Hae sivustolta

Aloita hakeminen kirjoittamalla hakusana. Haku ymmärtää synonyymit, välilyönnit ja eri taivutusmuodot. Ennakoiva toiminto ehdottaa hakusanoja kirjoittaessasi.
Hae sivustolta
Tiede ja taide
Ohjeet Yhteystiedot

Keski-Pohjanmaalle puoli miljoonaa apurahoina – Kärkihankeapuraha elokuva-alan residenssille

Vanha valkoinen kartano, etualalla puinen vene. Taivaalla on pilviä.

Kulttuurisatama ry perustaa Kokkolaan kansainvälisen elokuva-alan residenssin, Tyyssijan.

40 000 euron kärkihankeapuraha myönnettiin Kulttuurisatama ry:n elokuva-alan residenssin perustamiseen. Tyyssija on uusi, elokuva-alan kansainvälinen residenssi-, työpaja- ja vapaan taiteen tila Kokkolassa. ”On ilo nähdä, miten maakuntaan syntyy uusia ja taiteellisesti kunnianhimoisia kulttuurikeskittymiä. Keski-Pohjanmaan rahasto katsoikin hyväksi tukea tätä projektia kärkihankeapurahalla juuri alkuvaiheessa”, hoitokunnan puheenjohtaja Janne Ylinen kertoo.

Apurahoja jaettiin laajasti eri taiteen- ja tieteenaloille. Taidetta kaikille -apuraha myönnettiin mm. Kulttuurikorjaamo ry:lle muistisairaiden kuntoutumisen ja toimintakyvyn sekä heidän läheistensä hyvinvoinnin tukemiseen kulttuuri- ja taidelähtöisin menetelmin.

Maakunnallista yhteistyötä edustavat puolestaan Eläkeliiton Kaustisen yhdistys ry:n Laulujen viesti – maakunnan puolesta yhteislaulun voimalla -projekti sekä Keski-Pohjanmaan kulttuuriliitto ry:n Keski-Pohjanmaan siirtolaisuustiedon keräyshankkeen saama apuraha. Lasten ja nuorten kulttuuritoimintaa tuetaan mm. Kokkolan elävän musiikin yhdistys ry:n Mestoille – elävää ja osallistavaa musiikkikulttuuria nuorille -hankkeelle myönnetyllä apurahalla.

Useita kokovuotisia työskentelyapurahoja

Nainen seisoo valkoisessa huoneessa kahden veistoksen välissä. Takaseinälle piirtyy veistosten varjot.

Kuvataiteilija Anni Laukan varjoteokset heijastelevat ajankohtaisia aiheita. Kuva: Daria Gatska

Kokovuotisia työskentelyapurahoja (28 000 euroa) myönnettiin tänä vuonna seitsemän. Tohtoriopintoja tuettiin Päivi Bergin ja Tuija Kuorikosken väitöskirja-apurahoilla sekä Pilvi Järvelän apurahalla taiteelliseen tohtorintutkintoon. Visuaalisissa taiteissa kokovuotisen apurahan saivat Anni Laukka ja Emilia Nurmivaara ja säveltaiteessa Mikko Pellinen. Juho Kuorikoski puolestaan kehittää apurahalla loputonta kasvua käsittelevää tarinallista konsolipeliä.

Kuuden kuukauden työskentelyapurahoja myönnettiin eri taiteenaloille kaikkiaan kuusi. Lisäksi rahasto myönsi useita lyhyempiä työskentelyapurahoja taiteen harjoittamiseen sekä kuluapurahoja kulttuurihankkeiden toteuttamiseen.

Apurahahakemuksia tuli tänä vuonna yhteensä 193 (vuonna 2022 yhteensä 220). Hoitokunnan tavoitteena oli jakaa tuntuvia, toteutuksen ja työskentelyn turvaavia apurahoja ja pitää samanaikaisesti huolta monipuolisesti kulttuurin edistämisestä. Apurahojen keskisuuruus oli reilut 11 000 euroa.

Vuosijuhlaa vietettiin Kokkolassa

Vuosijuhlassa Kokkolan Tullipakkahuoneella ohjelmassa oli mm. Sonja Vertaisen ja Teresa Myllykankaan musiikkiesitykset sekä Eleni Pierideksen tanssiesitys. Yliasiamies Antti Arjavan avauspuheenvuoron jälkeen kuultiin tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen juhlapuhe.

Parrakas ja silmälasipäinen mies istuu suuressa oranssissa nojatuolissa katsoen kameraan.

Pelisuunnittelija Juho Kuorikoski sai apurahan tarinallisen konsolipelin kehittämiseen. Kuva: Centria Ammattikorkeakoulu/Markus Kunelius

Keski-Pohjanmaan rahaston kulttuuripalkinnon ja apurahat jakoivat rahaston hoitokunnan varapuheenjohtaja Taina Lehtonen ja asiamies Mika Virkkala sihteeri Piia Hietasen avustamana. Keski-Pohjanmaan rahaston myöntämät apurahat ovat kokonaisuudessaan erillisessä liitteessä.

Esa Ruuttuselle Kyösti Kallio -mitali

Mies sinivalkoruudullisessa paidassa hirsiseinän edessä

Oopperalaulaja Esa Ruuttunen palkittiin Keski-Pohjanmaan rahaston Kyösti Kallio -mitalilla keväällä 2023.

Esa Ruuttunen (s. 1950) on pitkän kansainvälisen ja kotimaisen uransa aikana vaikuttanut merkittävästi myös syntymäkotikunnassaan Nivalassa. Hänen yhdessä Merja Wirkkalan kanssa 1987 aloittamansa Nivalan laulukurssit laajenivat 2000-luvun alussa oopperatoiminnaksi, joka ammensi aiheensa myös paikallisesta historiasta.

Oopperoista ensimmäinen, Konikapinaan perustuva Pula!-ooppera, sai ensi-iltansa 2004. Libreton laativat nivalalaiset kirjailijat Varpu Vilkuna ja Jaakko Alatalo, ja oopperan sävelsi Ilkka Kuusisto. Teoksen ohjasi Hannu-Matti Tyhtilä ja lavasti Kari Junnikkala, molemmat Nivalasta lähtöisin. Suuren suosion saanutta Pula!-oopperaa esitettiin kolmena kesänä peräkkäin yhteensä kymmenille tuhansille kuulijoille. Seuraavina vuosina ohjelmassa olivat Jorma Panulan Joutilas mies, Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset ja viimeisenä Jukka Linkolan Rockland 2012.

”Kaikkien näiden teosten toteutuksessa pyrimme hankkimaan tekijät Nivalasta ja lähiseudun alueelta. Ajatuksenamme oli hyödyntää oman alueen musiikkiopistojen ja muiden taidelaitosten koulutusta alueella, joka näitä laitoksia kustantaa ja pitää yllä”, Esa Ruuttunen kertoo. ”Itse olin vahvasti sitoutunut toimintaan sekä laulajana että taiteellisena johtajana ja pidin suurena vahinkona koko seudun kulttuurielämälle, että toiminta jouduttiin lopettamaan taloudellisten vaikeuksien vuoksi.”

Esa Ruuttunen toimi ennen ammattilaulajan uraansa papin virassa Helsingissä Temppeliaukion kirkossa. Työn ohessa hän suoritti yksinlaulun diplomin Sibelius-Akatemiassa opettajanaan professori Matti Lehtinen. Ruuttunen oli kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperassa 1987–2005 ja esiintyi lähes vuosittain Savonlinnan Oopperajuhlilla yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

Vuodesta 1996 lähtien hän on tehnyt laajan kansainvälisen uran oopperalaulajana, mm. Berliinissä, Münchenissä, Stuttgartissa, Wienissä, Lontoossa, Bregenzin ja Kanariansaarten musiikkijuhlilla sekä Buenos Airesissa. Esa Ruuttusen yli 50 oopperaroolista merkittävimpiä ovat Wagnerin Lentävä hollantilainen, Alberich ja Wotan, Enescun Oedipe, Puccinin Scarpia, Tikan Luther ja Kokkosen Paavo Ruotsalainen. Konserttilaulajana hän on esiintynyt mm. Euroopassa, USA:ssa, Kanadassa, Japanissa ja Venäjällä. Esa Ruuttunen esiintyy edelleen vierailijana useissa oopperaproduktioissa kotimaassa ja konsertoi säännöllisesti mm. kirkko- ja muun hengellisen musiikin esittäjänä.

Savonlinnan Oopperajuhlien vuoden taiteilijaksi Esa Ruuttunen nimettiin kesällä 2000. Hän sai samana vuonna myös rovastin arvon. Pro Finlandia -mitalin hän sai 2001, Romanian valtion musiikkikomentajan arvon 2004 sekä Mikael Agricolan ristin 2012. Vuonna 2007 ilmestyi musiikkitietokirjailija Pekka Hakon kirjoittama henkilökuvateos Oopperapappi.

Suomen Kulttuurirahaston Keski-Pohjanmaan rahaston Kyösti Kallio -mitalin luovuttivat oopperalaulaja Esa Ruuttuselle Keski-Pohjanmaan hoitokunnan varapuheenjohtaja Taina Lehtonen ja hoitokunnan jäsen Saara Howe.  Kyösti Kallio -mitalin on suunnitellut kuvanveistäjä Kalervo Kallio (1909–1969).

Kulttuurirahaston tuki mahdollistaa aivopesurin hankinnan Ouluun

”Kulttuurirahaston tukipäätös tuli juuri oikeaan aikaan. Yhdistettynä aiemmin saatuihin 1,5 miljoonan euron lahjoitusvaroihin ja -sitoumuksiin FUS-laitteen eli kansankielellä aivopesurin hankkimiseksi tarvittavat varat ovat nyt koossa. Laite vie tutkimushankettamme merkittävästi eteenpäin”, iloitsee toiminnallisen neurokuvantamisen professori Vesa Kiviniemi Oulun yliopistosta.

magneettikuva aivoista ja punaisia pulssiviivoja.

Tutkimusmetodi perustuu aivojen nopeaan toiminnalliseen magneettikuvantamiseen, jonka ansiosta raakasignaalista saadaan eroteltua pulsaatioita edustavat signaalit (vihreä viiva vasomotorinen aalto, sininen viiva hengityksen aiheuttama ja punainen viiva sykkeen aiheuttama osasignaali). Kuva: Matti Järvelä

”Kun aivot eivät pääse puhdistumaan normaalilla tavalla unen aikana, ne keräävät kuona-aineita. Tämä voi vuosien kuluessa johtaa aivosairauden kehittymiseen. Aivojen lääkinnällinen puhdistaminen on vaikeaa, sillä aivot on suunniteltu hylkimään kaikkea ulkoa tulevaa. FUS-laitteen avulla aivojen sulkujärjestelmää eli veriaivoestettä voidaan hetkellisesti avata ja saattaa lääkeaineet perille täsmällisesti oikeisiin paikkoihin ja samalla myös huuhdella kuona-aineita pois”, Kiviniemi kertoo.

Professori Vesa Kiviniemi kollegoineen tekee Oulun yliopistossa kansainvälisen tason tutkimusta aivojen veriaivoesteen sisällä sijaitsevan glymfaattisen huuhtelujärjestelmän diagnostiikasta ja kohdennetuista hoitomahdollisuuksista eri aivosairauksissa, kuten Alzheimerin taudissa, aivolymfoomassa ja epilepsiassa. Työssä ovat mukana onkologian professori Outi Kuittinen, neurokirurgian professori Mikael von und zu Fraunberg, neurologian ja psykiatrian tutkimusryhmiä sekä Biocenter Oulun mikroskopiatutkijoita professori Lauri Eklundin johdolla.

Laitehankinnan ja siihen liittyvän tutkimusryhmän kautta Ouluun saadaan ainutlaatuinen kansainvälisen tason tutkimuskeskus. Vastaavaa tutkimuslaitekokonaisuutta ei ole muualla Pohjoismaissa. Yhteistyötä tehdään tiiviisti kansallisella tasolla yliopistojen ja sairaalakeskusten kanssa sekä kansainvälisesti tutkimuskeskustasolla. 

Suomen Kulttuurirahasto on yksityinen säätiö, jonka koko pääoma on kertynyt testamenteista ja lahjoituksista.

”Monen lahjoittajan oma tai läheisen sairaus on perusteena tietyn tutkimusalan rahoittamiseen. Kulttuurirahastolla on useita nimikkorahastoja, joista varoja tulee ohjata Alzheimerin taudin, muiden aivoperäisten sairauksien sekä neurologisten sairauksien tutkimiseen”, kertoo Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Hanna Hiidenpalo.

”Alzheimer ja muut muistisairaudet koskettavat valitettavasti yhä kasvavaa joukkoa suomalaisista ja heidän läheisistään. Kiitämme Kulttuurirahaston lahjoittajia, joiden mahdollistamilla varoilla voimme tukea kansainvälistä läpimurtoa näiden vaikeiden sairauksien tutkimuksessa”, Hiidenpalo toteaa. 

Tiedustelut

  • Suomen Kulttuurirahasto, yliasiamies Antti Arjava, puh. 09 612 810
  • Oulun yliopisto, yhteyspäällikkö Sakari Jussi-Pekka, puh. 040 546 6866

Näytelmälöydöt ensiesittelyssä Suomessa

Kollaasi ihmisistä eri värisissä laatikoissa.

Kolmivuotinen Maailma näyttämölle -hanke on edennyt toisen vuoden näytelmävalintoihin. Näytelmäkirjailijoista, dramaturgeista ja teatterintekijöistä koottu asiantuntijaryhmä on jälleen kuratoinut 25 näytelmän listan Suomessa aiemmin esittämättömistä teoksista. Suomen Kulttuurirahaston aloitteesta syntynyt ja sen rahoittama näytelmäkäännöshanke tukee draaman kääntämistä suomeksi ja teosten esitystuotantoja suomalaisiin teattereihin.

Näytelmävalikoima esiteltiin Maailma näyttämölle -tapahtumassa Maailman teatteripäivänä 27.3.2023, jossa vierailivat myös ruotsalainen Anders Duus, italialainen Giuliana Musso ja ukrainalainen Ludmila Timoshenko.

Maailma näyttämölle -hankkeen eetoksen mukaisesti nyt haetaan käännettävää ja teatterissa esitettävää sellaisilta kielialueilta, jotka tavallisesti ovat jääneet katveeseen ohjelmistojen suunnittelussa. Asiantuntijaryhmä, tämänkertaiselta kokoonpanoltaan teatterintutkija ja teatteriohjaaja Davide Giovanzana, näytelmäkirjailija ja dramaturgi Marie Kajava, näytelmäkirjailija ja dramaturgi E.L. Karhu, näytelmäkirjailija, dramaturgi ja suomentaja Elli Salo, Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) johtaja Linnea Stara ja teatteriohjaaja ja kirjailija Saara Turunen haravoivat läpi maailman näytelmäkirjallisuutta ja lukivat teoksia yhteensä noin 20 kieleltä valitessaan nyt 25 suomalaisille teattereille suositeltavaksi.

Valittujen näytelmien kirjoitusvuodet sattuvat haarukkaan 2003–2023. Teosten kirjoituskieliä on 13: englanti, espanja, italia, japani, katalaani, liettua, norja, ranska, ruotsi, saksa, tanska, tšekki ja ukraina. Kirjailijoiden nykyisiä kotimaita on 17, synnyinmaita tätä enemmän. Kirjailijoidensa taustojen kautta teosten maantieteellinen ja kulttuuris-yhteiskunnallinen kattavuus ulottuu Pohjoismaista muuta Eurooppaa koluten ristiin rastiin, Syyrian ja Israelin kautta Brasiliaan ja Argentiinaan, sieltä Yhdysvaltoihin ja Japaniin ja edelleen läntisen Afrikan Senegaliin, Norsunluurannikolle ja Burkina Fasoon. Genrejen kirjoa löytyy, nykydraamasta, komediasta ja monologeista lasten- ja nuortennäytelmiin, draamanjälkeisestä dokumenttiteatterin kautta kissaterapiaan.

Lue lisää Maailma näyttämölle -hankkeesta

Viisi uutta kotimaista elokuvateosta muovautuu Kehittämössä

Mukaan valituista teosideoista kaksi on dokumentaareja. Rabbe Sandströmin Kuinka kuolemme kertoo saattohoidosta ja siihen kouluttautuvien vapaaehtoisten kokemuksista. Katri Myllyniemen Mootrix on dokumentaari ultramoderneilla maitotiloilla asuvista lehmistä ja niiden onnea ja tehokkuutta valvovasta koneistosta.

Fiktioelokuvista Kaivo (ohj. Siiri Halko) on absurdi draama kaksikymppisestä Emmistä, jonka rooli vastuuntuntoisena auttajana ja sijaissiskona on uhattuna, kun perheeseen lapsena sijoitetun täysi-ikäistyvän Iidan biologiset vanhemmat päättävät uida pihakaivosta takaisin tyttärensä elämään. Elisa Kujalan Elektra taas kertoo pelimaailman ennakkoluuloista sekä yhden naisen taistelusta kohti tasavertaisempaa tulevaisuutta.

Sawandi Groskindin kokeellinen Skarpnabba matkaa yli puolivuosisataa muistin ja historian välimaastossa. Alkaen Werneristä 1960-luvun Pohjanmaalta ja jatkuen Adaan nykyhetken Helsingissä teos tutkii Suomen vanhempaa maalaismaisemaa ja uudempaa kaupunkimiljöötä lukuisten historiallisten, kulttuuristen ja luontoreferenssien kautta.

Rahallista tukea ja kansainvälistä mentorointia

Valitut viisi hanketta saavat kukin 55 000 euron tuen teoksen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Tämän lisäksi hankkeille räätälöidään yksilöllinen kehittämissuunnitelma sekä osoitetaan oma mentori. Kansainvälisen mentoroinnin avulla ohjelmassa olevat tekijät verkostoituvat myös Suomen ulkopuolella, ja heidän teoksensa nousevat heti kansainvälisesti alan tietoisuuteen.

Noin puolen vuoden kehittämisjakson tavoitteena on saada ideoista hiottua vahvoja teosehdotuksia, jotka menestyvät kilpailluilla markkinoilla myös maailmalla.

”Entisenä tuottajana tiedän, että tämä on hanke, jota Suomessa on tarvittu. Aiemmin suomalaisten tekijöiden on täytynyt lähteä maksullisiin kansainvälisiin kehittämisohjelmiin. Nyt voimme viimein tarjota vastaavaa myös kotimaassa − ja vieläpä niin, että ohjelmaan valitut hankkeet saavat mentoroinnin lisäksi kehittämiseen myös taloudellista tukea”, kertoo AVEKin johtaja Ulla Simonen.

Lisätietoa:

AVEKin johtaja Ulla Simonen
ulla.simonen(at)avek.kopiosto.fi
+358 44 790 0344

www.kopiosto.fi/avek

KULTTUURILOSSI – Avoin haku Lounais-Suomen saariston kulttuurihankkeeseen

Avoin haku 1.3.–31.3.2023

Haemme taidesisältöjä, jotka sopivat kaikenikäiselle yleisölle suunnattuihin tapahtumiin Varsinais-Suomen ja Satakunnan saaristossa heinä–elokuussa 2023. Otamme vastaan ehdotuksia olemassa olevista näyttämöteoksista, musiikkikokonaisuuksista, visuaalisen taiteen sisällöistä, katutaiteesta, sanataiteesta ja muista taiteenlajeista. Sisällöt voivat inspiroitua ympäristöstä tai kommentoida sitä.

Tapahtumat levittäytyvät kolmelle saarelle parhaaseen loma-aikaan ja kutsuvat mukaansa paikallisia asukkaita, mökkeilijöitä ja matkailijoita. KULTTUURILOSSI pyrkii edistämään yhteisöllisyyttä, luontoarvoja ja monimuotoista kulttuuria. Kesäisen päivän ja iltapäivän aikana voi esimerkiksi nauttia taiteesta, osallistua luontoteemaiseen työpajaan, tutkia saarta opastetulla kävelyretkellä ja esittää kysymyksiä luontoillassa.

Etsimme teoksia, jota asettuvat saarten herkkään luontoon ja epätyypillisiin esitysympäristöihin. Pakataan taide mukaan kevyesti, jotta se kulkee letkeästi yhteysaluksilla ja toimii luontevasti kallioilla, terasseilla, merellä tai pihamaalla.

Ajankohdat ja kohteet

Lauantai 8.7., Iniö

Iniö on Saariston Rengastien varrella. Saaren läpi kulkee matkailijoita ja saarella on vilkasta yhteisöllistä toimintaa asukkaiden ja mökkeilijöiden toimesta. Iniössä on yli tuhat saarta ja luotoa ja tapahtuma sijoittuu Norrbyn saaren vierasvenesataman ympäristöön ulkotiloihin.

Lauantai 29.7., Kuuskajaskari

Kuuskajaskari on vilkas matkailukohde, jossa vierailee päivittäin noin 200–300 matkailijaa. Saari on entinen puolustusvoimien puolustus- ja koulutuslinnake ja sieltä löytyy yhä vanhoja kasarmirakennuksia ja armeijan kalustoa. Ulkokohteiden lisäksi esityspaikkana voi toimia kesäteatterikäytössä ollut vanha tykkihalli, jonne mahtuu 150 katsojaa.

Lauantai 5.8., Saaristokeskus Korpoström

Saaristokeskus Korpoström tarjoaa monipuolista ohjelmaa ja palveluita veneilijöille, kulttuurista ja Saaristomerestä kiinnostuneille sekä lapsiperheille. Kesän 2023 päänäyttely Migration käsittelee muuttoliikkeitä nykytaiteen keinoin ja Junnulabrassa lapset pääsevät tutkimaan merenpohjan eliöitä ja vesinäytteitä. Tapahtumamme voi levittäytyä niin sisä- kuin ulkotiloihin.

Hakulomake

Teosehdotus jätetään Läntisen tanssin aluekeskuksen sähköisellä hakulomakkeella. Lomakkeen voi täyttää myös ruotsiksi tai englanniksi.

Lomakkeella kysytään:

  • Teoksen tai esityksen nimi
  • Taiteilijan tai työryhmän nimi
  • Sopivat kohteet ja ajankohdat
  • Lyhyt teos- tai esityskuvaus markkinointia varten
  • Markkinointikuva ja kuvaajan nimi
  • Teoksen kesto (jos relevantti)
  • Korvaus palkkana vai ostopalveluna
  • Arvio matkakuluista/kohde (edullisin julkinen kulkuneuvo tai tarvittaessa kilometrikorvaukset)
  • Kirjallinen kuvaus valmiista teoksesta (max 1 A4) sekä esityspaikkatoive
  • Mahdollista kuva- ja/tai audiomateriaalia linkkeinä mahdollisine salasanoineen
  • Yhteystiedot (sähköpostiosoite, puhelinnumero, www-sivun osoite tai nettiportfolio, työryhmällä yhteyshenkilö)
  • PDF -tiedostona: kustannusarvio materiaalikuluista, tekniikan vuokrista tms. sekä lista tarvittavasta tekniikasta ja muut teoksen pystyttämiseen/esittämiseen liittyvät tiedot
  • Muita huomioita
  • HUOM! Lomake tulee saada täytettyä 60 minuutissa, joten olennaiset asiat ja tarvittavat liitteet on hyvä olla valmiina ennen lomakkeen täyttämistä.

Valinta ja palkkio

Tapahtumien taideohjelman valitsee järjestäjistä koottu jury, jolla on oikeus konsultoida tarvittaessa asiantuntijoita. Jury voi myös ehdottaa idean jatkokehittelyä. Valinnassa kiinnitetään huomiota taiteelliseen laatuun ja teoksen/esityksen sopivuuteen ohjelmakokonaisuuteen. Päätökset tehdään 30.4.2023 mennessä. Tämän jälkeen taiteilijan/taiteilijaryhmän kanssa tehdään sopimus. Olemme yhteydessä kaikkiin hakijoihin.

Juryn kokoonpano: Satakunnan rahaston asiamies Risto Kupari, hankekoordinaattori Sari Torvinen ja Varsinais-Suomen rahaston asiamies Timo Vuorisalo.

Työstä maksetaan valituille taiteilijoille tai taiteilijaryhmille palkkaa ja päivärahaa. Halutessaan summan voi myös laskuttaa, jolloin laskutettavassa summassa huomioidaan päivärahat ja työnantajakulut, joista laskuttaja vastaa itse. Korvaamme lisäksi matkakulut kodin ja kohteen välillä Suomen Kulttuurirahaston matkustussäännön mukaisesti. Joissakin kohteissa voi olla perusteltua korvata myös majoituskulut, jos liikenneyhteydet sen vaativat.

Erittele teokseen tai esitykseen liittyvät materiaali- tai tekniikkakulut selkeästi hakemuksessasi. Korvaamme ne mahdollisuuksien mukaan.

Lisätiedot:

Sari Torvinen, hankekoordinaattori
sari.torvinen@skr.fi
044 9064 764

Järjestäjät:

Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan ja Varsinais-Suomen rahastot

Yhteistyökumppanit:

Läntinen tanssin aluekeskus, Svenska kulturfonden, Taiteen edistämiskeskus, Varsinais-Suomen liitto

Suomen Kulttuurirahaston palkinnot merkittävistä kulttuuriteoista Benito Casagrandelle, Pekka Kuusistolle ja Mirja Salkinoja-Saloselle

Arkkitehti Benito Casagrande

Turussa vuonna 1942 syntynyt Benito Casagrande opiskeli arkkitehdiksi Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä. Hän perehtyi jo vuonna 1970 valmistuneessa diplomityössään Turun kaupungin historialliseen identiteettiin ja teki ratkaisuehdotuksia, jotka ottaisivat huomioon sekä ajalliset kerrostumat että nykyajan vaatimukset.

Casagrande julkaisi vuonna 1983 Turun vanhan kaupungin elävöittämissuunnitelman. Se oli pohja kehitykselle, jossa vanhaa kaupunkimiljöötä onnistuttiin palauttamaan alkuperäisempään asuun. Vanha suurtori raivattiin parkkipaikoista ja muista asiaankuulumattomista rakennelmista, ja useita vanhoja puutaloja Aurasillan ja Vähätorin välisellä alueella pelastettiin. Sen onnistumiseksi vaadittiin myös Casagranden hyvää yhteistyötä virkamiesten ja museoviraston kanssa ja ennen kaikkea periksiantamattomuutta ja kotiseuturakkautta.

Aurajoen länsirannalla jo purku-uhan alla ollut nk. Ingmanin talo kunnostettiin Casagranden ansiosta museoviraston valvonnassa historiaa kunnioittavaksi, kukoistavaksi kiinteistöksi. Nykyisin se on yksi Turun kauneimmista vanhoista rakennuksista ja siellä toimii ravintoloita, kahviloita, myymälöitä ja liikeyrityksiä. Kiinteistön alta arkeologisissa kaivauksissa löytyneen kirkon raunioiden ja sinne haudattujen vainajien muisto on palautettu rakentamalla paikalle katolinen Pyhän Hengen kappeli.

Benito Casagranden vaikutus näkyy eri puolilla kaupunkia: Turun yliopiston laajalla kampusalueella, edistyneen tekniikan ja tieteellisen tutkimuksen keskittymässä Turun Tiedepuistossa, kulttuuritilaksi muutetuissa vanhoissa tehdaskiinteistössä kuten Manillatehtaalla ja Rettigin tehdaskiinteistössä sekä lukuisissa liike- ja toimistokiinteistöissä. Hänen energiansa, aktiivisuutensa ja luovuutensa on ulottunut kymmenien luottamustehtävien kautta kulttuurin ja liike-elämän eri alueille paikallisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti.

Palkinto myönnetään historian kunnioittamisesta, kauniin säästämisestä.

Muusikko Pekka Kuusisto

Pekka Kuusisto (s. 1976) on tullut tunnetuksi poikkeuksellisen monipuolisena muusikkona, joka on yhtä luonteva viulukonserttojen solistina, kapellimestarina, kamarimuusikkona, säveltäjänä, sovittajana, festivaalinjohtajana ja kansanmuusikkona kuin sirkuksessa tai teatterilavalla, jazzin tai elektronisen musiikin maailmassa – ja ottamassa kantaa luonnon tai oikeudenmukaisuuden puolesta.

Kolmivuotiaana aloitettu viulunsoiton opiskelu kuljetti Kuusiston Itä-Helsingin musiikkiopistosta Sibelius-Akatemian kautta Indianan yliopistoon ja toistaiseksi ainoana suomalaisena Sibelius-viulukilpailun voittoon vuonna 1995. Pekka Kuusiston koti on Pernajassa, mutta vahvan kansainvälisen uransa myötä hänen työpaikkanaan on lähes koko maailma. Vakituiset orkesterityöt ovat tällä hetkellä Oslossa, Baselissa, San Franciscossa, Bremenissä ja pian myös Helsingissä.

Klassinen repertoaari ulottuu barokista kokeellisimpaan nykymusiikkiin, ja hänen soittamiensa kantaesitysten lista on hengästyttävä. Viulun jousen rinnalle on nyttemmin noussut myös kapellimestarin tahtipuikko, ja Kuusisto nähdäänkin yhä useammin orkesterinjohtajana eri puolilla maailmaa.

Palkinto myönnetään viulun, puikon ja bittien mestarille, rajojen ravistelijalle.

Kemian tohtori Mirja Salkinoja-Salonen

Mirja Salkinoja-Salonen (s. 1940) on mittavan tieteellisen uran tehnyt mikrobiologian emeritaprofessori Helsingin yliopistosta. Hän tekee edelleen tutkimustyötä Aalto-yliopiston sähkötekniikan ja automaation laitoksella keskittyen anturitekniikan soveltamiseen rakennusten sisäilmaongelmien tutkimuksessa.

Uransa alkuaikoina Salkinoja-Salonen tutki synteettisten ja kloorattujen yhdisteiden hajoamista ja keskittyi lähinnä puunjalostuksessa käytettäviin sellua valkaiseviin aineisiin. Salkinoja-Salosen tutkimukset vaikuttivat keskeisesti siihen, että puuteollisuudessa luovuttiin myrkyllisen, vesistöjen pohjiin kertyvän kloorifenolin käytöstä sellun käsittelyssä.

1990-luvulta lähtien Mirja Salkinoja-Salonen on tutkinut kemikaalien yhteyttä rakentamis- ja asumisterveyteen. Maaleissa, liimoissa, desinfiointi- ja puhdistusaineissa sekä kosmetiikassa yleisesti käytetyt PHMB-yhdisteet ovat osoittautuneet haitallisiksi erityisesti hengitysilmassa. Salkinoja-Salosen tutkimukset ovat osoittaneet, että kun sisäilmaongelmia pyritään ehkäisemään ennalta tai hoitamaan kemikaaleilla, saadaan pahimmillaan aikaan myrkyllisiä yhdisteitä, jotka aiheuttavat pysyviä vaurioita ihmisen hermostoon ja immuunipuolustusjärjestelmään.

Tekninen, kemiallinen sekä mikrobiologinen tutkimus yhdistyvät Salkinoja-Salosen työssä poikkeuksellisella tavalla. Hän ei ole arastellut tuoda esiin tutkittua tietoa, vaikka se olisi poikennut elintarvike- ja rakennusteollisuuden tai maatalouden vallitsevista käytännöistä.

Salkinoja-Saloselle on myönnetty Aalto-yliopiston tekniikan kunniatohtorin arvonimi ja hänet kutsuttiin vuonna 2013 American Academy of Microbiologyn jäseneksi.

Palkinto myönnetään ilman, maan ja veden puhdistajalle, terveyden edistäjälle.

Kulttuurirahasto jakoi 31,5 miljoonaa euroa – suurapurahoja muinaisen DNA:n ja tulevaisuuden teknologioiden tutkimiseen

Lokakuun haku on suurin Kulttuurirahaston neljästä vuosittaisesta hausta. Tänä vuonna haussa jaettiin 31,5 miljoonaa euroa. Yhteensä Suomen Kulttuurirahasto tukee suomalaista tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuosittain lähes 60 miljoonalla eurolla.

Lokakuun hakukierroksella saatiin lähes 10 000 hakemusta, joista 1080 menestyi. Myönnetyistä apurahaeuroista tieteen osuus oli 61 % ja taiteen 38 %. Jakaumaa selittävät haun erityiskohteet, jotka painottuivat tällä kertaa tieteeseen. ”Muinais-DNA:n tutkimus sai vuoden suurimmat apurahat, yhteensä kaksi miljoonaa euroa. Toisaalta kurotimme tulevaisuuteen tukemalla vihreää siirtymää vauhdittavien uusien materiaalien ja teknologioiden kehittämistä 1,25 miljoonalla eurolla”, kertoo Suomen Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Hanna Hiidenpalo.

Vuositasolla tieteen ja taiteen jakauma tasoittuu Kulttuurirahaston monien taiteeseen painottuvien hankkeiden ja erityiskohteiden myötä.

Kulttuurirahaston tavoitteena on ollut lisätä koko- ja monivuotisia apurahoja, jotka mahdollistavat saajalle kokopäiväisen tieteellisen tai taiteellisen työn vähintään vuodeksi. Kokovuotisia apurahoja myönnettiin 464 ja monivuotisia 159, joista seitsemän oli nelivuotisia apurahoja.

Keskimäärin joka kymmenes hakemus menestyi. Läpimenoprosentit kuitenkin vaihtelevat tieteen- ja taiteenaloittain, sillä Kulttuurirahaston lahjoittajien määrittelemät tarkoitukset ohjaavat apurahojen jakoa.

”Monet lahjoittajamme ovat halunneet tukea lääketieteen eri aloja. Siksi olemme voineet myöntää merkittäviä apurahoja, kuten 250 000 euroa fil. tohtori Anu Kauppisen tutkimusryhmälle (Itä-Suomen yliopisto) silmänpohjan ikärappeuman lääkekehitystä käsittelevään tutkimukseen”, kertoo apurahoista vastaava asiamies Juhana Lassila Suomen Kulttuurirahastosta.

Taiteen hakemusmäärät ovat selvässä kasvussa. ”Erityisesti kuvataiteissa hakemuksia tulee valtavasti, ja apurahoille tuntuu olevan kova tarve”, sanoo Lassila.

Kulttuurirahastoon saapuvat apurahahakemukset käsitellään paneeleissa, jotka muodostuvat vuosittain vaihtuvista kyseisen alan asiantuntijoista. Tänä vuonna hakemuksia arvioi yhteensä noin 150 asiantuntijaa. ”Asiantuntijoita kannustetaan valitsemaan hakijoista ne, joihin he itse uskovat ja joiden haluavat saavan mahdollisuuden. Laatu ja kiinnostavuus ratkaisevat”, kertoo Lassila.

Kulttuurirahaston lähes kahden miljardin euron omaisuus koostuu yli 80 vuoden aikana saaduista pienistä ja suurista lahjoituksista. Peruspääoma hankittiin vuonna 1938 kansalaiskeräyksellä, johon osallistui 170 000 suomalaista. Apurahat jaetaan lahjoittajien määrittelemien tarkoitusten mukaisesti. Siksi Kulttuurirahasto tukee mitä moninaisimpia hankkeita tieteen, taiteen ja kulttuurin eri aloilla.

Muinaisen DNA:n salat julki yhdeksässä tutkimushankkeessa

Kulttuurirahasto tuki kahden miljoonan euron erityisrahoituksella muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimusta. Muinais-DNA:n tutkimus on laajentanut arkeologian menetelmiä ja tietämystä ihmisen menneisyydestä. Maaperän kerrostumissa piilevä ympäristö- ja sedimentti-DNA taas tuottaa tietoa menneistä ja nykyisistä ekosysteemeistä.

”Muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimus kehittyy voimakkaasti maailmalla. Halusimme tällä tuntuvalla tuella edistää alaa Suomessa ja kannustaa eri tieteenaloilta tulevien tutkijoiden yhteistyötä”, kertoo Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava. ”Muinaiset kerrostumat kätkevät tietoa ajankohtaisista ilmiöistä, kuten ilmastonmuutoksesta, pandemioista ja luontokadosta.”

Rahoitus jaettiin yhdeksän tutkimushankkeen kesken. Fil. tohtori Petri Auvisen työryhmä tutkii jääkauden jälkeisiä ekosysteemimuutoksia (Helsingin yliopisto, 400 000 e), professori Antti Sajantilan ryhmä muinaisia ihmisiä ja heidän kantamiaan mikrobeja, (Helsingin yliopisto, 400 000 e) sekä fil. tohtori Sanna Huttusen ryhmä kasvien, eläinten ja hyönteisten sekä eliöyhteisöjen monimuotoisuutta Suomessa kivikaudelta nykyaikaan (Turun yliopisto, 240 000 e).

Lue juttu: Muinaisista DNA-näytteistä eväitä tulevaisuuteen

Vihreä siirtymä vaatii uusia materiaaleja ja teknologioita

Toinen Lokakuun haun isoista erityiskohteista vahvistaa 1,25 miljoonalla eurolla tutkimusta, joka paneutuu vihreää siirtymää jouduttaviin materiaaleihin ja teknologioihin. ”Vihreän siirtymän vauhdittamisella on kiire. Tutkimusaiheet kuulostavat kenties hankalilta maallikon korviin, mutta voivat vaikuttaa kaikkien arkeen tulevaisuudessa”, sanoo yliasiamies Arjava.

Apurahaa sai yhteensä kuusi hanketta, muun muassa fil. tohtori Antti Karttusen työryhmä hukkalämpöä sähköenergiaksi muuntavien materiaalien tutkimiseen (Aalto-yliopisto, 200 000 e), fil. tohtori Jussi Topparin työryhmä tehokkaampiin aurinkokennoihin tähtäävään tutkimukseen (Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskus, 250 000 e) sekä Ph.D. Yagut Allahverdiyeva-Rinteen työryhmä biohybriditeknologian kehittämiseen yhteyttävien bakteerien ja kestävien materiaalien avulla (Turun yliopisto, 200 000 e).

Lue juttu: Vihreä siirtymä vaatii uusia keinoja

Suuria apurahoja metsäkylpyihin ja Itämeren kulttuurihistoriaan

Yli 100 000 euron apurahoja myönnettiin yhteensä 24. Saajia ovat muun muassa lääket. tohtori Heikki Hyöty ja työryhmä, jotka saivat apurahan varhaislapsuudessa annettavaa päivittäistä metsäkylpyä allergisten sairauksien ehkäisijänä käsittelevään tutkimukseen (Tampereen yliopisto, 200 000 e), professori Anu Kantele ja työryhmä ulosteensiirron tehoa toistuvien virtsatieinfektioiden ehkäisyssä käsittelevään tutkimukseen (Helsingin yliopisto, 170 000 e), Helsingin Barokkiorkesteri Itämeren kulttuurihistoria 1700-luvulla -hankkeeseen (110 000 e) sekä muusikko Harri Lidsle Vaskisoitinakatemia 2.0 -koulutushankkeeseen (100 000 e). 

Näkövammaisuutta koskeviin aiheisiin myönnettiin yhteensä runsaat 500 000 euroa. Fil. maisteri Jonna Heynke sai 28 000 euroa opaskoiran muistelmien kirjoittamiseen ja tamperelainen Rajataide ry 30 000 euroa nykytaiteen kuvailutulkkaamiseen näkövammaisille.

Uhanalaisiin suomalaisiin vähemmistökulttuureihin liittyviä aiheita käsittelee muun muassa Lindsay Doran, joka sai apurahan saamelaisten ja Pohjois-Amerikan chippewa-yhteisöjen asuinkoulukäytäntöjä käsittelevään väitöskirjatyöhön (28 000 e). Suvi West taas tarkastelee kirjassaan saamelaisnaisen asemaa, alkuperäiskansataiteilijuuden kipupisteitä ja esiäitien voiman etsimistä (28 000 e). 

Tiedekasvatus, Taidetta kaikille ja Eminentia erityiskohteina

Lokakuun haussa oli ensimmäistä kertaa erityiskohteena lasten ja nuorten tiedekasvatus. Kaikkiaan siihen jaettiin kahdeksan apurahaa, yhteensä 550 000 euroa. Apurahaa myönnettiin yliopistoille, yhdistyksille ja säätiöille ympäri Suomen, esimerkiksi kenttäkursseihin tutkimusasemilla Lapissa (Helsingin yliopisto, 96 000 e), ulkoluokkakonseptin kehittämiseen (Pohjois-Savossa toimiva Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu, 72 000 e) sekä monimediaisten matematiikkakerhojen kehittämiseen (MAOL ry, 50 000 e).

Taidetta kaikille -apurahoja (aiemmin Taidetta hoitolaitoksiin) on jaettu jo vuodesta 2014. Tukimuodon tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta. Tänä vuonna jaettava summa oli runsaat 400 000 euroa. Kasvatust. maisteri Pyry-Pekka Jaala ja työryhmä 25 000 euroa rapmusiikkihankkeen toteuttamiseen syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kanssa ja tait. maisteri Elina Airikkala 33 000 euroa Syliryijy-metodin toteuttamiseen vanhusten, kielitaidottomien ja vammaisten parissa.

Kulttuurirahaston 25 000 euron suuruiset Eminentia-apurahat on tarkoitettu tieteellisen tai taiteellisen elämäntyön sekä siitä saadun kokemuksen pohdiskeluun ja jakamiseen kirjallisessa muodossa. Kahdeksan apurahansaajan joukossa ovat professori emeritus Matti Kortteinen erityyppisten aineistojen yhdistämistä empiirisessä sosiaalitutkimuksessa käsittelevän kirjan kirjoittamiseen, akateemikko Marjo Kuusela pohdintojen ja mietteiden kokoamiseen elämästä tanssitaiteen ja teatterin parissa sekä professori emeritus Tapio Vapaasalo muotoilusta, viestinnästä ja opetuksesta saatujen kokemusten kokoamiseen. 

Seuraava haku maaliskuussa

Kulttuurirahaston seuraava haku on maaliskuussa 2023. Silloin ovat haettavina soitinlainat, liikkuvuusapurahat sekä Taide2-apurahat, jotka on tarkoitettu laajaa yleisöä puhutteleville korkealaatuisille taidehankkeille. Jaossa on myös Maailmankirjallisuuden suomennostuki, jota voivat hakea kirjojen kustantajat korkeatasoisen maailmankirjallisuuden suomentamiseen.

Lue lisää myönnetyistä apurahoista

Vanhan musiikin matkassa Itämeren ympäri ja runouden siivillä kieli-ilon maailmaan

Vanhaan musiikkiin keskittyvä Helsingin Barokkiorkesteri perehtyy tulevina vuosina Kulttuurirahaston tuella Itämeren alueen taidemusiikin historiaan. Sekä musiikillisesti että kulttuurihistoriallisesti kiinnostava kolmivuotinen hanke on orkesterin mittakaavassa iso, kertoo Helsingin Barokkiorkesterin taiteellinen johtaja Aapo Häkkinen. ”Ilman ulkopuolista tukea meidän ei olisi mahdollista tehdä tällaisia laajempia monivuotisia kokonaisuuksia.”

Pohjoinen ulottuvuus on vanhan musiikin ja esityskäytäntöjen tutkimuksessa jäänyt suhteellisen vähäiselle huomiolle, sillä eteläisempi saksalainen ja italialainen musiikki on jättänyt sen varjoonsa.

Nyt Itämeren alueen musiikillinen perintö nostetaan uudella tavalla esiin. Hankkeen aikana saadaan kuulla musiikkia 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun alkuun. Esiin tuodaan esimerkiksi 1600-luvun Hansa-kaupunkien kukoistavaa taidetta ja 1700-luvun Ruotsin vilkasta ja kansainvälistä musiikkielämää.

Tuolloista Suomen aluetta voi luonnehtia musiikilliseksi takapajulaksi, mutta osana Ruotsia se oli kuitenkin tiiviisti mukana Itämeren kulttuuripiirissä. Suurimmat taiteen keskukset olivat muualla: Hampurissa, Lyypekissä, Tukholmassa ja Riiassa.

”Näihin kaupunkeihin muodostui Suomestakin kulttuurisiltoja, joita yritämme tässä projektissa hahmottaa”, sanoo Häkkinen.

Itämeren kulttuurihistoriaan liittyvät konsertit järjestetään Helsingin Musiikkitalossa, ja tarkoitus on lähteä ohjelmiston kanssa myös kiertueelle Suomeen ja ulkomaille. Teemoitettujen konserttien lisäksi suunnitteilla on luento- ja keskustelutilaisuuksia, verkkoseminaareja sekä julkaisuja, joiden avulla Itämeren alueen musiikki ja kulttuurihistoria tavoittaa myös sellaisia yleisöjä, jotka eivät pääse paikan päälle kuuntelemaan musiikkia.

”Tutkimuksen ja käytännön musiikintekemisen saumaton vuorovaikutus on Helsingin Barokkiorkesterin toiminnan ytimessä”, kertoo Häkkinen. Orkesterin taiteellinen suunnittelu nojaa vahvasti musiikkitieteelliseen ja musiikin historialliseen tutkimukseen, ja keskeinen osa sen työtä on tuoda esiin aiemmin tuntematonta, kulttuurihistoriallisesti tärkeää vanhan musiikin ohjelmistoa. ”Monet näistä ainutlaatuisista teoksista kuullaan jopa ensimmäistä kertaa sitten sävellysajankohdan.”

Kirsi Kunnaksen runomaailmaa juhlitaan 2024

Kirsi Kunnas (1924–2021) viitoitti tietä suomalaiselle modernille lastenrunoudelle kokoelmallaan Tiitiäisen satupuu vuonna 1956. Hän loi lapsilähtöisen ja lapsen maailmaa ymmärtävän, sanoilla, kirjaimilla ja ajatuksilla leikkivän runomaailman, joka puhuttelee myös aikuisia.

Lempäälässä sijaitseva, alueellisesti ja valtakunnallisesti toimiva Kulttuurikeskus PiiPoo suunnittelee vuodelle 2024 Kirsi Kunnas 100-juhlavuotta, joka juhlistaa Kunnaksen kirjallista perintöä. Laajan joukon yhteistyönä syntyy taiteellisesti monipuolinen ohjelmakokonaisuus. Yhdenvertaisuuteen, runoon, ajattelun voimaan, kilttiin anarkiaan ja leikkisyyteen nojaava hanke kutsuu mukaan kaikenikäiset ihmiset eri puolilta Suomea.

Silmälasipäinen nainen, ruskeat polkkapituiset hiukset. Lähikuva kasvoista.
Kulttuurikeskus PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu.

”Kirsi Kunnas käytännössä synnytti lastenrunouden genren Suomessa, mikä on valtavan iso asia. Hän oli kulttuurihistoriallinen merkkihenkilö ja koko kansan taiteilija”, sanoo PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu. ”Kirsin runot eivät ole kiiltokuvia. Niissä on kurittomia lapsia ja kaikenlaista elämää. Toivon, että myös juhlavuodesta tulee elämänmakuinen eikä mikään mausoleumi.”

Kunnas puhui paljon lapsen kielellisen kehityksen tukemisesta ja siitä, miten sanat ja kieli ovat avain ajattelun avartumiseen. Kielellä leikkiminen, runon rytmistä nauttiminen ja riimeillä hulluttelu olivat hänen poetiikkansa kulmakiviä.

”Nykyisin puhutaan paljon lukemisen haasteista. Jos lukeminen on tekninen suoritus, josta puuttuu kyky nauttia kielellä leikkimisestä, se laskee motivaatiota”, sanoo Kuitu.

Juhlavuosi kutsuukin kulttuuritoimijat kaikkialla Suomessa juhlimaan Kunnaksen leikkisän ja kiltin anarkian hengessä, nostaa lastenrunouden, lukuilon ja aikuisille suunnatun runouden teemoja yhteiseen keskusteluun ja kouluttaa esi- ja alkuopetuksen opettajia käyttämään runoja ja sanataidetta työssään. Hanke ulottuu myös Suomen rajojen ulkopuolelle ympäri maailmaa toimivien Suomi-koulujen kanssa tehtävänä yhteistyönä.

Kirsi Kunnaksella oli Kuidun mukaan vahva ajatus siitä, että lapset ovat taiteellisia toimijoita ja että leikki on taidetta ja taide leikkiä. Hän kertoo tarinan lapsuudestaan, jolloin hän asui perheensä kanssa Ylöjärvellä ja kävi lauantaisin runokerhossa.

”Yhtenä lauantaina runokerhoon tuli nainen, jonka kanssa teimme yhdessä riimejä ja runoja. Hän innostui meistä lapsista ja meidän tekemisistämme kovasti. Muistan, kuinka hän katsoi meitä ihaillen. Sillä hetkellä oivalsin, että tulin näkyväksi taiteen kautta ja olin hänen kollegansa – taiteilija itsekin. Nainen oli Kirsi Kunnas, ja tämä tapaaminen on viitoittanut omaa tietäni kulttuurin parissa.”

Helsingin Barokkiorkesterin yhdistykselle myönnettiin 110 000 euroa Itämeren kulttuurihistoria 1700-luvulla -hankkeen toteuttamiseen ja Kulttuurikeskus PiiPoon kannatusyhdistykselle 100 000 euroa Kirsi Kunnas 100 -valtakunnallisen kulttuurihankkeeseen vuonna 2023.

Susanna Pettersson Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtajaksi

Susanna Pettersson on työskennellyt vuodesta 2018 lähtien Ruotsin Nationalmuseumin pääjohtajana ja sitä ennen muun muassa Ateneumin taidemuseon johtajana, Suomen Lontoon instituutin johtajana, Alvar Aalto -säätiön ja Alvar Aalto -museon johtajana sekä eri tehtävissä Valtion taidemuseossa. Pettersson on väitellyt filosofian tohtoriksi taidehistoriasta Helsingin yliopistossa. Hän on museologian dosentti Jyväskylän yliopistossa ja lisäksi hänellä on laaja kokemus kansallisista ja kansainvälisistä luottamustehtävistä.

”Susanna Petterssonin vahva osaaminen ja monipuolinen kokemus taide- ja säätiökentältä sekä tieteentekijänä antavat erinomaiset valmiudet johtaa yhtä Suomen suurimmista säätiöistä sekä kehittää sen toimintaa ja vaikuttavuutta”, sanoo Kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja Hanna Hiidenpalo.

”Suomen Kulttuurirahasto on aktiivinen tieteen ja taiteen tukija ja uuden ajattelun mahdollistaja. Rahaston rooli moniarvoisen yhteiskunnan rakentajana on erityisen tärkeä tässä ajassa. Olen todella iloinen siitä, että saan liittyä kulttuurirahastolaisten osaavaan ja sitoutuneeseen joukkoon”, Susanna Pettersson toteaa.

Kulttuurirahaston nykyinen yliasiamies, professori Antti Arjava jatkaa tehtävässään 31.5.2023 saakka ja jää sen jälkeen eläkkeelle.

Suomen Kulttuurirahasto on yksi Suomen suurimmista yksityisin varoin toimivista säätiöistä. Kulttuurirahaston omaisuus, joka koostuu yli 80 vuoden aikana saaduista lahjoituksista, jakautuu keskusrahaston ja maakuntarahastojen yleisrahastoihin sekä lähes 900 nimikkorahastoon. Säätiön pääoma on lähes 2 miljardia euroa.

Suomen Kulttuurirahasto tukee maamme kulttuurielämää apurahojen ja hankkeiden kautta vuosittain noin 60 miljoonalla eurolla. Säätiössä työskentelee kokopäiväisesti 30 henkilöä, ja maakuntarahastojensa kautta se on edustettuna koko Suomessa.