuitenkaan tapahdu, sillä Timo Viherkentän itsensä kirjoittama teksti on luettavissa vasta ehkä muutaman vuosikymmenen päästä.
– Tein ensimmäisen kerran tällaisen piiloviestikuvan, kun minulla oli retrospektiivi vuonna 2008 Helsingin kaupungin taidemuseossa, Anne Koskinen kertoo.
– Myös viime vuonna Galleria Anhavan näyttelyssä esillä oli muotokuviani, jotka muuttuvat ajan myötä. En ollut tehnyt niitä mallia käyttäen vaan omasta päästäni, mielikuvitusta käyttäen.
Timo Viherkentän muotokuva on toteutettu vanhalla maalaustekniikalla, ja teoksessa on käytetty myös aitoa kultaa ja hopeaa. Ne korostavat valoa ja varjoja. Kullan ja hopean käyttö maalaustaiteessa juontaa jo renessanssin aikoihin.
– Ennen kuin lyijykynä keksittiin, niitä käytettiin piirustuksessa ja pohjamaalauksessa. Leonardo da Vincin ruskeansävyiset työt ovat itse asiassa oksidoitunutta hopeaa.
Anne Koskinen on viime vuosina tehnyt paljon veistoksia, vaikka on alun perin koulutukseltaan maalari. Viime kesänä hänen naisaiheisia töitään oli esillä Kultarannassa. Timo Viherkentän muotokuva on pitkästä aikaa mallin mukaan maalattu teos. – Teos on nimeltään Revelation– Timo Viherkenttä, ja vuosien kuluttua selviää, tarkoittaako se ilmestystä vai paljastusta, Koskinen hymyilee. Nähtäväksi jää myös, millainen uusien Revelation-teosten sarja tästä käynnistyy.
– Veistosten jälkeen maalaaminen on alkanut jälleen kiinnostaa, Koskinen kertoo. Nyt edessä on muutaman kuukauden mittainen työskentely New Yorkissa Kulttuurirahaston myöntämällä apurahalla.
Timo Viherkentälle muotokuvan maalaus oli hyvin kiinnostava ja samaan aikaan vähän jännittäväkin matka sekä taakse- että eteenpäin. – Ajatus siitä, että teoksessa vielä piilossa oleva puhekupla paljastuu vasta ehkä vuosikymmenten kuluttua, sopii mielestäni hyvin Kulttuurirahaston pitkään horisonttiin. Kaikki ei ole tässä ja nyt, vaan Rahasto on myös tulevaisuutta varten, Viherkenttä luonnehtii. Viestinsä sisällöstä hän uteluista huolimatta vaikenee kuin muuri. Mutta ehkä sen verran voimme paljastaa, että se on vähän kuin perintö tai testamentti tuleville polville. Myös se sopii hyvin Rahaston henkeen.
Pirkanmaan Kulttuurirahaston hankkiman cembalon vihkiäiskonsertti pidettiin 6.2.2019 Tampereen Raatihuoneella. Konsertin lähes 150 kutsuvieraalle esiintyivät cembalisti Ilpo Laspas ja viulisti Aira Maria Lehtipuu.
Vihkiäiskonsertin ohjelmassa kuultiin keskeisten myöhäisbarokin ja varhaisklassisten säveltäjien teoksia, jotka esittelivät monipuolisesti cembalon soinnillisia ominaisuuksia.
”Kiitos siitä, että tänään saamme kuulla tuon kauniin soittimen säveliä vuosisatojen takaa, kuuluu rahaston jäsenten aloitteellisuudelle ja keskusrahaston myötämielisyydelle tälle aloitteelle. Soitin ei myöskään olisi koskaan tänne matkannut ilman hoitokunnan jäsenen Minnakaisa Kuivalaisen peräänantamattomuutta”, sanoi hoitokunnan puheenjohtaja Matti Sommarberg konsertin aluksi.
Bruce Kennedyn 183. cembalo
Mietke-mallin kaksisormioinen cembalo saapui Tampereelle Italian Toscanasta, missä sen on rakentanut soitinrakentaja Bruce Kennedy. Hänen soitinverstaaltaan on lähtenyt yli 180 soitinta noin 30 maahan.
Suomessa ei ole muita Kennedyn soittimia, ja ensikommenteissaan cembalistit ovat luonnehtineet hankintaa suureksi kulttuuriteoksi. Kennedyn rakentamia instrumentteja on kutsuttu ”cembaloiden Ferrariksi”, ja ne ovat kansainvälisesti muusikoiden ja instituutioiden parissa erittäin haluttuja. Niiden laatu perustuu erinomaiseen käsityötaitoon, parhaisiin materiaaleihin ja tekijänsä pitkään kokemukseen.
”On fantastista, että Pirkanmaalle on saatu konserttikäyttöön näin laadukas ja monipuolinen cembalo. Tämä lienee myös valtakunnallisesti hyvin harvinaista ellei ainutlaatuista, ja uskoakseni innostaa cembalisteja ja orkestereita käyttämään soitinta paljon tulevaisuudessa. Erityisen sopiva tämä cembalo on myöhäiseen barokin ajan ja klassismin germaaniseen musiikkiin, mutta se sopii hyvin minkä tahansa cembalo- ja kamarimusiikin esittämiseen”, sanoo Ilpo Laspas.
Cembaloa lainataan Pirkanmaalle ja muualle Suomeen
Soitin hankittiin Suomen Kulttuurirahaston hallituksen myöntämällä erillisellä rahoituksella, ja se on osa Kulttuurirahaston soitinkokoelmaa. Sitä lainataan taiteilijoille, konsertti- ja festivaalijärjestäjille sekä oppilaitoksille produktiokohtaisesti. Lainaustoiminnasta huolehtivat Tampereen vanhan musiikin ystävät ry ja Pirkanmaan musiikkiopisto. Soitin sijaitsee musiikkiopiston tiloissa.
Hankkeen kirjalahjoituksen kautta Kulttuurirahasto tukee yhteensä miljoonalla eurolla nuorten lukutaitoa ja lukuharrastusta. Lukuklaani on yksi kolmesta Kulttuurirahaston lukemista edistävästä hankkeesta. Lukuklaani-idean isä ja hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja kirjailija Jari Järvelä kannustaa aikuisia nuorten ympärillä toimimaan itse lukevina esimerkkeinä. ”Lukemisen kulttuuri lähtee jo kotoa. Avainasemassa ovat myös opettajien antamat lukuvinkit ja koulussa porukalla luetut kirjat. Nuorten arkeen on tärkeä saada myönteisiä ja yhteisöllisiä kokemuksia kirjojen parissa”, kiteyttää Järvelä.
Koulut pääsevät tilaamaan kirjapaketteja maaliskuussa 2019. Asiantuntijatyöryhmän tekemissä kirjavalinnoissa painotetaan laaja-alaisuutta niin sisältöjen kuin tekijöidenkin osalta.
”Lukuklaanissa halutaan tarjota lukuelämyksiä kaikille oppilaille. Siksi kirjavalintatyössä on huomioitu monenlaiset lukijat. Kirjojen aiheet ovat monipuolisia, jotta jokainen nuori löytäisi itseään kiinnostavan kirjan. Lajeja on monia romaaneista tietokirjoihin ja sarjakuvista runoihin. Kirjavalinnassa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, että kirjapaketeissa olisi riittävästi helppolukuisia kirjoja ja myös selkokirjoja”, kertoo Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen.
Suomenkieliset koulut saavat valita kirjapakettinsa neljästä eri vaihtoehdosta. Jokaiseen sisältyy luokkakirjasarja. ”Luokkakirjasarjaan päädyttiin, koska opettajat toivovat edelleen yhteisiä tekstejä, jolloin luokan kaikki oppilaat voivat jakaa lukukokemuksen”, kuvailee Laaksonen. Luokkakirjasarjan lisäksi paketeissa on lukupiirityöskentelyyn tarkoitettuja kirjoja sekä yksittäisiä inspiroivia teoksia. Ruotsin- ja saamenkielisille kouluille on räätälöity omat kirjapakettinsa.
Kouluille lahjoitetaan kirjojen lisäksi materiaalipaketti, joka sisältää erilaisia kirjapakettien kirjojen pohjalta toteutettuja sisältöjä ja tehtäviä opetuksen tueksi. Tavoitteena on laajentaa kirjallisuuden käyttöä yli oppiainerajojen, kaikkien käyttöön.
Kirjapaketit tilataan Lukuklaanin verkkosivuilta. Kirjatilaus avataan maaliskuun 11. päivänä ja paketit ovat tilattavissa 31.3.2019 asti. Tilausta varten koulun tulee valita ja ilmoittaa yhteyshenkilö, joka myös tilaa kirjapaketin maaliskuussa. Ilmoittautumiseen pääset tästä.Kirjapaketit toimitetaan kouluille Kirjavälityksen kautta syyslukukauden 2019 alettua.
”Hakijoiden taso oli erinomainen. Huomattavaa on myös se, että korkeatasoisten laulajien rintama on selkeästi laajempi kuin 5-10 vuotta sitten. Hakijoissa kuvastuu, kuinka kiinnostus oopperaan ja länsimaiseen taidemusiikkiin on levinnyt uusille alueille ja miten nopeasti he ovat omaksuneet tämän taiteenlajin”, kilpailun pääsihteeri Marja-Leena Pétas-Arjava toteaa.
Esikarsintaraadissa olivat oopperalaulaja Soile Isokoski ja Helin-kilpailun tuomariston puheenjohtaja Jorma Silvasti. Kilpailuun saivat hakea vuonna 1987 tai sen jälkeen syntyneet miehet ja vuonna 1989 tai sen jälkeen syntyneet naiset kansallisuudesta riippumatta. Hakuaika päättyi 31.12.2018.
Mirjam Helin -kilpailu järjestetään 20.–29.toukokuuta 2019 kokonaisuudessaan Musiikkitalossa Helsingissä. Alkukilpailu on 20.–23. ja välikilpailu 25.–26.5. Loppukilpailussa 29.5. finalistit esiintyvät Radion Sinfoniaorkesterin kanssa Hannu Linnun johdolla. Samaa kokoonpanoa kuullaan Voittajien konsertissa Oulussa Madetojan salissa 31.5. Kilpailua voi seurata kattavasti Ylen kanavilla. Lippuja voi ostaa Ticketmasterin kanavista sekä Musiikkitalon lipunmyyntipisteestä 5. helmikuuta alkaen.
Maine, tuomaristo ja palkinnot vetovoimatekijöitä
Mirjam Helin -kilpailun hakijamäärä nousi edellisestä vuoden 2014 kilpailusta 46 %. Pääsihteeri Pétas-Arjava arvioi huiman kasvun selitykseksi sen, että kilpailun maine on kasvanut maailmalla; arvovaltainen tuomaristo, vaativa, mutta samalla paljon vapauksia antava ohjelmisto ja korkeat palkinnot kiinnostavat.
Yksinomaan laulajista koostuvassa tuomaristossa on vaikuttava joukko laulumaailman tähtiä: Olaf Bär, Ben Heppner, Vesselina Kasarova, François Le Roux, Waltraud Meier, Deborah Polaski , Kiri Te Kanawa ja Jorma Silvasti (pj). Monille kilpailijoille arvostetun laulajaesikuvan palaute esityksistä on pääomaa jatkoa ajatellen.
Palkintosumma on yhteensä 173 000 euroa. Neljä parasta miestä ja neljä parasta naista palkitaan. Ensimmäinen palkinto molemmissa sarjoissa on 30 000 euroa, toinen palkinto 20 000 euroa, kolmas palkinto 15 000 euroa ja neljäs palkinto 10 000 euroa.
Mirjam Helin -kilpailu on yksi maailman merkittävimpiä laulukilpailuja, ja se on tarkoitettu nuorten laulajien kansainväliselle parhaimmistolle. Professori, laulaja ja laulupedagogi Mirjam Helinin (1911–2006) perustaman kilpailun tavoitteena on löytää lahjakkaimmat nuoret laulajat ja luoda vahva noste heidän kansainväliselle uralleen. Moni Helin-kilpailussa menestynyt tekee näyttävää uraa laulumaailman huipulla – heistä mainittakoon René Pape, Elīna Garanča ja Nadine Sierra.
Vuoden 2014 kilpailussa ensimmäisen palkinnon naisten sarjassa sai ukrainalainen sopraano Kateryna Kasper ja miesten sarjassa eteläkorealainen tenori Beomjin Kim. Suomen Kulttuurirahasto on järjestänyt Kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun viiden vuoden välein vuodesta 1984.
