Olet Kulttuurirahaston uusi tuottaja – mihin suuntaan haluat kehittää tulevaisuuden tapahtumia?

Aiomme kehittää tilaisuuksia yhtenäisemmiksi ja selkeyttää tuotannollista linjaa. Kaikille avoimien Tiede & Taide -tilaisuuksien syksyn ja kevään teemana on demokratia. Tapahtumia järjestetään pitkin Suomea, ja niiden myötä teemme alueittain näkyväksi, mitä tieteellä ja taiteella saadaan aikaan. Odotan innolla, että pääsen itsekin reissaamaan maakuntiin.

Tarkoituksena on myös luoda uudenlaisia tapahtumia yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Haluamme jatkossa olla aktiivisempia yhteistyökumppaneiden ja -mahdollisuuksien kartoittamisessa.

Kulttuurirahasto on aina tieteen ja taiteen puolella – mitä se tarkoittaa roolisi kannalta?

Kulttuurirahasto toimii tieteen ja taiteen puolesta, ja tapahtumat toimivat niille eräänlaisena estradina. Meillä Suomessa ei juurikaan ole TED Talk -tyyppisiä tilaisuuksia, tai mahdollisuuksia harjoitella lavaesiintymistä suuren yleisön edessä. Monilla tutkijoilla on mielettömiä tutkimuksia ja hankkeita, ja minua kiinnostaa, miten saamme heidän työnsä tunnetummaksi.

Olet valmistunut kulttuurituottajaksi Metropolia Ammattikorkeakoulusta ja sinulla on monipuolinen työkokemus kulttuurialalta – miksi hakeuduit juuri kulttuurituottamisen pariin?

Sisaruskatraan vanhimpana luonteeseeni ja myös kulttuuriini kuuluu, että haluan huolehtia ihmisistä – haluan, että he viihtyvät. Toisaalta kaipaan älyllistä ja aistillista stimulointia. Kun hakeuduin alalle, halusin järjestää kivoja kekkereitä itselleni ja ystävilleni. Jo pelkästään heidän kanssaan olen pystynyt luomaan konsepteja, seminaareja ja erilaisia yhteentulemisia, joista moni muu on saanut inspiraatiota.

Olen esimerkiksi mukana Helsingin Kalasatamassa toimivassa Museum of Impossible Forms -kulttuurikeskuksessa, jossa järjestämme seminaareja, elokuvanäytöksiä ja keskusteluja. Siellä pyörii tekijöitä, joita instituutiot eivät ole vielä löytäneet. He kertovat tilaisuuksissa työtavoistaan, taiteestaan ja omista mielenkiinnon kohteistaan.

Hellyttävin tilaisuus oli, kun sain suostuteltua veljeni Basamin esittelemään C-kasettikokoelmansa. Myös Saban Ramadanin esitys on jäänyt mieleen. Hän esitteli maisterin opinnäytetyönsä, joka käsitteli valkoista instituutiota. Videoinstallaatiossaan hän kuurasi Amos Rexin lattioita. Lattioiden kuuraaminen jatkui Stoassa, missä tilaisuus järjestettiin. Tykkään katsoa rakenteita ja sitä, miten hierarkia näkyy niissä.

Tunsitko Kulttuurirahastoa ennestään? Yllättikö jokin, kun aloitit työskentelyn säätiössä?

Kulttuurirahasto oli minulle entuudestaan tuttu vain apurahan saajana. Vasta nyt olen ymmärtänyt, millainen mylly apurahahakemusten käsittely on. Niitä käyvät läpi oikeat ihmiset, ja se on melkein puolen vuoden työ.

Miten kulttuuri näkyy arjessasi?

Tämän alan hupaisa erityispiirre on, että tapahtumissa, näyttelyissä tai museoissa käyminen on tavallaan työtä – aivoni ryhtyvät heti töihin. Monet ystävistäni ovat taiteilijoita tai kulttuurialalla töissä ja kulutan kulttuuria tukemalla heitä. Haluaisin kuulla enemmän musiikkia erityisesti Helsingin ulkopuolella.

Jos saisit muuttaa yhden asian Suomen kulttuurikeskustelussa, mikä se olisi?

Haluaisin muuttaa käsityksen, ettei kulttuuri olisi merkityksellistä tai ettei sillä olisi vaikutusta kansanterveyteen. Minulla ei ollut taideharrastuksia ennen aikuisikääni, ja haluaisin saada vanhemmat ymmärtämään, kuinka tärkeää lasten taideopetus on varhaisessa vaiheessa. Kun kulttuurille altistuu varhain, aivot kehittyvät eri tavalla. Lasten taideharrastukset tuovat myös vanhemmat kulttuurin äärelle. Taide avartaa maailmankatsomusta ja opettaa empatiaa ja sosiaalisia taitoja. Jos kulttuurin pariin pääsee jo lapsena, on aikuisena helpompaa olla tieteen ja taiteen puolella.

Opintojen jälkeinen siirtyminen työelämään voi olla monelle nuorelle haastava elämänvaihe. Muualta Suomeen muuttaneille siirtymä voi olla vieläkin vaativampi, sillä uuden työn lisäksi on omaksuttavana myös uudenlainen kulttuuri.

Osallisuuden lisääminen työelämässä on ennen kaikkea organisaatioiden vastuulla. Tukeakseen jäseniään yhdenvertaisemman toimintakulttuurin rakentamisessa, Säätiöt ja rahastot ry käynnisti viime vuonna yhdenvertaisuuskiihdyttämön. Hankkeen toteuttamisesta vastasi yhdenvertaisuuteen ja sosiaaliseen kestävyyteen erikoistunut asiantuntijayritys Co-Consulting.

Suomen Kulttuurirahastolle hanke tarjosi mahdollisuuden syventää ymmärrystä aiheesta ja ottaa konkreettisia askelia kohti monimuotoisempaa työyhteisöä. Yksi hankkeen lopputuloksista oli erilaisista kulttuurisista taustoista tuleville opiskelijoille tarkoitetun harjoitteluohjelman käynnistäminen.

Helmikuussa Kulttuurirahasto toivotti tervetulleeksi ensimmäisen tapahtumatuotannon harjoittelijansa, Aayush Jainin. Harjoittelunsa aikana Jain, ystävien kesken Aimo, on ollut mukana avustamassa muun muassa maakuntarahastojen vuosijuhlien järjestelyissä.

”Olen päässyt tekemään asioita, joista minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Olen esimerkiksi laatinut käsikirjan, jota voidaan jatkossa hyödyntää tapahtumatuotannon tukena. Olen huomannut, että Kulttuurirahastossa osaaminen merkitsee enemmän kuin titteli. Minuun on luotettu, koska kollegani ovat nähneet, mihin pystyn”, Jain kertoo.

Kokonaisuus syntyy harkituista yksityiskohdista

Intiasta alun perin kotoisin oleva Jain muutti Suomeen tammikuussa 2023 opiskellakseen ammattikorkeakoulu Haaga-Heliassa, jonka kansainvälisestä Hospitality and Tourism Experience Management -koulutusohjelmasta hän valmistui kesäkuussa. Opintojensa aikana Jain on toiminut vapaaehtoisena opiskelijajärjestöissä ja Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiössä sekä suorittanut kaksi muuta työharjoittelua.

”Olen pyrkinyt hankkimaan mahdollisimman paljon kokemusta ymmärtääkseni paremmin johtamista ja luottamuksen rakentamista työyhteisössä. Työelämään kiinnipääseminen on vaikeaa kaikkialla ja Suomessa kielimuuri tekee siitä vieläkin haastavampaa. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta, jos sitä todella haluaa”, hän sanoo.

Ennen Kulttuurirahastoon siirtymistään Jain työskenteli kiivastahtisessa startup-ympäristössä, jossa ensisijaisena tavoitteena on nopea kasvu ja toiminnan laajentaminen. Nykyisessä tehtävässään hän on oppinut, että onnistunut tapahtuma on kokonaisuus, joka rakentuu huolellisesti harkituista yksityiskohdista.

”Kulttuurirahaston toimintatapa tuntuu erilaiselta. Emme myy palveluita tai havittele sponsoreita, vaan mahdollistamme ihmisille merkityksellisiä kokemuksia. Se lisää vastuuta ja painetta, mutta hyvällä tavalla. Olen oppinut, että joskus on parempi hidastaa tahtia, jotta voi tehdä asiat perusteellisesti”, Jain kertoo.

Kulttuurin kynnyksiä madaltamassa

Työskentely tieteen ja taiteen parissa on antanut Jainille uusia näkökulmia aiheisiin. Viime aikoina hän on pohtinut, miksi osa ihmisistä tuntee olonsa tervetulleeksi taiteen parissa, ja osa ei. Jainin mukaan monet nuoret eivät koe kulttuurilaitoksia omikseen.

”Jos itse menisin paikkaan, jossa en tuntisi ketään, kokisin oloni luultavasti ulkopuoliseksi. Uskon, että moni muu kokee samoin, vaikka kulttuurin pitäisi olla kaikkien saavutettavissa. Kulttuurirahasto tukee jo nyt lapsille suunnattuja hankkeita ja toivottavasti vastaavanlaisia ohjelmia voidaan tulevaisuudessa laajentaa julkisen tuen avulla. Kun taiteeseen ja kulttuuriin tutustuu jo nuorena, osallistumisen kynnys madaltuu”, hän sanoo.

Jainin harjoittelujakso Kulttuurirahastossa päättyy kesäkuun lopulla. Hän aikoo jatkaa vapaaehtoistehtävissään ja samalla pohtia uransa seuraavaa askelta. Jain on tulevaisuuden suhteen toiveikas, vaikkei vielä tiedäkään, mitä kaikkea se tuo tullessaan.

”En tiedä, mitä seuraavaksi teen, ja olen asian kanssa sinut. Uskon kyllä, että löydän paikkani työelämässä.”

Kenenkään ei pitäisi joutua häpeämään lauluaan. Näin sanoo Kaikki laulaa -hankkeen vetäjänä Sulasolissa aloittanut säveltäjä, sovittaja, musiikkipedagogi ja kuoronjohtaja Mia Makaroff.

Kaikki laulaa – Alla sjunger on Suomen Kulttuurirahaston ja Svenska kulturfondenin rahoittama hanke, jonka tarkoituksena on lisätä laulamista koko Suomessa. Hankkeen toteuttavat musiikkijärjestöt Sulasol ja Finlands svenska sång- och musikförbund, ja sen keskeinen osa on Laulava kunta -projekti, johon ensimmäiset suomalaiset kunnat voivat hakea mukaan keväällä 2026. Kolmivuotinen Laulava kunta aktivoi kaikenikäisiä ja kaikenlaisia kuntalaisia laulamaan, yhdessä ja erikseen.

”Tavoitteena on innostaa ihmisiä, kutsua heitä mukaan ja arkipäiväistää laulaminen. Jos laulu otettaisiin enemmän osaksi arkea, se toisi meille valtavasti iloa ja voimaa. Kenenkään ei pitäisi joutua häpeämään lauluaan”, sanoo Makaroff.

Suomessa on paljon ihmisiä, jotka jo valmiiksi rakastavat laulamista, joten lähtökohdat ovat Makaroffin mukaan hyvät. Hankkeen onnistuminen riippuu siitä, kuinka paljon ihmiset kokevat asian omakseen.

Makaroff painottaa, että laulavasta kansasta hyötyy koko suomalainen kulttuurielämä. Kaikki voivat laulaa – se on saavutettava kulttuurin harrastamisen tapa, jonka myötä on helpompi osallistua myös muihin kulttuurin muotoihin. Laulaminen siis tekee ihmisistä kulttuuriystävällisempiä.

”Laululla on ihmeellinen yhdistävä voima. Kun yhdessä hengitämme ja tuomme jotain tunnetta esille, meissä tapahtuu perustavanlaatuinen sosiaalinen muutos. Se ei tapahdu vain ajatuksen tasolla, vaan liitymme toisiin tavalla, joka on fyysinen ja kehollinen kokemus. Sitä nykyajan yhteiskunta tarvitsee”, Makaroff sanoo.

Mia Makaroff arvelee, että hänen vuosien varrella keräämänsä kokemus opettajuudesta, yrittäjyydestä ja taiteellisesta työstä on oivallinen tausta uuteen rooliin.

Koulutukseltaan hän on musiikkikasvattaja ja tehnyt vuosien ajan musiikkikasvatustyötä kouluissa. Pisin aika vierähti Vantaan Länsimäessä maahanmuuttajataustaisten ja erityislasten kanssa.

Yrityksensä kautta Makaroff on tehnyt muun muassa keikkamyyntiä, tapahtumatyötä, koulutuksia, kuorotyöpajoja ja tilaussävellyksiä. Hän on myös pitänyt pientä musiikkikoulua porvoolaisessa kylässä.

Jo opiskeluaikanaan hän perusti lapsikuoron, joka myöhemmin laajeni kuoroperheeksi.

”Ensin lauloivat lapset, ja sitten heidän vanhempansa halusivat myös laulaa. Kun lapset kasvoivat, syntyi nykyinen kamarikuoro.”

Sävellystyöt ovat luoneet kansainvälisiä kontakteja.

”Olin onnekas saadessani kirjoittaa ensimmäiset kappaleeni Rajaton-lauluyhtyeelle, joka on vienyt musiikkiani pitkin maailmaa. Sitä kautta on tullut paljon tilaussävellystöitä ja tuomarointikutsuja kuorokisoihin.”

Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen lopputyössään Makaroff käsitteli musiikin terapeuttisia vaikutuksia.

”Musiikki on tehokas terapeuttinen väline, ja musiikissa on järkyttävä määrä voimaa. Kehitin keinoja siihen, miten musiikkia voisi hyödyntää kouluympäristössä erityisoppilaiden kanssa tukemaan heidän myönteistä kehitystään. Musiikin kautta voi harjoitella sosiaalista kanssakäymistä ja oppia sitä, miten turhaudutaan turvallisesti ja kuvaillaan omia tunteita.”

Millä mielellä Makaroff lähtee käynnistämään Kaikki laulaa -hanketta?

”Ensin on aika suunnitella, hankkia tietoa ja tuottaa materiaaleja. Ensimmäisten Laulava kunta -pilottikuntien on tarkoitus aloittaa alkusyksystä”, Makaroff kertoo ja sanoo olevansa avoin kaikenlaisille ideoille ja ehdotuksille laulun lisäämiseksi.

Entä missä mallissa on projektipäällikön oma lauluelämä?

”Kuoroni pitävät minut laulavaisena. Lisäksi piinaan läheisiäni improvisoimalla lauluja perhe-elämästä. Laulamisiin!”