Janne Gröning (s. 1952) on saaristossa asuva pitkän linjan valokuvaaja. Hieman ennen vuosituhannen vaihdetta Gröning aloitti valokuvaamisen luonnossa, ja vuodesta 2005 hän on toiminut kokopäiväisesti valokuva-alalla. Hänen teoksensa ovat saavuttaneet yleisöä niin näyttelyissä kuin laajalevikkisissä painotuotteissa aina postimerkkejä myöten. Hän on pitänyt 66 näyttelyä Suomessa ja naapurimaassa Ruotsissa.
Valokuvissaan Gröning on taidokkaasti kuvannut saaristoluontoa ja saaristokulttuuria eri vuodenaikoina. Kuvat ovat visuaalisesti erittäin vaikuttavia, ja Gröning itse painottaa työssään paitsi saaristoluonnon suojelun tärkeyttä myös luonnon ja luontokuvien meditatiivista ja terapeuttista arvoa. Hänen mielestään ”luonto on hienoin asia, johon ihminen voi elämässään syventyä”.
Palkinnon myöntäminen Janne Gröningille vastaa erinomaisesti Terttu ja Aatos Petäjän tunnustuspalkinnon myöntämisen edellytyksiä. Nimikkorahaston perustajat Terttu ja Aatos Petäjä elivät suuren osan elämästään saaristossa, etenkin Aatos Petäjän työympäristössä Seilin saaristossa. Aatos Petäjä oli itse innokas valokuvaaja.
Tunnustuspalkinto luovutetaan Janne Gröningille Kulttuurilossi-tapahtumassa Iniön saarella lauantaina 8.7.2023 klo 14.30 Iniön kirkossa.
Ohjelma on joka saarella erilainen, joten yleisö voi hyvin vierailla vaikka kaikissa tapahtumissa. Tapahtumat ovat maksuttomia ja sopivat monen ikäisille katsojille.
Yleisöllä on mahdollisuus osallistua itsekin tekemiseen: Iniössä voi tehdä katutaidetta ja Kuuskajaskarilla taas ohjailla Niko Tiaisen interaktiivista mediateosta. Iniö ei ehkä kuulosta katutaiteen keskukselta, mutta itse asiassa iniöläinen performanssitaiteilija Maire Karuvuori on jo useampana vuonna ohjannut siellä lapsia tällä saralla ja saanut Norrbyn kylään laillisen graffitiseinän.
Esityspaikat ovat moninaiset ja vierailijoilla on tilaisuus nauttia Laura Moision ja Leija Lautamajan folk-musiikista ja Juhana Nyrhisen kädentaitoesityksistä metsän keskellä Korpoströmissä, uppoutua salissa merestä inspiroituneeseen klassiseen musiikkiin, katsoa tanssiduon paikkaan reagoivaa esitystä sekä seurata jonglöörin ja haitaristin yhteisesitystä Kuuskajaskarin rannalla.
Lasten kanssa voi tulla seuraamaan vaikkapa Mytty-iltamia –ihan päiväsaikaan. Ohjelmassa on myös kaksi maineikasta jazz-yhtyettä, joten luvassa on kaiken kaikkiaan hienoja kesätunnelmia. Niklas Winter Trio esiintyy Iniön kirkossa ja Isa Lindgren-Backman & Mika Mylläri orkestereineen Kuuskajaskarin Tykkihallilla.
Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastossa on nyt ensimmäistä kertaa jaettavana 10 000 euron suuruinen Terttu ja Aatos Petäjän rahaston palkinto. Tunnustuspalkinto luovutetaan valokuvaaja Janne Gröningille Iniön kirkossa la 8.7. klo 14.30. Janne Gröning (s. 1952) on saaristossa asuva pitkän linjan valokuvaaja. Valokuvissaan Gröning on taidokkaasti kuvannut saaristoluontoa ja saaristokulttuuria eri vuodenaikoina
Lisäksi jokaisessa kohteessa pidetään dosentti Timo Vuorisalon vetämät saaristoluontoon liittyvät luento -ja keskustelutilaisuudet. Nyt onkin tilaisuus kysyä mielen päällä pyöriviä luontokysymyksiä asiantuntijalta. Kuuskajaskarissa mukana on myös geologi Teemu Vehkamäki, joka luennoi saariston kivilajeista. Pystytämme joitakin teoksia saarilla jo tapahtumaa edeltävänä perjantaina, joten silloinkin voi tulla paikalle tapaamaan taiteilijoita.
Hämeenlinnassa asuva Johannes Ojansuu on tehnyt ansiokkaan elämäntyön filosofian ja suomalaisen keskustelukulttuurin parissa. Ojansuu on ideoinut kulttuurifoorumi Perjantaiparlamentin, jossa hänen vieraanaan on ollut useita valtakunnallisia taiteen ja tieteen vaikuttajia.
Johannes Ojansuu on vetänyt Perjantaiparlamenttia jo vuodesta 2007 lähtien. Olutravintola Birgerissä järjestetyissä illoissa hän on kohdannut 16 vuoden aikana toistasataa vierasta. Yleisö on osallistunut keskusteluihin, joita on voinut kuunnella myös Yleisradion kautta. Nykyisin Hämeen Sanomat striimaa iltojen keskustelut.
Perjantaiparlamentti on edistänyt dialogia ja vuorovaikutteisuutta. Kokeiluna liikkeelle lähtenyt Perjantaiparlamentti on jo valtakunnallisesti tunnettu ja erinomainen esimerkki siitä, miten kiinnostava, poleeminen ja syväluotaava asiantuntijoiden keskustelu voi olla samalla kaiken kansan tilaisuus. Hämeen taidetoimikunnan vuonna 2013 Vuoden kulttuuritekona palkitsemassa Perjantaiparlamentissa on ollut vaikuttajia useilta kulttuurielämän osa-alueilta, niin politiikasta, teatterielämästä, kirjallisuudesta kuin kirkonkin piiristä.
Johannes Ojansuun omiin keskeisiin teemoihin kuuluvat filosofisen antropologian, filosofisen psykologian ja uskonnonfilosofian kysymykset. Kirjallisessa tuotannossaan hän on käsitellyt ihmisen tietoisuutta niin sanottuna rajasuhteena ja sen merkitystä uskonnolliselle suuntautuneisuudelle sekä kysymystä ihmisluonnon arkaaisesta perustasta suhteessa kulttuuriin. Ojansuun tutkimustyö liikkuu filosofisen antropologian ja mielenfilosofian risteyskohdassa.
Hänet on palkittu runoistaan J. H. Erkon palkinnolla (1991), Hämeen taidepalkinnon hän on saanut vuonna 2005. Ojansuun aforismikokoelma Katoavaisuuden aineisto (Into) oli Vuoden aforismikirja 2014.
Johannes Ojansuu on hieno esikuva siitä, miten yksikin ihminen voi vaikuttaa ja rakentaa yhteisöllisyyttä. Filosofian lehtori voi astua luokkahuoneen ulkopuolelle. Johannes Ojansuun työ on äärimmäisen arvokasta ja tärkeää. Se on pitkää, laajaa ja monipuolista.
Hämeen rahasto jakaa palkintoja tieteeseen ja taiteeseen pitkästä elämäntyöstä. Palkinnon ovat aiemmin saaneet säveltäjä Kari Rydman, maisterit Talvikki ja Valvatti Vaulo, varatuomari Arvi Paloheimo, lehtori Hilja Mörsäri, tekstiilitaiteilija PirkkoHammarberg, yhteiskuntatieteiden kandidaatti Sirpa Kalliokoski, kuvataiteilija Helena Niemi, professori Pekka Ruohotie, museonjohtaja Lauri Pohjakallio, dir.cantus Pekka Perko, lakitieteen lisensiaatti Jaakko Heikkilä, filosofian tohtori Kaisa Koivisto, professori Lauri Arvola sekä muusikot Turkka ja Mika Mali, taidemaalari Seppo Tamminen, taiteilija Vexi Salmi, lääketieteen tohtori AriPalomäki, kääntäjä, kirjailija Arto Kivimäki, toiminnanjohtaja, ohjaaja Marja Myllyniemi, filosofian tohtori Anna-Maria Vilkuna, tait. maisteri, valokuvataiteilija Marjukka Vainio, yrittäjä, luonto- ja lintuharrastaja Jouko Alhainen ja kuoronjohtaja, musiikinopettaja Leena Aarnipuu.
Santtu-Matias Rouvali (s. 1985)on yksi kysytyimmistä nuoren polven kapellimestareista ja kaiketi kansainvälisin pirkanmaalainen taiteilija.
Hän aloitti ensimmäisen ylikapellimestaritehtävänsä Tampere Filharmoniassa kymmenen vuotta sitten, jolloin hän oli 27-vuotias. Hänen kaudellaan orkesteri sai runsaasti uutta yleisöä, myös nuoremmista ikäluokista. Innostuneessa ilmapiirissä ja musiikin vaikuttavien tulkintojen myötä orkesterin taiteellinen taso nousi, ja sen merkitys kaupungin tärkeänä kulttuurilaitoksena vahvistui. Ylöjärvellä asuvan Rouvalin ylikapellimestarikausi Tampereella päättyy keväällä 2023.
Rouvalin kaudella Tampere Filharmonia soitti Tampere-talon konserteissaan monipuolista ohjelmistoa, oli mukana ikimuistoisessa Eppu Normaalin 40-vuotisjuhlakonsertissa Ratinan stadionilla, vieraili Japanissa ja Ranskassa sekä levytti Sibeliuksen, Nielsenin, Korngoldin ja Rózsan musiikkia.
Tampereen Oopperassa Rouvali johtiGiuseppe VerdinKohtalon voiman ja 1918-vuoden muistojuhlan kantaesitysproduktion, Olli KortekankaanVeljeni vartijan.
Tällä hetkellä Rouvali toimii Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarina ja Göteborgin sinfoniaorkesterin pääkapellimestarina. Tälläkin kaudella hän vierailee muun muassa Berliinin filharmonikkojen, Wienin sinfonikkojen, Amsterdamin Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin ja Münchenin filharmonikkojen johtajana sekä palaa vuosittaiselle vierailulleen New York Philharmonic -orkesterin eteen.
Rouvalin koti on Ylöjärvellä, missä hän viettää vapaa-aikaansa muun muassa kavereiden kanssa metsästäen ja kalastaen ja kotitilansa maita hoitaen.
Tämänvuotinen Kärkihanke-apuraha ja samalla suurin yksittäinen apuraha, 50 000 euroa, myönnettiin dosentti Rinna Kullaan ja työryhmän tutkimukseen, joka käsittelee demokratian vastaisen uuden maailmanjärjestyksen globaalihistoriaa.
Tieteenaloista suurin apurahapotti myönnettiin lääketieteen aloille, joita tuetaan monista nimikkorahastoista. Seuraavaksi suurimman tuen saivat yhteiskuntatieteet, humanistiset tieteet ja luonnontieteet.
Taiteenaloista parhaiten menestyi kuvataiteet, jossa myös hakupaine on vuodesta toiseen suuri. Apurahan saivat muun muassa Annikin Tähti ry Kirsi Kunnas -runomuraalin toteuttamiseen Tampereella ja Mäntän kuvataiteen ystävät ry Mäntän kuvataideviikkojen 30-vuotisjuhlaseminaarin järjestämiseen. Tänä vuonna yksi kokovuotisen työskentelyapurahan saajista oli nokialainen ITE-taiteilija Paula Huhtanen.
Tutkija ja arkkitehti Eero Okkonen sai apurahan Tampereen Kauppakadun pankkiarkkitehtuuria käsittelevään väitöskirjatyöhön. Kuva: Harri Hinkka
Tänä vuonna Pirkanmaan rahastossa oli haettavana uudenlainen apurahamuoto, valmisteluapuraha. Rahaston hoitokunta halusi sen avulla helpottaa suurten ja tavallista vaativampien hankkeiden suunnittelua ja kehittämistä. Näitä 2 500 euron valmisteluapurahoja myönnettiin kolme: dosentti Liisa Mustanojalle Tampereen murretta tunteiden kielenä käsittelevän monitieteisen hankkeen suunnitteluun, Tampereen Tarinatalo ry:lle Tampereen Tarinatalon suunnitteluun ja teatteritaiteen maisteri Marika VapaavuorelleEmmiItärannanTeemestarin kirja -romaaniin perustuvan kansainvälisen oopperaproduktion suunnitteluun.
Kokovuotiseen työskentelyyn 21 apurahaa
Museonjohtaja Anna Hjorth-Röntynen. Kuva: Harri Hinkka
Pirkanmaan rahastoon saapui tänä vuonna 1 177 hakemusta, joiden yhteenlaskettu hakusumma oli 25 117 000 euroa. Viime vuonna hakemusmäärä oli 1 168 ja hakusumma 23 494 421 euroa.
Kokovuotisia eli vähintään 9 kuukauden kokoaikaiseen työskentelyyn tarkoitettuja apurahoja myönnettiin yhteensä 21, joista taiteen aloille 9. Vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 14, joista taiteeseen 4.
Tieteen aloille myönnettiin kaikkiaan 47 apurahaa, yhteensä 736 500 euroa ja taiteen aloille 61 apurahaa ja palkinto, 693 500 euroa. Perusopintoihin myönnettiin 7 apurahaa, 19 500 euroa.
Yli 60 prosenttia apurahanhakijoista ja -saajista oli tamperelaisia, mutta ainakin yksi apuraha myönnettiin myös 10 muuhun pirkanmaalaiseen kuntaan.
Vuosijuhlan juhlapuhujana Anna Hjort-Röntynen
Perjantaina Tampere-talossa järjestetty juhla oli Pirkanmaan rahaston 61. vuosijuhla.
Ennen vuosijuhlan alkua Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäsen Terhi Asumaniemi avasi Talvipuutarhassa sarjakuvantekijä JP Ahosen näyttelyn Shadows of Conflict. Ahonen sai Pirkanmaan rahaston kokovuotisen apurahan viime vuonna.
Juhlapuheen piti museonjohtaja Anna Hjorth-Röntynen otsikolla Taiteen ystävän elävä perintö.
Juhlassa esiintyivät vibrafonisti Mikko Antila, kirjailija Salla Simukka ja muusikko Juha Mäntylä sekä Poikakuoro Pirkanpojat.
Kasvatustieteen professoriSanna Järvelällemyönnettiin 15 000 euron suuruinen tunnustuspalkintoPohjois-Pohjanmaan tieteen ja taiteen hyväksi tehdystä pitkästä ja ansiokkaasta työstä.Järvelä on oppimisen ja koulutuksen teknologian professori Oulun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja johtaaalan tutkimusyksikköä. Hänen uraauurtava, monitieteinen tutkimustyönsä keskittyy oppimisen tutkimukseen, jossa aiheina ovat esimerkiksi motivaatio, oppimisen itsesäätely ja vastavuoroinen ymmärrys sekä koulutuksen teknologia.
Apurahoja taiteelle ja tieteelle
Mika Nevalainen (vas. kuva: Jukka Aalho) työryhmineen tutkivat kärkihankeapurahalla uusia lääketieteellisiä magneettikuvaustekniikoita. Kuva- ja tekstiilitaiteilija Johanna Pöykkö (kuva: Pyry Pöykkö) tekee tekstiilipohjaisia installaatioita ja veistoksia. Hän tutkii töillään olemista tässä ajassa. Kuvassa vasemmalla otos Käännöksiä-teoksesta.
Rahasto vastaanotti ennätykselliset 632 hakemusta, ja apurahoja myönnettiin 41 hakijalle. Kärkihankkeena myönnettiin 80 000 euroa dosenttiMika Nevalaisen, lääketieteen tohtori Jyri Järvisen ja filosofian tohtori Olli Nykäsen uusia lääketieteellisiä magneettikuvaustekniikoita käsittelevään tutkimukseen.
28 000 euron suuruisen kokovuotisen työskentelyapurahan saivat muun muassa taiteen maisteri Johanna Pöykköja kuvataiteilija Leena Kangas, molemmat taiteelliseen työskentelyyn. Tieteen puolella koko vuoden työskentelyapuraha myönnettiin muun muassa filosofian maisteri Nita Mäenpäällekansakoululasten luku- ja kirjoitustaidon opetusta ja kehitystä käsittelevään väitöskirjatyöhön ja arkkitehti Anni Saviarolleväitöskirjatyöhön, joka käsittelee supistuvien kuntien yhdyskuntasuunnittelua.
Apurahoja myönnettiin myös kotiseututyöhön.Kirjailija Lauri Louekarisai 14 000 euron apurahan restaurointia käsittelevän teoksen toteuttamiseen. 22 500 euron suuruinen Taidetta kaikille–apuraha myönnettiin kasvatustieteen maisteri Hanne-Maaria Ollankedolle, musiikkipedagogi Jari Karjalaiselleja muusikko Pipsa Kurkisellerytmimusiikki-workshopin järjestämiseen lastensuojelun sijaishuollossa.
Pohjois-Pohjanmaan rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston seitsemästätoista maakuntarahastosta. Rahasto tukee Pohjois-Pohjanmaalla tehtävää tai siihen kohdistuvaa tutkimusta, taiteellista työtä ja kulttuuritoimintaa jakamalla apurahoja ja palkintoja sekä järjestämällä myös muuta kulttuuritoimintaa. Kulttuurirahasto on taloudellisesti itsenäinen, yksityinen säätiö, jonka toimintaa voi tukea muun muassa testamentein. Lisätietoja rahaston omilta sivuilta.
Turussa vuonna 1942 syntynyt Benito Casagrande opiskeli arkkitehdiksi Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä. Hän perehtyi jo vuonna 1970 valmistuneessa diplomityössään Turun kaupungin historialliseen identiteettiin ja teki ratkaisuehdotuksia, jotka ottaisivat huomioon sekä ajalliset kerrostumat että nykyajan vaatimukset.
Casagrande julkaisi vuonna 1983 Turun vanhan kaupungin elävöittämissuunnitelman. Se oli pohja kehitykselle, jossa vanhaa kaupunkimiljöötä onnistuttiin palauttamaan alkuperäisempään asuun. Vanha suurtori raivattiin parkkipaikoista ja muista asiaankuulumattomista rakennelmista, ja useita vanhoja puutaloja Aurasillan ja Vähätorin välisellä alueella pelastettiin. Sen onnistumiseksi vaadittiin myös Casagranden hyvää yhteistyötä virkamiesten ja museoviraston kanssa ja ennen kaikkea periksiantamattomuutta ja kotiseuturakkautta.
Aurajoen länsirannalla jo purku-uhan alla ollut nk. Ingmanin talo kunnostettiin Casagranden ansiosta museoviraston valvonnassa historiaa kunnioittavaksi, kukoistavaksi kiinteistöksi. Nykyisin se on yksi Turun kauneimmista vanhoista rakennuksista ja siellä toimii ravintoloita, kahviloita, myymälöitä ja liikeyrityksiä. Kiinteistön alta arkeologisissa kaivauksissa löytyneen kirkon raunioiden ja sinne haudattujen vainajien muisto on palautettu rakentamalla paikalle katolinen Pyhän Hengen kappeli.
Benito Casagranden vaikutus näkyy eri puolilla kaupunkia: Turun yliopiston laajalla kampusalueella, edistyneen tekniikan ja tieteellisen tutkimuksen keskittymässä Turun Tiedepuistossa, kulttuuritilaksi muutetuissa vanhoissa tehdaskiinteistössä kuten Manillatehtaalla ja Rettigin tehdaskiinteistössä sekä lukuisissa liike- ja toimistokiinteistöissä. Hänen energiansa, aktiivisuutensa ja luovuutensa on ulottunut kymmenien luottamustehtävien kautta kulttuurin ja liike-elämän eri alueille paikallisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti.
Palkinto myönnetään historian kunnioittamisesta, kauniin säästämisestä.
Muusikko Pekka Kuusisto
Pekka Kuusisto (s. 1976) on tullut tunnetuksi poikkeuksellisen monipuolisena muusikkona, joka on yhtä luonteva viulukonserttojen solistina, kapellimestarina, kamarimuusikkona, säveltäjänä, sovittajana, festivaalinjohtajana ja kansanmuusikkona kuin sirkuksessa tai teatterilavalla, jazzin tai elektronisen musiikin maailmassa – ja ottamassa kantaa luonnon tai oikeudenmukaisuuden puolesta.
Kolmivuotiaana aloitettu viulunsoiton opiskelu kuljetti Kuusiston Itä-Helsingin musiikkiopistosta Sibelius-Akatemian kautta Indianan yliopistoon ja toistaiseksi ainoana suomalaisena Sibelius-viulukilpailun voittoon vuonna 1995. Pekka Kuusiston koti on Pernajassa, mutta vahvan kansainvälisen uransa myötä hänen työpaikkanaan on lähes koko maailma. Vakituiset orkesterityöt ovat tällä hetkellä Oslossa, Baselissa, San Franciscossa, Bremenissä ja pian myös Helsingissä.
Klassinen repertoaari ulottuu barokista kokeellisimpaan nykymusiikkiin, ja hänen soittamiensa kantaesitysten lista on hengästyttävä. Viulun jousen rinnalle on nyttemmin noussut myös kapellimestarin tahtipuikko, ja Kuusisto nähdäänkin yhä useammin orkesterinjohtajana eri puolilla maailmaa.
Palkinto myönnetään viulun, puikon ja bittien mestarille, rajojen ravistelijalle.
Kemian tohtori Mirja Salkinoja-Salonen
Mirja Salkinoja-Salonen (s. 1940) on mittavan tieteellisen uran tehnyt mikrobiologian emeritaprofessori Helsingin yliopistosta. Hän tekee edelleen tutkimustyötä Aalto-yliopiston sähkötekniikan ja automaation laitoksella keskittyen anturitekniikan soveltamiseen rakennusten sisäilmaongelmien tutkimuksessa.
Uransa alkuaikoina Salkinoja-Salonen tutki synteettisten ja kloorattujen yhdisteiden hajoamista ja keskittyi lähinnä puunjalostuksessa käytettäviin sellua valkaiseviin aineisiin. Salkinoja-Salosen tutkimukset vaikuttivat keskeisesti siihen, että puuteollisuudessa luovuttiin myrkyllisen, vesistöjen pohjiin kertyvän kloorifenolin käytöstä sellun käsittelyssä.
1990-luvulta lähtien Mirja Salkinoja-Salonen on tutkinut kemikaalien yhteyttä rakentamis- ja asumisterveyteen. Maaleissa, liimoissa, desinfiointi- ja puhdistusaineissa sekä kosmetiikassa yleisesti käytetyt PHMB-yhdisteet ovat osoittautuneet haitallisiksi erityisesti hengitysilmassa. Salkinoja-Salosen tutkimukset ovat osoittaneet, että kun sisäilmaongelmia pyritään ehkäisemään ennalta tai hoitamaan kemikaaleilla, saadaan pahimmillaan aikaan myrkyllisiä yhdisteitä, jotka aiheuttavat pysyviä vaurioita ihmisen hermostoon ja immuunipuolustusjärjestelmään.
Tekninen, kemiallinen sekä mikrobiologinen tutkimus yhdistyvät Salkinoja-Salosen työssä poikkeuksellisella tavalla. Hän ei ole arastellut tuoda esiin tutkittua tietoa, vaikka se olisi poikennut elintarvike- ja rakennusteollisuuden tai maatalouden vallitsevista käytännöistä.
Salkinoja-Saloselle on myönnetty Aalto-yliopiston tekniikan kunniatohtorin arvonimi ja hänet kutsuttiin vuonna 2013 American Academy of Microbiologyn jäseneksi.
Palkinto myönnetään ilman, maan ja veden puhdistajalle, terveyden edistäjälle.
Sanna Lipponen (s. 1985) nousi kirjoittajana esiin vuonna 2014 toimintansa aloittaneesta EDIT-mediasta, jonka perustajiin hän kuuluu. EDIT monipuolisti kuvataiteeseen keskittyvien verkkolehtien tarjontaa jutuilla, joissa taidetta ja taiteilijoita lähestyttiin välittömillä, mutta asiantuntevilla haastatteluilla, esseillä ja kritiikeillä.
Viime vuosina Lipposen tekstejä on julkaistu EDITin lisäksi muun muassa Helsingin Sanomissa ja Imagessa. Hänen tuotantoonsa kuuluvat myös katalogiesseet. Lipposen ammattikuvan kehittyminen kuvaa hyvin nykykritiikin kirjoittamisen vaativuutta: valmiiden työurien puuttuessa Lipponen on luonut oman persoonallisen tiensä kuvataidearvostelijana.
Kirjoittajana Lipponen käsittelee laajasti eri taidelajeja maalaustaiteesta installaatioon, veistokseen ja tekstiilitaiteeseen. Päivälehtikriitikolle taito lähestyä monipuolisesti eri taiteenlajeja on elintärkeä. Erityistä osaamista vaatii vielä kartoittamattoman nykytaiteen sanoittaminen selväsanaisesti suurelle lukijakunnalle.
Lipposen kirjoittajaääni on avoin ja lukijan kokemukselle tilaa jättävä: kirjoittajana hän ei lukitse teosten merkityssisältöjä tai tulkintatapoja vaan uskaltaa kirjoittaa auki taiteen kokemisen omakohtaisuuden. Lipponen tunnetaan erityisesti materiaalisensitiivisestä otteesta, jossa kriitikko peilaa omaa kokemustaan suhteessa teoksen ominaisuuksiin. Lopputuloksena on teoksen henkeä hengittävä teksti. Tämä kriitikon kokemuksesta ponnistava ilmaisu on vakiintunut Lipposen tunnistettavaksi piirteeksi kuvataidearvostelijana.
Suomen Kulttuurirahasto myöntää E. J. Vehmas-palkinnon vähintään joka kolmas vuosi taidearvostelijalle, erityisesti kuvataidearvostelijalle. Viimeksi sen ovat saaneet Camilla Granbacka (2019) sekä Sini Mononen ja Harri Kalha (2017). Kaikki aiemmat saajat voit katsoa täältä. Palkinto luovutettiin 16.12. Taidekoti Kirpilässä Helsingissä.
E. J. Vehmaksen rahasto on perustettu kunnioittamaan professori E. J. Vehmaksen elämäntyötä taidearvostelijana. Rahaston peruspääoma muodostuu varoista, jotka Suomen arvostelijain liitto vastaanotti lahjoituksena Sara Hildéniltä ja luovutti Suomen Kulttuurirahastolle vuonna 1972.
Lapin rahasto vastaanotti 427 hakemusta, yhteensä yli 8 miljoonalla eurolla, joka on lähes miljoona euroa enemmän kuin edellisvuonna. Taiteen osuus myönnetyistä apurahoista oli selvästi yli puolet, 58 prosenttia, vaikkakin tieteelle myönnettyjen apurahojen osuus kasvoi 42 prosenttiin edellisvuoden 38 prosentista.
Lapin rahaston koko- ja puolivuotisten työskentelyapurahojen määrä kasvoi viime vuoteen verrattuna. Vuonna 2021 kokovuotisia apurahoja myönnettiin kuusi, tänä vuonna myöntöjä oli seitsemän. Erityisesti puolivuotisten apurahojen määrä kasvoi merkittävästi jopa kolminkertaistuen viime vuoden viidestä apurahasta 15 kappaleeseen.
”Olemme kokonaisuutena kovin tyytyväisiä apurahamediaaniin, joka nousi kolmanneksella edelliseen vuoteen verrattuna”, toteaa hoitokunnan puheenjohtaja Ilkka Länkinen.
Lapin kärkihankkeille yhteensä 40 000 euroa
Vuodesta 1985 pyörinyt Sodankylän elokuvafestivaali sai Lapin rahaston toisen 20 000 euron kärkihankeapurahan. Tapahtumassa vierailee vuosittain maailman arvostetuimpia elokuvaohjaajia ja se on vuosien varrella esittänyt yleisölleen jo 3720 elokuvaa.
”Kokoaan suurempien tapahtumien, kuten Sodankylän elokuvafestivaalien, kerrannaisvaikutukset paikalliseen kulttuuriin ja talouteen ovat valtavat. Tästäkin syystä olemme iloisia voidessamme tukea tapahtumaa ja on mahtavaa, että Sodis järjestetään vihdoin livenä”, Länkinen iloitsee.
”On myös todella hienoa saada lapinlehmät vihdoin apurahan piiriin”, Länkinen toteaa Lapin rahaston toisesta kärkihankeapurahasta. Fil. tohtori Päivi Soppelalle työryhmineen myönnettiin 20 000 euroa lapinlehmän maidon erityisominaisuuksia käsittelevään tutkimukseen. Uhanalainen lapinlehmä on Lapin alkuperäinen nautarotu, joka tulee toimeen kylmässä ilmastossa ja niukalla ravinnolla tuottaen laadukasta maitoa. Tutkimuksesta saadun tiedon tarkoituksena on tukea lapinlehmän maidon käyttöä, lisätä rodun arvostusta sekä tukea sen elvytystyötä.
Taidetta Kemin seudun palvelutaloihin
Taidetta kaikille -erityisapuraha myönnettiin 19 500 euron suuruisena dramaturgi Kimmo Hirvenmäelle ja näyttelijä Tatja Hirvenmäelle Muistin juuri -hankkeen toteuttamiseen. Työpari kerää Kemin seudun palvelukotien asukkaiden muistoja ja tarinoita, joiden pohjalta toteutetaan monologiesitys. Klovneriaa ja tarinateatteria yhdistelevä esitys lähtee kiertämään palvelutaloja ensi vuonna.
Tukea saamelaiskulttuurin edistämiseen sekä arktisten alueiden tutkimiseen
Laura Feodoroff ja Kati Kallio testikuvausten merkeissä. Kuva: Stéphane Louesdon
Saamelaiskulttuuria tuettiin tänä vuonna yhteensä 46 000 eurolla. Tanssitaiteen maisteri Laura Feodoroffille ja työryhmälle myönnettiin 17 000 euroa kolttasaamelaista katrillitanssia käsittelevän tanssielokuvan valmistamiseen. Muusikko Nicholas Francettille myönnettiin puolen vuoden (13 000 euroa) työskentelyapuraha esikoislevyn tekemiseen, jossa teemana on Saamenmaan kahdeksan vuodenaikaa.
Taiteen maisteri Tuuli Malla sai niin ikään puolen vuoden työskentelyapurahan ‘Kollʼješkueʹtted’ -ääni- installaation toteuttamiseen ja näyttelyiden järjestämiseen saamelaismuseoissa.
Filosofian maisteri Eero Johannes Myrskylle myönnettiin 26 000 euron apuraha arktisten ekosysteemien muutosta historiallisilla poroerotusalueilla käsittelevään väitöskirjatyöhön A. E. Nordenskiöld -stipendinä. Lisäksi luonnontieteiden maisteri Jonne Sälevälle myönnettiin modernien kieliteknologisten sovellusten kehittämistä arktisen alueen vähemmistökielille käsittelevään väitöskirjatyöhön puolen vuoden työskentelyapuraha sekä saman suuruinen summa yhteiskuntatieteiden maisteri Birgitta Vinkan arktisen kaupungin lumeen suuntautuvia käytäntöjä ja lumen kanssa muotoutuvaa yhteisöelämää ilmastonmuutosaikakaudella käsittelevään väitöskirjatyöhön.
Lapin rahaston taiteen palkinto Seija Lappalaiselle
Kuva: Anu Jormalainen
Lapin rahaston 10 000 euron taiteen palkinto myönnettiin kulttuuritoimittaja Seija Lappalaiselle, ”pohjoisen kulttuurin viestinviejälle, kielen intohimoiselle taitajalle”.
Seija Lappalainen aloitti uransa Lapin Kansan kulttuuritoimittajana 1.7.1983. Lähes 40 vuotta pohjoisen kulttuurin näköalapaikalla ovat tuoneet valtavan tietotaidon ja osaamisen, josta tämä journalismin mestari on ammentanut intuitiolla ja huumorilla. Takana on lukematon määrä haastatteluja ja satoja kirjoitettuja artikkeleita.
Elämä pohjoisessa rakentuu pitkälti luonnon ympärille, joten luonto on vahvasti läsnä myös lappilaisessa kulttuurielämässä. Lappalainen onkin kulttuuritoimittajana oivallisesti kyennyt välittämään kirjoituksillaan eri kulttuurien monipuolisen kirjon, joissa luonto kohtaa ihmisen.
Lappalainen on aiemmin palkittu mm. Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan viimeisellä yhteisellä kulttuuripalkinnolla vuonna 2005.
Tampereen yliopiston virologian professori Heikki Hyöty ja virologian tutkimusryhmä on yli 30 vuoden ajan tutkinut mikrobien roolia immuunivälitteisissä sairauksissa, kuten tyypin 1 diabeteksessa, astmassa, allergiassa ja keliakiassa.
Ryhmän merkittävä tutkimussuunta on perustunut havaintoon enterovirusten ja tyypin 1 diabeteksen välisestä yhteydestä. Havainnon pohjalta on kehitetty Coxsackie B -ryhmän enteroviruksia vastaan rokote, jolla voitaisiin ehkäistä vakavia enterovirustauteja ja tyypin 1 diabetesta.
Rokotteen kehittämiseen on osallistunut tutkimusryhmiä sekä Suomesta että ulkomailta. Viime vuoden lopulla rokote on edennyt ihmisillä tehtäviin tutkimuksiin.
– Heikki Hyöty on luonut oman tutkimuslinjan alkuperäishavaintoonsa perustuen ja vienyt tutkimustuloksiaan eteenpäin aina hyödyntämiseen asti, tiivistää Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäsen, Tampereen yliopiston vararehtori Tapio Visakorpi.
Hyödyn toinen tutkimusaihe käsittelee ympäristömikrobien biologisen monimuotoisuuden roolia immuunijärjestelmän säätelyssä ja immuunivälitteisten sairauksien riskiä.
Hyöty (s. 1959) valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1983 ja tohtoriksi 1989. Virologian dosentuurin hän sai Tampereen yliopistosta 1994 ja Turun yliopistosta 1996. Vuodesta 2004 Hyöty on toiminut virologian professorina Tampereen yliopistossa.
– Tampereella uransa tehnyt Hyöty on sekä kotimaisten että kansainvälisten kollegoidensa korkeasti arvostama tutkija, sanoo Visakorpi.
Hyöty on julkaissut lähes 400 alkuperäistä tieteellistä artikkelia. Hän on ohjannut 17 väitöskirjaa, ja hänellä on 9 patenttia. Hyöty on ollut mukana lukuisissa kansainvälisissä tutkimushankkeissa ja muun muassa koordinoinut kolme EU-hanketta.
