Visuaalisen taiteen vauhdittamo edistämään taiteilijoiden ammatillista kasvua

Vauhdittamo järjestää taiteilijoille Mestarikurssin, joka tarjoaa tukea osaamisen kehittämiseen, toimeentulon edistämiseen ja työssä jaksamiseen. Mestarikurssille valitut visuaalisen alan taiteilijat saavat uutta ammatillista pääomaa ja kompetensseja, joilla jalostaa oman taiteellisen työn tuottavuutta ja vaikutusta.

Tavoite

Visuaalisen taiteen vauhdittamo on räätälöity vastaamaan alueen taidetoimijoiden tarpeisiin. Hankkeen tavoitteena on edistää alueen taiteilijoiden ammatillista kasvua ja osaamista Mestarikurssin avulla. Se edistää uusien taitojen oppimista, työssä jaksamista ja taiteilijoiden työllistymistä omassa työssään. Verkostoituminen tarjoaa käytännön vertaistukea ja uusia tekemisen tapoja sekä taiteilijalle että taiteilijan työtä tukevalle taideyhteisölle. Innostavat ja inspiroivat tapahtumat ja kohtaamiset tukevat urapolkua ja ammatillista identiteettiä. Vauhdittamo tuo alueen visuaaliselle taiteelle näkyvyyttä.

Mestarikurssi 

Hankkeen ytimessä on Mestarikurssi visuaalisen alan taiteilijoille. Kurssille otetaan 20 alueella toimivaa taiteilijaa vajaan vuoden kestävään toteutukseen, toukokuusta 2024 tammikuuhun 2025. Mestarikurssi on osallistujille maksuton. Se tarjoaa luentoja, työpajoja, tapahtumia ja mentorointia. Tapaamiset toteutetaan lähitapaamisina ja etänä. Kurssi on suomenkielinen. Tarkempi aikataulu löytyy hakuohjeista.

Haku on avoinna 12.4. –30.4.2024. Haussa painottuu motivaatiokirje, joka kertoo, miten Mestarikurssi edistää hakijan ammattia ja työtä. Haun tulokset julkaistaan 15.5., ja ensimmäinen tapaaminen on 23.5.

Mestarikurssin esittely

Mestarikurssilla tutustutaan esimerkiksi julkisen taiteen hankintaprosesseihin, harjoitellaan oman työn esittelyä ja kokeillaan tekoälyä työvälineenä. Kurssilla kehitetään taiteen myyntikanavia ja laajennetaan omaa työnkuvaa. Mestarikurssi sparraa tulevaisuuden mahdollisuuksien ja riskien arvioimiseen.

Työhyvinvointi on tärkeässä osassa Mestarikurssia. Kurssin ajan toteutettava vertaismentorointi auttaa taiteilijoita heidän itsensä sanoittamiin ammatillisiin haasteisiin, parantaa työssä jaksamista ja avaa uusia näkökulmia taiteilijan työhön. Omien taitojen kehittäminen parantaa taiteilijoiden toimeentulon mahdollisuuksia.

Esimerkkejä toteutuksista

  • Vauhdittamo Kick off Vaasassa
  • Vaikuttava verkosto -webinaari
  • Verkostoista voimaa -työpaja Kokkolassa
  • Työhyvinvointi -webinaari
  • Julkisen taiteen seminaari Seinäjoella
  • Taiteen myynti -webinaarisarja
  • Taiteilija ja työ -tapahtuma Seinäjoella

Alueen yhteisöille

Vauhdittamo tarjoaa runsaasti sisältöjä alueen visuaalisen alan yhteisöille. Osa Mestarikurssin työpajoista ja koulutuksista on avoinna myös yhteisöille ja osa niistä on räätälöity yhteisöjen tarpeeseen. Vauhdittamo kutsuu taidejärjestön tai -yhteisön luottamushenkilöitä, työntekijöitä tai tuottajia osallistumaan.

Verkostot tarjoavat käytännön tukea yhteisöjen toimintaan mm. tilakysymyksissä, näyttelytoiminnassa ja taiteen myynnin edistämisessä. Yhtä tärkeää on verkostojen mentoroiva vaikutus vertaistuen muodossa. Vauhdittamo sekä vahvistaa taiteilijoiden ja yhteisöjen jo olemassa olevia verkostoja että luo uusia. Laajemmat verkostot tarjoavat enemmän yhteistyömahdollisuuksia ja uusia oppimisympäristöjä.

Alueen taiteilijoille laajemmin 

Osa Vauhdittamo-hankkeen tapahtumista ja tilaisuuksista on avoinna yleisölle. Taideasiantuntijoiden luennoille ja taiteilijoiden esittelyihin on vapaa pääsy ja tilaisuuksista tiedotetaan Etelä- ja Keski-Pohjanmaan rahastojen Facebook- ja Instagram-tileillä.

Taustaa

Vauhdittamon taustalla on vuosi sitten toteutettu selvitys, jonka pohjalta hanke todettiin alueelle tarpeelliseksi. Selvityksessä alueen toimijoilta kysyttiin taiteellisesta toiminnasta, tulevaisuuden odotuksista ja tarpeista.

Kyselyyn vastasi 65 visuaalisen alan taiteilijaa ja yhteisöä. Vastauksissa tuli esiin tarve uudenlaiselle, innostavammalle tulevaisuudennäkymälle. Kyselyyn vastanneista taiteilijoista 49% on harkinnut poismuuttoa alueelta. Oma taiteellinen työ ei elätä, eikä teosmyyntiä ole tarpeeksi. Taidealan arvostus koettiin vähäiseksi. Taidealan yhteisöt näkivät toiminnan jatkon valoisampana kuin yksittäiset taiteilijat, mutta toivat esiin yhteistyön ja verkostoitumisen tarpeet. Yhteisöjen haastattelut täydensivät kyselystä saatua tietoa, ja syvensivät näkemystä alueen erityispiireistä. 

Vauhdittamo-hankkeen tiedot 

Hankkeen vetäjänä toimii kuvataiteilija, taideasiantuntija Annika Dahlsten. Työpajoja ja koulutuksia vetävät alansa huippuammattilaiset. Hanke kestään maaliskuuhun 2025, ja sen tuloksena arvioidaan hankkeen onnistuminen ja tavoitteiden saavuttaminen.

Lisätietoja 

Annika Dahlsten 
hanke.annika.dahlsten@skr.fi

Hakuohjeisiin

Keski-Pohjanmaan rahaston apurahat maakunnan monimuotoisuudelle ja elinvoimalle

vaaleahiuksinen nainen, taustalla puinen rimaseinä

Professori Ulla Lassi sai Keski-Pohjanmaan rahaston palkinnon.

Rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Janne Ylinen kertoo, että tänä vuonna panostettiin monimuotoisuuteen, hyvinvointiin ja alueen elinvoiman edistämiseen kulttuurin keinoin.

“Nuorten hyvinvointi, alueen rikas ja monimuotoinen kulttuuri sekä kulttuurinen osallisuus ovat tärkeitä ja kriittisiä tekijöitä maakuntamme tulevaisuuden kannalta. Tarvitsemme paitsi osaavaa työvoimaa, harrastamisen puitteita, vahvan ammattitoimijoiden joukon – myös rikasta kulttuuritoimintaa eri puolilla maakuntaa. Kulttuurin, tieteen ja taiteen keinoin Keski-Pohjanmaa voi ottaa vastaan ja toivottaa tervetulleeksi uudet keskipohjalaiset ja tehdä heistä yhteisön jäseniä. Tämä on osa tärkeää alueen veto- ja pitovoimaa”, Ylinen sanoo.

Keski-Pohjanmaan rahaston palkinto, 15 000 euroa, myönnettiin professori Ulla Lassille, kemian huippututkijalle, kestävän tulevaisuuden rakentajalle.

Ulla Lassi on kehittänyt erityisesti Kokkolan yliopistokeskuksen toimintaa ja sen kemian kompetensseja kansainväliselle huipputasolle hyvässä yhteistyössä alueen suurteollisuuden kanssa. Kemian osaamisella parannetaan teollisuuden kilpailukykyä globaalissa ympäristössä kestävän kehityksen mukaisesti. Ulla Lassin laaja tutkimusalue kattaa muun muassa epäorgaanisen kemian ja soveltavan kemian aloja kuten akkukemiaa, kierrätystä sekä heterogeenistä katalyysiä. Hän on ollut mukana yli 200 tieteellisesti arvioidussa julkaisussa.

Kaksi naista pöydän ääressä toimistossa. Taustalla keltainen seinä.

Hanna Babas (vas.) ja Anna Bocharova ryhtyvät tuottamaan monitoimikortteja ukrainalaisten suomen kielen oppimisen tueksi. Kuva: Anastasiia Khudonohova

Kärkihankeapurahat, suuruudeltaan 20 000 euroa, myönnettiin Hanna Babasin ja työryhmän hankkeeseen, jossa tuetaan ukrainalaisten kotoutumista ja suomen kielen oppimista, sekä Keski-Pohjanmaan Kamarioopperan Isfåglarna-tuotantoon.

Apurahoja jaettiin eri taiteen- ja tieteenaloille eri puolille rahaston laajaa toimialuetta. Esimerkiksi Ylivieskan Kanteleyhdistys ry sai apurahan Kanteleviikon järjestämiseen, Vetelin Kotiseutuyhdistys ry Veistolan sivukamaritupa yhdistysten taloksi -hankkeen toteuttamiseen ja Kokkolan Elävän Musiikin yhdistys ry Kokkolan Kulttuuribasaari -tapahtumaan. Kannus-Seura ry tallentaa kulttuuriperintöä ensimmäistä kertaa apurahoja jakavan Raija Sämpin rahaston tuella.

Useita kokovuotisia työskentelyapurahoja 

Nainen värikkäässä paidassa värikkään seinän edessä

Kuvataiteilija Annika Bergvik-Forsander sai kokovuotisen apurahan taiteelliseen työskentelyyn. Kuva: Fanny Forsander

Kokovuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin tänä vuonna viisi. Taiteelliseen työskentelyyn apurahan saivat mm. Annika Bergvik-Forsander ja Emmi Hyyppä sekä tohtoriopintoihin Parisa Mehdipour. Puolivuotisia tai pidempiä apurahoja myönnettiin kaikkiaan kuusi eri tieteen- ja taiteenaloille. Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteelliseen työskentelyyn sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.

Kasvokuva pitkähiuksisesta naisesta

M.Sc. Parisa Mehdipour sai kokovuotisen apurahan akkumateriaalien kiertotaloutta käsittelevään väitöskirjatyöhön.

Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 198 (vuonna 2023 yhteensä 193). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta monipuolisesti kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli reilut 11 000 euroa. 

Vuosijuhlaa vietettiin Kannuksessa

Vuosijuhlassa Kannuksen Työväentalon Oskari Tokoi-salissa ohjelmassa oli mm. Mikko Pellisen ja Hanna Vähäniemen teatteria ja musiikkia yhdistävä esitys sekä kanteletaiteilija Senni Heiskasen esitys. Juhlapuheen piti taiteilija, valokuvaaja Ulla Jokisalo. Kannuksen kaupungin tervehdyksen vuosijuhlaan toi Kaupunginjohtaja Jussi Niinistö.

Keski-Pohjanmaan rahaston palkinnon ja apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Janne Ylinen ja Rahaston päällikkö Mika Virkkala koordinaattori Piia Hietasen avustamana. Kaikki Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat löytyvät täältä.

Maailma näyttämölle hakuinfo 24.4.2024

Suomen Kulttuurirahasto järjestää Maailma näyttämölle -apurahainfon 24.4.2024 klo 14–15. Tilaisuudessa kerrotaan hakuohjeista ja vastataan niiden herättämiin kysymyksiin. Kulttuurirahaston sivuilta löytyviin ohjeisiin on hyvä tutustua jo ennen tilaisuutta. Tilaisuus järjestetään Teams-alustalla. 

Ennakkoilmoittautuminen tämän linkin kautta maanantaihin 22.4. mennessä, jonka jälkeen osallistujille lähetetään erillinen Teams-linkki infoon. Tervetuloa!

Tutustu asiantuntijaraadin valitsemiin näytelmiin Tinfon tietokannassa.

Maailma näyttämölle -apurahahaku 10.-31.8.2024 (Kulttuurirahasto).

Världen på scenen, ordinarieansökningsomgång 1.-30.11.2024 (Svenska kulturfonden).

Kulttuurirahaston johtoryhmä ja organisaatio uudistuivat

Kaksi miestä, kuvat yhdistetty vierekkäin

Kannatusyhdistyksen toiminnanjohtaja Antti Niskanen ja maakuntarahastojohtaja Mika Virkkala.

Kulttuurirahaston johtoryhmän tehtävänä on tukea toimitusjohtaja Susanna Petterssonia säätiön johtamisessa. Johtoryhmä keskustelee merkittävimmistä tai periaatteellisista Kulttuurirahaston toimintaan liittyvistä asioista ennen hallituksen tai toimitusjohtajan päätöstä.  Kulttuurirahaston hallitus on nimittänyt 1.4.2024 alkaen johtoryhmään kaksi uutta jäsentä, Mika Virkkalan ja Antti Niskasen

Silmälasipäinen nainen mustassa jakussa, taustalla vihreä metsä

Päällikkö Silja Minkkinen-Poikolainen.

Kulttuurirahaston strategisiin tavoitteisiin kuuluu kantaa vastuuta tieteen, taiteen ja kulttuurin kokemisen ja tekemisen mahdollisuuksista koko Suomessa. Mika Virkkala vastaa uudessa maakuntarahastojohtajan roolissa Kulttuurirahaston valtakunnallisen, maakuntarahastojen kautta tapahtuvan toiminnan johtamisesta. Hän jatkaa edelleen myös Keski-Pohjanmaan rahaston päällikkönä sekä Etelä-Pohjanmaan rahaston päällikkönä 31.7.2024 saakka. Pirkanmaan rahaston pitkäaikainen päällikkö Silja Minkkinen-Poikolainen ottaa vastuulleen myös Etelä-Pohjanmaan rahaston päällikön tehtävän 1.8.2024 alkaen. 

Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen tarkoitus on osallistaa yhteiskunnan jäsenet edistämään, tukemaan ja vahvistamaan suomalaista moniarvoista ja -äänistä kulttuuria. Antti Niskanen ottaa vastuulleen Kannatusyhdistyksen toiminnanjohtajan tehtävän ja jatkaa myös Keski-Suomen ja Pohjois-Savon rahastojen päällikkönä.  

Useiden johtoryhmän jäsenten nimikkeet muuttuivat, sillä perinteisestä asiamies-tittelistä luovuttiin. Juhana Lassila jatkaa johtoryhmässä varatoimitusjohtajana, Anu Littunen talous- ja hallintojohtajana ja Annakaisa Tavast viestintäjohtajana vastuullaan myös henkilöstön kehittäminen. Ralf Sunell vastaa johtoryhmässä varainhoidosta, Kristiina Rintala lakiasioista ja Susanna Pettersson toimitusjohtajana kokonaisuudesta. 

Uudistuksen myötä Rahastossa toimii myös laajennettu johtoryhmä strategiatyön ja toiminnan kehittämisen tukena. Siihen kuuluvat johtoryhmän jäsenten lisäksi päälliköt Päivikki Eskelinen-Rönkä ja Päivi Venäläinen, Taidekoti Kirpilän museonjohtaja Johanna Ruohonen sekä Mirjam Helin -laulukilpailun kilpailupäällikkö Päivi Loponen-Kyrönseppä. He kaikki toimivat myös apuraha- ja hanketyössä erityisasiantuntijoina.

Myös muun henkilöstön nimikkeet uusiutuivat ja organisaatiota selkeytettiin. Jatkossa Kulttuurirahastossa työskentelee eri tiimeissä muun muassa assistentteja, koordinaattoreita, suunnittelijoita ja päälliköitä, kun taas esimerkiksi sihteerin, asiamiehen ja tiedottajan titteleistä luovuttiin. 

Uuteen organisaatioon voit tutustua täällä

Neljäsluokkalaiset innostuivat Digitutkijat-työpajoista

MLL:n ja Suomen Kulttuurirahaston yhteinen mediakasvatushanke Digitutkijat polkaistiin toden teolla käyntiin maaliskuun alussa. Ensimmäiset neljäsluokkalaiset pääsivät testaamaan mediataitojaan Digitutkijat-työpajoissa Helsingissä ja ympäryskunnissa.

Digitutkijat-työpajoja suunnitellut mediakasvatuksen asiantuntija Ville Leppänen kertoo, että ensimmäiset työpajat ovat saaneet innostuneen vastaanoton.

”Oppilaat ovat olleet innokkaita ja aktiivisia, ja heidän kanssaan on ollut todella mukavaa sukeltaa mediamaailmaan. Pohdimme yhdessä netin, puhelinten ja muiden medioiden käyttöä ja teemme tehtäviä. Tehtäviin ja kysymyksiin ei ole suoraan oikeita vastauksia, vaan tilaa jätetään oppilaiden omille oivalluksille ja havainnoille”, Leppänen muotoilee.

Tutkija Vimma ohjaa pohtimaan mediankäyttöä

Työpajoissa seikkailee mediatutkija Vimma robottiapureineen. Vauhdikas tutkija tietää mediasta paljon, mutta kaipaa aineistoonsa nuoremman väen kokemuksia median käytöstä. Vimma haluaa myös varmistaa, että oppilaat osaavat käyttää mediaa turvallisesti ja kunnioittaen omia ja muiden rajoja. Lisäksi harjoitellaan tunnistamaan mediankäytön vaikutuksia omaan hyvinvointiin.

Turvallisen mediankäytön teema herätti Kallion ala-asteen neljäsluokkalaisten mielenkiinnon, ja oli selvää, että aihetta on käsitelty myös kotona. Oppilaat innostuivat jakamaan esimerkkejä nettihuijauksista ja osasivat hienosti selittää, millainen on vahva salasana.

Opitaan rajaamaan mediankäyttöä

Digitutkijoissa lähdetään siitä, että mediankäyttö on osa lapsen arkea. Samalla muistutetaan, että omaa mediankäyttöä on tarpeen rajoittaa. Moni oppilas raportoi siitä, että kotona on sovittu yhteiset pelisäännöt medialaitteiden käytölle. Jotkut jopa kertoivat, että asettavat itse itselleen aikarajoja eri sovellusten käyttöön.

Keskustelua heräsi myös yöunien tärkeydestä ja siitä, kuinka medialaitteet saattavat vaikeuttaa nukkumaanmenoa. Oppilailla olikin tarjota monenlaisia keinoja rentoutumiseen ennen nukkumaanmenoa: jotkut lukevat tai piirtävät, kun taas toiset tekevät kuperkeikkoja ja käyttävät loppuun päivän energiavarauksen.

Oppitunnin lopuksi peukkuäänestys kertoi, että kaikki oppilaat olivat oppineet työpajan aikana jotakin uutta. Mikä vielä upeampaa, oppilaat äänestivät yksimielisesti sen puolesta, että työpajassa oli ollut hauskaa!

Oppilaat tunnistavat mediakasvatustarpeen

Digitutkijat-työpajat on tehty vastaamaan opetussuunnitelman perusteiden sisältöjä. Oppilaita motivoidaan oppilaslähtöisyyden, yhteisen tekemisen ja toiminnallisuuden kautta. Pyrkimyksenä on, että työpajan aikana oppilas tekee oivalluksia ja oppii mediakäytöstään omasta näkökulmastaan.

”Tämä on hyvä ikäluokka opettaa näitä asioita, tai ainakin kerrata”, Kulosaaren ala-asteen neljännen luokan opettaja Marja-Riitta Sulonen kertoo.

”Pelimaailma on sellainen, jonka huomaa helposti vievän mukanaan monet oppilaat, jolloin arjen taidot ja oma ajankäyttö menevät sekaisin.”

Digitutkijat-työpajoja kehitetään jatkuvasti vastaamaan paremmin aitoja, ajankohtaisia tilanteita, joissa kasvattajat tarvitsevat tukea. Opettajilla on mahdollisuus antaa työpajoista kirjallista palautetta. Lisäksi nelosluokkalaisten vanhemmille tehdään kysely, jossa kartoitetaan perheiden kohtaamia mediakasvatuksen haasteita.

Digitutkijat osallistaa myös tukioppilaita

Yhtenäiset peruskoulut voivat halutessaan tilata maksuttoman työpajan nelosluokan lisäksi myös tukioppilaille. Tukioppilastoiminta on MLL:n kehittämää, ja toimintaa on peräti 90 %:ssa Suomen kouluja. Tukioppilaat ovat yläkoulujen oppilaita, joiden tehtävä on rakentaa koulussa hyvää ryhmähenkeä. Lapset katsovat usein esimerkkiä isommista lapsista. Siitä syystä tukioppilaat tukevat erinomaisesti nuorempien oppilaiden mediakasvatusta.

Tukioppilaiden työpajoissa käydään läpi samoja teemoja, kuin neljäsluokkalaisten pajoissa, minkä lisäksi tukioppilaat pääsevät itse ideoimaan harjoituksia.  MLL:n Nuorten mediankäytön kyselyssä 2023 selvisi, että nuoret kantavat paljon huolta nuorempien lasten mediataidoista. Digitutkijoissa nuoret saavat itse olla osa ratkaisua.

Lisätietoja Digitutkijoista MLL:n sivuilta

Ainutlaatuisessa Kehittämö-ohjelmassa synnytetään kotimaisia elokuvauutuuksia

Mukaan valituista teoksista kaksi on dokumentaareja. Joel Karppasen Ruokalähetin päiväkirja (Wacky Tie Films / Pasi Hakkio) käsittelee nykypäivän työväenluokkaa. Ville Koskisen Lomalaisen tähti (Polygraf / Sandra Enkvist) on episodielokuva massaturismin aikakaudesta ja sen häämöttävästä lopusta.

Fiktioelokuvista August Joensalon Mielikuvitusystävä (Aamu Film Company / Emilia Haukka) kertoo Vihmasta, joka kohtaa lapsuuden mielikuvitusystävänsä. Pavel Andonovin Flowers of Farewell -draamaelokuvassa (Made / Ilona Tolmunen) suomalaisbulgarialainen Boriana matkaa Bulgariaan hautaamaan tuntemattomaksi jäänyttä äitiään.

Dokumentaarisia aineksia fiktioon yhdistelevä Ida-Maria Olvan Mehiläisvuosi (Bufo / Pilvi Waltzer) kertoo tarinan pölyttäjien pelastamiseen omistautuneesta mehiläishoitajasta, joka ei suostu hyväksymään mehiläishoidon ekologisuuteen liittyviä ristiriitaisuuksia.

Kehittämö on Suomessa ainoa laatuaan

Viime vuonna käynnistynyt Kehittämö-ohjelma on ensimmäinen audiovisuaalisen alan uusille tekijöille suunnattu kehittämisohjelma Suomessa. Valitut viisi hanketta saavat kukin 55 000 euron tuen teoksen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tämän lisäksi hankkeille räätälöidään yksilöllinen kehittämissuunnitelma sekä osoitetaan av-alan asiantuntija omaksi mentoriksi.

”Kehittämö on pitkään kaivattu ohjelma Suomen av-alalle, sillä se tarjoaa tukea varhaisessa vaiheessa olevan elokuvantekijän kehittämistyöhön”, toteaa ohjelmassa mukana olevan Mielikuvitusystävä-elokuvan tuottaja Emilia Haukka Aamu Film Companysta.

”Konkreettinen työskentely yhdessä tekijän kanssa on minulle tuottajana paras tapa löytää työkaluja ja yhteistä kieltä juuri hänen teoksensa ja tekijyytensä kehittämiseksi. On mahtavaa, että Kehittämöön osallistutaan ohjaaja−tuottajaparina – luottamuksellinen suhde tekijän ja tuottajan välillä on rohkean ja moniäänisen elokuvataiteen yksi peruskivistä.”

Kansainvälisen mentoroinnin avulla ohjelman tekijät verkostoituvat myös Suomen ulkopuolella, ja heidän teoksillaan on parempi mahdollisuus nousta kansainvälisesti alan tietoisuuteen. Tänä vuonna Kehittämön mentoreina ovat käsikirjoituskonsultoinnin työpari Franz Rodenkirchen (Hymyilevä mies, Metsurin tarina) ja Francoise von Roy (Hytti nro 6, Hölmö nuori sydän, Mummola), muun muassa Coenin veljesten kanssa työskennellyt käsikirjoituksen asiantuntija Karol Griffiths, kouluttaja ja tuottaja Grant Keir (mm. From Scotland with Love, Off the Rails) sekä dokumenttielokuvien kehittämisen, kansainvälisten rahoitusfoorumien ja levityksen asiantuntija Gitte Hansen.

Ohjelman tavoitteena on synnyttää uusia, korkeatasoisia audiovisuaalisia teoksia ja vahvistaa lahjakkaiden tekijöiden omaäänisyyttä. Noin 10 kuukautta kestävän kehittämisjakson aikana mukana olevista ideoista hiotaan vahvoja teosehdotuksia, jotka voivat menestyä kilpailluilla markkinoilla myös maailmalla.

”Kehittämön ensimmäinen vuosi oli erittäin onnistunut. Elokuvahankkeet ja tekijät löysivät oman polkunsa ja ilmaisumuotonsa, mikä on jo näkynyt hyvinä tuloksina jatkorahoitusta haettaessa”, kertoo AVEKin johtaja Ulla Simonen.

Kehittämöä toteuttaa AVEK, ja sen mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston taloudellinen tuki, joka tuo av-alalle liki miljoonan euron lisärahoituksen neljän vuoden aikana. Tekijöitä ja kehittyviä teoksia esitellään Finnish Film Affair -tapahtumassa syksyllä 2024.

Lisätietoa:

Ulla Simonen, johtaja, AVEK
ulla.simonen(at)avek.kopiosto.fi,
+358 44 790 0344

Suomen Kulttuurirahaston palkinnot Villu Jaanisoolle, Heini Junkkaalalle ja Jukka Pekolalle

Villu Jaanisoo

Villu Jaanisoo (s. 1963) on monialainen kuvanveistäjä, joka on toiminut muun muassa Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvanveiston professorina ja vaikuttanut näin merkittävällä tavalla suomalaisen kuvanveiston muotokielen ja filosofisen perustan uudistamiseen. Hän valmistui Viron taideakatemiasta vuonna 1989.

Kuvanveistäjänä Jaanisoo on tuonut perinteisten materiaalien kuten kiven, pronssin ja teräksen rinnalle esimerkiksi kierrätettyjä autonrenkaita, jotka ovat tunnusomaisia useissa hänen julkisissa teoksissaan, kuten veistoksissa Paradise Island (2018) ja Elephant (2018). Palmupuiden huojunta lempääläläisen liikenneympyrän keskellä tai elefantin askeltaminen Jyväskylässä haastavat katsojaa pohtimaan julkisen teoksen suhdetta kaupunkitilaan.

Julkisilla paikoilla sijaitsevat teokset, kuten Helsingin Kalasataman Kuukkeli (2016) mahdollistavat taiteen kohtaamisen arjen jokaisena päivänä. Jaanisoon viimeisimpiä julkisia teoksia ovat Minna Canthin ja Maria Jotunin muotokuvat Kuopion kaupunginteatterin lämpiössä (2023).

Mies seisoo värikkään veistoksen takana, taustalla korkeita taloja

Kuva: Riitta Supperi

Suomen Kulttuurirahaston palkinto myönnetään Villu Jaanisoolle, materiaalien kekseliäälle kesyttäjälle, ihmisten arjen ilahduttajalle.

Heini Junkkaala

Heini Junkkaala (s. 1975) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja dramaturgi. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi keväällä 2006. Vuoden 2024 alusta hän toimii määräaikaisena dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen professorina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.

Junkkaalaa kuvataan esitysten tekijänä omaääniseksi ja tinkimättömäksi. Hän käsittelee teoksissaan yhteiskunnallisesti ajankohtaisia ja kipeitä aihepiirejä, kuten seksuaalista identiteettiä, sukupuolen moninaisuutta sekä sukupolvisia ja kirkollisia uskomusparadokseja.

Aiheitaan hän tutkii epäillusorisen dokumentarismin keinoin, usein yksityisestä, henkilökohtaisesta näkökulmasta. Hänellä onkin tekijänä ihailtava kyky tehdä yksityisestä yleistä. Tämä luo katsojalle merkittävän samastumispinnan. Junkkaala tunnetaan paitsi lukuisista näytelmistään myös elämäkertateoksestaan Pirkko Saisio – Sopimaton, joka oli viime vuonna tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. 

Nainen nojaa penkkirivin selkänojaan, taustalla teatterin katsomo

Kuva: Riitta Supperi

Heini Junkkaala saa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon tinkimättömästä teatterityöstä, yksityisen laajentamisesta yhteiseksi.

Jukka Pekola

Fysiikan professori Jukka Pekola (s. 1958) on Suomen kvanttiteknologiatutkimuksen pitkäaikainen edistäjä, taustavaikuttaja ja tutkijoiden kouluttaja. Pekolalla on yli 30 vuoden kokemus kvanttiteknologioiden tutkimuksesta. Hän on väitellyt tekniikan tohtoriksi vuonna 1984 ja on uransa aikana toiminut akatemiaprofessorina kahteen otteeseen. Hän on saanut lisäksi arvostetun Euroopan Unionin ERC Advanced Grant -rahoituksen. Professori Pekola on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.

Tällä hetkellä Pekola johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa kvanttiteknologian huippuyksikköä sekä Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteistä kvanttiosaajien keskittymää. IntituteQ:ksi nimetty osaamiskeskittymä kokoaa yhteen kansallisen kvanttiteknologian tutkimuksen, koulutuksen ja kaupallistamisen osaamisen. Tavoitteena on koordinoida kansallista tutkimustyötä, tarjota parasta mahdollista koulutusta sekä yliopistoissa että teollisuuden koulutusohjelmissa ja edistää innovaatioiden syntymistä. 

Pekola on aikaisemmin palkittu huomattavista ansioista nanoskaalan kvanttilaitteiden termodynamiikan, metrologian ja kryogeniikan tutkimuksessa. 

Mies tummassa paidassa istuu laboratoriokoneen takana.

Kuva: Riitta Supperi

Jukka Pekola saa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon kvanttiteknologiatutkimuksen pitkäaikaisesta edistämisestä ja osallistumisesta ihmiskunnan haasteiden ratkaisemiseen.

Suurten bassoroolien laulajalle Kulttuurirahaston Piltti-palkinto

Jaakko Ryhänen (s. 1946) aloitti laulajanuransa vuonna 1972 vierailijana Suomen Kansallisoopperassa, minne hänet kiinnitettiin vakinaiseksi solistiksi vuonna 1975. Hänen kansainvälinen uransa käynnistyi Suomen Kansallisoopperan vierailusta New Yorkin Metropolitaniin, missä hän lauloi Viimeisten Kiusausten Paavo Ruotsalaisen roolin.  

Ryhäsen merkittävä elämäntyö laulutaiteilijana jää historiaan, todetaan palkintoperusteluissa. ”Hän on tehnyt pitkän ja menestyksekkään kansainvälisen uran oopperalaulajana. Hänen ohjelmistonsa on laaja-alainen, ja hän on tehnyt laulumusiikkia tunnetuksi myös klassisen musiikin ulkopuolella.” 

Uransa aikana Ryhänen on esiintynyt kaikissa maailman merkittävissä oopperataloissa Lontoosta Los Angelesiin ja Milanosta Moskovaan. Hänen ohjelmistoonsa ovat kuuluneet useimmat oopperan merkittävimmät bassoroolit kuten Boris Godunovin nimirooli, Don Carloksen Filip, Lentävän hollantilaisen Daland, Nabuccon Zaccaria, Aidan Ramfis sekä Taikahuilun Sarastro, mihin esitykseen Savonlinnassa heinäkuussa 2012 Ryhänen päätti aktiiviuransa.  

Oopperatyönsä lisäksi Jaakko Ryhänen on esiintynyt ahkerasti konsertti- ja orkesterisolistina maailman merkittävissä musiikkikeskuksissa ja tehnyt yhteistyötä lukuisten huippukapellimestarien kanssa. Hän on tehnyt myös merkittävän uran laulupedagogina ja toiminut professorina Sibelius-Akatemiassa sekä professorina ja osaston johtajana Viron musiikki- ja teatteriakatemian lauluosastolla Tallinnassa.   

Aiemmin Lea Piltti -palkinnon ovat saaneet Kim Borg (1992), Anita Välkki (2002), Jorma Hynninen (2004), Matti Salminen (2009), Raili Viljakainen (2014) ja Juha Uusitalo (2019). Palkinto jaetaan Piltti-Killisen rahastosta, joka perustuu valtionoopperalaulaja, professori Lea Piltti-Killisen ja johtaja Olavi Killisen vuonna 1979 Kulttuurirahastolle tekemään lahjoitukseen. 

Tunnustuspalkinnon lisäksi Piltti-Killisen rahastosta myönnettiin Lahden ja Turun konservatorioille kummallekin 18 000 euroa jaettavaksi laulun opiskelijoille sekä Kuopion konservatoriolle 36 000 euroa jousisoitinten hankkimiseksi konservatorion soitinpankkiin, josta niitä lainataan lahjakkaille opiskelijoille.   

Yli 30 miljoonaa euroa tieteelle, taiteelle ja kulttuurille

Suomen Kulttuurirahasto jakoi lokakuussa 2023 saatujen hakemusten perusteella yli 30 miljoonaa euroa apurahoina tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi. Kulttuurirahasto myöntää apurahoja yhteensä yli 50 miljoonaa euroa vuosittain, mikä tekee siitä yhden Suomen suurimmista apurahasäätiöistä.

”Haluamme kantaa vastuuta tieteen, taiteen ja kulttuurin tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksista koko Suomessa. Nyt myönnetyt apurahaeurot jakautuivat tuhannelle tutkijalle, taiteilijalle tai hankkeelle yli 90 kuntaan. Vahvistamalla tiedettä ja taidetta rakennamme kestävää, moniarvoista ja moniäänistä yhteiskuntaa”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.

Lokakuun hakukierroksella ylittyi ensimmäistä kertaa 10 000 hakemuksen rajapyykki. Hakemuksista menestyi joka kymmenes. Apurahahakemuksia on arvioimassa yli 150 vuosittain vaihtuvaa tieteen ja taiteen eri alojen asiantuntijaa.

Taiteelle ohjautui 43 % ja tieteelle 57 % apurahaeuroista. Tiede painottuu, koska valtaosa Kulttuurirahastolle varoja lahjoittaneista on halunnut tukea tieteen eri aloja.

Tuen tarve etenkin taiteelliseen työhön on viime vuosina kasvanut jatkuvasti.

”Taide sai Kulttuurirahastolta lähes 13 miljoonaa euroa tukea. Kokovuotiset apurahat ovat taiteilijoille äärimmäisen tärkeitä, sillä työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Julkisten rahoittajien tulee yhdessä säätiöiden kanssa turvata se, että taiteentekijöillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus keskittyä luovaan työhön”, sanoo Pettersson.

Mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
Harri Lipsanen pyrkii löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi. Kuva: Anni Hanén

Suuria tieteen apurahoja saivat muun muassa Suomen kilpailukykyä teollisuudessa ja liiketoiminnassa tukevat tutkimukset. Aalto-yliopiston professorit Harri Lipsanen ja Zhipei Sun työryhmineen saivat 250 000 euroa kehittääkseen neuromorfisia eli ihmisaivojen rakennetta ja toimintaa jäljitteleviä elektroniikan komponentteja. He pyrkivät löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi.

Miehiin liitetyistä odotuksista leimahtaa aika ajoin keskustelu esimerkiksi mediassa, kirkossa tai politiikassa. Teologian tohtori, dosentti Sini Mikkola työryhmineen tutkii Itä-Suomen yliopistossa 242 000 euron apurahan turvin mieheyteen liitettyjä normeja, odotuksia ja ihanteita luterilaisuuden viitekehyksessä reformaatiosta 1900-luvun alkuun saakka.

Koko- ja monivuotiset apurahat luovat jatkuvuutta

Kulttuurirahasto myöntää runsaasti koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn. Nyt myönnettiin 460 kokovuotista apurahaa, joista monivuotisia oli 168.

Nelivuotisilla apurahoilla tutkitaan muun muassa yhdysvaltalaisten laitavasemmistolaisten verkkoyhteisöjen visuaalista politiikkaa (FM Jaakko Dickman), syöpäkantasoluja potilasnäytteistä mittaavan menetelmän kehittämistä (Ph.D. Nikolaos Giannareas), toivon ja utopian käytäntöjä (FT Teemu Paavolainen), L. Onervan myöhäistuotannon kirjailijapoetiikkaa (FM Susanna Selve) sekä transsukupuolisuuden näkymistä Venäjän liberaalissa mediassa (FM Alisa Virtanen). Nelivuotisen apurahan työskentelyynsä sai myös dokumenttielokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Anu Kuivalainen. Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha on tarkoitettu väitöksen jälkeiseen tutkimukseen, joka liittyy taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. Nelivuotisen apurahan sai M.A. Elina Sairanen, joka tutkii yksityisten taiteenkeräilijöiden perustamia suomalaisia taidemuseoita 1880-luvulta 2020-luvulle.

Nainen jäädyttää veistosta talvisena päivänä sininen haalari päällä ja punainen pipo päässä.
Kuvataiteilija Mimosa Pale sai monivuotisen apurahan yhteisötaideprojekteihin ja taiteelliseen työskentelyyn. Kuva: Ilona Valkonen

Kolmivuotisen apurahan turvin tutkitaan muun muassa äänitteen suoratoistoformaattia nuorten identiteetin rakentumisen ympäristönä (TaM Harri Homi), vammaisten ihmisten työelämään siirtymisen kokemuksia (FM Kia Liimatainen) sekä ihmisten kannustamista kestävää tulevaisuutta edistävään toimintaan pelillistämisen kautta (M.Sc. Naghmeh Mohammadpourlima). Taiteelliseen työhön kolmivuotisia apurahoja saivat muun muassa kirjailija Tiina Laitila Kälvemark, kuvittaja, kuvataiteilija Aino Louhi, näytelmäsuomentaja Reita Lounatvuori, kuvataiteilija Joel Slotte, kuvanveistäjä, performanssitaiteilija Mimosa Pale ja sirkustaiteilija Sasu Peistola.

Tietoa laajalle yleisölle

Kulttuurirahasto myönsi tietokirjoihin ja tieteen ja taiteen yleistajuistamiseen noin 900 000 euroa. Tuki vaikuttaa suoraan alan työskentelymahdollisuuksiin.

”Tietokirjallisuus kärsii rahoitusvajeesta. Haluamme vaikuttaa siihen, että Suomessa on jatkossakin mahdollista julkaista laadukasta suomenkielistä tietokirjallisuutta. Tarvitsemme lisää tietokirjallisuuden edustamaa kriittistä keskustelua ja uteliasta maailman tarkastelua”, sanoo Susanna Pettersson.

Vasemmalla pitkähiuksinen nainen sinisellä taustalla, oikealla mustavalkoinen miehen kasvokuva.
Katariina Parhi (vas.) ja Vesa Ranta käsittelevät tulevassa tietokirjassaan työlaitosten historiaa.

Heidi Airaksinen ja Tiina Tuppurainen käsittelevät tietokirjassaan kotimaista queer-historiaa, Susanne Dahlgren ja Mikko Lohikoski Lähi-idän muuttuvaa valtapolitiikkaa, Katariina Parhi ja Vesa Ranta työlaitosten historiaa ja Mika Rokka uhanalaisia tunturiperhosia. Sonja Saarikoski käsittelee klassista musiikkia naisnäkökulmasta ja Lassi Karhu kansantajuistaa kyberturvallisuutta podcastissa.

Lapset ja nuoret ovat kohderyhmänä Tiede tutuksi -apurahoissa, joita jaettiin runsaat 800 000 euroa 12 hankkeelle.

Kulttuurirahaston 25 000 euron suuruiset Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön jakamiseen kirjallisessa muodossa. Apurahan saivat tanssitaiteilija, koreografi Alpo Aaltokoski, Kansalliskirjastoa johtanut Kai Ekholm, tanssitaiteilija Marja Korhola, taidemaalari ja -graafikko Inari Krohn, Aalto-yliopiston elokuvaleikkauksen professorina työskennellyt Anne Lakanen, kuvataiteilija Jarmo Mäkilä ja pukusuunnittelija, lavastaja Pirjo Valinen.

Kohtaamisia, kokemuksia ja vuorovaikutusta

Suomen romanikielen puhujat ovat vähentyneet merkittävästi, ja kieli on uhanalainen. Kulttuurirahasto teki vuonna 2022 päätöksen tukea Suomen romanikieltä ja -kulttuuria jopa miljoonalla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Tuki jaetaan pääosin apurahoina, joista ensimmäiset kymmenen myönnettiin nyt.

Pitkähiuksinen nainen istuu pöydän ääressä. Pöydällä suuri kirja avattuna.
Anette Åkerlund Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Kuva: Anna Bui

FT Mirkka Salo tutkii apurahalla metakielistä keskustelua romanikielestä Suomen romanien verkkokeskusteluissa. MuM Anette Åkerlund kirjoittaa romanikielisen runokirjan. Romanikielen oppimateriaaleihin ja kielenelvytystyöhön myönnettiin niin ikään useita apurahoja.

Moni apurahansaaja haluaa kasvattaa ymmärrystä maahanmuuttajien tilanteesta Suomessa. M.Sc. Bayan Bilal Ahmad Arouri tutkii väkivallan ja rauhan uudelleen hahmottamista syyrialaisissa pakolaisyhteisöissä Suomessa ja Jordaniassa, M.A. Akhgar Kaboli Suomessa asuvien nuorten aikuisten pakolaisten tulevaisuuskuvia ja M.Sc. Yasemin Kontkanen maahanmuuttajanaisten yrittäjyyttä Suomessa.

Saamelaiskielille ja -kulttuurille ohjautui myös tukea. Essi Morottaja ja Čuovvâd-työryhmä saivat 90 000 euron apurahan lastenmusiikkihankkeeseen, joka kehittää saamelaista varhaisiän musiikkikasvatusta ja luo uutta musiikkipedagogista materiaalia kaikilla kolmella Suomessa puhuttavalla saamen kielellä. Arkkitehti Eveliina Sarapää sai apurahan saamelaisarkkitehtien yhteenliittymän perustamiseksi. Tavoitteena on käynnistää Suomessa keskustelu saamelaisesta arkkitehtuurista ja rakentamisesta Saamenmaalla.

”Suomen Kulttuurirahasto on jo pitkään vaikuttanut vähemmistökielten ja -kulttuureiden suojelemiseksi. Koko Suomen rahastona kannamme vastuuta paitsi uhanalaisesta kulttuuripääomasta, myös kaikkien ihmisten osallisuudesta kulttuuriin ja taiteeseen”, sanoo Susanna Pettersson.

Kulttuurirahasto jakaakin myös Taidetta kaikille -apurahoja, joiden tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta. Tukea myönnettiin 460 000 euroa 12 hankkeelle.

Tekoäly muuttaa maailmaa

Erilaiset tekoälysovellukset ovat viime vuosien aikana lyöneet läpi arkisessa käytössä. Monet apurahaa hakeneet haluavat tutkia tekoälyn mahdollisuuksia ja ymmärtää ilmiön seurauksia.

Yhden vuoden suurimmista apurahoista sai Aalto-yliopiston professori Mikko Alava, joka kehittää työryhmineen 200 000 euron apurahalla muovin sijaan käytettäviä, vettä kestäviä vaahtoja. Tutkimuksessa hyödynnetään biomimetiikkaa eli matkitaan puun rakennetta tekoälypohjaisten menetelmien avulla.

Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Anette Alén työryhmineen tutkii luovan alan ja sen liiketoiminnan reunaehtojen muutoksia ja taustaintressejä digitalisaation ja tekoälyn aikakaudella, FM Liisa Petäinen uusia tekoälypohjaisia menetelmiä syövän diagnostiikassa ja VTT Heikki Wilenius ohjelmoijien ja tekoälyn vuorovaikutusta ja siihen liittyvää laajempaa työn muutosta.

Lue lisää apurahoista

Koskettavia tarinoita, pysäyttäviä teoksia, kuunneltavia muistoja

Huovasta tehty tyttö sininen mekko päällään

Mari Karttusen teos: Ystävän ympäröimänä aina – YYA

Näyttelyssä on esillä keramiikkaa, kuvataidetta, huovutuksia ja puukaiverruksia, joiden inspiraation lähteenä on ollut muistot tekijälle itselleen merkityksellisestä eteläsavolaisesta ihmisestä. Muistot ovat kuunneltavissa tekijän itsensä kertomana teoksen läheisyydestä löytyvän QR-koodin avulla ja luettavissa näyttelyssä olevassa kansiossa. 

Hankkeen työpajat järjestettiin Kangasniemellä ja Savonlinnassa. Jokaisen työpajan alussa kirjoittamisen ohjaaja, kirjoittaja Johanna Berlin herätteli ensin osallistujien muistoja ja johdatteli niiden kirjoittamiseen. Syntyneen tekstin pohjalta osallistujat suunnittelivat ja toteuttivat teoksen keramiikka-, huovutus-, puukaiverrus- tai kuvataidepajassa.

Tarinat äänitettiin jokaisen osallistujan itsensä kertomana. Äänitallenteissa voit kuulla kertojan tunteet, murteen, äänensävyn ja olla lähellä sitä muistojen maisemaa, josta käsintehty teos sai alkunsa.

Muistot herättivät tunteita, yhdessä jaettiin ilot ja surut. Käsityöprosessi oli samalla muistelumenetelmä, jossa pohdittiin hyviä kohtaamisia ja mieleen jääneitä ihmisiä. Tässä toteutui myös ylisukupolviset kohtaamiset, nuorin osallistuja oli 7 vuotta ja vanhimmat yli 80-vuotiaita. Kädentaidoilla on kulttuuriperintöön kiinnittyvä aineeton ja aineellinen tehtävänsä: käsityötaidot siirtyvät parhaimmillaan sukupolvelta toiselle.

”Kirjoittamisen ja käsityön äärelle kokoontuminen yhdisti tutut ja tuntemattomat, loi ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Oli palkitsevaa nähdä osallistujien ilo ja innostus”, summaa kokemuksiaan hankkeen koordinaattori, huopataiteilija Mari Jalava.

Lue tai kuuntele tarinat täältä

Näyttelyt

Savonlinna, pääkirjasto Joeli 8.–27.3.2024
Kangasniemi, kirjasto 3.–25.4.2024
Mikkeli, Kenkävero 3.–30.5.2024

Lisätietoja

Mari Jalava, huopataiteilija, hankkeen koordinaattori
p. 040 801 0844
mari.jalava@jalavilla.com 

Päivikki Eskelinen-Rönkä, Etelä-Savon Kulttuurirahasto
p. 050 385 7603
paivikki.eskelinen-ronka@skr.fi