MLL:n ja Suomen Kulttuurirahaston yhteinen mediakasvatushanke Digitutkijat polkaistiin toden teolla käyntiin maaliskuun alussa. Ensimmäiset neljäsluokkalaiset pääsivät testaamaan mediataitojaan Digitutkijat-työpajoissa Helsingissä ja ympäryskunnissa.
Digitutkijat-työpajoja suunnitellut mediakasvatuksen asiantuntija Ville Leppänen kertoo, että ensimmäiset työpajat ovat saaneet innostuneen vastaanoton.
”Oppilaat ovat olleet innokkaita ja aktiivisia, ja heidän kanssaan on ollut todella mukavaa sukeltaa mediamaailmaan. Pohdimme yhdessä netin, puhelinten ja muiden medioiden käyttöä ja teemme tehtäviä. Tehtäviin ja kysymyksiin ei ole suoraan oikeita vastauksia, vaan tilaa jätetään oppilaiden omille oivalluksille ja havainnoille”, Leppänen muotoilee.
Tutkija Vimma ohjaa pohtimaan mediankäyttöä
Työpajoissa seikkailee mediatutkija Vimma robottiapureineen. Vauhdikas tutkija tietää mediasta paljon, mutta kaipaa aineistoonsa nuoremman väen kokemuksia median käytöstä. Vimma haluaa myös varmistaa, että oppilaat osaavat käyttää mediaa turvallisesti ja kunnioittaen omia ja muiden rajoja. Lisäksi harjoitellaan tunnistamaan mediankäytön vaikutuksia omaan hyvinvointiin.
Turvallisen mediankäytön teema herätti Kallion ala-asteen neljäsluokkalaisten mielenkiinnon, ja oli selvää, että aihetta on käsitelty myös kotona. Oppilaat innostuivat jakamaan esimerkkejä nettihuijauksista ja osasivat hienosti selittää, millainen on vahva salasana.
Opitaan rajaamaan mediankäyttöä
Digitutkijoissa lähdetään siitä, että mediankäyttö on osa lapsen arkea. Samalla muistutetaan, että omaa mediankäyttöä on tarpeen rajoittaa. Moni oppilas raportoi siitä, että kotona on sovittu yhteiset pelisäännöt medialaitteiden käytölle. Jotkut jopa kertoivat, että asettavat itse itselleen aikarajoja eri sovellusten käyttöön.
Keskustelua heräsi myös yöunien tärkeydestä ja siitä, kuinka medialaitteet saattavat vaikeuttaa nukkumaanmenoa. Oppilailla olikin tarjota monenlaisia keinoja rentoutumiseen ennen nukkumaanmenoa: jotkut lukevat tai piirtävät, kun taas toiset tekevät kuperkeikkoja ja käyttävät loppuun päivän energiavarauksen.
Oppitunnin lopuksi peukkuäänestys kertoi, että kaikki oppilaat olivat oppineet työpajan aikana jotakin uutta. Mikä vielä upeampaa, oppilaat äänestivät yksimielisesti sen puolesta, että työpajassa oli ollut hauskaa!
Oppilaat tunnistavat mediakasvatustarpeen
Digitutkijat-työpajat on tehty vastaamaan opetussuunnitelman perusteiden sisältöjä. Oppilaita motivoidaan oppilaslähtöisyyden, yhteisen tekemisen ja toiminnallisuuden kautta. Pyrkimyksenä on, että työpajan aikana oppilas tekee oivalluksia ja oppii mediakäytöstään omasta näkökulmastaan.
”Tämä on hyvä ikäluokka opettaa näitä asioita, tai ainakin kerrata”, Kulosaaren ala-asteen neljännen luokan opettaja Marja-Riitta Sulonen kertoo.
”Pelimaailma on sellainen, jonka huomaa helposti vievän mukanaan monet oppilaat, jolloin arjen taidot ja oma ajankäyttö menevät sekaisin.”
Digitutkijat-työpajoja kehitetään jatkuvasti vastaamaan paremmin aitoja, ajankohtaisia tilanteita, joissa kasvattajat tarvitsevat tukea. Opettajilla on mahdollisuus antaa työpajoista kirjallista palautetta. Lisäksi nelosluokkalaisten vanhemmille tehdään kysely, jossa kartoitetaan perheiden kohtaamia mediakasvatuksen haasteita.
Digitutkijat osallistaa myös tukioppilaita
Yhtenäiset peruskoulut voivat halutessaan tilata maksuttoman työpajan nelosluokan lisäksi myös tukioppilaille. Tukioppilastoiminta on MLL:n kehittämää, ja toimintaa on peräti 90 %:ssa Suomen kouluja. Tukioppilaat ovat yläkoulujen oppilaita, joiden tehtävä on rakentaa koulussa hyvää ryhmähenkeä. Lapset katsovat usein esimerkkiä isommista lapsista. Siitä syystä tukioppilaat tukevat erinomaisesti nuorempien oppilaiden mediakasvatusta.
Tukioppilaiden työpajoissa käydään läpi samoja teemoja, kuin neljäsluokkalaisten pajoissa, minkä lisäksi tukioppilaat pääsevät itse ideoimaan harjoituksia. MLL:n Nuorten mediankäytön kyselyssä 2023 selvisi, että nuoret kantavat paljon huolta nuorempien lasten mediataidoista. Digitutkijoissa nuoret saavat itse olla osa ratkaisua.
Mukaan valituista teoksista kaksi on dokumentaareja. Joel Karppasen Ruokalähetin päiväkirja (Wacky Tie Films / Pasi Hakkio) käsittelee nykypäivän työväenluokkaa. Ville KoskisenLomalaisen tähti (Polygraf / Sandra Enkvist) on episodielokuva massaturismin aikakaudesta ja sen häämöttävästä lopusta.
Fiktioelokuvista August JoensalonMielikuvitusystävä (Aamu Film Company / Emilia Haukka) kertoo Vihmasta, joka kohtaa lapsuuden mielikuvitusystävänsä. Pavel Andonovin Flowers of Farewell -draamaelokuvassa (Made / Ilona Tolmunen) suomalaisbulgarialainen Boriana matkaa Bulgariaan hautaamaan tuntemattomaksi jäänyttä äitiään.
Dokumentaarisia aineksia fiktioon yhdistelevä Ida-Maria OlvanMehiläisvuosi (Bufo / Pilvi Waltzer) kertoo tarinan pölyttäjien pelastamiseen omistautuneesta mehiläishoitajasta, joka ei suostu hyväksymään mehiläishoidon ekologisuuteen liittyviä ristiriitaisuuksia.
Kehittämö on Suomessa ainoa laatuaan
Viime vuonna käynnistynyt Kehittämö-ohjelma on ensimmäinen audiovisuaalisen alan uusille tekijöille suunnattu kehittämisohjelma Suomessa. Valitut viisi hanketta saavat kukin 55 000 euron tuen teoksen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tämän lisäksi hankkeille räätälöidään yksilöllinen kehittämissuunnitelma sekä osoitetaan av-alan asiantuntija omaksi mentoriksi.
”Kehittämö on pitkään kaivattu ohjelma Suomen av-alalle, sillä se tarjoaa tukea varhaisessa vaiheessa olevan elokuvantekijän kehittämistyöhön”, toteaa ohjelmassa mukana olevan Mielikuvitusystävä-elokuvan tuottaja Emilia Haukka Aamu Film Companysta.
”Konkreettinen työskentely yhdessä tekijän kanssa on minulle tuottajana paras tapa löytää työkaluja ja yhteistä kieltä juuri hänen teoksensa ja tekijyytensä kehittämiseksi. On mahtavaa, että Kehittämöön osallistutaan ohjaaja−tuottajaparina – luottamuksellinen suhde tekijän ja tuottajan välillä on rohkean ja moniäänisen elokuvataiteen yksi peruskivistä.”
Kansainvälisen mentoroinnin avulla ohjelman tekijät verkostoituvat myös Suomen ulkopuolella, ja heidän teoksillaan on parempi mahdollisuus nousta kansainvälisesti alan tietoisuuteen. Tänä vuonna Kehittämön mentoreina ovat käsikirjoituskonsultoinnin työpari Franz Rodenkirchen (Hymyilevä mies, Metsurin tarina) ja Francoise von Roy (Hytti nro 6, Hölmö nuori sydän, Mummola), muun muassa Coenin veljesten kanssa työskennellyt käsikirjoituksen asiantuntija Karol Griffiths, kouluttaja ja tuottaja Grant Keir (mm. From Scotland with Love, Off the Rails) sekä dokumenttielokuvien kehittämisen, kansainvälisten rahoitusfoorumien ja levityksen asiantuntija Gitte Hansen.
Ohjelman tavoitteena on synnyttää uusia, korkeatasoisia audiovisuaalisia teoksia ja vahvistaa lahjakkaiden tekijöiden omaäänisyyttä. Noin 10 kuukautta kestävän kehittämisjakson aikana mukana olevista ideoista hiotaan vahvoja teosehdotuksia, jotka voivat menestyä kilpailluilla markkinoilla myös maailmalla.
”Kehittämön ensimmäinen vuosi oli erittäin onnistunut. Elokuvahankkeet ja tekijät löysivät oman polkunsa ja ilmaisumuotonsa, mikä on jo näkynyt hyvinä tuloksina jatkorahoitusta haettaessa”, kertoo AVEKin johtaja Ulla Simonen.
Kehittämöä toteuttaa AVEK, ja sen mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston taloudellinen tuki, joka tuo av-alalle liki miljoonan euron lisärahoituksen neljän vuoden aikana. Tekijöitä ja kehittyviä teoksia esitellään Finnish Film Affair -tapahtumassa syksyllä 2024.
Lisätietoa:
Ulla Simonen, johtaja, AVEK ulla.simonen(at)avek.kopiosto.fi, +358 44 790 0344
Villu Jaanisoo (s. 1963) on monialainen kuvanveistäjä, joka on toiminut muun muassa Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvanveiston professorina ja vaikuttanut näin merkittävällä tavalla suomalaisen kuvanveiston muotokielen ja filosofisen perustan uudistamiseen. Hän valmistui Viron taideakatemiasta vuonna 1989.
Kuvanveistäjänä Jaanisoo on tuonut perinteisten materiaalien kuten kiven, pronssin ja teräksen rinnalle esimerkiksi kierrätettyjä autonrenkaita, jotka ovat tunnusomaisia useissa hänen julkisissa teoksissaan, kuten veistoksissa Paradise Island (2018) ja Elephant (2018). Palmupuiden huojunta lempääläläisen liikenneympyrän keskellä tai elefantin askeltaminen Jyväskylässä haastavat katsojaa pohtimaan julkisen teoksen suhdetta kaupunkitilaan.
Julkisilla paikoilla sijaitsevat teokset, kuten Helsingin Kalasataman Kuukkeli (2016) mahdollistavat taiteen kohtaamisen arjen jokaisena päivänä. Jaanisoon viimeisimpiä julkisia teoksia ovat Minna Canthin ja Maria Jotunin muotokuvat Kuopion kaupunginteatterin lämpiössä (2023).
Kuva: Riitta Supperi
Suomen Kulttuurirahaston palkinto myönnetään Villu Jaanisoolle, materiaalien kekseliäälle kesyttäjälle, ihmisten arjen ilahduttajalle.
Heini Junkkaala
Heini Junkkaala (s. 1975) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja dramaturgi. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi keväällä 2006. Vuoden 2024 alusta hän toimii määräaikaisena dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen professorina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.
Junkkaalaa kuvataan esitysten tekijänä omaääniseksi ja tinkimättömäksi. Hän käsittelee teoksissaan yhteiskunnallisesti ajankohtaisia ja kipeitä aihepiirejä, kuten seksuaalista identiteettiä, sukupuolen moninaisuutta sekä sukupolvisia ja kirkollisia uskomusparadokseja.
Aiheitaan hän tutkii epäillusorisen dokumentarismin keinoin, usein yksityisestä, henkilökohtaisesta näkökulmasta. Hänellä onkin tekijänä ihailtava kyky tehdä yksityisestä yleistä. Tämä luo katsojalle merkittävän samastumispinnan. Junkkaala tunnetaan paitsi lukuisista näytelmistään myös elämäkertateoksestaan Pirkko Saisio – Sopimaton, joka oli viime vuonna tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.
Kuva: Riitta Supperi
Heini Junkkaala saa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon tinkimättömästä teatterityöstä, yksityisen laajentamisesta yhteiseksi.
Jukka Pekola
Fysiikan professori Jukka Pekola (s. 1958) on Suomen kvanttiteknologiatutkimuksen pitkäaikainen edistäjä, taustavaikuttaja ja tutkijoiden kouluttaja. Pekolalla on yli 30 vuoden kokemus kvanttiteknologioiden tutkimuksesta. Hän on väitellyt tekniikan tohtoriksi vuonna 1984 ja on uransa aikana toiminut akatemiaprofessorina kahteen otteeseen. Hän on saanut lisäksi arvostetun Euroopan Unionin ERC Advanced Grant -rahoituksen. Professori Pekola on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.
Tällä hetkellä Pekola johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa kvanttiteknologian huippuyksikköä sekä Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteistä kvanttiosaajien keskittymää. IntituteQ:ksi nimetty osaamiskeskittymä kokoaa yhteen kansallisen kvanttiteknologian tutkimuksen, koulutuksen ja kaupallistamisen osaamisen. Tavoitteena on koordinoida kansallista tutkimustyötä, tarjota parasta mahdollista koulutusta sekä yliopistoissa että teollisuuden koulutusohjelmissa ja edistää innovaatioiden syntymistä.
Pekola on aikaisemmin palkittu huomattavista ansioista nanoskaalan kvanttilaitteiden termodynamiikan, metrologian ja kryogeniikan tutkimuksessa.
Kuva: Riitta Supperi
Jukka Pekola saa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon kvanttiteknologiatutkimuksen pitkäaikaisesta edistämisestä ja osallistumisesta ihmiskunnan haasteiden ratkaisemiseen.
Jaakko Ryhänen (s. 1946) aloitti laulajanuransa vuonna 1972 vierailijana Suomen Kansallisoopperassa, minne hänet kiinnitettiin vakinaiseksi solistiksi vuonna 1975. Hänen kansainvälinen uransa käynnistyi Suomen Kansallisoopperan vierailusta New Yorkin Metropolitaniin, missä hän lauloi Viimeisten Kiusausten Paavo Ruotsalaisen roolin.
Ryhäsen merkittävä elämäntyö laulutaiteilijana jää historiaan, todetaan palkintoperusteluissa. ”Hän on tehnyt pitkän ja menestyksekkään kansainvälisen uran oopperalaulajana. Hänen ohjelmistonsa on laaja-alainen, ja hän on tehnyt laulumusiikkia tunnetuksi myös klassisen musiikin ulkopuolella.”
Uransa aikana Ryhänen on esiintynyt kaikissa maailman merkittävissä oopperataloissa Lontoosta Los Angelesiin ja Milanosta Moskovaan. Hänen ohjelmistoonsa ovat kuuluneet useimmat oopperan merkittävimmät bassoroolit kuten Boris Godunovin nimirooli, Don Carloksen Filip, Lentävän hollantilaisen Daland, Nabuccon Zaccaria, Aidan Ramfis sekä Taikahuilun Sarastro, mihin esitykseen Savonlinnassa heinäkuussa 2012 Ryhänen päätti aktiiviuransa.
Oopperatyönsä lisäksi Jaakko Ryhänen on esiintynyt ahkerasti konsertti- ja orkesterisolistina maailman merkittävissä musiikkikeskuksissa ja tehnyt yhteistyötä lukuisten huippukapellimestarien kanssa. Hän on tehnyt myös merkittävän uran laulupedagogina ja toiminut professorina Sibelius-Akatemiassa sekä professorina ja osaston johtajana Viron musiikki- ja teatteriakatemian lauluosastolla Tallinnassa.
Aiemmin Lea Piltti -palkinnon ovat saaneet Kim Borg (1992), Anita Välkki (2002), Jorma Hynninen (2004), Matti Salminen (2009), Raili Viljakainen (2014) ja Juha Uusitalo (2019). Palkinto jaetaan Piltti-Killisen rahastosta, joka perustuu valtionoopperalaulaja, professori Lea Piltti-Killisen ja johtaja Olavi Killisen vuonna 1979 Kulttuurirahastolle tekemään lahjoitukseen.
Tunnustuspalkinnon lisäksi Piltti-Killisen rahastosta myönnettiin Lahden ja Turun konservatorioille kummallekin 18 000 euroa jaettavaksi laulun opiskelijoille sekä Kuopion konservatoriolle 36 000 euroa jousisoitinten hankkimiseksi konservatorion soitinpankkiin, josta niitä lainataan lahjakkaille opiskelijoille.
Suomen Kulttuurirahasto jakoi lokakuussa 2023 saatujen hakemusten perusteella yli 30 miljoonaa euroa apurahoina tieteen, taiteen ja kulttuurin hyväksi. Kulttuurirahasto myöntää apurahoja yhteensä yli 50 miljoonaa euroa vuosittain, mikä tekee siitä yhden Suomen suurimmista apurahasäätiöistä.
”Haluamme kantaa vastuuta tieteen, taiteen ja kulttuurin tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksista koko Suomessa. Nyt myönnetyt apurahaeurot jakautuivat tuhannelle tutkijalle, taiteilijalle tai hankkeelle yli 90 kuntaan. Vahvistamalla tiedettä ja taidetta rakennamme kestävää, moniarvoista ja moniäänistä yhteiskuntaa”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
Lokakuun hakukierroksella ylittyi ensimmäistä kertaa 10 000 hakemuksen rajapyykki. Hakemuksista menestyi joka kymmenes. Apurahahakemuksia on arvioimassa yli 150 vuosittain vaihtuvaa tieteen ja taiteen eri alojen asiantuntijaa.
Taiteelle ohjautui 43 % ja tieteelle 57 % apurahaeuroista. Tiede painottuu, koska valtaosa Kulttuurirahastolle varoja lahjoittaneista on halunnut tukea tieteen eri aloja.
Tuen tarve etenkin taiteelliseen työhön on viime vuosina kasvanut jatkuvasti.
”Taide sai Kulttuurirahastolta lähes 13 miljoonaa euroa tukea. Kokovuotiset apurahat ovat taiteilijoille äärimmäisen tärkeitä, sillä työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Julkisten rahoittajien tulee yhdessä säätiöiden kanssa turvata se, että taiteentekijöillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus keskittyä luovaan työhön”, sanoo Pettersson.
Harri Lipsanen pyrkii löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi. Kuva: Anni Hanén
Suuria tieteen apurahoja saivat muun muassa Suomen kilpailukykyä teollisuudessa ja liiketoiminnassa tukevat tutkimukset. Aalto-yliopiston professorit Harri Lipsanen ja Zhipei Sun työryhmineen saivat 250 000 euroa kehittääkseen neuromorfisia eli ihmisaivojen rakennetta ja toimintaa jäljitteleviä elektroniikan komponentteja. He pyrkivät löytämään uusia ratkaisuja ympäristöystävällisemmän teknologian pohjaksi.
Miehiin liitetyistä odotuksista leimahtaa aika ajoin keskustelu esimerkiksi mediassa, kirkossa tai politiikassa. Teologian tohtori, dosentti Sini Mikkola työryhmineentutkii Itä-Suomen yliopistossa 242 000 euron apurahan turvin mieheyteen liitettyjä normeja, odotuksia ja ihanteita luterilaisuuden viitekehyksessä reformaatiosta 1900-luvun alkuun saakka.
Koko- ja monivuotiset apurahat luovat jatkuvuutta
Kulttuurirahasto myöntää runsaasti koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn. Nyt myönnettiin 460 kokovuotista apurahaa, joista monivuotisia oli 168.
Nelivuotisilla apurahoilla tutkitaan muun muassa yhdysvaltalaisten laitavasemmistolaisten verkkoyhteisöjen visuaalista politiikkaa (FM Jaakko Dickman), syöpäkantasoluja potilasnäytteistä mittaavan menetelmän kehittämistä (Ph.D. Nikolaos Giannareas), toivon ja utopian käytäntöjä (FT Teemu Paavolainen),L. Onervan myöhäistuotannon kirjailijapoetiikkaa (FM Susanna Selve) sekä transsukupuolisuuden näkymistä Venäjän liberaalissa mediassa (FM Alisa Virtanen). Nelivuotisen apurahan työskentelyynsä sai myös dokumenttielokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Anu Kuivalainen.Taidekoti Kirpilän tutkija-apuraha on tarkoitettu väitöksen jälkeiseen tutkimukseen, joka liittyy taiteen keräilyyn, keräilijöiden kokoelmiin, kotimuseoihin tai Taidekoti Kirpilän kokoelmataiteilijoihin. Nelivuotisen apurahan sai M.A. Elina Sairanen, joka tutkii yksityisten taiteenkeräilijöiden perustamia suomalaisia taidemuseoita 1880-luvulta 2020-luvulle.
Kuvataiteilija Mimosa Pale sai monivuotisen apurahan yhteisötaideprojekteihin ja taiteelliseen työskentelyyn. Kuva: Ilona Valkonen
Kolmivuotisen apurahan turvin tutkitaan muun muassa äänitteen suoratoistoformaattia nuorten identiteetin rakentumisen ympäristönä (TaM Harri Homi), vammaisten ihmisten työelämään siirtymisen kokemuksia (FM Kia Liimatainen) sekä ihmisten kannustamista kestävää tulevaisuutta edistävään toimintaan pelillistämisen kautta (M.Sc. Naghmeh Mohammadpourlima). Taiteelliseen työhön kolmivuotisia apurahoja saivat muun muassa kirjailija Tiina Laitila Kälvemark, kuvittaja, kuvataiteilija Aino Louhi, näytelmäsuomentaja Reita Lounatvuori, kuvataiteilija Joel Slotte, kuvanveistäjä, performanssitaiteilija Mimosa Pale ja sirkustaiteilija Sasu Peistola.
Tietoa laajalle yleisölle
Kulttuurirahasto myönsi tietokirjoihin ja tieteen ja taiteen yleistajuistamiseen noin 900 000 euroa. Tuki vaikuttaa suoraan alan työskentelymahdollisuuksiin.
”Tietokirjallisuus kärsii rahoitusvajeesta. Haluamme vaikuttaa siihen, että Suomessa on jatkossakin mahdollista julkaista laadukasta suomenkielistä tietokirjallisuutta. Tarvitsemme lisää tietokirjallisuuden edustamaa kriittistä keskustelua ja uteliasta maailman tarkastelua”, sanoo Susanna Pettersson.
Katariina Parhi (vas.) ja Vesa Ranta käsittelevät tulevassa tietokirjassaan työlaitosten historiaa.
Heidi Airaksinen ja Tiina Tuppurainen käsittelevät tietokirjassaan kotimaista queer-historiaa, Susanne Dahlgren ja Mikko Lohikoski Lähi-idän muuttuvaa valtapolitiikkaa, Katariina Parhi ja Vesa Ranta työlaitosten historiaa ja Mika Rokka uhanalaisia tunturiperhosia. Sonja Saarikoski käsittelee klassista musiikkia naisnäkökulmasta ja Lassi Karhu kansantajuistaa kyberturvallisuutta podcastissa.
Lapset ja nuoret ovat kohderyhmänä Tiede tutuksi -apurahoissa, joita jaettiin runsaat 800 000 euroa 12 hankkeelle.
Kulttuurirahaston 25 000 euron suuruiset Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön jakamiseen kirjallisessa muodossa. Apurahan saivat tanssitaiteilija, koreografi Alpo Aaltokoski, Kansalliskirjastoa johtanut Kai Ekholm, tanssitaiteilija Marja Korhola, taidemaalari ja -graafikko Inari Krohn, Aalto-yliopiston elokuvaleikkauksen professorina työskennellyt Anne Lakanen, kuvataiteilija Jarmo Mäkilä ja pukusuunnittelija, lavastaja Pirjo Valinen.
Kohtaamisia, kokemuksia ja vuorovaikutusta
Suomen romanikielen puhujat ovat vähentyneet merkittävästi, ja kieli on uhanalainen. Kulttuurirahasto teki vuonna 2022 päätöksen tukea Suomen romanikieltä ja -kulttuuria jopa miljoonalla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Tuki jaetaan pääosin apurahoina, joista ensimmäiset kymmenen myönnettiin nyt.
Anette Åkerlund Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa. Kuva: Anna Bui
FT Mirkka Salo tutkii apurahalla metakielistä keskustelua romanikielestä Suomen romanien verkkokeskusteluissa. MuM Anette Åkerlund kirjoittaa romanikielisen runokirjan. Romanikielen oppimateriaaleihin ja kielenelvytystyöhön myönnettiin niin ikään useita apurahoja.
Moni apurahansaaja haluaa kasvattaa ymmärrystä maahanmuuttajien tilanteesta Suomessa. M.Sc. Bayan Bilal Ahmad Arouri tutkii väkivallan ja rauhan uudelleen hahmottamista syyrialaisissa pakolaisyhteisöissä Suomessa ja Jordaniassa,M.A. Akhgar Kaboli Suomessa asuvien nuorten aikuisten pakolaisten tulevaisuuskuvia ja M.Sc. Yasemin Kontkanen maahanmuuttajanaisten yrittäjyyttä Suomessa.
Saamelaiskielille ja -kulttuurille ohjautui myös tukea. Essi Morottaja ja Čuovvâd-työryhmä saivat 90 000 euron apurahan lastenmusiikkihankkeeseen, joka kehittää saamelaista varhaisiän musiikkikasvatusta ja luo uutta musiikkipedagogista materiaalia kaikilla kolmella Suomessa puhuttavalla saamen kielellä. Arkkitehti Eveliina Sarapää sai apurahan saamelaisarkkitehtien yhteenliittymän perustamiseksi. Tavoitteena on käynnistää Suomessa keskustelu saamelaisesta arkkitehtuurista ja rakentamisesta Saamenmaalla.
”Suomen Kulttuurirahasto on jo pitkään vaikuttanut vähemmistökielten ja -kulttuureiden suojelemiseksi. Koko Suomen rahastona kannamme vastuuta paitsi uhanalaisesta kulttuuripääomasta, myös kaikkien ihmisten osallisuudesta kulttuuriin ja taiteeseen”, sanoo Susanna Pettersson.
Kulttuurirahasto jakaakin myös Taidetta kaikille -apurahoja, joiden tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta. Tukea myönnettiin 460 000 euroa 12 hankkeelle.
Tekoäly muuttaa maailmaa
Erilaiset tekoälysovellukset ovat viime vuosien aikana lyöneet läpi arkisessa käytössä. Monet apurahaa hakeneet haluavat tutkia tekoälyn mahdollisuuksia ja ymmärtää ilmiön seurauksia.
Yhden vuoden suurimmista apurahoista sai Aalto-yliopiston professori Mikko Alava, joka kehittää työryhmineen 200 000 euron apurahalla muovin sijaan käytettäviä, vettä kestäviä vaahtoja. Tutkimuksessa hyödynnetään biomimetiikkaa eli matkitaan puun rakennetta tekoälypohjaisten menetelmien avulla.
Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Anette Alén työryhmineen tutkii luovan alan ja sen liiketoiminnan reunaehtojen muutoksia ja taustaintressejä digitalisaation ja tekoälyn aikakaudella, FM Liisa Petäinen uusia tekoälypohjaisia menetelmiä syövän diagnostiikassa ja VTT Heikki Wilenius ohjelmoijien ja tekoälyn vuorovaikutusta ja siihen liittyvää laajempaa työn muutosta.
Mari Karttusen teos: Ystävän ympäröimänä aina – YYA
Näyttelyssä on esillä keramiikkaa, kuvataidetta, huovutuksia ja puukaiverruksia, joiden inspiraation lähteenä on ollut muistot tekijälle itselleen merkityksellisestä eteläsavolaisesta ihmisestä. Muistot ovat kuunneltavissa tekijän itsensä kertomana teoksen läheisyydestä löytyvän QR-koodin avulla ja luettavissa näyttelyssä olevassa kansiossa.
Hankkeen työpajat järjestettiin Kangasniemellä ja Savonlinnassa. Jokaisen työpajan alussa kirjoittamisen ohjaaja, kirjoittaja Johanna Berlin herätteli ensin osallistujien muistoja ja johdatteli niiden kirjoittamiseen. Syntyneen tekstin pohjalta osallistujat suunnittelivat ja toteuttivat teoksen keramiikka-, huovutus-, puukaiverrus- tai kuvataidepajassa.
Tarinat äänitettiin jokaisen osallistujan itsensä kertomana. Äänitallenteissa voit kuulla kertojan tunteet, murteen, äänensävyn ja olla lähellä sitä muistojen maisemaa, josta käsintehty teos sai alkunsa.
Muistot herättivät tunteita, yhdessä jaettiin ilot ja surut. Käsityöprosessi oli samalla muistelumenetelmä, jossa pohdittiin hyviä kohtaamisia ja mieleen jääneitä ihmisiä. Tässä toteutui myös ylisukupolviset kohtaamiset, nuorin osallistuja oli 7 vuotta ja vanhimmat yli 80-vuotiaita. Kädentaidoilla on kulttuuriperintöön kiinnittyvä aineeton ja aineellinen tehtävänsä: käsityötaidot siirtyvät parhaimmillaan sukupolvelta toiselle.
”Kirjoittamisen ja käsityön äärelle kokoontuminen yhdisti tutut ja tuntemattomat, loi ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Oli palkitsevaa nähdä osallistujien ilo ja innostus”, summaa kokemuksiaan hankkeen koordinaattori, huopataiteilija Mari Jalava.
Mirjam Helin -kilpailun tuomariston puheenjohtaja Soile Isokoski on iloinen hakijoiden korkeasta osaamistasosta. Hänen mukaansa taiteessa on vaikeaa asettaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen.
“Ensimmäinen valintakriteeri on tietenkin ääni, mutta se on vasta perusta. Tavoite on, että laulaja toteuttaa musiikin niin kuin se on kirjoitettu mutta menee myös nuottien taakse – eli todella elää laulun ja hallitsee eri tyylilajit. Verdiä ja Mozartia ei lauleta samalla tavalla”, hän sanoo.
“Oli erittäin vaikeaa rajata kilpailijoiden määrää, koska mukana oli valtava määrä erittäin lupaavia ja korkeatasoisia laulajia”, Isokoski toteaa.
Eniten alkukilpailuun hyväksyttiin Etelä-Korean kansalaisia. Heitä on mukana kolmetoista. Suomalaisia kisaan mahtui peräti neljä. He ovat Iris Candelaria, Emma Mustaniemi, Johannes Pessi ja Heta Sammalisto. Kilpailuun pääsi laulajia myös muun muassa Armeniasta, Saksasta, Costa Ricasta, Kiinasta, Yhdysvalloista, Kroatiasta ja Australiasta. Kaikkiaan edustettuina on 25 kansalaisuutta.
Pianosäestyksellinen alkukilpailu käydään 3.–6. kesäkuuta. Kilpailun tuomaristo valitsee alkueristä 16–20 laulajaa välikilpailuun, ja 12.6. käytävään orkesterifinaaliin heistä karsiutuu kuusi laulajaa.
Kilpailun tuomareita ovat sopraano Dawn Upshaw, mezzosopraano Randi Stene, baritoni Bo Skovhus, pianisti Keval Shah sekä tuomariston puheenjohtajana toimiva sopraano Soile Isokoski. Esikarsinnan suorittivat Soile Isokoski sekä virolainen tenori Mati Turi.
Helsingissä 3.–12.6.2024 järjestettävä Mirjam Helin -kisa viettää 40. juhlavuottaan. Kilpailu käydään Sibelius-Akatemian ja Musiikkitalon konserttisaleissa. Loppukilpailussa soittaa Helsingin kaupunginorkesteri sir Mark Elderin johdolla.
Kilpailu on uudistunut monilta osin. Nyt kaikki kilpailevat samassa sarjassa, ja voittaja saa palkinnoksi 50 000 euroa, toinen 40 000 euroa, kolmas 30 000 euroa ja loput kolme finalistia kukin 10 000 euroa. Jatkossa kilpailu myös järjestetään aiempaa tiheämmin, kolmen vuoden välein.
Kilpailussa menestyneille on luvassa esiintymistilaisuuksia Kuopion ja Oulun kaupunginorkesterien sekä Pori Sinfoniettan solisteina. Lisäksi finalisteja kutsutaan esiintymään ensi kesänä Joroisten musiikkipäiville sekä Espoon Urkuyö ja aaria -festivaalille. Helsinkiläinen Opera Box tarjoaa yhdelle kilpailussa menestyneelle laulajalle oopperaroolin kaudella 2025–2026.
Selkopolku on Suomen Kulttuurirahaston hanke, jonka Lastenkirjainstituutti toteuttaa. Selkopolku-kirjapaketteihin valittiin nuorille suunnattuja selkokirjoja ja helppolukuisia kirjoja. Lahjoituksella paikataan koulujen selkokirjavajetta ja rakennetaan polkua kohti yleiskielen osaamista.
Selkopolku-kirjapaketeissa on yhteensä 24 eri nimikettä. Kirjat on jaettu kolmeen eri pakettiin. Valikoimassa painottuvat selkomukautukset yleiskielisistä nuortenkirjoista. Kouluissa niitä tarvitaan, jotta koko luokka voi käsitellä samaa teosta lukutaidon tasosta riippumatta. Mukana ovat muun muassa tuoreet selkomukautukset Magdalena Hain, Annukka Salaman ja Mikko Within suosituista teoksista. Lisäksi jokainen paketti sisältää suoraan selkokielelle kirjoitettuja teoksia, sarjakuvan, säeromaanin, tietokirjan sekä teoksia eri genreistä. Kirjoja on eri määriä niin pienryhmien kuin lukupiirienkin tarpeisiin.
Yhden yläkoulun saama kirjamäärä riippuu oppilasmäärästä ja vaihtelee 50–150 kappaleen välillä. Yhteensä hankkeen kautta jaetaan kouluihin yli 75 000 kirjaa.
Kirjavalinnasta vastasi kasvatus- ja kirja-alan ammattilaisista koostuva työryhmä. Lahjoitukseen haettiin nimenomaan nuoria lukemaan innostavia teoksia nuoria kiinnostavista aiheista. Kirjavalintoja ohjaamaan teetettiin kysely, johon vastasi lähes 2300 yläkouluikäistä nuorta.
Kirjalahjoitukset toimitetaan kouluille toukokuussa 2024. Syksyllä 2024 järjestetään opettajakoulutuksia selkokirjojen hyödyntämisestä opetuksessa. Lisäksi julkaistaan tehtävä- ja vinkkausmateriaaleja opetuskäyttöön.
Suomalaisten nuorten lukutaito on 2000-luvun aikana heikentynyt. Selkokirjat auttavat tilanteessa, jossa yleiskielisen teoksen lukeminen on haastavaa. Selkokirjoista on kova puute, ja niiden saatavuus vaihtelee suuresti alueittain. Lastenkirjainstituutin yläkoulujen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille sekä suomenopettajille teettämästä kyselystä ilmeni, että jopa 70 % opettajista kokee selkokirjoja olevan saatavilla liian vähän.
”Selkokirjoja tarvitaan ehdottomasti lisää lasten ja nuorten saataville ja vielä laajemmalti eri aiheista. Selkopolku on upea panostus. Toivon, että se on vasta alkua ja sen esimerkki innostaa muitakin toimimaan selkokirjojen ja lukutaidon edistämiseksi”, kommentoi Seinäjoen kaupunginkirjaston kehittämispäällikkö Mervi Heikkilä, joka edistää työkseen lasten ja nuorten lukutaitoa ja lukemista kirjastoissa.
Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston kevään 2023 hankkeessa kysyttiin yläkouluikäisiltä eteläsavolaisilta nuorilta heidän tulevaisuudenodotuksistaan ja -haaveistaan. Kutsuimme heitä kirjoitus- ja tanssityöpajoihin pohtimaan omia tulevaisuudenhaaveitaan. Kirjoituspajassa haastoimme heidät pohtimaan, millaisia konkreettisia asioita he voivat tehdä seuraavien vuosien aikana matkalla kohti kuvailemaansa elämää. Ja lopuksi pyysimme heitä kuvailemaan, minkälainen olisi Etelä-Savo tai oma asuinpaikkakunta tulevaisuudessa, jos saisi itse päättää. Kirjoitustyöpajaa seuranneessa tanssityöpajassa valmistettiin ja videoitiin nuorten omiin teksteihin pohjautuva ja mehiläisten viestintää myötäilevä tanssi-improvisaatio.
Ota vastaan nuorten ojentama viestikapula. Ponnistellaan kaikki yhdessä tulevaisuuden hyväksi!
Digitutkijat-hankkeen 4.-luokkalaisille suunnatut työpajat vahvistavat lasten medialuku- ja digihyvinvointitaitoja: kykyä toimia digitaalisissa medioissa turvallisesti ja vastuullisesti, omaa ja muiden hyvinvointia tukevalla tavalla. Kouluille maksuttomien työpajojen tavoitteena on tukea valtakunnallisesti koulujen ja kotien mediakasvatustyötä. Työpajat käynnistyvät maaliskuussa.
– Navigoiminen nopeasti muuttuvassa mediaympäristössä, medialukutaidon vahvistaminen ja ruutuajan sääntely ovat tämän päivän kansalaistaitoja. Digitutkijat pyrkii minimoimaan digitaalisuuden haittoja ja kannustamaan digitaalisen median käyttöön hyvinvointia lisäävästi. Digitutkijoiden taustalla on Hämeessä toteutettu Minun kasvoni -hanke. Halusimme laajentaa ajankohtaisen ja toimivaksi todetun hankkeen valtakunnalliseksi, sanoo Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
– Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti suunnitellut työpajat tarjoavat kouluille mahdollisuuden käsitellä mediakasvatusta oppilaslähtöisesti ja innostavalla tavalla, lisää MLL:n kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö Paula Aalto.
Innostavat ja lapsia osallistavat työpajat
Työpajoissa tuetaan lasten kykyä lukea erilaisia mediasisältöjä ja ymmärtää mediaympäristöjä. Samalla tuetaan itsenäistä, kriittistä pohdintaa ja annetaan avaimia omaa hyvinvointia lisäävien valintojen tekemiseen. MLL:n tukioppilaat toimivat työpajoissa mentoreina, pienempien tukena.
– Lapset viettävät aikaa digilaitteiden äärellä ja ovat kiinnostuneita mediankäytöstä. Työpajoissa oppilaat – digitutkijat – sukeltavat pintaa syvemmälle ja ihmettelemään, pohtimaan ja ratkomaan mediankäyttöön liittyviä tehtäviä ja pulmia – iloa ja leikkiä unohtamatta. Lähtökohtana on oppilaiden osallisuus ja yhdessä muiden kanssa tekeminen. MLL:n tukioppilaat toimivat pienempien apuna ja tuovat myös kokemusasiantuntijoina tietoa siitä, mistä tasapainoinen ja turvallinen mediankäyttö muodostuu, toteaa Aalto.
– Mannerheimin Lastensuojeluliitto on asiantuntijaorganisaatio, jolla on laajat verkostot ja pitkä kokemus tämän tyyppisestä toiminnasta. Olemme tehneet yhteistyötä aiemminkin, ja MLL:n vahva osaaminen mediakasvatuksen alalla tukee hankkeen onnistumista, Pettersson sanoo.
Digitutkijat-hankkeessa järjestetään mm. osallistavia työpajoja 4.-luokkalaisille sekä valtakunnallisia verkkovanhempainiltoja ja webinaareja ammattilaisille. Tavoitteena on tavoittaa 75 % ala- ja yhtenäiskouluista.
Digitutkijat on MLL:n toteuttama ja Suomen Kulttuurirahaston käynnistämä ja rahoittama mediakasvatushanke, jossa tuetaan koulujen ja kotien mediakasvatustyötä. Hankkeen tavoitteena on osallistaen ja innostaen vahvistaa lasten medianlukutaitoja, sillä tutkimusten mukaan lasten digilaitteiden käytöllä on yhteys heidän hyvinvointiinsa. Digitutkijat tukee digisivistystä eli kykyä lukea ja tulkita erilaisia mediatekstejä ja pohtia sisältöjä kriittisesti ja itsenäisesti.
