Reijo Hukkaselta ja Sinikka Tuomiselta merkittävä testamenttilahjoitus
Suomen Kulttuurirahasto on yksi Suomen merkittävimmistä tieteen, taiteen ja kulttuurin tukijoista. Sen mahdollistavat vuosikymmenten aikana saadut lahjoitukset ja testamentit.
”Jo Kulttuurirahaston perustamiskeräykseen vuonna 1938 osallistui 170 000 suomalaista. Lahjoittamisen perinne jatkuu edelleen, ja huolehdimme tarkasti siitä, että saamamme lahjoitukset käytetään antajansa tahdon mukaisesti tieteen ja taiteen hyväksi”, sanoo Suomen Kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson.
Reijo Hukkanen (1946–2024) ja Sinikka Tuominen (1947–2024) olivat palkittuja taiteilijoita ja suomalaisen nykytaiteen keskeisiä vaikuttajia.
Hailuodon asunoon pihapiirissä sijaitsevan vajan seinäkoristeita.
Kuvanveistäjä ja taidemaalari Reijo Hukkanen tunnetaan muun muassa Helsingin Musiikkitalon edustalla sijaitsevasta Laulupuut-veistoksesta. Hän sai Kuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1987 ja Pro Finlandia -mitalin 2012, ja hänet valittiin Vuoden taiteilijaksi vuonna 1991. Hukkasen veistokset ovat kekseliäisyydessään aivan omassa luokassaan: niissä tutut materiaalit taipuvat akrobaattisiin muotoihin ja romu ylevöityy kurittoman huumorin siivittämänä teoksiksi.
Laajasti arvostettu taidemaalari Sinikka Tuominen sai Suomi-palkinnon 1995. Hän oli myös Ars Fennica -ehdokas 1996 ja Carnegie Art Award -ehdokas 2000. Vuonna 2019 hänelle myönnettiin pohjoismaisittain merkittävä tunnustus, Prinssi Eugenin mitali, jolla haluttiin kunnioittaa Tuomisen pelkäämätöntä ja omakielistä taidemaalarin uraa.
Hailuodon asunto ulkoa ja sisältä.
Oululaislähtöisen taiteilijapariskunnan testamenttilahjoitukseen kuuluu laajan teoskokoelman lisäksi muun muassa asunto, Hailuodon kiinteistö sekä mittava arkistomateriaali. Hailuodossa taiteilijoilla oli kesäpaikka, missä molemmilla oli oma ateljee.
”Reijo Hukkasen ja Sinikka Tuomisen lahjoitus on osoitus tieteen ja taiteen arvostuksesta sekä halusta tukea tulevien sukupolvien tieteen ja taiteen ammattilaisten työtä. Yli puolen miljoonan euron lahjoitus on taloudellisesti merkittävä, mutta sen kulttuurihistoriallista arvoa ei voi mitata euroissa”, sanoo Pettersson.
Kulttuurirahasto on lahjoittanut Hukkasen ja Tuomisen teoksia Oulun taidemuseoon ja Nykytaiteen museo Kiasmaan. Lisäksi muutamia teoksista on liitetty Kulttuurirahaston omaan kokoelmaan. Osalle tavoitellaan ostajia huutokaupan kautta.
”Laaja teoslahjoitus täydentää hienosti nykytaiteen kokoelmaamme. Teokset tulevat osaksi Kansallisgallerian kokoelmaa ja tuleville sukupolville säilyvää yhteistä kulttuuriperintöämme”, Kiasman museonjohtaja Kiira Miesmaa sanoo.
Erittäin laaja ja taidehistoriallisesti merkittävä arkistokokonaisuus, joka sisältää lehtileikkeitä, kuvia ja muuta taidehistoriallista materiaalia, on inventoitu ja lahjoitettu Kansallisgalleriaan. Arkistokokonaisuus luo hyvät edellytykset taiteilijoiden tuotannon tutkimiselle.
Oulun kodista. Pöytä on Reijo Hukkasen käsialaa.
Kulttuurirahasto saa noin 10 miljoonaa euroa vuodessa lahjoituksina ja testamentteina. Lahjoitusten tuotoilla Kulttuurirahasto tukee tiedettä, taidetta ja kulttuuria esimerkiksi myöntämällä apurahoja yli 50 miljoonalla eurolla vuodessa.
Kun Suomen Kulttuurirahasto perustettiin 1930-luvun lopulla, säätiölle koottiin varoja laajan kansalaiskeräyksen kautta. Perustamiskeräykseen lahjoitti 170 000 suomalaista, monet heistä pieniä summia vähistä rahoistaan. Lisäksi järjestettiin lahjakirjakeräys, joka oli suunnattu varakkaammille lahjoittajille.
Vuosikymmenten kuluessa Kulttuurirahasto on vastaanottanut satoja lahjoituksia ja testamentteja tieteen ja taiteen hyväksi. Myös nykyisin Kulttuurirahasto saa merkittävän määrän lahjoituksia vuosittain.
Kulttuurirahastossa lahjoittaja voi määritellä tarkoituksen lahjoittamilleen varoille. Lahjoituksen voi osoittaa yleisesti tieteen ja taiteen tukemiseen, mutta monet lahjoittajista arvostavat mahdollisuutta vaikuttaa tarkemmin siihen, mihin varat tulevaisuudessa käytetään. Yli 100 000 euron lahjoituksista voidaan muodostaa nimikkorahasto.
Nimikkorahastoja on Kulttuurirahastossa jo yli 900. Monesti nimikkorahaston tarkoitus liittyy lahjoittajan elämänhistoriaan, vaikkapa elämäntyöhön, asuinpaikkaan tai rakkaaseen harrastukseen. Kulttuurirahasto on vuosien kuluessa esimerkiksi saanut useita suuria lahjoituksia, jotka tulee ohjata karjalaisen kulttuurin tukemiseen.
Karjalan kieltä ja karjalaista kulttuuria apurahojen tuella
Artturi ja Aina Helenius
Artturi ja Aina Heleniuksen miljoonan markan lahjoitus vuonna 1938 oli Kulttuurirahaston ensimmäisiä suurlahjoituksia. Viipurilaistaustainen Artturi Helenius (1878–1959) oli menestyvä huopatehtailija, joka halusi edistää ”vähäväkisten pyrkimyksiä sivistyksen osallisuuteen”. Omaisuutensa hän loi äärimmäisellä säästäväisyydellä ja yritteliäisyydellä sekä vaimonsa Ainan (1882–1974) tuella. Heleniusten varoista muodostettiin nimikkorahasto, joka tukee taloudellisten ja teknisten alojen tutkijoita sekä vaalii karjalaista kulttuuria.
Elna Käkönen
Pankkivirkailija Elna Käkösen (1892–1992) testamenttilahjoitukseen perustuva rahasto tukee karjalaisen kulttuurin edistämis- ja tutkimustyötä. Karjala ja karjalainen kulttuuri olivat tärkeitä ja läheisiä Elna Käköselle. Hän joutui sodan aikana lähtemään kaksi kertaa Viipurista evakkoon ja jättämään niin kotinsa, työnsä, ystävänsä kuin myös hänelle rakkaan Viipurin. Karjala oli hänen henkinen kotinsa, minne hän kaipasi aina takaisin.
Lempi ja Aili Jääskeläinen
Lempi ja Aili Jääskeläisen rahasto tukee Karjalan historian ja kirjallisuuden tutkimusta. Lempi Jääskeläinen (1900–1964) opiskeli ennen kirjailijanuraansa historiaa ja arkeologiaa. Kirjailijana hän julkaisi 36 teosta. Historiallisten romaanien ohella Jääskeläinen kirjoitti muun muassa novelleja ja runoja sekä Viipuriin liittyvän pienoisnäytelmien sarjan. Rahasto perustuu opettaja Aili Sigrid Jääskeläisen (1898–1980) testamenttiin, jonka hän teki sisarensa Lempin kuoleman jälkeen.
Kulttuurirahastossa hakija ei voi osoittaa hakemustaan tiettyyn nimikkorahastoon. Kaikki hakemukset käyvät läpi tieteen- tai taiteenalakohtaisen vertaisarvioinnin, josta vahvimmat hakemukset etenevät päätöksentekoon.
Päätöksenteon jälkeen Kulttuurirahasto sijoittelee hakemukset niin, että kaikkien nimikkorahastojen tarkoitukset täyttyvät. Karjalaisia teemoja sisältävät projektit saavat siis usein apurahoja yllä mainituista nimikkorahastoista, vaikka hakijan ei tarvitsekaan sitä hakiessaan tietää. Yleisrahastosta ohjataan tukea tieteelle ja taiteelle yleisesti – myös sellaisille aloille, joihin ei nimikkorahastoista ole juuri osoitettu varoja.
Toisinaan nimikkorahastojen tarkoitusten pohjalta muodostuu myös erillisiä hakukohteita. Tällaisia ovat tällä vuosikymmenellä olleet esimerkiksi miljoonan euron panostukset sydän- ja verisuonitautien tutkimukseen sekä muinais-, ympäristö- ja sedimentti-DNA:n tutkimukseen. Kulttuurirahasto voi käyttää nimikkorahastojen varoja myös yhteistyökumppanien kanssa tehtäviin hankkeisiin, jos niiden tarkoitukset sen mahdollistavat.
Vaikka apurahan hakeminen suoraan tietystä nimikkorahastosta ei ole mahdollista, rohkaisemme silti hakemaan apurahoja karjalaisen kulttuurin tutkimiseen ja harjoittamiseen. Erinomaisilla hankkeilla on aina mahdollisuus menestyä.
Suomen Kulttuurirahaston perustamiskeräykseen vuonna 1938 osallistui yli 170 000 suomalaista. Nykyisin Kulttuurirahasto saa noin 10 miljoonaa euroa vuodessa lahjoituksina ja testamentteina.
Testamenttilahjoituksen voi kohdentaa kahdella eri tavalla: joko yleisesti tieteen ja taiteen tukemiseen tai tarkemmin rajattuun nimikkorahastoon. Nimikkorahastossa lahjoittajan tai hänen läheisensä nimi säilyy tulevaisuuteen ja varat voidaan ohjata tietylle tieteen, taiteen tai kulttuurin alueelle. Nimikkorahastoja on vuosien mittaan kertynyt jo yli 900.
Jenni Karjalainen haluaa testamenttinsa kautta tukea erityisesti nuoria kuvataiteilijoita, joilla on kansainvälistä potentiaalia. Joskus tulevaisuudessa maailmalle pyrkivä nuori kuvataiteilija saattaa siis saada apurahan Jenni Karjalaisen nimikkorahastosta.
Jenni Karjalainen. Kuva: Tero Jussila
Karjalainen on aina ollut kiinnostunut eri taiteenlajeista, mutta tehnyt aiemman työuransa politiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen parissa. Oman elämän myllerrys isän menehdyttyä muutama vuosi sitten johti uramuutokseen ja sai hänet perehtymään syvemmin etenkin nykytaiteeseen.
”Taide on ihmisenä olemisen rajapinnassa: mitä on, mitä voisi olla, miten asiat nähdään ja miten ne voitaisiin nähdä, miten olla ihminen, miten hakea kontaktia muihin?” hän sanoo.
Karjalainen kuvailee itseään taidetouhuajaksi, joka pyörittää pientä kulttuuritoimistoa ja saa näin tilkittyä edes jonkin verran nykyisen hallituksen taidealaan kohdistuneita leikkauksia.
Karjalainen järjesti kesällä Hangossa näyttelyn, jossa oli seitsemän suomalaisen nykytaiteilijan teoksia. Hänen yrityksensä tekee yhteistyötä muun muassa Galleria Halmetojan kanssa, ja hän on vastikään kustantanut myös ensimmäisen taidekirjansa.
Karjalainen haluaa erityisesti nostaa suomalaista taidetta näkyviin maailmalla: ”Suomessa on kansainvälisen tason taiteilijoita, mutta kansainvälistä toimintaa rajoittaa resurssien puute”, hän sanoo.
”Pidän testamentin tekemistä taiteen hyväksi pienenä kulttuuritekona, joka kytkee minut osaksi kansakuntaamme. Kaikkien ei tarvitse rakastaa kaikkia taiteen lajeja, mutta mikä on kansakunta ilman kulttuuria?”
Jenni Karjalainen
Karjalainen palasi juuri Kööpenhaminan taidemessuilta edistämästä suomalaista taidetta. Vaikka ura taidemaailmassa on alussa, tuttuakin löytyy.
”Taideasioissa saan käyttää vanhaa osaamistani politiikan ja vaikuttamisen parista. Esimerkiksi taidemessut ovat vähän kuin lobbaamista – samalla tavalla pitää yrittää olla ihmisille avuksi.”
Karjalainen haluaa edistää taidetta työllään. Tulevaisuudessa se jatkuu Kulttuurirahaston kautta.
Taiteen hyväksi tehty testamentti kertoo Karjalaisen halusta tehdä järkeviä asioita yhteiskunnan jäsenenä. Hän kokee, että perintö on hänellä lainassa.
”Pidän testamentin tekemistä taiteen hyväksi pienenä kulttuuritekona, joka kytkee minut osaksi kansakuntaamme. Kaikkien ei tarvitse rakastaa kaikkia taiteen lajeja, mutta mikä on kansakunta ilman kulttuuria? Mitä oikein puolustamme, jos emme suomalaista elämäntapaa ja kaikkea sitä, mikä meille on arvokasta?”
Nimikkorahastosta muodostuu pysyvä jälki
Tekniikan lisensiaatti Sakari Nikkanen kuvaa tehneensä työuransa kovassa bisnesmaailmassa. Hän työskenteli pitkään yhdessä Suomen johtavista konsultti- ja suunnittelutoimistoista, lopuksi konsernin toimitusjohtajana. Uraan mahtuivat myös akateemiset työt Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa sekä vuodet Nokia-konsernissa mobiiliverkkotoiminnan nopean kehittymisen ja laajenemisen aikana.
Sakari ja Elina Nikkanen.
Aktiivisen työuransa viimeiset vuodet Nikkanen työskenteli oman yrityksensä Sanik Consulting Oy:n kautta. Hän auttoi nuoria yrittäjiä liiketoiminnan käynnistämisessä, teki yritysanalyyseja pääomasijoittajille ja toimi liikkeenjohdon konsulttina ja hallitusammattilaisena.
Myös työuransa jälkeen Nikkanen on auttanut nuoria yrittäjiä pääsemään työelämään kiinni. Hän toimi useita vuosia mentorina Suomen Mentorit ry:n kautta.
”Aina vuoden ajaksi sain parikseni nuoren henkilön, joka ei ollut vielä löytänyt töitä. Silloin käytiin syvimpien keskustelujen äärellä. Monta nuorta saatiin kiinni työelämään. Sitä pidän yhtenä arvokkaimmista saavutuksista työurallani.”
Nikkasen puolisolle Elina Nikkaselle kirjat olivat tärkeitä, ja hän teki uransa kirjastomaailmassa. Hän työskenteli useissa eri kirjastoissa kirjastonhoitajana ja kirjastotoimen apulaisjohtajana ja teki uraauurtavaa työtä, kun tietokonepohjaisia lainausjärjestelmiä otettiin käyttöön Suomen kirjastoissa.
Kun Nikkaset alkoivat suunnitella perintöasioita, Kulttuurirahasto tuntui luontevalta vaihtoehdolta auttamaan omaisuuden järjestämisessä. Sakari Nikkanen mainitsee Kulttuurirahaston hyvän maineen, vakiintuneet ja luotettavat yhteistyökumppanit sekä henkilökohtaisen palvelun.
Ennen kaikkea testamenttipäätöksessä merkitsi se, että Kulttuurirahastossa voi itse määrätä, mihin varat käytetään. Kyse ei siis ollut ainoastaan rahasta, vaan päätös sisälsi suurta tunnetta elämäntyön jatkumisesta.
Sakari ja Elina Nikkasen rahaston tarkoitukseksi tuli tukea tieteellisiä jatko-opintoja ja tutkimusta. Etusijalla ovat ulkomailla tapahtuvat jatko-opinnot ja tutkimus sekä yrittäjyyteen ja kansainvälistymiseen liittyvät hankkeet.
”Meillä on nimikkorahasto, josta tulevaisuudessa käytetään rahaa siihen, mitä olemme toivoneet. Se jää tänne meidän jälkeemme, ja joku nuori yrittäjä saa apua sen kautta ja pääsee eteenpäin.”
Sakari Nikkanen
Nikkasilla testamenttipäätökseen vaikutti myös tarjolla ollut tuki ja apu. Kulttuurirahasto ottaa monella tavalla vastuun asioiden hoitamisesta: testamentin tekemisestä ja aikanaan perunkirjoituksesta, perinnönjaosta ja kaikesta siihen liittyvästä. Monet näistä asioista ovat omaisille työläitä hoidettavia suuren surun keskellä.
Nikkanen arvosti erityisesti, kun vaimon menehdyttyä Kulttuurirahasto auttoi perunkirjoituksessa.
”Moni huokaisee helpotuksesta, kun löytyy sellainen kumppani, joka ottaa vastuuta. En osaa tarpeeksi korostaa, kuinka suuri saamani apu oli, kun näitä asioita joutui käsittelemään.”
Sakari Nikkanen painottaa myös verotuksen roolia testamenttipäätöksessä. Monilla säätiöiden lahjoittajista ei ole rintaperillisiä, jolloin perinnön verotuskohtelu on rankkaa. Kulttuurirahaston tai vastaavan toimijan kautta verotukseen ei mene euroakaan. Nikkanen pitää testamenttilahjoittamista säätiölle verotusteknisesti monella tavalla helppona ja kannattavana ratkaisuna.
Tärkeintä kuitenkin oli, että Kulttuurirahaston kautta on mahdollisuus jättää itsestä pysyvä jälki.
”Meillä on nimikkorahasto, josta tulevaisuudessa käytetään rahaa siihen, mitä olemme toivoneet. Se jää tänne meidän jälkeemme, ja joku nuori yrittäjä saa apua sen kautta ja pääsee eteenpäin. Positiivinen muisto on paljon suurempi kuin jos perintö olisi jaettu pienissä osissa etäisille sukulaisille tai tutuille.”
Suomen Kulttuurirahasto on yksi Suomen merkittävimmistä tieteen, taiteen ja kulttuurin tukijoista. Sen mahdollistaa vahva talous, joka on rakentunut vuosikymmenten aikana saatujen lahjoitusten ja testamenttien varaan. Yhteensä Suomen Kulttuurirahastolla on jo yli 900 nimikkorahastoa, joissa lahjoittajan tai hänen läheisensä nimi säilyy tulevaisuuteen.
Esittelemme tässä jutussa kuusi nimikkorahastoa. Jutun lopusta pääset tutkimaan Kulttuurirahaston muita nimikkorahastoja ja niiden tarkoituksia.
Maija-Liisa Heini
Suomenkielisiä sanomalehtitoimittajia tukeva rahasto perustuu toimittaja Maija-Liisa Heinin (1917–1988) testamenttilahjoitukseen. Heini oli aikoinaan Suomen tunnetuimpia sanomalehtinaisia. Hän viihtyi työssään, ja siitä tuli hänen elämänsä sisältö. Uransa eri vaiheissa hän oli esimerkiksi Dagens Nyheterin Helsingin-kirjeenvaihtaja, Helsingin Sanomien erikoistoimittaja, kärkevän humoristinen pakinoitsija Ksantippa ja Ilta-Sanomien päätoimittaja.
Artturi ja Aina Heleniuksen miljoonan markan lahjoitus vuonna 1938 oli perusteilla olleen Suomen Kulttuurirahaston ensimmäisiä suurlahjoituksia. Artturi Helenius oli menestyvä huopatehtailija, joka halusi edistää ”vähäväkisten pyrkimyksiä sivistyksen osallisuuteen”. Artturi ja Aina Heleniuksen nimikkorahasto tukee taloudellisten ja teknisten alojen tutkijoita sekä vaalii karjalaista kulttuuria.
Professori Mirjam Helinin (1911–2006) suurlahjoitukseen perustuva Mirjam ja Hans Helinin rahasto tukee laulutaidetta ja muita säveltaiteita. Kolmen vuoden välein järjestettävä Mirjam Helin -kilpailu toteuttaa Mirjam Helinin toiveen kansainvälisestä laulukilpailusta, ja Mirjam Helin -akatemia kannustaa nuoria laulajia tavoittelemaan kansainvälistä tasoa. Mirjam Helin oli paitsi laulutaiteilija, myös pidetty laulunopettaja, joka rakasti opetustyötään ja jatkoi sitä yli 80-vuotiaaksi asti.
Valtiotieteen maisteri, finanssineuvos Harry Hendusen (1925–2001) testamenttilahjoitukseen perustuva rahasto edistää suuria ja kansallisesti merkittäviä kulttuurihankkeita, etusijalla arvosoittimien hankkiminen ja meriarkeologia. Hendunen rakasti kirjallisuutta ja musiikkia. Moni ei tiennyt, että tarkka rahankäyttäjä oli kerännyt mittavan omaisuuden.
Juhani Korpivaaran Toyota-rahasto perustuu kauppaneuvos Juhani Korpivaaran ja hänen puolisonsa Aune Korpivaaran lahjoitukseen 1954 sekä Jouko, Paavo ja Timo Korpivaaran sekä Korpivaara Oy:n myöhempiin lahjoituksiin. Rahasto tukee tutkimusta, joka liittyy autoliikenteeseen, liikenneturvallisuuteen ja liikenteen ympäristönsuojelukysymyksiin.
Rahasto perustuu varatuomari Stig-Erik Leiposen (1937–2016) ja valtiot. kandidaatti Heikki Kaitarannan (1941–2017) testamentteihin. Se tukee yleisesti tiedettä ja taidetta. Leiponen toimi 33 vuotta palvelualojen edunvalvojana Liiketyönantajain keskusliitossa ja Kaitaranta muun muassa tutkijana Sosiaaliturvan tutkimuslaitoksessa. Pariskunta harrasti matkailua sekä laajan hyötykasvi- ja kukkamaan hoitoa.
Nimikkorahastoissa lahjoittajan nimi säilyy tulevaisuuteen ja varat voidaan ohjata tiettyyn tarkoitukseen. Monilla lahjoittajilla tarkoitus liittyy henkilöhistoriaan tai omaan uraan. Tarkoituksena voi olla myös yleinen tieteen ja taiteen tukeminen. Aiempia lahjoittajia -sivulla voit tutkia Kulttuurirahaston nimikkorahastoja ja niiden tarkoituksia.
Harkitsetko lahjoituksen tai testamentin tekemistä tieteen ja taiteen hyväksi? Lue lisää lahjoittamisesta alla olevan linkin kautta. Voit myös ottaa yhteyttä juristiimme Anna Kuljuun, joka vastaa mielellään kysymyksiin.
