Tammikuun haussa maakuntarahastot jakavat apurahoja oman maakuntansa tieteen ja taiteen tukemiseksi. Ne myöntävät apurahoja maakunnassa asuville tai syntyneille hakijoille sekä siellä suoritettavaan tai siihen kohdistuvaan tieteelliseen tai taiteelliseen työhön ja erilaisiin kulttuurihankkeisiin.
Kaikille maakuntarahastoille yhteisiä erityiskohteita ovat kotiseututyöhön kohdistuvat hankkeet sekä Taidetta kaikille -apurahat. Taidetta kaikille -tukimuodon kautta tarkoituksena on tavoittaa ihmisiä, joiden on vaikea päästä taiteen äärelle. Kaikki maakuntarahastot myöntävät myös kärkihankeapurahoja, joiden saajilta edellytetään tuoretta tai poikkeuksellista näkökulmaa, sisältöä, laatua tai otetta.
Yhteisten erityiskohteiden lisäksi maakunnilla saattaa olla myös omia erityiskohteita ja painotuksia.
Maakuntarahastojen omat erityiskohteet
Puhu rohkeasti suomea!
Etelä-Pohjanmaan rahasto myöntää Puhu rohkeasti suomea! -apurahaa tieteen ja taiteen tekijöille suomen kielen opiskeluun. Apurahan suuruus on 3000 euroa, ja sen saaja sitoutuu kehittämään suomen kielen taitoaan apurahakauden aikana.
Valmisteluapuraha
Pirkanmaan rahastosta voi hakea vuoden 2025kärki- ja suurhankkeiden valmisteluapurahaa. Valmisteluapurahan suuruus on 2500 euroa, ja sen tarkoituksena on helpottaa tavallista vaativampien hankkeiden jatkosuunnittelemista ja kehittämistä.
Tiedeapuraha
Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon rahastoilla on yhteinen tiedeapuraha, 100 000 euroa, joka on haettavissa korkeatasoiselle, eri tieteenaloja yhdistävälle hankkeelle. Hankkeessa tulee olla toimijoita molempien maakuntien alueelta yliopistosta tai muista tutkimuslaitoksista.
Taidetta yhdessä
Uudenmaan rahasto jakaa Taidetta kaikille -apurahojen sijasta Taidetta yhdessä -apurahoja. Tavoitteena on lisätä vähemmistöjen, erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevien taikka muutoin haavoittuvassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten hyvinvointia, omaehtoista näkyväksi tulemista ja osallisuutta korkeatasoisen, eettisesti kestävän sekä dialogisen taiteen ja kulttuurin keinoin.
Maakuntarahastot järjestävät yhteisen apurahainfotilaisuuden verkossatorstaina 25.1.2024. Englanninkielinen osuus alkaa klo 14.15 ja suomenkielinen klo 15. Pääset osallistumaan alla olevasta linkistä tilaisuuden alkaessa, ja osallistumislinkki lähetetään myös apurahauutiskirjeessä.
Hanke jalkautuu paikallisiin some-ryhmiin, joista toivotaan apuvoimia hämäläisyyden ja yleisesti kotiseudun merkityksen etsimiseen ja määrittelyyn. Käytännössä hämäläisyyttä esitellään videoiden, artikkelien ja valokuvien kautta, jotka löytyvät hankkeen some-kanavista sekä kotisivuilta. Uusia videoita ja kertomuksia henkilöistä ja ilmiöistä julkaistaan loppuvuodesta ja kevään aikana viikon välein.
Hankkeen taustalla on havainto siitä, että hämäläisyys ei ole kovin selvärajaista. Hankketta toteuttava hämäläistaustainen historiantutkija ja valokuvaaja Juho Haavisto avaa taustalla olevaa tilannetta: “Olen hämäläinen, mutta en oikein ymmärrä itsekään ihan täysin mitä se tarkoittaa. Sitä tässä koitetaan nyt selvittää eli mitä hämäläisyys tarkoittaa tässä ajassa – vai tarkoittaako mitään?”
Hankkeen lähtöoletus on, että hämäläisyys on identiteettinä ehkäpä piilevämpi, kuin vaikka pohjalaisuus tai savolaisuus. Toinen lähtökohta on hieman ravistella pölyiseksi koettua maakuntaidentiteettiä. Kansainvälistyvä Suomi ja globaali maailma vaativat ymmärrystä, ja oman taustan positiivisten piirteiden hyödyntäminen antaa siihen mahdollisuuksia.
Suomen Kulttuurirahasto rahoittaa uuden valtakunnallisen syntymäkohorttiaineiston perustamista Suomeen. Kyseessä on mittava ja kansainvälisestikin merkittävä tietovarantohanke, joka kokoaa yhteen tietoja kokonaisesta ikäluokasta ja heidän perheistään.
Tavoitteena on lisätä ymmärrystä hyvinvoinnin osatekijöistä ja auttaa tekemään parempia päätöksiä tulevaisuudessa muun muassa lasten ja nuorten hyväksi.
Tietovarantohankkeen valmistelu sijoittuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen (THL), jossa väestö- ja kohorttitutkimuksilla on pitkät perinteet ja korkea kansainvälinen taso. Toteutuessaan hanke jatkaa vuosien 1987 ja 1997 Kansallisten syntymäkohorttien sarjaa.
Näitä aiempia rekisteritietopohjaisia syntymäkohorttiaineistoja hyödynnetään edelleen aktiivisesti muun muassa mielenterveyteen, koulutukseen ja työelämään sekä lapsiperheiden toimeentuloon liittyvissä tutkimuksissa.
”Vuoden 2026 syntymäkohortti tulee olemaan aikaisempia laajempi. Nyt tarkastelussa ovat vuonna 2026 syntyneiden lisäksi heidän vanhempansa ja sisaruksensa, jolloin tietoa saadaan myös nuorten aikuisten hyvin- ja pahoinvoinnista. Aineiston merkitys tulee olemaan mittava suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta”, sanoo hankejohtajana THL:ssä elokuussa 2023 aloittanut VTT Ville Pernaa.
Terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat linkittyvät usein toisiinsa.
Terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat linkittyvät usein toisiinsa. Uusi syntymäkohortti mahdollistaa aikaisempaa monipuolisemmat tutkimusasetelmat. Monitieteisellä lähestymistavalla pystytään nykyistä kokonaisvaltaisemmin ymmärtämään ihmisten hyvinvointiin vaikuttavia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niihin liittyviä syy-seuraussuhteita.
Tätä varten hankkeessa yhdistetään rekisteritietoja muihin tietolähteisiin, kuten väestötasoisiin kyselyaineistoihin, biologisiin näytteisiin ja esimerkiksi erilaisilla sovelluksilla kohdejoukolta kerättyihin tietoihin. Tarkoitus on siis aktiivisesti osallistaa tiedonkeruuseen kohortissa mukana olevia henkilöitä ja heidän perheitään.
”Hanke tarjoaa vuonna 2026 syntyneiden lasten perheille ainutlaatuisen tilaisuuden olla edistämässä tulevaisuuden hyvinvointia. Ensimmäisiä tutkimustuloksia saadaan varsin nopeasti. Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden rakentaminen on kaikkien yhteinen asia, ja olen varma, että tutkimustuloksemme palvelevat myös poliittista päätöksentekoa”, Pernaa sanoo.
Tutkimus- ja tiedonkeruumenetelmät sekä mahdollisuudet yhdistellä tietoja eri lähteistä kehittyvät tällä hetkellä valtavin harppauksin. Esimerkiksi biologisten näytteiden analysointimenetelmät kehittyvät kovaa vauhtia. Laaja tietovaranto mahdollistaa jatkossa myös sellaiset tutkimusasetelmat, joista emme vielä tässä vaiheessa tiedä mitään.
”Hanke tarjoaa vuonna 2026 syntyneiden lasten perheille ainutlaatuisen tilaisuuden olla edistämässä tulevaisuuden hyvinvointia.”
Hankkeessa huomioidaan myös Suomen väestörakenteen muuttuminen. Kyselytutkimuksen lomakkeet tarjoavat tästä konkreettisen esimerkin. Ne käännetään vähintään kuudelle kielelle.
Kaikki hankkeessa kertyvä aineisto tulee tiedeyhteisön käyttöön avoimen tieteen periaatteen mukaisesti.
Hankkeen valmistelua tukee useita tieteen- ja hallinnonaloja edustava ohjausryhmä. Aktiivista keskustelua käydään parhaillaan eri sidosryhmien kanssa ja mahdollisia yhteistyökumppaneita ja muita laajaan tiedonkeruuseen perustuvia hankkeita kartoitetaan ympäri Suomen ja myös kansainvälisesti.
Syksyllä 2023 suunnitellaan hankkeen tutkimusasetelmia, aineistonkeruuta ja tietotuotantoa. Tämän edistämiseksi on valmisteltu pilottitutkimus, joka toteutetaan kyselytutkimuksena esikouluikäisten eli vuonna 2017 syntyneiden lasten vanhemmille yhteistyössä THL:n väestötasoisen FinLapset-tutkimuksen sekä Euroopan laajuisen Growing up in Digital Europe (GUIDE) -hankkeen kanssa.
”Pilottitutkimuksen avulla testataan terveys- ja yhteiskuntatieteellisen tiedonkeruun yhdistämistä. Suurhankkeen yhtenä tavoitteena on päästä irti tieteenalakohtaisista siiloista, ja siinä pilottihanke on yksi askel eteenpäin”, Pernaa sanoo.
Mikä on kohortti?
Kohortti tarkoittaa tutkimustarkoitukseen tietyin kriteerein valittua ihmisryhmää. Syntymäkohortti on tiettynä aikana syntyneiden ryhmä. Vuoden 2026 syntymäkohortin tiedonkeruu kattaa myös kyseisenä vuonna syntyvien lasten vanhemmat ja sisarukset.
Tietoja kerätään erilaisista kansallisista rekisteriaineistoista, joita ovat esimerkiksi THL:n syntyneiden lasten rekisteri sekä erilaiset sosiaali- ja terveydenhuollon rekisterit. Rekisteritietoja pyritään täydentämään mm. erilaisin kyselyin ja biologisin näyttein.
Rekisteritietojen käyttämiseen tutkimustarkoituksessa tarvitaan rekisteriviranomaisen lupa. Muiden tietojen käyttöön tarvitaan lupa kohortissa mukana olevilta henkilöiltä itseltään tai lasten osalta heidän huoltajiltaan.
Aineiston tietosuojasta huolehditaan tarkasti. Kaikki tieto on pseudonymisoitua, jolloin yksittäisiä henkilöitä ei voida siitä tunnistaa.
Tunnettujen klassisen laulumusiikin maiden ohella hakemuksia tuli muun muassa Taiwanilta, Singaporesta, Filippiineiltä, Perusta, Mongoliasta, Libanonista, Intiasta, Hong Kongista ja Costa Ricasta.
”Hakijamäärä kertoo Helin-kilpailun maailmanlaajuisesta kiinnostavuudesta. Laulukilpailuilla on yhä paikkansa musiikkimaailmassa. Kilpailumenestys avaa nuorille lahjakkuuksille tilaisuuden esittäytyä yhdellä kertaa sekä yleisölle, medialle että laajalle joukolle alan työllistäviä tahoja. Samalla he joutuvat mittaamaan paitsi osaamistaan, myös henkistä ja fyysistä kestokykyään monivaiheisessa kilpailutilanteessa.”
Esikarsintaraati valitsee tammikuun aikana enintään 60 kilpailijaa 3.–6. kesäkuuta käytävään alkukilpailuun. Kilpailun tuomaristo valitsee heistä 16–20 laulajaa välikilpailuun, ja 12.6. käytävään orkesterifinaaliin heistä karsiutuu kuusi laulajaa.
Kilpailun tuomareita ovat sopraano Dawn Upshaw, mezzosopraano Randi Stene, baritoni Bo Skovhus, pianisti Keval Shah sekä tuomariston puheenjohtajana toimiva sopraano Soile Isokoski.
3.–12.6.2024 järjestettävä Mirjam Helin -kisa viettää 40. juhlavuottaan. Helsingissä pidettävän kilpailun alku- ja välierät käydään Sibelius-Akatemian konserttisalissa ja orkesterifinaali Musiikkitalon konserttisalissa. Loppukilpailussa soittaa Helsingin kaupunginorkesteri sir Mark Elderin johdolla.
Kilpailu on uudistunut monilta osin. Nyt kaikki kilpailevat samassa sarjassa, ja voittaja saa palkinnoksi 50 000 euroa, toinen 40 000 €, kolmas 30 000 € ja loput kolme finalistia kukin 10 000 euroa.
Suomen Kulttuurirahasto on järjestänyt kansainvälisen Mirjam Helin -laulukilpailun vuodesta 1984 lähtien joka viides vuosi. Jatkossa se järjestetään kolmen vuoden välein.
Kilpailu perustuu Mirjam ja Hans Helinin suurlahjoitukseen. Professori Mirjam Helin (1911–2006) halusi perustaa kansainvälisen laulukilpailun Suomeen. Hänen tavoitteensa oli tehdä kisasta maailman arvostetuin.
Kulttuurirahastossa toimintavuosi vaihtuu syys- ja lokakuun taitteessa, joten tämän artikkelin luvut koskevat ajanjaksoa 1.10.2022–30.9.2023.
Kulttuurirahasto myönsi apurahoja ja palkintoja yhteensä 52,1 miljoonaa euroa. Summa on kasvanut vuosi vuodelta. Apurahat muodostavat valtaosan Kulttuurirahaston jakamasta tuesta, mutta rahastolla on myös omia kulttuurihankkeita, joihin käytettiin 5,9 miljoonaa euroa.
Kulttuurirahasto muodostuu keskusrahastosta ja 17 maakuntarahastosta. Keskusrahastosta myönnettiin apurahoja 31 miljoonaa euroa ja maakuntarahastoista yhteensä 13,9 miljoonaa euroa.
Erityiskohteisiin jaettiin näiden lisäksi tukea 7,2 miljoonaa euroa. Erityiskohteissa apurahoitus kohdistuu tiettyyn aiheeseen tai teemaan, kuluneena vuonna esimerkiksi muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimukseen.
Menestyneitä hakemuksia oli yhteensä 2472. Se on noin 13 prosenttia koko vuoden hakemusmäärästä keskusrahastossa ja maakuntarahastoissa yhteensä. Apurahansaajia oli kattavasti eri puolilla Suomea, noin 140 kunnassa.
Tukea tieteelle ja taiteelle
Yleisistä apurahoista tieteen eri aloille kohdistui 25,2 miljoonaa euroa ja taiteeseen 19,5 miljoonaa euroa. Esimerkiksi väitöskirjatyöhön myönnettiin 608 ja taiteelliseen työskentelyyn 741 apurahaa. Tieteen ja taiteen jakaumaa aloittain voi tarkastella alla olevasta kuvasta.
Kulttuurirahaston tavoitteena on ollut lisätä koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn vähintään vuodeksi. Kuluneena vuonna säätiö myönsi 931 kokovuotista apurahaa, joista 165 oli monivuotisia.
Suuria apurahoja jaettiin poikkeuksellisen monta, sillä 100 000 euron rajan ylitti 36 apurahaa.
Apurahahakemukset käsitellään apurahapaneeleissa, jotka muodostuvat luottamushenkilöistä ja vaihtuvista asiantuntijoista. Vertaisarviointi turvaa eri alojen tarkemman tietämyksen ja tasapuolisuuden, ja asiantuntijoiden vaihtuvuuden ansiosta yksittäiset henkilöt eivät pääse liian vahvasti vaikuttamaan apurahapäätöksiin. Kulttuurirahaston suurimmassa haussa eli Lokakuun haussa hakemuksia oli arvioimassa yhteensä noin 150 asiantuntijaa.
Suurimpia apurahapäätöksiä
Vuoden aikana tehtiin useita suuria apurahapäätöksiä, joista tässä muutamia. Suurimmista apurahoista voit lukea lisää Ajankohtaista-osiosta verkkosivuiltamme.
Argumenta-apurahoina yhteensä 600 000 euroa neljälle hankkeelle, joissa luodaan laajaa keskustelua tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävistä aiheista.
Kulttuurirahaston vuosi
Lisää kuluneen vuoden apurahoista, palkinnoista, hankkeista, taloudesta ja muusta toiminnasta voit lukea vuosikertomuksestamme.
Professori Riitta Pyykkö toimi Suomen Kulttuurirahaston hallituksen jäsenenä vuodesta 2012 vuoteen 2017, josta varapuheenjohtajana 2014–2016 ja puheenjohtajana 2016–2017. Sen jälkeen hän on jatkanut uraansa Kulttuurirahastossa hallintoneuvoston jäsenenä, varaesimiehenä ja tästä vuodesta alkaen hallintoneuvoston esimiehenä eli puheenjohtajana. Aiemmin Pyykkö on toiminut myös Varsinais-Suomen rahaston hoitokunnan puheenjohtajana.
Pyykkö on Turun yliopiston venäjän kielen ja kulttuurin emeritaprofessori. Hän on toiminut myös lukuisissa muissa vastuutehtävissä Turun yliopistossa, muun muassa koulutuksesta vastaavana vararehtorina sekä humanistisen tiedekunnan dekaanina.
Mänttäläinen kuvataiteilija Riikka Lenkkeri tunnetaan kokeneena muotokuvamaalarina. Myös Kulttuurirahaston Helsingin-toimistossa on esillä useita hänen teoksiaan.
Lenkkeri soveltaa usein maalauksissaan historiallisia maalaustekniikoita ja kuvallisia viittauksia. Myös Pyykön muotokuvassa hän viittaa menneisyyteen, sillä mallin asento pohjaa renessanssiajan italialaiseen alla balcone –sommittelutapaan. Malli ikään kuin nojaa kaiteeseen, vaikka itse kaiteen Lenkkeri on jättänyt maalauksesta pois. Näin kuvattava on sisä- ja ulkotilan välissä – yksityisessä tilassa, mutta aktiivisesti ottamassa osaa ulkomaailman tapahtumiin.
Muotokuvaperinteeseen kuuluu aina jotakin virallista ja muodollista, mutta samalla kyse on persoonasta. Riitta Pyykkö kertoo valinneensa muotokuvansa tekijäksi Riikka Lenkkerin, koska tämä ”maalaa ihmisiä, ei asemaa”.
Lenkkerihalusi tuoda Pyykön muotokuvaan lämpöä ja lähestyttävyyttä, mutta samalla määrätietoisuutta. Oikeita värejä hän kypsytteli erilaisten kokeilujen ja monien läpikuultavan ohuiden maalauskerrosten kautta, kunnes Pyykön punainen jakku lopulta ratkaisi koko värisommittelun.
”Monesti väri on se keino, jolla pääsee suoraan vaikuttamaan katsojan mielentilaan”, Lenkkeri sanoo. Pyykön muotokuvaan tulilopulta kylmistäkin väreistä lämpimiä sävyjä, jotta syntyi oikeanlainen sydämellinen väritunnelma.
Lenkkerillä muotokuvan maalaaminen lähtee aina liikkeelle malliin tutustumisesta ja yhteisistä keskusteluista. Pyykön muotokuvan teko kesti kaikkine vaiheineen lähestulkoon vuoden. Lenkkerille pitkät muotokuvaprosessit sopivat, sillä se antaa tilaa tutustumiselle, kokeiluille ja hauduttelulle. Pitää ymmärtää syvällisesti sekä mallia että se potentiaali, joka maalauksella on.
”Sitä melkein toivoo, ettei onnistu löytämään oikeita ratkaisuja liian aikaisin”, hän kertoo.
Suomea ravistelevat isot muutokset. Miten meidän kulttuurimme on valmistautunut muutoksiin? Osaammeko elää muutosten kanssa? Digitalisaation ja teknologian murros, suomalaisten vanhentuminen ja iso maahanmuuton tarve, hyvinvointiin pohjautuvan yhteiskunnan jatko, kestävän maailman jättäminen lapsillemme, uuden sukupolven arvot ja erilaiset odotukset tulevaisuudesta jne. Minusta tuntuu, että tällä hetkellä ovat käynnissä oman elinaikani suurimmat muutosvoimat.
Opetushallitus määrittelee kulttuurin hyvin. Kulttuurin käsitettä käytetään tarkoittamaan kaikkea sitä, mitä ihmisyhteisöt siirtävät jälkeläisilleen. Unescon julistuksessa kulttuuri ymmärretään tässä merkityksessä. Tällainen laaja kulttuurin käsite sisältää kaikenlaiset tiedot, taidot ja tavat sekä arvot ja normit, joiden varaan ihmisyhteisöt ovat rakentuneet. Kulttuurin piiriin kuuluvat muun muassa kieli, valtarakenteet, elinkeinot, taide ja urheilu. Siihen kuuluvat myös uskonto ja muut katsomukset.
Mitä kulttuurilla on tekemistä muutosvoimien kanssa? Paljonkin. Yritysmaailmassa on tapana sanoa, että kulttuuri syö strategian aamupalaksi. Kulttuuri on salainen resepti, joka saa ihmiset parhaimmillaan innostuneesti mukaan ja tekemään asioita yhteiseen suuntaan. Toinen sanonta kertoo, että ihmiset eivät irtisanoudu yrityksistä, he eroavat kulttuureista. Kulttuuri on siis todellinen voima, joka liikuttaa meitä. Erilaiset strategiat, olivatpa ne yritysten strategioita tai valtioiden strategioita, kuihtuvat, jos niiden tueksi ei ole hyvin keskusteltua kulttuuria. Et voi yritysjohtajana määrätä henkilökuntaasi hyvään asiakaspalveluun, yrityksen kulttuuri joko antaa innostuksen ja rohkeuden hyvään asiakaspalveluun tai se tukahduttaa sen. Minusta Suomen kulttuuri ei ole kypsä vastaamaan noihin muutosvoimiin. Lopputuloksena on ongelmia, kun kypsä kulttuuri luo ratkaisuja.
Minkälainen kulttuuri on muutosta tukeva kulttuuri? Intohimoinen, rohkeutta luova ja tavoitteellinen.
Jos emme pysty sytyttämään ihmisissä yhteisen päämäärän tekemisen eteen intohimoa, lopputuloksena on tyytymättömyys ja eksyminen.
Jos emme pysty kannustamaan ihmisiä rohkeuteen, lopputuloksena on hidas eteneminen ja pysähtyneisyys.
Jos meillä ei ole Suomessa yhteistä tavoitetta hyvinvointiyhteiskunnallemme, lopputuloksena on tehottomuus.
Olen käytännössä testannut 3000 henkilön yrityksessä kulttuurin muuttamisen. Tavoitteena oli, että kulttuuri tukisi paremmin yrityksen pärjäämistä kovassa kilpailussa. Nuo kolme oppimaani maagista sanaa toimivat.
Mitä Suomen Kulttuurirahasto voisi tehdä auttaakseen Suomea selviytymään mainituista haasteista? Voisimme vahvemmin ottaa käsittelyyn Suomen kulttuuria muuttavia tulevaisuuden teemoja, joita alussa luettelin. Suomen väestön vanhentumista auttava, riittävän suuri maahanmuutto on Suomen hyvinvoinnille aivan kynnyskysymys. Siinä yksi hyvä teema. Intohimoa meiltä löytyy aika hyvin. Rohkeutta voisi olla muutama annos lisää. Ja tavoitteellisuutta on harvoin liikaa.
Asiantuntija Ramona Grönstrand on valittu Suomen Kulttuurirahaston Kannatusyhdistyksen johtokunnan jäseneksi 11.12.2023 alkaen. Vuonna 1937 perustetun yhdistyksen noin 2 500 jäsentä edustavat laaja-alaisesti kulttuurin, tieteen ja taiteen tekijöitä ja kokijoita.
”Olen aktiivinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolestapuhuja ja ennen kaikkea tekijä”, luonnehtii Grönstrand itseään. Hän on toiminut pitkään erityisesti romanien tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta Kainuussa ja valtakunnallisesti.
Grönstrand työskentelee tällä hetkellä Kajaanin kaupungin perusopetuksen hallinnossa. Hän koordinoi hanketta, jossa kohderyhmänä ovat yläkouluikäiset maahanmuuttajanuoret sekä heidän perheensä. Hän on lisäksi Pohjois-Suomen alueellisen romaniasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja ja valtakunnallisen romaniasiain neuvottelukunnan jäsen.
Grönstrandin viime vuosien työkokemukseen kuuluvat myös Euroopan sosiaalirahaston (ESR) hankkeet, esimerkiksi Elämää varten ja Lohiba Buttijatta, jotka keskittyivät romanien koulutuksen ja työllisyyden parantamiseen.
Kulttuurirahaston residenssiohjelma laajeni vuodelle 2024 kolmella kohteella, kun mukaan saatiin Tallinnassa sijaitseva Kanuti Gildi SAAL, Antwerpenin MORPHO-residenssi sekä Islannin Reykjavikissa toimiva SÍM-residenssi. Ohjelman kymmenen residenssikohdetta sijaitsevat kahdeksassa eri maassa.
”Suomen Kulttuurirahaston residenssiohjelma on arvioitu pohjoismaisittain kiinnostavaksi ja haluamme vahvistaa ohjelmaa myös jatkossa. Suomen taide on historiallisesti rakentunut liikkuvuuden varaan, mutta erityisesti näinä aikoina on tärkeää, että taiteilijoilla on mahdollisuuksia kansainväliseen liikkuvuuteen ja verkostojen rakentamiseen”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
Residenssiohjelman hakemusmäärät ovat koronan jälkeen olleet kasvussa. Vuonna 2021 hakemuksia saapui 127 ja viime vuonna 176. Tänä vuonna hakemusten määrä lähes tuplaantui viime vuoteen verrattuna, kun hakemuksia saapui ennätykselliset 324 kappaletta.
Viisitoista taiteilijaa residensseihin vuonna 2024
Residenssiohjelma mahdollistaa eri alojen taiteilijoille uusia kansainvälisiä vaikutteita ja verkostoja sekä uusia näkökulmia työskentelyyn. Tänä vuonna apuraha myönnettiin yhteensä 15 taiteilijalle.
”Residenssijakso tarjoaa taiteilijoille mahdollisuuden oman työskentelyn kehittämiseen, kansainväliseen verkottumiseen sekä omasta tutusta arjesta irrottautumiseen, ja usein residenssien vaikutukset omalle taiteilijauralle koetaan käänteentekeviksi. Uusissa kumppanuuksissa onkin kiinnitetty erityisesti huomiota taiteilijoiden saamaan työskentelyn tukeen”, residenssiohjelmasta vastaava erityisasiantuntija Johanna Ruohonen kuvailee.
Miia Kettunen (vas.), kuva: Marko Junttila. Pavel Rotts, kuva: Marko Marin
Ensi vuonna Narvan NART-residenssiin matkustavat Miia Kettunen ja Pavel Rotts. Kettunen on monialainen kuvataiteilija, joka työskentelee ympäristö- ja yhteisötaiteen parissa. Tällä hetkellä hän tutkii teoksissaan ympäristötaiteen, biotaiteen, vaihtoehtoisten valokuvaustekniikoiden ja mediataiteen komponenttien käyttöä.
A Room of Absence 2, öljy teräkselle, Tiina Pyykkinen, 2023. Kuva: Sampo Linkoneva, Serlachius museot
Pavel Rotts työskentelee eri tekniikoita käyttäen muun muassa käsitetaiteen, performanssin ja kuvanveiston parissa. Venäjältä kotoisin olevana inkerinsuomalaisena Rotts käyttää usein taustaansa teostensa lähtökohtana. Kun Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan alkoi, hän osallistui aktiivisesti sodanvastaiseen liikkeeseen ja oli myös mukana perustamassa NO PUTIN NO -hyväntekeväisyyskampanjaa, jolla tuettiin ukrainalaisia pakolaisia.
Tiina Pyykkinen on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka peilipintaisissa maalauksissa on usein läsnä muisti, aika ja ihmiskehon aistimukset. Hän lähtee New Yorkin Triangle-residenssiin työstämään uutta maalaussarjaansa.
New Yorkiin matkustaa myös kuvataiteilija Panos Balomenos (kuva ylhäällä), joka yhdistää töissään akvarellimaalausta ja performanssia. Balomenos tutkii henkilökohtaisten kertomusten, historiallisten tapahtumien ja fiktion avulla valtasuhteisiin, seksuaalisuuteen ja politiikkaan liittyviä aiheita.
Vuonna 2023 residenssiapurahan saaneet taiteilijat:
Kuvataiteen maisteri Panos Balomenos, Triangle, New York
Tanssija Karolina Ginman ja työryhmä, Kanuti Gildi SAAL, Tallinna
Tait. maisteri Miia Kettunen, NART, Narva
Kuvataiteilija Aaro Murphy, Tokyo Arts and Space, Tokio
Tait. maisteri Elina Oikari, Fabrikken, Kööpenhamina
Koreografi Jarkko Partanen ja työryhmä, Kanuti Gilda SAAL, Tallinna
Kuvatait. maisteri Tiina Pyykkinen, Triangle, New York
Kulttuuritoimittaja Hannu Pöppönen, Filba, Buenos Aires
Fil. maisteri Arto Rintala, Filba, Buenos Aires
M.F.A. Pavel Rotts, NART, Narva
Arkkitehti Maijua Suomi ja taiteilija Patrik Söderlund, AIT, Tokio
Tait. maisteri Meri Toivanen, MORPHO, Antwerpen
Tait. maisteri Juha Vehmaanperä, SÍM, Reykjavik
M.F.A. Bogna Luiza Wisniewska, SÍM, Reykjavik
Kuvanveistäjä Man Yau, Fabrikken, Kööpenhamina
Taiteilijat Ki Nurmenniemi ja Tuomas A. Laitinen työskentelivät Tokyon Arts and Space -residenssissä vuonna 2022. Lue heistä kertova tuore artikkeli alta.
Taiteen edistämiskeskuksen, Suomen Kulttuurirahaston ja Säätiöt ja rahastot ry:n järjestämässä presidenttipaneelissa keskusteltiin presidentin roolista kulttuurin puolustajana.
Kansallisteatterissa järjestetyssä tilaisuudessa kävi ilmi, millaisena presidenttiehdokkaat näkevät kulttuurin merkityksen Suomen tulevaisuuden ja demokratian kannalta. Illan aikana myös kuultiin, mikä on ehdokkaiden henkilökohtainen suhde aiheeseen, ja kuinka he presidenttinä edistäisivät kulttuurin ja taiteen asemaa.
Paikalla olivat Li Andersson, Olli Rehn, Alexander Stubb, Harry Harkimo, Sari Essayah, Pekka Haavisto ja Jussi Halla-aho. Kukaan presidenttiehdokkaista ei kiistänyt kulttuurin merkitystä – päinvastoin. Kaikkien mielestä presidentillä voisi olla entistä näkyvämpi rooli kulttuuriviennin edistäjänä esimerkiksi valtiovierailujen yhteydessä.
Näkemyseroja syntyi vasta, kun puhe kääntyi rahoitukseen.Halla-ahoa lukuun ottamatta ehdokkaiden kanta oli, että yritysten investoinnit taiteeseen ovat myös elinkeinoelämän etu. Haavisto, Harkimo, Essayah ja Andersson puolustivat paitsi yksityisen, myös julkisen tuen merkitystä.
”Kulttuuria on pakko avustaa. Koko kansahan kuolee, jos kulttuuria ei ole. Paljon voidaan leikata, mutta tästä (kulttuurista) ei mielestäni pitäisi leikata”, Harkimo totesi.
Myös Halla-aho sanoi kannattavansa lehdistön, kirjallisuuden ja muiden kielisidonnaisten alojen tukemista julkisin varoin, mutta esimerkiksi kuvataiteen sekä musiikin kohdalla hän korosti markkinatalouden ehtoja.
”Uskon markkinatalouteen. Mielestäni sitä sovelletaan useisiin asioihin, joihin se ei sovellu, mutta kulttuuri ja taide ovat alueita, joihin se soveltuu oikein mainiosti. Mille on kysyntää, sille ilmestyy myös tarjontaa”, Halla-aho totesi puheenvuorossaan.
Heikentynyt lukutaito on uhka demokratialle
Yksi illan puheenaiheista oli suomalaisten heikko lukutaito, joka koskettaa tällä hetkellä 11 prosenttia aikuisväestöstä.Lukemisen väheneminen on iso ongelma sekä yksilö- että yhteisötasolla, Rehn totesi.
”Yksilöt menettävät paljon, jos he eivät pääse elämysten maailmaan, jonka kirjat avaavat. Pitäisin tärkeänä, että presidentti käyttää puheenvuoroja lukemisen merkityksen puolesta”, hän sanoi.
Stubb tarjosi ongelmaan ratkaisua, jota hän kutsuu yksi plus yksi plus yksi -säännöksi. Hänen mukaansa jokaisen kannattaisi päivittäin lukea tunti, liikkua tunti ja somettaa vain tunti. Yhdessä mainituista Stubb tosin kertoi epäonnistuvansa itsekin.
Halla-ahon mukaan perimmäisenä ongelmana on jatkuva ärsyketulva, jonka kanssa kirjallisuus kilpailee, ja joka on vahingoittanut ihmisten tylsyyden sietokykyä. Hän pohti puheenvuorossaan, onko painettu kirja yksinkertaisesti tullut tiensä päähän.
Myös Haavisto nosti esiin keskittymisen merkityksen, mutta haastoi Halla-ahoa huomauttamalla, että kirjamessuilla käy edelleen valtava määrä kirjallisuudesta kiinnostuneita ihmisiä. Hän korosti lastenkulttuurin ja -kirjallisuuden merkitystä.
”Presidenttinä nostaisin sitä esiin. Miettisin keinoja, millä kirja tulee tutuksi ja mitä uutta voitaisiin keksiä, että kirja säilyttäisi asemansa”, Haavisto totesi.
Anderssonin mielestä lukemisen haasteet liittyvät eriytymiseen, mikä voi olla uhka demokratialle. Siksi varhaiskasvatuksella, koulutuksella ja kirjastoilla on suuri rooli, samoin lukemiseen kannustavilla esikuvilla.
”Pitäisi enemmän puhua siitä, mikä lukukokemuksessa on merkityksellistä ja tärkeää, eikä vain saarnata, että lukekaa”, Andersson totesi.
Presidenttiehdokkaat pohtivat, millainen kulttuuri voisi yhdistää Suomen kansaa poikkeusoloissa. Ehdotuksia sateli Uuno Kailaan Suomalainen runosta Eppu Normaaliin ja Käärijän suomalaisia yhdistäneeseen Cha Cha Cha -kappaleeseen.
Kulttuurin merkitys kriisien keskellä puhutti
Illan viimeisenä aiheena käsiteltiin kulttuurin merkitystä kriisien keskellä, minkäUkrainassa käytävä Venäjän hyökkäyssota on tehnyt näkyväksi. Kuten Rehn puheenvuorossaan totesi, sodassa ei ole kyse pelkästään maa-alueista, vaan kansakunnan identiteetistä. Samoilla linjoilla oli Stubb.
”Venäjä käy kulttuurisotaa. Se yrittää kiistää Ukrainan ja sen koko identiteetin olemassaolon. Se, että meillä käy eduskunnan puhemies Ukrainan parlamentissa pitämässä puheen ukrainaksi, se on jättiläismäinen kulttuuriteko”, Stubb totesi.
Myös Haavisto ja Essayah toivat puheenvuoroissaan esille poikkeusolojen ja taiteen yhteyden. Esimerkiksi Essayah nosti Auschwitzin naisorkesterin, joka loi musiikkia keskitysleiriolosuhteissa pakon alla.
”On vaikea ymmärtää, että ihmiset pystyvät tuottamaan sellaisia hirveyden keskellä. Se osoittaa, että luomisvoima on ihmisen sisimmässä, eikä sitä voi rahalla korvata”, totesi Essayah.
Andersson halusi puolestaan muistuttaa, että luomisvoiman lisäksi taiteilija tarvitsee rahaa laskujen maksamiseen. Hän toi myös esille, että diktatuureissa ja autoritäärisissä järjestelmissä kansalaisyhteiskunnan tilan kaventaminen alkaa aina taiteellisesta ilmaisusta.
”Itsevarman ja toimivan demokratian tunnusmerkistö on elävä ja vahva, myös julkisrahoitteinen kulttuurikenttä”, Andersson totesi.
