Työskentelyapurahat taiteilijaresidensseihin

Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt työskentelyapurahoja O Espaço do Tempon taiteilijaresidenssiin Portugalissa sekä Artspace-residenssiin Australiassa. Apurahat olivat haettavina elokuussa 2017. Sydneyn residenssi oli hakukohteena ensimmäistä kertaa.

Samaan aikaan haettavina olleiden Tokion ja Soulin residenssien työskentelyapurahojen saajat julkistetaan myöhemmin. Ranskassa sijaitsevaan Hôtel Chevillonin taiteilijataloon lähtijät julkistettiin lokakuussa.

O Espaço do Tempon työskentelyapurahat

Monipuolinen tanssin residenssi O Espaço do Tempo toimii vanhassa dominikaaniluostarissa Montemor-o-Novon kaupungissa Portugalissa. Apurahat sisältävät työskentelyapurahan (500 euroa/vko/hlö) sekä majoituksen ja täysihoidon residenssissä työskentelyjakson ajan.

Myönnetyt työskentelyapurahat:

koreografi Anna Maria Häkkinen ja työryhmä (1.–24.6.2018, 4 500 euroa)
koreografi Sara Gurevitsch ja työryhmä (26.6.–15.7.2018, 7500 euroa)
koreografi Mikko Hyvönen ja koreografi Stav Yeini (30.4.–13.5.2018, 2 000 euroa)
koreografi Liisa Pentti ja työryhmä (11.–24.6.2018, 5 000 euroa)

Artspacen työskentelyapuraha

Artspace Sydneyssä on yksi Australian vanhimmista ja arvostetuimmista residenssiorganisaatioista. Se järjestää ja tarjoaa muun muassa näyttelyitä, esityksiä, taiteilijaresidenssejä sekä erilaisia yleisöohjelmia. Apuraha sisältää työskentelyapurahan (2 000 euroa/kk) sekä matka-apurahan (1 000 euroa).

Myönnetty työskentelyapuraha:

Master of Arts Elina Vainio (1.6.–31.8.2018)

Taiteilijaresidensseihin myönnetyt apurahat löytyvät kootusti täältä.

 

Lisätietoja:

Suomen Kulttuurirahasto, erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, etunimi.sukunimi@skr.fi

Yli 400 koulua osallistui koulukirjastojen kehityskilpailuun

Lasten lukemista edistävän Lukuklaani-hankeen koulukirjastokilpailuun osallistui 442 ala- ja yhtenäiskoulua ympäri Suomen. Suomen Kulttuurirahaston ja tekijänoikeusjärjestö Kopioston järjestämä kilpailu kannusti kouluja kehittämään tai perustamaan koulukirjastojaan. Lukuklaani tukee voittajakoulujen kirjastoja yhteensä puolella miljoonalla eurolla. Palkintojen saajat julkistetaan alkuvuonna 2018.

Kirjahankinnat ja viihtyisyys toivelistan kärjessä

Lukuklaanin kilpailuun tulleissa hakemuksissa koulukirjaston kehittämiseen tai perustamiseen haettiin keskimäärin 8000 euroa. Hakemuksessa kouluja pyydettiin määrittelemään, mihin mahdollisia palkintovaroja käytettäisiin. Uusien kirjojen hankintaan oli suunniteltu käytettävän keskimäärin 39% varoista ja koulukirjastotilan sisustamiseen 35 %.

Lukuklaanin yhteistyökumppaneihin kuuluvan Suomen Koulukirjastoyhdistyksen puheenjohtaja Arja Kangasharju on mielissään tuloksesta. ”Tämä on hieno osoitus siitä, että koulut haluavat parantaa mahdollisuuksia perinteisen kirjan lukemiseen. Viihtyisä tila on myös monesti lukuintoon vaikuttava tekijä.”

Lapset mukaan suunnitteluun

Kilpailuhakemukseen oli mahdollista jättää myös vapaamuotoinen video- tai kuvaliite. Lasten valmistelemia mitä mielikuvituksellisimpia esityksiä tuli odotettua enemmän.

Jurvan yhtenäiskoulun videolla lapset kertovat haaveilevansa pörrömatoista, pallovaloista, eläinpatsaista ja tähtikuvioidusta katosta. Hauskoja ja jännittäviä kirjoja voisi lukea puun koloissa ja seinänsisäisissä luolissa tai vaikkapa riippumatossa. Opettaja Juha Yli-Hynnilän mukaan uuden koulukirjaston rakentaminen alkaisi kuitenkin yhteisillä siivoustalkoilla, jossa kartoitetaan, mitä vanhaa voidaan hyödyntää uudessa tilassa. ”Tulevaisuuden haaveenamme on monitoimitila, jossa voi harrastaa lukemisen lisäksi esimerkiksi lautapelien pelaamista.”

Vantaalaisen Kaivokselan koulun opettaja Anne Tiermas kertoo koulun karun tilan innostaneen lapsia suunnittelemaan sukellusveneen. ”Koulukirjastostamme tulisikin Yellow Submarine -tyylinen! Oppilaistamme noin 25 % on monikielisiä, joten tarvitsemme myös erikielisiä lastenkirjoja tukemaan oman äidinkielen ylläpitoa.”

Torniolaisen Kokkokankaan koulun opettaja Anitta Alarovan mukaan oppilaat valitsevat edelleen perinteisen kirjan kaverikseen e-kirjojen sijaan. ”Lapsilla on haaveena saada koulullemme kirjasarjoja jännitys- ja fantasiakirjallisuudesta aina huumorikirjoihin saakka.” Koulun videolla lapset toivovat koulukirjastoon myös lempikirjahyllyä, mattoja lattialle, säkkituoleja ja sarjakuvia.

Kirjalahjoitus syksyllä 2018

Lukuklaani-hankkeen takana olevat Suomen Kulttuurirahasto ja tekijänoikeusjärjestö Kopiosto haluavat varmistaa lukutaidon ylläpidon jokaisessa koulussa. Ala- ja yhtenäiskoulut saavat syksyllä 2018 kirjalahjoituksen, vaikka koulu ei olisi osallistunut koulukirjastojen kehityskilpailuun. ”Kirjalahjoituksilla pyritään vahvistamaan lukutaitoa ympäri Suomen. Kirjavalintojen takana on lasten- ja nuortenkirjallisuuden asiantuntijoita”, kertoo Lukuklaani-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Jari Järvelä.

Lisätietoa

www.lukuklaani.fi

Mikael Mäkitalo, Lukuklaani-hankkeen projektikoordinaattori, Kopiosto, etunimi.sukunimi@kopiosto.fi
 

Kymenlaaksossa kajahtaa yhteislaulu 19.11.

Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto järjestää Laulu Suomelle -tapahtuman sunnuntaina 19.11.2017 klo 15 alkaen. Tapahtuma järjestetään samana päivänä viidellä paikkakunnalla: Kouvolassa, Elimäellä, Kotkassa, Haminassa ja Virolahdella. Yhteislaulua johtavat paikalliset kuorot ja muusikot. 

Tapahtumalla kunnioitetaan myös Suomen itsenäisyyden juhlavuotta kannustamalla kaikkia yhteislauluun juhlavuoden Yhdessä-teeman mukaisesti. Yhdessä laulaminen on paitsi mukavaa, tutkimustenkin mukaan myös terveyttä edistävää. Laulamisen ja yhdessä musisoimisen mahdollisuuksia Kymenlaaksossa tarjoavat monet kuorot ja ryhmät, jotka toivottavat uusia jäseniä aina tervetulleiksi riveihinsä. 

Tilaisuuksissa lauletaan ja kuullaan tuttuja suomalaisia sävelmiä eri aikakausilta. Sijansa saavat niin perinteiset kuorolaulut kuin viihdemusiikkikin. Säveltäjäniminä mukana ovat niin Jean Sibelius, Uuno Klami ja Fredrik Pacius kuin Unto Mononen ja Juice Leskinen. Kuorot ja muusikot esittävät tilaisuuksissa myös muutamia omia numeroitaan.

Tapahtumapaikat ja esiintyjät

klo 15.00

  • Harjun oppimiskeskus, Juhlasali, Viipurintie 62, Ravijoki – Virolahden Musiikkiyhdistyksen Sekakuoro & bändi, joht. Susanna Apo-Syrjänen, kahvitarjoilu
  • Haminan Wanha Työski, Sibeliuskatu 28, Hamina – Husulan Laulumiehet, joht. Kai Huopainen, Minna ja Harri Saksa, kahvitarjoilu
  • Elimäen seurakuntakeskus, Vanhamaantie 15, Elimäki – Elimäen Mieslaulajat & Vokki -yhtye, joht. Jouni Sjöblom, kahvitarjoilu
  • Kauppakeskus Veturi, Tervasharjukatu 1, Kouvola – Kuusankosken srk:n kamariorkesteri & Kouvolan seudun kuoroja, joht. Timo Vikman

klo 18.00

  • Kotkan seurakuntakeskus, Mariankatu 14, Kotka – Kotkan Kantaattikuoro, Esa Ylönen piano ja Pekka Lappalainen huilu, kahvitarjoilu

Tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja maksuttomia, eikä niihin tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Tervetuloa mukaan laulamaan!

 

Lisätietoja

asiamies Päivikki Eskelinen-Rönkä, etunimi.sukunimi@skr.fi
hoitokunnan puheenjohtaja Siru Ahopelto, etunimi.sukunimi@gmail.com

 

Pohjalaisten ammattimuusikoiden tai -opiskelijoiden haettavaksi lainaviulu

Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan Kulttuurirahastoilla on haettavana viulu Charles Francois Gand n. 1810, ”Papa Gand”

Viulu on tarkoitettu Etelä- ja Keski-Pohjanmaan rahastojen alueilla toimiville ammattimuusikoille tai ammattiopiskelijoille. Soittimen laina-aika on 1.1.2018–31.12.2020.

Vapaamuotoisesta hakemuksesta tulee ilmetä hakijan henkilötunnus, yhteystiedot, opinnot ja taiteelliset ansiot sekä pääpiirteittäinen suunnitelma lainakauden taiteellisesta toiminnasta.

Hakemukset lähetetään 17.11.2017 mennessä osoitteeseen:
Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahasto
Ratakatu 13
65100 VAASA
tai etela-pohjanmaa@skr.fi

Lisätietoja:

Asiamies Mika Virkkala,
0400 708 941
mika.virkkala@skr.fi

 

SNAP vie lapset kameran taakse

Valokuvataiteen museon ja alueellisten valokuvakeskusten yhteishanke SNAP – lasten ja nuorten valokuvafestivaali innostaa lapsia ja nuoria ympäri Suomen valokuvaamaan taiteilijoiden ohjauksessa. Idea hankkeeseen nousi esille Suomen Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen jäsentapaamisessa Päijät-Hämeessä.

Lapset elävät todellisuudessa, jossa kuvia räpsitään ja jaetaan enemmän kuin koskaan. Mitä tapahtuu, kun lapset ja nuoret ympäri Suomen pääsevät kertomaan kokemuksistaan taidevalokuvan keinoin?

Se selviää ensi vuonna. Suomen valokuvataiteen museo käynnistää alueellisten valokuvakeskusten kanssa laajan SNAP-hankkeen, jonka aikana tuhansia 6-18-vuotiaita lapsia ja nuoria ympäri Suomen pääsee valokuvaamaan ammattitaiteilijoiden ohjauksessa. Hankkeen rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto, joka myönsi Valokuvataiteen museolle 150 000 euron apurahan lasten ja nuorten valokuvafestivaalin sekä valokuviin liittyvien työpajojen järjestämiseen.

”Tuomme valokuvan keinoin lasten ja nuorten äänen näkyviin julkisessa tilassa. Meillä kaikilla on varmasti unelmia, joiden toteutuminen voi tuntua joskus olevan hyvin kaukana tai ajatuksia, joita kukaan ei ole kuulemassa. Tämä hanke antaa lapsille ja nuorille välineitä ja keinoja siihen, miten valokuvalla voi vaikuttaa itselle tärkeiden asioiden puolesta. Lapset ja nuoret ovat tässä keskustelunaloittajina paitsi ikätovereilleen myös ennen kaikkea meille aikuisille”, sanoo intendentti Erja Salo Suomen valokuvataiteen museosta. ”Isoin haaste on se, miten eri-ikäiset lapset ja nuoret ympäri Suomen saadaan tavoitettua ja innostettua mukaan toimintaan, joka ei liity esimerkiksi kouluun millään tavalla”.

Salon mukaan lapsille aiotaan tiedottaa hankkeesta nuorisoasiainkeskuksen ja koulujen kautta. Kontaktointi tapahtuu loppuvuonna. Valokuvakeskukset järjestävät kolme laajaa työpajakokonaisuutta, jotka jatkuvat toukokuuhun 2018 asti.

Työpajoissa tehdyt kuvat esitetään gallerioissa ja festivaaleilla sekä Valokuvataiteen museon ja alueellisten valokuvakeskusten sosiaalisen median kanavissa. Hanke huipentuu marraskuussa 2018 valtakunnalliseen lasten ja nuorten valokuvafestivaaliin.

”Festivaalihanke luo myös uusia paikallisia yhteistyökuvioita lastenkulttuurin toimijoiden välille. Täällä Oulussa toteutamme työpajoja, tapahtumia ja näyttelyitä Kulttuuritalo Valveen toimijoiden kanssa. Lasten ja nuorten teokset näkyvät valona, valokuvana ja elokuvana eri puolilla kaupunkia”, Pohjoisen valokuvakeskuksen toiminnanjohtaja Alla Räisänen sanoo. “Tavoitteemme on, että nuorten ottamat kuvat löytäisivät myös nuorta yleisöä. Emme halua rakentaa näyttelyä perinteisellä ‘kuvat seinille’-tavalla, vaaan rakennamme tiloihin teatraalisia elementtejä. Aiomme viedä lasten teoksia myös katukuvaan.”

Yhteistyö valtakunnallisen erikoismuseon ja alueellisten valokuvakeskusten välillä lisää mahdollisuuksia hyvien toimintamallien jakamiseen ja levittämiseen.

Hankkeessa on mukana seitsemän alueellista valokuvakeskusta: Valokuvakeskus Nykyaika, Tampere; VB- valokuvakeskus, Kuopio; Valokuvakeskus Peri, Turku; Fotocentrum Raseborg; Raasepori; Pohjoinen valokuvakeskus ry, Oulu; Pohjanmaan valokuvakeskus, Lapua ja Luovan valokuvauksen keskus, Jyväskylä. Kyseessä on ensimmäinen hanke, jossa alueelliset valokuvakeskukset tekevät näin laajaa yhteistyötä. Pajoja ohjaavat taidekasvattajat ja siihen orientoituneet valokuvaajat. Valokuvakeskukset valitsevat ohjaajina toimivat taiteilijat itse.  Taiteilijat haastavat lapsia ja nuoria omiin tulkintoihin, kriittiseen ajatteluun sekä mielipiteiden ilmaisuun oman tekemisen avulla.

Alla Räisänen kertoo olevansa innoissaan hankkeesta etenkin sen alueellisen laajamittaisuuden vuoksi. Se tuo kulttuurin reuna-alueille ja maaseudulle asti. Tilaisuus on harvinainen, koska reuna-alueilla kulttuuritarjontaa ei muuten juuri ole.

“Perheet ovat olleet innoissaan, että ihanko oikeasti lapset voivat päästä tällaiseen mukaan, täällä ja vielä ilmaiseksi?”

Nuoriso pääsee kuvaamaan heitä itseään kiinnostavia aiheita. He oppivat käyttämään kuvaa mielipiteiden, ajatusten ja tunteiden tulkitsijana. Onko nuoria haastavaa motivoida pitkäjänteiseen valokuvaamiseen aikana, jolloin kännykkäkuvat ovat vain yksi osa nuorten päivittäistä kommunikaatiota?

Jyväskyläläisen Luovan valokuvauksen keskuksen toiminnanjohtaja Kimmo Lehtonen toivoo, että hanke avartaa nuorten medialukutaitoa ja käsitystä visuaalisesta kulttuurista. Hän uskoo, että erityisesti teinien innostaminen on haastavaa, mutta sitäkin palkitsevampaa.

“Olisi hienoa, jos nuoret oivaltaisivat, ettei visuaalisuus ole lähtöisin puhelimista. Oma unelmani olisi se, että uudet sukupolvet ymmärtäisivät filmikuvauksen magian. Taiteilijat ovat siinä aika haastavan tehtävän edessä. Pyrimme siihen, ettei kuvatessa käytettäisi ainoastaan digitaalisia tekniikoita, tosin emme ole tehneet asiasta vielä tarkempia päätöksiä, ” Lehtonen sanoo.

Suomen Kulttuurirahaston apurahoista ja kulttuurista vastaava asiamies Juhana Lassila toivoo, että hanke johtaisi uusiin, itseorganisoituviin yhteistyökuvioihin valokuvakeskusten ja muiden alueellisten kulttuuritoimijoiden välillä.

“Kulttuurirahaston yhtenä tavoitteena on aina ollut saattaa yhteen toimijoita ympäri Suomen”,  Lassila kertoo.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Suomen valokuvataiteen museo

Läpi kuuluisan Kiven

Rakastetun kansallisromaanin, Seitsemän veljeksen, kääntäjä David Hackston tuntee urakan edessä rimakauhua.

– On se iso pala, kieltämättä.

Seitsemän veljeksen kääntäminen on täysin erilainen työtehtävä kuin viime vuonna kirjoitetun dekkarin, jota voi vaan alkaa naputtaa, sanoo kansallisromaanin englanninnosta aloittava David Hackston. Suomalaisen kirjallisuuden alkujuurille kanonisoidun teoksen käännös vaatii runsasta taustyötä – ja siinä on eri tavalla ammatillinen maine vaakalaudalla.

– Se on kuin pyhää tekstiä kääntäisi.

Valtion käännöspalkinnon 2007 saanut Hackston on kääntänyt paljon suomalaista nykykirjallisuutta, muun muassa Johanna Sinisaloa, Pajtim Statovcia ja Katja Kettua. Kätilön kääntäminen oli ”hurja tehtävä”, muun muassa koska Kettu keräilee sanoja.

– Jos hän on kuullut jossain lappilaiskylässä kerran jonkun mummon käyttävän tiettyä sanaa, hän on ottanut sen talteen.

Kettu myös tekee sanayhdistelmiä ja -muunnoksia. Vaikka Aleksis Kivi ei varsinaisesti keksinyt omia sanoja, hän tavallaan loi kirjallisen suomen kielen. Osa sanoista on niin vanhoja, ettei niitä välttämättä löydy sanakirjoista. Hackstonilla on kotona Nyky-Suomen sanakirja 1940-luvulta.

– Usein jos haluan tarkistaa siitä Seitsemässä veljeksessä käytetyn sanan, sen kohdalla lukee ’kuten Kivi käytti Seitsemässä veljeksessä, hän puuskahtaa.

– Mutta ehkä siinä käynnistyy oma luovuus. Kun on päässyt tekstiin sisälle, mukaan tulee intuitio: miten saa olla luova.

Usein jos haluan tarkistaa sanakirjastaSeitsemässä veljeksessä käytetyn sanan, sen kohdalla lukee ’kuten Kivi käytti Seitsemässä veljeksessä’.

Suomalaisilla lukijoilla on vahva suhde Seitsemään veljekseen. Hackston arveleekin, että käännöstä luetaan eniten Suomessa – kuin piru raamattua. Se hieman turhauttaa.

– Kirjassa on monta lentävää lausetta, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan peilaannu yhden lauseen varaan.

Käännös ei koskaan ole sanatarkka kopio, vaan kääntäjä yrittää päästä kirjailijan pään sisään.

– Luettuani virkkeen yritän aistia intuitiivisesti, mitä kirjailija on halunnut tehdä ja miten saan sen kääntymään niin, että ajatus kantaa.

Miten 1800-luvulla eläneen kirjailijan pään sisään voi päästä?

Kivi tunsi klassikkoja varsin laajasti, huomauttaa Hackston. Teos on täynnä viittauksia maailmankirjallisuuteen, kuten Shakespeareen.

– Vaikka miljöö on se korpimetsä, Kiven sisäinen maailma ei ollut nurkkakuntainen vaan hyvin ulospäinsuuntautunut.

Ilmestyessään teos ei myöskään ollut vanhaa kieltä. Hackston haluaakin tutkiskella, missä määrin nykyenglanti ja vanha englanti voivat elää käsi kädessä klassikkokirjan käännöksessä 2010-luvulla.

Aiempia englanninnoksia hän ei aio lukea. Käännös on aina tekijänsä näköinen.

– En halua muiden töiden vaikuttavan omiin ratkaisuihini.

Teksti: Tiiamari Peltonen
Kuva: Pekka Hannila

Kansakoululaiset tekivät vuosisadan kulttuuriteon

Suomen Kulttuurirahaston perustaminen on nimetty vuosisadan kulttuuriteoksi Vuosisadan Kulttuurigaalassa Turussa 18.10.2017. Kulttuurirahaston historia on maailman säätiöiden joukossa ainutlaatuinen, koska sen peruspääoma kerättiin koko kansalta. Verkosta löytyvät kaikkien 188 000 perustamiseen osallistuneen suomalaisen nimet.

Noin 30 000 kansakoululaista kiersi syksyllä 1938 ovelta ovelle Suomen jokaisessa kunnassa esitellen Kulttuurirahaston tarkoitusta ja pyytäen sille tukea. Kaikkiaan 170 000 suomalaista osallistui perustamiskirjakeräykseen, jonka tuotto oli 2,7 miljoonaa silloista markkaa. Lisäksi 18 000 henkilöä osallistui erilliseen lahjakirjakeräykseen vuosina 1937−38. Keräyksen toteutti Suomen Kulttuurirahaston Kannatusyhdistys, joka jatkaa edelleen toimintaansa koko maan laajuisena organisaationa.

Perustamiskirjakeräyksen verkkoon siirretyiltä listoilta lähes jokainen suomalainen löytää sukulaisiaan ja tuttaviaan (www.skr.fi/fi/perustamiskeräys). Listoilta voi hakea tietoja nimen, kunnan tai ammatin perusteella. Keräykseen osallistuivat niin koululaiset kuin virkamiehet, maanviljelijät ja työväestö.

Kahdeksankymmenen vuoden aikana Suomen Kulttuurirahasto on kasvanut yhdeksi Euroopan suurimmista säätiöistä. Se on jakanut hankerahoitusta, apurahoja ja palkintoja nykyrahassa laskettuna 800 miljoonan euron edestä. Tuhannet tutkijat ja taiteilijat saavat vuosittain tukea työlleen Kulttuurirahastosta.

Viimeisen 15 vuoden aikana Kulttuurirahasto on apurahojen jakamisen ohella toiminut aktiivisesti kulttuurin saralla laajoja hankkeita aloittaen. Merkittäviä tällaisia hankkeita ovat olleet mm. Kirjatalkoot kuntien kirjastojen kirjahankintoja varten, nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäisevä Myrsky, saamenkieliset kielipesät, Koko Suomi leikkii sekä vuosina 2017−2020 toteutettava Taidetestaajat. Siinä kolme ikäluokkaa kahdeksasluokkalaisia viedään taiteen äärelle.  

Vuosisadan Kulttuurigaala juhlii satavuotiaan Suomen itsenäisyyden ajan kulttuurin tekijöitä ja -tekoja. Ministeri Lauri Tarastin johtama palkintolautakunta nimesi eri tahoilta saatujen ehdotusten pohjalta Vuosisadan kulttuuriteko -kategoriassa ehdokkaiksi Lallukan taiteilijakodin rakennuttamisen (1932–33), Suomen Kulttuurirahaston perustamisen (1939), Muumi-hahmojen maailmanvalloituksen (1945–), Cantores Minores -poikakuoron perustamisen ja ylläpitämisen (1953–) sekä asemakaavapäätöksen Vanhan Rauman puutaloalueen säilyttämisestä (1981). Voittaja julistettiin Turun Logomossa järjestetyssä gaalassa 18.10.2017.

– Kun Suomen juhlavuoden teema on yhdessä tekeminen, Kulttuurirahaston perustaminen sopii siihen täydellisesti. Koko Suomi laidasta laitaan oli mukana. Erityiskiitos kuuluu niille pienille kansakoululaisille, jotka köyhän Suomen loskaisilla kyläteillä tarpoessaan eivät varmaan arvanneet olevansa toteuttamassa vuosisadan kulttuuritekoa, toteaa Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.
 

Palkinnon vastaanottivat Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava ja Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Asko Peltola. Kuva: Tuukka Peltonen / EMG

 

Lisätiedot:

Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava, puh. 050 385 7600, etunimi.sukunimi@skr.fi

Lisätietoja Vuosisadan Kulttuurigaalasta: www.kulttuurigaala.fi. Vuosisadan Kulttuurigaala on katsottavissa myös Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-4256365

Työskentelyapurahat Hôtel Chevillonin residenssiin myönnetty

Suomen Kulttuurirahaston hallitus on myöntänyt viisi työskentelyapurahaa Hôtel Chevillonin taiteilijaresidenssiin Ranskaan. Apurahat olivat haettavina elokuussa 2017. Hakemuksia Hôtel Chevilloniin saapui yhteensä 72 kappaletta.

Apurahat sisältävät työskentelyapurahan, matka-apurahan sekä oleskelun Hôtel Chevillonissa työskentelyjakson ajan.

Myönnetyt apurahat

Kaksi kolmen kuukauden työskentelyapurahaa kirjailijoille tai kääntäjille:

  • Satu Taskinen (helmi–huhtikuu 2018)
     
  • Katariina Vuorinen (touko–heinäkuu 2018)

Kolme neljän kuukauden apurahaa kuvataiteilijoille:

  • Jarkko Räsänen (helmi–toukokuu 2018)
     
  • Okko Pöyliö (kesä–syyskuu 2018)
     
  • Hanna Kanto (lokakuu 2018–tammikuu 2019)

Samassa haussa oli haettavana myös työskentelyapurahoja residensseihin Tokioon, Souliin, Sydneyyn, ja Portugalin Montemor-o-Novoon. Näihin residensseihin valittavat taiteilijat julkistetaan myöhemmin.

Hôtel Chevillon sijaitsee Grez-sur-Loingin kylässä noin 70 km Pariisista etelään. Residenssin omistaa ruotsalainen säätiö Stiftelsen Grez-sur-Loing, joka vuokraa tiloja muille säätiöille.

 

Lisätietoja:

Suomen Kulttuurirahasto, erityisasiantuntija Johanna Ruohonen, etunimi.sukunimi@skr.fi

Uusi puheenjohtaja Etelä-Pohjanmaan rahastolle

Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahaston hoitokuntaan on nimetty uusia jäseniä 1.10.2017 alkaen. Uusina jäseninä aloittivat FM, rehtori Sannasirkku Autio, HTM, yrittäjä ja toimitusjohtaja Katja Rajala, FM, toimittaja Aune Waronen, rakennusinsinööri, yksikönjohtaja Miikka Voipio ja sivistys- ja hyvinvointijohtaja Heikki Vierula. 

Määrävuosien täytyttyä pitkän ja ansiokkaan rupeaman hoitokuntatyössä päättivät puheenjohtaja Matti Jakobsson sekä hoitokunnan jäsenet Anu Elopuro, Virpi Myllymäki, Merja Mäkitalo sekä Jaakko Perttu.

Matti Jakobssonille J.W. Snellman -mitali

Pitkästä ja ansiokkaasta työstä Suomen Kulttuurirahaston hyväksi on Suomen Kulttuurirahaston hallitus myöntänyt Matti Jakobssonille J. V. Snellman -mitalin. Keskusrahaston edustaja, asiamies Annakaisa Tavast ojensi mitalin rahaston hoitokunnan kokouksessa lokakuussa 2017 Seinäjoella.

Sulevi Riukulehto uudeksi puheenjohtajaksi

Etelä-Pohjanmaan rahaston hoitokunta on järjestäytymiskokouksessaan valinnut uuden puheenjohtajiston. Hoitokunnan puheenjohtajaksi valittiin FT, dos., tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto ja varapuheenjohtajaksi HTM, yrittäjä ja toimitusjohtaja Katja Rajala.
 

Etelä-Pohjanmaan rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastosta. Se perustettiin vuonna 1959, jolloin se kuului Keski-Pohjanmaan rahaston kanssa yhteiseen Pohjanmaan rahastoon. Vuonna 1963 Etelä-Pohjanmaan rahastosta tuli oma rahastonsa. Etelä-Pohjanmaan rahasto jakaa vuonna 2018 apurahoina yhteensä 1 115 000 euroa. Maakuntarahaston apurahat ovat seuraavan kerran haettavana 10.1.–9.2.2018. Keskusrahaston apurahojen hakuaika puolestaan on parhaillaan käynnissä, 1.–31.10.2017.  Rahaston asiamiehenä toimii Mika Virkkala ja sihteerinä Henna Toivola.
 

Nuoret kulttuurikriitikoina – kranttu, nautiskelija vai taideahmatti?

Pian koko Suomi saa tietää, mitä mieltä nuoret ovat taiteesta. Kulttuurin suurhankkeessa, Taidetestaajissa, kahdeksasluokkalaisille annetaan mahdollisuus toimia kulttuurikriitikkoina, ja ensimmäiset nuorten antamat arviot on nyt julkaistu kaikkien nähtäväksi.

Taidetestaajien verkkosivustolla on jo tuhansia arvioita, ja uusia lisätään aina luokkien tekemien taidevierailujen jälkeen. Osoitteessa www.taidetestaajat.fi kuka tahansa voi seurata, mitä nuoret ovat kokeneet ja mitä he ajattelevat. Hanke tuo nuorten äänen kuuluviin, ja aikuiset pääsevät kurkistamaan nuorten maailmaan.

Hankkeen rahoittavat Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden.

– Toivomme, että koko Suomi seuraa nuorten kriitikoiden palautetta ja että aikuisetkin innostuvat aiheesta. Oman alueen nuorten palaute näkyy yhdellä vilkaisulla ja vapaiden kommenttien kautta siihen voi syventyä tarkemmin, sanoo Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Oman kaupungin teatterin, orkesterin tai museon saamia tähtiä voi verrata muihin.

Syventää taidesuhdetta

Taidetestaajia koordinoi Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto, jonka koko Suomen kattava jäsenkeskusten verkosto hoitaa taidematkojen järjestelyt.

– Keskuksilla on pitkä kokemus yhteistyöstä koulujen ja kulttuuriorganisaatioiden kanssa. Kulttuurin saavutettavuus sekä laadukas tarjonta lapsille ja nuorille ovat liiton painopisteitä, kertoo Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton puheenjohtaja Päivi Setälä.

– Taidetestaajat johdattaa nuoret syventämään suhdettaan taiteeseen. Nuoret ovat yhtä tärkeä yleisö kuin aikuiset.

Tänä lukuvuonna kaikkiaan noin 58 000 taidetestaajaa tutkii suomalaisen kulttuurin kentän laidasta laitaan. Kaikille kahdeksasluokkalaisille ja heidän opettajilleen tarjotaan ilmaiseksi pääsyliput ja matkat kahdelle taidevierailulle. Nuorten testattavaksi on valittu muun muassa taidenäyttelyitä, konsertteja, teatteri- ja tanssiesityksiä sekä oopperaa.

– Taidetestaajat saattaa avata nuorille uuden maailman, jossa he voivat kokea merkittäviä elämyksiä. Taide tuodaan siten lähemmäksi nuorten omaa elämää, pohtii nuorisotutkija Katariina Löfblom.

– Nuoret eivät yleensä koe taiteeksi asioita, jotka ovat heidän lähipiirissään, eivätkä he koe olevansa taiteen harrastajia.

Taidekritiikki kännykällä

Taidetestaajia varten on luotu selainpohjainen sovellus, jolla he arvioivat taidekokemuksensa. Sovellusta käytetään älylaitteilla, kuten kännyköillä. Aluksi nuoret vastaavat kysymyksiin, joilla selvitetään heidän suhdettaan taiteeseen. Vastausten perusteella kukin saa leikkimielisen kriitikkoprofiilin: yksi voi olla kranttu, toinen nautiskelija ja kolmas ahmatti.

Jokaisen taidevierailun jälkeen nuoret raportoivat sovelluksen kautta muun muassa, millaisia tunteita taidekokemus herätti ja lähtisivätkö he taidevierailulle uudelleen. Kriitikkona nuori oppii analysoimaan ja kiteyttämään ajatuksiaan. Mielipiteen kertominen myös vahvistaa itsetuntoa, huomauttaa Päivi Setälä.

Selainarvioinnin lisäksi monien vierailujen yhteydessä on mahdollisuus päästä keskustelemaan taiteilijoiden kanssa.

– Erilaisilla osallistamisen tavoilla tuemme nuorten uskallusta kokea taide-elämyksiä ja vaikuttua kokemastaan, Päivi Setälä kertoo.

– Nuorten antamat merkitykset pääsevät esille, kun he saavat itse kertoa niistä. Lisäksi osallistujat ovat varmasti kiinnostuneita lukemaan muiden nuorten arvioita, Löfblom toteaa.

– On tärkeää, että nuoria taidevierailulla johdattava henkilö, kuten museon opas, on vuorovaikutuksessa nuorten kanssa, eikä vain jaa tietoa ja lukkoonlyötyjä merkityksiä. Ei pidä ajatella, että taiteesta on vain yksi oikea tulkinta.

 

Mikä Taidetestaajat?

  • Kolme lukuvuotta (2017–2020) kestävä kulttuurin suurhanke, joka vie taiteen äärelle kaikkiaan noin 180 000 nuorta.
     
  • Mukana ovat koko Suomen koulut Hangosta Utsjoelle.
     
  • Kaikki nuoret tekevät yhden taidevierailun omassa maakunnassaan ja yhden valtakunnalliseen kohteeseen, joista useimmat sijaitsevat Helsingissä.
     
  • Hankkeen kokonaisbudjetti on 20 miljoonaa euroa.
     
  • Vierailukohteet tarjoavat kouluille mahdollisuutta ennakko- ja jälkityöskentelyyn (esimerkiksi keskustelua taiteilijan kanssa), mikä syventää taidekokemusta.
     
  • Tavoitteena on tarjota nuorille ikimuistoisia taide-elämyksiä ja kannustaa luomaan läheinen suhde taiteeseen.