Suomen Kulttuurirahaston palkinnot Villu Jaanisoolle, Heini Junkkaalalle ja Jukka Pekolalle

Villu Jaanisoo

Villu Jaanisoo (s. 1963) on monialainen kuvanveistäjä, joka on toiminut muun muassa Taideyliopiston Kuvataideakatemian kuvanveiston professorina ja vaikuttanut näin merkittävällä tavalla suomalaisen kuvanveiston muotokielen ja filosofisen perustan uudistamiseen. Hän valmistui Viron taideakatemiasta vuonna 1989.

Kuvanveistäjänä Jaanisoo on tuonut perinteisten materiaalien kuten kiven, pronssin ja teräksen rinnalle esimerkiksi kierrätettyjä autonrenkaita, jotka ovat tunnusomaisia useissa hänen julkisissa teoksissaan, kuten veistoksissa Paradise Island (2018) ja Elephant (2018). Palmupuiden huojunta lempääläläisen liikenneympyrän keskellä tai elefantin askeltaminen Jyväskylässä haastavat katsojaa pohtimaan julkisen teoksen suhdetta kaupunkitilaan.

Julkisilla paikoilla sijaitsevat teokset, kuten Helsingin Kalasataman Kuukkeli (2016) mahdollistavat taiteen kohtaamisen arjen jokaisena päivänä. Jaanisoon viimeisimpiä julkisia teoksia ovat Minna Canthin ja Maria Jotunin muotokuvat Kuopion kaupunginteatterin lämpiössä (2023).

Mies seisoo värikkään veistoksen takana, taustalla korkeita taloja

Kuva: Riitta Supperi

Suomen Kulttuurirahaston palkinto myönnetään Villu Jaanisoolle, materiaalien kekseliäälle kesyttäjälle, ihmisten arjen ilahduttajalle.

Heini Junkkaala

Heini Junkkaala (s. 1975) on helsinkiläinen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja dramaturgi. Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi keväällä 2006. Vuoden 2024 alusta hän toimii määräaikaisena dramaturgian ja näytelmän kirjoittamisen professorina Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.

Junkkaalaa kuvataan esitysten tekijänä omaääniseksi ja tinkimättömäksi. Hän käsittelee teoksissaan yhteiskunnallisesti ajankohtaisia ja kipeitä aihepiirejä, kuten seksuaalista identiteettiä, sukupuolen moninaisuutta sekä sukupolvisia ja kirkollisia uskomusparadokseja.

Aiheitaan hän tutkii epäillusorisen dokumentarismin keinoin, usein yksityisestä, henkilökohtaisesta näkökulmasta. Hänellä onkin tekijänä ihailtava kyky tehdä yksityisestä yleistä. Tämä luo katsojalle merkittävän samastumispinnan. Junkkaala tunnetaan paitsi lukuisista näytelmistään myös elämäkertateoksestaan Pirkko Saisio – Sopimaton, joka oli viime vuonna tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. 

Nainen nojaa penkkirivin selkänojaan, taustalla teatterin katsomo

Kuva: Riitta Supperi

Heini Junkkaala saa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon tinkimättömästä teatterityöstä, yksityisen laajentamisesta yhteiseksi.

Jukka Pekola

Fysiikan professori Jukka Pekola (s. 1958) on Suomen kvanttiteknologiatutkimuksen pitkäaikainen edistäjä, taustavaikuttaja ja tutkijoiden kouluttaja. Pekolalla on yli 30 vuoden kokemus kvanttiteknologioiden tutkimuksesta. Hän on väitellyt tekniikan tohtoriksi vuonna 1984 ja on uransa aikana toiminut akatemiaprofessorina kahteen otteeseen. Hän on saanut lisäksi arvostetun Euroopan Unionin ERC Advanced Grant -rahoituksen. Professori Pekola on Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.

Tällä hetkellä Pekola johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa kvanttiteknologian huippuyksikköä sekä Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteistä kvanttiosaajien keskittymää. IntituteQ:ksi nimetty osaamiskeskittymä kokoaa yhteen kansallisen kvanttiteknologian tutkimuksen, koulutuksen ja kaupallistamisen osaamisen. Tavoitteena on koordinoida kansallista tutkimustyötä, tarjota parasta mahdollista koulutusta sekä yliopistoissa että teollisuuden koulutusohjelmissa ja edistää innovaatioiden syntymistä. 

Pekola on aikaisemmin palkittu huomattavista ansioista nanoskaalan kvanttilaitteiden termodynamiikan, metrologian ja kryogeniikan tutkimuksessa. 

Mies tummassa paidassa istuu laboratoriokoneen takana.

Kuva: Riitta Supperi

Jukka Pekola saa Suomen Kulttuurirahaston palkinnon kvanttiteknologiatutkimuksen pitkäaikaisesta edistämisestä ja osallistumisesta ihmiskunnan haasteiden ratkaisemiseen.

Uudenmaan rahaston vuoden 2023 palkinto Hanna Helavuorelle

Iloinen nainen farkkutakissa, lyhyet punertavat hiukset, taustalla keltainen seinä.

Kuva: Niina Stolt

Hanna Helavuori on vapaa kirjoittaja, kriitikko, suomen kielen opettaja, tutkija ja laaja-alainen teatteri- ja näyttämötaiteen asiantuntija. Hän toimi Teatterimuseon johtajana yli kaksikymmentä vuotta, Teatterin tiedotuskeskuksen TINFOn johtajana 2010–2020 ja Finnagoran, Suomen kulttuurin, tieteen ja talouden Unkarissa toimivan keskuksen johtajana 2005–2007.

Helavuori on erityinen hahmo suomalaisella esittävän taiteen kentällä. Hän osaa katsoa esitystä ei yksinomaan teemojen tasolla ja kirjallisesti, vaan näkee myös näyttelemisen, tyylilajit, rytmin, tunnelmat ja yleisösuhteet. Hän kykenee tunnistamaan pitkiä linjoja ja yhteiskunnallisia kehityskulkuja sekä kontekstoimaan teoksia – ja toisaalta hänellä on taito pysähtyä ihmettelemään myös yksittäistä esitystä, elettä tai asiaa.

Helavuoren katse on utelias ja siiloutumaton. Hän rakastaa teatteria, näyttämötaiteita ja nykyesityksiä kaikkinensa. Hänessä on erityistä ehtymätön innostus, positiivisuus ja kannustavuus. Hänen ennakkoluuloton tapansa kohdata ja lähestyä taiteilijoita kysymyksillään esitysten jälkeen on aseistariisuva. 

Helavuori jaksaa sinnikkäästi ylläpitää esittävän taiteen sisäistä keskustelua. Hänen terävää analyysiään ajankohtaisista esityksistä ja ilmiöistä voi lukea esimerkiksi hänen nettisivuillaan tai esseeteoksessaan Tuntoisia ruumiita – miten ollaan teoksissa, maailmassa (TUA, 2022).

Helavuoren kotisivujen päiväkirjamerkinnät ovat tekijöiden keskuudessa seurattu ja noteerattu ajankohtainen alusta: ”Mitä se Hanna nyt tällä viikolla kirjoittaa ja nostaa esiin?” Esittävien taiteiden tuntemus on hänellä erityisen laaja; hän on tarkkanäköinen, kriittinen ja alaa myös kansainvälisesti tunteva ja seuraava.

Helavuori on havainnut ja osannut sanallistaa tarkalla vainulla uusia tekemisen tapoja ja muotoja, uutta teatterikirjoittamista, nykyteatteria, ajankohtaisia ilmiöitä ja tekijöitä 1990-luvulta alkaen. Hän suuntaa katsettaan jatkuvasti ei-ilmeiseen ja on näin osaltaan edistänyt teatteritaiteen kehitystä sen murroskohdissa. Hän suhtautuu uuteen aina positiivisesti, eikä kaihda muutosta. Lisäksi hän on hyvin topakasti ja proaktiivisesti toiminut tasa-arvon edistämiseksi teatterin alalla.

Terttu ja Aatos Petäjän rahaston palkinto valokuvaaja Janne Gröningille

Harmaahiuksinen parrakas mies silmälaseissa ja ruutupaidassa. Taustalla valokuvataulu venevajasta.

Valokuvaaja Janne Gröning.

Janne Gröning (s. 1952) on saaristossa asuva pitkän linjan valokuvaaja. Hieman ennen vuosituhannen vaihdetta Gröning aloitti valokuvaamisen luonnossa, ja vuodesta 2005 hän on toiminut kokopäiväisesti valokuva-alalla. Hänen teoksensa ovat saavuttaneet yleisöä niin näyttelyissä kuin laajalevikkisissä painotuotteissa aina postimerkkejä myöten. Hän on pitänyt 66 näyttelyä Suomessa ja naapurimaassa Ruotsissa.

Valokuvissaan Gröning on taidokkaasti kuvannut saaristoluontoa ja saaristokulttuuria eri vuodenaikoina. Kuvat ovat visuaalisesti erittäin vaikuttavia, ja Gröning itse painottaa työssään paitsi saaristoluonnon suojelun tärkeyttä myös luonnon ja luontokuvien meditatiivista ja terapeuttista arvoa. Hänen mielestään ”luonto on hienoin asia, johon ihminen voi elämässään syventyä”.

Palkinnon myöntäminen Janne Gröningille vastaa erinomaisesti Terttu ja Aatos Petäjän tunnustuspalkinnon myöntämisen edellytyksiä. Nimikkorahaston perustajat Terttu ja Aatos Petäjä elivät suuren osan elämästään saaristossa, etenkin Aatos Petäjän työympäristössä Seilin saaristossa. Aatos Petäjä oli itse innokas valokuvaaja.

Tunnustuspalkinto luovutetaan Janne Gröningille Kulttuurilossi-tapahtumassa Iniön saarella lauantaina 8.7.2023 klo 14.30 Iniön kirkossa.

Janne Gröningin valokuvia

Kulttuurilossi-tapahtuman ohjelma Iniössä:

10–14 Monitoimitalo Snäckanin vieressä:

Konstiga ting i Iniö -kollektiivi (Aija Hannula, Maire Karuvuori, Hans-Peter Schütt) vetää yhteisöllisen katutaidetyöpajan Iniö Street (p)Arty

12–12.40 Kesätori:

Mytty-iltamat

Ohjaus: Elina Lajunen Esiintyjät: Emilia Lajunen (5-kielinen viulu, avainviulu ja laulu) ja Roosa Halme (nuket, harmonikka ja laulu)

13.30–14.30 Iniön kirkko:

Niklas Winter Trion jazz-konsertti Scandinavian Skies. Kokoonpano: Niklas Winter – kitara, Emil Hess (Tanska) – tenorisaksofoni, Richard Huntley (USA) – rummut

14.30-14.45 Terttu ja Aatos Petäjän rahaston tunnustuspalkinnon luovutus valokuvaaja Janne Gröningille

16.15–17 Villa Högbo:

Dosentti Timo Vuorisalon luento -ja keskustelutilaisuus: Ajankohtaisia kuulumisia saaristoluonnosta.

Lisätietoja palkinnosta:

Asiamies Timo Vuorisalo
Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto
timo.vuorisalo@skr.fi
050 385 7616.

Lisätietoja Kulttuurilossi-tapahtumasta:

hankekoordinaattori Sari Torvinen
sari.torvinen@skr.fi
044 9064 764.

Kulttuurilossi Facebookissa

Kulttuurilossin tapahtumat Lounais-Suomen saaristossa alkavat Iniössä lauantaina 8.7.

Ohjelma on joka saarella erilainen, joten yleisö voi hyvin vierailla vaikka kaikissa tapahtumissa. Tapahtumat ovat maksuttomia ja sopivat monen ikäisille katsojille.

Yleisöllä on mahdollisuus osallistua itsekin tekemiseen: Iniössä voi tehdä katutaidetta ja Kuuskajaskarilla taas ohjailla Niko Tiaisen interaktiivista mediateosta. Iniö ei ehkä kuulosta katutaiteen keskukselta, mutta itse asiassa iniöläinen performanssitaiteilija Maire Karuvuori on jo useampana vuonna ohjannut siellä lapsia tällä saralla ja saanut Norrbyn kylään laillisen graffitiseinän.

Esityspaikat ovat moninaiset ja vierailijoilla on tilaisuus nauttia Laura Moision ja Leija Lautamajan folk-musiikista ja Juhana Nyrhisen kädentaitoesityksistä metsän keskellä Korpoströmissä, uppoutua salissa merestä inspiroituneeseen klassiseen musiikkiin, katsoa tanssiduon paikkaan reagoivaa esitystä sekä seurata jonglöörin ja haitaristin yhteisesitystä Kuuskajaskarin rannalla.

Lasten kanssa voi tulla seuraamaan vaikkapa Mytty-iltamia –ihan päiväsaikaan. Ohjelmassa on myös kaksi maineikasta jazz-yhtyettä, joten luvassa on kaiken kaikkiaan hienoja kesätunnelmia. Niklas Winter Trio esiintyy Iniön kirkossa ja Isa Lindgren-Backman & Mika Mylläri orkestereineen Kuuskajaskarin Tykkihallilla.

Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastossa on nyt ensimmäistä kertaa jaettavana 10 000 euron suuruinen Terttu ja Aatos Petäjän rahaston palkinto. Tunnustuspalkinto luovutetaan valokuvaaja Janne Gröningille Iniön kirkossa la 8.7. klo 14.30. Janne Gröning (s. 1952) on saaristossa asuva pitkän linjan valokuvaaja. Valokuvissaan Gröning on taidokkaasti kuvannut saaristoluontoa ja saaristokulttuuria eri vuodenaikoina

suomikuva.fi/janne-groning/

Lisäksi jokaisessa kohteessa pidetään dosentti Timo Vuorisalon vetämät saaristoluontoon liittyvät luento -ja keskustelutilaisuudet. Nyt onkin tilaisuus kysyä mielen päällä pyöriviä luontokysymyksiä asiantuntijalta. Kuuskajaskarissa mukana on myös geologi Teemu Vehkamäki, joka luennoi saariston kivilajeista. Pystytämme joitakin teoksia saarilla jo tapahtumaa edeltävänä perjantaina, joten silloinkin voi tulla paikalle tapaamaan taiteilijoita.

Katso koko ohjelma

Lisätietoja Kulttuurilossi-tapahtumasta:

hankekoordinaattori Sari Torvinen
sari.torvinen@skr.fi
044 9064 764

Lisätietoja palkinnosta:

Asiamies Timo Vuorisalo
Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto
timo.vuorisalo@skr.fi
050 385 7616

Hämeen rahaston 15 000 euron palkinto Johannes Ojansuulle ja Perjantaiparlamentille

Harmaahiuksinen mies istuu ruskean pöydän ääressä kahvilassa ja nojaa leukaa käteensä.

Johannes Ojansuun kuvasi Vilja Tamminen.

Hämeenlinnassa asuva Johannes Ojansuu on tehnyt ansiokkaan elämäntyön filosofian ja suomalaisen keskustelukulttuurin parissa. Ojansuu on ideoinut kulttuurifoorumi Perjantaiparlamentin, jossa hänen vieraanaan on ollut useita valtakunnallisia taiteen ja tieteen vaikuttajia.

Johannes Ojansuu on vetänyt Perjantaiparlamenttia jo vuodesta 2007 lähtien. Olutravintola Birgerissä järjestetyissä illoissa hän on kohdannut 16 vuoden aikana toistasataa vierasta. Yleisö on osallistunut keskusteluihin, joita on voinut kuunnella myös Yleisradion kautta. Nykyisin Hämeen Sanomat striimaa iltojen keskustelut.

Perjantaiparlamentti on edistänyt dialogia ja vuorovaikutteisuutta. Kokeiluna liikkeelle lähtenyt Perjantaiparlamentti on jo valtakunnallisesti tunnettu ja erinomainen esimerkki siitä, miten kiinnostava, poleeminen ja syväluotaava asiantuntijoiden keskustelu voi olla samalla kaiken kansan tilaisuus. Hämeen taidetoimikunnan vuonna 2013 Vuoden kulttuuritekona palkitsemassa Perjantaiparlamentissa on ollut vaikuttajia useilta kulttuurielämän osa-alueilta, niin politiikasta, teatterielämästä, kirjallisuudesta kuin kirkonkin piiristä.

Johannes Ojansuun omiin keskeisiin teemoihin kuuluvat filosofisen antropologian, filosofisen psykologian ja uskonnonfilosofian kysymykset. Kirjallisessa tuotannossaan hän on käsitellyt ihmisen tietoisuutta niin sanottuna rajasuhteena ja sen merkitystä uskonnolliselle suuntautuneisuudelle sekä kysymystä ihmisluonnon arkaaisesta perustasta suhteessa kulttuuriin. Ojansuun tutkimustyö liikkuu filosofisen antropologian ja mielenfilosofian risteyskohdassa.

Hänet on palkittu runoistaan J. H. Erkon palkinnolla (1991), Hämeen taidepalkinnon hän on saanut vuonna 2005. Ojansuun aforismikokoelma Katoavaisuuden aineisto (Into) oli Vuoden aforismikirja 2014.

Johannes Ojansuu on hieno esikuva siitä, miten yksikin ihminen voi vaikuttaa ja rakentaa yhteisöllisyyttä. Filosofian lehtori voi astua luokkahuoneen ulkopuolelle. Johannes Ojansuun työ on äärimmäisen arvokasta ja tärkeää. Se on pitkää, laajaa ja monipuolista.

 

 

Hämeen rahasto jakaa palkintoja tieteeseen ja taiteeseen pitkästä elämäntyöstä. Palkinnon ovat aiemmin saaneet säveltäjä Kari Rydman, maisterit Talvikki ja Valvatti Vaulo, varatuomari Arvi Paloheimo, lehtori Hilja Mörsäri, tekstiilitaiteilija Pirkko Hammarberg, yhteiskuntatieteiden kandidaatti Sirpa Kalliokoski, kuvataiteilija Helena Niemi, professori Pekka Ruohotie, museonjohtaja Lauri Pohjakallio, dir.cantus Pekka Perko, lakitieteen lisensiaatti Jaakko Heikkilä, filosofian tohtori Kaisa Koivisto, professori Lauri Arvola sekä muusikot Turkka ja Mika Mali, taidemaalari Seppo Tamminen, taiteilija Vexi Salmi, lääketieteen tohtori Ari Palomäki, kääntäjä, kirjailija Arto Kivimäki, toiminnanjohtaja, ohjaaja Marja Myllyniemi, filosofian tohtori Anna-Maria Vilkuna, tait. maisteri, valokuvataiteilija Marjukka Vainio, yrittäjä, luonto- ja lintuharrastaja Jouko Alhainen ja kuoronjohtaja, musiikinopettaja Leena Aarnipuu.

Pirkanmaan Kulttuurirahaston palkinto Santtu-Matias Rouvalille

Santtu-Matias Rouvali (s. 1985) on yksi kysytyimmistä nuoren polven kapellimestareista ja kaiketi kansainvälisin pirkanmaalainen taiteilija.

Hän aloitti ensimmäisen ylikapellimestaritehtävänsä Tampere Filharmoniassa kymmenen vuotta sitten, jolloin hän oli 27-vuotias. Hänen kaudellaan orkesteri sai runsaasti uutta yleisöä, myös nuoremmista ikäluokista. Innostuneessa ilmapiirissä ja musiikin vaikuttavien tulkintojen myötä orkesterin taiteellinen taso nousi, ja sen merkitys kaupungin tärkeänä kulttuurilaitoksena vahvistui. Ylöjärvellä asuvan Rouvalin ylikapellimestarikausi Tampereella päättyy keväällä 2023. 

Rouvalin kaudella Tampere Filharmonia soitti Tampere-talon konserteissaan monipuolista ohjelmistoa, oli mukana ikimuistoisessa Eppu Normaalin 40-vuotisjuhlakonsertissa Ratinan stadionilla, vieraili Japanissa ja Ranskassa sekä levytti Sibeliuksen, Nielsenin, Korngoldin ja Rózsan musiikkia.

Tampereen Oopperassa Rouvali johti Giuseppe Verdin Kohtalon voiman ja 1918-vuoden muistojuhlan kantaesitysproduktion, Olli Kortekankaan Veljeni vartijan.

Tällä hetkellä Rouvali toimii Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarina ja Göteborgin sinfoniaorkesterin pääkapellimestarina. Tälläkin kaudella hän vierailee muun muassa Berliinin filharmonikkojen, Wienin sinfonikkojen, Amsterdamin Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin ja Münchenin filharmonikkojen johtajana sekä palaa vuosittaiselle vierailulleen New York Philharmonic  
-orkesterin eteen.

Rouvalin koti on Ylöjärvellä, missä hän viettää vapaa-aikaansa muun muassa kavereiden kanssa metsästäen ja kalastaen ja kotitilansa maita hoitaen.

Pirkanmaan Kulttuurirahasto jakoi lähes 1,5 miljoonaa maakunnan taiteilijoille ja tieteilijöille

Vaaleahiuksinen nainen kurkistaa valkoisen patsaan takaa.

Dosentti Rinna Kullaa työryhmineen sai Pirkanmaan rahaston kärkihankeapurahan.
Punahiuksinen nainen kurkistaa kahden värikkään taidetoksen välistä.

ITE-taiteilija Paula Huhtanen. Kuva: Kisu Huuskonen

Pirkanmaan Kulttuurirahaston vuoden 2023 palkinto myönnettiin aitoudesta ja rohkeudesta, innostavasta muusikkoudesta kapellimestari Santtu-Matias Rouvalille. Palkinnon arvo on 15 000 euroa.

Tämänvuotinen Kärkihanke-apuraha ja samalla suurin yksittäinen apuraha, 50 000 euroa, myönnettiin dosentti Rinna Kullaan ja työryhmän tutkimukseen, joka käsittelee demokratian vastaisen uuden maailmanjärjestyksen globaalihistoriaa.

Tieteenaloista suurin apurahapotti myönnettiin lääketieteen aloille, joita tuetaan monista nimikkorahastoista. Seuraavaksi suurimman tuen saivat yhteiskuntatieteet, humanistiset tieteet ja luonnontieteet.

Taiteenaloista parhaiten menestyi kuvataiteet, jossa myös hakupaine on vuodesta toiseen suuri. Apurahan saivat muun muassa Annikin Tähti ry Kirsi Kunnas -runomuraalin toteuttamiseen Tampereella ja Mäntän kuvataiteen ystävät ry Mäntän kuvataideviikkojen 30-vuotisjuhlaseminaarin järjestämiseen. Tänä vuonna yksi kokovuotisen työskentelyapurahan saajista oli nokialainen ITE-taiteilija Paula Huhtanen.

Parrakas mies punaisessa paidassa ja ruskeassa takissa nojailee kiviseinään ja katsoo kameraan.

Tutkija ja arkkitehti Eero Okkonen sai apurahan Tampereen Kauppakadun pankkiarkkitehtuuria käsittelevään väitöskirjatyöhön. Kuva: Harri Hinkka

Tänä vuonna Pirkanmaan rahastossa oli haettavana uudenlainen apurahamuoto, valmisteluapuraha. Rahaston hoitokunta halusi sen avulla helpottaa suurten ja tavallista vaativampien hankkeiden suunnittelua ja kehittämistä. Näitä 2 500 euron valmisteluapurahoja myönnettiin kolme: dosentti Liisa Mustanojalle Tampereen murretta tunteiden kielenä käsittelevän monitieteisen hankkeen suunnitteluun, Tampereen Tarinatalo ry:lle Tampereen Tarinatalon suunnitteluun ja teatteritaiteen maisteri Marika Vapaavuorelle Emmi Itärannan Teemestarin kirja -romaaniin perustuvan kansainvälisen oopperaproduktion suunnitteluun.

Kokovuotiseen työskentelyyn 21 apurahaa

Vaaleahiuksinen nainen seisoo puhujanpöntön takana pitämässä puhetta.

Museonjohtaja Anna Hjorth-Röntynen. Kuva: Harri Hinkka

Pirkanmaan rahastoon saapui tänä vuonna 1 177 hakemusta, joiden yhteenlaskettu hakusumma oli 25 117 000 euroa. Viime vuonna hakemusmäärä oli 1 168 ja hakusumma 23 494 421 euroa.

Kokovuotisia eli vähintään 9 kuukauden kokoaikaiseen työskentelyyn tarkoitettuja apurahoja myönnettiin yhteensä 21, joista taiteen aloille 9. Vähintään puolivuotisia työskentelyapurahoja myönnettiin yhteensä 14, joista taiteeseen 4.

Tieteen aloille myönnettiin kaikkiaan 47 apurahaa, yhteensä 736 500 euroa ja taiteen aloille 61 apurahaa ja palkinto, 693 500 euroa. Perusopintoihin myönnettiin 7 apurahaa, 19 500 euroa.

Yli 60 prosenttia apurahanhakijoista ja -saajista oli tamperelaisia, mutta ainakin yksi apuraha myönnettiin myös 10 muuhun pirkanmaalaiseen kuntaan.

Vuosijuhlan juhlapuhujana Anna Hjort-Röntynen

Perjantaina Tampere-talossa järjestetty juhla oli Pirkanmaan rahaston 61. vuosijuhla.

Ennen vuosijuhlan alkua Pirkanmaan rahaston hoitokunnan jäsen Terhi Asumaniemi avasi Talvipuutarhassa sarjakuvantekijä JP Ahosen näyttelyn Shadows of Conflict.  Ahonen sai Pirkanmaan rahaston kokovuotisen apurahan viime vuonna.

Juhlapuheen piti museonjohtaja Anna Hjorth-Röntynen otsikolla Taiteen ystävän elävä perintö.

Juhlassa esiintyivät vibrafonisti Mikko Antila, kirjailija Salla Simukka ja muusikko Juha Mäntylä sekä Poikakuoro Pirkanpojat.

Kaikki Pirkanmaan rahaston apurahansaajat vuodelta 2023 löydät täältä.

Poikia ja miehiä mustissa puvuissa laulamassa lavalla. Edustalla istuu poika ja soittaa rumpua.

Pirkanmaan rahaston vuosijuhlassa esiintyi mm. Poikakuoro Pirkanpojat. Kuva: Harri Hinkka

 

Pohjois-Pohjanmaan Kulttuurirahaston suurin apuraha magneettikuvaustekniikoiden tutkimukseen

Kasvatustieteen professori Sanna Järvelälle myönnettiin 15 000 euron suuruinen tunnustuspalkinto Pohjois-Pohjanmaan tieteen ja taiteen hyväksi tehdystä pitkästä ja ansiokkaasta työstä. Järvelä on oppimisen ja koulutuksen teknologian professori Oulun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja johtaa alan tutkimusyksikköä. Hänen uraauurtava, monitieteinen tutkimustyönsä keskittyy oppimisen tutkimukseen, jossa aiheina ovat esimerkiksi motivaatio, oppimisen itsesäätely ja vastavuoroinen ymmärrys sekä koulutuksen teknologia.

Apurahoja taiteelle ja tieteelle

Vasemmalla mies tummassa puvussa, keskellä nainen tummassa paidassa, oikealla tilataideteos, jossa roikkuu eri värisiä kankaita katosta.

Mika Nevalainen (vas. kuva: Jukka Aalho) työryhmineen tutkivat kärkihankeapurahalla uusia lääketieteellisiä magneettikuvaustekniikoita. Kuva- ja tekstiilitaiteilija Johanna Pöykkö (kuva: Pyry Pöykkö) tekee tekstiilipohjaisia installaatioita ja veistoksia. Hän tutkii töillään olemista tässä ajassa. Kuvassa vasemmalla otos Käännöksiä-teoksesta.

Rahasto vastaanotti ennätykselliset 632 hakemusta, ja apurahoja myönnettiin 41 hakijalle.  Kärkihankkeena myönnettiin 80 000 euroa dosentti Mika Nevalaisen, lääketieteen tohtori Jyri Järvisen ja filosofian tohtori Olli Nykäsen uusia lääketieteellisiä magneettikuvaustekniikoita käsittelevään tutkimukseen.

28 000 euron suuruisen kokovuotisen työskentelyapurahan saivat muun muassa taiteen maisteri Johanna Pöykkö ja kuvataiteilija Leena Kangas, molemmat taiteelliseen työskentelyyn. Tieteen puolella koko vuoden työskentelyapuraha myönnettiin muun muassa filosofian maisteri Nita Mäenpäälle kansakoululasten luku- ja kirjoitustaidon opetusta ja kehitystä käsittelevään väitöskirjatyöhön ja arkkitehti Anni Saviarolle väitöskirjatyöhön, joka käsittelee supistuvien kuntien yhdyskuntasuunnittelua.

Apurahoja myönnettiin myös kotiseututyöhön. Kirjailija Lauri Louekari sai 14 000 euron apurahan restaurointia käsittelevän teoksen toteuttamiseen. 22 500 euron suuruinen Taidetta kaikille apuraha myönnettiin kasvatustieteen maisteri Hanne-Maaria Ollankedolle, musiikkipedagogi Jari Karjalaiselle ja muusikko Pipsa Kurkiselle rytmimusiikki-workshopin järjestämiseen lastensuojelun sijaishuollossa.

Pohjois-Pohjanmaan rahasto on yksi Suomen Kulttuurirahaston seitsemästätoista maakuntarahastosta. Rahasto tukee Pohjois-Pohjanmaalla tehtävää tai siihen kohdistuvaa tutkimusta, taiteellista työtä ja kulttuuritoimintaa jakamalla apurahoja ja palkintoja sekä järjestämällä myös muuta kulttuuritoimintaa. Kulttuurirahasto on taloudellisesti itsenäinen, yksityinen säätiö, jonka toimintaa voi tukea muun muassa testamentein. Lisätietoja rahaston omilta sivuilta.

Suomen Kulttuurirahaston palkinnot merkittävistä kulttuuriteoista Benito Casagrandelle, Pekka Kuusistolle ja Mirja Salkinoja-Saloselle

Arkkitehti Benito Casagrande

Turussa vuonna 1942 syntynyt Benito Casagrande opiskeli arkkitehdiksi Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä. Hän perehtyi jo vuonna 1970 valmistuneessa diplomityössään Turun kaupungin historialliseen identiteettiin ja teki ratkaisuehdotuksia, jotka ottaisivat huomioon sekä ajalliset kerrostumat että nykyajan vaatimukset.

Casagrande julkaisi vuonna 1983 Turun vanhan kaupungin elävöittämissuunnitelman. Se oli pohja kehitykselle, jossa vanhaa kaupunkimiljöötä onnistuttiin palauttamaan alkuperäisempään asuun. Vanha suurtori raivattiin parkkipaikoista ja muista asiaankuulumattomista rakennelmista, ja useita vanhoja puutaloja Aurasillan ja Vähätorin välisellä alueella pelastettiin. Sen onnistumiseksi vaadittiin myös Casagranden hyvää yhteistyötä virkamiesten ja museoviraston kanssa ja ennen kaikkea periksiantamattomuutta ja kotiseuturakkautta.

Aurajoen länsirannalla jo purku-uhan alla ollut nk. Ingmanin talo kunnostettiin Casagranden ansiosta museoviraston valvonnassa historiaa kunnioittavaksi, kukoistavaksi kiinteistöksi. Nykyisin se on yksi Turun kauneimmista vanhoista rakennuksista ja siellä toimii ravintoloita, kahviloita, myymälöitä ja liikeyrityksiä. Kiinteistön alta arkeologisissa kaivauksissa löytyneen kirkon raunioiden ja sinne haudattujen vainajien muisto on palautettu rakentamalla paikalle katolinen Pyhän Hengen kappeli.

Benito Casagranden vaikutus näkyy eri puolilla kaupunkia: Turun yliopiston laajalla kampusalueella, edistyneen tekniikan ja tieteellisen tutkimuksen keskittymässä Turun Tiedepuistossa, kulttuuritilaksi muutetuissa vanhoissa tehdaskiinteistössä kuten Manillatehtaalla ja Rettigin tehdaskiinteistössä sekä lukuisissa liike- ja toimistokiinteistöissä. Hänen energiansa, aktiivisuutensa ja luovuutensa on ulottunut kymmenien luottamustehtävien kautta kulttuurin ja liike-elämän eri alueille paikallisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti.

Palkinto myönnetään historian kunnioittamisesta, kauniin säästämisestä.

Muusikko Pekka Kuusisto

Pekka Kuusisto (s. 1976) on tullut tunnetuksi poikkeuksellisen monipuolisena muusikkona, joka on yhtä luonteva viulukonserttojen solistina, kapellimestarina, kamarimuusikkona, säveltäjänä, sovittajana, festivaalinjohtajana ja kansanmuusikkona kuin sirkuksessa tai teatterilavalla, jazzin tai elektronisen musiikin maailmassa – ja ottamassa kantaa luonnon tai oikeudenmukaisuuden puolesta.

Kolmivuotiaana aloitettu viulunsoiton opiskelu kuljetti Kuusiston Itä-Helsingin musiikkiopistosta Sibelius-Akatemian kautta Indianan yliopistoon ja toistaiseksi ainoana suomalaisena Sibelius-viulukilpailun voittoon vuonna 1995. Pekka Kuusiston koti on Pernajassa, mutta vahvan kansainvälisen uransa myötä hänen työpaikkanaan on lähes koko maailma. Vakituiset orkesterityöt ovat tällä hetkellä Oslossa, Baselissa, San Franciscossa, Bremenissä ja pian myös Helsingissä.

Klassinen repertoaari ulottuu barokista kokeellisimpaan nykymusiikkiin, ja hänen soittamiensa kantaesitysten lista on hengästyttävä. Viulun jousen rinnalle on nyttemmin noussut myös kapellimestarin tahtipuikko, ja Kuusisto nähdäänkin yhä useammin orkesterinjohtajana eri puolilla maailmaa.

Palkinto myönnetään viulun, puikon ja bittien mestarille, rajojen ravistelijalle.

Kemian tohtori Mirja Salkinoja-Salonen

Mirja Salkinoja-Salonen (s. 1940) on mittavan tieteellisen uran tehnyt mikrobiologian emeritaprofessori Helsingin yliopistosta. Hän tekee edelleen tutkimustyötä Aalto-yliopiston sähkötekniikan ja automaation laitoksella keskittyen anturitekniikan soveltamiseen rakennusten sisäilmaongelmien tutkimuksessa.

Uransa alkuaikoina Salkinoja-Salonen tutki synteettisten ja kloorattujen yhdisteiden hajoamista ja keskittyi lähinnä puunjalostuksessa käytettäviin sellua valkaiseviin aineisiin. Salkinoja-Salosen tutkimukset vaikuttivat keskeisesti siihen, että puuteollisuudessa luovuttiin myrkyllisen, vesistöjen pohjiin kertyvän kloorifenolin käytöstä sellun käsittelyssä.

1990-luvulta lähtien Mirja Salkinoja-Salonen on tutkinut kemikaalien yhteyttä rakentamis- ja asumisterveyteen. Maaleissa, liimoissa, desinfiointi- ja puhdistusaineissa sekä kosmetiikassa yleisesti käytetyt PHMB-yhdisteet ovat osoittautuneet haitallisiksi erityisesti hengitysilmassa. Salkinoja-Salosen tutkimukset ovat osoittaneet, että kun sisäilmaongelmia pyritään ehkäisemään ennalta tai hoitamaan kemikaaleilla, saadaan pahimmillaan aikaan myrkyllisiä yhdisteitä, jotka aiheuttavat pysyviä vaurioita ihmisen hermostoon ja immuunipuolustusjärjestelmään.

Tekninen, kemiallinen sekä mikrobiologinen tutkimus yhdistyvät Salkinoja-Salosen työssä poikkeuksellisella tavalla. Hän ei ole arastellut tuoda esiin tutkittua tietoa, vaikka se olisi poikennut elintarvike- ja rakennusteollisuuden tai maatalouden vallitsevista käytännöistä.

Salkinoja-Saloselle on myönnetty Aalto-yliopiston tekniikan kunniatohtorin arvonimi ja hänet kutsuttiin vuonna 2013 American Academy of Microbiologyn jäseneksi.

Palkinto myönnetään ilman, maan ja veden puhdistajalle, terveyden edistäjälle.

Kuvataidekriitikko Sanna Lipposelle 20 000 euron arvostelijapalkinto

Sanna Lipponen (s. 1985) nousi kirjoittajana esiin vuonna 2014 toimintansa aloittaneesta EDIT-mediasta, jonka perustajiin hän kuuluu. EDIT monipuolisti kuvataiteeseen keskittyvien verkkolehtien tarjontaa jutuilla, joissa taidetta ja taiteilijoita lähestyttiin välittömillä, mutta asiantuntevilla haastatteluilla, esseillä ja kritiikeillä.

Viime vuosina Lipposen tekstejä on julkaistu EDITin lisäksi muun muassa Helsingin Sanomissa ja Imagessa. Hänen tuotantoonsa kuuluvat myös katalogiesseet. Lipposen ammattikuvan kehittyminen kuvaa hyvin nykykritiikin kirjoittamisen vaativuutta: valmiiden työurien puuttuessa Lipponen on luonut oman persoonallisen tiensä kuvataidearvostelijana.

Kirjoittajana Lipponen käsittelee laajasti eri taidelajeja maalaustaiteesta installaatioon, veistokseen ja tekstiilitaiteeseen. Päivälehtikriitikolle taito lähestyä monipuolisesti eri taiteenlajeja on elintärkeä. Erityistä osaamista vaatii vielä kartoittamattoman nykytaiteen sanoittaminen selväsanaisesti suurelle lukijakunnalle.

Lipposen kirjoittajaääni on avoin ja lukijan kokemukselle tilaa jättävä: kirjoittajana hän ei lukitse teosten merkityssisältöjä tai tulkintatapoja vaan uskaltaa kirjoittaa auki taiteen kokemisen omakohtaisuuden. Lipponen tunnetaan erityisesti materiaalisensitiivisestä otteesta, jossa kriitikko peilaa omaa kokemustaan suhteessa teoksen ominaisuuksiin. Lopputuloksena on teoksen henkeä hengittävä teksti. Tämä kriitikon kokemuksesta ponnistava ilmaisu on vakiintunut Lipposen tunnistettavaksi piirteeksi kuvataidearvostelijana.

Suomen Kulttuurirahasto myöntää E. J. Vehmas-palkinnon vähintään joka kolmas vuosi taidearvostelijalle, erityisesti kuvataidearvostelijalle. Viimeksi sen ovat saaneet Camilla Granbacka (2019) sekä Sini Mononen ja Harri Kalha (2017). Kaikki aiemmat saajat voit katsoa täältä. Palkinto luovutettiin 16.12. Taidekoti Kirpilässä Helsingissä.

E. J. Vehmaksen rahasto on perustettu kunnioittamaan professori E. J. Vehmaksen elämäntyötä taidearvostelijana. Rahaston peruspääoma muodostuu varoista, jotka Suomen arvostelijain liitto vastaanotti lahjoituksena Sara Hildéniltä ja luovutti Suomen Kulttuurirahastolle vuonna 1972.