Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Ilmastonmuutosvoima rahoitti yli 110 000 eurolla nuorten ilmastotekoja – 51 ilmastohanketta toteutuu kesän ja syksyn 2020 aikana

Rahoituksen myöntämisestä vastasi nelihenkinen asiantuntijaraati, johon kuuluvat ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen, Sitran Mari Pantsar, mediakasvattaja Mervi Maatela ja nuorten ilmastodelegaatti Sara Nyman.

– Kävimme läpi todella monipuolisia ja luovia hakemuksia ympäri Suomea. Oli hienoa nähdä nuorten into ja halu toimia ilmaston puolesta monella eri tapaa, odotan mielenkiinnolla näiden hankkeiden toteutumista! hehkuttaa Maatela.

Kevään aikana hakemuksia tuli yhteensä 141 kappaletta, ja hakijat olivat iältään 4-25-vuotiaita. Rahoituksen sai 51 hanketta, jotka toteutuvat 28 eri paikkakunnalla Suomessa ja Euroopassa. Nuorin rahoitusta saanut on 12-vuotias ja vanhin taas 25-vuotias.

– Hankkeiden profiili muuttui kevään aikana koronatilanteen vuoksi hyvin toisenlaiseksi kuin mitä etukäteen kuviteltiin. Nyt onneksi näyttää siltä, että myös ennen koronaa suunniteltuja tapahtumia päästään toteuttamaan kesän aikana, Kulttuurirahaston Johanna Ruohonen kertoo.

Kesäkuussa päättyneellä viimeisellä hakukierroksella rahoitusta sai kuusi hakijaa, joiden ilmastotekoja rahoitettiin yli 16 000 eurolla. Rahoituksella toteutuu muun muassa  valokuvasarja, virtuaalinen ilmastokonferenssi, kestävän kehityksen työpaja ja nuorisotilan vihersisustus.

Lisäksi hakukierroksella myönnettiin  3000 euroa Nuorten open micin ilmastonmuutosaiheiseen runoiltaan Helsingissä. Illan aikana nuoret pääsevät käsittelemään ilmastokriisiä ja siihen liittyviä tunteita taiteen kautta.

– Runous on toisenlaista paikallista aktivismia, joka taiteen avulla jättää tehokkaasti jälkensä. Ilmastokriisi koskettaa kaikkia, mutta juuri nuoret ovat ottaneet siihen voimakkaasti kantaa ja pyrkivät muutokseen. Tapahtumassa esiintyjät pääsevät pohtimaan aihetta omista lähtökohdistaan, joka voi olla kipinä toisenlaiselle toiminnalle, tai itsenäisille oivalluksille. Open mic -alustan kautta runoudesta tulee toiminnallista ja vaikuttavuudesta luontevaa, ryhmä kertoo.

Rahoitusta sai myös turkulaisten Minttu Kuuselan ja Jessi Rosnellin pakohuone, jossa pelaajat selvittävät ympäristöaiheisia pulmia. Samalla osallistuminen lisää pelaajien kiinnostusta ympäristöstä huolehtimiseen ja tarjoaa konkreettisia esimerkkejä ilmastonmuutoksen torjumisesta. Pakohuoneen on tarkoitus toimia Turun keskustassa heinä-syyskuun ajan.

– Ilmastonmuutoksen kaltaisen ongelman edessä tuntee itsensä helposti pieneksi ja mitättömäksi. Mahtavaa, että nuorille annetaan tilaisuus toimia ja inspiroida myös muita, Kuusela toteaa.

Viimeisellä hakukierroksella rahoitettiin seuraavat projektit:

Virtuaalinen ilmastokonferenssi, 4800 euroa
Wilhelmina Ojanen, Valkeakoski

Nuorten  open mic -runoilta, 3000 euroa
Marjuli Heliö, Helsinki

Ilmastokampanja, 3000 euroa
Jack Räisänen, Helsinki

Ympäristöteemainen pakohuone, 2000 euroa
Minttu Kuusela, Turku

Valokuvasarja, 1920 euroa
Oona Oikkonen, Antwerpen (Belgia)

Nuorisotilan vihersisustusprojekti, 1600 euroa
Jari Manninen, Turku

Kestävän tulevaisuuden työpaja, 500 euroa
Saara Pylkkänen, Helsinki

Voit tutustua projekteihin tarkemmin täällä. Ilmastonmuutosvoiman nettisivuilta ilmastonmuutosvoima.fi löytää myös listat aiempien hakukierroksien myönnöistä.

Lisätietoja:

Riikka Helminen
riikka.helminen@alli.fi
044 416 5289

Johanna Ruohonen
johanna.ruohonen@skr.fi
040 516 3475

Residenssiohjelman haku aukeaa epävarmuuksista huolimatta

Korona vaikuttaa myös Rahaston residenssikohteisiin

Koronapandemian johdosta lähes kaikki vuodelle 2020 sovitut residenssijaksot on jouduttu siirtämään ja osan toteutuminen on vielä epävarmaa. Tilanne vaikuttaa siis myös vuoden 2021 residenssien toteutumiseen.

– Kansainvälisten työskentelyjaksojen suunnittelu on viime kuukausien epävarmuuksissa ollut lievästi sanottuna hankalaa, ja on edelleen mahdotonta ennustaa missä aikataulussa residenssejä lopulta pystytään toteuttamaan, Kulttuurirahaston residenssiohjelmasta vastaava erityisasiantuntija Johanna Ruohonen kuvailee.

Vuodelle 2021 avautuvat residenssit varmistuvat vasta elokuun alussa, mutta haku aukeaa mukautetussa laajuudessaan normaalisti 10.8. Tällä hetkellä näyttää siltä, että avautumassa ovat ainakin kirjailijoille suunnattu Filba Buenos Airesissa, kuvataiteilijoille suunnattu Sydneyn Artspace sekä luoville aloille suunnattu Tokyo Arts and Space. Tokiossa sijaitsevaan AIT-residenssiin avataan poikkeuksellisesti kahden kuukauden residenssijakso, ja lähtijää kannustetaan matkustamaan maata pitkin.

New Yorkin Trianglen ja Soulin SeMA Nanjin osalta vuodelle 2020 sovitut residenssit täyttävät Kulttuurirahaston kiintiön vuodelle 2021, joten uutta hakua ei tänä vuonna avata. Sen sijaan Triangle avaa heinäkuussa yhteistyössä Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin kanssa haun, jossa tarjotaan syksyltä 2020 vapautuvaa residenssiaikaa Pohjois-Amerikassa asuville suomalaistaiteilijoille – joita koronan aiheuttamat matkustusrajoitukset eivät kosketa.

– Tilanne on vaikea taiteilijoille, joiden aikataulut korona sekoittaa, samoin kuin residenssikumppaneillemme, joiden tilat ovat tyhjenneet ja kaikki toiminta haluttaisiin siirtää seuraavaan vuoteen. Tästä seuraa myös taloudellisia haasteita erityisesti pienemmille toimijoille. Kulttuurirahaston pyrkimyksenä on toteuttaa kaikki jo sovitut residenssit ja uusia paikkoja avataan sen mukaan mitä kohteet pystyvät vastaanottamaan, Ruohonen kertoo.

Hidasta matkustamista junalla tai laivalla

Kulttuurirahasto kannustaa residenssiin lähteviä taiteilijoita valitsemaan mahdollisimman ilmastoystävällisiä matkustusvälineitä. Raide- ja lauttaliikenteellä saavutettaviin kohteisiin valituille taiteilijoille myönnetään korotettu matka-apuraha, mikäli he sitoutuvat matkustamaan kohteeseen lentämättä. Apurahan suuruus on tällöin Aasian kohteisiin 5 000 euroa, mikä kompensoi sekä korkeampaa lipun hintaa että matkustamiseen käytettyä aikaa työskentelyaikana (2 viikkoa/suunta).

Työskentelyapuraha Kulttuurirahaston residensseissä on 7 000 euroa kolmen kuukauden jaksolta. Tarkempaa tietoa residensseistä ja niihin myönnettävistä apurahoista on Kulttuurirahaston verkkosivuilla kunkin residenssin esittelysivulla. Elokuun haussa mukana olevien kohteiden listaus päivitetään sivuille elokuun ensimmäisellä viikolla.

Neuvolasta saatavat kirjat kannustavat perheitä lukemaan – Lukulahja lapselle -ohjelma levinnyt kaikkialle Suomeen

– Olin yllättynyt saadessamme neuvolasta kassin. Hienoa, että lukemisen hyötyjä nostetaan esille! Uskon, että tämä kirjakassi tuo muutosta lapsiperheiden lukemiseen, 8 kuukauden ikäisen Danielin äiti Ira Menna Raumalta kertoo.

– Olemme neuvolan työntekijöinä kokeneet nämä lukukassit mukavaksi ja tarpeelliseksi jaettavaksi lapsiperheille. Myös perheet ovat ilahtuneet materiaalista. Lukemisen ja yhdessäolon tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Nykyisen kännykkä- ja tablettipainotteisen ympäristön vastapainoksi on hienoa jakaa perinteistä kirjallista materiaalia, kertoo terveydenhoitaja Päivi Kangaspunta Imatran neuvolasta.

Tieto lukemisen tärkeydestä kuuluu tasavertaisesti kaikille

Lukulahja lapselle -kirjakasseja jaetaan lähes 300 Suomen kunnassa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana Lukulahja lapselle -kirjakassi on jaettu jo yli 65 000 vauvaperheelle neuvoloissa ympäri Suomen. Kirjakassien jakaminen ei ole osa virallista neuvolaohjelmaa, siksi oli tärkeää saada terveydenhoitajat mukaan toimintaan.

– Terveydenhoitajat ovat laajasti tunnistaneet ääneen lukemisen merkityksen lapsen kehitykselle ja ovat tilanneet kirjakasseja jaettavaksi yli odotusten. Olemme kiitollisia yhteistyöstä neuvoloiden ja terveydenhoitajien kanssa. Tieto lapselle lukemisen tärkeydestä kuuluu tasapuolisesti kaikille vanhemmille, Lukulahja lapselle -ohjelman hankepäällikkö Emmi Jäkkö iloitsee.

Poikkeuskevät on lisännyt perheiden lukemista

Myös korona-epidemiasta johtuva poikkeuskevät on vaikuttanut suomalaisperheiden lukemiseen. Lukukeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan lähes joka neljännessä lapsiperheessä on luettu tänä keväänä tavallista enemmän. Tutkimusyhtiö Innolinkin toteuttamassa kyselyssä selvitettiin myös laajemmin perheiden lukutottumuksia. Yli kolmannes vanhemmista kertoi lukevansa lapselleen, koska neuvolassa oli muistutettu lukemisen tärkeydestä. Tulos osoittaa Lukulahja lapselle -ohjelman tärkeyden ja neuvolasta saatavan valistuksen merkityksen. Hankkeen vaikutuksia seurataan koko kolmen vuoden ajan.

Lukulahja lapselle -kirjakassit ovat maksuttomia kaikille neuvoloille. Kirjakasseja voi tilata Lue lapselle -verkkopalvelusta. Se palvelee kaikkia varhaislukemisesta kiinnostuneita ammattilaisia ja erityisesti alle kouluikäisten lasten vanhempia. Sivustolta löytyy tietoa ääneen lukemisen tärkeydestä 14 eri kielellä.

Lukulahja lapselle -kirjakassi on saatavilla suomeksi ja ruotsiksi ja myöhemmin tänä vuonna myös saamenkielillä ja yleisimmillä maahanmuuttajakielilllä.

Lisätietoja:

Emmi Jäkkö
Kehittämispäällikkö
Lukukeskus
puh. 050 563 8998
www.lukukeskus.fi

Valolla on väliä kuvataideviikoilla

Teksti: Tiina Nyrhinen, toiminnanjohtaja, Mäntän kuvataideviikot
Kuvat: Timo Nieminen

Entisen rehutehtaan tiloissa on vielä teollista ilmettä, mutta valaistus on nyt kohdallaan! Kuvassa Minna Kangasmaan, Tamara Piilolan, Berit Talpsepp-Jaanisoon ja Camilla Vuorenmaan teoksia.

Kuvassa Minna Kangasmaan, Tamara Piilolan, Berit Talpsepp-Jaanisoon ja Camilla Vuorenmaan teoksia.

Mäntän kuvataideviikot on järjestetty vuodesta 1993 lähtien mitä erilaisimmissa tiloissa Mäntän tehdaskaupungin tyhjiksi jääneissä tiloissa. Alkuvuodet pääpaikkana oli tehtaanjohtajan edustusasuntona aikanaan toiminut, 1930-luvun lopun funkista edustava Honkahovi. Kesänäyttelyn luonteeseen kuului, että uusia, jännittäviä kiinteistöjä taidenäyttelylle metsästettiin tehdaskaupungissa joka vuosi. Kuvataidetta nähtiin muun muassa vuonna 1995 Mäntylinnassa, kerrostalossa, joka oli jäänyt 1990-luvun alussa kaupunkia runnoneen laman jälkeen tyhjilleen ja odotti jo purkutuomiota. Näyttelyn ansiosta hienot 1950-luvun asunnot huomattiin, ja nykyään kolmikerroksinen kerrostalo on Mäntän arvorakennuksia.

Monena vuonna taide kaivautui Myllyrannan tienoilla vanhan pölyisen myllyn tiloihin, ja parina vuotena 2000-luvun alkupuolella taide valtasi myös vanhan W. G. Palmqvistin piirtämän pirtutehtaan rouheat tilat. Onpa Mäntän kirkkokin ollut näyttelypaikkana, kun vuonna 2008 Kerttu Horilan veistokset istuksivat kirkon penkissä ja vuonna 2014 Kaarina Kaikkosen teos Totuuden henki liputti Taidekaupungin uuden kauden alkajaisiksi.

Tärkeä muutos festivaalin kehittymiselle oli oman kiinteistön, entisen sellutehtaan kylkeen 1980-luvun alussa nousseen pekilorehutehtaan hankkiminen ja muuttaminen näyttelykäyttöön.

Suuren yhteisöllisen ponnistuksen ja melkoisen muutoksen kokenut Pekilo esittäytyi näyttelytilana ensimmäisen kerran vuonna 2002 Kaisu Koiviston kuratoimassa näyttelyssä Ympäristöjä. Pekilon kehittäminen on jatkunut vuosi vuodelta tästä lähtien, ja taideyleisö on ottanut sen hyvin omakseen. Jokakesäinen kommentti näyttelyvierailta onkin ”Pekilo ei petä!”

Valo tukee taidetta  

Anna Estarriolan Reincarnation Alert valaistiin taidolla.

Anna Estarriolan Reincarnation Alert valaistiin taidolla.

Pekilon remontissa pidettiin monet mahdollisuudet avoimina. Se suunniteltiin monitaiteiseksi kulttuurikeskukseksi, jossa järjestettiinkin alkuvuosina konsertteja, paikallisen harrastajateatterin esityksiä ja Pekilorock-tapahtumaa. Siksi oli loogista, että suuren alakerran salin valaisimiksi valikoituivat 500 watin Stage-valot, joita teattereissa ja keikoilla yleensä käytetään.

Taiteen valaisemista ajatellen niissä on myös muutama haittapuoli: Niiden lamput eivät ole kovin kestäviä, ja näyttelyn aikana niiden vaihtaminen on hankalaa. Ehkä suurimpana miinuksena oli kuitenkin se, että niiden valo oli voimakkaan keltasävyistä. Kun Stage-valolla valaistaan värikästä maalausta, seurauksena voi olla värien vääristyminen. Eräänlaista tunkkaisuuden tunnetta ei aina voinut välttää. 

Niinpä, kun Stage-valojen osat alkoivat jo kohta 20 vuoden käytön jälkeen hapertua, Mäntän kuvataideviikot päätyi hakemaan apurahaa Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahastolta uusien led-pohjaisten valonheittimien hankkimiseen. Myönteisen päätöksen myötä päädyttiin tilaamaan Italiassa valmistetut valonheittimet.

Hanna Vihriälän volyymiltään massiivinen Pyhäjoki vaati Pekilon valaistukselta paljon.

Hanna Vihriälän volyymiltään massiivinen Pyhäjoki vaati Pekilon valaistukselta paljon.

Ensimmäiset valot saapuivat vuoden 2019 näyttelyn aattona, viikko ennen avajaisia, ja ne otettiin heti käyttöön. Taiteilijoiden ihastunut vastaanotto ja vuoden 2019 kuraattori Marja Helanderin kokemukset kirjattiin ilolla. Valokuvataiteilijana Marja Helander osasi ottaa uusista valoista kaiken hyödyn irti. Vaikka valaistusta harva mainitsi asiakaspalautteessa erikseen, viime kesänä saatiin paljon kiitosta hyvästä ripustuksesta, ja uskon, että valaistuksen merkitys tässä kokemuksessa oli merkittävä. Valaistushan on hyvä juuri silloin, kun katsoja ei tajua, mistä ripustuksen tehokkuus johtuu!

Viime vuoden Ihmisen aika -näyttely sisälsi monia volyymiltaan massiivisia teoksia, kuten Paavo Paunun 8-metrinen Normaalien maihinnousu. Toinen suuren mittakaavan teos oli Hanna Vihriälän isänsä muistolle tekemä sinfoninen Pyhäjoki. Sen tuhannet surunauhat muodostivat Pekilon 12-metriseen tilaan kuvan Pyhäjokilaakson muodosta. Uusista valoista hyötyivät myös pienemmät teokset, kuten Anna Estarriolan Reincarnation alert. Teos sisälsi monenlaisia valonlähteitä, ja tärkeää oli saada teoksen veistoksellinen ihmishahmo nousemaan tehokkaasti tumman huoneen taustaa vasten.

Toki on muistettava, että hyvät lamputkaan eivät auta, jos taide ei sykähdytä. Viime vuoden, XXIV Mäntän kuvataideviikoilla onneksi hyvä taide ja uusi kirkas valaistus toimivat erinomaisesti yhdessä.

Tulevaisuuden kaupunki rakentuu hyvinvoinnin ehdoilla

Teksti: Laura Iisalo
Michael Oduorin kuvat: Harri Tarvainen
Timo Perälän kuvat: Reijo Koirikivi, Studio P.S.V.

Onko tulevaisuuden kaupungeissa entistä enemmän puistomaisemia ihmisten hyvinvointia lisäämässä? Kuva: Harri Tarvainen

Lisäävätkö puistomaiset tilat ihmisten hyvinvointia tulevaisuuden kaupungeissa? Kuvassa Michael Odour Oulun Ainolanpuistossa.

Kuinka luodaan asuinympäristö, joka kannustaa tai jopa pakottaa liikkumaan? Aiheeseen perehtyy kesällä 2020 käynnistyvä Urban Lifestyle Engineering -niminen hanke, jossa yhdistyvät Oulun yliopiston filosofian laitokselta vuonna 2018 tohtoriksi väitelleen Michael Oduorin asiantuntemus ja oululaisen asiantuntijatoimisto Navicon vuosien varrella hankkima käytännön kokemus.

Tutkimukselle on myönnetty 28 000 euron suuruinen PoDoCo-apuraha, ja sen ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus kartoittaa maailmanlaajuisesti onnistuneina pidettyjä urbaaneja ympäristöjä sekä analysoida niiden vaikutuksia yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla.

Hanke liittyy läheisesti Oduorin väitöskirjaan, jonka aiheena oli informaatioteknologia ja sen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen. Aikomuksena on selvittää, kuinka teknologiaa voidaan hyödyntää osana kaupunkisuunnittelua.

– Teknologiaa voidaan käyttää aktivoivana kannustimena ja se on hyvä työkalu, kun halutaan seurata käyttäytymisessä tapahtuvia muutoksia pitkän ajan kuluessa. Tavoitteena on löytää toimivia tapoja parantaa ihmisten elintapoja ja ympäristön hyvinvointia sekä lisätä sosiaalista kanssakäymistä ja yleistä viihtyisyyttä. Maailmalla puhutaan älykaupungeista ja trendi on ollut kasvussa viime vuosina, Oduor kertoo.

Tutkimustulokset konkretisoituvat ihmisten arjessa

Yksi Navicon perustajista, Timo Perälä, on toiminut urheilun, vapaaehtoistoiminnan ja hyvinvointitestauksen parissa pitkään. Hän kertoo huomanneensa, että parin viime vuosikymmenen aikana ihmisten fysiologinen terveys on heikentynyt. Elintapojen muutokset ovat Perälän mukaan osittain seurausta siitä, että kaupunkeja on suunniteltu ja rakennettu autojen ehdoilla.

Timo Perälä, yksi Navicon perustajajäsenistä.

Timo Perälä tekee töitä terveyttä edistävän kaupunkiympäristön luomiseksi. Lasareetinväylä Oulussa on yksi Navicon kohteista.

– Ihmiset käyvät salilla enemmän, mutta matalan intensiteetin arkiliikuntaa tulee vähemmän. He saattavat treenata tunnin täysillä, mutta tekemiseltä puuttuu pohja, mikä on huono yhtälö terveyden kannalta. Kyseessä on globaali kestävyysvaje, jonka vaikutukset heijastuvat yhteiskuntaan ja elinkeinoelämään. On turha puhua tuottavuuden kasvusta, jos ihmiset voivat huonosti, hän toteaa.

Terveysongelmia esiintyy yhä nuoremmilla. Perälä on työssään nähnyt 16-vuotiaita lapsia, joilla on selkämurtumia tai muita tuki- ja liikuntaelinten vammoja, joiden vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen.

– Vanhemmat haluavat ostaa hyvinvointia ja totuttavat lapset siihen, että heidät kuskataan autoilla treeneihin, jolloin arkiliikunta jää puuttumaan. Kun lapsi menee rikki ja joutuu jo nuorena kuntoutettavaksi, mitä tulee työelämästä, hän pohtii.

Perälän mukaan tarkoituksena onkin hyödyntää Urban Lifestyle Engineering –tutkimuksessa kertynyttä tietotaitoa mahdollisimman nopeasti parempien suunnittelu- ja toimintamallien kehittämiseen, ja niiden maailmanlaajuiseen soveltamiseen.

– Tutkimuspuoli liittyy vahvasti Michaelin osaamiseen ja hänen avullaan voimme mitata muutosta ja syventää ymmärrystämme. Haluamme viedä oppimaamme laajemmin ihmisten arkeen, sillä siellä sen merkitys konkretisoituu, hän tiivistää.

Mikä on PoDoCo?

Tohtorikoulutettujen ja elinkeinoelämän PoDoCo -yhteistyöohjelma edistää tohtoreiden työllistymistä yrityksiin ja parantaa Suomen elinkeinoelämän kykyä uudistua pitkäjänteisesti. PoDoCo-ohjelman apurahat on tarkoitettu uusia uria aukovaan tutkimukseen aiheesta, joka on elinkeinoelämän kannalta relevantti. Ohjelman puitteissa tohtori ja yrityskumppani ideoivat yhdessä tutkimushankkeen, jonka toteuttavalle tohtorille haetaan rahoitusta mukana olevilta säätiöiltä. Lisätietoja ohjelmasta osoitteesta www.podoco.fi.

Rengistä isännäksi älylaitteen käytössä

Teksti: Antti Kivimäki
Kuvat: Vilja Tamminen

Nuoret viettävät nykyään älylaitteen parissa neljä ja puoli tuntia päivässä ja viikonlopuisin jopa yli kymmenen tuntia päivässä. Se tuntuu aikuisesta järkyttävältä määrältä, mutta ajattelevatko nuoret itse niin?

− Eivät ajattele. Ajankäyttö on jopa retostelun aihe. Nuori voi torstaina tulla näyttämään puhelimensa Youtube-sovelluksen ajankäyttölaskuria ja kertoa, että on seurannut tubettajia kuluvan viikon aikana jo kaksikymmentä tuntia, sanoo mediakasvattaja Viljami Tabell.

− Tietenkin nuori näin sanoessaan myös tarkkailee, miten aikuinen sanomaansa suhtautuu. Minä sanon, että se on järkyttävän paljon, ja kysyn, oletko ehtinyt tehdä tällä viikolla mitään muuta ja miten elämässä muuten menee.

Nykynuoret ovat käyttäneet älylaitteita jo tarhasta, ja heidän helposti ajatellaan diginatiiveina olevan vanhempiaan taitavampia tietotekniikan käyttäjiä.

Mediakasvattaja Viljami Tabell Kaurialan yläasteen pihalla Hämeenlinnassa. Kuva: Vilja Tamminen

Viime vuoden marras-joulukuussa Tabell piti SKR:n Hämeen rahaston hankkeessa mediakasvatuspajoja 25 kantahämäläiselle peruskoulun seitsemännelle luokalle, ja tänä syksynä on määrä evästää toiset 25 luokkaa.

Nykynuoret ovat käyttäneet älylaitteita jo tarhasta, ja heidän helposti ajatellaan diginatiiveina olevan vanhempiaan taitavampia tietotekniikan käyttäjiä. Aloittaessaan mediakasvattajan työt kuusi vuotta sitten Tabell huomasi, että näin ei ole. 10–15 prosenttia kahdeksasluokkalaisista ei osannut käyttää sähköpostia tai Googlea, ja tekstinkäsittelyohjelmat olivat monille vieraita. Nuorten älylaitteen käyttö pyörii muutaman sovelluksen, kuten Youtuben, WhatsAppin, Snapchatin ja TikTokin, sekä parin suosikkipelin ympärillä.

Pojilla korostuvat pelaaminen, pornon katselu ja Youtube-videoiden tekijöiden eli tubettajien seuraaminen. Tyttöjen mediakäyttö on sosiaalisempaa ja analyyttisempaa. He pohdiskelevat arvojaan, minäkuvaansa ja sitä, miten julkkisten mediaviestit pitäisi tulkita.

Tabell muistuttaa, että älylaitteet itsessään eivät ole hyviä tai pahoja. Niillä voi tehdä kaikenlaista kehittävää: opiskella kieliä tai pelata matematiikan oppimispelejä, kuvata ja editoida omia videoita, koodata, tehdä animaatioita, opetella soittamaan tai laulamaan, hakea tietoa itseään kiinnostavasta aiheesta…

− Me aikuiset olemme oppineet omilta vanhemmiltamme valtavasti asioita, kuten pöytäkulttuurin, mutta nykynuorille vanhemmat eivät älylaitekulttuuria juuri opeta. Nuoret joutuvat luomaan sen itse, Tabell sanoo.

− Tai oikeammin markkinavoimat luovat älylaitekulttuurin nuorten kautta. Ne rakentavat sellaisia palveluita ja mainontaa, että nuoret ajautuvat käyttämään ilmaisia sovelluksia ja katsomaan mainoksia mahdollisimman paljon. Näin nuoret oppivat käyttämään laitetta pelkkänä viihdekeskuksena.

Älylaite vie nuorta eikä toisin päin. Se piippaa ja muistuttaa uudesta videosta. Kun laitteen kerran aukaisee, se tarjoaa kaikenlaista helppoa, koukuttavaa ja päämäärätöntä tekemistä.

Työpajoissaan Tabell keskustelee seiskaluokkalaisten kanssa siitä, mikä on aktiivista ja mikä passiivista älylaitteen käyttöä. Aktiiviseen käyttöön hän rohkaisee nuoria muun muassa niin, että he saavat tehdä oivaltavia meemejä verkkopohjaisilla meemigeneraattoreilla.

− Siinä pitää itse oivaltaa ja kiteyttää.

Työpajoissa on syntynyt monta sataa enemmän tai vähemmän osuvaa nettimeemiä. Niissä irvaillaan opettajille ja kierrätetään sisäpiirihuumoria mutta käsitellään myös seksuaali-identiteettiä tai näytetään kuvitteellisesti kiusaajan talo liekeissä.

Moni meemi myös pohdiskelee, pitäisikö oman mediankäytön suhteen tehdä ryhtiliike: näytetään esimerkiksi kaksi nappulaa, ”koulu” ja ”pelaaminen”, joiden välillä pitäisi valita.

Vanhempia Tabell suosittaa luomaan koteihin avoimen ja kunnioittavan keskustelukulttuurin.

− Nuoret kertovat ja näyttävät mielellään, mitä heidän mediamaailmassaan tapahtuu.

Keskustelu ei saisi olla väheksyvää siihen tyyliin, että ”tuossa mitä teet ei ole mitään järkeä”. Sen sijaan nuorille pitäisi näyttää, kuinka vaikkapa animoinnin tai musiikin piiristä löytyy monia aktivoivia ja kehittäviä älylaitesovelluksia, ja ohjata niiden pariin.

Ongelma on usein se, että vanhempien omassakaan älylaitteiden käytössä ei ole hurraamista.

− Äidit pelaavat HayDayta ja selailevat Facebookin ryhmiä useita tunteja päivässä. Isät taas pelaavat räiskintää ja kauhupelejä kolmeen yöllä, kun kuudelta pitäisi herätä töihin.

Melartin-seuran 14 vuoden suurhanke päätökseen

Kuuden sinfonian säveltäjä

Melartinin neljännen sinfonian ensimmäinen sivu.

Melartinin neljännen sinfonian ensimmäinen sivu.

Erkki Melartinilla (1875–1937) oli monia merkittäviä rooleja suomalaisessa musiikkielämässä: hän oli kapellimestari, Sibelius-Akatemian pitkäaikainen johtaja, musiikinteorian opettaja ja kokonaisen säveltäjäsukupolven kouluttaja. Hänen koko elämänsä tärkein sisältö oli kuitenkin säveltäminen.  ”Jos vain saisi säveltää, se on päivittäinen rukoukseni”, hän kirjoitti vuonna 1906 tuberkuloosipotilaana, kun kaikki rasittavaksi katsottu työ oli häneltä kielletty. ”Räjähdän kappaleiksi, jos en kohta saa purkaa päässäni olevia musiikillisia ideoita paperille”, hän kirjoitti usein lukukausien lopussa lomaa odotellessaan.

Melartinin kuudesta sinfoniasta viisi ensimmäistä vuosilta 1902−1916 edustaa saksalaiseen orkesteritraditioon nojautuvaa kansallisromanttista sävellysperinnettä. Aikoinaan, ennen maamme itsenäistymistä, niiden kantaesitykset muodostuivat suuriksi juhlatilaisuuksiksi Jean Sibeliuksen myötä syntyneen kansallisen sinfoniakonsertin lajityypin mukaisesti. Tunnusmerkillistä näille konserteille oli säveltäjän läsnäolo ja ohjelmiston koostuminen kokonaisuudessaan tämän uutuusteoksista.

Melartin johti itse kaikkien sinfonioidensa ja useimpien suurimuotoisten orkesteriteostensa ensiesitykset ja sai yleisöltä poikkeuksetta suuret suosionosoitukset ja ylenpalttiset kukkatervehdykset. Aikakauden musiikkiarvostelijat antoivat Melartinin orkesterituotannolle tunnustusta, olihan hän Sibeliuksen ohella tuon ajan ainoa suomalainen sinfonikko.

Erityisesti Melartinin orkesterimusiikki oli kuitenkin vaarassa jäädä pelkiksi nimekkeiksi arkistoluetteloihin, sillä partituurit olivat saatavissa ainoastaan käsikirjoitusten valokopioina Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksessa (nykyinen Music Finland). Kapellimestarit, musiikintutkijat tai muusikot eivät päässeet tutustumaan teoksiin kovin helposti. Alkuperäisiin käsin kirjoitettuihin partituureihin ja äänilehtiin sisältyi myös puutteita, vääriä ääniä, epäloogisuuksia ja lyhennyksiä, jotka ovat tuottaneet käsikirjoituksiin tutustuneille päänvaivaa ja pitäneet kynnyksen sinfonioiden esittämiseen korkeana. Käytännössä Melartinin orkesterimusiikkia ei tunnettu, saati esitetty sodanjälkeisessä Suomessa. Siksi on ollut tärkeä tuottaa näiden kansallisesti merkittävistä teoksista luotettavat ja selkeät materiaalit.

Paljon enemmän kuin pelkkä partituuri

14 vuoden mittaisen puhtaaksikirjoitushankkeen myötä Melartinin kaikki kuusi sinfoniaa on saatu valmiiksi. Lisäksi, osin seuran omalla panostuksella, on puhtaaksikirjoitettu sinfoninen runo Traumgesicht, sävelruno Marjatta, kuvaelmamusiikki Väinämöinen luo kanteleen sekä orkesterisarja baletista Sininen helmi. Yhteensä nykypäivän vaatimukset täyttäviä, Sibelius-ohjelmalla kirjoitettuja partituurinsivuja on hankkeessa syntynyt yli 1200.

− Työskentely tämän merkittävän suomalaisen sinfoniasyklin kanssa on ollut suuri kunnia − ja samalla sydämen asia. On tärkeää, että arkistoihin ansiotta hautautuneet teokset saavat uusia mahdollisuuksia tulla kuulluiksi, iloitsee nuottigraafikko ja Melartin-seuran varapuheenjohtaja Jani Kyllönen, joka vastasi teosten puhtaaksikirjoituksesta ja toimitustyöstä.

Hankkeessa syntyneitä partituureja voi vapaasti tutkia ja ladata Erkki Melartin -seuran sivuilta erkkimelartin.fi/em. Jokaisen teoksen yhteyteen on liitetty myös tutkimuksellinen esipuhe, jossa tuodaan esiin kokonaan uutta tietoa kyseisen teoksen synty- ja esityshistoriasta ja muista erityispiirteistä. Esipuheet on myös käännetty englanniksi. Suomen johtava musiikkikustantamo Fennica Gehrman vastaa materiaalin vuokrauksesta orkestereille niin Suomessa kuin kansainvälisesti.

Suomen Kulttuurirahasto on tukenut editointihanketta vuodesta 2006

Tiivistetysti Melartin-seuran suururakan tuloksena on syntynyt

  • 6 puhtaaksikirjoitettua sinfoniaa orkesterimateriaaleineen
  • 4 muuta puhtaaksikirjoitettua suurta orkesteriteosta
  • 10 tutkimuksellista esipuhetta puhtaaksikirjoitettuihin partituureihin suomeksi ja englanniksi
  • Partituurien ja esipuheiden avoin saatavuus seuran kotisivuilla
  • 200 sivua puhtaaksikirjoitushankkeeseen nivoutuvaa Melartin-tutkimusta vertaisarvioidussa Musiikki-lehdessä
  • 20 Melartin-esitystä puhtaaksikirjoitetusta materiaalista eri sinfoniaorkestereiden konserteissa
  • Levytys vuonna 2016: RSO, Hannu Lintu, Soile Isokoski. Ondine (ODE 1283-2)
  • Heikki Poroilan laatimassa Melartinin teosluettelossa (2016) uusimpaan tutkimukseen perustuvaa tietoa Melartinin orkesterisävellyksistä
  • Helsingin Sanomien artikkeli hankkeesta vuonna 2016 (ks. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002916226.html)

Jatkohankkeita vireillä

Erkki Melartin-seura ei jää lepäämään laakereillaan tämän hankkeen päätyttyä. Melartinin suuren, vaikuttavan, jälkiwagneriaanisen oopperan Aino käsin kirjoitettu alkuperäinen materiaali on mennyt 110 vuoden aikana huonoon kuntoon ja tarvitsee välttämättä oman editointiprojektinsa. Musiikkielämä odottaa myös tämän monitahoisen ja tavattoman mielenkiintoisen säveltäjän elämäkertaa, koska sellaista ei ole vielä koskaan kirjoitettu. Nämä hankkeet ovat jo vireillä, mutta samanaikaisesti seuran tavoitteena on innostaa orkestereita ja kapellimestareita tekemään myös viimeksi valmistuneista sinfonioista korkeatasoisia esityksiä ja tulkintoja. Myös uusi kokonaislevytys sinfonioista puhtaaksikirjoitetun aineiston pohjalta olisi enemmän kuin tarpeen.

Lisätiedot: http://erkkimelartin.fi
Melartin-seuran puheenjohtaja tuire.ranta-meyer@metropolia.fi

Teksti: Melartin-seuran puheenjohtajan Tuire Ranta-Mayerin tekstin pohjalta

Maaliskuun haun liikkuvuusapurahat 39 taiteilijalle

Tänä vuonna myöntöjen minimisumma laskettiin 2 000 euroon, joten saajia on hieman entistä enemmän ja myöntökohteet ovat vaihtelevampia.

Koreografi Sonya Lindfors ja UrbanApa -taideyhteisö saivat liikkuvuusapurahan maaliskuussa 2020. Kuva: Janne Mikkilä

Sonya Lindfors. Kuva: Janne Mikkilä

Suurimmat, eli 10 000 euron apurahat jaettiin tänä keväänä kolmelle hakijalle. Koreografi ja taiteellinen johtaja Sonya Lindfors työryhmineen sai apurahan residenssi- ja esitysmatkoihin. UrbanApa -taideyhteisö vie toiseutta, mustuutta ja erilaisuutta käsittelevät tanssiteokset Cosmic Latte ja Camouflage Belgiaan, Ruotsiin ja Saksaan.

– Koronaepidemian jälkeen kansainvälisillä festareilla ja muilla tapahtumilla on entistä vähemmän rahaa, eikä niillä ole varaa maksaa artistien matka- ja majoituskustannuksia. Tämä voi aiheuttaa sen, ettei ulkomaisia artisteja enää palkata mukaan. Apurahan avulla voimme miettiä asioita vähän pidemmällä tähtäimellä, kun matkustamiseen on budjetoitu rahaa, Lindfors toteaa.

– Olen sitä mieltä, että yksittäisten keikkojen aika alkaa olla ohi. Se ei ole kestävää eikä synnytä vuorovaikutusta paikallisen yhteisön kanssa, mikä on meille tosi tärkeätä. Nyt meillä on mahdollisuus tehdä pidempiaikaisia sopimuksia. Haluamme, että työmme on kestävää sekä ekologisesti että sosiaalisesti ja että meistä jää jälki paikalliseen yhteisöön. Sen vuoksi järjestämme esiintymismatkoillamme aina luentoja, työpajoja tai muuta yhteistyötä paikallisten taiteilijoiden kanssa.

Traditionaaliset instrumentit moderneihin äänimaisemiin ja vahvoihin lauluharmonioihin yhdistävälle Okra Playgroundille myönnettiin myös 10 000 euron apuraha verkostoitumis- ja esiintymismatkaan Mundial Montréal -tapahtumaan Kanadaan. Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry sai niin ikään 10 000 euroa taiteellisten suunnittelijoiden verkostoitumiseen Ranskassa ja Isossa-Britanniassa.

Useita pienempiä apurahoja ja tukea residenssityöskentelyyn

Arctic Circle residenssi sijaitsee Norjan Huippuvuorilla. Kuva: Claire Dibble

Arctic Circle residenssilaiva seilaa Norjan Huippuvuorilla. Kuva: Claire Dibble

2 000 – 3 000 euron apurahoja myönnettiin yhteensä 19. Nuorimmat apurahansaajat olivat Suomen Kansallisoopperan ja Baletin Balettioppilaitoksessa opiskelevat Anni Martinsen (16) ja Johanna Koivumies (18), jotka molemmat saivat 2 000 euron apurahan baletin kesäkurssille osallistumiseen Yhdysvalloissa.

Kuvataiteilija Nastja Säde Rönkkö sai 6 500 euron apurahan residenssikuluihin Norjan Huippuvuorilla. 6 000 euron apurahoja myönnettiin kaksi. Sellisti Hsin-Di Shih työryhmineen sai apurahan AEKI ensemblen esiintymiseen Guatemalassa ja Meksikossa. Koreografi Linda Martikaiselle myönnettiin apuraha residenssikuluihin ja verkostoitumiseen Italiassa ja Saksassa.

Kulttuurirahaston liikkuvuusapurahoja voi hakea kaksi kertaa vuodessa, Maaliskuun ja Elokuun hauissa. Kaikki vuonna 2020 myönnetyt liikkuvuusapurahat löydät täältä. Valitse pudotusvalikosta erillishaut ja liikkuvuusapurahat.

Ilmastonmuutosvoima jakanut jo lähes 100 000 euroa nuorten ilmastoteoille

Mukana muun muassa tietokirja, virtuaalinen muotinäytös ja ilmastovaikuttamisen roadtrip

Rahoituksen myöntämisestä vastaa nelihenkinen asiantuntijaraati, johon kuuluvat ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen, Sitran Mari Pantsar, mediakasvattaja Mervi Maatela ja nuorten ilmastodelegaatti Sara Nyman.

– Ilmastonmuutosvoima tuo näkyväksi kuinka monipuolisia ideoita nuorilla on ilmastokriisin hillintään. On ilo mahdollistaa niitä! Nyt koronakriisin aikana on erityisen tärkeää vauhdittaa näiden toimien tekemistä, jotta emme päädy kriisien kierteeseen, toteaa Pantsar.

Rahoitusta sai kolmannella kierroksella yhteensä 19 hakijaa, joiden ilmastotekoja rahoitettiin yhteensä 41 350 eurolla. Rahoituksella toteutuu eri puolilla Suomea muun muassa podcasteja, kierrätysvaatteista tehtäviä muotinäytöksiä, hiilinielujen ja pölyttäjäkantojen tukemista, ilmastovaikuttamisen roadtrip ja syksyllä järjestettäviä ilmastoaiheisia tapahtumia.

Kolmannella hakukierroksella rahoitettiin muun muassa helsinkiläisen  “Harkiten henkariin” -vapaaehtoisryhmän kampanja, jonka tarkoituksena on kannustaa nuoria kuluttamaan vaatteita vastuullisemmin. Kampanjaan sisältyy monipuolista ohjelmaa aina työpajoista some-sisältöön ja podcastiin.

– On todella hienoa, että nuorten ideoita tuetaan ja arvostetaan. Rahoituksen avulla voimme saada enemmän näkyvyyttä projektillemme ja sitä kautta myös edistää vastuullista kuluttamista. Toivottavasti voimme toiminnallamme inspiroida myös muita ilmastotekoihin ja näyttää esimerkkiä vaikuttamisen mahdollisuuksista! tiimiläiset kertovat.

Rahoitusta sai myös 23-vuotiaan helsinkiläisen Amos Wallgrenin tietokirjaprojekti, jossa dokumentoidaan ympäristöliikkeen monimuotoisuutta ja rikkautta. Kirjaan taltioidaan nuorten osallistumista ympäristöliikkeeseen, ilmastoliikkeen järjestäytymistä Suomessa sekä näiden merkitystä yhteiskunnallisessa muutoksessa. 

– Rahoitus mahdollistaa kirjahankkeen myötä kauaskatseisempaa keskustelua Suomen ilmastoliikkeen suunnasta ja nuorten roolista kestävämmän tulevaisuuden luomisessa, Wallgren kertoo.

Rahaa ilmastotekoihin ehtii hakea vielä neljännellä hakukierroksella, joka päättyy torstaina 4.6.2020. Ilmastotekojen toteuttamisen voi aloittaa heti ja ne tulee toteuttaa syksyyn mennessä. 

Toukokuun hakukierroksella rahoitettiin seuraavat projektit:

  • Ilmastoseikkailu perinnepuulaivalla, 5000 euroa, Hanna Pöllänen, Helsinki
  • Podcast, 5000 euroa, Matti Pousi, Helsinki
  • Rakennettuun ympäristöön kohdistuva ympäristökampanja, 5000 euroa, Jonna Tuupainen, Espoo
  • Arboretum eli puulajipuisto, 5000 euroa, Julia Mikkonen, Lempäälä
  • Tietokirja, 3750 euroa, Amos Wallgren, Helsinki
  • “Harkiten henkariin” -kampanja, 3000 euroa, Kiisa Uusitalo, Helsinki
  • Älyroskiksen valmistaminen, 3000 euroa, Marie Hedström, Espoo
  • Ilmastonmuutosaiheinen musiikkivideo, 2000 euroa, Anni Kaakinen, Kokkola
  • Nettisivut Suomen ilmastotoiminnalle, 1750 euroa, Tiia Hartikainen, Kuopio
  • Kestävän kulutuksen seminaari, 1600 euroa, Hannele Toivonen, Helsinki
  • Ilmastovaikuttamisen road trip, 1400 euroa, Lotta Tuominen, Etelä-Savon alue
  • Podcast, 950 euroa, Aura Niskanen, Kuopio
  • Ilmastonmuutosaiheinen meripartiokesäleiri, 950 euroa, Aaro Koskinen, Jyväskylä
  • Virtuaalimuotinäytös, Josefina Keskitalo, Lieto
  • Kierrätyslaatikoiden hankinta, 800 euroa, Matilda Kärkkäinen, Mikkeli
  • Ilmastonmuutosaiheinen teemapäivä, 500 euroa, Ada Nyman, Pöytyä
  • Hiilinielun luominen, 450 euroa, Suvi Laitinen, Espoo
  • Hyönteishotellin rakentaminen, 300 euroa, Topi Purhonen, Imatra
  • Akvarellimaalaukset uhanalaisista eläimistä, 100 euroa, Milla Kalliokoski

Voit tutustua projekteihin tarkemmin täällä. Ilmastonmuutosvoiman nettisivuilta löytää myös listat aiempien hakukierroksien myönnöistä.

Maakuntarahastot jakoivat 13,5 miljoonaa

– Kulttuurirahasto päätti myöntää lisätukea koronan aiheuttamiin vaikeuksiin ensi sijassa taiteen freelancereille, mutta tarvittaessa myös hakemuksetta yhteisöille, kertoo Kulttuurirahaston apurahoista vastaava asiamies Juhana Lassila. Lisätuki jyvitettiin maakuntarahastoille samassa suhteessa kuin ne olivat käyttäneet rahaa taiteen tukemiseen viime vuonna.

– Luotimme siihen, että maakuntarahastoissa tiedetään parhaiten, miten taidetta on alueilla järkevintä rahoittaa tässä vaikeassa tilanteessa.  

Hakijamäärät kasvoivat maakuntarahastoissa viimevuotiseen verrattuna. Tieteen puolella hakemuksia vastaanotettiin 2 624 ja taiteen aloilla 6 686. Tieteen apurahoja myönnettiin 341 ja taiteen apurahoja 839. Myönnöt jakaantuivat 175 kuntaan. Kilpailutilanne apurahoista vaihtelee suuresti eri maakunnissa. Kun Uudellamaalla voidaan rahoittaa ainoastaan 3 % haetusta summasta, Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa ja Satakunnassa vastaava luku on 15 %.

Maakunnissa myönnettiin koronatilanteen vuoksi lukumääräisesti entistä enemmän apurahoja, joista osa oli normaalia pienempiä. Suhteellisesti enemmän lisää rahaa maakuntarahastot käyttivät mm. näyttelyiden järjestämisen rahoittamiseen, niiden osuus kasvoi 55 % viime vuodesta. Kokovuotisten (12 kk) apurahojen määrä oli 165.

Yli miljoonan euron jakosummaan ylsivät Varsinais-Suomen rahasto (1,4 miljoonaa euroa), Etelä-Pohjanmaan rahasto (1,1 miljoonaa), Pirkanmaan rahasto ja Uudenmaan rahasto (1,3 miljoonaa) sekä Pohjois-Savon rahasto (1,0 miljoonaa). Pienin jakovara oli Kainuun rahastolla (276 000 euroa).  

Maakuntarahastojen myöntämillä suuremmilla 20 000-40 000 euron Kärkihankeapurahoilla rahoitetaan hankkeita, joilla on maakunnassa laajempaa merkitystä. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla Vaasan teatteri ryhtyy toteuttamaan 25 000 euron apurahalla oopperahanketta yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa ja Päijät-Hämeessä myönnetty 20 000 euron apuraha mahdollistaa nuorille suunnatun kiusaamisen vastaisen tv-sarjan valmistamisen.  

Kulttuurirahasto ottaa poikkeuksellisen koronatilanteen huomioon myös myöntämiensä apurahojen käyttöehdoissa ja hyväksyy ilman erillisiä ilmoituksia 12 kuukauden lisäajan apurahojen käyttötarkoituksen toteuttamiseen niiden apurahojen osalta, joiden työsuunnitelmien toteuttamiseen koronavirus vaikuttaa. Tapahtumajärjestäjät saavat puolestaan mahdollisuuden käyttää saamansa apurahan vastaavaan tapahtumaan ensi vuonna.

Kaikki vuoden 2020 apurahansaajat löytyvät täältä.

Palkintoja ja mitaleita hakemuksetta

Apurahojen lisäksi maakuntarahastot jakavat myös palkintoja ja Kulttuurirahaston hallituksen maakuntarahastojen tekemästä ehdotuksesta myöntämiä mitaleja. Varsinais-Suomen rahastossa viihdetaiteilijat Matti Ruohonen ja Teppo Ruohonen saivat Elias Lönnrot -mitalin ”jokapäiväisestä työstä ja suurten tunteiden tulkinnasta”. Kainuussa kulttuurin monitoimimies, kauppat. kand.  Matti-Jussi Pollari sai H.G.  Porthan -mitalin ”Kuhmon hengen syvällisestä ymmärtämisestä, monipuolisesta kulttuurisesta osaamisesta”. Pirkanmaan rahasto huomioi 15 000 euron palkinnolla Suomen historian professori Pertti Haapalaa ”kansakunnan kokemukseen syventymisestä, laajempaan yhteyteen liittämisestä”. Uudenmaan rahasto myönsi puolestaan 15 000 euron palkinnon ohjaaja-koreografi Reija Wäreelle ”rajat ylittävälle, monipuolisten askelmerkkien tanssittajalle”.