Tampereen sananvapaustapahtuma nostaa esiin mediavapauden tärkeyden

Syyskuun lopussa järjestettävän ensimmäisen Tampereen sananvapaustapahtuman teemana on mediavapauden ja moniarvoisen tiedonvälityksen merkitys osana itsenäisen Ukrainan tarinaa.

Pääpuhujaksi on kutsuttu journalisti Myroslava Gongadze. Hän on arvostettu amerikanukrainalainen toimittaja ja mediajohtaja, Ukrainan tunnetuimman journalistipalkinnon taustavoima sekä ukrainalaisten nuorten toimittajien mentori. Gongadze kytkeytyy läheisesti itsenäisen Ukrainan mediavapauden kohtalokkaimpiin hetkiin.

Myroslava Gongadzen puoliso Georgiy Gongadze (1969–2000) oli Ukrainan ensimmäisiin itsenäisiin tiedotusvälineisiin kuuluvan Ukrainska Pravda -verkkomedian perustaja, jonka väkivaltainen murha Kiovan ulkopuolella syyskuussa 2000 nostatti protestiaallon kriittisen journalismin ja maan nuoren demokratian turvaamiseksi. Murhaan liittyi nauhoitusskandaali, joka oli kaataa silloisen presidentin Leonid Kutshman.

Myroslava Gongadze työskentelee nykyään Voice of America -uutispalvelun Itä-Euroopan päällikkönä. Hän tekee aktiivisesti työtä kotimaansa hyväksi Yhdysvalloissa ja reportterina kentällä Ukrainassa. Syyskuussa 2023 Myroslava Gongadze saa arvostetun amerikkalaisen Inamori Ethics Prize -palkinnon.

Tampereen sananvapaustapahtumassa Ukraina-teemaa käsitellään niin kutsuvierastilaisuudessa Tampereen Raatihuoneella kuin yleisöseminaarissa Tampereen yliopiston journalistikoulutuksen yhteydessä. Erillisessä tilaisuudessa esillä on toimittajien ja muiden vainottujen tilanne Valko-Venäjällä.

Miksi teemaksi valittiin sananvapaus? Sananvapaus on ydinarvo: se kuuluu jokaisen demokraattisen yhteiskunnan ytimeen ja on tärkeä osa vapaan ihmisen arkielämää. Sananvapaus kuuluu kaikille.

Tampereen sananvapaustapahtuman järjestää Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto yhdessä Tampereen kaupungin Operaatio Pirkanmaan, Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKESin, Toimittajat ilman rajoja Suomen ja Lännen Median kanssa.

Tampereen sananvapaustapahtuma järjestetään Tampereella 26.–28.9.2023. Tapahtuma on tarkoitus järjestää vaihtuvan aiheen ympärille joka toinen vuosi toistuvana.

Tampereen sananvapaustapahtuma

Pirkanmaan Kulttuurirahaston palkinto Santtu-Matias Rouvalille

Santtu-Matias Rouvali (s. 1985) on yksi kysytyimmistä nuoren polven kapellimestareista ja kaiketi kansainvälisin pirkanmaalainen taiteilija.

Hän aloitti ensimmäisen ylikapellimestaritehtävänsä Tampere Filharmoniassa kymmenen vuotta sitten, jolloin hän oli 27-vuotias. Hänen kaudellaan orkesteri sai runsaasti uutta yleisöä, myös nuoremmista ikäluokista. Innostuneessa ilmapiirissä ja musiikin vaikuttavien tulkintojen myötä orkesterin taiteellinen taso nousi, ja sen merkitys kaupungin tärkeänä kulttuurilaitoksena vahvistui. Ylöjärvellä asuvan Rouvalin ylikapellimestarikausi Tampereella päättyy keväällä 2023. 

Rouvalin kaudella Tampere Filharmonia soitti Tampere-talon konserteissaan monipuolista ohjelmistoa, oli mukana ikimuistoisessa Eppu Normaalin 40-vuotisjuhlakonsertissa Ratinan stadionilla, vieraili Japanissa ja Ranskassa sekä levytti Sibeliuksen, Nielsenin, Korngoldin ja Rózsan musiikkia.

Tampereen Oopperassa Rouvali johti Giuseppe Verdin Kohtalon voiman ja 1918-vuoden muistojuhlan kantaesitysproduktion, Olli Kortekankaan Veljeni vartijan.

Tällä hetkellä Rouvali toimii Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarina ja Göteborgin sinfoniaorkesterin pääkapellimestarina. Tälläkin kaudella hän vierailee muun muassa Berliinin filharmonikkojen, Wienin sinfonikkojen, Amsterdamin Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin ja Münchenin filharmonikkojen johtajana sekä palaa vuosittaiselle vierailulleen New York Philharmonic  
-orkesterin eteen.

Rouvalin koti on Ylöjärvellä, missä hän viettää vapaa-aikaansa muun muassa kavereiden kanssa metsästäen ja kalastaen ja kotitilansa maita hoitaen.

Pirkanmaan Kulttuurirahasto jakoi lähes 1,5 miljoonaa maakunnan taiteilijoille ja tieteilijöille

Vaaleahiuksinen nainen kurkistaa valkoisen patsaan takaa.

Dosentti Rinna Kullaa työryhmineen sai Pirkanmaan rahaston kärkihankeapurahan.
Punahiuksinen nainen kurkistaa kahden värikkään taidetoksen välistä.

ITE-taiteilija Paula Huhtanen. Kuva: Kisu Huuskonen

Pirkanmaan Kulttuurirahaston vuoden 2023 palkinto myönnettiin aitoudesta ja rohkeudesta, innostavasta muusikkoudesta kapellimestari Santtu-Matias Rouvalille. Palkinnon arvo on 15 000 euroa.

Tämänvuotinen Kärkihanke-apuraha ja samalla suurin yksittäinen apuraha, 50 000 euroa, myönnettiin dosentti Rinna Kullaan ja työryhmän tutkimukseen, joka käsittelee demokratian vastaisen uuden maailmanjärjestyksen globaalihistoriaa.

Tieteenaloista suurin apurahapotti myönnettiin lääketieteen aloille, joita tuetaan monista nimikkorahastoista. Seuraavaksi suurimman tuen saivat yhteiskuntatieteet, humanistiset tieteet ja luonnontieteet.

Taiteenaloista parhaiten menestyi kuvataiteet, jossa myös hakupaine on vuodesta toiseen suuri. Apurahan saivat muun muassa Annikin Tähti ry Kirsi Kunnas -runomuraalin toteuttamiseen Tampereella ja Mäntän kuvataiteen ystävät ry Mäntän kuvataideviikkojen 30-vuotisjuhlaseminaarin järjestämiseen. Tänä vuonna yksi kokovuotisen työskentelyapurahan saajista oli nokialainen ITE-taiteilija Paula Huhtanen.

Parrakas mies punaisessa paidassa ja ruskeassa takissa nojailee kiviseinään ja katsoo kameraan.

Tutkija ja arkkitehti Eero Okkonen sai apurahan Tampereen Kauppakadun pankkiarkkitehtuuria käsittelevään väitöskirjatyöhön. Kuva: Harri Hinkka

Tänä vuonna Pirkanmaan rahastossa oli haettavana uudenlainen apurahamuoto, valmisteluapuraha. Rahaston hoitokunta halusi sen avulla helpottaa suurten ja tavallista vaativampien hankkeiden suunnittelua ja kehittämistä. Näitä 2 500 euron valmisteluapurahoja myönnettiin kolme: dosentti Liisa Mustanojalle Tampereen murretta tunteiden kielenä käsittelevän monitieteisen hankkeen suunnitteluun, Tampereen Tarinatalo ry:lle Tampereen Tarinatalon suunnitteluun ja teatteritaiteen maisteri Marika Vapaavuorelle Emmi Itärannan Teemestarin kirja -romaaniin perustuvan kansainvälisen oopperaproduktion suunnitteluun.

Kokovuotiseen työskentelyyn 21 apurahaa

Vaaleahiuksinen nainen seisoo puhujanpöntön takana pitämässä puhetta.

Museonjohtaja Anna Hjorth-Röntynen. Kuva: Harri Hinkka

Pirkanmaan rahastoon saapui tänä vuonna 1 177 hakemusta, joiden yhteenlaskettu hakusumma oli 25 117 000 euroa. Viime vuonna hakemusmäärä oli 1 168 ja hakusumma 23 494 421 euroa.

Kokovuotisia eli vähintään 9 kuukauden kokoaikaiseen työskentelyyn tarkoitettuja apurahoja myönnettiin yhteensä 21, joista taiteen aloille 9. Vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 14, joista taiteeseen 4.

Tieteen aloille myönnettiin kaikkiaan 47 apurahaa, yhteensä 736 500 euroa ja taiteen aloille 61 apurahaa ja palkinto, 693 500 euroa. Perusopintoihin myönnettiin 7 apurahaa, 19 500 euroa.

Yli 60 prosenttia apurahanhakijoista ja -saajista oli tamperelaisia, mutta ainakin yksi apuraha myönnettiin myös 10 muuhun pirkanmaalaiseen kuntaan.

Vuosijuhlan juhlapuhujana Anna Hjort-Röntynen

Perjantaina Tampere-talossa järjestetty juhla oli Pirkanmaan rahaston 61. vuosijuhla.

Ennen vuosijuhlan alkua Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäsen Terhi Asumaniemi avasi Talvipuutarhassa sarjakuvantekijä JP Ahosen näyttelyn Shadows of Conflict.  Ahonen sai Pirkanmaan rahaston kokovuotisen apurahan viime vuonna.

Juhlapuheen piti museonjohtaja Anna Hjorth-Röntynen otsikolla Taiteen ystävän elävä perintö.

Juhlassa esiintyivät vibrafonisti Mikko Antila, kirjailija Salla Simukka ja muusikko Juha Mäntylä sekä Poikakuoro Pirkanpojat.

Kaikki Pirkanmaan rahaston apurahansaajat vuodelta 2023 löydät täältä.

Poikia ja miehiä mustissa puvuissa laulamassa lavalla. Edustalla istuu poika ja soittaa rumpua.

Pirkanmaan rahaston vuosijuhlassa esiintyi mm. Poikakuoro Pirkanpojat. Kuva: Harri Hinkka

 

Miten tukea sepelvaltimotautipotilaiden elintapamuutosta?

Good results from counselling patients with coronary artery disease

Hymyilevä nainen mustassa asussa seisoo messualueella vihko kädessään.
Pramila Gaudel

Coronary artery disease (CAD) is the leading cause of death and disability worldwide. Unhealthy lifestyle habits are fundamental risk factors of CAD that require more emphasis and focus. Incidence of cardiovascular events among CAD patients can be reduced with positive lifestyle changes. Improving patients’ health by increasing their adherence to healthy habits is a major challenge that requires significant effort. Effective interventions to modify unhealthy lifestyle and improve patients’ health must be identified and implemented, especially for patients with limited access to a healthcare facility.

The research conducted by Pramila Gaudel at Tampere university as a doctoral candidate aimed to gain insight into the prevalence of modifiable risk factors and to investigate the effect of a nurse-led lifestyle modification intervention among CAD patients.

Seven modifiable lifestyle-related risk factors were studied simultaneously among 224 CAD patients in Nepal. The studied modifiable risk factors were unhealthy diet, physical inactivity, overweight or obesity, perceived stress, non-adherence to medication, smoking, and alcohol consumption.

Nurse-led lifestyle counselling intervention was developed and implemented in this study with the help of audio-visual aids. Counselling was supplemented with informative pictorial pamphlets on the modification of habits causing health risks. Of the 224 total study participants, 112 patients in the intervention group received structured intervention plus the usual care provided by a hospital. A total of 112 patients in the usual care group received short verbal information plus the hospital’s usual care.

Six different standard instruments were used to collect data on studied lifestyle variables. The same instruments were used to collect data at baseline, one-month, and six-month follow-ups.

The findings of the study, based on self-reported data, showed a high prevalence of multiple lifestyle-related risk factors among the studied patients, with stress being the most prevalent and current alcohol consumption the least. Male patients and patients with a high income had higher odds of being in the medium- and high-risk groups respectively. A general linear model repeated measure analysis showed a greater improvement in lifestyle-related risk factor habits in the intervention group compared with the usual care group. The effects were statistically significant for dietary habits, physical activity, medication adherence, and perceived stress at one-month and six-month follow-ups. More cardiac events were reported in the usual care group than in the intervention group at the follow-ups. Compared to the baseline, a greater change in lifestyle habits was found after one month than after six months of the intervention.

The results of this study added insights on effectiveness of nurse led counselling intervention on reducing health risk behaviour of patients with CAD in lowand middleincome countries settings.

More extensive and longer-term experimental research among a larger population is receommended to generalise the effectiveness of the intervention for healthy lifestyle modification.

In 2022 Pirkanmaa Regional Fund awarded M.Sc. Pramila Gaudel a grant for evaluating the effect of lifestyle modification intervention on CAD patient’s adherence to lifestyle changes in Nepal.

Mikromuovitutkimus hyötyy materiaali- ja ympäristötekniikan asiantuntemuksen yhdistämisestä

Yksi reitti mikromuovien kulkeutumiselle ympäristöön ovat kunnalliset jätevedenpuhdistamot. Jätevedenpuhdistamot poistavat hyvin tehokkaasti mikromuoveja yhdyskuntajätevesistä (jopa 99 %), joten mikromuovien kertyminen vesistöihin tätä kautta on melko vähäistä. On arvioitu, että yli puolet jätevedestä poistetuista mikromuoveista päätyy puhdistamolietteeseen, jota syntyy jätevedenkäsittelyn sivutuotteena. Puhdistamolietettä käsitellään pääasiassa biokaasuprosessissa tai kompostoimalla, minkä jälkeen ravinteita ja hiiltä sisältävää lopputuotetta voidaan käyttää maanparannuksessa, jolloin mikromuoveja voi päätyä maaperään.

Kaksi tutkijaa seisoo laboratoriossa valkoisissa takeissa tutkimusmaljat käsissään.
Elina Yli-Rantala (oik.) kehitti hankkeen aikana menetelmää mikromuovien erottamiseen ja tunnistamiseen puhdistamolietteestä ja Clara Lessa Belone (vas.) tutki ympäristöolosuhteiden sekä mikromuovien erotusmenetelmien vaikutuksia eri muovilaatujen ominaisuuksiin. Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Mikromuovien luotettava erottaminen puhdistamolietteestä niiden tunnistamista ja analysointia varten on hyvin haastavaa puhdistamolietteen monimutkaisesta koostumuksesta johtuen. Mikromuovien analysoinnille ei olekaan olemassa standardoitua menetelmää, vaan menetelmiä kehitetään edelleen. Pirkanmaan Kulttuurirahaston rahoittamassa materiaali- ja ympäristötekniikkaa yhdistävässä hankkeessa kehitettiin menetelmä puhdistamolietteen mikromuovien erottamiseen ja analysointiin sekä selvitettiin, miten mikromuovien erotusmenetelmät vaikuttivat eri polymeerien/mikromuovilaatujen ominaisuuksiin, jotta voitiin analysoida itse erottelumenetelmän vaikutuksia tutkimustuloksiin. Poikkitieteellisen lähestymistavan ansiosta pystyttiin tunnistamaan materiaalitekniset rajoitukset mikromuovien erottelulle ja analytiikalle ja yhdistämään tämä tieto ympäristötekniikan osaamiseen jäteveden- ja lietteenkäsittelyssä, millä puolestaan on tärkeä rooli esimerkiksi näytteenoton suunnittelussa ja toteutuksessa.

Hankkeessa kehitettiin luotettava menetelmä, jolla mikromuovit voidaan erottaa puhdistamolietteestä siten, että mikromuovit itsessään kärsivät erottelumenetelmästä mahdollisimman vähän. Kehitetyllä menetelmällä eroteltujen mikromuovien analytiikan testaaminen aloitettiin myös hankkeen aikana.

Analyysimenetelmänä käytettiin ja käytetään jatkossa Raman-spektroskopiaa, joka mahdollistaa mikromuovien polymeerien tunnistamisen sekä koon määrityksen. Varsinainen näytteenotto kahden jätevedenpuhdistamon puhdistamolietteistä sekä biokaasuprosessin jälkeisestä mädätteestä tehtiin Pirkanmaan Kulttuurirahaston rahoittaman hankkeen jälkeisissä jatkoprojekteissa. Tavoitteena on selvittää puhdistamolietteissä olevien mikromuovien määrää sekä ominaisuuksia ja tutkia, mitä mikromuoveille tapahtuu biokaasuprosessissa.

Vasemmalla metallikulho, jossa ruskeaa lietenäytettä. Oikealla pyöreällä alustalla laboratoriossa lietehiukkasia mikroskoopin alla.
Vasemmalla: Näytteenkäsittelyssä vältettiin mahdollisuuksien mukaan muovisten välineiden käyttöä ulkoisen mikromuovikontaminaation vähentämiseksi. Esimerkkinä, lietenäytteet kerättiin teräksisiin maitotonkkiin, joissa näyte sekoitettiin metallisella lapasekoittajalla. Oikealla: Pienessä määrässä käsittelemätöntä puhdistamolietettä voi olla runsaasti mikromuoveja. Kuvassa olevan pyöreän alustan päällä olevat lietteestä erotellut hiukkaset ovat alustavien analyysien mukaan valtaosin polyesterikuituja. Kuvat: Elina Yli-Rantala / Tampereen yliopisto

Hankkeessa myös osoitettiin, että tietyt muovilaadut ovat herkempiä hajoamaan ympäristöolosuhteiden sekä erottelumenetelmien vaikutuksesta kuin toiset. Näiden herkemmin hajoavien mikromuovilaatujen voidaan olettaa myös hajoavan herkemmin puhdistamolietteen käsittelymenetelmissä, mitä tutkitaan parhaillaan käynnissä olevissa jatkoprojekteissa. Tätä tietoa hyödyntämällä voitaisiin myös vaikuttaa tuotteiden suunnittelusuosituksiin mikromuovikuormituksen välttämiseksi.

Puhdistamolietteen käsittelyprosessien, kuten biokaasuprosessin, vaikutuksista mikromuovien ominaisuuksiin, kuten kokoon tai kemiallisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin, ei vielä tiedetä tarpeeksi. Tavoitteena on, että puhdistamolietteiden käsittelyprosessit voitaisiin optimoida niin, että suurin osa mikromuoveista saataisiin tuhottua. Näihin kysymyksiin hankkeen jatkoprojektit pyrkivät vastaamaan. Tiedon kartuttaminen siis edesauttaa sekä puhdistamolietteiden että niiden sisältämien ravinteiden tehokkaampaa ja turvallisempaa hyödyntämistä tulevaisuudessa – eli edistää ravinteiden ja hiilen kiertotaloutta.

Apulaisprofessori Marika Kokko työryhmineen sai Pirkanmaan rahaston 100 000 euron apurahan vuonna 2019 mikromuovien yhdyskuntajätevedestä maaperään joutumista käsittelevään monitieteiseen hankkeeseen.

Suurhankkeen kehittämiseksi on ajateltava isommin – ja hitaammin

Silmälasipäinen mies tummassa pikkutakissa.

Ajattelua on kahdenlaista, muistuttaa taloustieteen Nobelilla palkittu professori Daniel Kahneman psykologian nykyklassikoksi nousseessa teoksessaan Thinking, Fast and Slow. Hänen mukaansa ihmisen mieltä ajaa päätöksenteossa eteenpäin kaksi järjestelmää.

Ensimmäinen järjestelmä on nopeaa, intuitiivista ja emotionaalista ajattelua varten. Sillä reagoimme uhkiin, innostumme ehdotuksista ja kirjoitamme uutisia.

Luodaksemme jotain suurta ja välttääksemme ajautumasta monenlaisiin hätäisestä päätöksenteosta johtuviin ongelmiin tarvitsemme järjestelmää numero kaksi. Sitä käytämme, jos käytämme, ajatellaksemme hitaammin, harkitsevammin ja loogisemmin.

Kakkosajattelua hyödyntäen voidaan rakentaa aikaa ja tuulta kestäviä kokonaisuuksia, kirjoittaa tutkimuksia ja suuria romaaneita.

On apurahoja ja on apurahoja suuriin hankkeisiin

Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto myöntää apurahoja, ja sitten se myöntää apurahoja kärkihankkeisiin ja suuriin hankkeisiin. Jälkimmäisiin erityisesti kannustamme.

Neljän vuoden aikana maakunnallisen rahaston hoitokunnan jäsenenä olen usein miettinyt, mistä tällaisen tavallista hanketta suuremman tunnistaa ­– muutoin kuin nollista tarvittavan rahasumman perässä.

Miten on mahdollista, että taiteen kärkihankkeelle apurahaa hakeva ei ollenkaan itse miellä luovansa kärkihanketta?

Voisiko suurille hankkeille rakentaa osittain oman tuotantoputkensa, olen kysellyt kokeneemmilta. Suureksi hankkeeksi kun ei nykymallissa synnytä, sellaiseksi noustaan.

Voisimmeko rohkaista hakijoita ajattelemaan jo varhain suurhankkeelle ja sellaisen rahoitussuunnittelulle ominaisella tavalla? Jos tämän vuoden luovuuden puuskaa saisikin joissain tapauksissa työstää ylivuotiseen toteutukseen, eikö kulttuurin kentälle syntyisi jotakin vielä mojovampaa ja pysyvämpää?

Ainakin omassa leipätyössäni räjähtävän luovuuden ja anarkian rinnalle tarvitaan pitkäjänteistä kehikkoa. Ilman sellaisen tukea ja deadlinea ei tulisi koskaan valmista.

Kakkosajattelulla taiteen helmet kirkkaammiksi?

Itse uskon vakaasti, että suurta hanketta tai kärkihanketta kehitettäessä Kahnemanin hitaan ajattelun järjestelmää tarvitaan. Onnistumiseen johtava päätöksenteon prosessi on erilainen kuin yksittäisellä tavallisen kokoluokan hankkeella.

Tieteessä erottelu on vähän helpompaa kuin taiteessa. Suurhanke saattaa olla uraauurtavaan ja alati ajankohtaistuvaan aiheeseen keskittyvä, vuosia kestävä kansainvälisen työryhmän tutkimustyö. Isouteen on totuttu eikä sitä ujostella. Lääketieteen tutkimusprojektissa apurahamme on ehkä vain yksi osanen, käyntiin paneva tai valmistumisen varmistava sinänsä vaatimaton sadan tonnin resurssi. Kun puhutaan rokotteen kehittämisestä tai esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien kaltaisen kansantaudin ymmärryksestä, onhan se silloin suurta ja onhan se kärkihanke.

Taiteenkin puolella olemme saaneet vuosittain tukea erinomaisia, viimeksi noin 50 000 euron suuruisia projekteja, kuten teoksia tai tapahtumia, joissa ”jokin” on nostanut ne kärkihankkeen kategoriaan.

Oliko se idean rohkeus vai ajattelun isous? Tehtiinkö sydämestä tuleva kulttuuriteko tai tarvittiinko mahdollistaja suurelle produktiolle pienellä paikkakunnalla? Oivallettiinko uutta vai korjattiinko rakasta vanhaa?

Jostain se vain tulee, taiteenkin kärkihanke tai suuri hanke.

Onko projektin suunnittelu taiteen kirous?

Harvemmin taiteen apurahan hakija on koonnut ympärilleen työryhmää tai organisaation runkoa, jolla olisi lähdetty ideoimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan nimenomaan kärkihanketta tai suurta hanketta. Ei sellainen isottelu oikein istuisi pirkanmaalaiseen mielenmaisemaan.

Paljon useammin on haave, yksittäinen idea, suunnitelma omasta ajankäytöstä. Hakijana voi olla myös taiteen ammattilainen tai instituutio, jolle hakemusten tekeminen on osa ammattitaitoa ja vuodenkiertoa.

Monen mielestä taidetta ei edes voi suunnitella aikataulujen ja tavoitteiden paineessa, niin kuin jotain talouselämän innovaatioita. Pitää vain odottaa inspiraatiota. Muun ehdottaminen olisi melkein loukkaus tekijälle.

Olen kiusallani herätellyt kulttuuriväkeä piilaaksolaisella hokemalla: ”Go big or go home”. Sillä ei kuitenkaan saavuteta paljon muuta kuin mielikuva hokijasta ehkä viihdyttävänä, mutta vähän yksinkertaisena puhujana. Hakija tietää hokijaa paremmin, millainen hänen ideansa on ja missä koossa se toteutuu.

Sen mukaan apurahoja myös jaamme: mieluiten juuri haetulle summalle, puuttumatta sisältöön. Emme apurahoista päättävinä osallistu hankkeen kehittelyyn, koska se sotkisi roolit ja tekisi meistä jäävejä.

Mitä siis voimme ennakoivasti tehdä, jotta Pirkanmaalle syntyisi – ja synnytettäisiin – tietoisesti uusia taiteen kärkihankkeita ja suuria hankkeita?

Uusi valmisteluapuraha mahdollistaa kehittelyn

Pirkanmaan rahastossa on tänä vuonna ensi kertaa haettavissa uusi apuraha. Se tunnetaan nimellä valmisteluapuraha.

Jos tunnustamme nopean ja hitaan ajattelun yhteisvoiman ja sen, ettei esimerkiksi uutta festivaalia, mestarikurssien kokonaisuutta tai historiallisten teosten sarjaa välttämättä kehitellä pelkän ”inspiksen” varassa, olemme oikeilla jäljillä.

Valmisteluapurahaa voi ja kannattaa hakea, kun mielessä pyörii suuren hankkeen aihio tai alkio.

Sellaista hanketta voidaan ideoida hiukan pitkäjänteisemmin, kokeillen ja kehittäen, suunnitellen ja rakentaen, yhdistäen tekijöiden luovuutta ja lahjakkuutta organisoimisen asiantuntijoiden koeteltuun osaamiseen muotoilla, innostaa ja ajoittaa juuri oikein.

Kun suuri hanke on valmis ja kaikkien nähtävissä, sen kyllä tunnistaa sellaiseksi. Silloin tämän kirjoittajankin suusta pääsee ihastunut huudahdus: ”Siinähän se oli, se suuri hanke. Taisi olla ihan kärkihanke!”

Pirkanmaan rahaston Tammikuun haussa voi hakea kärki- ja suurhankkeiden valmisteluapurahaa. Valmisteluapurahan tarkoituksena on helpottaa suurten ja tavallista vaativampien hankkeiden jatkosuunnittelua ja -kehittämistä. Valmisteluapurahoja myönnetään keväällä 2023 enintään kuusi kappaletta à 2 500 euroa. Valmisteluapurahaa voivat hakea yksityishenkilöt, työryhmät ja yhteisöt.

Valmisteluapuraha antaa mahdollisuuden, mutta se ei automaattisesti johda myönteiseen päätökseen keväällä 2024.

Vuoden 2023 haussa voi edelleen hakea vähintään 40 000 euron kärkihankerahoitusta tai muuta suurta rahoitusta vaativaa apurahaa.

Nyt tarvitaan kulttuuriloikka

Tummahiuksinen, silmälasipäinen nainen hymyilee kameralle
Kaija Reiman-Salminen

Lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoituksena on turvata lapsen etu. Kyse on ihmisoikeuksista, jotka ovat jakamattomia. Oikeudet muodostavat kokonaisuuden, jossa mikään oikeus ei lähtökohtaisesti ole toista tärkeämpi. Oikeuden loukkaamista ei voi perustella toisella oikeudella.

Yksi lapsen oikeuksista on oikeus kulttuurielämään ja taiteisiin (Lapsen oikeuksien sopimus 31. artikla). Meillä jokaisella on kokemuksia siitä, miten erilaiset kulttuurikokemukset vahvistavat meitä, mahdollistavat sosiaaliset kontaktit, tuottavat iloa ja onnistumisen tunnetta. Luovuus, ajattelu, oppiminen, itsetunto ja niin edelleen. Loputon luettelo siitä, mitä merkityksiä taide ja kulttuuri meille antavat.

Ilahduttavaa on, että lapsille suunnatut kulttuuripalvelut ovat lisääntyneet ja lapset on otettu ei vain kohteeksi, vaan myös aktiivisiksi toimijoiksi taiteen tuottajina ja kulttuuripalveluiden kehittäjinä. On perustettu lastenkulttuurikeskuksia, käynnistetty erilaisia hankkeita ja kehitetty uusia palveluja. Mutta mitä tälle oikeudelle kulttuurielämään ja taiteisiin tapahtuu, kun kohtaamme kriisin, talous taantuu ja kaikesta on karsittava.

Yhtäkkiä elämme keskellä pandemiaa ja sota kolkuttaa naapurissa. Tiedämme, että lasten ja nuorten masentuneisuus ja yksinäisyys ovat lisääntyneet pandemian aikana, kun sosiaalisia kontakteja on rajoitettu ja esimerkiksi harrastuksiin ei ole voinut osallistua. Kuntien talous on tiukalla. Ennaltaehkäisevät palvelut, esimerkiksi vapaa-ajanpalvelut, kulttuuri ja taide, ovat kunnissa ensimmäisten palveluiden joukossa, kun säästökohteita mietitään.

Tiukassa taloudellisessa tilanteessa oikeus taiteeseen ja kulttuurielämään jää helposti muiden oikeuksien varjoon. Toisaalta tiedossamme on, että juuri kulttuuripalveluiden käyttö ja taide eri muodoissaan vaikuttavat kokemukseen hyvästä elämänlaadusta ja vähentävät ahdistuneisuutta ja masennusta.

”Kriisien keskellä tarvitaan kykyä rakentaa ja toteuttaa yhteistyötä eri palveluiden ja eri toimijoiden välillä.”

Kriisien keskellä tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä. Tarvitaan kykyä rakentaa ja toteuttaa yhteistyötä eri palveluiden ja eri toimijoiden välillä. Jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet kulttuuripalveluihin ja taiteeseen, nyt jos koskaan on tilausta erilaisille kulttuuriseteleille ja -läheteille ja uusille, spesifeille taiteen käytön sovelluksille.

Moniin kuntiin on perustettu lasten parlamentteja ja nuorisovaltuustoja. Niiden avulla lapset ja nuoret saavat äänensä kuuluviin. Kulttuurirahaston yksi painopiste on lasten ja nuorten kulttuuriharrastus. Olisipa mielenkiintoista, jos Kulttuurirahasto kutsuisi myös lapsia ja nuoria kuulolle miettiessään uusia hankkeita.

Miten nopeasti tapahtuikaan digiloikka työelämässä.

Nyt tarvitaan kulttuuriloikka! Uutta tapaa tuoda kulttuuri ja taide kaikkien ulottuville, osaksi arkea ja hyvinvointia.

Lapsen oikeuksien päivänä: nostetaan lippu salkoon ja annetaan uusien tuulien puhaltaa!

Marraskuun 20. päivänä vietetään lapsen oikeuksien päivää. 1989 YK:n yleiskokous hyväksyi lapsen oikeuksien yleissopimuksen, jonka Suomi ratifioi 1991. Suomalaiseen kalenteriin lapsen oikeuksien päivä vakiintui yleiseksi liputuspäiväksi vuonna 2020.

Rooman kerroksia

Katariina Mustakallio
Katariina Mustakallio

Kesän alkaessa, ja Pirkanmaan rahaston tehtyä taas asiantuntijoineen työnsä ja jaettua apurahat tutkijoille ja taiteilijoille, on hyvä miettiä paikkoja, joissa kulttuuri näyttää voimansa ja taide ja tiede hedelmällisesti kohtaavat, kuten Rooma.

Rooman Gianicololla eli Januksen kukkulalla kohoaa Villa Lante, Suomen Rooman-instituutti, jonka kursseille pääsin itse jo parikymppisenä mukaan. Viikot olivat usein työntäyteiset, mutta sunnuntaisin saattoi lähteä ihan vaan huvikävelylle. Silloin matka vei usein Trastevereen, mutkikkaiden kujien ja keskiaikaisten kortteleiden maailmaan. Tänne myös palasin nuorena tohtorina, kun sain ensimmäisen Suomen Kulttuurirahaston minulle myöntämän stipendin.

Näköala Gianicololta on huikaiseva yli kaupungin ja antaa inspiraatiota niin tutkijoille kuin taiteilijoillekin. Sieltä matka kulkee jyrkkää tietä alas Trastevereen eli ”joen toisen puolen” kaupunginosaan, jossa jo antiikin aikoina asuivat kaupunkiin viimeksi muuttaneet. Keskiajalla se oli tärkeä asutuskeskus. Tällöin alueelle rakennettiin myös basilikoja kristittyjä varten, ja jo varhemmin syntynyt juutalaisten asuma-alue laajeni. Trasteverestä tuli keskeinen asuma-alue. Se säilytti läpi vuosisatojen keskiaikaisen rakennuskantansa ja on nykyään erittäin suosittu myös turistien keskuudessa: monien mielestä parhaat pizzat saa juuri Trasteverestä.

Trasteveren upein basilika, alun perin jo 200-luvulla rakennettu Santa Maria in Trastevere, muistuttaa vaiheesta, jolloin Marian kultti nosti päätään katolisessa kirkossa. Basilika kuvastaa myös varhaista kierrätysintoa: kirkon seiniin on muurattu antiikin aikaisia hautakiviä ja kirkon pylväissä ja marmoreissa on käytetty keisari Caracallan kylpylästä otettua materiaalia. Kauneimpia koristeluja on kirkon apsiksessa, jossa Maria kuvataan Kristuksen rinnalla: Maria ja Kristus esitetään kuin bysanttilaisena hallitsijaparina upeasti koristellussa 1200-luvun Pietro Cavallinin mosaiikissa.

Suomen Rooman-instituutti sijaitsee Villa Lantessa, joka on Suomen valtion omistama renessanssihuvila Rooman Gianicolo-kukkulalla. Huvila on valmistunut vuonna 1531.
Suomen Rooman-instituutti sijaitsee Villa Lantessa, joka on Suomen valtion omistama renessanssihuvila Rooman Gianicolo-kukkulalla. Huvila on valmistunut vuonna 1531.

Lähellä on myös pienempi kirkko, joka on harvoin auki, mutta jonka nimi on sitäkin merkittävämpi: Pyhän Egidiuksen kirkko, Sant’Egidio. Tämän pienen kirkon suojissa syntyi vuonna 1968 katolista kirkkoa järisyttänyt yhteisö, joka on kerännyt toimintaansa köyhien ja kärsivien puolesta tavallisia ihmisiä ja perheitä kaikkialta katolisen kirkon piiristä. Sant’Egidio-yhteisö toimii nykyään ympäri maailmaa kaikkialla, missä tarvitaan apua, ruokaa köyhille tai rauhantoimia sotivien kesken. Se toimii katolisen kirkon omanatuntona tälläkin hetkellä ja on paavi Franciscuksen linjaa lähellä. Sen toiminta on laajentunut koko maailman kattavaksi, ja sen toiminnalle on suurta tarvetta. Liike vetoaa nuoriin, jotka ovat innokkaina mukana auttamassa.

Yhteisö järjestää sunnuntaisin messun Santa Maria in Trasteveren suuressa basilikassa, joka on silloin aivan ääriään myöten täynnä perheitä ja nuorisoa. Ennen koronaa ja varmaankin taas tänä vuonna katetaan jouluateriaa varten koko basilika täyteen pöytiä, ja kaikki halukkaat pääsevät aterioimaan yhdessä ilmaiseksi. Trastevere on alue, jossa asuu paljon köyhiä ja toimeentulonsa rajoilla eläviä italialaisia ja maahanmuuttajia, ja ilmaiset ruokapaketit ja ateriat ovat hyvin tervetulleita. Sant’Egidio-yhteisö pitää yllä myös lähistöllä ravintolaa, Trattoria degli Amicia, jonka henkilökuntana on tukityöllistettyjä ja eri tavoin vammaisia. Ravintola on usein niin täynnä, että pöytävarauksia ei saa samaksi päiväksi, jos viikoksikaan. Tämä kaikki osoittaa ihmisten suurta auttamishalua, jota kohtaan pohjoismaiseen viileyteen tottunut voi vain tuntea kunnioitusta.

Tästä tulee luontevasti mieleen myös oma rahastomme, Suomen Kulttuurirahasto, jonka kartuttamisessa juuri lapset ja nuoret, kansakoululaiset, olivat keskeisiä. He kulkivat kylästä kylään ja talosta taloon, keräsivät pääomaa rahastolle.

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, tänäkin hetkenä! Hyvää kesää kaikille!

Pirkanmaan Kulttuurirahaston palkinto Heikki Hyödylle

Professori Heikki Hyöty. Kuva: Harri Hinkka

Tampereen yliopiston virologian professori Heikki Hyöty ja virologian tutkimusryhmä on yli 30 vuoden ajan tutkinut mikrobien roolia immuunivälitteisissä sairauksissa, kuten tyypin 1 diabeteksessa, astmassa, allergiassa ja keliakiassa.

Ryhmän merkittävä tutkimussuunta on perustunut havaintoon enterovirusten ja tyypin 1 diabeteksen välisestä yhteydestä. Havainnon pohjalta on kehitetty Coxsackie B -ryhmän enteroviruksia vastaan rokote, jolla voitaisiin ehkäistä vakavia enterovirustauteja ja tyypin 1 diabetesta.

Rokotteen kehittämiseen on osallistunut tutkimusryhmiä sekä Suomesta että ulkomailta. Viime vuoden lopulla rokote on edennyt ihmisillä tehtäviin tutkimuksiin.

Heikki Hyöty on luonut oman tutkimuslinjan alkuperäishavaintoonsa perustuen ja vienyt tutkimustuloksiaan eteenpäin aina hyödyntämiseen asti, tiivistää Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäsen, Tampereen yliopiston vararehtori Tapio Visakorpi.

Hyödyn toinen tutkimusaihe käsittelee ympäristömikrobien biologisen monimuotoisuuden roolia immuunijärjestelmän säätelyssä ja immuunivälitteisten sairauksien riskiä.

Hyöty (s. 1959) valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1983 ja tohtoriksi 1989. Virologian dosentuurin hän sai Tampereen yliopistosta 1994 ja Turun yliopistosta 1996. Vuodesta 2004 Hyöty on toiminut virologian professorina Tampereen yliopistossa.

Tampereella uransa tehnyt Hyöty on sekä kotimaisten että kansainvälisten kollegoidensa korkeasti arvostama tutkija, sanoo Visakorpi.

Hyöty on julkaissut lähes 400 alkuperäistä tieteellistä artikkelia. Hän on ohjannut 17 väitöskirjaa, ja hänellä on 9 patenttia. Hyöty on ollut mukana lukuisissa kansainvälisissä tutkimushankkeissa ja muun muassa koordinoinut kolme EU-hanketta.

Pirkanmaan Kulttuurirahaston apurahapotti lähes 1,3 miljoonaa

Pirkanmaan rahaston vuoden 2022 juhlapuheen piti kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme. Voit lukea puheen täältä.

Pirkanmaan rahaston vuoden 2022 palkinto myönnettiin omistautuvalle virustutkijalle, terveen elämän edistäjälle, virologian professori Heikki Hyödylle. Palkinnon arvo on 15 000 euroa.

Suurin yksittäinen apuraha, 100 000 euroa, myönnettiin lääketieteen alalle, ja sen sai filosofian tohtori Minna Hankaniemi ja työryhmä tutkimukseen, joka käsittelee proteiinipohjaisen rokoteteknologian kehittämistä koronaviruksia vastaan.

Kulttuurikauppa Oy sai kärkihankeapurahan Ruovedellä sijaitsevan Vinhan kirjakaupan muuntamiseen monipuoliseksi kulttuurikeskukseksi. Kuvassa Mikko Vartiainen ja Sami Vainio. Kuva: Sari Vartiainen

Kulttuurikauppa Oy sai kärkihankeapurahan Ruovedellä sijaitsevan Vinhan kirjakaupan muuntamiseen monipuoliseksi kulttuurikeskukseksi. Kuvassa Mikko Vartiainen (vas.) ja Pasi Vainio. Kuva: Sari Vartiainen

Tänä vuonna jaettiin kaksi Kärkihanke-apurahaa, kumpikin 50 000 euroa: Hämeenkyrön FEStiwaalit ry sai apurahan Ihmiset Suviyössä -oopperan tuottamiseen ja Kulttuurikauppa Oy Ruovedellä sijaitsevan Vinhan kirjakaupan muuntamiseen monipuoliseksi kulttuurikeskukseksi.

Tänäkin vuonna nimikkorahastot ohjasivat merkittävän osan apurahoista lääketieteen aloille. 

Lisäksi säveltaiteen edustajat menestyivät hyvin, ja apurahoilla tuetaan muun muassa erilaisia musiikkitapahtumia, soitinhankintoja, musiikkiopintoja sekä hankkeita, joissa dokumentoidaan alan historiaa.

Kuvataiteessa perinteisten maalareiden ja grafiikoiden rinnalle on noussut yhä enemmän hakijoita muiltakin aloilta, esimerkiksi sarjakuvataiteesta. Yksi sen alan edustajista on taiteen kandidaatti Jussi Pekka Ahonen (JP Ahonen), joka sai puolivuotisen työskentelyapurahan turvapaikanhakijoita käsittelevän dokumentaarisen sarjakuvakokoelman valmistamiseen.

Lasten hyvinvoinnin edistämiseen osoitettu Eeva ja Jouko Järvisen nimikkoapuraha, 60 000 euroa, myönnettiin Tampereen Lastenklinikan tuki ry:lle laadukkaan lastenkulttuurin ja virtuaalihuvipuistoelämyksen kehittämiseen ja toteuttamiseen infektioherkille lapsille Taysin uudessa sairaalahuvipuistossa.

Apurahasumma jakautui tasaisesti tieteeseen ja taiteeseen

Kuvassa Hämeenkyrön FEStiwaalit ry:n hallitus: Saara Saarteinen (vas.), Jouni Rissanen (pj.), Suvi Leinonen (siht.) sekä Waltteri Torikka (vpj/taiteellinen johtaja). Kuva: Essi Leinonen.

Kuvassa Hämeenkyrön FEStiwaalit ry:n hallitus: Saara Saarteinen (vas.), Jouni Rissanen (pj.), Suvi Leinonen (siht.) sekä Waltteri Torikka (vpj/taiteellinen johtaja). Kuva: Essi Leinonen.

Pirkanmaan rahastoon saapui tänä vuonna 1 168 hakemusta, joiden yhteenlaskettu hakusumma oli 23 494 421 euroa. Viime vuonna hakemusmäärä oli 1 165 kappaletta ja hakusumma 22 079 789 euroa.

Kokovuotisia eli vähintään 9 kuukauden kokoaikaiseen työskentelyyn tarkoitettuja apurahoja myönnettiin yhteensä 13, joista taiteen aloille 3. Vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 24, joista taiteeseen 6.

Tieteen aloille myönnettiin kaikkiaan 37 apurahaa ja palkinto (yhteensä 665 500 euroa), taiteen aloille 56 apurahaa (625 500 euroa).

Suurin osa apurahanhakijoista ja -saajista on tamperelaisia, mutta ainakin yksi apuraha myönnettiin kaikkiaan 11 pirkanmaalaiseen kuntaan.

Vuosijuhlan juhlapuhujana Juha Hurme

Perjantaina Tampere-talossa järjestetty juhla oli Pirkanmaan rahaston 60. vuosijuhla.

Ennen vuosijuhlan alkua Pirkanmaan rahaston hoitokunnan puheenjohtaja Helena Hiilivirta avasi Talvipuutarhassa kuvataiteilijoiden Emmi Kallio ja Riikka Lenkkeri yhteisnäyttelyn Kohtaaminen puutarhassa. Emmi Kallio sai Pirkanmaan rahaston apurahan 2021 ja Riikka Lenkkeri 2020.

Juhlapuheen piti kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme otsikolla Sivistys on selviytymistä.

Juhlassa esiintyivät muusikot Jussi Uusitalo, Tuomas Tuomisto, Lauri Tuomisto, Anniina Oksman ja Paula Tervala sekä Jazzmuseo. Ennakkotiedosta poiketen Hilma Kolusen tilalla soitti musiikinopiskelija Sauli Aaltonen, ja hän esitti Ludwig van Beethovenin sävellyksen Pianosonaatti nro 1 f-molli op. 2/1, osa IV – Prestissimo.

Kaikki Pirkanmaan rahaston apurahansaajat löydät täältä.