Teksti ja kuvat: Irma Puttonen

”Ei kine”

Uskomme, että taiteesta kiinnostuneet koululaiset saavat erilaisesta taidevierailusta vähän ekstraa, mutta erityisesti olemme pohtineet niitä nuoria, joita taide ei lähtökohtaisesti kiinnosta, ”ei kine”. Näyttelyssä vietetty aika tuo taiteen osaksi normaalia ajanvietettä, ilman vieraantumisen tunteita. Pakopelin tyyliin toteutettu aktiivinen kokemus yllättää nuoret, joiden odotus ja käsitys taiteesta voi olla hyvinkin kapea. Tavoitteenamme onkin jättää taidekäynnistä positiivinen muistijälki.

Taidetestaajia luotsaavat teatteri-ilmaisun ohjaajat Sanna Ristaniemi ja Veli-Pekka Ristaniemi, jotka ovat luoneet Taidetta pakoon -konseptin yhdessä Voipaalan taidekeskuksen kanssa. Ristaniemillä on draaman ohella kokemusta myös pelisuunnittelusta, joten Voipaalassa taidenäyttely toimii pelialustana, jossa ratkotaan mysteeriä kuvataiteen ja tarinan lomassa. Pakopeleistä tuttu aikapaine ja yhteistyön vaade saavat nuoret aktiivisiksi toimijoiksi, jossa taiteen kokeminen muuttuu osaksi ryhmässä toimimista ja keskinäistä tiedonjakoa. Monitaiteisessa vierailussa limittyvät kuvataiteen tutkiminen, paikallisesta kulttuurihistoriasta kertovan draaman katsominen ja pelimaailman elämyksellisyys. Ryhmässä oppilaiden onkin maltettava katsoa, kuunnella, lukea ja kommunikoida. Päästäkseen ”taidetta pakoon” on koko bussilastillisen nuoria onnistuttava niin sanotusti puhaltamaan yhteen hiileen.

”Näytelmä oli hauska ja taulut oli hienoja”

Koulun vierailu alkaa katsojan ja tarkkailijan roolissa, kun kartanon historiaan sukelletaan draamahahmojen esityksen mukana. Paikan päällä nähtävä esitys ja vierailua edeltävä video sisältävät oleellista tietoa mysteerin ratkaisemiseksi. Pienoisnäytelmän jälkeen pienryhmät jalkautuvat taidenäyttelyyn mysteeriä tutkimaan. Ongelman ratkaisu huipentuu yhteistyön merkeissä, johon tarvitaan kaikkien panosta. Olenkin alakerrassa kuunnellut yläkerrastamme kantautuvia iloisia hihkauksia, pelituloksen julkistusta seuraavia lopputaputuksia ja seurannut portaita alas tömistelevien nuorten tunnelmia ennen bussiin kiiruhtamista. Päivän päätteeksi tarkastamme Taidetestaajien nettisovelluksesta nuorten arviot, joita tässäkin käytetty otsikoinneissa. Saisipa asiakkailta aina näin paljon palautetta!

Joskus saamme opettajiltakin jälkikäteen sähköpostipalautetta: ”- - vierailu oli suorastaan huippuhyvä. Luokallani on useita "keskittymättömiä" oppilaita, mutta tämä sai heidät todella innostumaan. Pelkkä taulujen katselu olisi ollut kärsimystä valvojalle. Kiitos kun olitte nähneet vaivaa.”

Pakohuone-teemainen tutustuminen taiteeseen oli uutta ja erilaista

Olemme järjestäneet nyt kolmea erilaista ”taidetta pakoon” -vierailua kahdeksasluokkalaisille ja heidän opettajilleen Suomen Kulttuurirahaston, Svenska kulturfondenin, Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton ja opetus- ja kulttuuriministeriön mahdollistamina. 

Taidekeskuksen näkökulmasta olemme oppineet paljon. Näemme, että perusajatus aktiivisesta toiminnasta taiteen äärellä toimii, juuri kuten suunnittelimme vuosia sitten. Löydämme myös joka kerta kehitettävää. Haasteena on Taidetestauksen etkojen ja jatkojen työstäminen, sillä eri aineiden opettajat eivät välttämättä itsekään ole taiteen äärellä aivan kotonaan, eikä koulujen aikatauluissa ole väljyyttä kokemuksen syvälliseen reflektoimiseen. Tämän haasteen ratkomiseen pyrimme saamaan apua kohderyhmältä: tammikuussa saimme ensimmäistä kertaa valkeakoskelaisia nuoria testaajiksi, joten kenties paikallisen koulun kanssa onnistumme käymään pidempää dialogia vaikka myöhemmin toteutettavalla kouluvierailulla.

”Oli syksyn paras koulupäivä”

Ensimmäisellä hakukierroksella ajatuksenamme oli, että 8.-luokkalaisille suunniteltua pelillisyyttä voisimme hyödyntää myös muussa tarjonnassamme, mutta todellisuudessa Taidetestaus on kuitenkin omanlaisensa konsepti. Sellaisenaan sitä ei voi siirtää suoraan toisille kohderyhmille, mutta nuorelle se voi tarjota mainion ensikosketuksen taiteen maailmaan.